Ronda, espanjalainen vuoristokylä

Viime syksyn Espanjan matkallani tein päiväretken Rondaan. Kaunis valkoiseksi rapattu vuoristokylä Ronda sijaitsee Andalusiassa muutaman tunnin ajomatkan päässä aurinkorannikolta. Se on suosittu vierailukohde turistien keskuudessa kauneutensa ja nähtävyyksiensa takia.

Yksi merkittävin nähtävyys on kaupungin halkaiseva 120 metriä syvä El Tajo-rotko. Sen yli on 1700-luvulla rakennettu jykevä silta Puente Nuevo. Maisemat olivat häikäisevän hienot. Lievää korkeanpaikankammoani koeteltiin, sillä olihan sinne pohjallekin kurkistettava. (Siellä virtaa Guadalevin-joki.)

162346

Erityisen hurja kokemus oli syödä lounasta aivan rotkon reunalla. Yllä olevan kuvan keskivaiheilla näkyy parvekkeita, joista oikeanpuolimmaisin monitasoinen parveke kuuluu Duquesa de Parcent -ravintolalle. Aivan ihana ravintola ja hyvää ruokaa!

Istuimme ylimmällä parvekkeella taivasalla seinän vieressä. Kaiteeseen oli ehkä metri matkaa ja sain kyllä tsemapata itseäni, että kestin istua rauhassa. En tiedä kuvittelinko vain, mutta ihan kuin lattia olisi viettänyt rotkoa kohti. Ehkä se sadeveden kannalta on järkevää, mutta aiheutti aistihämmennystä. Mutta kun totesin seuralaiseni istuvan rauhassa, en minäkään panikoinut parvekkeen tippumisesta rotkoon. Mielessä kyllä kävi, että tällä seudulla on toisinaan maanjäristyksiä… Ruokailu oli kuitenkin hieno kokemus emmekä pudonneet rotkoon! 🙂

154325

Toinen merkittävä nähtävyys rotkon lisäksi Rondassa on yksi Espanjan vanhin härkätaisteluareena vuodelta 1785. Vaikka laji sinänsä herättää monenlaisia tunteita (en itse menisi katsomaan härkätaistelua, ja joissain osissa Espanjaa härkätaistelujen järjestäminen onkin kielletty), se on perinteenä mielenkiintoinen. Nykyinen härkätaisteluperinne on saanut muotonsa Rondan kuninkaallisesta ratsastusakatemiasta, joka perustettiin vuonna 1572.

Opastettu päiväretkemme sisälsi vierailun tuolla Rondan härkätaisteluareenalla. Iso areena, jossa on kaksikerroksiset katsomot ja vielä noin kaukaa historiasta, oli hiljentävä kokemus. Näyttelyyn tutustumisen jätimme vähemmälle, mutta täytyy sanoa että areena itsessään oli kaunis rakennus.

140614

Retkeemme kuului myös vierailu erään tilan viinimyymälässä, jossa saimme maistella erilaisia espanjalaisia punaviinejä. Se oli hauska kokemus ja melkein ostin mukaani jälkiruokaviiniä. Pullo oli kuitenkin niin iso, että jätin sen ostamatta.

094545

Meillä oli useampi tunti vapaata aikaa Rondassa ja kun olimme käyneet seuralaiseni kanssa syömässä ei-korkeanpaikankammoisille suunnatussa ravintolassa (jossa muuten kävi maksuvälineenä ainoastaan käteinen!), teimme kävelyretken vanhaan kaupunkiin. Pienet mukulakivikadut olivat idyllisiä ja sokkeloisia. Aika pian olimme vanhan kaupungin toisella laidalla, jossa joimme kahvit pienen puiston laidalla.

Oppaamme muuten vinkkasi mistä on parhaat näkymät rotkolle. Sillalta katsoen oikealla on 1800-luvulla eläneen katolisen papin Don Boscon museo, jonka kauniilta arabityyliseltä takapihalta aukeaa hieno maisema rotkolle. Muutamalla eurolla saa pääsyn tutustumaan taloon ja sen puutarhaan. Don Bosco ei ole itse asunut talossa, vaan se toimii eläköityneiden pappien kotina. Don Bosco oli tunnettu hyväntekeväisyydestään lasten ja nuorten parissa.

142954

Pian tulikin aika ylittää silta takaisin uuden kaupungin puolelle ja palata retkibussille. Ajaessamme takaisin rannikolle vuoriston kiemuraisia teitä saimme todistaa kummallista fysikaalista ilmiötä. Pilvet laskeutuivat vuoria pitkin alaspäin niin kovaa vauhtia, että sen erotti silmällä selkeästi. Ajelimme välillä pilvien läpi!

Mainokset

Napolilaista pizzaa Suomessa

Helsingin Oulunkylässä on pizzeria Capperi, joka mainostaa tarjoilevansa aitoa napolilaista pizzaa. Napolin sanotaan olevan pizzan alkukoti, joten tokihan Napolissa käymätöntä kiinnostaa millaista napolilainen pizza on.

Joulun alla lähdimme porukalla kokeilemaan. Olimme tehneet pöytävarauksen ennakkoon. Se olikin hyvä, sillä vaikka Capperi on tilava, se on myös suosittu. Kyseisenä perjantai-iltana ei juuri tainnut vapaita pöytiä olla. Pelkistetysti sisustetussa ravintolassa viihtyivät niin lapset kuin vanhemmatkin. Moni myös haki pizzan kotiin vietäväksi.

163305

Capperin pizzataikinan raaka-aineet tuodaan Italiasta ja pizzat paistetaan 460-asteisessa erikoisuunissa. Ravintola on hyväksytty ainoana suomalaisena jäseneksi Associazione pizza napoletana gourmet -yhdistykseen.

Miltä se pizza sitten maistui? Yhdeltä parhaimmista ikinä maistamistani. En ole suuri pizzojen fani, mutta tässä pohja oli todella maukas, sopivan sitkeä ja rapea, pehmeä olematta kuitenkaan pullamainen. Epäonnistun auttamatta kuvailussani, joten käy ihmeessä itse kokeilemassa.

Oma pizzani oli Bella Donna, jossa oli mozzarellaa, gorgonzolaa, saksanpähkinä-pestoa, kylmäsavustettua naudanlihaa, parmesaanilastuja ja balsamiviinietikkaa. Todella hyvää!

Jälkkärilista oli lyhyt, mutta eksoottista nutellapizzaa, pizza alla nutella e crema di pistacchio, piti päästä maistamaan. Otimme kahden hengen annoksen, mutta siitä olisi helposti riittänyt neljälle. Jo yksi slaissi oli niin makea ja suklainen. Tämäkin oli todella hyvää, mutta masu alkoi kieltämättä olla jo aivan täynnä.

172305

Sinä iltana ei todella tarvinnut kotona enää syödä mitään. Kävin tyytyväisenä täyden vatsani viereen nukkumaan.

PS. Pistin ilokseni merkille, että Capperista on saatavilla myös vegaanisia, maidottomia ja gluteenittomia pizzoja.

Talvi on tullut

Välillä täällä Helsingissä kaipaa talvea. Siis sitä oikeaa lumista kylmää talvea, josta suurin osa muuta Suomea nauttii. Huurteisia puita, lumikinoksia, jäätyneitä järviä ja lumihiutaleita. Vietin viikonlopun lumisissa maisemissa ja muistin kuinka kauniiksi lumi kaiken tekeekään. Lumen natina kenkien alla on kotoisan turvallinen ääni.

132927

Helsingissä nurmikko on ollut edelleen vihreää ja puut huurteettomia. Toki se tekee elämän pääkaupungissa helpommaksi, sillä lumi aina hankaloittaa ja sekoittaa liikennettä. En myöskään fanita pakkaskelien pukeutumista, toppautumista. Lyhyet kävelymatkat Helsingissä ovat näihin viikkoihin asti sujuneet kesätennareissa ja farkuissa.

3
Töölönlahti kesällä 2017

Nyt vaikuttaa siltä, että lunta ehkä riittää pääkaupunkiseudullekin. Lämpömittari on laskenut alle nollan ja olen joutunut taas opettelemaan olemaan käyttämättä kännykkää ulkona (sormet jäätyy ilman hanskoja). On vaikea muistaa pukeutua lämpimästi. Silti toivotan pakkaset tervetulleksi, sillä kyllästyn vuodenaikoihin nopeasti. Tätä pääkaupungin irvikuvaa talvesta on kestänyt jo tarpeeksi kauan.

132823

10 ihanaa kahvilaa Helsingissä

Kääk! Löysin blogini syövereistä hahmotelman postauksesta, joka piti julkaista jo alkusyksystä! Kiertelin kesän aikana monissa Helsingin ihanissa kahviloissa ja listasin uudet ja yllätyksellisimmät tuttavuudet tähän postaukseen.

1. El Fant
Senaatintorin lähellä sijaitsevaan El Fantiin päädyin sattumalta, kun olimme Piikkipaatsaman kanssa kuljeskelemassa kaupungilla. Ihastuin El Fantin raakapuuroon ja muihin tarjottaviin. Erityisesti pidän vakavuudesta, jolla he suhtautuvat tarjoilemaansa teehen. Joulukuussa satuin kahvilaan sunnuntaina sopivaan aikaan ja tilasin brunssin. Se oli todella vaikuttava kokonaisuus. Suosittelen kokeilemaan!

2. Johan & Nyström
Myös J&N:llä Katajanokalla olen ensimmäisen kerran käynyt Piikkipaatsaman kanssa. Vaikka J&N on tunnetumpi kahvistaan, he osaavat myös hyvän teenvalmistuksen. Tarjolla on niin pientä suolaista kuin makeaakin ja tunnelmallisesta kahvilasta löytyy erilaisia soppeja erikokoisille porukoille. Kahvila ei ota vastaan käteistä, joten varaa pankkikortti mukaan.

3. Ihana kahvila
Kalasatamassa olevasta Ihana kahvilasta ehdittiin puhua lähes pari vuotta ennen kuin kävin itse tutkimassa paikan. Se on ulkoilmakahvila, josta on kauniit näkymät Krunikkaan. Konttikahvilaksi yllättävän hyvät tarjoilut!

114916

112010

4. Kuppi ja Muffini
Lempparikahvilani keskustassa! Kahvilan omatekemät leivät ovat mehukkaita ja kuppikakut makeita ja kuohkeita. Rauhallinen miljöö ja suuret ikkunat tekevät teehetkestä miellyttävän. Rajoitteena tässä kahvilassa ovat aukioloajat, jotka eivät ole päivätöissäkäyvälle optimaaliset.

5. Ipi Kulmakuppila
Ipi on hauska kahvila Kalliossa. Tarjoilut siellä ovat hämmentävän monipuolisia ja aiheuttavat minulle joka kerta suurta valinnanvaikeutta. Tila on valoisa ja avara, mikä on hyvä, sillä kahvila on suosittu. Erityisen hienoa kahvilassa on se, että se työllistää ihmisiä, joilla on vaikeuksia saada töitä muualta eli kehitysvammaisia.

143159.jpg

6. Kolo
Tänne päädyin Piikkipaatsaman johdattamana. En olisi muuten sinne varmaan ikinä löytänytkään. Kolo on intiimi vegaaninen kahvila Kalliossa. Viehättävä miljöö!

7. Cafe Bergga
Niinikään Kalliosta Karhupuiston laidalta löytyy Bergga, jonka nimi on vanhaa slangia ja tarkoittaa Kallion kaupunginosaa. Bergga on auki aamusta iltaan ja tarjoilee myös alkoholijuomia muun monipuolisen tarjoilun lisäksi. Täältä saa myös iltapäiväteetä.

8. Relove
Töölöntorin viereen avautui muutama vuosi sitten käytettyjen vaatteiden kirpputori, joka ei muistuta perinteisiä sekaisia kirpputoreja vaan näyttää aivan vintage-vaatekaupalta. Kirpputorin ohessa on kahvila Relove, joka tarjoilee muun muassa lounasta, smoothieita, ja makeita herkkuja. Relove on hyvä lisä Töölön kahvilatarjontaan.

140231

9. Raw’n’more
Tästä raakaruokakahvilasta Töölössä sain vinkin työkaverilta, kun pohdin minne viedä ystävä, jolla on keliakia. Kahvilan tuotteet ovat gluteenittomia, maidottomia ja pääosin vegaanisia. Lisäksi ne eivät sisällä valkoista sokeria. Herkut eivät ole niin makeita kuin muissa kahviloissa joissa käytetään valkoista sokeria, mutta vähintään yhtä maistuvia. Raakapalloissa on hyviä makuyhdistelmiä.

141234

10. Cafe Engel
Viimeisenä muttei vähäisimpänä Senaatintorin perinteinen Cafe Engel. Lämpimän tunnelman kahvilassa on laaja valikoima ja aina paljon ihmisiä. Jos onnistut saamaan pöydän, maista vaikka Cafe Engelin kaakaota kermavaahdolla tai sitruunamarenkipiirakkaa, joka vie kielen mennessään.

Salaatti persimoneista ja pientä origamitait(t)eilua

Vietin joulun pyhät ja vuodenvaihteen vapaat pääasiassa rauhassa kotona. Perinteisesti pyrin vuodenvaihteen tienoilla antamaan aikaa kaikelle mukavalle tekemiselle, joka arjen pyörityksessä jää kiireiden jalkoihin. Se edellyttää tiettyä tylsyyden astetta, jolloin vain mielikuvitus on rajana sille miten oman aikansa käyttää.

Yleensä näissä tilanteissa talvisin päädyn askartelemaan. Se on harmillisesti harrastus, joka jää aina kakkoseksi arjessa. Sitä ei voi tehdä varttia silloin kun ehtii vaan se vaatii luonnistuakseen kunnolla vapaata aikaa.

Tänä jouluna törmäsin helppoon origamitähtien ohjeeseen Hassutellen-blogissa täällä ja innostuin taittelemaan tähtösiä oikein urakalla. Hansu oli löytänyt ohjeet YouTubesta ja videoiden avulla tähden teko oli helppo oppia muutamalla katselukerralla. Sen jälkeen tähtiä on syntynyt elokuvia katsellessa esimerkiksi vanhojen kirjojen sivuista. Ranskankielinen Albert Camus’n Sivullinen on löytänyt uuden elämän tähtien materiaalina. En tiedä mitä Albert olisi siitä mieltä…

20180101_193509

Juhlin uutta vuotta ystäväni kanssa ja päätin tehdä meille persimonsalaattia yhteisen ystävämme suositteleman ohjeen avulla. Kyseinen ohje on Soppa365:n dukkah-persimonsalaatti, jonka ohje löytyy täältä.

Salaatti oli menestys! Mausteiset persimonit maistuivat herkulliselta pehmeän vuohenjuuston ja raikkaan salaatin kanssa. Loistava makuyhdistelmä!

20171231_201044

Muutin ohjetta siten, että en valmistanut dukkah-seosta monitoimilaitteessa vaan käytin persimonlohkojen maustamiseen chilimaustetta sekä kuivattua minttua. Käyttämässäni ruokosokerissa oli mausteena lakritsia. En tehnyt myöskään sitruunavinaigretteä vaan maustoin salaatin suolalla ja sitruunamehulla. Salaatin ohessa tarjoilin croissantteja.

Uusi vuoteni alkoi hauskan illan merkeissä hyvän ruoan siivittämänä.

Onnellista vuotta 2018!

20180101_193555