Steampunk, mitä se on?

Päädyin keväällä erikoiseen baariin nimeltä Steam Hellsinki. Jo sen nettisivut ovat varsin vaikuttavat, mutta kyllä leukani taisi loksahtaa auki kun astuimme sisään seurueeni kanssa. Koko paikka on sisustettu erikoiseen 1800-luvun henkeen mitä kummallisemmilla laitteilla, joista suurimman osan käyttötarkoitus on minulle täysin hämärä. Ensivierailuni tapahtui illalla, jolloin valaistus oli hämärä ja suurin osa pöydistä varattuja. Vaikuttava kokemus!

20170718_170303

Tiesin hämärästi termin steampunk ja pian yhdistinkin Steam Hellsingin liittyvän jotenkin tuohon termiin. Olin kuitenkin kuvitellut, että kyse on vain kirjallisuuden lajista, mutta nyt ymmärsin, että kysehän on kokonaisesta maailmasta. Seuraavana päivänä tutustuin steampunkiin Googlen avulla.

Steampunk (suom. ”höyrypunk”) on 1980-luvulla kiteytynyt tieteiskirjallisuuden suuntaus, jossa tapahtumaympäristön muodostaa 1800-lukua ja usein erityisesti viktoriaanista Britanniaa muistuttava vaihtoehtoinen todellisuus. 2000-luvulla steampunkista on kehittynyt kokonainen alakulttuuri.

Steampunk yhdistelee höyrykoneiden aikakautta nykyaikaan ja uusimpaan tekniikkaan. Yleensä nykytekniikan keksinnöt on käännetty höyryvoimalla tai kellokoneistoilla toimiviksi, ja ne tuovat ulkonäöltäänkin mieleen viktoriaanisen aikakauden muotoilun. Steampunkissa ei yleensä kiinnitetä huomiota siihen, olisiko tällainen kuvitteellinen tekniikka todellisuudessa mahdollista tai käyttökelpoista. Sen sijaan steampunkissa leikitään usein ajatuksella, että 1800-luvun epäonnistuneet teknologiset suunnitelmat tai silloisten tieteiskirjailijoiden mahdottomatkin näyt olisivat olleet toteuttamiskelpoisia ja tulleet yleiseen käyttöön.

(suora lainaus Wikipediasta)

Minulla on ystävieni kanssa lukupiiri, jossa pyrimme lukemaan erilaisia kirjoja, joihin ei välttämättä tulisi itse kirjastossa tartuttua. Valitsemme yhdessä kirjat ja steampunkista luettuani minua alkoi kiinnostaa lukea jokin steampunk-aiheinen kirja. Muut innostuivat asiasta ja päätimme lukea Magdalena Hain Kerjäläisprinsessan. Se on nuortenkirja, mutta toimi hyvin myös aikuisille johdantona steampunkiin. Se oli mielenkiintoinen lukukokemus! Tavallaan vähän kuin tieteiskirjallisuutta, mutta kuitenkin varsin realistista eikä ollenkaan niin kuin fantasiakirjat.

20170718_170326

Lukupiirin tapaaminen, jossa käsittelimme Kerjäläisprinsessaa, pidettiin tietysti Steam Hellsingissä, jolla on aika laajat aukioloajat. Tapasimme jo aikaisin iltapäivästä, jolloin Steamissä oli valoisaa ja rauhallista. Steam sijaitsee aivan Kampin kauppakeskuksen vieressä hyvin kätevällä paikalla, ja kotoisan ilmapiirin ansiosta tulen varmasti pistäytymään teekupillisella uudestaankin.

Robert Burnsin jalanjäljillä Skotlannissa

Kesälomamatkani tänä kesänä suuntautui Skotlantiin, jossa tein ystäväni kanssa seitsemän päivän roadtripin. Matkalukemiseksi lainasin kirjastosta skotlantilaisen 1700-luvulla syntyneen runoilijan Robert Burnsin runokirjan.

Monen teekupposen äärellä tuli sitä lueskeltua. Tunnelmaan sopi hyvin se, että kirja oli painettu 1900-luvun alussa, jolloin myös käännös oli tehty. Eniten pidin Burnsin rakkausrunosta Red, Red Rose.

Mun kultani on ruusunen
– Robert Burns, suom. Valter Juva –

Mun kultani on ruusunen,
kuin rusosuu haan;
mun kultani kuin sävel on,
mi uhkuu sointujaan.

Niin kaunis kuin sa, tyttö, oot,
niin syvän lemmen luot;
sua lemmin, kulta, kunnes pois
ne virtaa meren vuot.

Niin, kunnes meri virtaa pois,
ja sulaa vuorten jää;
Sua lemmin vielä, armahin,
kun suljen silmät nää.

Ja hyvästi nyt, lemmittyin!
Hyvästi hetkeks vaan!
Taas tulen luokses, lemmittyin,
vaikk’ äärest’ ääreen maan.

IMG_1706
Dunnotarin linna

Kun palasin Suomeen, etsin käsiini alkuperäisen englanninkielisen runon. En ole juurikaan lukenut käännösrunoutta, joten oli hauska verrata alkuperäistä ja käännösversiota. Ajatus on molemmissa sama, mutta kyllä ne ovat kuin omat runonsa.

Red, Red Rose
– Robert Burns –

O my Luve’s like a red, red rose,
That’s newly sprung in June:
O my Luve’s like the melodie,
That’s sweetly play’d in tune.

As fair art thou, my bonie lass,
So deep in luve am I;
And I will luve thee still, my dear,
Till a’ the seas gang dry.

Till a’ the seas gang dry, my dear,
And the rocks melt wi’ the sun;
And I will luve thee still, my dear,
While the sands o’ life shall run.

And fare-thee-weel, my only Luve!
And fare-thee-weel, a while!
And I will come again, my Luve,
Tho’ ’twere ten thousand mile!

20170708_211049
Polku, joka lähtee Dalwhinniessä Balsporran Cottage B&B:ltä

Ehdimme seitsemässä päivässä näkemään hyvin erilaisia puolia Skotlannista. Jylhiä kallioita ja aavoja hiekkarantoja Atlantin rannalla; reheviä metsiä ja karuja kukkuloita; vilkkaita kaupunkeja ja pikkuisia kyliä.

Opettelin pitämään viskistä, rapsutin paahtoleipää syövää ylämaan lehmää, upotin varpaani jääkylmän Atlantin veteen, söin haggista, vierailin neljässä erilaisessa linnassa ja herkuttelin ainakin neljällä erilaisella iltapäiväteetarjoilulla. Matka oli hieno ja säilyy muistoissa pitkään!

20170705_134133
Arbroathin kalastajakylä itärannikolla

Ylimmän kuvan teehuone Hettie’s Tea Room sijaitsee suloisessa Pitlocheryn kylässä.

Lomanaloitus Päiväkummussa

Vietin kesäkuussa lomani alkajaisiksi muutaman päivän kylpylähotelli Päiväkummussa ystäväperheeni kanssa. Päiväkumpu sijaitsee Karjalohjalla ja sinne on helppo autottomankin päästä bussilla Helsingistä. Bussi lähtee Kampin terminaalista ja pysähtyy aivan Päiväkummun vieressä. Kätevää! Hotelli sijaitsee kauniilla paikalla järven rannalla ja sen alueella on vaikka mitä hauskaa tekemistä.

212451

Lapset viihtyivät rannan pomppulinnassa ja keinuissa samalla kun aikuiset ihastelivat järvimaisemaa. Vesi oli vielä liian kylmää uimiseen, mutta rantasaunassa lämmittelyn jälkeen ainakin yksi pikkutyyppi pulahti raikkaaseen veteen. Hotellilla oli monia erilaisia ulkoliikuntavälineitä hotellivieraiden käytöön. Me lainasimme minigolf-välineet ja pelasimme kierroksen Päiväkummun radalla.

124259

Hotellin alueelta löytyi muutakin mielenkiintoista tutkittavaa. Lasten kanssa ihmettelimme hiekkatien yli taivaltavia etanoita ja alueen erilaisia kasveja. Osallistuimme myös hotellin järjestettyyn ohjelmaan, ja pääsimme paistamaan tikkupullaa nuotiolla. Sepä vasta oli yllättävän hyvää!

Päiväkummulla on erilaisia majoittumisvaihtoehtoja tavallisista hotellihuoneista oman sisäänkäynnin omaaviin ranta- ja rinnetaloihin. Kaikkien majoitusten hintaan kuuluu kylpylän ja kuntosalin käyttö. Kylpylä oli todella monipuolinen monine saunoineen ja altaineen. Erityisesti tykkäsin siitä, että kylmä- ja kuuma-altaat olivat kätevästi vierekkäin, jolloin pystyi piipahtamaan kylmäaltaassa ja pääsemään heti lämpimään. Jokainen allas ja sauna tuli testattua ja eniten pidin höyrysaunasta sekä hierovista suihkuista, jotka tehokkaasti pehmittivät lapaluideni jumituksia.

Aivan Päiväkummun vieressä sijaitsee vanha Ylhän kartano, jonka tiloissa toimii nykyään vapaaehtoisvoimin pyöritettävä kahvila Vanha Emäntä. Kartanon perustukset ja kattohirret ovat 1500-luvulta, joten se on varmasti nähnyt historiansa aikana yhtä sun toista mielenkiintoista. Päiväkummun alueella kulkiessani en välttynyt tunteelta, että kuljin ikivanhoilla seuduilla. Vanhat peltomaisemat ja paksurunkoiset lehtipuut muistuttivat vuosisatojen takaisesta elämästä.

124210

Viihdyin Päiväkummussa hyvin ja sain sopivan katkon hektiseen työarkeen heti lomani aluksi. Lomatunnelmaan oli helppo päästä näissä maisemissa!

Puotilan kartanossa

Itä-Helsingin ravintolat ovat jostain syystä jääneet minulla vähemmälle, joten innostuin kun siskoni ehdotti päivällistä Puotilan kartanossa. Kartanolla on pitkä historia, sillä ilmeisesti ensimmäinen ratsutila perustettiin paikalle vuonna 1540. Puotilan kartanon alue syntyi 1750-luvulla kun kolme ratsutilaa yhdistettiin samalle omistajalle. Kartanon päärakennus puolestaan on 1800-luvun alusta.

Kartanon kuuluisiin asukkaisiin on kuulunut muun muassa amiraali Carl Olof Cronstedt, joka syntyi kartanossa. Hän johti Viaporia Suomen sodan aikaan ja sai paljon kritiikkiä osakseen, kun linnoitus antautui kaksi kuukautta kestäneen Viaporin piirityksen jälkeen 3.5.1808. Hän asui myöhemmin Herttoniemen kartanossa, joka olisikin oivallinen seuraava vierailukohde.

Pysytään silti vielä hetki Puotilan kartanossa. Tänä päivänä kartano on tavattoman kaunis rakennus upean vehreällä ja merellisellä paikalla. Saimme pöydän kartanon lasitetulta terassilta, johon aurinko paistoi ihanasti. Meille sattui ihana päivä, mutta ravintola on varmasti viihtyisä myös vähän huonommalla säällä.

Söimme pitkän kaavan mukaan ja jo alkuruoka oli niin kaunis, että siitä oli otettava kuva ennen kuin taideteokseen uskalsi koskea. Söin ravintolan skagen-annoksen, jonka kuvailu kokonaisuudessaan menee näin: ”Svenkan sokerisuolattua lohta & kartanon skagen, siian mätiä, maalaisleipä-crumblea ja mummonkurkkua”. Annos oli juuri niin herkullinen kuin miltä se näyttääkin.

162451

Myös siskoni alkuruokasalaatti oli maistuvaa: ”Puutarhan salaatteja, paahdettua Heikkilän juustoa, uunipunajuurta, viikunoita, pähkinää ja vadelmavinegrettea”.

162419

Pääruoaksi otin kartanon rypsiporsaan ribsejä. Siitä annoksesta on sanottava, että sen jälkeen ei todellakaan jäänyt nälkä! Sain onneksi loput mukaan rasiassa. Erityismaininnan ansaitsee kartanon loistava coleslaw, jota oli mukana annoksessa.

Jälkiruoaksi valitsin ”Puotilan hunajalla maustettua vanukasta mustikka-jogurttijäätelöllä ja siitepölycrumblella”.  Erityisesti kaksi jälkimmäistä olivat herkullisia. Vanukas oli maultaan aika mieto, mutta sopi hyvin jäätelön kanssa.

174209

Vietimme mukavan kesäisen iltapäivän Puotilan kartanossa ja palaamme varmasti uudestaan!

173640

Kiipeilyä seikkailupuistossa

Minua on siunattu kolmella kummipojalla, joista kaksi ovat vihdoin niin isoja, että olen voinut tutustuttaa heidät villiin harrastukseeni, seikkailupuistoihin. Niissä puihin on rakennettu ratoja, joita pitkin kiipeilijöiden on tarkoitus edetä. Ratojen vaikeustasot vaihtelevat helposta huippuvaikeisiin, ns. supermiesratoihin. Radat ovat myös eri korkeuksilla, vaikeampien ratojen ollen yleensä korkeammalla kuin helppojen.

Seikkailupuistot ovat mainioita, sillä niissä yhdistyy monta positiivista asiaa:

  • Puissa roikkuminen ja taiteilu on hyvää liikuntaa, sillä ainakin hauis- ja reisilihakset joutuvat kovaan duuniin.
  • Ystävien kanssa se on hauskaa yhteistä tekemistä ja kokemista, josta jää paljon muistoja.
  • Kiipeilystä pitävät niin aikuiset kuin lapsetkin.
  • Se tapahtuu ulkoilmassa, joten samalla tulee ulkoiltua.
  • Seikkailupuistossa saa itsensä ylittämisen ja onnistumisen kokemuksia, kun uskaltaa mennä radoissa, jotka pelottavat ja jännittävät itseä.

Erityisen halpaa tämä lysti ei ole, mutta hinta on kuitenkin edullisempi kuin huvipuistorannekkeen ja kiipeilyllä on mielestäni paljon enemmän hyödyllisiä vaikutuksia. Tänä kesänä huomasin, että korkeanpaikankammoni on selvästi lieventynyt kiipeilyn ansiosta!

Seikkailupuistoja on ympäri Suomea ja jokainen puisto on erilainen johtuen alueen puustosta ja puiston käyttämistä varusteista (mm. lukot ja nyörit). Pääkaupunkiseudulla on tietääkseni kolme seikkailupuistoa, Huippu Leppävaarassa, Korkee Mustikkamaalla ja Zippy Munkkivuoressa.

Korkee on hyvä paikka aloittaa, sillä siellä helpot radat eivät ole yhtä korkealla kuin Huipussa ja radat ovat lyhyempiä kuin Zippyssä. Huipussa puolestaan on helmpompi lukkomekanismi, sillä Korkeessa täytyy siirrellä tuplalukkoja vaijerista toiselle kun taas Huipussa on liukuva lukko, jota liu’utetaan eteenpäin vaijereiden välillä. Zippyssä on myös liukuva lukkomekanismi. Sinänsä molemmat systeemit ovat varmasti aivan yhtä turvallisia.

Radoilla pitää tietysti olla tarkkaavainen ja keskittyä edessä olevaan rataan. Ennen kiipeilyn aloittamista seikkailijat osallistuvat alkuopastukseen, jossa käydään läpi lukkojen käyttö radalla sekä turvalliset toimintatavat. Näin menetellään kaikissa seikkailupuistoissa, joissa olen käynyt. Lisäksi lyhyt koulutus on käytävä joka kerta, vaikka puistossa olisi käynyt aikaisemminkin.

Pääkaupunkiseudun lisäksi seikkailupuistoja on ainakin Seikkailusveitsi Hyvinkäällä ja Flowpark Turussa, Tampereella, Vierumäellä, Lappeenrannassa, Ähtärissä ja Hämeenlinnassa. Käy rohkeasti kokeilemassa!

140950
Seikkailupuisto Huippu Leppävaarassa

Paavolan tammi

Rakastan tammia. Siksi minua ei tarvinnut erityisesti taivutella, kun ystävä kysyi mukaan retkelle katsomaan Suomen kauneimmaksi tammeksi kutsuttua Paavolan tammea. Yli 300-vuotias tammivanhus sijaitsee Lohjalla.  Sen luokse pääsee jättämällä auton Lohjansaaren koulun parkkipaikalle ja tallustamalla kilometrin verran luontopolkua eteenpäin. Koululta on hyvät opasteet perille.

20170621_150924

Rehevän metsän jälkeen polulta tullaan aukealle ja siinä tammi yhtäkkiä onkin. Valtavana, muista puista selvästi erottuvana. Kookas, korkea ja leveä tammivanhus, joka on nähnyt niin Ruotsin kuin Venäjänkin vallan ajan ja edelleen seisoo paikallaan itsenäisen Suomen 100-vuotispäivänä.

20170621_150226

Paavolan tammen ympärysmitta on huikeat 472 cm (110 cm korkeudelta mitattuna). Käteni eivät yltäneet edes puoleenväliin puuta kun kokeilin sitä halata. Puu on valtava.

20170621_144326(0)

Olisi hauska tietää kuinka korkea tammi on. Sen tuuheat lehvät suojelivat meitä hyvin  kesäsateelta ja jäinkin pohtimaan miten sen juuret saavat riittävästi vettä. Ehkä juuret yltävät kauemmas puun alta kuin osaan arvatakaan.

20170621_143701

Lisätietoa hienosta tammesta löytyy muun muassa täältä.

 

Puolukka-marenkipiirakka

Ystäväni oli tulossa lastensa kanssa kylään ja kun ilma kerrankin oli aurinkoinen, päätin pitää pienet puutarhajuhlat taloni pihalla. Pakastimessa oli vielä viime syksynä poimittuja puolukoita, joten kokeilin tehdä puolukka-marenkipiirakkaa Kanelia ja Kardemummaa -blogista.

Vähän epäilin tuleeko piirakasta liian hapan puolukoiden kanssa, mutta huoleni oli turha. Puolukka sopi erinomaisesti makean marengin kanssa. Jopa paremmin kuin perinteinen sitruunatäyte! Pohjaan tuli mantelirouhetta, joka antoi siihen mukavan twistin. Marenkikuorrutteen paahtaminen tavallista alhaisemmassa lämmössä sai aikaan reunojen sokeroitumisen erityisen herkulliseksi. (Olen aikaisemmin nähnyt vain sellaisia ohjeita, joissa marenkikuorrute paistetaan nopeasti korkeammassa lämpötilassa.)

Puolukka-marenkipiirakan lisäksi pöydästä löytyi croissantteja ja pasteijoita sekä tikkusyötäviä, jotka omien havaintojeni mukaan ovat yleensä lasten mieleen. Tikkuihin olin laittanut nakkeja, viinirypäleitä, gourmet-lihapullia (meni yllättäen läpi lapsillekin – ilmeisesti mikä tahansa tikullä lävistetty on lasten mieleen), edam-juustoa, basilikalla päällystettyjä kirsikkatomaattilohkoja sekä voideltuja täysjyväpaahtoleipäkuutioita.

Epäilin, että piirakka ei välttämättä olisi lasten mieleen, joten varasin pöytään myös prinsessakeksejä ja vesimelonia. Ne löysivätkin pian tiensä parempii suihin. 🙂

20170629_161446