Ravintolat Spis ja Pastis

Kaverini harmitteli minulle sitä, että hänen tulee käytyä hirveän harvoin ravintoloissa syömässä. Koska itselläni oli sama harmitus, sovimme jatkossaa käyvämme yhdessä 1-2 kuukauden välein kokeilemassa jotain uutta ravintolaa.

Ensimmäinen kokeilumme oli Passio, josta kirjoitin täällä. Toinen kokeilumme kohdistui Spis-ravintolaan, joka sijaitsee Kasarmikadulla.

20180414_173212

Spis on pitkään ollut käyntikohteideni listalla, mutten oikeastaan ole tiennyt siitä nimeä lukuunottamatta mitään. Yllätyin kuinka pikkuruinen ravintola se oikeasti olikaan. Asiakaspaikkoja taisi olla vain tusina! Ravintolahuone oli siis aika intiimi tila, mutta silti fiksusti sisustettu, sillä en muista häiriintyneeni viereisen pöydän keskusteluista tai muusta hälinästä. Sen sijaan olo oli aika erityinen, kun tiesin ettei annoksia ole valmistettu liukuhihnalla. Tai ainakin aika lyhyellä liukuhihnalla sitten.

20180414_173516

Valitsimme ystäväni kanssa lyhyen maistelumenun, johon kuuluu neljä ruokalajia. Siihen kuitenkin kuului niin monta keittiön tervehdystä ja väliruokaa, että sekosin vähän laskuissa. Päällimmäiseksi muistoksi ruoasta jäi raikkaus ja suomalaisuus.

Ruokalajeissa oli käytetty paljon juureksia ja maut olivat puhtaita. Erityisesti mieleeni jäi lonkerosorbetti, joka huuhteli suun ennen seuraavaa ruokalajia sekä jälkiruoaksi tarjoiltu tyrniä ja valkosuklaata kuusenkerkkävaahdolla. Pääruoaksi tarjoiltiin karitsaa, joka suli suuhun. Kaikki ruoka oli esteettisen kaunista. Arvostan!

20180414_191209

Pidin Spis-ravintolasta todella paljon. Kolmas ravintolakokeilumme tapahtui Turun Rosterissa, josta kirjoitin täällä. Neljäs vierailukohde oli Spis’n kulman takana ranskalainen ravintola Pastis.

Pastiksella on hieno sijainti siinä mielessä, että sen suloiselle terassille paistaa ilta-aurinko. Pikku-Roban kauniita taloja on varmasti hauska katsella istuessaan lasillisella. Meillä oli pöytä sisällä ravintolassa, joka on sisustettu aika ranskalaiseen tyyliin pelkistetysti. Päähuomio onkin ruoassa.

Tämä ravintolakäyntimme ei valitettavasti ollut ihan yhtä onnistunut kuin Spis’ssä. Tarjoilu Pastis’ssa (kolmen eri tarjoilijan toimesta) oli vähän tylyä ja huolimatonta. Ehkä ranskalaisuus oli viety tässä suhteessa vähän turhan pitkälle?

Ruoaksi valitsin listalta sammakonreisiä ja pääruoaksi parsaa mustekalan eli pulpon kanssa. Molemmat annokset olivat tunnistettavan ranskalaisia ja maustettu hyvin. Pastis on kyllä ranskalaisen ruoan ystävän must-paikka. Jälkiruoaksi pyysin keittiötä yhdistämään kahdesta jälkiruoka-annoksesta minulle raparperisorbettia ja pistaasijäätelöä, kun mieleni teki saada jotain raikasta. Ne olivat herkullisia!

20180519_171239.jpg

Tällä neljännellä ravintolavierailulla keksimme oman pisteytyssysteemin, jota alamme pitää käymistämme paikoista. Stay tuned – esittelen täällä blogissa seuraavatkin ravintolakokeilumme!