Helsingin Ritarihuone, tuulahdus 1800-luvulta

Minulla oli ilo päästä viime keväänä vierailulle Helsingin Ritarihuoneelle. Sinnehän ei niin vaan päästä, sillä juhlasaliin on asiaa vain tilaisuuteen kutsuttuna tai opastetulla kiertokäynnillä. Rakennus on silti tosi mielenkiintoinen, sillä Helsingissä ei ole jäljellä kovin montaa vastaavaa rakennusta, jossa säätyhistoria on niin lähellä ja aistittavissa.

Ritarihuoneen rakennutti vuonna 1862 ritaristo ja aateli. Seuraavana vuonna se toimi jo kaikkien neljän säädyn (aatelisto, papisto, porvaristo ja talonpojat) kokouspaikkana, sillä Säätytaloa ei oltu vielä rakennettu. Säätyjärjestelmä toimi kuitenkin viimeisiä vuosikymmeniään, sillä 1900-luvun alussa siitä luovuttiin ja vuonna 1906 muodostettiin yksikamarinen eduskunta. Rakennusta rakennettaessa tätä ei tietysti vielä tiedetty.

20190506_145808
Portaikon yläpuolella on Pro patria -tauluja. Talvisodassa kaatui myös yksi aatelinen nainen, joka toimi sairaanhoitajana.

Täysistuntosali on vaikuttava. Se on kymmenisen metriä korkea ja seiniltä löytyvät kaikkien aateloitujen sukujen vaakunat. Niiden upeita yksityiskohtia ihastellessa olisi helposti vierähtänyt tunteja. Toiset vaakunat olivat koristeellisempia kuin toiset. Jotkut olivat hyvin yksinkertaisia ja joissain oli paljon yksityiskohtia. Kauneimpina pidin vaakunoita, joissa oli eläinten kuvia ja hopeaa. Vaakunamuoti on varmasti vaihdellut aikakausittain.

20190506_142311

Täysistuntosalin kalusteet ovat samalta ajalta kuin itse rakennuskin. Opastetulla kierroksella saimme istua aatelissukujen tuoleilla, joilla sukujen edustajat istuvat joka kolmas vuosi pidettävässä aateliskokouksessa.

20190506_145024

Ritarihuone on siitäkin mielenkiintoinen historiallinen rakennus, että se on edelleen aatelisten sukujen käytössä. Vaikka viimeinen aatelointi tapahtui vuonna 1912, aateliset suvut pitävät edelleen yllä perinteitä. Ritarihuoneen organisaatio kutsuu aateliskokouksen koolle sekä pitää huolta arvokkaasta rakennuksesta sekä historiallisesta kokoelmasta. Vanhimmat vaakunapiirrokset ovat 1500-luvulta. Myös aatelisten miesten henkilötiedot on tallessa keskiajalta lähtien.

Täysistuntosalin lisäksi toinen vaikuttava aarre on alla oleva maalaus vuoden 1863 valtiopäiviltä. Se on valtavan kokoinen ja yksityiskohdissaan uskomaton. Maalauksessa keisari Aleksanteri II on avaamassa valtiopäivät ja säädyt ovat kerääntyneet hänen ympärilleen. Teos oli kuulemma taannoin lainassa Ateneumissa, mikä on aika hämmentävää, sillä sen liikuttelu ei ole voinut olla kovin helppoa. Se ei itse asiassa mahdu sellaisenaan edes ovesta ulos!

20190506_145543
R. W. Ekman: Keisari Aleksanteri II 18.9.1863 valtiopäivillä

Opas osasi kertoa paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia säätyhistoriasta ja Ritarihuoneesta. Suosittelen vierailua lämpimästi kaikille säätyhistoriasta kiinnostuneille!

 

Mainokset

Eksyksissä Repovedellä

Suomi on mahtava maa luontoretkeilyyn. On ihanaa, että Etelä-Suomessakin on paljon paikkoja, joissa voi päiväretkeillä. Olin monta vuotta haaveillut Repoveden kansallispuistossa käymisestä, kun äitini tänä kesänä ehdotti minulle ja siskolleni päiväretkeä sinne. Niinpä haaveeni viimein toteutui ja lähdimme katsomaan Repoveden päivävaellukseen soveltuvia polkuja.

20190711_122054

En ole mikään kovin kokenut eränkävijä, vaikka maastokarttaa osaan kyllä lukea. Eniten tykkään pienistä hyvin merkityistä poluista, joilta ei ole vaaraa eksyä. Silloin ehtii  parhaiten nauttia luonnosta ja maisemista.

Repovedellä merkinnät olivat sen verran puutteelliset, että onnistuimme eksymään kolme kertaa reitin alkupäässä. Ensimmäisen harhautumisen aiheutti se, että hajonnut riippusilta on korvattu venekyydillä, joka lähtee eri suunnasta kuin mistä riippusillalle mentiin. Tämä olisi pitänyt itse hoksata. Me marssimme vain suoraan vanhalle sillalle, jota siis ei ole enää olemassa. Hienot näkymät sieltä kyllä oli!

Myös veneeltä lähdimme väärään suuntaan. Tarkoitus oli suunnata pohjoiseen, mutta lähdimmekin itään. Onneksi huomasimme tämän varsin pian ja palasimme takaisin reitille. Kolmannen kerran harhailimme näköalapaikkaa etsiessämme, kun kännykkäni GPS väitti meidän olevan kartalla eri kohdassa kuin missä oikeasti olimme. Maastossa ei varmaan pitäisi luottaa kännyköihin…

IMG-20190711-WA0047

Onneksi harhailumme ei ollut kovin vakavaa. Ylimääräisistä lenkeistä johtuen pidimme kuitenkin ensimmäisen evästauon alle kilometrin päässä lähtöpaikasta. (Eväiden takiahan sinne metsään tultiin.) Onneksi eväitä oli runsaasti myös reitin loppupuolelle.

Olimme valinneet kierrettäväksi Ketunlenkin, joka on viitisen kilometriä pitkä. Reitin alkupaikka on Lapinsalmen pysäköintialueella ja se kiertää Kapiaveden pohjoisosan. Sen alkupuolella on Katajavuoren näköalapaikka, josta on upeat maisemat Repovedelle. Se oli oiva palkinto aika monen jyrkän portaan kiipeämisestä. Vietimme kallioiden päällä muutamia hetkiä ihaillen maisemia.

20190711_141430

20190711_140752
Katajavuorella

Loppupäässä reitti oli ihan selkeä emmekä harhailleet yhtään. Katajavuoren jälkeen reitti jatkuu useassa kohtaa järven viertä kunnes saapuu loppupäässä reittiä Ketunlossille eli käsikäyttöiselle lautalle, jonka avulla voi ylittää järven. Meillä kävi tuuri ja samalle lautalle sattui nuori mies, joka veti meidät lahdelman yli eikä meidän tarvinnut vaivata käsilihaksiamme.

Paistoimme makkarat ja söimme loput eväämme yhdellä tulentekopaikoista. Vaikka reitti oli vain viiden kilometrin pituinen, harhailuistamme ja maaston ajoittaisesta vaikeakulkuisuudesta johtuen se oli oikein sopiva päiväreissuksi.

Hügge, kasvisruokaa Turussa

Olen ollut lomalla viime viikot ja yksi kesäretkistäni kohdistui Turkuun. Kävin siellä syömässä kasvisravintolassa nimeltä Hügge, joka avattiin Vähätorille Aurajoen rannalle viime lokakuussa. Oli kuuma päivä, joten valitsimme ystäväni kanssa pöydän terassilta, jossa kävi sentään vilvoittava tuulenvire.

20190718_173442

Hüggessa kaikki ruoka on tehty kasviksista ja osa on vegaanista. Aikani ruokalistaa tutkittuani totesin valinnan mahdottomaksi ja päädyin ehdottamaan ystävälleni Hüggen menua, jossa oli monipuolisesti kaikenlaisia pienempiä annoksia. Maistelumenut on hyvä tapa saada laaja käsitys uudenlaisen ravintolan ruuista silloin, kun ruokalistan perusteella on vaikea tulkita miltä mikäkin annos maistuu.

20190718_180017

Näin jälkeenpäin voin todeta, ettei valinnalla olisi ollut kovin väliä, sillä kaikki menun annokset olivat todella hyviä. Olisin voinut syödä mitä tahansa niistä kokonaisen annoksen! Kuvien kaikki annokset ovat kahdelle, eli niistä otettiin puolet omalle lautaselle.

Yllä olevassa kuvassa on Hüggen leipää ja tomaattihummusta, marinoitua uutta perunaa saaristolaisleipäcrumblella ja karhunlaukkahapankermakastikkeella (tämä ei kuulu menuun, mutta saimme sen marinoidun avocadon tilalle) sekä burratajuustoa paistetuilla tomaateilla ja harissalla.

20190718_183559

Pääruokina puolestaan menuun kuuluu grillattua kukkakaalia currykastikkeessa kardemummariisin kanssa sekä paistettu sydänsalaatti chimichurrin ja paistetun porkkanan kanssa.

Näistä täpärästi suosikeiksini nousivat paistettu kukkakaali ja kardemummariisi, sillä rakastan kukkakaalia ja kardemummaa. Myös Hüggen leipä tomaattihummuksella oli herkullista.

Jälkkäriksi menussa oli juuri sopivan kokoinen manteli-valkosuklaavaahto marinoiduilla mansikoilla ja rahkajäätelöllä. Tilasin sen kanssa teetä, joka tarjoiltiin kauniista teepannusta oikein haudutettuna. Viilenevässä kesäillassa oli mukava juoda jotain lämmintä kuulumisia rupatellessa.

20190718_191347

Hüggeen palaan varmasti uudestaan, sillä ilta oli kaikin puolin onnistunut. Lisäksi ravintolan sijainti on loistava: Vähätorilta on suora näkymä Turun tuomiokirkolle. Tämä on yksi lempinäkymistäni Turussa.

20190718_195739

 

Neljä kivaa kahvilaa Helsingissä

Aloitimme useita vuosia sitten sattumalta hauskan kahvilaperinteen ystäväni kanssa. Pidämme kerran kesässä päivän, jolloin käymme peräkkäin monessa kahvilassa. Molemmat kun tykkäämme kahviloista ja teestä sekä rauhallisesta rupattelusta, joten mikäs sen ihanampi tapa viettää vapaapäivää.

Tämän vuoden kahvilapäivänä olimme liikkeellä aikaisin, joten kahvila Kuumassa valitsin aamupalaksi pinaatti-kananmunaleivän. Se oli todella herkullinen ja maustettu taidolla – en olisi osannut itse paremmin. Kuuma sijaitsee Kämp Gallerian toisessa kerroksessa ja heidän listaltaan löytyy mainioita vaihtoehtoja erityisesti aamupalatarkoituksiin.

20190708_090847

En ollut syönyt kotona mitään ennen lähtöä, joten jatkoin aamupalalinjalla myös seuraavassa kahvilassamme. Nimen perusteella suhtauduin Green Hippo Cafeehen hieman epäillen, mutta ennakko-oletukseni osoittautuivat vääräksi (kuten yleensä).

Punavuoressa sijaitseva viihtyisä kivijalkakahvila on lyhyessä ajassa saavuttanut vankan suosion ja mekin saimme jonottaa sisään. Käsittämättömän edulliset hinnat (alla oleva kokonaisuus maksoi vain 7 euroa) ja viihtyisä tila varmasti takaavat suosion. Valitsin jatkoaamiaiseksi vastapuristettua appelsiinimehua ja tuorepuuroa luonnonjugurtilla.

20190708_103209

Kun olimme sopivasti kulmilla, päätimme jatkaa seuraavaksi pitkästä aikaa Cafe Ekbergille. Vaikka moni muu oli päätynyt samaan kahvilaan, saimme tosi nopeasti palvelua. Toinen mukava yllätys oli se, että Ekbergillä oli pariisilaisen teetalo Mariage Freresin teetä valikoimissaan. Marco Polo -teen kanssa tuore briossi maistui erityisen herkulliselta. 20190708_112340

Viimeiseksi paikaksi tällä kertaa valikoitui Bon Temps Meilahden kohdalla Mannerheimintiellä. Oli kyllin lämmin, jotta saatoimme istua ulkona. Kahvilassa tuoreet korvapuustit ja voisilmäpullat aiheuttivat meille valinnanvaikeutta, joten otimme lopulta yhden molempia ja puolitimme ne. Näin molemmat saivat osan molempia pullia. Ja ai että ne olivatkin hyviä! Niin hyviä, että unohdin kokonaan ottaa valokuvan!

Teen suhteen meillä kävi tuuri, sillä jokaisessa kahvilassa oli tarjolla haudutettua teetä. Helsingissä on ihania kahviloita!

 

Ylellistä hemmottelua eli jalkahoidossa Kämp Spassa, drinkeillä St. Georgessa ja shampanjalla F8:ssa

Kesän kynnyksellä tulee yleensä aina hinku jalkahoitoon, joten säästin kaukokatseisesti joululahjaksi saamani Kämp Span jalkahoito-lahjakortin kevään yli. Kesäkuussa koitti varaamani ajankohta ja lähdin Kämpin hoitolaan hyvissä ajoin. Ajoissa oleminen kannattaa, sillä Kämp Spalla on ihanat saunatilat kahdella saunalla (tavallinen ja höyrysauna) sekä lämpöisillä lepotuoleilla, joissa on ihana viettää seesteinen rauhoittumishetki. Saunatilat ovat unisex-tiloja, joten oma uikkari kannattaa varata mukaan.

KÄMP_SPA-80
Kuva lainattu Kämp Span verkkosivuilta.

Kun varaamani jalkahoito koitti, minut noudettiin oleskelutiloista. Itse jalkahoito oli taivaallinen: kosmetologi oli huolellinen ja teki perusteellista työtä. Usein jalkahoidoissa istutaan, joten olin varannut oman kirjan mukaan. Tässä jalkahoidossa sai kuitenkin olla selällään hoitopöydällä ja valaistus oli hämärä, joten ei aikaakaan kun jo nukahdin…

Hoidon jälkeen jäin vielä kuivattelemaan varpaankynsien kynsilakkoja tunnelmalliseen odotustilaan. Söin muutaman pähkinän ja kuivatun hedelmän samalla kun join teekukasta haudutettua teetä. Kämp Span kokemus oli kaikinpuolin ihana.

Ylellistä hemmottelua vähän pienemmällä rahalla voi käydä hakemassa St. Georgen Wintergardenista. Heidän iltapäiväteetarjoiluista olen kertonut jo aikaisemmin, mutta heillä on myös paljon herkullisia drinkkejä tarjolla. Kävimme maistelemassa niitä ystävien kanssa kun olimme yksi lauantai-ilta tulossa syömästä ja menossa myöhemmin keikalle Korjaamoon.

20190413_200101

Sen lisäksi että drinkkilista oli vaikuttava, Wintergardenin tunnelma on poikkeuksellinen. Sisustus ja tapetin kuviot vievät ajatukset 1700-luvun kasvihuoneisiin ja sisääntuloa hallitsee Pekka Jylhän lintutaideteos. Tunnelma on rauhallinen ja täällä mielellään viettää hetken jos toisenkin.

Toinen mukavan ylellinen illanviettopaikka on Stockmannin F8:n suosittu shampanjabaari. Siellä on mahdollisuus maistella useita erilaisia shampanjoitaja, joita voi ostaa laseittain. Olin jo osittain unohtanut tämän paikan, mutta keväällä kävin siellä pitkästä aikaa. Shampanjamaistelu (kolmen erilaisen shampanjan vertailu) on hauska ja baariin on helppo piipahtaa vaikka ostosten lomassa. Tällä kertaa juhlistimme ystäväni syntymäpäiviä.

20190329_195632

4 + 1 vinkkiä Tallinnaan

Kävimme loppusyksystä tyttöporukalla hemmottelulomalla Tallinnassa. Varasimme kahdeksi yöksi ihanan kolmion Tallinnan vanhan kaupungin kupeesta ja nautimme täysillä kaupungin vilkkaudesta. Meitä oli matkassa neljä ja oli mukavaa, kun huoneisto mahdollisti yöpymisen samassa tilassa. Aamuisin ja iltaisin oli hauska hengata yhdessä huoneistossa. Lisäksi saimme mahdollisuuden käydä kokeilemassa erilaisia aamupalatarjoiluja kaupungin kahviloissa.

20181104_103013

Testasimme kahta aamupalapaikkaa, NOPia ja F-Hoonea, joista ensimmäinen sijaitsee Kadriorgin puiston lähellä ja jälkimmäinen trendikkäässä Telliskivessä. Molemmista saa ruokaa myös muihin aikoihin.

NOP on rento ja suloinen kahvila, jossa on rauhallinen tunnelma. Kahvilan nimi tulee sanoista Neighbourhood Organic Place (suom. naapuruston luomupaikka) ja se on perustettu yli 100 vuotta vanhaan taloon. Kahvilan yhteydessä on pieni paikallisten tuottajien tuotteiden myyntipiste, jossa on tarjolla paljon luomutuotteita. Kahvilan omat tarjoilut ovat tosi herkullisia. Listalla ja vitriinissä oli niin paljon erilaisia juttuja, mitä olisin halunnut maistaa. Mahan rajallisuudesta johtuen oli pakko tyytyä vain muutamaan vaihtoehtoon. Mangotuorepuuro sai meiltä erityisesti kehuja.

20181103_102005
NOP

F-Hoone on rosoisempi kahvila-ravintola. Se on perustettu vanhaan teollisuusrakennukseen, jonka parhaat puolet on saatu upeasti esiin.  Aamupala-annokset olivat tosi runsaita ja herkullisia mutta silti hämmentävän edullisia. F-Hooneen voi mennä myös viettämään iltaa, sillä se on auki myöhään ja alkoholillisten sekä alkoholittomien juomien lista on laaja. Voisin kuvitella, että F-Hoonessa on hauska meno lauanatai-iltaisin.

20181104_090824
F-Hoone

Illallista söimme Pegasuksessa ja Parrot Minibarissa, jotka molemmat olivat mielenkiintoisia ravintoloita. Olin ehkä enemmän kotonani ensimmäisessä, mutta jälkimmäinenkin oli hauska kokemus.

Pegasus sijaitsee vanhan kaupungin laitamilla ja se oli perjantai-iltana täyteen varattu. Puheensorina ja vilkas tunnelma ympäröi meidät kun kävelimme sokkeloisen ravintolan halki pöytäämme. Ruoka oli edullista ja muistikuvieni mukaan todella hyvää. Pegasuksessa tulen varmasti käymään uudestaankin sen helpon sijainnin ja hyvän ruoan johdosta.

20181102_213109
Pegasus

Parrot Minibarissa erikoinen sisustus ja hämärä valaistus loivat jännittävän tunnelman. Pieniä lintuja ja papukaijoja oli tapetissa ja muussa rekvisiitassa kuten ravintolan nimikin antaa olettaa. Valitsimme ruokalistalta maistelumenun, joka oli ihanan yllätyksellinen. Monesta annoksesta pidin paljon ja drinkit olivat herkullisia. Kuvailisin iltaa Parrot Minibarissa elämykseksi, jossa samalla täyttyi vatsa. Kiva ilta!

20181103_194422
Parrot Minibar

Bonusvinkki: varasimme yhdelle iltapäivälle seurueellemme paikat Viru-hotellin KGB-museoon. Vierailu oli tosi mielenkiintoinen! Pääsimme tunnin pituisella suomeksi opastetulla kierroksella tutustumaan hotellin 23. kerrokseen, joka oli tavallisilta ihmisiltä suhljettu. Siellä toimi aikoinaan KGB, joka valvoi hotellissa vierailevia ulkomaalaisia. Karmeasta aiheestaan huolimatta kierros oli yllättävän humoristinen ja hauska. Välillä kävi jopa mielessä, että saako näille asioille nauraa.

20181103_180941

Viikonloppu Tallinnassa oli ihanan virkistävä!

 

 

Hauskanpitoa ja herkuttelua (eli Color obstacle rush, vohvelibrunssi sekä askartelua vanhoista kirjoista)

Osallistuin toukokuussa toista kertaa riemukkaaseen väriestejuoksuun eli Color Obstacle Rushiin, joka tituleeraa itseään maailman hauskimmaksi juoksutapahtumaksi. En kiistä, sitä se aivan varmasti on, ja samalla ainoa juoksutapahtuma, johon minut saa mukaan.

Kyse on kerran kesässä eri puolilla Suomea järjestettävästä tapahtumasta, jossa kerrankin aikuisilla on mahdollisuus päästä pomppimaan pomppulinnoihin urheilun ja kunnon kohotuksen varjolla. Pomppulinnajuoksuun liittyy myös pelleily värijauheiden kanssa (elintarvikevärein värjättyä maissijauhoa), mutta siitä en itse kovinkaan paljoa perusta. Minulle ne pomppulinnat ovat THE THING!

20190504_121915

Tänä vuonna Color Obstacle Rushissa juostiin (tai käveltiin) joukkueissa 5 kilometrin matka Kaisanimenpuistosta Linnunlaulun kautta Töölönlahden ympäri. Matkalle oli ripoteltu parikymmentä erilaista estettä eli tehtäviä ja pomppulinnoja. Tapahtumassa oli useampi lähtö, jotta sadat osallistujat eivät rynnistäneet matkaan samaan aikaan. Alkulämmittely oli niin ikään porrastettu. Meillä oli neljän hengen kaveriporukka, mikä takasi hyvän fiiliksen koko matkan ajan.

Sään kanssa kävi tänä vuonna huono tuuri, sillä kesken matkan alkoi sataa rakeita ja vettä…! Pieni kärsimys ei kuitenkaan pilannut hauskuuttamme. Ensi vuonna uudestaan! Jos innostuit, käy tykkäämässä heidän Facebook-sivustaan, jotta saat tiedon seuraavista tapahtumista.

Vastapainoksi urheilulle on hyvä välillä herkutella. Siskoni vei minut tutustumaan Lauttasaarelaiseen Makers-kahvilaan, joka järjestää lauantaisin vegaanisia ja gluteenittomia vohvelibrunsseja. Kattauksia on kaksi, klo 11 ja klo 13. Pöytä kannattaa varata etukäteen, jotta saa varmasti paikan. Vohveleiden kanssa oli tarjolla useita suolaisia ja makeita täytteitä, joista erityisesti hummus fetan kanssa sopi vohveleiden päälle erinomaisesti. (Joo, se feta ei ole vegaanista, mutta sen vieressä ollut tofu on.)

20190525_112705

Makers sijaitsee vain lyhyen kävelymatkan päässä Larun metroasemalta. Kahvila on sisustettu hauskasti eripari-tavaroilla, mikä tuo rennon ja kotoisan fiiliksen. Seinillä on taidetta ja kahvilan seinätilat onkin taiteilijoiden vuokrattavissa.

On aina ilahduttavaa, kun vanhoille tavaroille löytyy uusia käyttötarkoituksia. Olen pitkään etsinyt erilaisia kierrätysideoita vanhoille kirjoille ja pari vuotta sitten teinkin niistä ripustettavia koristeita.

Nyt kun kummityttö oli kylässä, teimme kahdesta kauniisti kellastuneesta kirjasta hiiret, joiden selkään voi laittaa vaikka postikortteja pystyyn. Kummityttö nimesi nämä kaverukset Topuliksi ja Tapuliksi.

IMG_20190308_210413

Kirjahiirulaiset valmistuvat taittamalla jokainen kirjan sivu yksi kerrallaan samansuuntaisesti kahtia. Taitetun sivun toinen pää taitetaan vielä kolmion muotoisena sisäänpäin ja näin muodostuu hiiren kasvot. Viimeistelimme hiirulaiset kiinnittämällä niille kuumaliimalla vanhoista napeista korvat, silmät ja nenät.