Pyrähdys Walesiin

Marraskuu vaihtuu joulukuuksi ihan näinä päivinä, mutta en ihan vielä ala hehkuttamaan joulun lähestymistä. Sen sijaan palaan muistoissa marraskuun alkuun, kun kävin työmatkalla Cardiffissa Walesissa.

Vapaata aikaa ei työkiireiltä ollut kovin paljoa, joten tiukkaa priorisointia oli tehtävä. Tärkeimpänä Iso-Britanniassa on aina päästä iltapäiväteelle, joten paikalliselta suositusta kysyttyäni suuntasin kello viiden teelle St. David’s hotelliin rannan tuntumaan. Hotellin sijainti on mainio, sillä ravintola Admiralin ikkunoista on kaunis näkymä Cardiffin lahdelle ja vastapäiselle  rannalle.

Admiral tarjoilee perinteistä iltapäiväteemenua kerrosvadissa. Herkuttelu aloitetaan neljällä erilaisella leivällä (finger sandwiches). Keskikerroksessa odottavat skonssit, joista annoin keittiöönkin palautetta: kerrassaan erinomaisia! Olen monesti syönyt käsiin murenevia kuivia skonsseja. Nämä eivät olleet mitään sellaista vaan meheviä ja maukkaita. Skonssien kanssa syödään hilloa ja eräänlaista makeaa hapankermaa (clotted cream). Sille ei löydy käännöstä suomenkielessä eikä vastinetta suomalaisessa kaupassa.

Lopuksi herkuttelin ylimmän kerroksen maltillisilla suupaloilla. Teetä ehdin juoda iltapäiväteen aikana kaksi kannullista, ensin mustaa maustettua teetä ja sitten chai rooibos -teetä. Teelaadun valinta oli tehty miellyttäväksi, sillä kaikkia teelaatuja pääsi tuoksuttamaan teemenussa, joka oli pieni tarjotin täynnä pieniä näytepurkkeja eri teelaaduista. Arvostan! Arvostin myös sitä, että eri teelaadulle tuotiin uusi kuppi. Varsinkin kun sen kyljessä oli kuningatar Elisabethin kuva.

Ravintolasta poistuessani näin hotellin vastaanotossa Stephen Fryn, tuon kuuluisan englantilaisen näyttelijän, joka muistetaan Suomessa ehkä parhaiten Kyllä Jeeves hoitaa -roolistaan Jeeves-palvelijana. Hetken hämäännyksen jälkeen säilytin suomalaisen viileyteni ja jatkoin tyynesti matkaani ilman ei oo totta -kiljahduksia.

Koska aikaa ei ollut tuhlattavaksi, yritin saada vieraan kaupungin tehokkaasti haltuun. Admiral-ravintola sijaitsi kaupungin laidalla, joten suoritin puolen tunnin happihyppelyn kävellessäni rannasta keskustaan. Siellä kolusin ensimmäisenä kävelykatujen ympäristön ja yllätyin Cardiffin sympaattisesta keskustasta. Jouluvaloja ja -tavaraa oli jo esillä ja paljon mielenkiintoista tutkittavaa.

Kaupat olivat kätevästi lähekkäin ja pieniä kauppakujiakin siellä täällä. Kunnon shoppailuun olisi voinut käyttää kokonaisen päivän, mutta ehdin muutamassakin tunnissa tehdä jo joululahja- ja matkamuisto-ostoksia.

Illalla kävimme vielä työporukalla syömässä Jamie Oliverin italialaisessa ravintolassa. Tiesin Jamien julkisuudesta, mutta en ollut ikinä syönyt hänen ravintolassaan enkä kokeillut hänen reseptejään. Suhtauduin ehkä aavistuksen skeptisesti, mutta jouduin toteamaan, että ruoka oli täydellisyyttä hipovaa.

Koska olin mussuttanut iltapäiväteen muutamia tunteja aikaisemmin, halusin syödä nyt jotain kevyttä. En nähnyt kovin paljoa vaivaa lukiessani menua (olipa paljon hienoja ruokasanoja) enkä ymmärtänyt valitsemani salaatin kuvauksesta ihan kaikkea, mutta lopputulos oli törkeän hyvä.

Five-a-day super food salad

Your five-a-day dished up in a wholesome salad of quinoa, fennel, celeriac, squash, roasted cauliflower, mung beans, radicchio, plenty of herbs & lemony extra virgin olive oil

Jälkiruoaksi vielä tiramisu ja voilá, olin valmis kaatumaan hotellin sänkyyn täydellisen tyytyväisenä päiväni antiin.

PS. Jos ikinä matkustat Walesiin, pidä huolta, että maistat näitä Walesin kakkuja (Welch cakes). Olivat todella hyviä lämpiminä. Siis todella, todella hyviä. Toin näitä mukanani kotiin tuliaisena eikä yhtään mikrolla lämmittämisen jälkeen haitannut, että olivat muutaman päivän vanhoja. Ehkä vielä guuglailen voisiko näitä tehdä kotonakin suomalaisista ainesosista.

Advertisement

Apinamaista menoa Gibraltarilla

Lähdin pimeyttä ja kylmyyttä karkuun Espanjan aurinkorannikolle. Ja kun kerran siellä olin, halusin käydä Gibraltarilla katsomassa Euroopan ainoaa vapaana elävää apinalajia.

Gibraltar on monella tapaa kummallinen paikka. Se sijaitsee Espanjan etelärannikolla, mutta on Iso-Britannian omistuksessa. Se on englanninkielinen poukama keskellä Espanjaa ja valuuttana siellä käy punta. Gibraltarin oma punta ei puolestaan käy maksuvälineenä Iso-Britanniassa. Gibraltarille kuljetaan lentokentän kiitotien halki. Olen aina kuvitellut, että Gibraltar on Espanjan eteläisin kohta, mutta tämä ei ole totta ollenkaan. Gibraltar on eteläisimmän kohdan itäpuolella.

Jos tässä ei vielä ollut tarpeeksi erikoisuuksia, niin Gibraltarin vuorella elävät apinat, magotit, vähintäänkin hämmentävät vierailijoita. Wikipedian mukaan magotteja eli berberiapinoita on aikoinaan elänyt jopa Keski-Saksassa ja Irlannissa!

Nousimme lyhyen matkan Gibraltarin vuorelle kabiinihissillä. Meitä oli varoiteltu apinoiden aggressiivisuudesta, joten olimme hiukan jännittyneitä. Yhtä ystävääni on kerran purrut apina (ei tosin Euroopassa) ja olin siksikin varuillani. Gibraltarilla apinoita kiellettiin ehdottomasti ruokkimasta huiman sakon uhalla. Neuvottiin myös pitämään tiukasti omista tavaroista kiinni, sillä apinat saattavat varastella esimerkiksi hattuja.

Ehkä siksi yllätyimme kovin, kun vuorella tapasimme lungeja rauhassa kaiteilla ja kiveyksillä istuvia pörröpäitä. Ehkä apinat viettivät siestaa tai olivat muuten vain leppoisia yksilöitä, mutta me emme kokeneet oloamme ollenkaan uhatuiksi missään vaiheessa. Toki emme menneet uhkarohkean lähelle emmekä pyrkineet minkäänlaiseen kontaktiin apinoiden kanssa. Ikäväkseni näimme muutaman typerän turistin, jotka menivät häiritsemään apinoita ja saivat sitten slaagin kun apina reagoi. Ihmiset ovat kyllä välillä aika typeriä.

Me otimme noin ziljoona kuvaa, ensin kauempaa ja sitten uskaltautuen vähän lähemmäksikin. Magotit olivat oikein sympaattisia ja apinamaisia. Todistimme muun muassa apinapentujen leikkiä kallioseinällä ja kirppujen etsintää kaverin turkista.

Magotit asuvat Gibraltarinvuorella ja ihmisasutus on alhaalla rannan tuntumassa. Ylhääntä oli upeat maisemat alas kaupunkiin. Gibraltarin pinta ala on 6,5 neliökilometriä ja siellä asuu noin 33 000 asukasta.

Gibraltar on ollut Iso-Britannian hallussa vuodesta 1704, jolloin englantilais-hollantilaislaivasto valtasi sen osana Espanjan perimyssotaa. Iso-Britannia halusi saada tukikohdan Välimerelle turvatakseen omia kauppareittejään ja on säilyttänyt valtauksensa siitä lähtien. Alueen palauttamisesta Espanjalle on sodittu, neuvoteltu ja pidetty kansanäänestyksiä, mutta nyt näyttää siltä, että asukkaat kuuluvat mieluummin Isoon-Britanniaan.

Vanhan tarun mukaan englantilaiset joutuvat luopumaan Gibraltarista, jos magotit häviävät. Toisen maailmansodan aikana Winston Churchill tuotti apinoita lisää Pohjois-Afrikasta. Tekikö hän sen estääkseen apinoiden häviämisen Gibraltarilta?

Oli miten oli, Gibraltar on kummallisuudessaan käymisen arvoinen paikka!

10 vinkkiä Ahvenanmaalle

Tein kesällä neljän päivän ja kolmen yön matkan autolla Ahvenanmaalle ystäväni ja hänen lastensa kanssa. Olin käynyt siellä vain kerran aikaisemmin, Eckerössä, joten oli jo aikakin tutustua muuhun Ahvenanmaahan. Keräsin tähän postaukseen matkani kohokohdat ja parhaat vinkit.

1) Lappo
Lähdimme aamulla matkaan Turusta ja suuntasimme ensimmäiselle lautalle, joka lähti Kuosnaisista. Lauttojen aikataulut ja etäisyydet tuntuivat hankaliksi selvitellä itse etukäteen kun meillä ei ollut niistä mitään kokemusta, joten ostimme koko reissun lauttamatkat ja majoitukset matkatoimistolta. Se osoittautui hyväksi valinnaksi, sillä olimme oikein tyytyväisiä toimiston ehdottamaan reittiin, lauttamatkojen ajoituksiin ja valittuihin majoituksiin.

Lauttamatkat Kuosnaisista Åvoon ja Torsholmasta Lappohon sujuivat merimaisemia ihastellessa. Lautoilla oli myös kahvila, josta ostimme eväsleipiä ja juotavaa. Taivas oli pilvetön, mutta merellä kävi kova tuuli. Kahden lauttamatkan jälkeen saavuimme pienelle Lappon saarelle, jossa vietimme ensimmäisen yön.

Lappo on pieni kahdeksan neliökilometrin saari, jolla asuu ympäri vuoden vain runsaat 30 ihmistä. Kesällä siellä on vilkasta varsinkin lautan saapumisen hetkellä, jolloin pitkä autoletka täyttää hetkeksi saaren päätien. Lappossa pääsi hyvin saaristolaiselämän tunnelmaan.

2)  Pellas Gästhem, Lappo
Ensimmäisen yön vietimme idyllisessä punaisessa puutalossa Pellas Gästhem’ssä Lappossa. Saavuimme sinne illansuussa ja löysimme meille varatun somasti sisustetun huoneiston yläkerrasta. Huoneisto koostui makuuhuoneesta ja pienestä olohuoneesta, jossa oli avokeittiö. Meillä ei kuitenkaan ollut ruokatarpeita mukana, joten kävelimme lyhyen matkan satamaan, jossa olimme bonganneet kesäravintolan.

3) Kesäravintola Geleasen, Lappo
En tiedä oliko nälän aste jo niin kova, vai oliko ruoka oikeasti tavallista herkullisempaa, mutta taisimme kaikki hotkia ruokamme aikamoisella vauhdilla. Geleasenin ruokalista oli yllättävän laaja ja oma kalaruokani oli todella hyvää. Terassilla istuessa tuli ihailtua merimaisemaa ja ennen vieraskodille palaamista päätimme vielä lasten kanssa pulahtaa mereen uimaan. Vieraskodin pihalla testasimme vielä keinut ja liukumäen, joiden jälkeen uni tulikin nopeasti.

4) Bomarsund, Ahvenanmaa
Aikaisin aamulla matka jatkui kolmannella lauttamatkalla Lapposta Hummelvikiin Vårdöhön. Kauniin maalaismaiseman ympäröimänä ihailimme kauniita postilaatikoita tien vierellä ja muutenkin aika idyllistä maisemaa. Ensimmäinen jaloittelutauko pidettiin jo lyhyen ajomatkan jälkeen, sillä tulimme Bomarsundin linnoitukselle, johon on vapaa pääsy. Linnoituksesta ei ole jäljellä enää kovin paljoa, mutta lapset tykkäsivät juosta linnoituksen ulkomuurin viertä. Tie Kastelhomaan kulkee linnoituksen läpi!

En juurikaan tiennyt Bomarsundista mitään muuta kuin että se on raunioina, joten sain paljon uutta tietoa. Linnoituksen koko ja historia yllättivät. Bomarsund rakennettiin Venäjän toimesta vahvistamaan länsirajan puolustusta. Se valmistui vuonna 1843. Rakennus on ollut aikoinaan valtava! Päälinnakkeessa oli 246 huonetta ja lisärakennussuunnitelmat olivat myös mittavat. Linna kuitenkin tuhoutui ennen niiden toteuttamista, kun englantilaiset ja ranskalaiset hyökkäsivät Venäjää vastaan räjäyttäen Bomarsundin 1854.

5) Uffe på berget ja Kastelholman linna, Ahvenanmaa
Matka jatkui kohti Kastelholmaa. Sitä ennen kävimme tietysti matkan varrella olevassa Taffelin tehtaanmyymälässä sekä Uffe på berget -kahvilassa. Jälkimmäisestä on upeat  näköalat moneen suuntaan, sillä se sijaitsee kukkulalla ja kirjaimellisesti maantien päällä. En voinut vastustaa ajatusta ahvenanmaalaisesta pannukakusta. Kannattaa kokeilla!

1300-luvulla rakennettu Kastelholman linna oli yllättävän suuri ja sisälsi paljon mielenkiintoista tutkittavaa. Linnalla on ollut loistokkaita hetkiä ja luonnollisesti myös murheellisia. Erityisen hyytävää oli lukea noitaoikeudenkäynneistä, joita 1600-luvulla pidettiin Ahvenanmaallakin.

On harmi, että linna jätettiin rappeutumaan 1700-luvulla ja sitten vielä tulipalo tuhosi paljon silloin viljavarastona käytetystä linnasta. Entisöintiä on tehty taidolla ja omatoimisella kierroksella sai hyvän kuvan linnan arjesta. Kierroksen loppuun oli järjestetty mahdollisuus pukeutua keskiaikaisiin vaatteisiin ja esittää linnanneitoa tai ritaria. Se oli kaikkien mielestä hauskaa ja vietimme hetken vaihdellen rooleja lasten kanssa.

6) Ravintola Smakbyn, Kastelhoma, Ahvenanmaa
Illalliselle olimme varanneet pöydän Smakbynistä, jonne kannattaa ehdottomasti mennä, jos liikkuu Kastelholman seudulla. Muista tehdä pöytävaraus! Ruoka oli taivaallista, yllätyksellistä, suussa sulavaa ja sitä oli paljon. Illallisen jälkeen suorastaan vyöryimme yöpymispaikkaamme.

7) Smart Park, Ahvenanmaa
Välimatkat Ahvenanmaalla ovat tosi lyhyitä, joten ehdimme koluta lähes koko saaren muutamassa päivässä. Yksi ex tempore -kohteista oli lasten puuhapuisto Smart Park. Se oli hauska paikka! Puisto on rakennettu ulos isolle alueelle. Pari tuntia kului siivillä kotieläinten, polkuautojen, sähkökaivinkoneiden, veneiden ja vesipuiston parissa, näin muutamia aktiviteettejä mainitakseni.

8) Merenkulkumuseo (Ålands Sjöfartsmuseum), Maarianhamina, Ahvenanmaa
Viimeisen vuorokauden vietimme Maarianhaminassa. Sieltä olimme etukäteen bonganneet merimuseon, josta ystäväni oli kuullut kehuja. Ja hieno museo se olikin! Havainnollisuuteen oli nähty erityisesti vaivaa ja siellä oli paljon asioita, joita sai itse kokeilla. Museo ei syyttä voittanut Vuoden museo -titteliä vuonna 2016.

Omasta mielestäni parasta museossa oli se, miten hyvin lapset oli huomioitu. Museossa oli erilaisia tehtäviä isommille ja paljon tutkittavaa pienemmille lapsille. Museon loppupäähän oli rakennettu mahtava merellinen leikkikammio lapsille (ja lapsenmielisille aikuisille kuten minulle), jossa oli onkaloita kuin merenpohjassa, erilaisia kalapehmoleluja ja laivan kansi, jonne pääsi kiipeämään laivan pohjan kautta.

9) Bagarstugan
Ehkä parasta Maarianhaminassa oli Bagarstugan. Se oli niin ihastuttava kahvila, että kävimme siellä reissullamme kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla iski valinnanvaikeus vitriinien ja vaihtoehtojen välillä, mutta kaikki mitä maistoimme oli todella hyvää. Vanhaan tyyliin sisustettu kahvila oli viihtyisä ja suosittu. Jos olet Maarianhaminassa, käy täällä!

10) Pub Niska
Viimeisenä iltana söimme pizzat suositussa pub Niskassa meren rannalla Maarianhaminassa. Niskan ravintoloita on myös manner-Suomessa, mutta en ole niissä aikaisemmin käynyt. Pizzeria oli niin suosittu, että meitä varoitettiin pitkästä odotusajasta kun teimme tilauksen. Se ei haitannut, sillä lopputulos palkitsi. Oli hitsin hyvää pizzaa!

Seuraavana aamuna kävelimme keskustan kävelykadulla tehden pieniä ostoksia pikkuputiikeissa ennen kuin suuntasimme satamaan ja Viking Linen terminaaliin. Illalla saavuimme takaisin Turkuun. Ahvenanmaa oli hauska kokemus!

Hemmottelua Helsinki Day Spassa

Etsitkö hemmottelulahjaa läheiselle? Pohditko miten palkita itsesi hyvin tehdystä työstä?

Hoito Helsinki Day Spassa täyttää kriteerit molempiin pulmiin. Sain itse syntymäpäivälahjaksi sinne lahjakortin ja vierailin tänä syksynä Erottajan Helsinki Day Spassa. Valitsin hoitokatalogista pedikyyrin ja säärten sokeroinnin.

Saavuin paikalle aurinkoisena lauantaina. Minut opastettiin ystävällisesti yläkerran pukuhuoneeseen, jossa vaihdoin päälleni pehmoisen kylpytakin ja tohvelit. Lahjan antaja oli etukäteen kehoittanut minuta tulemaan paikalle hyvissä ajoin, sillä day span loungessa on mukava viettää muutama ylellinen hetki. Onneksi noudatin neuvoa!

Loungessa on tarjolla teetä, kuohuvaa alkoholitonta juomaa sekä pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä. Asetuin mukavaan nojatuoliin nauttimaan herkkuja ja lueskelemaan mielenkiintoisia lehtiä (myös loungessa oli lehtiä, mutta varmistin viihtyvyyteni tuomalla omat lehdet). Spa on kauniissa vanhassa rakennuksessa ja makoilu nojatuolissa oli ylellistä koristeellista kattoa ihaillessa.

Vartin verran ehdin istuskella loungessa ennen hoitoni alkamista kunnes mukava kosmetologi tuli noutamaan minut hoitohuoneeseen. Hoito meni rentouttavissa ja mukavissa tunnelmissa. Erityisesti arvostin sitä, että hän kertoi aina lyhyesti mitä aikoi tehdä seuraavaksi. Vaatii myös hyvää ihmistuntemusta huomata milloin asiakas on juttutuulella ja milloin haluaa nauttia hoidosta hiljaisuudessa. Tämä kosmetologi sai oloni helpoksi ja viihtyisäksi.

Käyntini tuntui ylelliseltä ja rentouttavalta. Hemmottelulahja täytti siis tehtävänsä erinomaisesti.

Iso-Parran luontopolku (Pieksämäki)

Etelä-Savossa Pieksämäen koillispuolella on mainio luontoretkikohde, Vedenjakajan reitistö, jonka opasteet ja taukopaikat on vastikään uudistettu. Kun kuukausi sitten satuin olemaan paikkakunnalla, päätimme seuralaiseni kanssa käydä katsomassa minkälaisia reittejä siellä olisi tarjolla.

Oli suhteellisen nätti (vaikkakin epävakainen) syksyinen päivä eli otollinen hetki pienelle reippailulle. Ajoimme Partaharjun toimintakeskukselle, jossa on suuri kartta alueen luontoreiteistä. Päädyimme valitsemaan Iso-Parran luontopolun, joka on noin yhdeksän kilometriä pitkä ja kiertää Salvosen järven ympäri.

Lähdimme kiertämään reittiä vastapäivään ja ohitimme metsään rakennetun hauskan näköisen fresbeegolfradan. Alkumatka oli leveää metsäistä kävelytietä muutaman kilometrin verran. Sitten reitti kapeutui ja pian saavuimme Salvosenmäelle, jonne on rakennettu näköalatorni ja tuotu taukopöytiä.

Päätimme juoda teetä termospullosta ja syödä vähän evästä taukopaikalla. Olimme aamulla leiponeet pannukakun tällä mainiolla maailman parhaan pannukakun reseptillä.  Hyvää siitä tulikin ja omenahillon kanssa se maistui ihanalta kirpeässä syysilmassa toisessa kädessä kuppi kuumaa teetä.

Pian oli jo aika jatkaa matkaa, sillä paikallaan ollessa alkoi tulla viileä. Polku jatkui kapeana ja kohta kävelimme aivan järven rantaa. Askelia piti tarkkailla, sillä matkalla oli paljon kiviä ja juurakkoja. Etenimme ripeästi Kivilän taukopaikalle asti, jossa joimme loput teet termarista ja mutustelimme muutaman keksin. Taivas tiputti muutaman pisaran, joten kiirehdimme eteenpäin.

Ei kuitenkaan onneksi alkanut sen enempää sataa, joten loppumatkasta poikkesimme ihailemaan Ristikiven kirkkoa. Se on kaunis ulkoilmakirkko, joka on rakennettu 1971 lähelle Partaharjun toimintakeskusta. Hirsiseinät erottavat kirkon ympäristöstään ja sen sisällä kasvaa seitsemän puuta. Kirkkoon mahtuu jopa 400 henkeä. Alttarina on kivi, jossa on luonnon muodostama ristikuvio.

Ristikiven kirkolta ei ollut enää pitkä matka takaisin autolle. Ehdimme parahiksi perille, sillä sitten alkoikin pisaroida enemmän. Syksyinen kävelyretki luonnossa oli piristävä ja samalla rauhoittava. Illalla oli ihana rentoutua saunassa ja uni tuli varhain.