Gaggui Kaffela Turussa

Paikka, joka ansaitsee ihan oman postauksensa, on Gaggui Kaffela. Se sijaitsee Turun rautatieaseman lähellä ja on siten loistava junantuoman turistin ex tempore kahvitteluun. Tai omalla kohdallani teettelyyn.

Gagguista saa, yllätys yllätys, kakkuja. Vitriinistä löytyy paitsi perinteisiä kakkuja myös sellaisia, joissa on kekseliäs uusi makuyhdistelmä. Kaikki varmasti herkullisia! Myös suolaista on tarjolla ja lounasta.

Kaffelan on perustanut solubiologi ja entinen syöpätutkija, joka haaveili omasta kahvilasta. Meidän asiakkaiden onneksi päätti toteuttaa unelmansa ja hän avasi Kaffelan vuonna 2014. Kahvilassa kaikki on mietitty pikkiriikkistä yksityiskohtaa myöten, niin sisustus kuin tarjoilutkin, joten on selvää, että kahvilan omistaja suhtautuu aiheeseen intohimoisesti. Ihanaa, että ihmisillä on nykyään niin paljon vaihtoehtoja toteuttaa itseään ja unelmiaan!

Kahvila on sisustukseltaan leikkisä, raikas ja viihtyisä. Esteetikko nauttii kahvilan yksityiskohdista kuten Terraviivan suloisista pitsilautasista, joilta kakut tarjoillaan. Turun murretta on käytetty kakkujen nimissä sekä vähän siellä sun täällä ja se tekee kaffelasta myös hauskan turistinähtävyyden.

Vappuviikolla kävin teellä siellä kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla söin suklaakakkua kinuskilla. Kakkupala oli juuri oikealla tavalla tuhti ja pala oli sopivankokoinen tyydyttääkseen suklaanhimon ja makeannälän. Jälkimmäisellä kerralla valitsin sitruunamarenkikakun, jossa yhdistyi sitruunan kirpeys ja marengin makeus.

Olen nyt kovasti mieltynyt Kaffela Gagguihin, vaikka mieltyminen ei käynyt mitenkään nopeasti. Ensimmäisinä vuosina keksin useamman paremman kahvilan Turussa, joista nykyään moni on lopettanut tai muuttunut tunnelmaltaan erilaiseksi. Gagguilla on selkeä oma tyylinsä ja takuuvarma laatunsa. Siksi se onkin nykyään yksi suosikkipaikkojani Turussa!

PS. Jos on kiire junaan, he myyvät ainakin teetä myös mukaan.

Advertisement

Hohtogolfaamassa

Jos tämän kesän sää ei aina ole suosiollinen, on sisälläkin paljon kivaa tekemistä. Yksi uusi juttu Helsingissä on minigolf sisällä, ja kaiken lisäksi vielä hohtogolf ja kauhugolf samassa!

Kyseessä on Hohtogolf West Coast ihan ydinkeskustassa Yrjönkadulla, Le Bonkin vieressä. Siskoni kutsui minut mukaansa ja konsepti oli niin erikoinen, että täytyihän sitä käydä kokeilemassa.

Minigolf-rata on siis tehty sisälle tilaan, joka on sisustettu kauhuelementeillä ja lavasteilla sekä urheiluun liittyvillä somisteilla. Kokonaisuus on vähän kummallinen, mutta toimiva. Osa radoista on tosi helppoja ja osa ihan mahdottomia. Hauskoja jippoja niihin oli keksitty ja kokonaisuus on hauskan yllätyksellinen.

Golf-ratojen yhteydessä on ahtaanpaikankammokuja (sisältyy golf-hintaan), jota kannattaa kokeilla jos ei kärsi pahasta ahtaanpaikankammosta. Totesin, että minä en kärsi, koska ahdas kuja ei ahdistanut ollenkaan.

Erillistä maksua vastaan pääsee kokeilemaam akrobaatintaitojaan lasermaze-huoneeseen, jossa täytyy pujottautua lasersäteiden välistä huoneen toiseen päähän. Se kävi jo urheilusta kun haasteeseen lisättiin ajanotto. Vaikeimman asteen säteet olivat itselleni ihan mahdottomat – olen liian kömpelö. Mutta seurueeni nuorin, yläasteikäinen urheilijanuorukainen, oli tarpeeksi elastinen niihinkin! Se oli hauska Mission Impossible -kokemus.

Näiden lisäksi West Coastissa pääsee myös kokeilemaan curlingia synteettisellä jäällä, mutta sen me jätimme väliin.

Golfaus oli hauskaa ja oli kiva kun baarista sai ostaa juomat mukaan kierrokselle. Yllättävät kauhuefektit olivat myös hauskoja, vaikken normaalisti ole kauhujuttujen ystävä. Iso peukku tälle uudelle lajille Helsingissä!

PS. Hohtogolfia löytyy muuten myös Vantaalta, Espoosta, Tampereelta ja Turusta!

Kevätretkillä Turussa + pari sanaa Turun Rosterista

Vaikka nyt ollaan oltu jo ihan hellelukemissa, myös pari viikkoa sitten oli kivat säät kun vierailin viikon sisään kaksi kertaa Turussa. Tänä keväänä olen muutenkin päässyt käymään monta kertaa Turussa, mikä on ollut pelkästään ihanaa, koska Turku on ihana kaupunki. Ai miten niin olen puolueellinen? No, ehkä. Asuin siellä kuitenkin 10 vuotta elämästäni. 😀

Varför Paris, vi har ju Åbo!

Pari viikkoa sitten ei vielä ollut lehtiä jokirannan puissa ja pensaissa, mutta ruoho vihersi jo ja istutukset kukkivat. Vapun jälkeisenä viikonloppuna oli kovin kesäinen fiilis, kun söin kesän ensimmäisen jäätelön auringonpaisteessa Aurajoen rannalla. Enkä muuten ollut ainoa. Vaikkei vielä oltu lähelläkään hellelukemia, ihmiset olivat kesäisissä fiiliksissä istuskellessaan joen rannoilla.

Aurajoen varsi on tätä nykyä ihana sunnuntaikävelypaikka. Oli loistava idea Turulta aikoinaan kunnostaa jokiranta ja panostaa sen ulkonäköön ja ratkaisuihin. Nyt kaupunkilaiset ja turistit saavat nauttia vanhasta kauniista arkkitehtuurista ja suurista lehtipuista.

Vappuaattona olin ex tempore liikkeellä ystäväni kanssa ja kävelimme Tuomiokirkon läheisyydessä, kun huomasimme vanhaan yliopiston rakennukseen avatun ravintolan. Etsimme juuri sillä hetkellä ruokapaikkaa, joten tutkimme vähän lähemmin tuota maaherran makasiiniksi nimettyä rakennusta ja ilmeni, että siinä on nykyään Roster-ravintola.

Sepäs sattui! Ei liene yllätys, että päädyimme sinne syömään. Meillä kävi tuuri ja meille löytyi pöytäkin, vaikka emme olleet tehneet varausta etukäteen. Turun Rosterin tilat olivat hienot ja ne oli remontoitu hyvällä maulla vanhaan rakennukseen. Tunnelma sopi hyvin sekä juhlaan että arkisyömiseen.

Ruokalistaa lukiessani koin hämmennystä siitä mitä valitsisin. Kaikki kuulosti samaan aikaan hyvältä ja kaikissa oli jotain ”outoa” mukana. Lopulta päädyin mureaksi haudutettuun iberico-porsaaseen chipotle-kastikkeella, ja se oli loistovalinta. Annokseni ei ollut ollenkaan sellainen kuin olin kuvitellut vaan kymmenen kertaa parempi. Söin lautasellisen hyvällä ruokahalulla ja kaavin jäljelle jääneen kastikkeen leivän palalla. En tiennyt pitäväni chipotle-kastikkeesta.

Yhdessä vaiheessa jäin kuuntelemaan, kun kuului ääni, jonka kuvittelin tuntevani. Äänessä oli syvä turun murre, kun sen käyttäjä sanoi muun muassa ”Meil o kaik oikke hyvi”. Asia jäi vaivaamaan, sillä tunnen edelleen jonkin verran ihmisiä Turusta. Vilkuilin ympärilleni, kunnes silmäni löysivät itse ravintolan pääjehun Kari Aihisen. En todellakaan tunne häntä, mutta ilmeisesti olen sen verran kuullut hänen puhettaan televisiossa, että se kuulosti tutulta.

Toisella kerralla olin liikkeellä kummipoikani kanssa. Hän oli ensimmäistä kertaa Turussa, joten hänelle ja muulle seurueelle oli tietysti näytettävä Tuomiokirkko. Sen ensimmäiset osan on tiettävästi rakennettu 1200-luvulla, mikä tuntuu ihan käsittämättömältä. Suomessa ei ole juurikaan totuttu siihen, että mikään ihmisen tekemä rakennus olisi 800 vuotta vanha. Kummipoikanikin kysyi pariin kertaan: ”Siis milloin tää oli rakennettu?”

Kävelimme myös vanhan suurtorin liepeillä mukulakivikaduilla ja ihastelimme noissa kortteleissa vallitsevaa erityistä tunnelmaa. Kauniita yksityiskohtia! Olen niin iloinen, että Turun kaupunki on pitänyt hyvää huolta näistä rakennuksista.

PS. Viikko pari myöhemmin jokivarren puut saivat lehdet muutamassa yössä. Kuvia voi katsoa esimerkiksi täältä Hansun Hassutellen-blogista!

Hunajabroileria ja parsarisottoa

Olen viime aikoina kokeillut paria uutta reseptiä. Mökkeillessä valmistin hunajaglaseerattua broileria seuraavalla yksinkertaisella reseptillä, jonka olen napannut vuosia sitten jostain lehdestä.

Hunajaglaseerattuja broilerinkoipia

4 broilerinkoipea
mustapippurirouhetta
Hunajaglaze:
1 dl juoksevaa hunajaa
1 raastettu valkosipulinkynsi
2 rkl barbeque-kastiketta

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Sekoita hunajaglazen aineet pienessä astiassa. Asettele broilerinkoivet vuokaan ja sivele hunajaglazella. Ripottele päälle mustapippuria. Laita uuniin paistumaan. Sivele koiville lisää hunajaglazea muutamaan kertaan paistamisen aikana. Paista uunissa kypsiksi, noin tunnin ajan riippuen koipien koosta.

Keittiöni on pieni ja sen säilytystilat vielä pienemmät. Inventoin kuivatavarakaappiani ja totesin, että on aika hankkiutua eroon puoliksi käytetystä risottoriisipaketista. Siinä muistellessani hyviä risottoreseptejä havahduin siihen, että parsakausi on nyt parhaimmillaan. Siitä innostuneena löysin Valion parsarisotto-reseptin.

Iloitsin myös siitä, että sain ko. reseptiin käytettyä jääkaapissa pitkään odotellutta valkoviinipulloa. Loput viinistä pakastin kahden desin annoksina tulevia ruuanlaittokertoja varten. Kätevä idea, jos joskus jää jäävalkoviinipullon loppu juomatta!

Ihmettelin risottoreseptissä ranskankermaa, mutta se sopi siihen oikein hyvin. Kaikenkaikkiaan tämä parsarisottoresepti oli oikein hyvä.

Yhden pysähdyksen taktiikalla Karoliinan Kahvimyllyssä

Olin pari viikkoa sitten mökkeilemässä Etelä-Savossa. Mökkitiemme kulkee nelostietä pitkin ja sen varrella Joutsan jälkeen etelästä päin tultaessa löytyy täydellinen taukopaikka, Karoliinan kahvimylly.

Karoliinan paikka on sijainnut muutamassakin eri kohdassa nelostien varrella. Pari vuotta sitten se muutti Leivonmäkeen suurempiin tiloihin. Uudet tilat eivät ole yhtä tunnelmalliset kuin edellinen vanha omakotitalo, mutta tilan sisustuksella on kuitenkin onnistuttu tekemään kahvilasta viihtyisä ja kaunis. Nyt tilaa on isommallekin ryhmälle.

Kahvilan tarjoilut ovat monipuoliset. Olimme lounasaikaan liikkeellä, joten söin aluksi maukkaan ja täyttävän lohisalaatin. Koska Karoliinan kahvimyllyn kakut ja leivonnaiset ovat ylivertaisia, oli jälkiruoaksi pakko ottaa kinuskivadelmakakkua. Nam!

Kahvilan tilojen yhteydessä toimii myös Jukolan Juusto oy, joka valmistaa Aito Cheddar -juustoa artesaanityönä oman tilansa maidosta. Kahvilassa on iso ikkuna, josta voi tarkkailla juuston valmistumista. Aito Cheddar -tuotteita on myös myytävänä kahvilassa.

Viikonloppu mökillä oli rentouttava. Kevät etelässä oli paljon pidemmällä, mutta lumi ehti sulaa paljon muutaman aurinkoisen päivän aikana. Teki hyvää päästä hetkeksi pois arjen pyörityksestä!

Kokeilemassa TRE-rentoutusmenetelmää

Olen viime aikoina pohtinut paljon stressiä sekä sen hallintaa ja vähentämistä. Kukapa stressiltä nykypäivänä välttyisi. Itsellänikin on takana tiukkojen deadlinejen värittämä ajanjakso. Siksi kaverini kutsu tulla kokeilemaan TRE-stressinpurkumenetelmää tuli loistavaan saumaan.

Olen aikaisemmin lukenut ja kuullut hyvää TRE:stä, mutta ongelmaksi silloin on muodostunut kokeilupaikkojen puute. Sitä ei nimittäin oikein YouTubesta opita. Siksi ilmoittauduin samantien kun kuulin kaverini järjestävän kokeilun.

Mistä TRE:ssä sitten on kysymys?
TRE tulee sanoista Tension, stress and trauma release exercise. Se perustuu havaintoon siitä kuinka eläimillä ja lapsilla tuntuu olevan sisäsyntyinen mekanismi purkaa stressiä tärisyttämällä kehoa ja sen osia. Aikuisilta sen käyttö spontaanina rentoutusmenetelmänä tuntuu kadonneen, mutta sen voi oppia uudelleen harjoittelemalla.

TRE on yksinkertainen ja helposti omaksuttava itsehoitomenetelmä, jonka vaikutuksen ilmenevät nopeasti. TRE rentouttaa, aktivoi ja mobilisoi stressin ja traumaattisten kokemusten jännittämiä lihaksia. Menetelmässä käynnistetään lihasten vapinana tai tärinänä alkava luonnollinen ja nopeasti vaikuttava palautumismekanismi.
Lähde: http://www.trefinland.fi

Miten harjoitus eteni?
Osallistuin tunnin kestävään ensimmäiseen harjoituskertaan muutaman kaverini kanssa. Päällä meillä oli rennot vaatteet ja alla joogamatot. Aluksi lämmittelimme lihaksia muutamilla yksinkertaisilla liikkeillä sekä teimme venytyksiä. Sitten lähdimme hakemaan tuntumaa kehon värinään jännittämällä pitkäkestoisesti jalkojen suuria lihaksia nojaamalla selän seinään.

Olen kokenut vastaavaa tärinää joskus aikaisemminkin urheillessa, mutta silloin olen aina pyrkinyt lopettamaan tärinän. Aluksi olikin haasteita siinä, että uskalsi ja osasi antaa tärinän tulla ja päästää irti kehon kontrollista.

Jonkin ajan kuluttua vaihdoimme toiseen liikkeeseen, jossa olimme selinmakuulla. Siinä vaiheessa olin hiffannut mistä tässä on kyse ja lihasjännitystärinä muuttui kehon spontaaniksi värinäksi, joka välillä hiljeni ja välillä kasvoi. Tunne oli niin kummallinen, että minua alkoi hymyilyttää leveästi. Melkein nauratti, kun keho teki jotain mitä en ollut itse käskenyt sen tehdä.

Kun olimme tärisseet hyvän aikaa, oli loppurentoutumisen aika. Tärinä keskeytettiin helpolla liikkeellä, jonka jälkeen rauhoituimme viideksi minuutiksi makaamaan aloillamme. Lopuksi vielä keskustelimme kokemuksestamme ja oli mahdollisuus kysyä ohjaajalta mieltä askarruttavista asioita.

Ohjaajamme Simo Pohjola piti huolta, että harjoituksessa oli turvallinen ilmapiiri ja onnistuimme kaikki saamaan kehossamme aikaan tärinää. Hän osasi neuvoa hyvin eri tilanteissa ja pääsimme hyvin jyvälle mistä TRE:ssä on kysymys.

Miten se vaikuttaa?
Itse sain parhaiten tärinän aikaan lantiossani, joka tuntui harjoituksen jälkeen rentoutuneelta. Melkein kuin olisin käynyt hierojalla. Lantio tuntui kevyeltä ja rentoutuneelta.

TRE:n kerrotaan säännöllisesti harjoitettuna muun muassa parantavan unta, vähentävän stressiä, huolia ja ahdistusta, vähentävän lihaskipuja sekä lisäävän energiaa ja notkeutta. Menetelmää on tutkittu parikymmentä vuotta.

Missä sitä voi kokeilla?
Suomen TRE-järjestön sivuilla on listattu kaikki koulutetut ohjaajat, joilta tunteja voi kysellä. Lisäksi Helsingin Pasilassa kokoontuu harjoitusryhmä.

Jos päädyt kokeilemaan, ole varovainen. Tähän jää helposti koukkuun!