Herkuttelujuhannus mökillä

Vietin tänä vuonna juhannusta mökillä Savossa. Sää siellä oli aurinkoinen lähes koko viikonlopun eikä juhannuskokolla tarvinnut palella tai suojautua sateelta. Meillä kävi siis aika hyvä tuuri sen suhteen.

Mökillä tulee usein herkuteltua ja niin tälläkin kertaa. Juhannuskokon sytyttämistä odotellessa söimme muurinpohjaletut ja kaupasta ostimme tuoreen muikkukukon. En ollut aikaisemmin jostain kumman syystä syönyt kalakukkoa, mutta se oli lämpimänä niin hyvää, että jatkossa varmasti tulee syötyä uudestaankin.

Perinteisten mökkipuuhien saunomisen ja uimisen lisäksi kokeilin muutamaa uutta reseptiä. Yhteishyvässä oli resepti nuotiolla paistettaviin tikkucroissantteihin, joita halusin kokeilla. Niistä tuli hyviä ja mikä parasta, ne pystyi valmistamaan kokonaan ulkona. Päätin, että seuraavalla kerralla kokeilen tikkupullia kaupan pakastepullataikinasta. Luulisin sen toimivan yhtä hyvin.

Sitten teimme helppoa ohrarieskaa, joka tehdään poikkeuksellisesti maitoon eikä piimään kuten Savossa on tapana. Piimäversio on omaan makuuni liian hapan ja pidän enemmän tästä maitoversiosta.

Ohrarieska

1,5 litraa maitoa (josta 0,5 litraa ryynien liottamiseen)
3,5 dl rikottuja ohraryynejä
3 kananmunaa
0,5 dl vehnäjauhoja
suolaa

Laita ryynit illalla likoamaan 0,5 litraan maitoa. Keitä seuraavana päivänä ohrapuuro ryyneistä ja maidosta, ja jäähdytä puuro. Lisää kananmunat kun puuro on jäähtynyt. Lisää puuron joukkoon vehnäjauhot ja suola. Kaada puuro korkeareunaiselle uunipellille, joka on vuorattu leivinpaperilla. Paista 250 asteessa noin puoli tuntia, kunnes pinta on saanut kauniin värin.

Myös uudenlaista raparperipiirakkaa tuli kokeiltua. Tästä tuli uusi suosikkireseptini raparperistä, vaikka resepti vaikutti vähän kummalliselta.

Haluan aina maistaa taikinaa ja tämän taikinan kohdalla kysyin seuralaiseltani laitoitko varmasti sokeria etkä vahingossa suolaa, koska maku oli sillä tavalla erikoinen. Mutta ihan oikein taikina oli tehty. Uunissa se myös turposi täytteen päälle. Taisin ottaa meidän piirakan hiukan liian aikaisin uunista, sillä piirakan keskusta ei tahtonut pysyä kasassa kun sitä otti kakkulapiolla. No, kaikesta huolimatta piirakka oli tosi hyvää!

Ottilian raparperipiirakka

Pohja
150 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
2 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl kardemummaa

Täyte
3 paksua raparperinvartta
2 rkl perunajauhoja
1 prk vaniljarahkaa
1 kananmuna
1,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon kananmuna. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja sekoita vaahtoon. Voitele ja korppujauhota piirakkavuoka. Levitä taikina vuoan pohjalle ja reunoille. Leikkaa raparperi ohuiksi siivuiksi. Sekoita joukkoon perunajauhot. Laita seos vuokaan. Sekoita vaniljarahka, kananmuna, sokeri ja vaniljasokeri keskenään. Kaada täyte raparperien päälle. Paista 200 asteessa 20-30 minuuttia.

Juhannukseni sujui siis varsin rattoisasti herkutellen ja kauniita järvimaisemia ihaillen!

Advertisement

Minne veisit turistin Helsingissä?

Siinä vasta kysymys, jota sain todenteolla pohtia tänä keväänä, kun sain vieraakseni pariskunnan Meksikosta. Aikaa vierailuun oli koko päivä (onneksi aurinkoinen sellainen) eli tavallaan aikaa oli runsaasti, mutta sitten toisaalta aikaa oli tosi vähän. Olisin esimerkiksi halunnut näyttää heille suomalaisen metsän eli viedä heidät Nuuksioon, mutta siinä olisi mennyt koko päivä. Ei hyvä.

Suhteeni tähän pariskuntaan on erikoinen. Olen tuntenut rouvan runsaan muutaman vuosikymmenen, sillä aloimme kirjeenvaihtoon, kun olin ala-asteella. Silloin oli jokin kansainvälinen taho, joka yhdisti kirjekavereita eri maista. Olemme harvakseltaan olleet hänen kanssaan yhteydessä aikuisikään saakka! Nyt hän miehensä kanssa oli Skandinavian kierroksella, jonka yhteydessä he viettivät päivän Suomessa.

Olisin tietysti halunnut näyttää heille Lappia myöten koko Suomen, mutta nyt oli tyydyttävä Helsinkiin. Itse tykkään reissuilla saada yleiskuvan kaupungista kuljeskelemalla rauhassa ympäriinsä, joten ajattelin että kätevintä olisi ostaa heille päiväliput julkisiin liikennevälineisiin, joilla voisimme suhailla paikasta toiseen.

Päivälipulla pääsee myös Suomenlinnaan, jonka he halusivat nähdä. Siellä oli hauskan yhteensattuman johdosta saaren kesäkauden avajaiset ja muun muassa historiallisia näytöksiä. Juttelimme paljon maidemme kulttuurien erilaisuuksista ja Suomen historiasta. Heille tuli yllätyksenä, että Suomi on ollut itsenäinen vasta 100 vuotta.

Seuraavaksi halusin näyttää heille Kaivopuiston sekä Eiran ja Punavuoren alueiden vanhat talot. Rannassa oli paljon ihmisiä liikenteessä ja jäimme hetkeksi seuraamaan hauskannäköistä ”jalkapallopeliä”, jonka nimeä en tiedä. Siinä ilmeisesti pelattiin jalkapalloa, mutta pelaajat olivat isojen pallojen sisällä, mikä luonnollisesti vaikeuttaa hieman pelaamista. Näytti riemukkaalta!

Koska kyseessä oli vanha ystäväni, halusin näyttää heille myös kotini. Siinä tuli matkalla nähtyä helsinkiläisiä asuinalueita ja meille tyypillistä matalaa ja väljää rakentamista. Kävimme myös rautatieasemalla ja minulle selvisi, että Helsingin joukkoliikenne on huomattavasti laajempaa ja turvallisempaa kuin heidän kotikaupungissaan. Mitäköhän he ajattelivat, kun ehdotin etukäteen viesteissämme, että ostamme päiväliput ratikoihin ja busseihin, koska ne ovat niin käteviä… Heillä näihin kulkuvälineisiin ei voi kuulemma astua, jos mukana on mitään vähänkään arvokasta.

Seikkailimme keskustassa eri suuntiin ja näimme tietysti Senaatintorin ja kauppatorin. He olivat ennen tapaamistamme tutustuneet Uspenskin katedraaliin. Vanhassa kauppahallissa söimme päivällä välipalaa. Kampin hiljaisuuden kirkon halusin näyttää heille myös ja hiljaisuutta he hämmästelivät ihan kirkon ulkopuolellakin. Muutamaan kertaan he sanoivat toisilleen: ”Kuuletko? Ei kuulu huminaa!” Minun korviin Helsingissä kyllä kuuluu huminaa kaikkialla, mutta varmasti humina on vähän erilaista miljoonakaupungeissa.

Illallista menimme syömään Konstan Möljään Hietaniemessä. Se tarjoilee buffet-pöydän muodossa rannikkokarjalaisia perinneruokia kuten poronkäristystä, lohta, lihapullia, karjalanpiirakoita ja sillejä. Itse maistoin ensimmäistä kertaa vorsmarkia ja pidin siitä kovasti. Sen mausteisuus miellytti myös vieraitani, jotka kyllä ovat onneksi tottuneet eurooppalaisiin ruokiin eivätkä ihmetelleet ruokien ”mauttomuutta” tulisuuden puuttuessa. Tästä olin etukäteen vähän huolissani, mutta turhaan, sillä he ovat tosiaan kokeneita matkustajia.

Ystäväni mies pitää oluista, joten olin konsultoinut oluista enemmän tietävää siskoani ja saanut vinkin muutamasta hyvästä olutravintolasta Helsingissä. Ennen ruokailua kävimme Teerenpelissä, jossa hän maistoi Suomi 100 v. olutta ja piti sen mausta. Itse ihastuin Teerenpelin panimon Lempi-mustikkasiideriin. Nam!

Ruokailun jälkeen aloimme olla jo aika väsyneitä, mutta kävimme kuitenkin vielä Senaatintorin läheisyydessä Bryggerissä. Olin iloinen, että menimme, sillä sieltä sai tällaisen olutmaistelutarjottimen, joka oli erityisesti ystäväni miehen mieleen.

Minulla oli todella mielenkiintoinen ja hauska päivä vieraideni kanssa. Oli jännää nähdä oma kotikaupunki hieman eri silmin heidän kauttaan ja jutella kaikesta maan ja taivaan välillä. Olisi hienoa päästä matkustamaan jonain päivänä heidän luokseen Meksikoon.

Hampuri, kaupunki Elben syleilyssä

Vietin taannoin muutaman päivän Hampurissa Pohjois-Saksassa. En tiennyt kaupungista juuri mitään ennalta, joten erityisiä odotuksiakaan ei ollut. Kaivoin kaupungista toki vähän tietoa etukäteen ja lainasin oikein kirjastosta matkaoppaan mukaani.

Hampuri osoittautui oivalliseksi viikonloppureissukohteeksi. Lento sinne kestää vain kaksi tuntia ja keskikaupunki on kompaktiudessaan helposti haltuun otettavissa. Parhaiten yleiskäsityksen kaupungista saa tietysti osallistumalla kiertoajelulle ja niin tein minäkin.

Valitsin kierroksen, joka kiersi kaikki suurimmat nähtävyydet. Erityisesti minua kiinnosti tammikuussa Elben rannalle avattu filharmoninen konserttitalo, Elbphilharmonie. Se oli erikoinen näky, josta löytyy kuva tuolta linkin artikkelin loppupuolelta. Talon muotoilu on aika futuristista, ja itse pidin sitä aika kauniina ja mahtavana näkynä. Matkaseuralaiseni oli täysin päinvastaista mieltä, mutta makuasioista ei voi kiistellä. Jokaisen täytyy muodostaa mielipiteensä itse.

Kierroksen jälkeen vietin muutaman tunnin kauppoja kierrellen. Löysin Espritiltä kesäkassin ja kivan T-paidan sekä Compagnie Colonialesta haudutettavaa teetä kotiin viemisiksi. Hampurissa sijaitsee myös Nivea Haus, joka myy Nivean tuotteita edullisesti sekä paljon kaikenlaista erityistä vain näistä Nivea Haus -myymälöistä löytyvää. Edulliset hinnat ja tuotevalikoima saivat aikaan sen, että tuli ostettua paljon sellaistakin, mitä en tiennyt tarvitsevani…

Hampurin ydinkeskustaa hallitsevat kaksi tekojärveä, joista eteläisemmän, Binnenalsterin, lounaisrannalla sijaitsee trendikäs paviljonkiravintola Alex. En yleensä viihdy kovin trendikkäissä paikoissa, mutta tämä oli myös viihtyisä ja ruoka oli hyvää. Siksi päädyin syömään siellä kaksi kertaa. Maisema ravintolasta järvelle oli hieno!

En pystynyt vastustamaan kiusausta nauttia iltapäiväteetä viiden tähden Vier Jahreszeiten -hotellissa, joka tarjoilee sitä suolaiseen 59 euron hintaan. Monet kello viiden teet olen elämäni aikana syönyt, mutta en kertaakaan tämän hintaista. Oleskelutila, jossa Queen Victoria Afternoon tea tarjoiltiin, oli tyylikäs ja pukukoodina olikin smart casual.

Teelista oli ehkä makein ikinä näkemäni: se oli puusta tehty lokerikko, jossa oli näytteet jokaisesta teelaadusta. Asiantunteva asiakas pystyi siis tarkistamaan kuinka hienoa teetä mikäkin on ja onko tee poimittu käsin vai koneella (itsehän en tällaisia hienouksia kyllä erota, mutta lista oli vaikuttava joka tapauksessa).

Muilta osin iltapäivätee noudatteli muualla totuttua. Alkuun finger sandwichejä, sitten skonsseja ja lopuksi makeita suupaloja. Kyllä niistä masu täyttyi, mutta ei tämä kokonaisuus kyllä ihan hintansa arvoinen ollut. Varsinkin kun tietää, että vastaavan saa muualta edullisemmin. Mutta hauska kokemus silti!

Yksi mieleenpainuvimmista nähtävyyksistä Hampurissa oli Planten un Blomen -puisto. Se on hyvin hoidettu kaupunkipuisto, joka koostuu erityyppisistä osista. Itse tutustuin vain sen itäosiin ja japanilaiseen puutarhaan ja olin jo niistä aivan haltioissani. Puiston kartta löytyy täältä.

Puistoon oli vapaa pääsy ja ihmiset olivat tulleet viettämään sinne aikaa. Väkeä ei kuitenkaan ollut liikaa vaan tunnelma oli sopivan rauhallinen. Kaikkialla oli vehreää ja runsasta. Linnut lauloivat puissa ja sorsat uiskentelivat lammissa. Myös pieneen citykaniin törmäsin eräällä polulla. Puisto on hieno kokonaisuus, jonka kiertämiseen kannattaa varata kunnolla aikaa.

Vaikka Hampuri tuhoutui lähes kokonaan toisessa maailmansodassa, on uudisrakentamisessa kunnioitettu vanhaa. Päällimmäiseksi Hampurista jäi kokemus mukavasta ja kauniistakin saksalaisesta kaupungista.

Alppiruusujen loistoa

Kaikki lähistön ihmiset nyt kipin kapin Haagan alppiruusupuistoon! Lyhyt kukinta on nimittäin parhaimmillaan.

Hyinen kevät viivästytti kukintaa edellisten vuosien h-hetkestä, mutta nyt vihdoin puistossa on kukkia valtavat määrät. Puisto sijaitsee lyhyen kävelymatkan päässä Huopalahden juna-asemalta ja sinne on vapaa pääsy ympäri vuoden. Vuosikymmenten saatossa alppiruusut ovat kasvaneet puumaisiksi ihmistä korkeammiksi pensaiksi. Puistossa mutkittelee esteettömiä polkuja ja tunnelma on satumainen.

Aurinkoisena kesäpäivänä puistossa oli paljon vierailijoita, mutta puisto on sen verran iso, ettei se haitannut. Kuljeskelimme ystäväni Piikkipaatsaman kanssa rauhassa ympäriinsä ja hämmästelimme kukkaloistoa. Viereisen atsaleapuiston puolella on kolme retkipöytää, joihin yksi seurue oli tullut pitämään piknikiä. Me puolestamme suuntasimme lopuksi läheiseen Thalian aukion Makiata-kahvilaan.

Muutama muukin oli kauniina päivänä liikkeellä ja kahvilassa oli ruuhkaa. Löysimme meille paikan nurmikolle katetuista puutarhapöydistä ja ruokia odotellessamme nautimme auringosta. Söin lounaaksi herkullisen suolaisen vohvelin kylmäsavulohella. Jälkiruoaksi otimme puoliksi kahden suklaan kakun. Se oli niin täyteläistä, että puolikas palanen riitti aivan hyvin. Makiata on tosi kiva kahvila hyvillä tarjoiluilla, joten jos liikut Aino Acktén tiellä, poikkea ihmeessä herkuttelemaan!

Koristeita vanhoista kirjoista

Näinä konmarittamisen aikoina vanhat kirjat ovat tuottaneet minulle päänvaivaa. Niillä ei ole juurikaan mitään jälleenmyyntiarvoa (esimerkiksi vanhat sanakirjat), mutta tekee pahaa heittää niitä poiskaan. Siksi olen yrittänyt miettiä niille uusiokäyttöä.

Lainasin viime syksynä kirjastosta Katri Oikarisen kirjan nimeltä Luo aarteita vanhoista kirjoista. Se sisältää runsaasti askarteluohjeita, joissa raaka-aineena käytetään kirjojen sivuja.

Innostuin kokeilemaan tällaisia (kuva alla) ripustettavia koristeita, sillä laatikoista löytyi myös runsaasti helmiä ja nauhoja. Koristeiden kokoaminen tapahtui siten, että kirjan sivuista leikattiin samanmuotoisia palasia, jotka ommeltiin (itse käytin nitojaa) keskitaitteesta yhteen. Neulan ja langan avulla jokaisen sivun väliin kiinnitettiin helmi. Tarkempi ohje löytyy Oikarisen kirjasta.

 

Koristeista tuli aika hauskoja ja varsinkin joulun aikaan ne sopivat hyvin tunnelmaan.

Minkälaisia uusia käyttötarkoituksia te olette keksineet vanhoille kirjoille? Itse etsin vielä jotain käytännöllistä ideaa. Koristeet ovat kyllä kauniita, mutta olisi hauska askarrella tai koristella käyttötavaroita.