Herkuttelijan viikonloppu Turussa

Kävin herkuttelureissulla Turussa tässä yksi viikonloppu. Turkuhan on tunnettu loistavista ravintoloistaan ja tälläkin kertaa pääsin tutustumaan yhteen uuteen ravintolaan, Hämeenkadulle avattuun ravintola Kuoreen.

Kuori on siitä harvinainen ravintola, että se tarjoilee pelkästään kasvisruokaa, ja vieläpä fine-dine kasvisruokaa. En ollut aikaisemmin vastaavassa ravintolassa käynytkään, joten en oikein tiennyt mitä odottaa.

Odotin sitten mitä tahansa, todellisuus oli paljon ihmeellisempi. Valitsimme kolmen tyttökaverini kanssa kuuden ruokalajin maistelumenun, jossa käytännössä taisi kyllä tulla lähes tusinan verran annoksia kun keittiön tervehdyksetkin laski mukaan. Menin itse ihan sekaisin laskuissa ja vaihdoimme ystävien kanssa hämmentyneitä katseita kun ruokalajeja seurasi toisensa perään.

Onneksi annokset olivat pieniä, usein muutamia suupaloja vain. Maut olivat jännittäviä ja mielenkiintoisia, eikä mieleeni missään vaiheessa tullut kaivata lihaa. Annoksista puuttui kaikki tylsyys ja mauttomuus! En enää pysty raportoimaan mitä kaikkea söimme, mutta kaikki oli kyllä omalla tavallaan hyvää. Voin lämpimästi suositella maistelumenua, mutta kannattaa varautua ähkyuhkaan!

Ravintola itsessään oli suosittu ja täynnä, mikä teki siitä hälyisän. Paikka vaikutti aika trendikkäältä kun katseli muita vieraita ja ravintolan tyyliä. Muutama porukka varmasti jatkoi sieltä baariinkin. Tunnelma oli varsin rento.

Seuraava aamupäivä meidän porukan osalta kului kaupoissa kierrellessä, Turun keskustassa ne kun ovat mukavan lähekkäin. Bongasin myös kaksi uutta liikettä torin vierestä Forumista. Puf Design Market myy kotimaista muotoilua, niin vaatteita, asusteita kuin esineitäkin, ja Mandragora kahvia, teetä ja suklaata.

Shoppailun ohessa täytyi päästä lepuuttamaan jalkoja ja suuntasin Aurajoen rannalle cafe Carré’hen. Se on kotoisa kahvila, jonka ikkunoista näkee Vähätorille vanhan kirjaston eteen ja Aurajoelle. Kahvilassa on monipuolinen valikoima suolaista ja makeaa. Itse iloitsin haudutetusta teestä. Yksi ystävistäni liittyi hetken kuluttua seuraani ja valitsi kermavaahtokaakaon, joka aiheutti minussa pientä annoskateutta. Ensi kerralla sellainen siis!

Turku on kyllä oikea herkuttelijoiden paratiisi!

Advertisement

Matkalla menneeseen: Hakasalmen huvilan kahvila

Olin maaliskuussa seuraamassa vuoden 1918 sisällissotaan sijoittuvaa Vihan kevät -näytelmää Hakasalmen huvilassa. Olin ostanut liput jo viime vuoden puolella, koska ihailen näytelmän kirjoittajaa, kirjailija Sirpa Kähköstä ja halusin varmistaa, että näen näytelmän.

Pidän Kähkösen kirjoittamasta Kuopio-kirjasarjasta, joka seuraa erään suvun elämää viime vuosisadan Suomessa. Hänellä on hieno kyky muodostaa kokonainen maailma lukijan silmien eteen antamatta kuitenkaan liikaa sijaa kuvailulle. Kähkösen kirjojen lisäksi mieleeni on jäänyt hänen kirjoittamansa näytelmä Palava kaupunki, joka kertoi jatkosodan helsinkiläisistä. Sitä esitettiin Teatteri Avoimissa Ovissa vuonna 2015.

Molempien teatteriesitysten näkeminen on ollut voimakas kokemus, jonka tulen muistamaan pitkään. Sodan mielettömyys tavallisten ihmisten kautta kerrottuna jää mieleen pitkäksi aikaa.

Asioista, joista ei voi puhua, täytyy tehdä taidetta.
– Ohjaaja Taru Mäkelä –

Kumpaakaan teatteriesitystä ei valitettavasti enää esitetä  ja Hakasalmen huvilakin on sulkeutunut kesäksi ikkunaremontin takia. Syksyllä huvilassa avataan näyttely Suruton kaupunki, jossa kuvataan 1920-luvun räikeää ja ylitsepursuavaa Helsinkiä.

Huvilan pihapiirissä, aivan Musiikkitalon vieressä, sijaitsee kuitenkin kahvila, jossa kannattaa poiketa, vaikka huvila onkin kiinni. Pieni café Huvila on nimittäin valikoimassaan niin laaja ja ilmapiirissään niin rauhallinen, että lyö laudalta monet Helsingin muut kahvilat. Se myös pyrkii pitämään valikoimissaan gluteenittomia tuotteita, joten se sopii hyvin keliaakikoille. Arkisin siellä tarjoillaan lounastakin.

Me istahdimme ystäväni kanssa kahvilaan näytelmän jälkeen. Nautimme kupit teetä sekä valtavat uunituoreet korvapuustit samalla kun puimme näytelmän mietityttämään jääneet kohdat. On kummallista miten samaan aikaan sisällissodasta tuntuu olevan vain niin vähän aikaa ja niin kovin kauan. Kahvilan miljöön suojassa oli hyvä hiljalleen palata nykypäivään.

Vaelsa ja Boulevard Social

Ravintolassa syömiseni on harventunut aikaisemmasta, joten tuntuu siltä, etten enää edes kunnolla tunne Helsingin ravintolatarjontaa.

Yksi uusi tuttavuus minulle on Vaelsa, Pohjois-Espalla sijaitseva italialainen ravintola, jota siskoni ehdotti illallispaikaksi meille äidin kanssa. Ravintolasta on kaunis maisema kauppatorille ja merelle päin. Rauhallinen miljöö sopii hyvin kuulumisten vaihtoon.

Vietimme Vaelsassa talvisen illan. Olimme kuulleet kehuja Vaelsan bruchetoista, joten tilasimme sellaiset alkupalaksi. Maalaisleivän rapeus ja tomaatin raikkaus yhdistyivät niissä herkullisella tavalla.

Pääruoaksi valitsin yhden Vaelsan itse valmistetuista tuorepastoista, jotka tarjoillaan al dente. Tämä mainittiin myös ruokalistassa, mistä päättelin että asiasta on ilmeisesti syntynyt keskustelua asiakkaiden kanssa. Itsekseni pohdin ovatko ihmiset nykyään niin tottuneita ylikypsään pastaan, että oikein valmistetusta pastasta täytyy varoittaa etukäteen. Voi aikoja, voi tapoja!

Pidin omasta pastastani. A la carte -lista on sittemmin jo vaihtunut, mutta olen varma, että pastat ovat edelleen siellä yhtä laadukkaita. Siskoni oli kuullut kehuja listalla olleista vegaanivaihtoehdoista ja hän tilasi vegaaniset tortellinit. Hän ei kuitenkaan ollut aivan yhtä tyytyväinen annokseensa kuin minä.

Jälkiruoaksi otin tiramisun, joka oli juuri sopiva makea ja kermainen, muttei liian kahvinen, sillä en erityisemmin pidä kahvista. Hyvä päätös illalliselle!

Yhtenä toisena iltana söimme samalla porukalla Boulevard Socialissa. Se on ravintola johon palaan aina uudestaan. Drinkit siellä ovat ihan omaa luokkaansa, ja maistuvat aina herkullisille. Coctaillistalta on vaikea päätellä miltä valmiit drinkit maistuvat, mutta en ole ikinä pettynyt kun olen saanut lasin pöytään.

Boulevard Social on keskittynyt Välimeren ja Lähi-Idän ruokiin. Olen aikaisemmin syönyt siellä aina maistelumenuja, mutta nyt valitsimme listalta a la carte -annoksia. Alkupalaksi otimme snack-annoksia yhden per henkilö. Itse valitsin minihampurilaisen muodossa harissalla maustettua possunkylkeä. Siinä yhdistyvät maut, jotka ovat minun mieleeni. Aioli, harissa ja punasipuli olivat loistava kombo.

Pääruoaksi tilasimme neljä annosta jaettavaksi: hummusta, tsatsikia ja babaganoushia pitaleipien ja tabboulehin kanssa; grillattua karitsankaretta paprika-mantelisalsalla (ihanan rouskuvaa hampaissa!); punajuurisalaatin ja grillattua munakoisoa. Kolmelle tässä oli aika paljon syötävää ja osa olikin pakko jättää syömättä, mutta kaikki oli omasta mielestäni tasaisen hyvää.

Tällainen konsepti, missä annokset jaetaan koko pöytäseurueen kesken, on hauska, sillä siinä pääsee maistamaan niin monenlaisia juttuja. Tuo Välimeren ja Lähi-Idän keittiö ovat itselleni niin mieleisiä, että Boulevard Socialiin palaan vielä monta kertaa.