10 vinkkiä Reykjavikiin

Kävin juhannuksen jälkeen Islannissa ja ihastuin Reykjavikin söpöön kaupunkiin. Tässä kokemukseni ja vinkkini matkaa suunnitteleville.

1) Laugarvegur
Tutustuminen kaupunkiin on helpointa aloittaa kävelemällä Reykjavikin värikästä kävelykatua, Laugarveguria, luoteeseen. Se on usein turistien kansoittama, mutta sen varrelta löytyy monia mielenkiintoisia putiikkeja ja kahviloita. Islannissa ei ole ollut juurikaan puita sen jälkeen kun viikingit kaatoivat kaikki puut. Siitä johtuen suurin osa taloista Islannissa on päällystetty aaltopellillä. Se tuntui aluksi hassulta, mutta katukuvassa siihen tottui nopeasti.

20180628_175922

2) Bonus
Islanti on kallis maa jopa Suomen hintatasoon tottuneelle. Jos haluat pihistää, osta evääsi Islannin edullisimmasta ruokakaupasta Bonuksesta. Kannattaa ostaa skyriä! (Lausutaan ’skiir’ islanniksi.)

3) Sea Baron
Ystävälleni oli suositeltu Sea Baron -ravintolaa eikä turhaan. Kävimme täällä lopulta kaksi kertaa, koska heidän laittama kala vain oli niin hyvää. Paikkana ravintola muistuttaa merimiesten ruokalaa eli se ei suinkaan ole viihtyisimmästä päästä. Mutta ruoka oli toooosi hyvää.

20180627_183736

Ravintolan vitriiniin oli tehty valmiiksi vartaita, joista sai valita itse haluaako turskaa, lohta, nieriää vai jotain muuta pohjoisen kalaa. Lisäksi oli peruna- ja kasvisvartaita. Minä maistoin eri kerroilla turskaa (kuva alla) ja nieriää. Kaveriksi otin kasviksia ja toisella kerralla kehutun hummerikeiton. En tiedä miten he oikein valmistavat kalan, mutta kaikessa yksinkertaisuudessa se oli tajuttoman hyvää.

20180627_181921

4) Sandholt
Olette varmasti jo huomanneet, että pidän kahviloista. Niillä on erityinen paikka sydämessäni ja Islannissa jouduin hieman kamppailemaan itseni kanssa, sillä kahvittelu ei kalliissa maassa ole ehkä kaikkein järkevin ajankäyttömuoto.

Kävimme yhtenä aamuna aamiaisella paikallisessa leipomokahvilassa Sandholtissa ja ihastuin paikkaan niin, että kävimme siellä uudestaankin. Ei todellakaan ole tavallista, että käyn matkalla useamman kerran samassa paikassa, mutta Sandholtissa kaikki oli niin hyvää. Monipuolisesta valikoimasta löytyy jokaiselle jotain ja kahvila olikin tosi suosittu. Lyhyt jonotus ei häirinnyt, kun tiesin saavani herkullisen aamupalan.

20180627_091759

5) Ranta
Laugavegurin kaltainen hyvä kävelykohde on Reykjavikin koillisranta. Uudelta konserttisali Harpalta kannattaa kävellä rantaa pitkin kaakkoon ja ihailla hyvällä säällä vastapäistä vuoristomaisemaa. Harpassa kannattaa käydä myös sisällä. Konserttisalin julkisivu koostuu sadoista ikkunoista, jotka luovat sisälle jännän tunnelman.

20180627_102059

Harpan viereinen ranta on kivinen ja ihmiset ovat kasanneet kiviä torneiksi. Kaunis paikka monella tapaa! Eräs aasialainen pari otti tässä hääkuvia. Pidemmällä rannassa on kaunis Sun voyager -veistos, joka muistuttaa viikinkilaivaa, mutta on tarkoitettu symboloimaan valoa ja toivoa auringon kunniaksi.

20180627_155946

6) Kumiko
Ydinkeskustan ulkopuolelle vanhaan satamaan on muodostumassa muodikas kaupunginosa, jonne hipsterit ovat perustaneet putiikkeja ja kahviloita. Japanilaiseen kahvilaan Kumikoon on aika pitkä matka tallustaa, mutta siellä kannattaa silti käydä. Valitsin listalta kupin savuista oolong-teetä sekä kirsikkamuffinin ja nautin niistä sekä paikan rauhallisesta tunnelmasta nurkkapöydässä.

20180627_112717

7) Kirjakaupat
Islantilaisille kirjallisuus on tärkein kulttuurin muoto ja sen huomaa myös kirjakauppojen määrästä. Pelkästään Laugavegurilla on useampi kirjakauppa, joissa on mainio tunnelma ja paljon nähtävää myös islantia osaamattomalle, mikäli kirjat kiinnostavat. Monissa kirjakaupoissa oli myös laadukas kahvila, jossa pystyi syventymään ostamiinsa kirjoihin.

8) Joulukaupat
Reykjavikissa on ainakin kaksi joulukauppaa ellei enemmänkin ja ne ovat auki ympäri vuoden. Jos haluat hankkia erikoisia joulukoristeita, joita ei löydy naapurilta, etsiydy näihin joulukauppoihin! Yllättävää kuitenkin on, että Islannin perinteeseen ei kuulu suomalainen joulupukki. Sen sijaan Islannissa on ”uskottu” kolmeentoista vuorilla asuvaan joulupukkiin, jotka tekevät ilkeyksiään joulun alla.

20180627_123504

9) Jäätelö
Islantilaiset ovat hulluna jäätelöön ja ostavat sitä säästä riippumatta. Paikallinen jäätelö on vähän erilaista kuin suomalainen, joten sitä kannattaa maistaa, vaikka sää olisi kylmä.

20180627_151818

10) Kissat
Reykjavik on kissojen kaupunki. Liikenne on sen verran rauhallista, että kisulit kuljeskelevat vapaana kaupungissa ja vahtivat reviirejään. Vietin Reykjavikissä yhden kokonaisen päivän ja näin sinä aikana 11 kissaa. Luulen, että sitäkin useampi kissa näki minut, sillä en välttämättä ollut kovin tarkkaavainen koko ajan. Moni kissa antoi rapsuttaa silkkistä turkkiaan ja suurimmalla osalla oli panta, josta selvisi heidän nimensä ja kotinsa.

20180627_152926

Voisin hyvin lähteä Reykjavikiin uudestaankin!

Mainokset

Ravintola Shelter – vahva suositus!

Viides ravintolakokeilumme ystäväni L:n kanssa kohdistui Shelteriin Katajanokalle. (Kerroin täällä aloittamastamme ravintolaharrastuksesta.) Oli kuulkaa sellainen ravintola, että sai meiltä varauksettomat suositukset ja täydet pisteet kaikessa! Meillä oli tosi onnistunut ravintolailta.

20180616_171523

Shelter sijaitsee Uspenskin katedraalin suojeluksessa Katajanokan vanhoissa punatiilirakennuksissa. Ravintola on väritykseltään hyvin tumma, lähes musta, ja talvella se on kynttilöiden valossa varmasti tunnelmallinen. Nyt kesäisenä päivänä valo tulvi ikkunoista ja valaisi ravintolan tehokkaasti.

Vaikutti siltä, että jokainen yksityiskohta ravintolassa on tarkkaan harkittu. Erityisesti ihastuin keraamisiin lautasiin ja vesikuppeihin. Visuaalinen harkinta jatkui annoksissa, jotka niin ikään olivat esteettisesti luotuja. Ravintolan värit olivat rauhoittavia ja tunnelmallisia.

20180616_171534

Me molemmat pidämme ruokayllätyksistä, joten tilasimme chef’s menun. Niitä on kolmen, neljän ja viiden ruokalajin pituisina ja me valitsimme niistä keskimmäisen eli neljän ruokalajin menun.

Alkuun saimme perunarieskaa porkkanahummuksella, marinoiduilla retiiseillä ja kuttujuustolla. Yksinkertainen annos oli herkullinen ja erityisesti porkkanahummus oli nannaa.

20180616_174212

Seuraavaksi saimme grillattua mustekalaa, joka yleensä ei ole kummankaan meidän suosikki. Tämä oli kuitenkin valmistettu niin hyvin, että pidimme annoksesta ja hämmästelimme miten mustekalan lihan rakenne vaikutti ihan kanalta. Kolmas ruokalaji oli lammasta, mutta sitä ei löydy enää Shelterin nykyiseltä ruokalistalta. Se oli myös todella hyvää.

Jälkiruoaksi saimme sitruunaverbanalla maustettua valkosuklaata sitruunasherbetillä ja maitomarengilla. Tässä oli jälleen annos, jota en olisi poiminut listalta, mutta joka todella kruunasi hyvän illallisen. Annoksen eri maut täydensivät toisiaan loistavasti, vaikka yksittäin ne olivat aika mitättömiä. Se on mielestäni loistavan kokin merkki, kun pystyy luomaan sellaisia annoksia. Ystäväni sanoin kaikki neljä annosta hyväilivät makuhermoja.

Meitä palveli useampi tarjoilija illan aikana ja saimme poikkeuksetta kaikilta hyväntuulista ja asiakkaan huomioivaa palvelua.

Shelter, 10 pistettä ja papukaijamerkki! I’ll be back.

20180616_195716

Päiväretkellä Porvoossa

Sain ystävältä Piikkipaatsamalta joululahjaksi lupauksen viedä minut iltapäiväteelle Porvooseen. Monen sattuman summana iltapäivätee vaihtui maaliskuussa päivälliseen Porvoossa, kun tulimme sopineeksi ajankohdaksi sellaisen lauantain, jolloin Porvoossa ei tarjoiltukaan iltapäiväteetä. Eipä se minua haitannut, Porvoossa on niin paljon hyviä ruokapaikkoja.

Pääsen harvoin käymään Porvoossa, vaikka se on maantieteellisesti niin lähellä Helsinkiä. Bussilla ei tule lähdettyä ja autoa en omista. Pitäisi kyllä ryhdistäytyä tässä asiassa, koska Porvoossa on aina niin mukava käydä.

Maaliskuussa, kun ystäväni kanssa sitten lähdimme Porvooseen, oli vielä lunta maassa. Se tuntuu nyt niin kovin kaukaiselta. Vanhan kaupungin putiikkeja oli silti mukava kierrellä. Yhdestä sisustuskaupasta löysin suomalaista designia olevan leikkuulaudan syntymäpäivälahjaksi toiselle ystävälle.

20180324_120333

Porvoon ihanien putiikkien yhteydessä on mainittava myös By Pias -vaateliike, joka on alkujaan Porvoosta. Nykyään liikkeitä on useita ympäri Suomea, myös Helsingissä. By Piasilla on muun muassa ihania pellavavaatteita, jotka varsinkin nyt kesällä ovat mukavan vilpoisia päällä. Ostin heiltä juuri vaaleansinisen pellavatunikan, johon olen aivan rakastunut.

Mutta takaisin Porvooseen. Pikkuputiikkien koluamisen lomassa kävimme teellä Cafe Postresissa. Meillä oli iltapäivällä pöytävaraus Sinneen, joten päätimme ottaa teekannujen lisäksi runebergintortun puoliksi. Ja millainen torttu se olikaan! Olen edelleen perinteisen runebergintortun ystävä, mutta tämä tuunattu kyllä melkein vetää sille vertoja.

20180324_104745

Pidin kovasti Postresista ja sinne palaan vielä uudestaan. Tarjoilut olivat monipuolisia ja tee hyvää. Kahvilan omassa uunissa paistettu leipä tuoksui niin hyvältä, että se oli viedä järjen. Myös jäätelöä, gelatoa, olisin maistanut, ellei illallisvaraus Sinneen olisi ollut ihan pian.

Kävelimme kaupungin keskustan poikki ja viimein koitti illallisaikamme. En voinut olla vertaamatta mielessäni Sinneä toiseen Porvoon suosikkiini Zum Beispieliin. Sinnen ravintolasali oli avara ja valoisa. Kuitenkin kodikkuudessa se vähän häviää Zum Beispielille.

20180324_130911

Ruoassa ei sen sijaan yhtään. Sinnessä minulle tarjoiltu ruoka oli monella tapaa taivaallista. Sinnen a la carte -lista on vaihtunut varmaan jo moneen kertaan maaliskuisen vierailuni jälkeen, joten valitsemieni annosten yksityiskohdat eivät ole merkityksellisiä. Sen sijaan sanon vaan, että Sinnessä todella osataan tehdä hyvää ruokaa.

20180324_131050

Mukavan päivän ja herkullisen päivällisen jälkeen oli hyvä huristella takaisin kotiin Helsinkiin!

Ravintola Onda

Minulla on ilokseni ollut viime aikoina monia mahdollisuuksia tutustua uusiin ravintoloihin. Talvella tuli käytyä tosi vähän missään. Ehkä tämä on kesän ja valon mukanaan tuomaa aktivoitumista.

Siskoni aloitteesta kävimme taannoin kokeilemassa Ondaa, joka sijaitsee Sörnäisissä. Ravintola on perustettu vanhaan makasiinirakennukseen ja sillä on mainio tilava terassi, joka on varmasti aurinkoisella säällä suosittu.

20180503_165441

Ondassa tuli maisteltua uusia makuja samalla kun vaihdoimme siskoni ja äitini kanssa kuulumisia. Söin alkuruoaksi paahdettua kotijuustoa, joka oli yhdistetty pinjansiemeniin, hasselpähkinään, rapeaan kaprikseen, paahdettuun voihin ja viinirypälehilloon. Annos oli esteettisen kaunis ja todella herkullinen. Se oli paras uusi makuelämys, mitä olin pitkään aikaan maistanut.

20180503_171325

Pääruoan lammasburger, kuzu burger, katosi nopeasti lautaseltani viimeistä bataattiranskalaista myöten. Myös jälkkäri, karamellisoitu leipävanukas, oli herkullinen ja jotenkin kovin kotoisa. Monet Ondan annokset saa vegaanisena ja gluteenittomana.

20180503_181330

Ondan ravintolasali on sisustettu pelkistetysti. Sairaalamaiset lamput antavat miljöölle teollisen vaikutelman, mutta ravintola on silti kodikas. Ondan verkkosivuilta luin, että lauantaisin siellä tarjoillaan perulaista brunssia. Se kuulostaa niin mielenkiintoiselta, että pitää käydä kokeilemassa joku kerta!

Kesäjuhlia ja kesän juhlia

Ihana toukokuu hemmotteli meitä todenteolla ilmoillaan! Kun lämpimät ajat alkoivat, meni useampi päivä ennen kuin sisäistin, ettei ulkona ihan oikeasti tarvitse enää takkia. (Sama kävi myös toisin päin: nyt kun ajoittain takki olisi hyvä olla, en ikinä muista napata sitä naulakosta mukaan.)

Pääsin tänä vuonna vieraaksi lakkiaisiin, jotka ovat itselleni todelliset kesänaloitusjuhlat. Nyt valmistujaisia vietettiin osin jopa läkähdyttävän kuumissa merkeissä. Tuntui silti hyvältä, että vastavalmistuneet saivat juhlia tärkeää päiväänsä auringonpaisteessa. Mieleen palasi myös oma lakkiaispäiväni, jolloin myös oli kaunis sää. Valmistujaiset ovat kovin koskettavia juhlia eikä liikutuksen kyyneliä nytkään säästelty.

Jos lakkiaiset, rippijuhlat ja häät ovat perinteisiä kesäjuhlia, on minusta hauska juhlia myös itse kesää. Pitkä pimeä talvi on viimein voitettu ja auringonvalo lisääntyy. Pidimme töissä oman osaston kesken piknikin, jolla aloitimme kesälomakauden. Toukokuun pitkään jatkuneet kauniit säät mahdollistivat sen, että kerrankin piknik-suunnitelmat eivät menneet mönkään yllättäen muuttuvan sään takia.

2

Jokainen toi mukanaan piknik-eväitä, jotka sitten kasasimme keskelle ja asetuimme itse ympärille herkuttelemaan. Minulla oli vielä pakastimessa edellisvuotisia puolukoita, joista valmistin puolukkaisen pannacottaviettelyksen (kuvassa etualalla) Lidlin reseptin mukaan. Siitä tuli tosi herkullista! Pannacottan makeus sopi hyvin puolukoiden kirpeyden kaveriksi.

Myös asuintalossani järjestettiin ensimmäistä kertaa piknik. Taloyhtiö tarjosi herkut ja viihdyimme naapureiden kanssa loppujen lopuksi neljä tuntia tutustumassa ja ideoidessa uusia juttuja talon hyväksi. Olin kovin iloinen, että tutustuin naapureihini paremmin. Talkoista en olisi niinkään innostunut, mutta tällainen vapaaehtoinen tapaaminen oli hauska.

Olen ehtinyt kesäkuussa jo mökkeilläkin ystäväni mökillä Turun saaristossa. Olimme siellä isolla porukalla kuuden lapsen kanssa, joten vilinää riitti. Säät olivat edelleen suosiolliset, joten lapset saattoivat kirmailla pihapiirissä ilman kenkiä ja sen suurempia varusteita.

4

Yhtenä päivänä veneilimme eräälle autiolle saarelle piknikille. Se olikin jännempi retki kuin etukäteen osasimme arvata. Lokkivanhemmat nimittäin vartioivat poikasiaan ja hätääntyivät kun rantauduimme. Löysimme onneksi rauhallisen paikan, jossa syödä eväitä: voileipiä ja keksejä, pillimehuja ja kahvia + teetä.

5

Jään ja veden muovaamat rantakalliot olivat kauniita mutta jyrkkiä, joten lapset saivat kuulla paljon varoituksia. Luonnon monimuotoisuus saarella oli upeaa. Löysimme saarelta romahtaneen luonnon valtaaman kevyen rakennuksen, joka oli kovin jännittävä lapsista. Siellä kuulemma kummitteli yksinäinen aave.

Hauskoja kesäpuuhia olen ehtinyt jo kokea ja vielä on onneksi paljon edessä!

 

 

Ravintolat Spis ja Pastis

Kaverini harmitteli minulle sitä, että hänen tulee käytyä hirveän harvoin ravintoloissa syömässä. Koska itselläni oli sama harmitus, sovimme jatkossaa käyvämme yhdessä 1-2 kuukauden välein kokeilemassa jotain uutta ravintolaa.

Ensimmäinen kokeilumme oli Passio, josta kirjoitin täällä. Toinen kokeilumme kohdistui Spis-ravintolaan, joka sijaitsee Kasarmikadulla.

20180414_173212

Spis on pitkään ollut käyntikohteideni listalla, mutten oikeastaan ole tiennyt siitä nimeä lukuunottamatta mitään. Yllätyin kuinka pikkuruinen ravintola se oikeasti olikaan. Asiakaspaikkoja taisi olla vain tusina! Ravintolahuone oli siis aika intiimi tila, mutta silti fiksusti sisustettu, sillä en muista häiriintyneeni viereisen pöydän keskusteluista tai muusta hälinästä. Sen sijaan olo oli aika erityinen, kun tiesin ettei annoksia ole valmistettu liukuhihnalla. Tai ainakin aika lyhyellä liukuhihnalla sitten.

20180414_173516

Valitsimme ystäväni kanssa lyhyen maistelumenun, johon kuuluu neljä ruokalajia. Siihen kuitenkin kuului niin monta keittiön tervehdystä ja väliruokaa, että sekosin vähän laskuissa. Päällimmäiseksi muistoksi ruoasta jäi raikkaus ja suomalaisuus.

Ruokalajeissa oli käytetty paljon juureksia ja maut olivat puhtaita. Erityisesti mieleeni jäi lonkerosorbetti, joka huuhteli suun ennen seuraavaa ruokalajia sekä jälkiruoaksi tarjoiltu tyrniä ja valkosuklaata kuusenkerkkävaahdolla. Pääruoaksi tarjoiltiin karitsaa, joka suli suuhun. Kaikki ruoka oli esteettisen kaunista. Arvostan!

20180414_191209

Pidin Spis-ravintolasta todella paljon. Kolmas ravintolakokeilumme tapahtui Turun Rosterissa, josta kirjoitin täällä. Neljäs vierailukohde oli Spis’n kulman takana ranskalainen ravintola Pastis.

Pastiksella on hieno sijainti siinä mielessä, että sen suloiselle terassille paistaa ilta-aurinko. Pikku-Roban kauniita taloja on varmasti hauska katsella istuessaan lasillisella. Meillä oli pöytä sisällä ravintolassa, joka on sisustettu aika ranskalaiseen tyyliin pelkistetysti. Päähuomio onkin ruoassa.

Tämä ravintolakäyntimme ei valitettavasti ollut ihan yhtä onnistunut kuin Spis’ssä. Tarjoilu Pastis’ssa (kolmen eri tarjoilijan toimesta) oli vähän tylyä ja huolimatonta. Ehkä ranskalaisuus oli viety tässä suhteessa vähän turhan pitkälle?

Ruoaksi valitsin listalta sammakonreisiä ja pääruoaksi parsaa mustekalan eli pulpon kanssa. Molemmat annokset olivat tunnistettavan ranskalaisia ja maustettu hyvin. Pastis on kyllä ranskalaisen ruoan ystävän must-paikka. Jälkiruoaksi pyysin keittiötä yhdistämään kahdesta jälkiruoka-annoksesta minulle raparperisorbettia ja pistaasijäätelöä, kun mieleni teki saada jotain raikasta. Ne olivat herkullisia!

20180519_171239.jpg

Tällä neljännellä ravintolavierailulla keksimme oman pisteytyssysteemin, jota alamme pitää käymistämme paikoista. Stay tuned – esittelen täällä blogissa seuraavatkin ravintolakokeilumme!

Gaggui Kaffela Turussa

Paikka, joka ansaitsee ihan oman postauksensa, on Gaggui Kaffela. Se sijaitsee Turun rautatieaseman lähellä ja on siten loistava junantuoman turistin ex tempore kahvitteluun. Tai omalla kohdallani teettelyyn.

Gagguista saa, yllätys yllätys, kakkuja. Vitriinistä löytyy paitsi perinteisiä kakkuja myös sellaisia, joissa on kekseliäs uusi makuyhdistelmä. Kaikki varmasti herkullisia! Myös suolaista on tarjolla ja lounasta.

Kaffelan on perustanut solubiologi ja entinen syöpätutkija, joka haaveili omasta kahvilasta. Meidän asiakkaiden onneksi päätti toteuttaa unelmansa ja hän avasi Kaffelan vuonna 2014. Kahvilassa kaikki on mietitty pikkiriikkistä yksityiskohtaa myöten, niin sisustus kuin tarjoilutkin, joten on selvää, että kahvilan omistaja suhtautuu aiheeseen intohimoisesti. Ihanaa, että ihmisillä on nykyään niin paljon vaihtoehtoja toteuttaa itseään ja unelmiaan!

20180430_164339

Kahvila on sisustukseltaan leikkisä, raikas ja viihtyisä. Esteetikko nauttii kahvilan yksityiskohdista kuten Terraviivan suloisista pitsilautasista, joilta kakut tarjoillaan. Turun murretta on käytetty kakkujen nimissä sekä vähän siellä sun täällä ja se tekee kaffelasta myös hauskan turistinähtävyyden.

20180506_141213

Vappuviikolla kävin teellä siellä kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla söin suklaakakkua kinuskilla. Kakkupala oli juuri oikealla tavalla tuhti ja pala oli sopivankokoinen tyydyttääkseen suklaanhimon ja makeannälän. Jälkimmäisellä kerralla valitsin sitruunamarenkikakun, jossa yhdistyi sitruunan kirpeys ja marengin makeus.

20180506_140618

20180430_164351

Olen nyt kovasti mieltynyt Kaffela Gagguihin, vaikka mieltyminen ei käynyt mitenkään nopeasti. Ensimmäisinä vuosina keksin useamman paremman kahvilan Turussa, joista nykyään moni on lopettanut tai muuttunut tunnelmaltaan erilaiseksi. Gagguilla on selkeä oma tyylinsä ja takuuvarma laatunsa. Siksi se onkin nykyään yksi suosikkipaikkojani Turussa!

PS. Jos on kiire junaan, he myyvät ainakin teetä myös mukaan.