Kävelyllä Valkmusan kansallispuistossa

Follow my blog with BloglovinKymenlaaksossa Kotkan lähellä sijaitsee kaunis Valkmusan kansallispuisto. Kävimme siellä kävelemässä loppukesästä äidin ja siskon kanssa. Valkmusaan on päällystetty pitkospuilla 2,5 kilometriä pitkä reitti, jota lähdimme kiertämään vastapäivään.

Aluksi pitkospuut kulkevat halki kostean suon (ihan ylimmäinen kuva otsikon yläpuolella). Maisema on laakeaa ja pienet puut siellä täällä reunustavat pitkospuita. Jonkin ajan kuluttua polku nousee vähän korkeammalle ja kulkijat saavat jalkojensa alle kuivaa maata. Pienestä metsiköstä löytyy lintutorni, josta bongarien on hyvä tarkkailla alueen runsasta linnustoa. Valkmusa on tunnettu myös rikkaasta perhoslajistostaan. Myös yksi Pokemon löytyi pitkospuiden varrelta!

Metsikön jälkeen palataan hetkeksi takaisin suolle kunnes lopulta pitkospuut johtavat uudestaan metsään. Reitti on niin hyvin opastettu, että siltä on vaikea päästä eksymään. Maisemat olivat vaihtelevia, mikä teki reitistä erityisen mielenkiintoisen.

Kävelyretken jälkeen maistui äidin tekemä mustikkapiirakka hyvältä. Aurinko tuli esiin pilviverhon takaa ja pikkuinen sisilisko tuli paistattelemaan päivää terassille kanssamme.

Advertisement

Luonnonhelmassa

Olimme venetsialaistulien viikonloppuna tyttöporukalla kaverini mökillä Keski-Suomessa. Oli vielä selkeästi kesäistä, vaikka ilman ja veden lämpötila ei enää ollut kovin korkea. Tuuli oli melkoinen ja se katkoi puita niin, että olimme usean tunnin ajan ilman sähköä. Se oli kuitenkin enemmän tunnelmallista kuin iloista menoa haittaavaa.

Huomasin viikonlopun aikana tuijottelevani useasti järvelle kaukaiseen horisonttiin. Pienet ja vähän isommat veneet kulkivat kaukana. Näky oli jollain tavalla vangitseva ja otin varmaan sata kuvaa järvestä ja laiturista. Niistä dramaattisin on alla oleva myrskyisän sään kuva. Nuo uhkaavat pilvet eivät kuitenkaan sataneet meidän päällemme.

Meillä oli onneksi ihan oma lutuinen vahtikoira suojelemassa meitä kesän viimeisissä myrskyissä. Hän hoiti hommansa mallikkaasti ja tyylikkäästi ruoka- ja rapsutuspalkalla.

Kuten mökkielämään usein kuuluu, hengasimme paljon pihalla. Grillasimme, kahvittelimme, saunoimme ja rohkeimmat meistä jopa pulahtivat virkistävään järviveteen. Hämmästelimme kaikkialla läsnä olevaa luontoa ja epätavallisen kesyjä sorsia, jotka aterioivat mitään ihmisistä välittämättä viereisessä mustikkapensaistossa. On muuten hiukan huvittava näky, sorsa mussuttamassa mustikoita!

Herkullinen kirsikkapiirakka

Pidän valtavasti kirsikoista. Niiden sesonki loppukesästä on aina ohi hujauksessa, mutta yleensä ehdin kokeilla ainakin yhtä uutta reseptiä. Ensi vuonna ei välttämättä enää tarvitse kokeilla uusia, sillä kaverin suosituksesta löysin nyt mainion reseptin.

K-Ruoan clafoutis-tyyppisen kirsikkapiirakan resepti löytyy täältä. Käytin itse valmimuropohja taikinana ja täyte syntyi nopeasti.

Kirsikoiden kivien poistamisessa on tietysti oma vaivansa. Käytin siihen apuna kirsikankivenpoistajaa (kyllä, sellainen on ihan oikeasti olemassa: kätevä väline, jolla kirsikkaan tehdään reikä ja kivi painetaan ulos marjasta). Jos kirsikoita ei ole saatavilla tai kivien poistaminen ärsyttää, voit tehdä piirakan myös punaisista viinimarjoista. Silloin kannattaa jättää sitruunamehu pois täytteestä.

Taivaalla kumpupilviä

Kumpupilvi (Cumulus, Cu) on kumpumainen alapilvi. Kaikkein pienimmät kumpupilvet ovat valkeita hattaroita, suuret tummia möykkyjä. Alkuvaiheessaan pienet kumpupilvet ovat kauniin ilman pilviä, mutta ne voivat kasvaa ja kehittyä kuuro- ja ukkospilviksi asti.

Kumpupilvet ovat yleensä erillään toisistaan. Korkealla olevien kumpupilvien alapinta on tasainen ja yläpuoli kukkakaalimaisen kumpuileva. Kuivalla ja lämpimällä ilmalla kumpupilvet voivat nousta lähes kolmen kilometrin korkeuteen. Kosteassa tropiikissa niiden alapinta voi olla vain noin 500 metrin korkeudessa.

Lainaus wikipediasta täältä