Kesähaaveita

Vaikka lämpötilat ulkona ovat vielä pakkasen puolella, ajatukseni ovat jo ensi kesässä. Muutaman kuukauden päästä ollaan aivan kesäkuun kynnyksellä! Valon lisääntyminen on vienyt muistoissa viime syksyn Espanjan matkaan.

Vietin viikon Benalmadenassa, joka on pieni siisti rantakohde aurinkorannikolla Fuengirolan vieressä. Rantakausi oli loppumassa, mutta auringonlämpöä riitti vielä hyvin.

Yhtenä aamuna ehdin ihailemaan auringon nousua. Otin aamupalan mukaani ja kävelin hämärässä kilometrin verran, jotta näin auringonnousun aallonmurtajan takaa. Istahdin isolle kivelle nauttimaan smoothiestani ja kauniista maisemasta. En ollut ainoa. Rantakadulla oli paljon lenkkeilijöitä ja kävelijöitä, jotka hiljalleen auringon noustua ja alkaessa paistaa lämpimästi siirtyivät sisätiloihin nauttimaan aamiaista.

083212

083555

Benalmadenassa oli mukavat kävelymahdollisuudet. Aallonmurtaja on suosittu lenkkeilyreitti kuten myös rantabulevardi. Eloisaa osittain katettua kauppa- ja ravintolakatua oli myös hauska kävellä iltaisin.

142823

Vaikka alueella on paljon ns. turistiravintoloita, ruoka oli espanjalaisittain maukasta. Paellaa, vaaleaa kalaa ja tapaksia, nam!

131204

Muutama päivä kului rannalla auringossa leväten ja kaupungilla kävellen. Lisäksi teimme kaksi päiväretkeä, Rondaan ja Gibraltarille. Benalmadenassa olisi lisäksi ollut Sea Life -merimaailma ja Calamorro-kukkulalle johtava teleférico-gondolihissi, jotka molemmat jäivät meiltä tällä reissulla kokematta. Calamorrolla järjestetään haukkaesityksiä ja siellä on kävelyreittejä hienoissa maisemissa. Mutta hyvähän se on, että jotain nähtävää jäi myös seuraavalle matkalle!

082925

 

Mainokset

Kissakahvila

Alakouluikäinen kummityttöni kävi yökylässä luonani. Pohtiessani mitä päivällä tekisimme keksin, ettei kumpikaan meistä ollut käynyt Helsingin kissakahvilassa. Kun se muutamia vuosia sitten avattiin Fredalle, olin kovasti menossa sinne. Kerran jopa minulla oli aika varattuna, mutta sitten tuli jokin este ja jouduin perumaan varauksen. Ja sitten se vain jäi.

Mainiota, ajattelin. Nyt mennään sinne! Niinpä varattuna aikana tallustimme kummitytön kanssa Kissakahvila Helkatin oven taakse (kannattaa varata netistä aika etukäteen!), pimpotimme ovikelloa ja hetken kuluttua meidät tultiin päästämään sisään.

Yllätyksenä minulle tuli se, että kissakahvila on muutamassa vuodessa ehtinyt jo vaihtaa omistajaa. Nykyisellä omistajalla on kissakahvila myös Tampereella, Purnauskis, joka oli Suomen ensimmäinen kissakahvila.

20180224_172943

Mitä kissakahvilassa sitten tapahtuu? Se on kuin normaali kahvila sillä jännitysmomentilla, että joku kahvilan karvaisista asukkaista saattaa hypätä pöydälle koska vaan tai vilistää tuolisi alta.

Tässä kahvilassa asustaa kuusi kissaa. Heillä on omat vessat, ruokakipot, kiipeilytelineet ja lelut. Jos kissa kaipaa rauhaa, se voi nousta katonrajaan tarkkailemaan kaksijalkaisia. Myös piilopaikkoja löytyy ja tietysti tuoleja. Sääntönä on, että nukkuvaa kissaa ei saa silittää. Mutta ihailla saa. Ja muutama kissa oli aktiivisempi ja niitä sai silittääkin.

20180224_175853

Kuvittelin, että Helkatissa pääpointti olisi olleet kissat, mutta kahvilaravintolan ruokalista kuulosti niin hyvältä, että siinäkin riittää syytä mennä käymään. Söimme kanaleivän, joka oli aikuiseen suuhun maistuva. Siitä itse asiassa tulikin mieleen ainoa kritiikki: lapsia ei ruokalistassa oikein ollut huomioitu. Ajattelin, että kanaleipä olisi ollut turvallinen vaihtoehto, mutta nähtyään sipulisiivun, mini-ihmisen ruokailu päättyi siihen. (Toki jos olisin ollut fiksu, olisin sanonut tilatessani, että ei sipulia eikä salaattia leivän väliin.)

Mutta me olimme tulleet katsomaan kissoja emmekä syömään, joten tämä takaisku ei haitannut. Poikkeuksellisesti tähän kahvilaan on sisäänpääsymaksu 5 euroa, mikä mielestäni on ihan kohtuullinen. Kissojen tarvikkeet ja ruoat kuitenkin maksavat, ja kahvilatarjoiluilla ei niitä helposti kateta.

Kisulit olivat aika sympaattisia ja pehmoisia. Menen ehdottomasti uudestaankin käymään.

Kastautumassa Kuusijärvessä

Pääkaupunkiseudulla on harvassa ne avantouintipaikat, joiden yhteydessä on sauna ja joihin saa mennä ilman jonkin avantoseuran jäsenyyttä. Olen itse käynyt harrastamasssa avantouintia Kulttuurisaunassa samalla kun odottelen pääsyä erääseen avantoseuraan. Niihin on nähkääs kova tunku.

Odotellessani olen pyrkinyt löytämään kaikki mahdolliset kertakävijän saunalliset avantouintipaikat. Kulttuurisaunan lisäksi tällainen paikka löytyy Vantaalta Kuusijärveltä.

20180225_142524

Kyseessä on ulkoilukeskus, jonka yhteydessä on kahvila, uimaranta, savu- ja sähkösaunat, hiihtolatuja sekä muitakin aktiviteettejä. Sinne pääsee julkisilla kätevimmin Tikkurilasta bussilla.

Olin lukenut, että talviviikonloput ovat ruuhkaista aikaa Kuusijärven saunoissa, joten olimme ystäväni kanssa paikalla sunnuntaina heti saunojen avautumisen jälkeen. Suunnitelmamme toimi, sillä silloin ei ollut ruuhkaa ja saimme nauttia sähkösaunasta ja avannosta rauhassa.

Pieni savusauna avautui klo 13 ja kävimme kokeilemassa sitäkin. Se kuitenkin oli nimensä mukaisesti aika pieni. Niin pieni että ylälauteelle mahtui suurin piirtein neljä ihmistä. Lisäksi savu kirveli silmissä ja teki hengittämisen vaikeaksi (lämmittämisessä oli ehkä mennyt sillä kerralla jotain pieleen? 🤔), joten luovutimme nopeasti. Isompi savusauna saattaisi olla miellyttävämpi.

Pihapiirissä pienet lapset laskivat pulkalla pientä mäkeä ja parkkipaikka oli täynnä hiihtäjien autoja. Järven ohi menee myös kävelyreittejä, joten pihassa oli vilinää. Itseäni nauratti olla uimapuvussa vain pyyhe ympärillä kun vieressä kulkee täysissä toppavarusteissa jengiä.

Järvi muodostaa pienen laakson, joka on kovilta tuulilta suojassa. Siksi ulkona pystyi helposti käyskentelemään pelkässä uimapuvussa, vaikka pakkasta oli reilusti yli kymmenen astetta. Jäimme moneen kertaan ihastelemaan kaunista järvimaisemaa.

Kuusijärven avanto on myös siitä hyvä, että avonaisena pidetään iso alue, josta hyötyvät pidempää matkaa uivat. Itse lähinnä kastaudun veteen, joten minulle ei ole niin väliä onko kyseessä metri kertaa metri -avanto vai iso allas.

20180225_142638

Iloitsen siitä, että avantouinti on viime vuosina kasvattanut suosiotaan. Toivoisin vain, että pääkaupunkiseudulle saataisiin lisää saunallisia avantouintipaikkoja, joihin pääsisi kertamaksulla.

Sirkoissa tulevaisuus?

Tänä vuonna on viimein saatu ruokakauppoihin hyönteisistä tehtyjä ruokia. Olen kovasti odottanut niitä, joten olin iloinen kun löysin K-kaupoista sirkkaleipää, kasvis-kotisirkkapihvejä ja sirkka-proteiinipatukoita.

Ensimmäisenä maistoin Fazerin sirkkaleipää. Se on 250 gramman rouheinen sekaleipä, jonka leipomiseen on käytetty 70 kotisirkan edestä sirkkajauhoa. Leipä oli oikein hyvää eikä mausta välttämättä erottanut syövänsä erikoista leipää. Leipä kyllä oli tavallista vaaleaa leipää maistuvampaa, mutta myös siemenet ja rouheet toivat leipään makua.

Havaitsin itse muutama vuosi sitten kuinka merkittävä vaikutus proteiinipitoisella ruualla on päivittäiseen jaksamiseeni. Sen jälkeen olen alkanut tarkkailla ruokien proteiinipitoisuuksia, vaikka mikään karppaaja en missään nimessä ole. Siksi ilahduin huomatessani, että sirkkaleivän proteiinipitoisuus oli tavallista parempi: jopa 11 grammaa 100 grammassa. Siitä 2 grammaa on sirkkojen ansiota. Kuitua leivässä on 4,7 %. Ei siis mikään kuitupommi mutta ei nyt ihan kuidutonkaan. Tätä ostan uudestaankin.

20180303_171134

Seuraavaksi maistoin kasvis-kotisirkkapihvejä, jotka ovat Veljekset Mattilan valmistuote. Valmistusohjeen mukaisesti paistoin niitä pannulla muutaman minuutin (toinen vaihtoehto on uuni, mikroa ei ohjeessa mainita), joka teki niihin rapean pinnan. Söin pihvit perunamuusin ja italiansalaatin kanssa ja pihvit upposivat hyvin ainakin minuun.

Pihvien proteiinipitoisuus on 8 %. Siihen käytetyt kasvikset ovat parsakaali, herne, pinaatti ja sipuli. Maultaan ne olivat kuin tavallisia kasvispihvejä, ja tietämättä niiden sisältöä olisin voinut luulla, että niihin oli kenties käytetty jotain minulle tuntematonta papua tai muuta kasvista. Pihveissä oli siis ripaus vierasta makua, mutta koin sen aika neutraaliksi, vähän kuin mausteeksi. Myös nämä pääsevät ostoslistalleni uudestaan.

20180303_170942

Ostoskoriin lisäsin myös kaksi Leaderin valmistamaa Zircca-proteiinipatukkaa, marjajogurtin ja pähkinän. Leaderillä on sirkkapatukoita myös välipalapatukka-nimellä, mutta niiden proteiinipitoisuus on matalampi. Kannattaa siis tiedostaa minkä patukoista valitsee, jos haluaa nälkää pitävän välipalan.

Otin marjajogurttipatukan mukaan välipalaksi avantoreissulle. Se oli harvinaisen hyvä proteiinipatukaksi. En huomannut siinä mitään erikoista, paitsi että se ei ollut niin jauhoinen kuin monet muut proteiinipatukat. Helppo syötävä! 30 gramman patukka sisälsi 10 grammaa proteiinia, mikä on aika hyvä määrä välipalaksi. Yhteen patukkaan on käytetty 15 kotisirkkaa. Näitä varmasti tulee napattua retkille mukaan jatkossakin.

Jään odottamaan innolla uusia sirkkaruokia. Varoituksen sana kuitenkin kaikille, joilla on äyriäis-, nilviäis- ja/tai pölypunkkiallergia. Sirkkajauho saattaa näille henkilöille aiheuttaa ristiallergiaa. Mutta kaikki muut, rohkeasti kokeilemaan!