Nähtävyyksiä Pohjois-Haagassa

Ennen kuin ensilumi satoi Helsinkiin, kävin kävelyretkellä Pohjois-Haagassa. Seutu on minulle tuntematonta, ja pitelin kädessäni vuosi sitten Helsingin Sanomissa julkaistua juttua: Kymmenen asiaa, jotka on nähtävä Pohjois-Haagassa.

Artikkelin ykkönen, alppiruusupuisto, oli minulle kyllä tuttu. Se on erityisen kaunis ja suosittu paikka touko-kesäkuussa, mutta lokakuussa autio ja hiljainen satunnaista koiran ulkoiluttajaa lukuun ottamatta. Kuvittelin, ettei sinne maksaisi vaivaa mennä kävelemään tähän aikaan vuodesta, mutta yllätyksekseni taianomainen tunnelma ei ollutkaan kiinni alppiruusujen kukista. Nyt korkeat alppiruusupensaat näyttivat isoja keltaisia hedelmiä kantavilta trooppisilta puilta!

20161017_165737

Kakkoskohdan, Kiffenin ampumaradan jäänteet, jätin väliin, mutta kuljin Pohjois-Haagan ostarin läpi (kohde nro 3) ja näin Nousevan leikkipuiston (kohde nro 6). Molemmat rakennettiin 50-luvun viimeisinä vuosina ja ovat vieläkin kovassa käytössä.

Thalian aukiolla käytin useamman tovin etsien Emon snagarin muistolaattaa (kohde nro 4) siinä onnistumatta. Tässä kohtaa olo oli kuin perusturistilla kun kiersin toria kartta toisessa ja kännykkä toisessa kädessä. Olisin varmaan kysynyt apuakin, jos torilla olisi ollut muita ihmisiä. No, Thalian aukiolla seisoin ja jossain siellä on pitänyt majaansa vuosina 1957-1975 Aira Kolarin nakkikioski. Emoksi häntä kutsuttiin siksi, että hän oli oikea tietotoimisto ennen kännykkäaikaa ja piti huolta snagarille kerääntyvästä nuorisosta.

Thalian aukiolta löytyi kuitenkin jotain muuta, nimittäin kotoisan oloinen kahvila Makiata. Jos asuisin Pohjois-Haagassa, olisin siellä varmaan joka toinen päivä istuskelemassa. Lounastakin näyttävät tarjoilevan! Tämän takia rakastan ennalta määriteltyjä reittejä: niiden varrelta löytyy aina muitakin aarteita. Kokemukseni on, että jos lähtee vaan haahuilemaan, harvoin löytää mitään mielenkiintoista. (Toinen artikkeliin kuulumaton löytö oli Laajasuon liikuntapuisto Eliel Saarisen tien varrella.)

Thalian aukion laidalla oli myös reitin kohde nro 5, Liitosasusteen valomainos. Sen taustalla oleva tarina nosti hymyn huulilleni. Vaatekauppa on saanut nimensä vuonna 1946 tapahtuneen alueliitoksen mukaan. Silloin Haagan kauppala liitettiin Helsinkiin. Komea valomainos, ei siinä mitään, mutta ihan heti en olisi osannut yhdistää vaatekaupan nimeä tähän historialliseen tapahtumaan.

Kohde nro 7 oli siirtolohkare Näyttelijäntiellä. Tuota valtavaa kiveä käytettiin vuonna 1939 kuvatussa Seitsemän veljestä -elokuvassa. Seisoin kiven vierellä ja yritin kuvitella umpimetsän ympärilleni. Vaikeaa oli. Maisema on muuttunut merkittävästi niistä vuosista!

20161017_163928

Kuljin Haagan kirkon ohi Aino Acktén puistoon (kohde nro 8). Viljelypalstoilla oli hiljaista, sillä sadonkorjuu oli tehty. Talvi sai tulla.

20161017_165427

Toista kävelyretkeä varten jätin vielä Aino Acktén puiston tarkemman tutkimisen sekä Runar Schildtin puiston (kohde nro 9) ja Pohjois-Haagan aseman näkemisen (kohde nro 10).

Tuo Hesarin juttusarja oli kyllä mainio. Vanhoihin alueisiin saa ihan erilaisen perehdytyksen, kun kuulee seudun taustoista.

Mainokset

Herkkuriippuvaiset Fiskarsissa

Matkalla Storfinnhovan puumajayöpymiseen (josta kerroin täällä) pysähdyimme matkaseuralaisteni A:n ja S:n kanssa Fiskarsissa. S:lle ja minulle Fiskars on hyvinkin tuttu mutta saksalaiselle ystävällemme A:lle uusi paikka. Kävelimme kylän halki, söimme lounasta suositun Kuparipajan lounasbuffetissa ja ihastelimme pikkuputiikkien tarjontaa. Useampi hetki vierähti lasimestarin työhuoneella ja pääkadun koru- ja designkaupoissa ihmetellen sitä, miten jotkut osaavat luoda niin kauniita asioita.

20160729_131143

Todelliseksi hitiksi reissullamme osoittautui kuitenkin Petris Chocolate Room. Niin suureksi hitiksi, että poikkesimme Fiskarsiin myös kotimatkalla Storfinnhovasta ja vain Petris Chocolate Roomin takia!

Kyseessä on maalaisromattisesti sisustettu suloinen kahvila aivan pääkadun varrella. Yksi vitriini oli täynnä erilaisia kakkuja ja toinen vitriini käsintehtyjä suklaapraliineja. Valinnan vaikeushan siinä iski, tietysti. Jotenkin saimme kuitenkin valittua itsellemme kakkupalaset ja koska oli kuuma kesäpäivä, menimme terassille herkuttelemaan.

20160730_112301

Myös ampiaispörriäiset pitivät Petrin suklaista, joten jouduimme kerran vaihtamaan pöytää liian innokkaiden ihailijoiden takia. Seuraavana päivänä söimme kakkupalamme kahvilan sisätiloissa ihanassa salongissa. Oli kuulkaa hyvää!

Salongissa oli ikkunalaudalla valokuvakehys, jossa luki näin:

Ystävä hyvä, istuppa tähän,
nauti hyvästä suklaasta vähän,
kun suklaata sulla on täynnä suu,
kiireet ja muu unohtuu.

Kotiinviemisiksi ostin puodista ranskalaista mustikkahilloa ja levyn tummaa suklaata.

20160730_114943

Fiskars on muuten oiva retkikohde näin syksyisinkin. Marraskuussa Fiskarsissa järjestetään TuliValo-karnevaali ja joulukuussa monia joulutapahtumia.