Toivotus hyvän joulun

Olen tänä vuonna ensimmäistä kertaa onnistunut hoitamaan jouluasiat suhteellisen ajoissa, kiitos kalenterimuistutusten ja hyvän suunnittelun. Sain hankittua joululahjat läheisille ennen sietämättömiä jouluruuhkia. Myös ruoka-asiat olen saanut järjestymään ajoissa. Joulukorttien kirjoittaminen kyllä meni edelliseen iltaan, mutta ehtivätpä nekin kuitenkin edullisempaan joulukantoon.

Joulufiilistä olen tänä vuonna nostattanut Tuomaan markkinoilla Senaatintorilla (en usko, että ilman Sarfvikin karpalo-saaristolaisleipää tulee joulua). Tori oli jälleen täynnä hauskoja ideoita ja monia herkkuja! Pimeänä iltana Senaatintori on henkeä salpaavan kaunis Tuomaan markkinoiden kojujen ylle viritettyjen valoköynnösten, suuren joulukuusen ja valkean Tuomiokirkon valaistessa tienoota.

Ystäväni M:n kanssa kävimme jo perinteeksi muodostuneella joululounaalla Kalastajatorpalla. Kehuin tuota joululounasta teille viime vuonna ja jos mahdollista, se oli nyt vieläkin parempi. Kun sain tänä vuonna ensimmäisen kerran suuhuni porkkanalaatikkoa ja mätileipää, ympäristö katosi hetkeksi ja hymy nousi huulilleni. Voi että, mitä makuja!

133015
Kalastajatorpan jälkiruokapöytä

Edessä olevat joulun päivät tulevat sisältämään lisää joulufiilistelyä kun kiire ja hyörinä rauhoittuvat. Joulun rauhaan laskeutuminen on kohdallani jo alkanut ja odotan innolla sitä, että muukin maailma rauhoittuu. (Oletteko huomanneet, että ainoa päivä vuodesta, jolloin somekin rauhoittuu, on jouluaatto?) Odotan tältä joululta paljon suklaantäyteisiä hetkiä hyvien kirjojen parissa peittoon kääriytyneenä.

Rentouttavaa joulua ja onnellista uutta vuotta 2018!

Mainokset

Vinkki joulupöytään: porkkalaleivät

Siskoni on vegaani ja tykkää kokeilla uusia reseptejä. Hänen kauttaan pääsen tutustumaan uusiin makuihin silloinkin kun en itse jaksa kokeilla uusia reseptejä.

Todellinen superyllättäjä oli tänä syksynä porkkala. Olen toki kuullut ja lukenut siitä jo viime vuonna, mutta en ole missään päässyt maistamaan sitä. Ja ensimmäinen ajatus raa’an kalan ystävänä luonnollisesti oli, voiko tuo olla hyvää ensinkään.

Mutta oli se! Ja ihan oli kalanmakuista ja raikasta!

20171119_124615

Siskoni valmisti porkkalaa tällä reseptillä ja sekoitti sen imat fraicheen (Oatleyn kaurafraiche). Hän maustoi seoksen suolalla, pippurilla, tillillä sekä sitruunamehulla ja tarjoili sen tummien leipien päällä. Herkullista!

Jouluostoksilla

Välillä joululahjojen keksiminen on todella vaikeaa. Olen huomannut, että saan parhaat ideani kiertelemällä pieniä kauppoja ja joulumarkkinoita. Sain tänä vuonna herätyksen joulunajasta, kun olin sattumalta käymässä Tikkurilassa ja kuljin lahjatavaraliike Pihapihlajan ohi. Koko kauppa oli täynnä pieniä ja vähän suurempia sopivia lahjaideoita somistettuna niin kauniisti, että kiertelin siellä varmaan vartin ideoimassa erilaisia lahjoja eri ihmisille. Muutaman lahjan lisäksi ostin itselleni glögiä kylmien joulukuun iltojen iloksi.

Inspiraatiota olen tänä vuonna etsinyt myös Hämeenlinnassa sijaitsevasta ihanasta Tiirinkosken tehtaan puodista. Se on vanhaan navettarakennukseen perustettu liike, joka myy niin elintarvikkeita, vaatteita, koruja kuin sisustustavaraakin. Myymälän keskellä on kahvila, josta saa muun muassa hyviä vohveleita. Olin Tiirinkoskella lounasaikaan, joten söin suolaisen vohvelin lohella ja salaatilla. Täyttävää ja herkullista!

Tiirinkoskelta en ostanut lahjoja muille kuin itselleni. Ostin pussillisen Johan & Nyströmin teetä, Lakridsin suklaalakuja sekä tuoksuetikkaa pyykin pesuun. Olen törmännyt Lakridsin lakuihin niin monta kertaa, että nyt viimein päätin maistaa niitä. Pieni purkki lakupalloja on mielestäni aika hintava, mutta lakutkin olivat maistuvia kun ensin pääsin niiden makuun. En ollut ostaessani huomannut valinneeni suklaalakuja, joissa on pinnalla salmiakkijauhoa. Ensimmäinen suupala oli erikoinen kunnes tunnistin maun.

Le Pere Pelletierin Vinaigre-tuoksuetikka oli uusi tuttavuus, jota olen vasta kokeillut yhden kerran. Se lisätään pyykinpesukoneeseen huuhteluaineen sijasta ja sen pitäisi mm. kirkastaa ja raikastaa pyykkiä sekä poistaa kellastumia, tahroja ja hajuja. Aikamoisia lupauksia, joiden täyttymistä en vielä pysty arvioimaan. Vaikuttaa kuitenkin toistaiseksi hyvältä! Valitsin tuoksuksi miedon ja raikkaan teen tuoksun. En kyllä tuoksusta teetä erottanut vaan enemmänkin puhtaan pyykin. Hyvä niin!

20171209_115105

Joululahjaostokset ruuhkassa viime tipassa on todellinen no no minulle, joten yleensä pyrin tekemään lahjaostokseni viimeistään jo joulukuun alussa. Silloin kaupoissa on väljempää ja hyllyissäkin vielä vaihtoehtoja. Se oli pyrkimys tänäkin vuonna, mutta tuntui kuin olisin pudonnut syksyn kelkasta ja joulukuu pääsi yllättämään. Siksi sain jouluostokseni valmiiksi vasta viime lauantaina.

Samalla löysin vahingossa aivan ihastuttavan pienen pop-up kirjakaupan nimeltä Books & Stuff, joka on avattu Aleksanterinkatu 24:een.  Yllä ja alla olevat kuvat ovat sieltä. Kaupassa on pieni valikoima loistavia kirjoja sekä kaikenlaista pientä sisustus- ynnä muuta tavaraa. Sieltä löysin kaksi lahjakirjaa sekä hauskoja kortteja. Jos liikut Senaatintorilla vielä ennen joulua, kannattaa poiketa sisälle tähän suloiseen kirjakauppaan!

20171209_115054

Ensi viikonloppuna on vielä hyviä tilaisuuksia kierrellä joulumarkkinoilla. Älä unohda Vanhan ylioppilastalon joulutoria ja Teurastamon joulumarkkinoita! Myös Tuomaan markkinoilla kannattaa pyörähtää sekä Torikorttelien pienissä putiikeissa.

Suklainen ilta Fazerin vierailukeskuksessa

Fazer on varmasti yksi suosituimpia yritysvierailukohteita niin lasten kuin aikuistenkin keskuudessa. Siksi ei ole ollenkaan yllättävää, että Fazer päätti rakentaa erityisen vierailukeskuksen, joka avattiin viime vuonna, tasan 125 vuotta Fazerin ensimmäisen konditorian perustamisen jälkeen.

Huono puoli erillisessä vierailukeskuksessa on se, etteivät vieraat pääse käymään tehtaalla. Voi kuitenkin olla, ettei sinne aikaisemminkaan päästetty vierailijoita. Lisäksi uudessa keskuksessa pääsee näkemään harvinaisia juttuja, joita tehdasvierailulla ei näkisi.

Esimerkiksi trooppinen sisäpuutarha on harvinaislaatuinen kokonaisuus. Pieneen kasvihuoneeseen on mahdutettu monia trooppisia kasveja, joita käytään raaka-aineina Fazerin tuotteissa. Sulassa sovussa kasvoi vaniljaa, sitruunaa, kardemummaa, kahvipapuja ja sokeriruokoa.

Näin ensimmäistä kertaa kaakaopuun, jossa oli pieni kaakaon hedelmä kasvamassa suoraan rungosta. Yritin ottaa siitä valokuvaa, mutta se oli liian pieni sekä kaukana ja aurinkoa jäljittelevät kirkkaat valot ylivalottivat kuvani. En enää muista mikä kasvi tähän alla olevaan kuvaan tallentui, mutta upea sekin oli.

20171117_170927

Trooppisen kasvihuoneen jälkeen kierros jatkui eteenpäin ja kuulimme palasia Fazerin pitkästä historiasta. Karl Fazerin Kluuvikadun konditorian ajoista yritys on päässyt aika pitkälle, sillä nykyään kyse on kuuluisasta kansainvälisestä yrityksestä. En ollut silti tajunnut, että Fazer on edelleen perheyritys. Minua olisi kiinnostanut kuulla enemmänkin Fazerista yrityksenä, sen omistajista ja liiketoiminnasta, mutta opastetun kierroksen lapset kävivät levottomiksi.

Kierros oli rakennettu sekä aikuisille että lapsille kiinnostavaksi ja monipuolisen esittelyn aikana kuultiin ja nähtiin paljon mielenkiintoisia asioita. Vanhat Fazerin rasiat kuuluisine suunnittelijoineen olivat kauniita. 3D-suklaatulostin vei puolestaan ajatukset tulevaisuuteen. Minkähänlaisia suklaita syömme 10 vuoden päästä?

20171117_172359

Vanhin Fazerin karamelli on kettukarkki eli pihlajakarkki. Se on ollut myynnissä vuodesta 1895 asti! Seuraavana vuonna lanseerattiin mignonmunat, jotka edelleen valmistetaan käsin. Oma suosikkini DaCapo juhli vuosi sitten 100-vuotissyntymäpäivää.

Oli mielenkiintoista kuulla, että kaakaopavut irrotetaan käsin kaakaon hedelmästä ja sen valkoisesta hedelmälihasta. Se miten kaakaopavuista saadaan lopulta aikaan suklaata ei olekaan ihan yksinkertainen prosessi. En ihmettele, että vei eurooppalaisilta vuosisatoja keksiä miten parasta suklaata tehdään.

20171117_175136

Vierailun lopuksi oli vapaata aikaa tutustua keskuksen näyttelyyn sekä maistella kymmeniä erilaisia suklaita. Nam! Piparkakkudumle oli itselleni uusi tuttavuus ja erittäin herkullinen sellainen.

Suklaan mässytyksen jälkeen meidät ohjattiin vierailemaan tehtaanmyymälään, jossa oli kaikkia tuttuja Fazerin tuotteita sekä joitain uutuuksia ja tehdaspakkauksia. Mitään ei ollut tarkoitus ostaa, mutta kappas vaan, siellä oli niin hyviä tarjouksia ja mielenkiintoisia tuotteita, että kassillinen tarttui mukaan. Lähtiessämme saimme vielä pienen maistiaiskassin Fazerin tuotteita kiitokseksi opastetulle kierrokselle osallistumisesta.

Vierailukeskus sijaitsee Vantaalla ja yleiselle näyttelykierrokselle voi ostaa liput täältä.

EDIT 10.12.2017: Muutettu lause, jossa pihlajakarkin uuden nimen väitettiin olevan kettukarkki. Virallinen nimi on edelleen pihlajakarkki, mutta monet kutsuvat sitä kettukarkiksi.

20171117_164730

Juhlahumua ja syviä tunteita

Kaunista itsenäisyyspäivän aattoa! Jos koska, niin tänä vuonna on syytä juhlia Suomen itsenäisyyttä useampana kuin yhtenä päivänä. On hyvä hetki juhlia riemuiten perheen ja ystävien kanssa, mutta on myös hyvä hiljentyä hetkeksi miettimään maamme itsenäisyyttä.

Suomen itsenäisyys tuntuu niin valtavan suurelta asialta, ettei sitä kuvaamaan oikein sanat riitä. Siksi pitää turvautua viisaampien sanoihin. Suomesta kertovia runoja etsiessäni minua kosketti erityisesti tämä seuraava Raili Malmbergin runo.

2

Kun olin ihan pieni tyttö,
minun isänmaani oli pähkinän kokoinen.
Se oli niin pieni,
että sen sisään juuri ja juuri mahtui
minun maailmani ydin:
Koti ja äidin syli,
isän käsi ja yhdessä luettu iltarukous.
Kun olin pieni,
minun isänmaani maistui mansikkamaidolta
ja tuoksui niin kuin vastaleivottu leipä,
eikä kulkusten kilinä koskaan kokonaan lakannut siellä kuulumasta.

Kun minusta tuli aikuinen,
minun isänmaani kasvoi Suomen kokoiseksi
ja sai ihan uudet ulottuvuudet.
Minä opin rakastamaan sitä aikuisen naisen rakkaudella.
Opin löytämään yhä uusia vastauksia kysymykseeni:
mikä on minun isänmaani
ja miksi se on minulle niin rakas.

Minun isänmaani on tietysti tämä maa,
alue, jota kartalla kutsutaan Suomeksi,
sen järvet ja metsät, vainiot ja viljapellot,
kylät ja kaupungit.
Suven suloisuus ja talven kuurainen kimallus,
kevään liekehtivä vihreys ja syksyn purppurakulta.

Mutta minun isänmaani on muutakin.
Minun isänmaani on itsenäisyys.
Minun isänmaani on vapaus,
sananvapaus, liikkumisenvapaus, vapaus olla omaa mieltäni asioista.

Minun isänmaahani kuuluu kaikki se,
missä ihmisen henkiset juuret ovat,
kulttuuri, kieli,
tämä murteista rikas, vivahteikas ja sointuva suomen kieli,
jota niin monet runoilijat ovat käyttäneet kuin jaloa instrumenttia:
”Ruislinnun laulu korvissani/ tähkäpäiden päällä täysi kuu/
kesäyön on onni omanani/kaskisavuun laaksot verhouu…”

Isänmaani on lippu ja laulu, itku ja nauru,
rukous ja kirous,
syntyminen ja kuoleminen,
työnteko, viha ja rakkaus.
Se on Sibeliuksen sinfonia ja Porilaisten marssi,
mutta se on myös suvivirsi ja Monosen Satumaa-tango
haikeasti haitarilla soitettuna.

Isänmaani on suomalainen kansa,
minun kansani,
kaikki suomalaiset ikään , ammattiin, asuinpaikkaan katsomatta,
puoluekannasta riippumatta,
työläinen ja talonpoika, palkansaaja ja johtaja,
maalainen ja kaupunkilainen, nuori ja vanha.

Minun isänmaahani kuuluu myös suomalainen menneisyys.
En voi puhua isänmaasta muistamatta
menneitten sukupolvien työtä.
Tuhannet ja taas tuhannet esivanhempamme,
eivät vain merkkimiehet ja -naiset,
vaan aivan tavalliset kansannaiset ja -miehet,
ovat tekemällään työllä ja uurastuksella
luoneet sen pohjan, jolle kaikki tässä maassa loppujen lopuksi rakentuu.

Minun isänmaahani kuuluvat myös sankariristien rivit,
niiden veljiemme ja sisartemme muiston kunnioittaminen,
jotka eivät väistäneet vastuuta silloin,
kun isänmaa heiltä vastuunkantamista ja uhrauksia vaati,
ja joita saamme kiittää siitä,
että nyt voimme elää vapaan maan vapaina kansalaisina.

Eläköön, kauan eläköön Suomi!

– Raili Malmberg (runo lainattu täältä) –

Riemullista 100-vuotiaan Suomen itsenäisyyspäivää kaikille!

1