Kävelyretki Uutelassa

En ole pahemmin pyörinyt Itä-Helsingissä, mistä johtuen olen missannut monta hienoa paikkaa siellä. Yhtenä esimerkkinä Uutela, jota moni on kehunut ja suositellut retkipaikkana. Tänä kesänä kävin siellä viimein paikallisoppaan kanssa. 🙂

Ei siellä nyt oikeasti mitään opasta tarvita. Alue on suhteellisen pieni meren ympäröimä niemenkärki, joten eksyminen on vaikeaa. Kävelimme ensin pitkospuita Särkkäniemelle ihailemaan Ruusuniemen sataman aluksia ja Pikku Niinisaarta. Särkkäniemi on kivikkoinen ranta vain vähän merenpintaa korkeammalla ja kävin kokeilemassa veden lämpöisyyttä kädellä. Kylmää oli.

Särkkäniemi

Seuraavaksi suuntasimme Skatanniemeen. Siellä on venäläisten vuonna 1916-1917 rakentama tykkibunkkeri, jonka sisätiloja pääsee tutkimaan vapaasti. Vaikka oli aurinkoinen päivä, tunnelma oli sen verran aavemainen, että kuikuilimme sisään vain oviaukolta. Sisällä voi käydä ken uskaltaa! Hyviä kuvia tykkipatterista löytyy täältä.

Jatkoimme retkeämme tykkipatterin ohi ihan Skatanniemen kärkeen saakka. Sieltä korkealta kalliolta avautui hieno näköala Helsingin edustan pikkusaariin ja avomerelle. Niemen kalliot sopisivat loistavasti piknikpaikaksi.

Meillä ei kuitenkaan ollut omia eväitä mukana, joten lähdimme autolla Töölöön ja kävimme Mamma Rosassa pizzoilla. Kävelylenkkimme kesti runsaan tunnin ja loppumatkasta jouduimme ottamaan juoksuaskelia säästyäksemme yllättävältä kesäiseltä rankkasateelta. Pizzat katosivat tämän jälkeen lautasilta nopeasti.

Skatanniemi

Advertisement

Extremeurheilua ja herkuttelua Porvoossa

Siskoni syntymäpäivien lähestyessä mietimme isäni kanssa hänelle sopivaa lahjaa. Halusimme keksiä jotain uudenlaista yhdessä tekemistä, joka jäisi varmasti mieleen. Siskoni on aina ollut vähän hurjapää, joten päätimme viedä hänet Pyhtäälle Sirius Sport Resortiin lentämään tuulitunnelissa.

Kyseessä on pystysuora putki, tunneli, jonka alapuolelta tulee voimakas ilmavirta vähintään 180 kilometrin tuntivauhtia. Ilmavirta on niin voimakas, että se nostaa ihmisen ilmaan, jos pinta-alaa tuulen suuntaan on riittävästi. Tunnelissa ei siis käytetä apuvälineitä suojahaalaria ja itse ilmavirtaa lukuunottamatta.

Ennen lentoa on koulutus, jossa käydään läpi perusasioita lentämisestä sekä tietyt käsimerkit, joilla ohjaaja tunnelissa opettaa. Aloittelijat lentävät aina ohjaajan kanssa, sillä on yllättävän vaikea oppia olemaan oikein tunnelissa. Pienikin liike, jota ei edes itse havaitse tekevänsä, voi aiheuttaa nopean muutoksen korkeudessa ja leveydessä. Vaikka putki on leveä, on omaa kroppaa vaikea aluksi hallita.

Putkessa lennetään muutamia minuutteja kerrallaan ja itse lensin yhteensä neljä minuuttia. Enempää en olisi jaksanutkaan, sillä näidenkin jälkeen oli kehon syvät lihakset aika väsyneitä kehon vakaana pitämisestä. Kokemus oli kyllä hieno! Ensimmäiset minuutit menivät pelkästään totutellessa, mutta viimeisen minuutin aikana pääsin jo vähän jyvälle siitä miten ilmavirrassa saa tehtyä erilaisia liikkeitä. Sain pyöräytettyä itseni horisontaalisesti ympäri, varovasti ja hitaasti. Lentäminen oli hauskaa!

Lentämisen jälkeen olimme varanneet pienen ajomatkan päästä Porvoosta pöydän Brasserie L’amourista. Se sijaitsee näppärästi aivan Porvoon keskustassa.

Viihtyisä ravintola (pidin erityisesti kattolampuista!) yllätti minut tarjottavillaan. Söimme pitkän kaavan mukaan ja kaikki oli todella herkullista. Ravintolan á la carte -lista on aikaa sitten vaihtunut, joten valitsemiani ruokalajeja ei enää löydy listalta, mutta en epäile yhtään etteikö muutkin ruoat maistuisi yhtä hyviltä. Pääruoaksi taisin syödä mureaa porsaanniskaa. Jälkiruoan marenki-raparperipaistos oli juuri oikealla tavalla rapeaa, tahmeaa, makeaa ja kirpeää.

En ymmärrä miksi Porvoossa tulee käytyä niin harvoin, vaikka se sijaitsee tuossa ihan vieressä. Varsinkin kun siellä on näin erinomaisia ravintoloita!

Steampunk, mitä se on?

Päädyin keväällä erikoiseen baariin nimeltä Steam Hellsinki. Jo sen nettisivut ovat varsin vaikuttavat, mutta kyllä leukani taisi loksahtaa auki kun astuimme sisään seurueeni kanssa. Koko paikka on sisustettu erikoiseen 1800-luvun henkeen mitä kummallisemmilla laitteilla, joista suurimman osan käyttötarkoitus on minulle täysin hämärä. Ensivierailuni tapahtui illalla, jolloin valaistus oli hämärä ja suurin osa pöydistä varattuja. Vaikuttava kokemus!

Tiesin hämärästi termin steampunk ja pian yhdistinkin Steam Hellsingin liittyvän jotenkin tuohon termiin. Olin kuitenkin kuvitellut, että kyse on vain kirjallisuuden lajista, mutta nyt ymmärsin, että kysehän on kokonaisesta maailmasta. Seuraavana päivänä tutustuin steampunkiin Googlen avulla.

Steampunk (suom. ”höyrypunk”) on 1980-luvulla kiteytynyt tieteiskirjallisuuden suuntaus, jossa tapahtumaympäristön muodostaa 1800-lukua ja usein erityisesti viktoriaanista Britanniaa muistuttava vaihtoehtoinen todellisuus. 2000-luvulla steampunkista on kehittynyt kokonainen alakulttuuri.

Steampunk yhdistelee höyrykoneiden aikakautta nykyaikaan ja uusimpaan tekniikkaan. Yleensä nykytekniikan keksinnöt on käännetty höyryvoimalla tai kellokoneistoilla toimiviksi, ja ne tuovat ulkonäöltäänkin mieleen viktoriaanisen aikakauden muotoilun. Steampunkissa ei yleensä kiinnitetä huomiota siihen, olisiko tällainen kuvitteellinen tekniikka todellisuudessa mahdollista tai käyttökelpoista. Sen sijaan steampunkissa leikitään usein ajatuksella, että 1800-luvun epäonnistuneet teknologiset suunnitelmat tai silloisten tieteiskirjailijoiden mahdottomatkin näyt olisivat olleet toteuttamiskelpoisia ja tulleet yleiseen käyttöön.

(suora lainaus Wikipediasta)

Minulla on ystävieni kanssa lukupiiri, jossa pyrimme lukemaan erilaisia kirjoja, joihin ei välttämättä tulisi itse kirjastossa tartuttua. Valitsemme yhdessä kirjat ja steampunkista luettuani minua alkoi kiinnostaa lukea jokin steampunk-aiheinen kirja. Muut innostuivat asiasta ja päätimme lukea Magdalena Hain Kerjäläisprinsessan. Se on nuortenkirja, mutta toimi hyvin myös aikuisille johdantona steampunkiin. Se oli mielenkiintoinen lukukokemus! Tavallaan vähän kuin tieteiskirjallisuutta, mutta kuitenkin varsin realistista eikä ollenkaan niin kuin fantasiakirjat.

Lukupiirin tapaaminen, jossa käsittelimme Kerjäläisprinsessaa, pidettiin tietysti Steam Hellsingissä, jolla on aika laajat aukioloajat. Tapasimme jo aikaisin iltapäivästä, jolloin Steamissä oli valoisaa ja rauhallista. Steam sijaitsee aivan Kampin kauppakeskuksen vieressä hyvin kätevällä paikalla, ja kotoisan ilmapiirin ansiosta tulen varmasti pistäytymään teekupillisella uudestaankin.

Robert Burnsin jalanjäljillä Skotlannissa

Kesälomamatkani tänä kesänä suuntautui Skotlantiin, jossa tein ystäväni kanssa seitsemän päivän roadtripin. Matkalukemiseksi lainasin kirjastosta skotlantilaisen 1700-luvulla syntyneen runoilijan Robert Burnsin runokirjan.

Monen teekupposen äärellä tuli sitä lueskeltua. Tunnelmaan sopi hyvin se, että kirja oli painettu 1900-luvun alussa, jolloin myös käännös oli tehty. Eniten pidin Burnsin rakkausrunosta Red, Red Rose.

Mun kultani on ruusunen
– Robert Burns, suom. Valter Juva –

Mun kultani on ruusunen,
kuin rusosuu haan;
mun kultani kuin sävel on,
mi uhkuu sointujaan.

Niin kaunis kuin sa, tyttö, oot,
niin syvän lemmen luot;
sua lemmin, kulta, kunnes pois
ne virtaa meren vuot.

Niin, kunnes meri virtaa pois,
ja sulaa vuorten jää;
Sua lemmin vielä, armahin,
kun suljen silmät nää.

Ja hyvästi nyt, lemmittyin!
Hyvästi hetkeks vaan!
Taas tulen luokses, lemmittyin,
vaikk’ äärest’ ääreen maan.

Dunnotarin linna

Kun palasin Suomeen, etsin käsiini alkuperäisen englanninkielisen runon. En ole juurikaan lukenut käännösrunoutta, joten oli hauska verrata alkuperäistä ja käännösversiota. Ajatus on molemmissa sama, mutta kyllä ne ovat kuin omat runonsa.

Red, Red Rose
– Robert Burns –

O my Luve’s like a red, red rose,
That’s newly sprung in June:
O my Luve’s like the melodie,
That’s sweetly play’d in tune.

As fair art thou, my bonie lass,
So deep in luve am I;
And I will luve thee still, my dear,
Till a’ the seas gang dry.

Till a’ the seas gang dry, my dear,
And the rocks melt wi’ the sun;
And I will luve thee still, my dear,
While the sands o’ life shall run.

And fare-thee-weel, my only Luve!
And fare-thee-weel, a while!
And I will come again, my Luve,
Tho’ ’twere ten thousand mile!

Polku, joka lähtee Dalwhinniessä Balsporran Cottage B&B:ltä

Ehdimme seitsemässä päivässä näkemään hyvin erilaisia puolia Skotlannista. Jylhiä kallioita ja aavoja hiekkarantoja Atlantin rannalla; reheviä metsiä ja karuja kukkuloita; vilkkaita kaupunkeja ja pikkuisia kyliä.

Opettelin pitämään viskistä, rapsutin paahtoleipää syövää ylämaan lehmää, upotin varpaani jääkylmän Atlantin veteen, söin haggista, vierailin neljässä erilaisessa linnassa ja herkuttelin ainakin neljällä erilaisella iltapäiväteetarjoilulla. Matka oli hieno ja säilyy muistoissa pitkään!

Arbroathin kalastajakylä itärannikolla

Ylimmän kuvan teehuone Hettie’s Tea Room sijaitsee suloisessa Pitlocheryn kylässä.

Lomanaloitus Päiväkummussa

Vietin kesäkuussa lomani alkajaisiksi muutaman päivän kylpylähotelli Päiväkummussa ystäväperheeni kanssa. Päiväkumpu sijaitsee Karjalohjalla ja sinne on helppo autottomankin päästä bussilla Helsingistä. Bussi lähtee Kampin terminaalista ja pysähtyy aivan Päiväkummun vieressä. Kätevää! Hotelli sijaitsee kauniilla paikalla järven rannalla ja sen alueella on vaikka mitä hauskaa tekemistä.

Lapset viihtyivät rannan pomppulinnassa ja keinuissa samalla kun aikuiset ihastelivat järvimaisemaa. Vesi oli vielä liian kylmää uimiseen, mutta rantasaunassa lämmittelyn jälkeen ainakin yksi pikkutyyppi pulahti raikkaaseen veteen. Hotellilla oli monia erilaisia ulkoliikuntavälineitä hotellivieraiden käytöön. Me lainasimme minigolf-välineet ja pelasimme kierroksen Päiväkummun radalla.

Hotellin alueelta löytyi muutakin mielenkiintoista tutkittavaa. Lasten kanssa ihmettelimme hiekkatien yli taivaltavia etanoita ja alueen erilaisia kasveja. Osallistuimme myös hotellin järjestettyyn ohjelmaan, ja pääsimme paistamaan tikkupullaa nuotiolla. Sepä vasta oli yllättävän hyvää!

Päiväkummulla on erilaisia majoittumisvaihtoehtoja tavallisista hotellihuoneista oman sisäänkäynnin omaaviin ranta- ja rinnetaloihin. Kaikkien majoitusten hintaan kuuluu kylpylän ja kuntosalin käyttö. Kylpylä oli todella monipuolinen monine saunoineen ja altaineen. Erityisesti tykkäsin siitä, että kylmä- ja kuuma-altaat olivat kätevästi vierekkäin, jolloin pystyi piipahtamaan kylmäaltaassa ja pääsemään heti lämpimään. Jokainen allas ja sauna tuli testattua ja eniten pidin höyrysaunasta sekä hierovista suihkuista, jotka tehokkaasti pehmittivät lapaluideni jumituksia.

Aivan Päiväkummun vieressä sijaitsee vanha Ylhän kartano, jonka tiloissa toimii nykyään vapaaehtoisvoimin pyöritettävä kahvila Vanha Emäntä. Kartanon perustukset ja kattohirret ovat 1500-luvulta, joten se on varmasti nähnyt historiansa aikana yhtä sun toista mielenkiintoista. Päiväkummun alueella kulkiessani en välttynyt tunteelta, että kuljin ikivanhoilla seuduilla. Vanhat peltomaisemat ja paksurunkoiset lehtipuut muistuttivat vuosisatojen takaisesta elämästä.

Viihdyin Päiväkummussa hyvin ja sain sopivan katkon hektiseen työarkeen heti lomani aluksi. Lomatunnelmaan oli helppo päästä näissä maisemissa!