Iltapäiväteellä Chjokossa

Krunikan suklaataikurit ovat pitäneet liikettä Liisankadulla jo iät ja ajat vaan silti olen löytänyt tieni sinne vain kerran aikaisemmin. Silloin Chjokon kahvilassa tarjoiltiin suklaabrunssia. Nyt tarjolla on iltapäiväteetä. Kun E ehdotti sen kokeilemista, ei minua tarvinnut erityisesti houkutella mukaan. Pidän brunsseista, mutta vielä enemmän pidän iltapäiväteetarjoiluista. Chocolate High Tea -menua tarjoillaan lauantaisin ennakkovarauksella kolmessa kattauksessa.

Chjokon putiikki Liisankadulla on kaunis ja elegantti. Myymälässä on viisi pientä pöytää, joista yhteen istahdimme E:n kanssa sovittuna lauantaina. Pian saimme eteemme upean kerrosvadin täynnä erilaisia herkkuja. Kaikki näytti niin kauniilta, ettemme hetkeen uskaltaneet koskea mihinkään.

20161022_120639

High Tea -menuun sisältyy kolme suolaista (ei-suklaista) suupalaa: juusto- ja salamicrostinit sekä pinaattiquiche. Näitä ja macaronseja lukuunottamatta kaikki muu olikin sitten suklaista, joten nälkäisenä ei välttämättä kannata tälle iltapäiväteelle tulla. Kerrosvadista löytyi muun muassa suklaataateleita, suklaapannacotta, suklaalakuja, suklaamousseleivos ja suklaacookie.

20161022_120622

Teevalikoimassa oli runsas puoli tusinaa Johan & Nyströmin erilaisia teelaatuja. Valikoiman laajuus oli positiivinen yllätys tälle teefriikille ja tietysti se, että teet haudutettiin oikeaoppisesti (en tosin juonut vihreää teetä, joten en osaa sanoa siitä).

Yhtäkkiä puolitoistatuntinen oli vierähtänyt ja kaksi teepannua tyhjentynyt. Ihan koko kerrosvatia emme jaksaneet/pystyneet/ehtineet tyhjentämään, sillä suklaaöveri oli melkoinen. Siksi pyysimme loput mukaan doggybagiin ja herkuttelin jämillä vielä illalla telkkaria katsellessa. Lemppareiksi tarjoilusta jäivät mieleen tuoreet macaronsit (niitä oli kolmea eri makua!) ja suussa sulava suklaatryffeli.

Yötä puumajassa

Kemiössä, 150 kilometriä Helsingistä länteen, sijaitsee Storfinnhova Gårdin pieni lomakeskus. Matkailijoille tarjottava majoitus ei ole ihan tavallisimmasta päästä, sillä mökkikylä on rakennettu puihin! Erikoiset nukkumispaikat ovat aina viehättäneet minua, joten puumajaa täytyi päästä kokeilemaan.

Varasimme kahden ystäväni kanssa hyvissä ajoin puumökin sellaiseen ajankohtaan, jolloin myös savusauna olisi lämpimänä. Saksalainen ystäväni halusi nimittäin päästä kokemaan sen enkä itsekään vastustanut: en ollut aikaisemmin käynyt savusaunassa.

20160729_195509

Storfinnhova Gårdiin ajettiin kauniiden maalaismaisemien halki ja loppumatka kulki hiekkatietä pitkin. Oikea suomalainen kesäidylli! Perillä pienen etsinnän jälkeen löysimme perille puumajakylään ja löysimme oman mökkimme.

Mökki on ehkä kuitenkin kuvaavampi sana kuin maja, sillä mökki seisoi oikein tukevasti puujalkojensa päällä. Mökki sisälsi kolme sänkyä, joista yksi oli lomittain vähän korkeammalla kuin kaksi muuta, jotka reunustivat mökin seiniä. Hintaan kuului aamupala, lakanat sekä pyyhkeet, ja vieraiden käytössä oli yhteinen mökkikylän puucee. Fasiliteetit olivat siis hiukan alkeelliset, mutta illan saunomisen  jälkeen ei oikeastaan muulle ollut tarvettakaan.

20160729_200746

Storfinnhovan graniittilohkareista rakennettu savusauna oli uskomaton kokemus, jonka kuvaamiseen mitkään sanat eivät riitä. Astuessani uimapuvussani pimeään valtavan tuntuiseen tilaan, jossa kiuas humisi ja vesi solisi en hetkeen tiennyt olenko astunut helvetilliseen pätsiin vai taivaalliseen lämpöön. Jäimme ystävieni kanssa hämmästyneinä paikoillemme seisomaan tietämättä minne mennä, kun ystävällinen kanssasaunoja ojensi käteeni taskulampun.

Silmätkin alkoivat hiljalleen tottua pimeyteen ja taskulampun avustuksella saimme paremmin selkoa kynttilöiden valaisemasta valtavan tuntuisesta paikasta. Saunan läpi virtasi puro, joka muodosti pienen altaan saunan oikeaan laitaan. Sinne oli asettunut puolen tusinaa ihmistä nauttimaan saunan lämmittämästä vedestä. Valtava kiuas kohosi saunan keskellä ja sen vasemmalta puolelta lähti kiviset polttavan kuumat portaat kohti kiuasta kiertäviä puulauteita. Niille oli asettunut ihmisiä nauttimaan kosteista löylyistä.

Koska en mitenk20160729_194424ään osaa kuvailla paikkaa tarpeeksi, käy katsomassa kuvia saunasta täältä.

Löysimme tiemme lauteille ja rauhoituimme aistimaan rentouttavan lämmön. Kun kuumuus kävi liialliseksi, hipsimme ulos ja pulahdimme matalaan metsäpuron muodostamaan jääkylmään lammikkoon. Kastuakseen kokonaan sinne täytyi mennä makaamaan, mutta harva kesti olla vedessä kovin kauaa. Ja sitten takaisin saunaan!

Savusauna maastoutuu maisemaan niin, ettei sitä huomaa kuin vasta ihan kulman takaa. Alla olevassa kuvassa sauna oikealla ja ruokailusali vasemmalla.

20160729_194651

Kun olimme saunoneet tarpeeksi, olikin iltapalan aika. Storfinnhova sijaitsee maaseudulla, joten lähistöllä ei ole ruokapaikkoja. Siksi olimme etukäteen varanneet meille Storfinnhovan iltapalan, joka sillä kertaa oli muutamia salaatteja ja paria erilaista pizzaa. Masu täyttyi ja pienen kävelylenkin jälkeen olimme kypsiä kellahtamaan puumajaamme.

Luonnon hiljaisuus tuuditti meidät illalla uneen ja aamulla ikkunoista paistava aurinko herätti aikaisin. Valkeneva uusi päivä ei ollut yhtä aurinkoinen kuin edellinen, sillä idässä oli hurjan mustia pilviä. Muutaman tunnin päästä nuo pilvet kastelivat meidät lähes läpimäriksi Hangossa.

20160730_100512

Paras makaronilaatikko

Kaipaatko vaihtelua makaronilaatikkoon? Kokeilepa tätä reseptiä, joka on yksi suosikeistani. Siinä makaroneja ei keitetä etukäteen ja siitä syystä lopputulos on kiinteä ja juustoinen mehevä laatikko. Itse lisään reseptiin lisäksi juustoraastekerroksen pinnalle ja ripauksen rosmariinia.

Makaronilaatikko

5 dl ruis- tai täysjyvämakaronia
400 g jauhelihaa
1 sipuli
1 rkl öljyä
0,5 tl paprikajauhetta
0,5 tl suolaa
1 tl basilikaa

Munamaito:
8 dl rasvatonta maitoa
2 kananmunaa
0,5 tl suolaa
4 rkl juustoraastetta (tai maun mukaan enemmän)

Mittaa raaka makaroni voideltuun uunivuokaan. Ruskista jauheliha ja sipuli öljytilkassa ja mausta seos paprikajauheella, suolalla ja basilikalla. Kaada seos makaronien joukkoon. Sekoita maito, munat, suola ja juustoraaste keskenään ja kaada vuokaan. Sekoita. Paista 200 asteessa alatasolla noin 45 minuuttia.

Sankariksi opettelemassa

Kuulin keväällä kaveriltan, että LähiTapiolalla* on käynnissä mielenkiintoinen projekti: he pyrkivät tarjoamaan tämän vuoden aikana 100 000 suomalaiselle ilmaisen alkusammutuskoulutuksen. Tämä yhteiskunnallisesti merkittävä hanke on nimetty sankarikoulutukseksi ja sitä on mainostettu pitkin vuotta mediassa.

Itseltä nuo mainokset ovat menneet ohi, mutta olin kaverini vinkkauksesta kiitollinen. Olin jo pitkään halunnut päästä kokeilemaan millaista on sammuttaa tulta käsisammuttimella. Olin ajatellut, että en varmaan saisi sammutinta edes käyttökuntoon ennen kuin olisi jo liian myöhäistä. Todennäköisesti en olisikaan saanut. Siksi varasin itselleni paikan yhdestä syksyn koulutuksesta.

Itse sankarikoulutus on kaksiosainen: on teoriaosuus ja sitten itse sammutuskoulutus. Suoritin teoriaosuuden etukäteen tietokoneella. Siihen sisältyi tekstin lukemista, muutamia videoita ja kysymyksiin vastaamista. Teoriaosuus oli tehty helposti omaksuttavaksi eikä sen tekemiseen mennyt mielestäni turhan kauan. Teorian suorittamisesta sai todistuksen, joka piti esittää alkusammutuskoulutuksessa. Ihan täysiin pisteisiin en päässyt, kun sekoilin siinä, missä järjestyksessä asiat pitää tehdä hätätilanteessa. Tällaisia asioita on hyvä miettiä etukäteen.

Sammutuskoulutus tapahtui eräänä iltana vapaapalokunnan pihalla. Sinne oli kerääntynyt parikymmentä ihmistä, ja pääsimme kahden vapaapalokuntalaisen johdolla kokeilemaan sammutuspeitteen ja vesitäytteisen käsisammuttimen käyttöä. Sammutuspeitettä olin kokeillut aikaisemminkin, joten se oli tuttua. Yhä vaan vaikeuksia tuottaa se rauhallisuus, jolla sammutuspeite on aseteltava huolellisesti palavan kohteen päälle. Siinä ei saa hötkyillä tai voi käydä huonosti.

Käsisammuttimen kanssa hankaluuksia tuotti sokan irrottaminen. Sen olemassaolosta tai irrottamistekniikasta en tiennyt hölkäsenpöläystä etukäteen ja nytkin sain tovin nykiä sitä kaikin voimin tulen roihutessa noin neliömetrin kokoisessa harjoitusastiassa. Tajuamattani otin myös sammuttimen heikompaan käteeni, jossa puristusvoima ei riittänytkään koko tulen sammuttamiseen. Sähläys olisi tositilanteessa voinut olla kohtalokas, sillä puoliksi sammunut tulihan roihahti samantien takaisin kun aloin vaihtamaan kättä.

Kun kaikki ryhmästäni olivat saaneet kokeilla sammutusta, ohjaaja kysyi haluaako joku kokeilla uudestaan. Hihkaisin salamana ”MINÄ!”. Sen verran jäi harmittamaan haparoiva alkusammutukseni. Tuli tosiaan todistetuksi, että harjoittelu tässä asiassa kannattaa ja kerrankin oli loistava ja turvallinen tilaisuus siihen.

Sankarikoulutus on siis ilmainen ja sinne ovat kaikki tervetulleita. Nettisivulla sanotaan, että ”koulutukseen voivat osallistua kaikki 12 vuotta täyttäneet LähiTapiolan asiakkaat tai LähiTapiolan asiakkuudesta kiinnostuneet”. Siitä huolimatta itselleni ei ole vielä näin kuukauden jälkeenkään tullut puhelinsoittoa, jossa tiedusteltaisiin ovatko vakuutusasiani reilassa. Toisaalta sellainen puhelinkeskustelu olisi aika pieni hinta näin hyödyllisestä kokemuksesta.


* LähiTapiola ei ole osallistunut tämän postauksen tekoon. Kirjoitan tämän pelkästään siksi, että koin osallistumisen hyödylliseksi ja haluan innostaa muitakin kokeilemaan.

Kesäretkellä Kolilla

Viime kesän mieleenpainuvin retkeni suuntautui Kolille. Otimme ystäväni ja hänen kahden lapsensa kanssa allemme auton ja ajoimme kolmeksi yöksi Lieksaan Sokos-hotelliin Ukko-Kolin huipun tuntumaan.

Saavumme perille illalla pitkähköstä ajomatkasta uupuneina. Hotellihuoneemme ikkunasta auennut maisema sai kuitenkin aikaan ihastuneita huokauksia. Alla oleva kuva taitaa olla otettu jonain aurinkoisena hetkenä, sillä ensimmäisenä iltana aurinko oli painunut jo mailleen ja kuvista tuli liian hämäriä julkaistavaksi.

20160719_205032

Hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme tutustumaan ympäristöön. Perehdyimme luontokeskus Ukon mielenkiintoiseen näyttelyyn, jonka jälkeen lähdimme kiipeämään Ukko-Kolin huipulle. Siellä kohtasimme vielä mahtavammat maisemat kuin hotellihuoneemme ikkunasta! Jatkoin innokkaan minimittaisen kanssa vielä Akka-Kolin huipulle kun ystäväni ja kantorepussa kulkenut pikkuveli jäivät Akan juurelle odottelemaan.

20160720_110940

Jatkoimme polkua eteenpäin ja jossain kohtaa pidimme pienen evästauon. Matkan varrella oli kymmeniä muurahaispesiä, joita ihmettelimme. Heinäkuun vehreys oli syvää näin kallioisessakin maastossa. Toisinaan polku oli vaikeakulkuista, mutta luovuudella selvisimme rattaidenkin kanssa (pikkuveli kulki huomattavasti kätevämmin kantorepussa).

Palasimme lopulta takaisin hotellille huippujen länsipuolella kulkevaa leveää polkua pitkin. Se oli helppokulkuinen mutta niin tylsä, että minimittaista piti haastaa juoksukilpailuun, jotta ”koska me ollaan perillä, en jaksa kävellä”-mussutus unohtui. (Ihmeellisiä asioita: miten lapset jaksavat silloinkin juosta kun kävelyyn ei ole voimia?!)

20160720_103705

Seuraavana päivänä sillä aikaa kun minimittaisella ja hänen veljellään oli muuta järjestettyä puuhaa, kävin kiertämässä itsekseni Uuron kierroksen. Sen pituus on mitättömät 3,5 km ja kuvittelin varanneeni aikaa kierrokselle vähintäänkin runsaasti. Kävi kuitenkin niin, että jatkuvalta tuntuvat nousut ja laskut Pikku- ja Paha-Kolille hidastivat matkaa niin, että melkein myöhästyin sovitusta jälleenkohtaamisestamme. Maasto oli kuitenkin mielenkiintoista ja todella vaihtelevaa! Olen minimittaisen kanssa samaa mieltä: huomattavasti miellyttävämpää kävellä kun ei tylsisty kuoliaaksi.

Vaativan kävelyretkeni varrella kohtasin kivisiä ja puisia portaita, kapeita polkuja, pururataa, pitkospuita sekä loputtomia juurakkoisia polkuja. Korkeuseroa matalimman ja korkeimman kohdan välillä oli 112 metriä.

20160721_160822

Yhden aamupäivän vietimme hotellimme ylellisellä spa-osastolla. Relax Spa koostuu useista pienistä altaista ja erilaisista saunoista. Pääsylipun hintaan kuuluu setti Lumenen hoitotuotteita, jotka muodostavat hauskan etukäteen mietityn hoitopolun kylpylässä. Jalkakylvystä nauttiessa siemailimme alkoholittomia kuohujuomia ja kyllä, olo oli aika makea.

Kylpylä on toteutettu lähinnä aikuiseen makuun, mutta lapsetkin kulkivat sujuvasti mukana. Kuitenkin neljän jälkeen iltapäivällä kylpylään astuu voimaan 18 vuoden ikäraja. Relax Spa oli kokemisen arvoinen, vaikka sisäänpääsy ei ollutkaan edullisemmasta päästä.

20160721_133251

Luontoretkien lisäksi tutustuimme Kolin kylään. Kävimme kahvilla must-see-paikassa Kolin Ryynäsellä, herkuttelimme Kolin Alamajassa illallista (suosittelen!) ja kävimme rapsuttelemassa lampaita Mattilan tilalla. Lampaat olivat aika kova juttu, mutta itselleni jäi päällimmäisenä mieleen luontokeskuksen kahvilasta ostetut vatruskat ja sultsinat, paikalliset suolaiset piirakat. Ihastuin niihin niin, että kävin vielä lähtöaamuna hakemassa evästä kotimatkalle.

20160721_172759

Tavallaan päivät olivat hyvin touhuntäyteisiä, mutta niihin sisältyi myös paljon rauhoittumista ja rentoutumista luonnossa. Kotimatkalla olo oli innostunut sekä onnellinen ja silti vähän uupunut kaikista uusista ihanista kokemuksista. Tätä reissua on tullut muisteltua pitkin syksyä!

Orinoron rotkossa

Olin syyskuussa viikonloppureissulla Etelä-Savossa kun satuin lukemaan Hulin kirjoituksen Orinoron rotkosta. Paikka kuulosti mielenkiintoiselta ja poikkeukselliselta! Sinne ei ollut kovin pitkä matka, joten lauantaiaamuna suuntasimme auton nokan kohti Leppävirtaa.

20160917_133310

Ajoimme Mustinmäenkylän koulun pihaan, jossa oli ennestään jo puolisen tusinaa autoa. Hetken hämmästelimme väenpaljoutta ja pohdimme onko täällä jokin tapahtuma menossa. Siitä ei kuitenkaan ollut kysymys. Ilmeisesti moni vain halusi hyödyntää lauantaipäivän retkeillen.

Rotkolle voi kä20160917_133514vellä polkua pitkun koululta, jolloin saa kunnon happihyppelyn ja usean tunnin patikointiretken. Meillä ei ollut niin paljoa aikaa käytettävänä, joten ajoimme autolla lähemmäs rotkoa ja kävelimme Hanhiahontien parkkipaikalta kilometrin matkan rotkolle.

Kyseessä on tosiaan aika poikkeuksellinen näky. Rotkon muodostavat vieressä kohoavat jylhät kallioseinämät ja niiden väliin jää syvänvihreä sammaleinen laakso. Pitkospuista ja ihmismassojen polkemista poluista huolimatta rehevä kasvillisuus ja isot kivenlohkareet pitävät rotkoa vallassaan. Askelissaan saa olla varovainen, ettei kompastu juurakkoon tai liukastu sammaleeseen.

20160917_133846

Ajoittain rotkoon kerääntyy vettä, sillä rotkon pohjalla pulppuaa lähde ja sadevedellä ei ole kovin montaa suuntaa, joihin valua. Huli varoitteli tästä kirjoituksessaan ja esitteissäkin kehoitetaan laittamaan kumisaappaat jalkaan. Me satuimme käymään rotkossa ilmeisesti kuivempaan aikaan, sillä pärjäsin lenkkareilla hyvin. Kumisaappaat kulkivat varuilta selässä mukana, sillä en halunnut missata rotkoa väärän kenkävalinnan takia.

20160917_134136

Orinoro on jylhä ja kaunis luonnon nähtävyys. Siellä käytyäni en enää ihmettele sen suosiota kyseisen lauantaipäivän retkeilijöiden keskuudessa. Voisin hyvin itsekin käydä tekemässä myös sen pidemmän patikoinnin.

Rotkosta löytyy lisää tietoja, ajo-ohjeita ja kartta täältä.

Shampanjamaistelussa

Perjantaina töiden jälkeen teki mieli kuohuviiniä. Muutamien vaihtoehtojen pohdiskelun jälkeen päädyimme seuralaiseni kanssa Stockan kahdeksannen kerroksen shampanjabaariin.

Sepä olikin mainio paikka aloittaa viikonlopun vietto! Edellisestä vierailusta oli kulunut useampi vuosi. Koska kuohuviini oli jo ajatuksen tasolla vaihtunut shampanjaan, ei tuottanut ollenkaan hankaluuksia vaihtaa myös ajatusta lasillisesta kokonaiseen shampanjatastingiin.

F8 tarjoaa kahdenlaisia tasting-kokonaisuuksia: kolmen ja kuuden eri shampanjan tastingejä. Arvaatteko näillä pohjatiedoilla kumman valitsimme? No tietysti sen kuuden shampanjan tastingin! Ei ollut pahan hintainen (40 euroa) ja sillä saimme kuudesta eri shampanjasta 4 senttilitran maistiaiset.

20160923_161331Meitä palvellut tarjoilija ehdotti oma-aloitteisesti, ettei toisi kaikkia kuutta lasia samaan aikaan, jolloin osa ehtisi lämmetä ennen kuin pääsisimme maisteluissamme loppuun saakka. Koska halusimme kuitenkin suorittaa pientä vertailua seuralaiseni kanssa, päädyimme malliin, jossa saman merkkiset shampanjat tuotiin samaan aikaan.

Sillä kertaa tastingmenu sisälsi kolme Veuve Clicquot’n ja kolme Ruinartin shampanjaa. Ja kyllähän niistä eroja löytyi, kun kerrankin pystyi kunnolla vertailemaan. En itse ole kovin suuri shampanjoiden tuntija, joten en nyt tässä julkaise päheitä arvosteluja suuntaan tai toiseen. Tarjoilija olisi varmasti osannut kysyttäessä kertoa myös shampanjoiden eroista, mutta meillä oli niin vauhdikas juttu kesken, että meille riitti kun kuulimme shampanjoiden nimet ja suositellun maistelujärjestyksen.

Mielenkiintoinen shampanjatuokio – käykää kokeilemassa!