Viime syksyn Espanjan matkallani tein päiväretken Rondaan. Kaunis valkoiseksi rapattu vuoristokylä Ronda sijaitsee Andalusiassa muutaman tunnin ajomatkan päässä aurinkorannikolta. Se on suosittu vierailukohde turistien keskuudessa kauneutensa ja nähtävyyksiensa takia.
Yksi merkittävin nähtävyys on kaupungin halkaiseva 120 metriä syvä El Tajo-rotko. Sen yli on 1700-luvulla rakennettu jykevä silta Puente Nuevo. Maisemat olivat häikäisevän hienot. Lievää korkeanpaikankammoani koeteltiin, sillä olihan sinne pohjallekin kurkistettava. (Siellä virtaa Guadalevin-joki.)
Erityisen hurja kokemus oli syödä lounasta aivan rotkon reunalla. Yllä olevan kuvan keskivaiheilla näkyy parvekkeita, joista oikeanpuolimmaisin monitasoinen parveke kuuluu Duquesa de Parcent -ravintolalle. Aivan ihana ravintola ja hyvää ruokaa!
Istuimme ylimmällä parvekkeella taivasalla seinän vieressä. Kaiteeseen oli ehkä metri matkaa ja sain kyllä tsemapata itseäni, että kestin istua rauhassa. En tiedä kuvittelinko vain, mutta ihan kuin lattia olisi viettänyt rotkoa kohti. Ehkä se sadeveden kannalta on järkevää, mutta aiheutti aistihämmennystä. Mutta kun totesin seuralaiseni istuvan rauhassa, en minäkään panikoinut parvekkeen tippumisesta rotkoon. Mielessä kyllä kävi, että tällä seudulla on toisinaan maanjäristyksiä… Ruokailu oli kuitenkin hieno kokemus emmekä pudonneet rotkoon! 🙂
Toinen merkittävä nähtävyys rotkon lisäksi Rondassa on yksi Espanjan vanhin härkätaisteluareena vuodelta 1785. Vaikka laji sinänsä herättää monenlaisia tunteita (en itse menisi katsomaan härkätaistelua, ja joissain osissa Espanjaa härkätaistelujen järjestäminen onkin kielletty), se on perinteenä mielenkiintoinen. Nykyinen härkätaisteluperinne on saanut muotonsa Rondan kuninkaallisesta ratsastusakatemiasta, joka perustettiin vuonna 1572.
Opastettu päiväretkemme sisälsi vierailun tuolla Rondan härkätaisteluareenalla. Iso areena, jossa on kaksikerroksiset katsomot ja vielä noin kaukaa historiasta, oli hiljentävä kokemus. Näyttelyyn tutustumisen jätimme vähemmälle, mutta täytyy sanoa että areena itsessään oli kaunis rakennus.
Retkeemme kuului myös vierailu erään tilan viinimyymälässä, jossa saimme maistella erilaisia espanjalaisia punaviinejä. Se oli hauska kokemus ja melkein ostin mukaani jälkiruokaviiniä. Pullo oli kuitenkin niin iso, että jätin sen ostamatta.
Meillä oli useampi tunti vapaata aikaa Rondassa ja kun olimme käyneet seuralaiseni kanssa syömässä ei-korkeanpaikankammoisille suunnatussa ravintolassa (jossa muuten kävi maksuvälineenä ainoastaan käteinen!), teimme kävelyretken vanhaan kaupunkiin. Pienet mukulakivikadut olivat idyllisiä ja sokkeloisia. Aika pian olimme vanhan kaupungin toisella laidalla, jossa joimme kahvit pienen puiston laidalla.
Oppaamme muuten vinkkasi mistä on parhaat näkymät rotkolle. Sillalta katsoen oikealla on 1800-luvulla eläneen katolisen papin Don Boscon museo, jonka kauniilta arabityyliseltä takapihalta aukeaa hieno maisema rotkolle. Muutamalla eurolla saa pääsyn tutustumaan taloon ja sen puutarhaan. Don Bosco ei ole itse asunut talossa, vaan se toimii eläköityneiden pappien kotina. Don Bosco oli tunnettu hyväntekeväisyydestään lasten ja nuorten parissa.
Pian tulikin aika ylittää silta takaisin uuden kaupungin puolelle ja palata retkibussille. Ajaessamme takaisin rannikolle vuoriston kiemuraisia teitä saimme todistaa kummallista fysikaalista ilmiötä. Pilvet laskeutuivat vuoria pitkin alaspäin niin kovaa vauhtia, että sen erotti silmällä selkeästi. Ajelimme välillä pilvien läpi!
Kumpupilviä ja pilvenhattaroita 