Laskeutuminen jouluun

Jouluaatto on ihan pian täällä. Sen huomaa paitsi kalenterin täyttymisestä myös kaikista ihanista tunnelmallisista hetkistä, joita olen saanut viettää viime päivinä.

Tämän kuvan nappasin, kun olin menossa Helsingin tuomiokirkkoon Lucia-juhlaan. Tuomiokirkon portailta avautui upea näkymä yli kauniisti valaistun Senaatintorin. Vaikka Senaatintorin kuusi ei oikein ikinä voi vetää vertoja Turun tuomiokirkon mahtavalle kuuselle, oli Helsinginkin kuusi oikein kaunis juhla-asussaan.

20181213_1610261

En ollut aikaisemmin osallistunut Lucia-juhlaan ja yllätyin kuinka suosittu se kaupunkilaisten keskuudessa oli. Kirkon viimeisiä penkkejä täytettiin vain vähän jälkeen neljän kun juhlallisuudet alkoivat viideltä. Itse juhla oli suloinen ja kaunis, vaikka ruotsinkielen taitoni onkin valitettavan heikko enkä ihan kaikkea ymmärtänyt. Juhlan jälkeinen hauska kulkue virtasi Aleksanterinkatua ja Pohjois-Esplanadia pitkin. Joulutunnelmaan virittyminen oli tässä tapahtumassa helppoa!

Myös lahjat olen saanut hankittua ajoissa, mikä on hyvä koska en oikein kestä kaupoissa juoksemista jouluviikolla tiukalla aikataululla. Jouluviikko on ihana jättää tunnelmointiin. Lisäksi ihmiset Hgin keskustan kaupoissa tuntuvat olevan hitsin kiukkuisia ja pahantuulisia. Tätä logiikkaa en voi käsittää. Jos tietää, että kaupoissa on ruuhkaa, niin eikö kannattaisi asennoitua etukäteen niin, että kauppareissussa kestää ja ottaa vaikka lukemista mukaan kassajonoon?

Aina ei minunkaan tunnelmointini mene ihan putkeen. Olen monta vuotta haaveillut lahjojen paketointi-illasta, jolloin kerään kaikki paketoitavat lahjat sekä lahjapaperit tykötarpeineen ympärilleni, lämmitän mukillisen glögiä, laitan jotain mukavaa pyörimään televisioon ja nautin täysillä kauniiden pakettien tekemisestä.

Kaunis ajatus, mutta tänä vuonna kun viimein sain sen totetutettua yksittäisten paketointien sijaan, totesin, että ideani oli kaamea. Käytin lopulta paketointiin neljä tuntia ja olin aivan loppu ja kyllästynyt kun viimeinenkin lahja oli paketoitu. En voi käsittää tätä, sillä paketoitavia lahjoja ei edes ollut kovin montaa, yhteensä kymmenkunta. Mutta meneehän siinä sopivan paperin valinnassa ja rusettien solmimisessa aikaa kun sen tosissaan ja pieteetillä tekee. Ensi jouluna palaan kyllä jälleen pakkaamaan yksittäisiä lahjoja kerrallaan.

20181215_0112141

Jos kaikki suunnitellut tunnelmointihetket eivät mene nappiin, monia uusia on onneksi vielä tulossa. Minulla on muutamia rakkaita joulunajan perinteitä kuten joka vuotinen joululounas ystäväni M:n kanssa. Olemme viime vuosina käyneet Kalastajatorpan joululounaalla, joka ei pettänyt tänäkään vuonna. Se on meille sopivan perinteinen ja monipuolinen kokonaisuus. Joululaulujakin olen saanut laulaa jo kolmeen otteeseen eri tilaisuuksissa työpaikalla ja kirkon kauneimmissa joululauluissa.

Edessä on vielä joulufiilistelyt ystäväni L:n kanssa kun käymme kahvittelemassa (tai oikeammin teettelemässä) sekä jouluinen avantoretki ja vierailu Hietaniemen hautausmaalla. Tulevina päivinä näen monia rakkaita ihmisiä ja vietän varmasti hauskoja hetkiä heidän parissaan sekä saan maistella moninaisia jouluherkkuja.

20181209_2314491

Kodin koristelu jouluasuun tapahtui ei-niin-tunnelmallisesti eräs myöhäisilta kun tajusin joulun olevan ihan nurkan takana ja suurimman osan joulukoristeista vielä laatikoissaan. Ne oli onneksi nopeasti levitetty omille paikoilleen. Muutamia uusiakin ihanuuksia kotiini on ilmestynyt kuten yllä olevat designer Saija Sipeläisen jouluiset tähdet, joita myytiin Hyvinkään kauppakeskus Willan Moodidoo-liikkeessä Sipeläisen pop-up-pisteessä.

Toivottavasti sinun joulusi on järjestyksessä. Muista, että tulee se joulu joka tapauksessa, vaikkei niin kovin sitä hässäköisikään (ja parempi niin). Koita siis nauttia ihanista hetkistä!

Mainokset

Jauhopeukalo vauhdissa eli kolme herkullista reseptiä pikkujoulukauteen

Juhlakausi on alkanut! Mikä ihana tekosyy tarttua kakkuvuokiin ja laittaa tuulemaan.

Järkkäsimme tänä vuonna lukupiirin pikkujoulut luonani. Ne olivat perinteiset nyyttärit, joissa jokainen toi mukanaan jotain hyvää syötävää. Kokeilin itse Valion korvapuusti-juustokakun reseptiä. Se sopi hyvin tähän tilaisuuteen ison kokonsa puolesta, joten siitä varmasti riitti jokaiselle. Korvapuustikakku oli yllättävän helppo tehdä ja erityisen näppärää oli se, että sen saattoi (ja täytyi) valmistaa hyvissä ajoin etukäteen tekeytymään. Samana päivänä en olisi ehtinytkään sitä tehdä. Korvapuustit sopivat kakkupohjaksi ja reunoiksi loistavasti ja lopputulos oli mainio.

20181202_114728

Viisi vuotta sitten ystäväni E teki saman lukupiirin silloisiin pikkujouluihin suklaisia Dr. Oetkerin piparminttukaramelleja. Ne olivat tajuttoman hyviä ja otin silloin reseptin talteen. Nyt viimein kokeilin tehdä niitä itse ja jälleen lopputulos oli herkullinen. Toffeesisus ei voi ollakaan muuta kuin hyvää!

Jouduin ”valitettavasti” tekemään niitä kaksi satsia, sillä ensimmäisessä tapahtui pari mokaa, jotka halusin korjata siihen versioon, jonka tarjoilin lukupiiriläisille. Ostin vahingossa vaaleita kardemumma-dominoita alkuperäisten domino-keksien sijasta; toffee ei ollut tarpeeksi sakeaa kun otin sen pois liedeltä ja päälle sulattamani suklaa oli liian vaaleaa tummaa suklaata, joten lopputulos oli supermakea.

Näiden oppien jälkeen voin antaa kolme hyvää neuvoa piparminttukaramellien tekoon:

  • Varmista, että ostat normaaleja domino-keksejä. Kun murskaat ne, on hyvä jos joukkoon jää sattumia. Jos soseutat ne aivan jauhoseokseksi, väri muuttuu eikä ole enää tumma. Maku toki on sama.
  • Toffeen sakenemisessa menee ainakin puoli tuntia. Itse keitin toista satsia tehdessäni täytettä 45 minuuttia. Ole kärsivällinen.
  • Osta kuorrutteeksi käytettäväksi suklaaksi esimerkiksi taloussuklaata tai jotain muuta kunnolla tummaa suklaata. Täyte on niin makea, että jos ostat myös kuorrutteeksi vaaleampaa tummaa suklaata, ne ovat yhdessä tosi makeita.

IMG_20181130_201331

Itsenäisyyspäivän aattona sain vieraakseni ystäväporukan, jolle tarjoilin jälkkäriksi Yhteishyvän ohjeella tehtyä mustikka-marenkijäädykettä. Tämä resepti oli hyväksi todettu jo muutama joulu takaperin, joten lopputulosta ei tarvinnut jännittää. Tuunasin sitä vähän ja tein sen mustikoiden sijasta viime kesän punaviinimarjoista. Päälle ripottelin punaviinimarjoja pakasteesta ja hieman kinuskikastiketta taittamaan kirpeyttä.

Jäädyke on muuten loistava jälkiruoka myös jouluaatoksi, sillä se on raikas ja kevyt lopetus herkulliselle aterialle, jolta moni poistuu vatsa täynnä herkkuja.

Jouluista tunnelmaa Porvoossa

Kävimme toissaviikonloppuna Porvoossa Piikkipaatsaman kanssa. Vaikka oli vasta marraskuun puoliväli, vanhassa kaupungissa oli jo aavistus joulusta. Jouluvaloköynnökset oli jo ripustettu ja pienissä puodeissa oli myynnissä kaikkea jouluista. Iloitsin kovasti kun löysin uudenlaisen Johan & Nystömin tuottaman teejoulukalenterin Siirtomaatavaraliike Skafferista.

20181117_102519

Olimme liikkeellä aikaisin. Kaupat aukesivat lauantaina kymmeneltä ja ehdimme sopivasti kierrellä putiikeissa ja tehdä joululahjaostoksia. Puolilta päivin meillä oli varaus Tee- ja kahvihuone Helmessä. Siellä järjestetään silloin tällöin iltapäiväteetarjoiluja, ilmeisesti noin kerran kuukaudessa. Pidämme molemmat kovasti teestä ja iltapäiväteetarjoilut ovat aina hauskoja kokemuksia. Helmen iltapäiväteetä tarjoillaan vain tilauksesta, joten olimme varanneet ajoissa pöydän.

Ja hieno iltapäivätee se olikin! Yksi parhaista Suomessa nauttimistani! Tarjottimella kolmessa kerroksessa oli ihania suolaisia ja makeita herkkuja kuten sieni-pinaattipiirakkaa, lehtikaali-pestohyrriä, haukimoussea, hunaja-smetana-rosmariini pannacottaa, kirsikkatartaletteja ja unikonsiemen-sitruuna madeleinejä. Makupalat olivat mielikuvituksellisia ja jännittäviä. Oli ihanaa maistella niitä ajan, hyvän teen ja ihanan seuran kanssa.

Iltapäivätee tarjoiltiin talon yläkerrassa, hienossa salongissa. Melkein tuli alipukeutunut olo, kun olin liikkeellä arkivaatteissa. Hovimestari palveli meitä hienosti enkä voinut olla kuvaamatta talon upeaa sisustusta. Aivan kuin olisi ollut vierailulla viime vuosisadan alun porvariskodissa.

Kun olimme herkutelleet ja nauttineet iltapäiväteestä, meitä kehoitettiin käymään piharakennuksessa olevassa teepuodissa. Se oli myös varsinainen elämys! Ostimme molemmat kotiin tarkoin valittuja teelaatuja. Puodissa sattui olemaan käymässä myös Helmen perustanut rouva, jonka kanssa juttelimme pitkän tovin eri maiden ja ravintoloiden iltapäiväteetarjoiluista. Helmen tarjoilu veti kyllä vertoja monelle iltapäiväteelle maailmalla. Voin suositella sitä täydestä sydämestäni.

20181117_134345

Porvoossa on näin joulunalla paljon hauskoja tapahtumia ja ihanaa joulutunnelmaa. Kannattaa tsekata täältä Porvoon tapahtumat ja mennä käymään!

Lumia ja Pyryä morjenstamassa

Meillä on ystävän ja hänen lapsiensa kanssa ollut tapana muutamana edellisenä vuotena tehdä yhdessä kolmen yön pituinen retki jonnekin päin Suomea. Viime kesänä se itseoikeutetusti kohdistui Ähtäriin Lumin ja Pyryn eli Jin Bao Baon ja Hua Baon luokse.

Menomatkalla koukkasimme Juustoportin myymälän ja tehtaan kautta. Söimme siellä lounasta ja pyörimme tovin kaupoissa. Todellinen hitti lasten keskuudessa oli muovinen oikeankokoinen lehmä, josta lypsämällä tuli maitoa. Aikuisia houkutti juustotiski ja Juustoportin monenlaiset maitovalmisteet. Harmitti oikein kun meillä ei ollut kylmäkuljetusvälineitä. Kävimme menomatkalla vielä Jokipiin Pellavan tehtaanmyymälässä, joten kesän lämpö olisi pilannut maitoherkut.

20180802_165135

Olimme varanneet huoneiston kahdeksi yöksi Valkeisen lomasta, joka oli loistava majoitus meidän poppoolle. Siellä pääsi uimaan läheiseen kauniiseen järveen, paijailemaan eläimiä kuten lampaita, kaneja sekä hevosia ja syöttämään poroja! Näistä erityisesti viimeinen oli elämys ihan aikuisellekin. Porot villiintyivät tarjotusta jäkälästä – se taisi olla suurinta herkkua – ja lähtivät tietysti läiskimään heti kun jäkäläsanko oli tyhjä.

Ostimme Ähtärin eläinpuistoon kahden päivän lipun, joka sisälsi kaikki kolme eläinpuistoa: pandatalon, eläintarhan sekä kotieläinpihan. Ensimmäisenä päivänä kiersimme eläintarhan muutaman kilometrin kesäkierroksen ja näimme mm. pikkupandan (siinä vasta jännä eläin!), karhun ja majavan.

Seuraavana päivänä kiersimme loput eläintarhasta eli lyhyemmän talvireitin ja näimme esimerkiksi lumileopardin. Kotieläinpihassa kokeilimme vanhan ajan maatilan elämää ja söimme jätskit. Sitten oli vuorossa pandatalo.

20180803_114500
Lumi ottaa rennosti.

Pandataloon oli lipunoston yhteydessä varattu tietty kellonaika, jolloin pääsimme sisään. Se oli mainio järjestely, jolla estettiin liiallista ruuhkaa. Talossa sai kuitenkin viipyä sen aikaa kuin itse halusi. Lumin ja Pyryn touhuja seuraillessa aika kuluikin nopeasti. Kiersimme isot ulkotarhat ja pääsimme näkemään Pyryn herkuttelemassa bambun lehdillä. Isopanda on yllättävän kookas ja sillä on merkittävät voimat ranteissaan. Lumi puolestaan torkkui ketarat ojossa koko käyntimme ajan. Suloisia ovat molemmat.

Ähtäri ei kuitenkaan ole pelkkiä pandoja. Jos liikut seudulla, käy ihmeessä LehtoPeatin turvehoitolassa tai ainakin hoitoturvemyymälässä, Virtain perinnekylässä ja Tuurin kyläkaupassa. Perinnekylässä pääsimme tutkimaan vanhoja rakennuksia ja tutustuimme taidenäyttelyihin. Alueella oli myös pieni leikkipuisto ja vieressä Herraskosken kanava, jonka toimintaa porukalla mietimme.

20180803_154135
Perinnekylä

Kolmannen yön vietimme hotelli Mesikämmenessä, jossa on myös kylpylä. Valkeisen loman maatilamajoituksen jälkeen se tuntui hiukan persoonattomalta ja kasvottomalta, vaikka arkkitehtuurisesti se onkin jännä rakennus. Sisätiloissa on nimittäin hyödynnetty kalliota, johon hotelli on louhittu.

Paluumatkalla vierailimme ehkä erikoisimmassa museossa, jossa olen ikinä käynyt. Nimittäin Maitolaiturimuseossa, joka oli kokonaista kaksi neliömetriä. Sillä on ihan kunnon nettisivut olemassa ja jostain syystä museosta lukiessani en ollut tajunnut että museo itse on maitolaituri. Olin nimittäin kuvitellut, että maitolaiturimuseossa olisi vanhoja maitolaitureita…

20180805_150700

Museossa on luettavissa lehmän oikeuksien julistus ja ympärillä on lehmäaiheista taidetta. Toisella puolella maantietä on utareaiheinen tilataideteos ja pellolla seisoo sininen lehmä. Tämä jos mikä on erittäin suomalainen museo. Poikkea ihmeessä, jos ajat ohi!

20180803_120406
Pyry herkuttelee bambulla.

Hämärän taa (kyllä se kevät ja valo sieltä vielä takaisin tulevat)

Miten tämä hämärä vuodenaika pääseekin joka vuosi yllättämään näin? Yleensä jossain vaiheessa lokakuuta havahdun siihen, että töistä lähtiessä on valosta enää rippeet jäljellä ja kadulla kulkiessa on vaikea lukea lehteä, kun ei enää näe tekstiä. Silti jatkan yrittämistä ja unohdan hanskat kotiin.

Sama tahti töissä ja vapaa-ajalla jatkuu, koska miksipä sitä nyt hiljentämään. Eihän tässä ole kuin viimeiset kymmenen vuotta väsähdetty aina kun valo vähenee. Totaalistoppi tulee vasta fyysisen väsähdyn muodossa ja sitten mikään unimäärä ei riitä.

20180609_153621

Kroppa alkaa valmistautua talviuniin kertomatta sitä aivojen into- ja suunnitelmakeskukselle. Olenkin jo usean vuoden ajan kirjoittanut seuraavan vuoden kalenteriin syyskuun loppupuolelle muistutuksen olla täyttämättä kalenteria liian täyteen, koska pimeys ja väsymys tulevat joka vuosi yhtä varmasti kuin ’talvi yllätti autoilijat’ -lööpit.

Voi kun kroppa ja aivot osaisivat synkassa päättää, että nyt aletaan hissutella ja valmistautua talvilepoon. Karhut osaavat tämän niiiiin paljon paremmin.

20180804_124207
Ähtärin eläinpuiston karhu

Syksyisin vaan tapahtuu niin paljon kaikkea mielenkiintoista. Se on ihana vuodenaika monella tapaa enkä millään malttaisi alkaa hissutella. Alkusyksystä aloitetuissa harrastuksissa on päästy hyvään vauhtiin ja kesän kiireiden jälkeen on ihana nähdä ystäviä. Kotihommiakin on ehtinyt kasautunut kesälomien jälkeen ja jotain uuttakin olisi hauska kokeilla. Myyjäisiä on vähän siellä sun täällä ja messujakin riittää monelle viikonlopulle. Että yritäpä tässä nyt sitten hiljentää.

Omaa suoritustasoa on vaan pakko laskea, jos meinaa pysyä järjissään. (Ihan kaikkeen ei ole pakko osallistua.)

Mukavan tekemisen pitää olla kiireetöntä eikä kello kaulassa juoksemista asiasta toiseen. (Lyhensin juuri verhoja kahden tunnin ajan. Tein sitä niin suurella hartaudella, että se olisi käynyt mindfulness-harjoituksesta.)

Väsymykseen ei auta muu kuin nukkuminen. (Olin autuaasti unohtanut, että oma unentarpeeni kasvaa talvisin kahdella tunnilla.)

20180512_154218

Olin toissa viikonloppuna Tallinnassa ystävien kanssa. Meillä oli aivan ihana reissu, johon sisältyi paljon naurua ja hassuttelua sekä vakavia keskusteluja ja ystävien sympatiaa. Ehdimme nähdä ja kokea paljon, tuntui kuin olisimme olleet paljon kauemmin reissussa kuin kaksi päivää. Mutta niin vaan ihanatkin asiat verottavat voimia. Otin seuraavalla viikolla päikkäreitä monena iltana ja kotiviikonloppu tuli kyllä suureen tarpeeseen. Oikean tasapainon löytäminen on välillä hankalaa.

Onneksi voimme luottaa siihen, että lopulta kevät aina koittaa ja valo alkaa pian joulun jälkeen lisääntyä. Helmikuussa on jo melko valoisaa ja sitten ei olekaan enää montaa kuukautta kesään.

3

Visuaalisia elämyksiä Amos Rexissä

Muutama kuukausi sitten avattu uusi Amos Rexin taidemuseo on saanut valtavasti huomiota. Itse olen ottanut ilolla vastaan Lasipalatsin remontin valmistumisen ja niiden karmeiden remonttiseinämien poistumisen Sokoksen ja Kampin keskuksen väliltä. Suhtaudun mielenkiinnolla myös uuteen taidemuseoon mitä parhaimmalla sijainnilla.

Tuntuu aika kummalliselta, että Suomessa ihmiset jonottavat museoon parhaimmillaan toista tuntia turhat luulot karsivassa jäätävässä tuulessa. Mutta niin vaan Amos Rexiin tuntuu olevan piiiitkä jono meni sinne mihin kellonaikaan tahansa. Olen sitä ihmetellyt ja vielä enemmän olen ihmetellyt miksi museo ei ole tehnyt verkkosivuilleen yksinkertaista varaussysteemiä, jolla voisi ostaa etukäteen sisäänpääsyn museoon johonkin tiettyyn kellonaikaan.

20181027_155650

Oli miten oli, yhtenä iltapäivänä asetuin lainalapsen kanssa jonon jatkoksi ja pyrin puolen tunnin ajan vakuuttamaan 9-vuotiasta siitä, että sisällä on oikeasti tosi jännää ja me tykätään varmasti jos nyt vaan jaksetaan hetki jonottaa. Onneksi en joutunut pyörtämään puheitani: sisällä oli oikeasti aika hieno näyttely.

Kyseessä on teamLab -nimisen kollektiivin valmistama näyttely nimeltä Massless (vailla massaa). Se viittaa digitaalisten menetelmien mahdollisuuteen poistaa fyysiset rajoittavuudet.

teamLab (perustettu 2001) on Tokiossa toimiva, noin 500 jäsenestä muodostuva monialainen taiteilijaryhmä. Taiteilijoista, koodareista, tietokoneanimaattoreista, matemaatikoista, arkkitehdeistä, graafisista suunnittelijoista sekä kirjailijoista koostuvan ryhmän yhteisenä tavoitteena on ”uudelleenmääritellä todellisuus”.

teamLab tunnetaan immersiivisistä digitaalisista installaatioistaan, joihin katsoja astuu sisään. Taiteilijaryhmä pyrkiikin näin tutkimaan informaatioajan inhimillistä käyttäytymistä. teamLab vaalii vuorovaikutusta ja yhdessä luomista, haastaen samalla tavanomaisia käsityksiä taiteesta ja tekijyydestä.

Lähde: Amos Rexin verkkosivut

Käytännössä näyttely on täysin digitaalinen ja se koostuu viidestä taideteoksesta/huoneesta. Sen lisäksi museossa on yhdessä huoneessa pysyväisnäyttelyssä perinteistä taidetta Sigurd Frosteruksen kokoelmasta.

20181027_164250

Lainalapsi oli aivan liekeissä Graffiti Nature -teoksesta, johon pystyi osallistumaan värittämällä uusia elementtejä teokseen. Väritetyt paperit skannattiin ja oliot jäivät elämään omaa elämäänsä projisointiin. Tätä oli aikuisenkin hauska seurata, mutta parasta ehkä oli lapsen into siitä, että jotain omatekemää oli osana isoa taideteosta. Seurasimme kauan olioiden matkaa seinillä ja lattialla.

20181027_164308

Oma lempparini oli Vortex of Light Particles. Se oli valtava tila, jossa kattoon ja seiniin oli heijastettu veden liikettä. Hallissa oli fatboy-tuoleja, joissa saattoi mukavasti katsella veden nousua ylöspäin kohti kattoikkunaa. Teos oli rauhoittava ja pidin siitä paljon.

Oli jännä jälkeenpäin lukea teoksen kuvaus opaslehtisestä. En ollut ajatellut liikettä vetenä, joka taas minulle on hiukan ahdistava elementti. Hallissa ei kuitenkaan tullut sellainen tunne, että vesi olisi vyörynyt päälle. Ehkä nykytaidetta (tai taidetta ylipäätään) ei kannata selittää kovin paljoa. Jokainen kuitenkin kokee sen omalla tavallaan.

20181027_160427

Viimeisen teoksen jätimme väliin, sillä sen huoneeseen olisi pitänyt jälleen jonottaa ja siihen 9-vuotiaan kärsivällisyys ei enää riittänyt. Sen sijaan ulkona Lasipalatsinaukiolla oli hauska leikkiä Amos Rexin kattoikkunoiksi rakennetuilla tötsillä. Lainalapsi kiipesi jokaisen päälle tädin vilkutellessa maan tasalta ja sulatellessa kaikkea museossa näkemäänsä. Hieno näyttely! Se on auki loppiaiseen saakka. Kannattaa käydä!

20181027_165203

Avartava vierailu taidekoti Kirpilässä

Mulla oli ilo vastaanottaa kaverilta kutsu yksityiskierrokselle taidekoti Kirpilään. Ilmoittauduin, vaikken ihan tiennyt minne olin menossa. Onneksi lähdin ennakkoluulottomasti mukaan, sillä koin yhden elämäni avartavimmista taide-elämyksistä.

20181012_165704

Taidekoti Kirpilä sijaitsee Pohjoisella Hesperiankadulla ja se on vuosina 1931-1988 eläneen reumalääkäri Juhani Kirpilän entinen koti. Kirpilä nautti taiteesta suuresti ja keräsi elämänsä aikana yli 500 teoksen taidekokoelman. Koska hän oli lapseton, hän päätti testamentata taidekokoelmansa yhdessä asuntonsa kanssa Suomen Kulttuurirahastolle, joka nyt vaalii Kirpilän perintöä.

Kirpilän koti on uskomaton 350 neliön ylimmän kerroksen asunto, joka on yhdistetty aikoinaan kahdesta huoneistosta viime vuosisadan alun talossa. Huoneita taisi yleisökäytössä olla kuutisen kappaletta ja seinät olivat täynnä erilaista taidetta. Aikamoinen paikka lähellä Helsingin keskustaa!

20181012_170312

Saimme oppaaksemme loistavan Karoliina Arolan, joka piti meille tunnin pituisen esittelyn kodin taiteesta queer-näkökulmasta. Se tarkoittaa, että taidetta katsotaan heteronormatiivisen tulkinnan ulkopuolelta eikä oleteta asioita saman kaavan mukaan kuin mihin on totuttu. Taidetta on perinteisesti tulkittu ja tutkittu ihan toisesta lähtökohdasta, sillä Suomessakin homoseksuaaliset teot olivat rikos vielä vuoteen 1971 saakka.

Arola kiinnitti huomiomme esimerkiksi nimettömän taiteilijan teokseen, jolle joku oli myöhemmin antanut nimeksi Kaksi istuvaa naista metsässä. Teoksen tulkinta vaihtelee suurestikin sen mukaan oletammeko heidän olevan ystäviä, sukulaisia vai rakastavaisia tai jotain muuta.

Taiteessa on luonnollisesti käytetty myös paljon symbolismia, joka on turvallisesti auennut homoyhteisön jäsenille, mutta jättänyt muut ulkopuolelle. Esimerkiksi alla oleva Magnus Enckellin teos oli aina Kirpilällä lähellä ulko-ovea. Se saattoi toimia merkkinä homoseksuaaleille vieraille siitä, että he ovat saapuneet omiensa joukkoon. Vastaavasti muut vieraat ehkä näkivät tässä teoksessa vain kolme nuorukaista vannomassa veljesvalaa. Enckell oli Kirpilän tavoin itse homo, mutta siitä ei puhuttu siihen aikaan ääneen. Taide tulkittiin ja selitettiin puhtaasti heteronormatiivisten lasien läpi.

20181012_175748
Magnus Enckell, Veljesvala (1912)

Tunnin kestänyt kierros oli niin mielenkiintoinen, että varasin kirjastosta kaikki oppaan mainitsemat kirjat. Kirpilän kokoelma on mielenkiintoinen ja myös hänen persoonansa, vaikka se ei olekaan pääosassa taidenäyttelyssä. Voin lämpimästi suositella kokonaisuuteen tutustumista.

Kirpilässä on avoimet ovet keskiviikkoisin ja sunnuntaisin. Siellä myös pidetään konsertteja ja luentoja sekä tietysti yleisöopastuksia. Museo on ilmainen.

20181012_175820