Skotlannin parhaat

Yleensä valitsen matkakohteeni sen perusteella, missä en ole aikaisemmin käynyt. Maailmassa on kuitenkin muutama paikka, jonne haluan palata uudestaan ja uudestaan. Yksi niistä on Skotlanti.

Olen tuntenut vetoa Skotlantiin teini-ikäisestä saakka luettuani fiktiivisiä historiallisia romaaneja skoteista. Leffa Braveheart ei myöskään vähentänyt intoani, vaikka se pääosin kuvattiinkin Irlannin puolella kanaalia. Olen suhtautunut maahan niin suurella innolla, että kynnys matkustaa sinne tuppasi kasvamaan korkeaksi. Matkasuunnitelmanhan täytyisi olla kerrassaan täydellinen ja ainutlaatuinen! Tämän huomattuani päätin nopeasti nousta suorituspaineiden yläpuolelle ja varata ensimmäisen matkan.

1
Stirling, William Wallacen muistomerkiltä kuvattuna

Tähän ikään mennessä olen käynyt Skotlannissa kaksi kertaa. Molemmat matkat kohdistuivat Midlands-osaan, ensin Skotlannin länsipuolelle, sitten itäpuolelle. Vielä olisi Lowlands ja se oikea Highlands näkemättä eli englantilaistyyppinen Skotlannin eteläosa sekä karu pohjoisosa. Ja kovin mielelläni haluaisin palata vielä niihinkin paikkoihin, jotka jo olen nähnyt!

Esimerkiksi Obanin kaupunki länsirannikolla on jäänyt mieleeni idyllisenä pikkukaupunkina, johon ehdottomasti joskus vielä palaan. Silloin käyn varmasti tutkimassa viereisen kukkulan tornin ja vierailen Obanin viskitislaamossa. Lauttamatka läheisille saarille on myös toivelistalla. Hehkutettu Skyen saari ei ollut niin hieno kokemus kuin kuvittelin, mutta kävinkin vain sen eteläkärjessä.

Vähintään Obanin veroinen häkellyttävän hieno kokemus oli itärannikolla St. Cyruksen hiekkaranta Montrosen pohjoispuolella St. Cyruksen luonnonsuojelualueella. Kylä itsessään on olemattoman pikkuruinen, mutta sen autio hiekkaranta on huikea. Jyrkät kalliorinteet reunustavat hienohiekkaista rantaa ja rinteillä kasvaa olosuhteisiin tottuneita kukkia. Vuorovesi huuhtelee rannalle meduusoja ja mielenkiintoisia aarteita merestä. Vesi on jääkylmää todennäköisesti kuumimpanakin kesänä, mutta maisema on upea. Mielikuvitusta kutkuttavia olivat myös rannan autioiksi jääneet vanhat kalastajamajat, jotka tietysti piti tutkia läpikotaisin.

3

Skotlannista ei voi puhua mainitsematta sen lukuisia linnoja. Itse olen nähnyt kymmenkunta linnaa, osan tosin vain ulkoapäin:

Dunrobin on näistä pohjoisin linna, jossa olen käynyt. Se on ulkonäöltään mahtava ja sisätilat ovat niin ikään henkeäsalpaavat. Tätä varten kannattaa ajaa pieni mutka pohjoiseen. Linna on turistien suosiossa, joten entisajan tunnelmaan on vaikea päästä. Sen sijaan puutarha on niin iso, että turistilaumoista ei tarvitse huolehtia.

5

Erityisen mieleenpainuvaa tässä linnassa oli haukka- ja huuhkajaesitys, josta emme ennalta tienneet. Satuimme kuitenkin paikalle oikeaan aikaan ja pääsimme näkemään metsästyslintujen huikeita taitoja. Opimme, että haukka on älykäs lintu, joka on nopea oppimaan. Huuhkaja säästää voimiaan ja tekee täsmähyökkäyksiä puusta kun havaitsee otollisen saaliin. Sen nopeus ja voima ovat uskomattomia.

4

Vaikka sisustetut linnat ovat olleet mielenkiintoisia, niistä on jäänyt käteen harmillisen vähän. Jollain tapaa ne ovat kovin hajuttomia ja mauttomia. Suosittelenkin Skotlannin kävijää valitsemaan mahdollisimman erilaisia linnoja. Joukossa on hyvä olla entisöity linna mutta myös rauniolinna. Opastetuille kierroksille kannattaa osallistua tai kysellä yksityiskohtia aktiivisesti linnaa vartioivilta oppailta. Oman kokemukseni mukaan he kertovat mielellään asioita ja vastailevat kysymyksiin.

Iso-Britanniasta ei puolestaan voi puhua kertomatta iltapäiväteetarjoiluista. Niitä tarjoillaan myös Skotlannissa. Paikkoja kannattaa selvittää Googlen avulla etukäteen, mutta mukavasti löytyy myös yllättäviä kahviloita ja ravintoloita, joilla on afternoon tea listallaan. Saat todennäköisesti kokoelman erilaisia leipäsiä, skonsseja sekä makeita suupaloja. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, vaikka et teen ystävä olisikaan!

2
Arbroathissa kahvila Bon Bon

Yllä oleva iltapäiväteepaikka löytyi sattumalta kun pysähdyimme itärannikolla Arbroathin kalastajakaupungissa. Tuo kyseinen kahvila on valitettavasti suljettu, mutta Arbroath on pysähtymisen arvoinen paikka, jos sille suunnalle sattuu. Satamassa aallot löivät pauhulla rantakiville ja lokit kirkuivat. Pieniltä kujilta voi löytää vaikka mitä jännittävää.

Kaikkein eniten Skotlannissa rakastan sitä yllätyksellisyyttä, johon olen molemmilla matkoillani törmännyt. Sitä kun ne paikat, joista matkaoppaissa mainitaan ehkä yhdellä lauseella, osoittautuvat mielettömän upeiksi tai kun varaussivustolla keskinkertaiselta vaikuttava B & B paljastuu uskomattomaksi lukaaliksi. Niin kävi jälkimmäisellä reissulla Dalwhinniessä. Yöpaikka valikoitui puhtaasti sijaintinsa perusteella ja se jakoi pitkän ajomatkan Inversnessistä Edinburgiin miellyttävästi kahtia. Odotukset keskellä ei-mitään olevalle sänky- ja sämpyläpaikalle eivät siis olleet kovin korkealla, joten koimme yllätyksen, kun saavuimme idylliseen Balsporranin majataloon.

7

Balsporrania pitää sydämellinen pariskunta Fiona ja Geoff, jotka todella saavat vieraat tuntemaan olonsa tervetulleiksi. He asuvat itse samassa rakennuksessa ja vierashuoneet on sisustettu Geoffin tekemillä kauniilla huonekaluilla. Huoneet ovat toisessa kerroksessa ja meidän huoneessa oli kattoikkuna kukkuloille. Aamulla heräsimme lammaskatraan ilmoittaessa lempeästi aamun tulleen. Vielä joskus palaan tännekin ja kiipeän viereiselle kukkulalle.

6

Balsporranin omistajapariskunnalta saimme myös vinkin käydä tutustumassa viereisen kylän viskitislaamoon. Se ei ollut meidän alkuperäisessä suunnitelmassa, mutta he kertoivat siitä niin elävästi, että päätimme antaa sille tilaisuuden. Onneksi annoimme, sillä kierros Dahlwinnien viskitislaamossa oli uskomattoman hauska. Viskin valmistus ei sinänsä meitä kiinnostanut, mutta eläkeikää lähentelevä opas suhtautui aiheeseen sellaisella huumorilla ja intohimolla, että sitä oli ilo kuunnella. Lopuksi saimme maistaa kolmea erilaista viskiä. Ystäväni, joka toimi kuskina, sai ne pienissä kannellisissa muovikupeissa mukaan! Kierrokselta sai muistoksi oman viskilasin Dahlwinnien viskitislaamokaiverruksella.

8

Skotlannilla ja skoteilla on siis erityinen paikka sydämessäni. Olen kokenut kultaista vieraanvaraisuutta ja minut on otettu lämpimästi vastaan maaseudulla. Huumori on suomalaiselle tuttua ja ruokakin hyvää. Isommista kaupungeista silti vain Inverness tuntuu minulle kotoisalta, ja Glasgow ja Edinburgh ovat jääneet etäisemmiksi. Edinburghissa olen kyllä viettänyt aikaa monta päivää, mutta jotenkin en saa siitä otetta. Siellä on kyllä hienoja nähtävyyksiä ja hauskoja kahviloita, mutta ehkä se on liian suuri pala purtavaksi sen jälkeen kun on vieraillut kylissä ja pienissä kaupungeissa.

9
Edinburgh

Jotta tästä ei tule maratonpostausta, listaan loput vinkit tähän lyhyesti:

Nyt vaan reissua suunnittelemaan!

Mainokset

Talvijuttuja eli gulassikeittoa, kotoilua ja georgialaista ruokaa

No ei se talvi ihan vielä ole ohi. Ei auta muu kuin yrittää nähdä talven hyvät puolet.

Keitot ja pataruoat on ehdottomasti yksi sellainen. Viime viikolla innostuin tekemään pitkästä aikaa gulassikeittoa. Se on herkullista tomaattista lihakeittoa, johon paprika antaa täyteläisyyttä. Tein sitä tällä Ilta-Sanomien ohjeella, mutta oikaisin käyttämällä pakastejuureksia ja punaviinin jätin pois. Paprikajauhetta laitoin runsaasti – sitä ei oikein voi olla gulassikeitossa liikaa. Gulassikeitto on siitä jännä keitto, että se on seuraavana päivänä parempaa kun on saanut rauhassa tekeytyä. Niin nytkin.

20190127_162655

Ilokseni löysin K-kaupan pakastealtaasta Pirkan borchkeittoainekset, joihin lisätään vain vesi ja keitetään puolisen tuntia. Borchkeitto on tosi hyvää, mutta onnistun aina punajuurettamaan koko keittiöni kun yritän valmistaa siitä jotain. Siksi tuo Pirkan borckeitto oli kiva löytö ja voin sitä suositella. Keitosta tuli tosi hyvää. Päälle nokare creme fraichea ja voilá.

En ole talviurheilulajien ystävä, joten on tullut vietettyä paljon iltoja sisätiloissa. Se yleensä tietää hyvää näpertelyharrastukselleni. Viimeksi valmistui vanhasta ranskankielisestä kirjasta origamitähtiä, jotka sidoin köynnökseksi seinälle. Ohje tähtiin löytyy mm. täältä.

20190302_214300

Talvi on muuten myös loistava ajankohta georgialaiselle ruoalle. Erityisesti juustoista hatsapurileipää on ihana mutustaa kylmänä talvi-iltana. Se on tajuttoman hyvää ja täyttävää. Kun kävin jokin aika sitten tutustumassa Ville Haapasalon gruusialaiseen Purpur-ravintolaan, etsin listalta ensimmäisenä hatsapurin. Se oli niin iso, että vaikka jaoin sen seurueeni kanssa, oli loppu pakattava mukaan. (Hatsapuri toimii hyvin myös myöhemmin mikrossa lämmitettynä.)

20190215_174328

Purpur on kiva ravintola, jossa on lämmin tunnelma. Georgialainen keittiö käyttää paljon kasviksia ja juureksia, joten kasvissyöjätkin löytävät helposti listalta syötävää. Pääruoaksi söin hiillostettua lohta ja seuralaiseni valitsivat erilaisia vartaita eli sashlikejä. Jälkkäriksi otin vielä baklavaa ja sitten olinkin niin täynnä, että sain vyöryä kotiin.

 

Kesäretki Lahteen (eli Apulantamuseo, Olgan farmi ja Strömforsin ruukki)

Kuka odottaa talven päättymistä? 🙋‍♀️ Olen lopen kyllästynyt toppavaatteisiin ja tarpomaan kinoksissa / luistelemaan jalkakäytävillä. Lisäksi flunssa iski viimein tähänkin kotiin, joten piristän itseäni viime kesän retkiä muistelemalla.

Yhdestä Piikkipaatsaman kanssa tekemästäni päiväretkestä en ole vielä täällä bloggissa kirjoittanut. Eräänä viime kesän aamuna suuntasimme auton nokan kohti Lahtea ja Apulanta-museota Apulandiaa.

Apulanta on kuulunut meidän molempien nuoruuden suosikkeihin, joten museokäyntiin liittyi paljon nostalgiaa. Minulla ei silti ollut suuria odotuksia museolta, koska oli vaikea kuvitella millainen bändimuseo olisi. Jälkeenpäin sain todeta, että kannatti kyllä käydä.

20180719_122231
Päästiin kirjoittamaan nimemme seinään

Museossa oli näytteillä paljon erilaista bändille vuosien kuluessa kerääntynyttä muistotavaraa sekä hulvattomia tarinoita. Apis on muun muassa ostanut vanhan treenikämppänsä seinät ja rekonstruktoinut sen tuonne museoon. Asioimalla Apulandian (yllättävän) hyvässä kahvilassa sai museon kiertää ilman erillistä pääsymaksua.

20180719_114130

Lahteen kun oltiin päästy, päätimme tutustua muihinkin Lahden nähtävyyksiin. Oli kaunis päivä, joten kävelimme Vesijärven satamassa ja kiersimme Pikku Vesijärven. Pikku Vesijärven toisessa päässä on Lahti Energian Lahdelle lahjoittamat vesiurut, jotka soivat ja välkehtivät päivittäin. Katso tarkempi aikataulu täältä. Esitys on näkemisen arvoinen!

20180719_125142

Tutkimme satamarakennusten muutaman pienen putiikin ja täydensimme korvakorukokoelmiamme. Satamassa on monia viihtyisiä kahviloita, joista suosikkini on kahvila Kariranta. Se sijaitsee vanhassa rautatieasemarakennuksessa ja on sisustettu suloisen vanhaan tyyliin. Tarjoilut ovat laajat ja herkulliset.

20180719_131408

Lahdesta kurvasimme Iittiin Olgan farmille. Se on Temosten kotieläinpiha, jossa kotieläimiä pääsee tapaamaan lähempää kuin monissa muissa paikoissa. Pupujen tarhaukseen saa mennä silittelemään ja kilejä saa rapsutella. Lisäksi alueella on muun muassa hevosia, alpakoita, kanoja ja ankkoja sekä lehmiä ja lampaita. Retkikohteena se on oivallinen erityisesti pienten lasten kanssa, sillä omat eväät on sallittuja ja tilaa oli paljon lasten temmeltää. Farmilla toimii myös kahvila.

20180719_145000

Kesäreissumme viimeinen etappi oli Strömforssin ruukki Pyhtäällä. Historiallinen ruukkimiljöö on peräisin 1700-luvun lopulta, jolloin Virginia af Forselles peri ruukkitilan sahoineen ja myllyineen mieheltään. Hän hoiti ruukkia sisukkaasti ja taidolla yli 50 vuotta. Alue on nykyään hyvässä kunnossa ja siellä on paljon mielenkiintoista nähtävää. Rautaruukki- ja sahatoiminta loppui vasta 1950-luvulla. Ruukin kirkossa on Helene Schjerfbeckin alttaritaulu Ylösnousemus.

20180719_160127

Kotiin saavuimme sopivasti iltapalalle. Monenlaista nähtävyyttä kerkesimme yhden päivän aikana näkemään! Mitä sitä ensi kesäksi keksisikään?

Viisi ravintolavinkkiä Helsinkiin

Viime kuukausiin on mahtunut mukavia vierailuja minulle uusiin ravintoloihin. Esittelen niistä teille tässä viisi.

Kävin ystäväni kanssa Chapterissä, joka sijaitsee ihan Senaatintorin laidalla, mutta koska sisäänkäynti on sisäpihalla, en ollut itse havainnut ravintolaa ollenkaan aikaisemmin. Vanhaan taloon on runsas vuosi sitten sisustettu lämpimän tunnelmainen ravintola, josta on kaunis näkymä torille. Samettiset tuolit ja hämyinen valaistus loivat jännän tunnelman.

20181201_172323

Ruoka oli hyvää ja palvelu todella miellyttävää, vaikka pöytäkohtaisia tarjoilijoita ei ilmeisesti ollut. Kaikki olivat ystävällisiä ja rentoja. Hapanjuureen leivottu alkupalaleipä oli herkullista. Ruuissa oli hauskoja erityisyyksiä, esimerkiksi keittiöntervehdyksenä tuotiin alkukeitto, joka tarjoiltiin kauniista kahvikupista. Ihana ravintola!

Hyvin erityylinen paikka on Espoon Otaniemen Fat Lizard. Ravintola on suosittu ja tila on iso, joten voin kuvitella, että opiskelijat saattavat käyttää sitä myös etkoilupaikkana. Väkeä oli paljon, ja ruokaa sai odotella jonkin aikaa. Myöhemmin kuulin etten ollut ainoa jolle tuli tämä kokemus. Ruoka kuitenkin oli erinomaista. Tykkäsin kovasti!

20190111_185703.jpg

Paikka on tunnettu siitä, että joissain annoksissa on yhtenä ainesosana sirkkoja. Niitä oli kuitenkin vain muutamassa annoksessa, jotka eivät sattuneet omiksi valinnoikseni, joten sirkat jäivät tällä kertaa syömättä. Lohisalaatti oli raikas ja maultaan (positiivisesti) yllättävä.

Suuret odotukset mielessäni kävin nyt tammikuussa Ultimassa. Olin kuullut kehuja paikasta ja esteetikolle käynti on todella mieleinen. Ravintolasali on upea ja kaikki on kaunista. Valaistuselementit ovat taideteoksia ja jopa leipä on leikattu eritavalla kuin muualla.

20190126_184509

Valitsin ystäväni kanssa lyhemmän menun, jossa kaikki oli hyvää ja taidokasta. Koin varsinaisen vau-efektin vain pääruoan kohdalla, vaikka tämän hintaluokan ravintolassa toivoisi sellaista vähän useammin. Lieko syynä sitten liian korkeat odotukseni vai menun pituus. Kuulin nimittäin myöhemmin ystävältäni, että pidempi menu oli kokonaisuutena hyvin toimiva, joten ehkä minun täytyy käydä kokeilemassa sekin. Palvelu oli miellyttävää ja plussaa annan hyvästä ja omaperäisestä teevalikoimasta.

Vanha kunnon Salutorget on tasalaatuisen luotettava (ja siksi ehkä jonkun mielestä jopa vähän tylsä). Sillekin on onneksi paikkansa Helsingin ravintolaskenessä. Kalaruoat ovat siellä erinomaisia: toast skagen on juuri oikeanlainen ja pääruoan kala oli rapeaksi paahdettua. Kokki todella tietää mitä on tekemässä.

20181221_185305

Jälkiruoka kruunasi illan mukavasti ja vatsa oli täynnä. Tarjoilu ei aina ole ihan niin viimeisen päälle kuin kalliimmissa paikoissa, mutta eipä ole illan hintakaan yhtä korkea. Vanha pankkisali on mielenkiintoinen tila ravintolasalina.

Syksyn yllättäjä oli ravintola Ani Telakkakadulla. Se on turkkilainen ravintola, joka on toiminut jo vuodesta 1982. En ollut aiemmin kuullutkaan Anista tai turkkilaisesta ruoasta, ennen kuin siskoni ehdotti sitä tapaamispaikaksi.

20181116_165329

Söin moussakkaa, joka oli todella herkullista. Tarjolla on myös erilaisia mezejä, joita kannattaa myös tilata vaikka alkuruoaksi. Ruoka oli niin runsasta ja herkullista, että varmasti menen uudestaankin. Turkkilaisesta ruoasta löytyy muuten hyvin myös kasvisruokia. Kannattaa käydä kokeilemassa!

Marraskuun ryhmä Villa Gyllenbergissä

Villa Gyllenbergissä on vielä helmikuun 24. päivään saakka esillä näyttely, joka esittelee Marraskuun ryhmän tekemää taidetta. Saatat kysyä mikä ihmeen Marraskuun ryhmä. En olisi osannut vastata siihen ennen näyttelyyn tutustumista, mutta nyt tiedän, että kyse oli Suomen itsenäistymisen aikoihin perustetusta nuorten taiteilijoiden ryhmittymästä, joka järjesti yhteisiä näyttelyjä.

Ryhmä sai alkunsa vuonna 1916 kun Alvar Cawén, Marcus Collin, Gabriel Engberg, Juho Mäkelä, Juho Rissanen ja Tyko Sallinen perustivat nimettömän taiteilijaryhmän aikomuksenaan pitää yhteinen näyttely vuonna 1917. Heillä oli kuitenkin epäonnea ajoituksen kanssa, sillä yleislakko leimahti agressiiviseksi juuri marraskuussa, jolloin näyttely avattiin. Ryhmä sai nimensä tästä ajankohdasta ja otti jäsenikseen yhdeksän muuta nuorta taiteilijaa. Se järjesti perustamisnäyttelyn jälkeen vielä viisi näyttelyä.

20190111_174614
Mikko Carlstedt: Asetelma

Näyttely oli mielenkiintoinen siksi, että amatöörin oli vaikea löytää ryhmän jäsenten taiteesta yhteisiä nimittäjiä. Keskityinkin ihailemaan teoksia yksilöinä. Monissa teoksissa kuvattiin ajan karuja oloja ja kaunistelu oli jätetty sikseen. Värien käytön taito ja monipuolisuus olivat kuitenkin hämmästyttäviä. Teos, joka kauempaa näytti synkältä ja värittömältä, olikin lähempää katsottuna täynnä sateenkaaren värejä!

20190111_175027
Mikko Carlstedt: Torikoju

Moni marraskuulaisista ihannoi Paul Cézannea ja modernia taidetta. Heidän mielestään taiteen tuli kuvata nykyhetkeä ja siten että kaikki ymmärtävät sen. Symboliikka ja historian kuvittaminen kuuluivat menneisyyteen.

Ryhmän on jälkeenpäin ajateltu muotoutuneen niinkin arkisesta syystä kuin näyttelykustannusten jakamisesta aikana jolloin kaikesta oli pulaa. Marraskuulaisten ajanjaksoa leimaa kansallismielisyys ja Marraskuun ryhmän perustamistakin on ”romantisoitu nuoren sukupolven uudistusmielisen energian purkaukseksi” (lainaus näyttelystä). Minusta mielenkiintoista oli nähdä katsaus itsenäisyytemme alkuvuosina syntyneeseen kotimaiseen taiteeseen.

20190111_175338
Juho Mäkelä: Sininen talviyö

Osallistuin ystävien kanssa opastetulle kierrokselle, jonka avulla näyttelyn sisältö avautui paremmin. Villa Gyllenberg on upea kotimuseo, jossa kannattaa käydä vaikka marraskuulaiset ei niin kiinnostaisikaan. Kierrettyämme taidemuseon jatkoimme matkaa Otaniemen puolelle ravintola Fat Lizardiin, jossa vietimme hauskan loppuillan. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.

 

Iltapäiväteellä Kämpissä ja Ateneumissa

Pakkasin tänään viimein joulukoristeet laatikoihin odottamaan varastoon siirtoa. Joulu lienee siis viimeistään nyt ohi eikä sitä voi käyttää enää tekosyynä minkäänlaiseen lusmuiluun. Vietin niin rennon joulun, että saatoin vahingossa vaipua lievään talviuneen. Vuoden vaihteen aktiviteettini koostuivat lähinnä kirjojen lukemisesta, palapelin tekemisestä, nukkumisesta ja syömisestä. Hyvin rauhoittavaa, mutta eihän sitä kovin montaa viikkoa voi jatkaa.

Nyt on arki alkanut ja on aihetta aktivoitua myös täällä blogin puolella. Kovin paljoa erityistä kerrottavaa ei ole tapahtunut viime viikkoina, mutta viime vuodelta on vielä muutama postaus julkaisematta. Syksyllä minulla oli ilo päästä maistamaan iltapäiväteetä Ateneumin kahvilassa sekä Brasserie Kämpissä.

Ateneumin iltapäiväteetä tarjoillaan kahdelle hengelle eli yksin sitä ei valitettavasti voi valita. Mutta kahdelle tarjoilu onkin aika edullinen: 15 euroa/hlö. Tarjoiluun kuului neljänlaisia suolaisia leipäsiä sekä neljä makeaa makupalaa molemmille.

20180829_175649

Iltapäiväteetarjoilu ei ollut kovin perinteinen sisällöltään, itseasiassa siinä ei ollut mitään muuta perinteistä kuin kerrosvati ja se, että syötävät olivat sekä suolaisia että makeita. Siitä huolimatta pidin Ateneumin iltapäiväteestä valtavasti. Hinta-laatusuhteeltaan se oli loistava ja tee oli hyvää. Tämä oli raikas ja erilainen kokonaisuus.

Brasserie Kämpin iltapäiväteellä kävin työkaverini kanssa. Hän halusi päästä iltapäiväteelle, mutta läheisistä ei löytynyt toista yhtä paljon iltapäiväteekonsepteista nauttivaa kuin minä, joten hän kysyi lähtisinkö hänen kanssaan. ERITTÄIN MIELELLÄNI!

Hän valitsi paikaksi Brasserie Kämpin iltapäiväteen, joka olikin muuttunut sitten edellisen käyntini. Kokonaisuus on nyt edullisempi (25 euroa/hlö) ja suppeampi. Jos haluat käydä kokeilemassa, huomioi että varaus iltapäiväteelle on tehtävä etukäteen.

Juhlavaksi tarjoilun tekee Kämpin hieno ympäristö, valkeat liinat ja hopeiset tarjoiluvälineet. Tarjoiijat olivat englanninkielisiä ja tervehtimisestä lähtien palvelu hoitui englanniksi, mikä tuntui hiukan hassulta. Suomessa odotan suomenkielistä palvelua tai edes tervehtimistä suomeksi ja sitten selityksen miksi emme puhu suomea. Toki palvelu oli ystävällistä ja kaikki muu sujui mukavasti.

20181129_161205.jpg

Kämpin iltapäiväteetarjoilussa oli panostettu suolaisiin herkkuihin. Perinteitä oli kunnioitettu finger sandwicheillä ja skonsseilla hilloineen. Niiden lisäksi suolaisista suupaloista löytyi myös sieniquiche sekä katkaraputuulihatut. Suun sai lopuksi makeaksi suklaa-tyrnitikkarilla ja macaron-leivoksella.

Kokonaisuus oli kiva, mutta minun makuuni tästä puuttui yksi tai kaksi makeaa suupalaa, joita jäin lopuksi kaipaamaan. Yleensä nimittäin iltapäiväteetarjoiluissa on tarkka tasapaino suolaisen ja makean välillä. Tämä iltapäivätee sopii siis erityisen hyvin suolaisten herkkujen ystäville.

Tee oli hyvää ja nautimme sitä muutaman kannullisen. Vietimme mainion iltapäivän Kämpissä!

Laskeutuminen jouluun

Jouluaatto on ihan pian täällä. Sen huomaa paitsi kalenterin täyttymisestä myös kaikista ihanista tunnelmallisista hetkistä, joita olen saanut viettää viime päivinä.

Tämän kuvan nappasin, kun olin menossa Helsingin tuomiokirkkoon Lucia-juhlaan. Tuomiokirkon portailta avautui upea näkymä yli kauniisti valaistun Senaatintorin. Vaikka Senaatintorin kuusi ei oikein ikinä voi vetää vertoja Turun tuomiokirkon mahtavalle kuuselle, oli Helsinginkin kuusi oikein kaunis juhla-asussaan.

20181213_1610261

En ollut aikaisemmin osallistunut Lucia-juhlaan ja yllätyin kuinka suosittu se kaupunkilaisten keskuudessa oli. Kirkon viimeisiä penkkejä täytettiin vain vähän jälkeen neljän kun juhlallisuudet alkoivat viideltä. Itse juhla oli suloinen ja kaunis, vaikka ruotsinkielen taitoni onkin valitettavan heikko enkä ihan kaikkea ymmärtänyt. Juhlan jälkeinen hauska kulkue virtasi Aleksanterinkatua ja Pohjois-Esplanadia pitkin. Joulutunnelmaan virittyminen oli tässä tapahtumassa helppoa!

Myös lahjat olen saanut hankittua ajoissa, mikä on hyvä koska en oikein kestä kaupoissa juoksemista jouluviikolla tiukalla aikataululla. Jouluviikko on ihana jättää tunnelmointiin. Lisäksi ihmiset Hgin keskustan kaupoissa tuntuvat olevan hitsin kiukkuisia ja pahantuulisia. Tätä logiikkaa en voi käsittää. Jos tietää, että kaupoissa on ruuhkaa, niin eikö kannattaisi asennoitua etukäteen niin, että kauppareissussa kestää ja ottaa vaikka lukemista mukaan kassajonoon?

Aina ei minunkaan tunnelmointini mene ihan putkeen. Olen monta vuotta haaveillut lahjojen paketointi-illasta, jolloin kerään kaikki paketoitavat lahjat sekä lahjapaperit tykötarpeineen ympärilleni, lämmitän mukillisen glögiä, laitan jotain mukavaa pyörimään televisioon ja nautin täysillä kauniiden pakettien tekemisestä.

Kaunis ajatus, mutta tänä vuonna kun viimein sain sen totetutettua yksittäisten paketointien sijaan, totesin, että ideani oli kaamea. Käytin lopulta paketointiin neljä tuntia ja olin aivan loppu ja kyllästynyt kun viimeinenkin lahja oli paketoitu. En voi käsittää tätä, sillä paketoitavia lahjoja ei edes ollut kovin montaa, yhteensä kymmenkunta. Mutta meneehän siinä sopivan paperin valinnassa ja rusettien solmimisessa aikaa kun sen tosissaan ja pieteetillä tekee. Ensi jouluna palaan kyllä jälleen pakkaamaan yksittäisiä lahjoja kerrallaan.

20181215_0112141

Jos kaikki suunnitellut tunnelmointihetket eivät mene nappiin, monia uusia on onneksi vielä tulossa. Minulla on muutamia rakkaita joulunajan perinteitä kuten joka vuotinen joululounas ystäväni M:n kanssa. Olemme viime vuosina käyneet Kalastajatorpan joululounaalla, joka ei pettänyt tänäkään vuonna. Se on meille sopivan perinteinen ja monipuolinen kokonaisuus. Joululaulujakin olen saanut laulaa jo kolmeen otteeseen eri tilaisuuksissa työpaikalla ja kirkon kauneimmissa joululauluissa.

Edessä on vielä joulufiilistelyt ystäväni L:n kanssa kun käymme kahvittelemassa (tai oikeammin teettelemässä) sekä jouluinen avantoretki ja vierailu Hietaniemen hautausmaalla. Tulevina päivinä näen monia rakkaita ihmisiä ja vietän varmasti hauskoja hetkiä heidän parissaan sekä saan maistella moninaisia jouluherkkuja.

20181209_2314491

Kodin koristelu jouluasuun tapahtui ei-niin-tunnelmallisesti eräs myöhäisilta kun tajusin joulun olevan ihan nurkan takana ja suurimman osan joulukoristeista vielä laatikoissaan. Ne oli onneksi nopeasti levitetty omille paikoilleen. Muutamia uusiakin ihanuuksia kotiini on ilmestynyt kuten yllä olevat designer Saija Sipeläisen jouluiset tähdet, joita myytiin Hyvinkään kauppakeskus Willan Moodidoo-liikkeessä Sipeläisen pop-up-pisteessä.

Toivottavasti sinun joulusi on järjestyksessä. Muista, että tulee se joulu joka tapauksessa, vaikkei niin kovin sitä hässäköisikään (ja parempi niin). Koita siis nauttia ihanista hetkistä!