Ilta Dubain aavikolla

Vietin tammikuussa viikon aurinkoisessa Dubaissa ja pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni aavikolle. Osallistuin jeeppisafarille, jossa ajoimme monen jeepin voimin pitkin Rub Al Khalin aavikkoa.

Tällä aavikolla kasvoi siellä täällä kuivan maan kasveja ja erilaisia pensaita. Lenkkarit olivat pian aivan hiekassa, joten otin ne pois ja kävelin sandaaleilla ja lopulta paljain jaloin. Hiekka oli auringonpaisteessa lämmintä, mutta kylmeni varpaiden alla nopeasti kun tuli ilta. Olisin kuvitellut, että se pitää lämmön sisällään vähän paremmin.

20180127_164638

Meno jeepeillä oli ajoittain hurjaa. Kuskit ajoivat turisteja hauskuuttaakseen lujaa, mutta dyyneillä ajaminen vaatii myös erityistaitoja.

Kuskimme kertoi meille esimerkiksi, että dyynin päälle ajetaan aina tietystä kohtaa eikä mistä vaan voi laskeutua alas. En edes muista kaikkea mitä hiekassa ajamisesta hän kertoi, mutta totesin että kyseessä on oikeastaan saman tyyppinen taito kuin liukkaalla ajo. Tiettyjä asioita oppii ennakoimaan kun tuntee miten hiekka ja dyynit käyttäytyvät.

175327

Jeeppikulkueemme ajoi leiriin, jossa oli illallinen ja tanssiesityksiä. Halukkaat pääsivät myös ratsastamaan kamelilla. Sekin oli minulle uusi kokemus, joten en osannut jännittää kamelin nousua jaloilleen. Alastuloa osasinkin sitten jännittää, mutta siitä huolimatta sain vain vaivoin säilytettyä tasapainoni. Aika pomppivaa menoa, sanoisin!

Ilmassa oli sen verran hiekkapölyä, että horisontti ja auringonlasku eivät kunnolla erottuneet. Hiekkaa nousee ilmaan myös naapurimaiden aavikoilta.

Aavikkoretki oli hauska ja opin paljon uutta. Samalla tavalla kuin Suomessa toiset lähtevät telttailemaan metsiin, Dubaissa ihmiset lähtevät telttailemaan aavikolle viikonloppuisin. Se tuntui hassulta ajatukselta kun on suomalaisena tottunut metsiin. Mutta luontoahan se aavikkokin on!

IMG-20180128-WA0036

Mainokset

Illallinen Passiossa Kalevankadulla

Kävin eilen syömässä ystäväni kanssa Passiossa, joka on mainio ravintola ydinkeskustassa. Passiossa ei ole perinteistä ruokalistaa, vaan pöytäseurue valitsee menun pituuden, joko kolme tai viisi ruokalajia, ja ruokalajit ovat yllätyksiä. Keittiölle toki kerrotaan mahdolliset allergiat ja ne otetaan annoksissa huomioon.

Ensimmäisenä saimme eteemme keittiön tervehdyksen, joka oli vuodenaikaan loistavasti sopiva blini. Ilahduin tästä, sillä en ole vielä päässyt maistamaan blinejä tänä keväänä. Passion blini herätti hienosti ruokahalun eikä ollut liian tuhti.

172511

Olimme valinneet kolmen ruokalajin menun, ja keittiön tervehdyksen jälkeen oli alkuruoan vuoro. Itse annoksista ei kannattane tämän ravintolan kohdalla kirjoittaa erityisen tarkasti, sillä ne varmaankin vaihtelevat hyvin paljon. Ystäväni kanssa kiinnitimme kuitenkin huomiota siihen, että jokaisessa annoksessa oli jokin juju. Alkuruoan liha ja selleri täydensivät toisiinsa niin erinomaisesti, että ne aiheuttivat minussa spontaanin huudahduksen, kun keksin maistaa niitä yhdessä.

Pääruoan rapea kala ja maa-artisokka olivat myös herkullisia. Valkea kukkakaalimarenki oli hauska kuriositeetti annoksen kruununa.

181339

Ennen jälkiruokaa saimme vielä toisen keittiön tervehdyksen, joihin suhtaudun aina positiivisen yllättyneesti ja ilahtuneesti. Mainio keksintö nämä keittiön tervehdykset! Se raikasti suun ja antoi lupauksen jostain makeasta.

Alla oleva kuva ei ollenkaan tee oikeutta hyvälle jälkiruoalle. Kokonaisuus oli eräänlainen kakku, jonka päällä oli suklaista vaahtoa, marjoja ja makeaa rouskuvaa rouhetta. Vaikutuksen meihin teki erityisesti kuusijäätelö, johon oli saatu ikuistettua suomalainen metsä. Ihan totta! En tiedä miten jäätelö oli tehty, mutta se oli varsinainen Suomi100-elämys!

190129

Kehuin jälkiruokaa tarjoilijallekin, sillä se oli positiivinen yllätys. Usein ravintoloissa kokit eivät jostain syystä panosta jälkiruokiin, vaikka mielestäni jälkkärin tarkoitus on kruunata koko ilta. Ei mikään vähäpätöinen tehtävä nimittäin. Siksi oli ilahduttavaa kohdata jälkiruoka, jota oli harkiten tehty, yllätti maullaan ja oli silti makea.

Passio on minulle luottoravintola.