Vinkki joulupöytään: porkkalaleivät

Siskoni on vegaani ja tykkää kokeilla uusia reseptejä. Hänen kauttaan pääsen tutustumaan uusiin makuihin silloinkin kun en itse jaksa kokeilla uusia reseptejä.

Todellinen superyllättäjä oli tänä syksynä porkkala. Olen toki kuullut ja lukenut siitä jo viime vuonna, mutta en ole missään päässyt maistamaan sitä. Ja ensimmäinen ajatus raa’an kalan ystävänä luonnollisesti oli, voiko tuo olla hyvää ensinkään.

Mutta oli se! Ja ihan oli kalanmakuista ja raikasta!

20171119_124615

Siskoni valmisti porkkalaa tällä reseptillä ja sekoitti sen imat fraicheen (Oatleyn kaurafraiche). Hän maustoi seoksen suolalla, pippurilla, tillillä sekä sitruunamehulla ja tarjoili sen tummien leipien päällä. Herkullista!

Mainokset

Jouluostoksilla

Välillä joululahjojen keksiminen on todella vaikeaa. Olen huomannut, että saan parhaat ideani kiertelemällä pieniä kauppoja ja joulumarkkinoita. Sain tänä vuonna herätyksen joulunajasta, kun olin sattumalta käymässä Tikkurilassa ja kuljin lahjatavaraliike Pihapihlajan ohi. Koko kauppa oli täynnä pieniä ja vähän suurempia sopivia lahjaideoita somistettuna niin kauniisti, että kiertelin siellä varmaan vartin ideoimassa erilaisia lahjoja eri ihmisille. Muutaman lahjan lisäksi ostin itselleni glögiä kylmien joulukuun iltojen iloksi.

Inspiraatiota olen tänä vuonna etsinyt myös Hämeenlinnassa sijaitsevasta ihanasta Tiirinkosken tehtaan puodista. Se on vanhaan navettarakennukseen perustettu liike, joka myy niin elintarvikkeita, vaatteita, koruja kuin sisustustavaraakin. Myymälän keskellä on kahvila, josta saa muun muassa hyviä vohveleita. Olin Tiirinkoskella lounasaikaan, joten söin suolaisen vohvelin lohella ja salaatilla. Täyttävää ja herkullista!

Tiirinkoskelta en ostanut lahjoja muille kuin itselleni. Ostin pussillisen Johan & Nyströmin teetä, Lakridsin suklaalakuja sekä tuoksuetikkaa pyykin pesuun. Olen törmännyt Lakridsin lakuihin niin monta kertaa, että nyt viimein päätin maistaa niitä. Pieni purkki lakupalloja on mielestäni aika hintava, mutta lakutkin olivat maistuvia kun ensin pääsin niiden makuun. En ollut ostaessani huomannut valinneeni suklaalakuja, joissa on pinnalla salmiakkijauhoa. Ensimmäinen suupala oli erikoinen kunnes tunnistin maun.

Le Pere Pelletierin Vinaigre-tuoksuetikka oli uusi tuttavuus, jota olen vasta kokeillut yhden kerran. Se lisätään pyykinpesukoneeseen huuhteluaineen sijasta ja sen pitäisi mm. kirkastaa ja raikastaa pyykkiä sekä poistaa kellastumia, tahroja ja hajuja. Aikamoisia lupauksia, joiden täyttymistä en vielä pysty arvioimaan. Vaikuttaa kuitenkin toistaiseksi hyvältä! Valitsin tuoksuksi miedon ja raikkaan teen tuoksun. En kyllä tuoksusta teetä erottanut vaan enemmänkin puhtaan pyykin. Hyvä niin!

20171209_115105

Joululahjaostokset ruuhkassa viime tipassa on todellinen no no minulle, joten yleensä pyrin tekemään lahjaostokseni viimeistään jo joulukuun alussa. Silloin kaupoissa on väljempää ja hyllyissäkin vielä vaihtoehtoja. Se oli pyrkimys tänäkin vuonna, mutta tuntui kuin olisin pudonnut syksyn kelkasta ja joulukuu pääsi yllättämään. Siksi sain jouluostokseni valmiiksi vasta viime lauantaina.

Samalla löysin vahingossa aivan ihastuttavan pienen pop-up kirjakaupan nimeltä Books & Stuff, joka on avattu Aleksanterinkatu 24:een.  Yllä ja alla olevat kuvat ovat sieltä. Kaupassa on pieni valikoima loistavia kirjoja sekä kaikenlaista pientä sisustus- ynnä muuta tavaraa. Sieltä löysin kaksi lahjakirjaa sekä hauskoja kortteja. Jos liikut Senaatintorilla vielä ennen joulua, kannattaa poiketa sisälle tähän suloiseen kirjakauppaan!

20171209_115054

Ensi viikonloppuna on vielä hyviä tilaisuuksia kierrellä joulumarkkinoilla. Älä unohda Vanhan ylioppilastalon joulutoria ja Teurastamon joulumarkkinoita! Myös Tuomaan markkinoilla kannattaa pyörähtää sekä Torikorttelien pienissä putiikeissa.

Suklainen ilta Fazerin vierailukeskuksessa

Fazer on varmasti yksi suosituimpia yritysvierailukohteita niin lasten kuin aikuistenkin keskuudessa. Siksi ei ole ollenkaan yllättävää, että Fazer päätti rakentaa erityisen vierailukeskuksen, joka avattiin viime vuonna, tasan 125 vuotta Fazerin ensimmäisen konditorian perustamisen jälkeen.

Huono puoli erillisessä vierailukeskuksessa on se, etteivät vieraat pääse käymään tehtaalla. Voi kuitenkin olla, ettei sinne aikaisemminkaan päästetty vierailijoita. Lisäksi uudessa keskuksessa pääsee näkemään harvinaisia juttuja, joita tehdasvierailulla ei näkisi.

Esimerkiksi trooppinen sisäpuutarha on harvinaislaatuinen kokonaisuus. Pieneen kasvihuoneeseen on mahdutettu monia trooppisia kasveja, joita käytään raaka-aineina Fazerin tuotteissa. Sulassa sovussa kasvoi vaniljaa, sitruunaa, kardemummaa, kahvipapuja ja sokeriruokoa.

Näin ensimmäistä kertaa kaakaopuun, jossa oli pieni kaakaon hedelmä kasvamassa suoraan rungosta. Yritin ottaa siitä valokuvaa, mutta se oli liian pieni sekä kaukana ja aurinkoa jäljittelevät kirkkaat valot ylivalottivat kuvani. En enää muista mikä kasvi tähän alla olevaan kuvaan tallentui, mutta upea sekin oli.

20171117_170927

Trooppisen kasvihuoneen jälkeen kierros jatkui eteenpäin ja kuulimme palasia Fazerin pitkästä historiasta. Karl Fazerin Kluuvikadun konditorian ajoista yritys on päässyt aika pitkälle, sillä nykyään kyse on kuuluisasta kansainvälisestä yrityksestä. En ollut silti tajunnut, että Fazer on edelleen perheyritys. Minua olisi kiinnostanut kuulla enemmänkin Fazerista yrityksenä, sen omistajista ja liiketoiminnasta, mutta opastetun kierroksen lapset kävivät levottomiksi.

Kierros oli rakennettu sekä aikuisille että lapsille kiinnostavaksi ja monipuolisen esittelyn aikana kuultiin ja nähtiin paljon mielenkiintoisia asioita. Vanhat Fazerin rasiat kuuluisine suunnittelijoineen olivat kauniita. 3D-suklaatulostin vei puolestaan ajatukset tulevaisuuteen. Minkähänlaisia suklaita syömme 10 vuoden päästä?

20171117_172359

Vanhin Fazerin karamelli on kettukarkki eli pihlajakarkki. Se on ollut myynnissä vuodesta 1895 asti! Seuraavana vuonna lanseerattiin mignonmunat, jotka edelleen valmistetaan käsin. Oma suosikkini DaCapo juhli vuosi sitten 100-vuotissyntymäpäivää.

Oli mielenkiintoista kuulla, että kaakaopavut irrotetaan käsin kaakaon hedelmästä ja sen valkoisesta hedelmälihasta. Se miten kaakaopavuista saadaan lopulta aikaan suklaata ei olekaan ihan yksinkertainen prosessi. En ihmettele, että vei eurooppalaisilta vuosisatoja keksiä miten parasta suklaata tehdään.

20171117_175136

Vierailun lopuksi oli vapaata aikaa tutustua keskuksen näyttelyyn sekä maistella kymmeniä erilaisia suklaita. Nam! Piparkakkudumle oli itselleni uusi tuttavuus ja erittäin herkullinen sellainen.

Suklaan mässytyksen jälkeen meidät ohjattiin vierailemaan tehtaanmyymälään, jossa oli kaikkia tuttuja Fazerin tuotteita sekä joitain uutuuksia ja tehdaspakkauksia. Mitään ei ollut tarkoitus ostaa, mutta kappas vaan, siellä oli niin hyviä tarjouksia ja mielenkiintoisia tuotteita, että kassillinen tarttui mukaan. Lähtiessämme saimme vielä pienen maistiaiskassin Fazerin tuotteita kiitokseksi opastetulle kierrokselle osallistumisesta.

Vierailukeskus sijaitsee Vantaalla ja yleiselle näyttelykierrokselle voi ostaa liput täältä.

EDIT 10.12.2017: Muutettu lause, jossa pihlajakarkin uuden nimen väitettiin olevan kettukarkki. Virallinen nimi on edelleen pihlajakarkki, mutta monet kutsuvat sitä kettukarkiksi.

20171117_164730

Juhlahumua ja syviä tunteita

Kaunista itsenäisyyspäivän aattoa! Jos koska, niin tänä vuonna on syytä juhlia Suomen itsenäisyyttä useampana kuin yhtenä päivänä. On hyvä hetki juhlia riemuiten perheen ja ystävien kanssa, mutta on myös hyvä hiljentyä hetkeksi miettimään maamme itsenäisyyttä.

Suomen itsenäisyys tuntuu niin valtavan suurelta asialta, ettei sitä kuvaamaan oikein sanat riitä. Siksi pitää turvautua viisaampien sanoihin. Suomesta kertovia runoja etsiessäni minua kosketti erityisesti tämä seuraava Raili Malmbergin runo.

2

Kun olin ihan pieni tyttö,
minun isänmaani oli pähkinän kokoinen.
Se oli niin pieni,
että sen sisään juuri ja juuri mahtui
minun maailmani ydin:
Koti ja äidin syli,
isän käsi ja yhdessä luettu iltarukous.
Kun olin pieni,
minun isänmaani maistui mansikkamaidolta
ja tuoksui niin kuin vastaleivottu leipä,
eikä kulkusten kilinä koskaan kokonaan lakannut siellä kuulumasta.

Kun minusta tuli aikuinen,
minun isänmaani kasvoi Suomen kokoiseksi
ja sai ihan uudet ulottuvuudet.
Minä opin rakastamaan sitä aikuisen naisen rakkaudella.
Opin löytämään yhä uusia vastauksia kysymykseeni:
mikä on minun isänmaani
ja miksi se on minulle niin rakas.

Minun isänmaani on tietysti tämä maa,
alue, jota kartalla kutsutaan Suomeksi,
sen järvet ja metsät, vainiot ja viljapellot,
kylät ja kaupungit.
Suven suloisuus ja talven kuurainen kimallus,
kevään liekehtivä vihreys ja syksyn purppurakulta.

Mutta minun isänmaani on muutakin.
Minun isänmaani on itsenäisyys.
Minun isänmaani on vapaus,
sananvapaus, liikkumisenvapaus, vapaus olla omaa mieltäni asioista.

Minun isänmaahani kuuluu kaikki se,
missä ihmisen henkiset juuret ovat,
kulttuuri, kieli,
tämä murteista rikas, vivahteikas ja sointuva suomen kieli,
jota niin monet runoilijat ovat käyttäneet kuin jaloa instrumenttia:
”Ruislinnun laulu korvissani/ tähkäpäiden päällä täysi kuu/
kesäyön on onni omanani/kaskisavuun laaksot verhouu…”

Isänmaani on lippu ja laulu, itku ja nauru,
rukous ja kirous,
syntyminen ja kuoleminen,
työnteko, viha ja rakkaus.
Se on Sibeliuksen sinfonia ja Porilaisten marssi,
mutta se on myös suvivirsi ja Monosen Satumaa-tango
haikeasti haitarilla soitettuna.

Isänmaani on suomalainen kansa,
minun kansani,
kaikki suomalaiset ikään , ammattiin, asuinpaikkaan katsomatta,
puoluekannasta riippumatta,
työläinen ja talonpoika, palkansaaja ja johtaja,
maalainen ja kaupunkilainen, nuori ja vanha.

Minun isänmaahani kuuluu myös suomalainen menneisyys.
En voi puhua isänmaasta muistamatta
menneitten sukupolvien työtä.
Tuhannet ja taas tuhannet esivanhempamme,
eivät vain merkkimiehet ja -naiset,
vaan aivan tavalliset kansannaiset ja -miehet,
ovat tekemällään työllä ja uurastuksella
luoneet sen pohjan, jolle kaikki tässä maassa loppujen lopuksi rakentuu.

Minun isänmaahani kuuluvat myös sankariristien rivit,
niiden veljiemme ja sisartemme muiston kunnioittaminen,
jotka eivät väistäneet vastuuta silloin,
kun isänmaa heiltä vastuunkantamista ja uhrauksia vaati,
ja joita saamme kiittää siitä,
että nyt voimme elää vapaan maan vapaina kansalaisina.

Eläköön, kauan eläköön Suomi!

– Raili Malmberg (runo lainattu täältä) –

Riemullista 100-vuotiaan Suomen itsenäisyyspäivää kaikille!

1

 

Pyrähdys Walesiin

Marraskuu vaihtuu joulukuuksi ihan näinä päivinä, mutta en ihan vielä ala hehkuttamaan joulun lähestymistä. Sen sijaan palaan muistoissa marraskuun alkuun, kun kävin työmatkalla Cardiffissa Walesissa.

Vapaata aikaa ei työkiireiltä ollut kovin paljoa, joten tiukkaa priorisointia oli tehtävä. Tärkeimpänä Iso-Britanniassa on aina päästä iltapäiväteelle, joten paikalliselta suositusta kysyttyäni suuntasin kello viiden teelle St. David’s hotelliin rannan tuntumaan. Hotellin sijainti on mainio, sillä ravintola Admiralin ikkunoista on kaunis näkymä Cardiffin lahdelle ja vastapäiselle  rannalle.

20171108_161140

Admiral tarjoilee perinteistä iltapäiväteemenua kerrosvadissa. Herkuttelu aloitetaan neljällä erilaisella leivällä (finger sandwiches). Keskikerroksessa odottavat skonssit, joista annoin keittiöönkin palautetta: kerrassaan erinomaisia! Olen monesti syönyt käsiin murenevia kuivia skonsseja. Nämä eivät olleet mitään sellaista vaan meheviä ja maukkaita. Skonssien kanssa syödään hilloa ja eräänlaista makeaa hapankermaa (clotted cream). Sille ei löydy käännöstä suomenkielessä eikä vastinetta suomalaisessa kaupassa.

20171108_164332

Lopuksi herkuttelin ylimmän kerroksen maltillisilla suupaloilla. Teetä ehdin juoda iltapäiväteen aikana kaksi kannullista, ensin mustaa maustettua teetä ja sitten chai rooibos -teetä. Teelaadun valinta oli tehty miellyttäväksi, sillä kaikkia teelaatuja pääsi tuoksuttamaan teemenussa, joka oli pieni tarjotin täynnä pieniä näytepurkkeja eri teelaaduista. Arvostan! Arvostin myös sitä, että eri teelaadulle tuotiin uusi kuppi. Varsinkin kun sen kyljessä oli kuningatar Elisabethin kuva.

20171108_171452

Ravintolasta poistuessani näin hotellin vastaanotossa Stephen Fryn, tuon kuuluisan englantilaisen näyttelijän, joka muistetaan Suomessa ehkä parhaiten Kyllä Jeeves hoitaa -roolistaan Jeeves-palvelijana. Hetken hämäännyksen jälkeen säilytin suomalaisen viileyteni ja jatkoin tyynesti matkaani ilman ei oo totta -kiljahduksia.

Koska aikaa ei ollut tuhlattavaksi, yritin saada vieraan kaupungin tehokkaasti haltuun. Admiral-ravintola sijaitsi kaupungin laidalla, joten suoritin puolen tunnin happihyppelyn kävellessäni rannasta keskustaan. Siellä kolusin ensimmäisenä kävelykatujen ympäristön ja yllätyin Cardiffin sympaattisesta keskustasta. Jouluvaloja ja -tavaraa oli jo esillä ja paljon mielenkiintoista tutkittavaa.

20171108_183022

Kaupat olivat kätevästi lähekkäin ja pieniä kauppakujiakin siellä täällä. Kunnon shoppailuun olisi voinut käyttää kokonaisen päivän, mutta ehdin muutamassakin tunnissa tehdä jo joululahja- ja matkamuisto-ostoksia.

Illalla kävimme vielä työporukalla syömässä Jamie Oliverin italialaisessa ravintolassa. Tiesin Jamien julkisuudesta, mutta en ollut ikinä syönyt hänen ravintolassaan enkä kokeillut hänen reseptejään. Suhtauduin ehkä aavistuksen skeptisesti, mutta jouduin toteamaan, että ruoka oli täydellisyyttä hipovaa.

Koska olin mussuttanut iltapäiväteen muutamia tunteja aikaisemmin, halusin syödä nyt jotain kevyttä. En nähnyt kovin paljoa vaivaa lukiessani menua (olipa paljon hienoja ruokasanoja) enkä ymmärtänyt valitsemani salaatin kuvauksesta ihan kaikkea, mutta lopputulos oli törkeän hyvä.

Five-a-day super food salad

Your five-a-day dished up in a wholesome salad of quinoa, fennel, celeriac, squash, roasted cauliflower, mung beans, radicchio, plenty of herbs & lemony extra virgin olive oil

Jälkiruoaksi vielä tiramisu ja voilá, olin valmis kaatumaan hotellin sänkyyn täydellisen tyytyväisenä päiväni antiin.

20171111_143725

PS. Jos ikinä matkustat Walesiin, pidä huolta, että maistat näitä Walesin kakkuja (Welch cakes). Olivat todella hyviä lämpiminä. Siis todella, todella hyviä. Toin näitä mukanani kotiin tuliaisena eikä yhtään mikrolla lämmittämisen jälkeen haitannut, että olivat muutaman päivän vanhoja. Ehkä vielä guuglailen voisiko näitä tehdä kotonakin suomalaisista ainesosista.

Apinamaista menoa Gibraltarilla

Lähdin pimeyttä ja kylmyyttä karkuun Espanjan aurinkorannikolle. Ja kun kerran siellä olin, halusin käydä Gibraltarilla katsomassa Euroopan ainoaa vapaana elävää apinalajia.

20171025_140238

Gibraltar on monella tapaa kummallinen paikka. Se sijaitsee Espanjan etelärannikolla, mutta on Iso-Britannian omistuksessa. Se on englanninkielinen poukama keskellä Espanjaa ja valuuttana siellä käy punta. Gibraltarin oma punta ei puolestaan käy maksuvälineenä Iso-Britanniassa. Gibraltarille kuljetaan lentokentän kiitotien halki. Olen aina kuvitellut, että Gibraltar on Espanjan eteläisin kohta, mutta tämä ei ole totta ollenkaan. Gibraltar on eteläisimmän kohdan itäpuolella.

Jos tässä ei vielä ollut tarpeeksi erikoisuuksia, niin Gibraltarin vuorella elävät apinat, magotit, vähintäänkin hämmentävät vierailijoita. Wikipedian mukaan magotteja eli berberiapinoita on aikoinaan elänyt jopa Keski-Saksassa ja Irlannissa!

20171025_140408

Nousimme lyhyen matkan Gibraltarin vuorelle kabiinihissillä. Meitä oli varoiteltu apinoiden aggressiivisuudesta, joten olimme hiukan jännittyneitä. Yhtä ystävääni on kerran purrut apina (ei tosin Euroopassa) ja olin siksikin varuillani. Gibraltarilla apinoita kiellettiin ehdottomasti ruokkimasta huiman sakon uhalla. Neuvottiin myös pitämään tiukasti omista tavaroista kiinni, sillä apinat saattavat varastella esimerkiksi hattuja.

Ehkä siksi yllätyimme kovin, kun vuorella tapasimme lungeja rauhassa kaiteilla ja kiveyksillä istuvia pörröpäitä. Ehkä apinat viettivät siestaa tai olivat muuten vain leppoisia yksilöitä, mutta me emme kokeneet oloamme ollenkaan uhatuiksi missään vaiheessa. Toki emme menneet uhkarohkean lähelle emmekä pyrkineet minkäänlaiseen kontaktiin apinoiden kanssa. Ikäväkseni näimme muutaman typerän turistin, jotka menivät häiritsemään apinoita ja saivat sitten slaagin kun apina reagoi. Ihmiset ovat kyllä välillä aika typeriä.

Me otimme noin ziljoona kuvaa, ensin kauempaa ja sitten uskaltautuen vähän lähemmäksikin. Magotit olivat oikein sympaattisia ja apinamaisia. Todistimme muun muassa apinapentujen leikkiä kallioseinällä ja kirppujen etsintää kaverin turkista.

20171025_135804

Magotit asuvat Gibraltarinvuorella ja ihmisasutus on alhaalla rannan tuntumassa. Ylhääntä oli upeat maisemat alas kaupunkiin. Gibraltarin pinta ala on 6,5 neliökilometriä ja siellä asuu noin 33 000 asukasta.

20171025_134531

Gibraltar on ollut Iso-Britannian hallussa vuodesta 1704, jolloin englantilais-hollantilaislaivasto valtasi sen osana Espanjan perimyssotaa. Iso-Britannia halusi saada tukikohdan Välimerelle turvatakseen omia kauppareittejään ja on säilyttänyt valtauksensa siitä lähtien. Alueen palauttamisesta Espanjalle on sodittu, neuvoteltu ja pidetty kansanäänestyksiä, mutta nyt näyttää siltä, että asukkaat kuuluvat mieluummin Isoon-Britanniaan.

Vanhan tarun mukaan englantilaiset joutuvat luopumaan Gibraltarista, jos magotit häviävät. Toisen maailmansodan aikana Winston Churchill tuotti apinoita lisää Pohjois-Afrikasta. Tekikö hän sen estääkseen apinoiden häviämisen Gibraltarilta?

Oli miten oli, Gibraltar on kummallisuudessaan käymisen arvoinen paikka!

20171025_142518

10 vinkkiä Ahvenanmaalle

Tein kesällä neljän päivän ja kolmen yön matkan autolla Ahvenanmaalle ystäväni ja hänen lastensa kanssa. Olin käynyt siellä vain kerran aikaisemmin, Eckerössä, joten oli jo aikakin tutustua muuhun Ahvenanmaahan. Keräsin tähän postaukseen matkani kohokohdat ja parhaat vinkit.

1) Lappo
Lähdimme aamulla matkaan Turusta ja suuntasimme ensimmäiselle lautalle, joka lähti Kuosnaisista. Lauttojen aikataulut ja etäisyydet tuntuivat hankaliksi selvitellä itse etukäteen kun meillä ei ollut niistä mitään kokemusta, joten ostimme koko reissun lauttamatkat ja majoitukset matkatoimistolta. Se osoittautui hyväksi valinnaksi, sillä olimme oikein tyytyväisiä toimiston ehdottamaan reittiin, lauttamatkojen ajoituksiin ja valittuihin majoituksiin.

Lauttamatkat Kuosnaisista Åvoon ja Torsholmasta Lappohon sujuivat merimaisemia ihastellessa. Lautoilla oli myös kahvila, josta ostimme eväsleipiä ja juotavaa. Taivas oli pilvetön, mutta merellä kävi kova tuuli. Kahden lauttamatkan jälkeen saavuimme pienelle Lappon saarelle, jossa vietimme ensimmäisen yön.

1

Lappo on pieni kahdeksan neliökilometrin saari, jolla asuu ympäri vuoden vain runsaat 30 ihmistä. Kesällä siellä on vilkasta varsinkin lautan saapumisen hetkellä, jolloin pitkä autoletka täyttää hetkeksi saaren päätien. Lappossa pääsi hyvin saaristolaiselämän tunnelmaan.

2)  Pellas Gästhem, Lappo
Ensimmäisen yön vietimme idyllisessä punaisessa puutalossa Pellas Gästhem’ssä Lappossa. Saavuimme sinne illansuussa ja löysimme meille varatun somasti sisustetun huoneiston yläkerrasta. Huoneisto koostui makuuhuoneesta ja pienestä olohuoneesta, jossa oli avokeittiö. Meillä ei kuitenkaan ollut ruokatarpeita mukana, joten kävelimme lyhyen matkan satamaan, jossa olimme bonganneet kesäravintolan.

3) Kesäravintola Geleasen, Lappo
En tiedä oliko nälän aste jo niin kova, vai oliko ruoka oikeasti tavallista herkullisempaa, mutta taisimme kaikki hotkia ruokamme aikamoisella vauhdilla. Geleasenin ruokalista oli yllättävän laaja ja oma kalaruokani oli todella hyvää. Terassilla istuessa tuli ihailtua merimaisemaa ja ennen vieraskodille palaamista päätimme vielä lasten kanssa pulahtaa mereen uimaan. Vieraskodin pihalla testasimme vielä keinut ja liukumäen, joiden jälkeen uni tulikin nopeasti.

4) Bomarsund, Ahvenanmaa
Aikaisin aamulla matka jatkui kolmannella lauttamatkalla Lapposta Hummelvikiin Vårdöhön. Kauniin maalaismaiseman ympäröimänä ihailimme kauniita postilaatikoita tien vierellä ja muutenkin aika idyllistä maisemaa. Ensimmäinen jaloittelutauko pidettiin jo lyhyen ajomatkan jälkeen, sillä tulimme Bomarsundin linnoitukselle, johon on vapaa pääsy. Linnoituksesta ei ole jäljellä enää kovin paljoa, mutta lapset tykkäsivät juosta linnoituksen ulkomuurin viertä. Tie Kastelhomaan kulkee linnoituksen läpi!

En juurikaan tiennyt Bomarsundista mitään muuta kuin että se on raunioina, joten sain paljon uutta tietoa. Linnoituksen koko ja historia yllättivät. Bomarsund rakennettiin Venäjän toimesta vahvistamaan länsirajan puolustusta. Se valmistui vuonna 1843. Rakennus on ollut aikoinaan valtava! Päälinnakkeessa oli 246 huonetta ja lisärakennussuunnitelmat olivat myös mittavat. Linna kuitenkin tuhoutui ennen niiden toteuttamista, kun englantilaiset ja ranskalaiset hyökkäsivät Venäjää vastaan räjäyttäen Bomarsundin 1854.

5) Uffe på berget ja Kastelholman linna, Ahvenanmaa
Matka jatkui kohti Kastelholmaa. Sitä ennen kävimme tietysti matkan varrella olevassa Taffelin tehtaanmyymälässä sekä Uffe på berget -kahvilassa. Jälkimmäisestä on upeat  näköalat moneen suuntaan, sillä se sijaitsee kukkulalla ja kirjaimellisesti maantien päällä. En voinut vastustaa ajatusta ahvenanmaalaisesta pannukakusta. Kannattaa kokeilla!

2

1300-luvulla rakennettu Kastelholman linna oli yllättävän suuri ja sisälsi paljon mielenkiintoista tutkittavaa. Linnalla on ollut loistokkaita hetkiä ja luonnollisesti myös murheellisia. Erityisen hyytävää oli lukea noitaoikeudenkäynneistä, joita 1600-luvulla pidettiin Ahvenanmaallakin.

On harmi, että linna jätettiin rappeutumaan 1700-luvulla ja sitten vielä tulipalo tuhosi paljon silloin viljavarastona käytetystä linnasta. Entisöintiä on tehty taidolla ja omatoimisella kierroksella sai hyvän kuvan linnan arjesta. Kierroksen loppuun oli järjestetty mahdollisuus pukeutua keskiaikaisiin vaatteisiin ja esittää linnanneitoa tai ritaria. Se oli kaikkien mielestä hauskaa ja vietimme hetken vaihdellen rooleja lasten kanssa.

3

6) Ravintola Smakbyn, Kastelhoma, Ahvenanmaa
Illalliselle olimme varanneet pöydän Smakbynistä, jonne kannattaa ehdottomasti mennä, jos liikkuu Kastelholman seudulla. Muista tehdä pöytävaraus! Ruoka oli taivaallista, yllätyksellistä, suussa sulavaa ja sitä oli paljon. Illallisen jälkeen suorastaan vyöryimme yöpymispaikkaamme.

4

7) Smart Park, Ahvenanmaa
Välimatkat Ahvenanmaalla ovat tosi lyhyitä, joten ehdimme koluta lähes koko saaren muutamassa päivässä. Yksi ex tempore -kohteista oli lasten puuhapuisto Smart Park. Se oli hauska paikka! Puisto on rakennettu ulos isolle alueelle. Pari tuntia kului siivillä kotieläinten, polkuautojen, sähkökaivinkoneiden, veneiden ja vesipuiston parissa, näin muutamia aktiviteettejä mainitakseni.

8) Merenkulkumuseo (Ålands Sjöfartsmuseum), Maarianhamina, Ahvenanmaa
Viimeisen vuorokauden vietimme Maarianhaminassa. Sieltä olimme etukäteen bonganneet merimuseon, josta ystäväni oli kuullut kehuja. Ja hieno museo se olikin! Havainnollisuuteen oli nähty erityisesti vaivaa ja siellä oli paljon asioita, joita sai itse kokeilla. Museo ei syyttä voittanut Vuoden museo -titteliä vuonna 2016.

5

Omasta mielestäni parasta museossa oli se, miten hyvin lapset oli huomioitu. Museossa oli erilaisia tehtäviä isommille ja paljon tutkittavaa pienemmille lapsille. Museon loppupäähän oli rakennettu mahtava merellinen leikkikammio lapsille (ja lapsenmielisille aikuisille kuten minulle), jossa oli onkaloita kuin merenpohjassa, erilaisia kalapehmoleluja ja laivan kansi, jonne pääsi kiipeämään laivan pohjan kautta.

9) Bagarstugan
Ehkä parasta Maarianhaminassa oli Bagarstugan. Se oli niin ihastuttava kahvila, että kävimme siellä reissullamme kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla iski valinnanvaikeus vitriinien ja vaihtoehtojen välillä, mutta kaikki mitä maistoimme oli todella hyvää. Vanhaan tyyliin sisustettu kahvila oli viihtyisä ja suosittu. Jos olet Maarianhaminassa, käy täällä!

7

10) Pub Niska
Viimeisenä iltana söimme pizzat suositussa pub Niskassa meren rannalla Maarianhaminassa. Niskan ravintoloita on myös manner-Suomessa, mutta en ole niissä aikaisemmin käynyt. Pizzeria oli niin suosittu, että meitä varoitettiin pitkästä odotusajasta kun teimme tilauksen. Se ei haitannut, sillä lopputulos palkitsi. Oli hitsin hyvää pizzaa!

6

Seuraavana aamuna kävelimme keskustan kävelykadulla tehden pieniä ostoksia pikkuputiikeissa ennen kuin suuntasimme satamaan ja Viking Linen terminaaliin. Illalla saavuimme takaisin Turkuun. Ahvenanmaa oli hauska kokemus!