Häkellyttävä Dubai

Ulkomaalaisten keskuudessa Dubai lienee tunnetuin lukuisista kunnianhimoisista rakennushankkeistaan. Suuret alueet aavikkoa on valjastettu demonstroimaan Dubain rikkauksia ja innovatiivisuutta. Osa hankkeista kuulostaa kieltämättä jopa pähkähulluilta, mutta käytyäni Dubaissa voin todeta, että Dubain ilmapiirissä ne saattavat tuntua yllättäen ihan luontevilta. Alueelta löytyy niin maailman korkein rakennus kuin ällistyttävän kokoisia tekosaariakin.

Koska öljy on rajallinen vara, Dubai on pyrkinyt sijoittamaan siitä saadut rahat tuottavasti ja pitkäjänteisesti. Turismi, informaatioteknologia ja pankkitoiminta kasvavat ja ovat yhä tärkeämpiä elinkeinoja Dubaissa.

20180124_102955

Hotellimme sijaitsi Marinan alueella, joka on yksi viimeisten 20 vuoden aikana rakennetuista uusista kaupunginosista. Kaikki siellä on suhteellisen uutta, puhdasta ja toimivaa. Olimme valinneet hotellin, jolla oli oma hiekkaranta, joten pääsimme tekemään kävelylenkkejä rannalla. Näkymä rannalta kaupunkiin oli ainutlaatuinen: rykelmä pilvenpiirtäjiä taustalla ja rannalla turisteja kokeilemassa kamelilla ratsastusta loivat erikoisen kontrastin menneestä ja tulevasta Dubaista.

Vuonna 2020 Dubaissa järjestetään maailmannäyttely ja siihen mennessä on tavoitteena rakentaa vielä 150 hotellia lisää majoittamaan kaikki maailmannäyttelyyn tulevat vieraat. Rakennustahti on siis huima ja siellä täällä olikin rakennustyömaita ja nostokurkia.

20180123_185146

Suuret kauppakeskukset ovat myös sellaisenaan nähtävyyksiä. Dubai Mall on pinta-alaltaan maailman suurin kauppakeskus, mutta se on myös ihanan selkeä ja looginen. Siellä oli paljon nähtävää! Mall of Emiratesin vetonaula puolestaan on sisälle rakennettu laskettelurinne, jota suomalaisena piti tietysti käydä päällistelemässä ikkunan takaa. Paikallisilla lapsilla oli hauskaa lumen kanssa leikkiessä ja näytti se laskettelukin onnistuvan.

Ibn Battutan ostoskeskus on puolestaan kunnianosoitus samannimiselle keskiaikaiselle tutkimusmatkailijalle, jonka matkakohteiden perusteella on sisustettu ostoskeskuksen eri osat. Siinäpä vasta kaunis ostoskeskus!

Pilvenpiirtäjät eivät sinänsä herätä minussa erityisiä intohimoja. Silti uuden Dubain innovatiivisuus ja yhdenmukainen erikoisuudentavoittelu olivat jänniä ilmiöitä. Dubai oli mielenkiintoinen matkakohde, joka antoi minulle paljon uusia kokemuksia ja ajattelemisen aihessa kulttuurien erilaisuudesta.

20180124_103422

Mainokset

Vastakohtien Dubai

Tunnustan, että Dubain matkaa varatessani odotukseni olivat aika matalalla. Pääasia oli päästä aurinkoon ja takuuvarmaan lämpöön ilman pitkää lentoa ja merkittävää aikaeroa. Käsitykseni Yhdistyneiden Arabiemiraattien historiasta ja kulttuurista perustui lähinnä yksittäisiin, irrallisiin ja hämmentäviin tiedonpalasiin. Aika pian maahan saapumisen ja ensimmäisten aurinkotankkausten jälkeen heräsi halu ymmärtää maata paremmin.

Oiva vierailukohde siihen tarkoitukseen on tänä vuonna avattu Dubai Frame. Se on 150 metriä korkea taulukehykseltä näyttävä rakennus uuden ja vanhan Dubain välissä. Auringonvalossa lasisena ja kullanvärisenä kimaltava maamerkki on upean näköinen ja näkyy myös lentokoneen laskeutuessa ja noustessa Dubain kentällä.

IMG-20180127-WA0027

Vasta avattuna se on myös suosittu nähtävyys, joten vierailuhetki kannattaa ajoittaa tarkkaan. Me saavuimme paikalle sunnuntaiaamuna emmekä juurikaan joutuneet jonottamaan. Yritimme myös perjantai-iltapäivänä (vapaapäivä Dubaissa) ja silloin jono oli mahdoton.

Maan tasalla Framessa on digitaalinen näyttely Dubain menneisyydestä, beduiineista ja helmien tuotannosta, ennen öljyn löytämistä vuonna 1966. Se oli erityisen mielenkiintoista, sillä tuosta ajasta ei juuri näy jälkiä turistien Dubaissa.

Lyhyen näyttelyn jälkeen nousimme hissillä Framen ylätasanteelle, jossa kävelimme kehyksen yläreunan läpi. Keskellä käytävää oli lasilattia, josta sai kurkistaa 150 metrin pudotusta maahan. Jaiks!

20180128_104356

Oikean puolen ikkunoista näki uuden Dubain huikean silhuetin toistaan korkeampien pilvenpiirtäjien tavoitellessa taivasta. Korkeimmalle kurkottaa 828 metriä korkea Burj Khalifa, maailman korkein rakennus.

20180128_103937

Toisessa suunnassa siinsi matala vanha kaupunki. Deiran kaupunginosa, basaarit ja asuintalot täplittivät horisonttia. Meri jäi kehystä eteenpäin kävellessä selän taakse ja vanhan kaupungin kuvassa siitä näkee häivähdyksen vasemmalla horisontissa. Meren päällä olevassa ilmassa oli kuitenkin sen verran hiekkapölyä, että horisontti oli epäselvä.

20180128_103745

Frame on tarkoituksella rakennettu tällä tavalla uuden ja vanhan kaupungin väliin. Ero näkymien välillä oli huikea.

Hämmästeltyämme maisemia tarpeeksi laskeuduimme toisesta päästä kehystä takaisin maan pinnalle. Siellä meitä odotti lyhyt näytös Dubain toivotusta tulevaisuudesta. Odotetut keksinnöt terveysteknologiassa, asumisessa ja logistiikassa olivat hämmästyttäviä. Vain mielikuvitus tuntuu olevan rajana. Jos Dubai pelaa korttinsa hyvin, sen tulevaisuus on loistokas.

Vanhassa kaupungissa keksinnöt eivät kuitenkaan ole päällimmäisenä mielessä. Deiran kulta- ja maustebasaareissa sisäänheittäjät houkuttelevat ostoksille ja tinkiminen on välttämätöntä.

Meiltä kesti tovi löytää tiemme vanhoihin basaareihin. Lähestyimme niitä ehkä väärästä suunnasta ja jouduimme kaivamaan kartan moneen kertaan esille. Kun olin jo aivan poikki ja kuumissani, sanoin seuralaiselleni että nyt istutaan tuonne penkille hetkeksi. Hetken kuluttua tajusin, että olimme kävelleet suoraan sisään tummalla puulla katettuun basaariin. Siinä aukiolla sitten istuimme, katselimme ympärillemme ja vedimme rauhassa henkeä.

Kun olimme kierrelleet tarpeeksemme, tehneet kaupat kamelinmaitosaippuasta ja sisäänheittäjien aktiivisuus alkoi ärsyttää, otimme allemme Dubain perinteisen kulkuvälineen, abra-veneen, ja ylitimme Dubainlahden.

Turvajärjestelyt olivat minimaaliset, mutta katsoin sentään että istuimme veneessä siihen päähän, jossa oli pelastusrengas. 😀 Abra-kyyti toi miellyttävän tuulenvireen lämpimässä ilmassa ja lahden ylitys sujui näppärästi.

Toiselta puolen Dubainlahtea pääsimme suuntaamaan kätevästi takaisin uuden Dubain puolella olevaan hotelliimme. Seuraavassa kirjoituksessani kerron enemmän uudesta Dubaista.

Ilta Dubain aavikolla

Vietin tammikuussa viikon aurinkoisessa Dubaissa ja pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni aavikolle. Osallistuin jeeppisafarille, jossa ajoimme monen jeepin voimin pitkin Rub Al Khalin aavikkoa.

Tällä aavikolla kasvoi siellä täällä kuivan maan kasveja ja erilaisia pensaita. Lenkkarit olivat pian aivan hiekassa, joten otin ne pois ja kävelin sandaaleilla ja lopulta paljain jaloin. Hiekka oli auringonpaisteessa lämmintä, mutta kylmeni varpaiden alla nopeasti kun tuli ilta. Olisin kuvitellut, että se pitää lämmön sisällään vähän paremmin.

20180127_164638

Meno jeepeillä oli ajoittain hurjaa. Kuskit ajoivat turisteja hauskuuttaakseen lujaa, mutta dyyneillä ajaminen vaatii myös erityistaitoja.

Kuskimme kertoi meille esimerkiksi, että dyynin päälle ajetaan aina tietystä kohtaa eikä mistä vaan voi laskeutua alas. En edes muista kaikkea mitä hiekassa ajamisesta hän kertoi, mutta totesin että kyseessä on oikeastaan saman tyyppinen taito kuin liukkaalla ajo. Tiettyjä asioita oppii ennakoimaan kun tuntee miten hiekka ja dyynit käyttäytyvät.

175327

Jeeppikulkueemme ajoi leiriin, jossa oli illallinen ja tanssiesityksiä. Halukkaat pääsivät myös ratsastamaan kamelilla. Sekin oli minulle uusi kokemus, joten en osannut jännittää kamelin nousua jaloilleen. Alastuloa osasinkin sitten jännittää, mutta siitä huolimatta sain vain vaivoin säilytettyä tasapainoni. Aika pomppivaa menoa, sanoisin!

Ilmassa oli sen verran hiekkapölyä, että horisontti ja auringonlasku eivät kunnolla erottuneet. Hiekkaa nousee ilmaan myös naapurimaiden aavikoilta.

Aavikkoretki oli hauska ja opin paljon uutta. Samalla tavalla kuin Suomessa toiset lähtevät telttailemaan metsiin, Dubaissa ihmiset lähtevät telttailemaan aavikolle viikonloppuisin. Se tuntui hassulta ajatukselta kun on suomalaisena tottunut metsiin. Mutta luontoahan se aavikkokin on!

IMG-20180128-WA0036

Illallinen Passiossa Kalevankadulla

Kävin eilen syömässä ystäväni kanssa Passiossa, joka on mainio ravintola ydinkeskustassa. Passiossa ei ole perinteistä ruokalistaa, vaan pöytäseurue valitsee menun pituuden, joko kolme tai viisi ruokalajia, ja ruokalajit ovat yllätyksiä. Keittiölle toki kerrotaan mahdolliset allergiat ja ne otetaan annoksissa huomioon.

Ensimmäisenä saimme eteemme keittiön tervehdyksen, joka oli vuodenaikaan loistavasti sopiva blini. Ilahduin tästä, sillä en ole vielä päässyt maistamaan blinejä tänä keväänä. Passion blini herätti hienosti ruokahalun eikä ollut liian tuhti.

172511

Olimme valinneet kolmen ruokalajin menun, ja keittiön tervehdyksen jälkeen oli alkuruoan vuoro. Itse annoksista ei kannattane tämän ravintolan kohdalla kirjoittaa erityisen tarkasti, sillä ne varmaankin vaihtelevat hyvin paljon. Ystäväni kanssa kiinnitimme kuitenkin huomiota siihen, että jokaisessa annoksessa oli jokin juju. Alkuruoan liha ja selleri täydensivät toisiinsa niin erinomaisesti, että ne aiheuttivat minussa spontaanin huudahduksen, kun keksin maistaa niitä yhdessä.

Pääruoan rapea kala ja maa-artisokka olivat myös herkullisia. Valkea kukkakaalimarenki oli hauska kuriositeetti annoksen kruununa.

181339

Ennen jälkiruokaa saimme vielä toisen keittiön tervehdyksen, joihin suhtaudun aina positiivisen yllättyneesti ja ilahtuneesti. Mainio keksintö nämä keittiön tervehdykset! Se raikasti suun ja antoi lupauksen jostain makeasta.

Alla oleva kuva ei ollenkaan tee oikeutta hyvälle jälkiruoalle. Kokonaisuus oli eräänlainen kakku, jonka päällä oli suklaista vaahtoa, marjoja ja makeaa rouskuvaa rouhetta. Vaikutuksen meihin teki erityisesti kuusijäätelö, johon oli saatu ikuistettua suomalainen metsä. Ihan totta! En tiedä miten jäätelö oli tehty, mutta se oli varsinainen Suomi100-elämys!

190129

Kehuin jälkiruokaa tarjoilijallekin, sillä se oli positiivinen yllätys. Usein ravintoloissa kokit eivät jostain syystä panosta jälkiruokiin, vaikka mielestäni jälkkärin tarkoitus on kruunata koko ilta. Ei mikään vähäpätöinen tehtävä nimittäin. Siksi oli ilahduttavaa kohdata jälkiruoka, jota oli harkiten tehty, yllätti maullaan ja oli silti makea.

Passio on minulle luottoravintola.