Oletko rapsuttanut kettua? Entä pidellyt boa-käärmettä? Inkoossa siihen on mahdollisuus!

On ehkä väärin kertoa teille paikasta, joka on mennyt nyt talveksi kiinni, mutten millään malta odottaa kevääseen. Kyse on Lomamäen lemmikkipuistosta Inkoossa. Lomamäki on hurmaava pieni eläinpuisto, jossa eläimiä saa silitellä ja paijata!

Kuulin siitä elokuussa ja ehdimme ystäväni ja hänen lastensa kanssa vierailla siellä vielä ennen kuin puisto sulkeutui talveksi. Puisto avautuu jälleen keväällä, joten paina tämä paikka mieleesi. En ole näin mainiossa eläinpuistossa aikaisemmin vieraillut!

Puiston omistajapariskunnan ajatuksena on ymmärtääkseni ollut perustaa paikka, jossa lapset voivat tutustua eläimiin rauhallisessa ympäristössä. Osan eläimistä he ovat pelastaneet loukkaantuneena tai hylättynä. Yksi näistä on Mariah-kettu, joka löydettiin pentuna orpona. Hänen sisaruksensa voitiin kasvettuaan palauttaa luontoon, mutta Mariah kesyyntyi niin, että luontoon palauttaminen ei enää ollut mahdollista. Puisto järjestää tiettyihin kellonaikoihin mahdollisuuden päästä kettuaitaukseen ruokkimaan Mariahia ja samalla ehkä vähän rapsuttamaan häntä. Miten kaunis eläin!

Puistossa on lukuisia tuttuja ja eksoottisia eläimiä. Elokuussa näimme pesukarhuja (iik, miten suloisia!), pupuja, aaseja, papukaijoja, sikoja, käärmeitä, kalkkunoita, sisiliskoja, mangusteja, haisunäädän, koiran sekä ison Victor-kilpikonnan. Listasta varmasti unohtui moni…

Oli elämys saada pidellä ensin pientä viljakäärmettä. En ollut kuvitellut, että käärme voisi tuntua niin mukavalta! Pikkuisen käärmeen lihakset tuntuivat kädelläni ja sen iho oli miellyttävän kiinteä ja lämmin. Jostain kummallisesta syystä olin kuvitellut, että käärmeen iho tuntuisi jotenkin ällöttävältä. Ei ollenkaan!

Kun olin ensin pidellyt pientä käärmettä, vastasin myöhemmin myöntävästi kun minulta kysyttiin haluanko pidellä (suomalaisessa mittakaavassa) kookasta boakäärmettä. Se vasta olikin varsinainen elämys! Taisin vähän ihastua käärmeisiin tällä vierailulla. Molemmat käärmeet olivat sympaattisia ja rauhallisia otuksia.

163542

Varsin sympaattinen oli myös alueella vapaasti liikkunut Victor-kilpikonna. Silittelimme hänen mahtavaa kilpeään lasten kanssa. Muistankohan oikein, että Victor taisi olla noin 25-vuotias? Kuulin myöhemmin, että kilpikonnan kilvessä on tuntoaisti. Victor ei kyllä meidän silittelyihin reagoinut. 🙂

141704

Toivon pääseväni Lomamäelle ensi kesänäkin. Olisi unelmien täyttymys, jos silloin pääsisin rapsuttamaan pesukarhuja!

Mainokset

Syysmökkeilyä ja uusi lempireseptini

Tuntuu siltä, että syksy katsoi tänä vuonna erityisen tarkasti kalenteria ja lepatteli Suomeen heti kun elokuu vaihtui syyskuuksi. Kuun vaihteen tienoilla mökkeilin kahtena peräkkäisenä viikonloppuna, ensin Päijät-Hämeessä ja sitten Etelä-Savossa.

094043

Kävin etsimässä puolukoita, mutta silloin ne eivät olleet vielä valmiita. Sen sijaan ryteiköstä löytyi villivadelmia! Tänä vuonna näyttää olevan hyvä pihlajanmarjavuosi. Vielä kun osaisi tehdä niistä jotain käytännöllistä ja hyvää. Konjakki-pihlajanmarjahyytelöni aikoinaan ei ollut kovin suuri menestys.

Suuri menestys sen sijaan on ystäväni pikkuveljen kehittämä äärettömän helppo ja herkullinen riisinuudeliwokki osterikastikkeella, jota söimme yhdellä mökkireissulla. Riisinuudeli ja osterikastike olivat minulle uusia raaka-aineita, mutta tykästyin nopeaan wokkiin niin, että olen syönyt sitä sen jälkeen jo kahtena viikonloppuna.

Osteririisinuudeliwokki

1 pkt riisinuudelia
wokki- tai muita pakastekasviksia
osterikastiketta
öljyä

Keitä riisinuudelit runsaassa vedessä. Sulata niiden kiehuessa pakastekasvikset pannulla, johon on lisätty tilkka öljyä. Kun riisinuudelit ovat kypsiä, kaada siivilän avulla vesi niistä pois ja lisää riisinuudelit paistinpannulle. Lisää osterikastiketta maun mukaan (sitä voi laittaa ihan runsaasti, itse laitoin 1/3 kastikepullosta) ja sekoita kasvikset ja riisinuudeli sekaisin. Ja voilá, ruoka on valmis!

Omassa K-kaupassani riisinuudeli ja osterikastike löytyvät itämaisten ruokien hyllystä. Osterikastike on pakattu lasipulloon, josta tahmeaa kastiketta on hankala saada ulos. Kastiketta saa pullosta paremmin, jos työnnät pulloon pillin. Sen avulla pulloon helposti syntyvä alipaine tasoittuu ja kastike valuu tasaisesti ulos.

Ruokaa voi toki varioida itse eri tavoin. Koitin lisätä joukkoon nyhtökauraa, mutta se ei ollut hyvä idea, sillä ruoasta tuli aika kuiva. Nyhtis olisi kaivannut enemmän nestettä seurakseen.

232530

Jälkkäriksi kokeilimme toisella mökkireissulla tehdä tikkupullia. En jaksanut tehdä pullataikinaa itse ja yritin päästä helpolla ostamalla kaupasta pakastepullataikinan. Vaan kuinkas kävikään: kävin kahdessa keskikokoisessa marketissa ja kummassakaan ei ollut pakastepullataikinaa! Niiden menekki on tainnut laskea viime vuosina kun on tullut markkinoille niin hyviä valmispakastepullia.

Ratkaisin ongelman ostamalla raakapakastekorvapuusteja ja käärimällä niitä tikkuun. Sain siis sittenkin himoitsemaani tikkupullaa, mutta vähän eri konseptillä. Hauska niitäkin oli paistella kauniina syyspäivänä nuotiolla.

1

Villa Gyllenbergin juhlanäyttely

Vielä syys-lokakuun on auki Gyllenbergin säätiön Suomi100-hengessä koottu juhlanäyttely Kuusisaaressa. Kävin itse katsomassa sen viime viikolla ja se tosiaan oli laaja kattaus suomalaisen taiteen historiaa.

Kokoelman on kerännyt aikoinaan Ane Gyllenberg (1891-1977), pankkiiri, joka oli myös intohimoinen taiteenkerääjä. Hän perusti vaimonsa Signen kanssa nimeään kantavan säätiön, joka tänä päivänä omistaa taidemuseon pariskunnan entisessä kodissa.

Itse koti on myös varsinainen nähtävyys. Se sijaitsee upealla paikalla meren rannalla kauniin puutarhan ympäröimänä. Talon piirrokset valmistuivat vuonna 1938 ja sisätilat ovat hämmästyttävän valoisat suurten ikkunoiden ansiosta. Taloa on sittemmin laajennettu ruokasalilla (1955) ja gallerialla (1980). Kotimuseon alakerrassa veistokset ja maalaukset sekä huonekalut ovat alkuperäisillä paikoillaan. Yläkerrassa on tällä hetkellä näyttely Ane Gyllenbergin elämästä ja roolista taiteen keräilijänä.

20170906_171029

Gyllenbergin taidekokoelman muodostaa noin 400 työtä, pääasiassa kotimaisia teoksia 1700-luvulta 1970-luvulle, mutta joukossa on myös vanhempaa eurooppalaista taidetta. Iso osa näistä on pysyvästi esillä kotimuseon puolella.

Galleriassa on nyt Keräilijän itsenäisyys -näyttely, jossa on esillä sata maalausta. Seinillä on muun muassa Schjerfbeckiä, Gallen-Kallelaa, Edelfeltiä, Sallista, Halosta ja Thesleffiä. Maalaukset on jaettu teemoittain uudenlaisiin kokonaisuuksiiin.

Mielestäni mielenkiintoisimmat maalaukset olivat Akseli Gallen-Kallelan Probleemi ja Ad Astra. Probleemi esittää taiteilijaa itseään, Oskar Merikantoa, Robert Kajanusta ja Jean Sibeliusta juomingeissa hotelli Kämpissä. Maalauksen taustalla on mielenkiintoinen tarina ja symboliikka, josta pääsimme kuulemaan kun satuimme taululle samaan aikaan opastetun kierroksen kanssa.

Ad Astra (alla) oli erityisen vaikuttava: suuri koko, kullatut kehykset ja punainen taustaseinä toivat maalauksen hyvin esille. Gallen-Kallelan maalaus symboloi olotilaa, jossa ihminen vapautuu ruumiin kärsimyksistä (lat. per aspera ad astra = vaikeuksien kautta tähtiin).

20170906_170859

Näyttelyssä oli lukuisia hienoja teoksia ja se tuli samalla kuvastaneeksi hyvin Suomen historian eri vaiheita.

Upea Taivassalon kirkko

Pääsin kesälomalla käymään Ahvenanmaalla (siitä lisää myöhemmin) ja matkalla sinne vierailin Taivassalon Pyhän Ristin kirkossa. Siinä vasta upea kirkko! En ole missään nähnyt yhtä värikkäitä ja runsaita seinämaalauksia.

Taivassalon harmaakivikirkko sijaitsee saariston rengastien pohjoisemman aloituspisteen lähellä. Se rakennettiin 1400-luvulla samalle paikalle, jossa aikaisemmin sijaitsi vaatimattomampi puukirkko. Seurakunnan kallein aarre on kuitenkin säilynyt puukirkon ajalta: 1300-luvulta peräisin oleva krusifiksi.

20170724_121541

Alla olevassa kuvassa näkyvä barokkityylinen saarnatuoli on 1600-luvulta. Sen valmisti tallinnalainen Tobias Heinz ja Henrik Fleming lahjoitti sen seurakunnalle. Siinä vaiheessa saarnat pidettiin jo suomeksi, mikä helpotti kansan ymmärtämistä. Sitä ennen kirkon maalauksilla oli tärkeä merkitys kirkon sanoman välittämisessä tavallisille ihmisille.

20170724_121109

Seinä- ja kattomaalaukset on alunperin ajoitettu 1460-luvulle. Puhdasoppisuuden aikaan 1600-luvulla seinät kalkittiin, joten tänä päivänä seinillä näkyvät kuvat ovat entisöityjä. 1890-luvulla entisöinnin periaatteet erosivat nykyisistä ja sen johdosta kaikki kuvat päällemaalattiin uudelleen ja tuhoutuneiden tilalle kopioitiin kuvia muista kohdista.

Tavallaan on tietysti kurjaa, että alkuperäiset maalaukset on ”menetetty iäksi” 1890-luvun entisöijien toimesta. Toisaalta voimakkaat maalaukset olivat vaikuttavia ja mieleenpainuvia. Aikaisemmin näkemäni entisöinnit ovat olleet aika hentoja näihin verrattuna ja itseni on vaikea kuvitella niiden perusteella miltä koko rakennus on näyttänyt aikoinaan. Maallikolle Taivassalon kirkko siis on hieno mielikuvitusta rikastuttava nähtävyys.

20170724_121100