Kesäretkellä Kolilla

Viime kesän mieleenpainuvin retkeni suuntautui Kolille. Otimme ystäväni ja hänen kahden lapsensa kanssa allemme auton ja ajoimme kolmeksi yöksi Lieksaan Sokos-hotelliin Ukko-Kolin huipun tuntumaan.

Saavumme perille illalla pitkähköstä ajomatkasta uupuneina. Hotellihuoneemme ikkunasta auennut maisema sai kuitenkin aikaan ihastuneita huokauksia. Alla oleva kuva taitaa olla otettu jonain aurinkoisena hetkenä, sillä ensimmäisenä iltana aurinko oli painunut jo mailleen ja kuvista tuli liian hämäriä julkaistavaksi.

20160719_205032

Hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme tutustumaan ympäristöön. Perehdyimme luontokeskus Ukon mielenkiintoiseen näyttelyyn, jonka jälkeen lähdimme kiipeämään Ukko-Kolin huipulle. Siellä kohtasimme vielä mahtavammat maisemat kuin hotellihuoneemme ikkunasta! Jatkoin innokkaan minimittaisen kanssa vielä Akka-Kolin huipulle kun ystäväni ja kantorepussa kulkenut pikkuveli jäivät Akan juurelle odottelemaan.

20160720_110940

Jatkoimme polkua eteenpäin ja jossain kohtaa pidimme pienen evästauon. Matkan varrella oli kymmeniä muurahaispesiä, joita ihmettelimme. Heinäkuun vehreys oli syvää näin kallioisessakin maastossa. Toisinaan polku oli vaikeakulkuista, mutta luovuudella selvisimme rattaidenkin kanssa (pikkuveli kulki huomattavasti kätevämmin kantorepussa).

Palasimme lopulta takaisin hotellille huippujen länsipuolella kulkevaa leveää polkua pitkin. Se oli helppokulkuinen mutta niin tylsä, että minimittaista piti haastaa juoksukilpailuun, jotta ”koska me ollaan perillä, en jaksa kävellä”-mussutus unohtui. (Ihmeellisiä asioita: miten lapset jaksavat silloinkin juosta kun kävelyyn ei ole voimia?!)

20160720_103705

Seuraavana päivänä sillä aikaa kun minimittaisella ja hänen veljellään oli muuta järjestettyä puuhaa, kävin kiertämässä itsekseni Uuron kierroksen. Sen pituus on mitättömät 3,5 km ja kuvittelin varanneeni aikaa kierrokselle vähintäänkin runsaasti. Kävi kuitenkin niin, että jatkuvalta tuntuvat nousut ja laskut Pikku- ja Paha-Kolille hidastivat matkaa niin, että melkein myöhästyin sovitusta jälleenkohtaamisestamme. Maasto oli kuitenkin mielenkiintoista ja todella vaihtelevaa! Olen minimittaisen kanssa samaa mieltä: huomattavasti miellyttävämpää kävellä kun ei tylsisty kuoliaaksi.

Vaativan kävelyretkeni varrella kohtasin kivisiä ja puisia portaita, kapeita polkuja, pururataa, pitkospuita sekä loputtomia juurakkoisia polkuja. Korkeuseroa matalimman ja korkeimman kohdan välillä oli 112 metriä.

20160721_160822

Yhden aamupäivän vietimme hotellimme ylellisellä spa-osastolla. Relax Spa koostuu useista pienistä altaista ja erilaisista saunoista. Pääsylipun hintaan kuuluu setti Lumenen hoitotuotteita, jotka muodostavat hauskan etukäteen mietityn hoitopolun kylpylässä. Jalkakylvystä nauttiessa siemailimme alkoholittomia kuohujuomia ja kyllä, olo oli aika makea.

Kylpylä on toteutettu lähinnä aikuiseen makuun, mutta lapsetkin kulkivat sujuvasti mukana. Kuitenkin neljän jälkeen iltapäivällä kylpylään astuu voimaan 18 vuoden ikäraja. Relax Spa oli kokemisen arvoinen, vaikka sisäänpääsy ei ollutkaan edullisemmasta päästä.

20160721_133251

Luontoretkien lisäksi tutustuimme Kolin kylään. Kävimme kahvilla must-see-paikassa Kolin Ryynäsellä, herkuttelimme Kolin Alamajassa illallista (suosittelen!) ja kävimme rapsuttelemassa lampaita Mattilan tilalla. Lampaat olivat aika kova juttu, mutta itselleni jäi päällimmäisenä mieleen luontokeskuksen kahvilasta ostetut vatruskat ja sultsinat, paikalliset suolaiset piirakat. Ihastuin niihin niin, että kävin vielä lähtöaamuna hakemassa evästä kotimatkalle.

20160721_172759

Tavallaan päivät olivat hyvin touhuntäyteisiä, mutta niihin sisältyi myös paljon rauhoittumista ja rentoutumista luonnossa. Kotimatkalla olo oli innostunut sekä onnellinen ja silti vähän uupunut kaikista uusista ihanista kokemuksista. Tätä reissua on tullut muisteltua pitkin syksyä!

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Kesäretkellä Kolilla

  1. Maija

    Olipa ihanaa lukea reissustamme! Oikein heräsi kaipuu takaisin noihin rauhoittaviin maisemiin. Minimittainenkin palaisi milloin vain – varmaan vielä enemmän seuran kuin ympäristön takia.

    Tykkää

Kommentointi on suljettu.