Kävin maaliskuussa saksalaisen ystäväni kanssa Lapissa. Yövyimme muutaman yön Inarin kirkonkylällä ja ohjelmassa oli hienoja elämyksiä.
Kävimme myöhään illalla revontulisafarilla moottorikelkalla. Olimme varanneet safarin Visit Inarilta, joka hoiti homman hienosti. Jokaisessa kelkassa oli kaksi ihmistä ja yhteensä meitä taisi olla viisi kelkallista. Saimme tuulen- ja vedenpitävät varusteet sekä kypärät omien talvivaatteidemme päälle toimistolta ja sitten suuntasimme Inarijärven jäälle, jossa saimme koulutuksen kelkan ajamiseen.
Näiden kelkkojen ajaminen ei ollut mitenkään erityisen vaikeaa, varsinkaan järven jäällä, jossa ei voinut törmätä oikein mihinkään muuhun kuin edellä ajavaan. Siksi turvavälin pitäminen oli tärkeää. Moottorikelkkailu oli hauskaa! A ajoi menomatkan ja minä paluumatkan. Välissä kävimme kodalla juomassa kuumia juotavia ja paistamassa makkaraa. Pilvisestä säästä huolimatta onnistuimme myös näkemään hetken aikaa hienoja revontulia.
Yhtenä aamuna kävimme tutustumassa saamelaismuseo Siidaan, joka on aivan Inarin kirkonkylällä. Hieno museo, josta löytyy lisätietoa täältä. Olin käynyt siellä vuosia sitten ja todennut, että museo on ehdottomasti käymisen arvoinen, jos liikkuu lähistöllä. Upean visuaalinen ja mielenkiintoinen näyttely esittelee ja konkretisoi elämää Lapissa.
Todellinen elämys oli myös illallinen hotelli Kultahovin ravintola Aanaarissa. Niin mielenkiintoisia ja herkullisia makuja ei ihan joka ravintolasta löydä! Ruokailun aikana keskustelumme sisälsi lähinnä lauseita kuten this is so delicious ja this is absolutely perfect. Kaikki tuli syötyä viimeistä murua myöten.
Vasemmalla hiillostettua Inarin siikaa, väinönputkikastiketta, porkkanapyrettä ja sitruunailmaa. Oikealla kevyesti savustettua poron sydäntä, marinoituja juureksia, katajanmarjaa, piparjuurijugurttia ja naavaa.
Kumpikaan meistä ei ollut aikaisemmin kokeillut lumikenkäilyä, joten kyselimme hotellimme henkilökunnalta vinkkiä onko lähistöllä toimija, jolta voisi vuokrata lumikenkiä. Sellainen löytyi 10 kilometriä Inarin kirkonkylästä nuoriso- ja luontomatkailukeskus Vasatokasta.
Heillä oli myös muutaman kilometrin lumikenkäilyreitti, jota lähdimme kulkemaan. Pian totesimme, että lumikenkäily umpihangessa on aikamoista urheilua. Itselläni oli hiukan vaikeuksia pysyä pystyssä, joten pyllähdin pehmeään lumeen muutaman kerran kun yritin peruuttaa enkä muistanut, että lumikenkien kanssa se on vähän vaikeampaa. Monella tapaa lumikenkäily muistutti hiihtämistä. Ulkoilu Lapin luonnossa, hiljaisuus ja raikas ilma, olivat meille molemmille mieleisiä, vaikka hikihän siinä tuli.
Onneksi reippailun jälkeen meitä odotti sauna ja avanto. Olimme varanneet Vasatokan saunan, jossa oli hyvät löylyt. Sauna ja suihkutilat olivat oikein kivat ja siistit, vaikuttivat aika vastaremontoiduilta. Meitä ilahdutti se, että Vasatokassa oli myös avanto tarjolla aivan saunan vieressä. Mahtavaa! Itse käyn avannossa Helsingissä silloin tällöin ja saksalainen ystävänikin oli käynyt avannossa ainakin kerran – riittävästi ihastuakseen konseptiin.
Pulahdimme järveen kolme kertaa ja saunoimme aina välissä. Täydellisen rentoutuneina kiitimme Vasatokkaa vieraanvaraisuudesta ja palasimme Inariin.
Kumpupilviä ja pilvenhattaroita 