Vinkkejä iltapäiväteen ystäville: Wehmaan teehuone Juvalla ja Cafe Peroba Espoossa

Brittien keksimä iltapäiväteetarjoilu rantautui Suomeen kymmenisen vuotta sitten. Nykyään Helsingistä saa iltapäiväteetä useammastakin paikasta, joista pisimmät perinteet lienee Salutorgetilla. Kyse on teen tai kahvin kanssa kerrosvadissa tarjoilluista pienistä suolaisista ja makeista suupaloista. Yhden jopa kansainvälisesti parhaista iltapäiväteekokonaisuuksista tarjoilee Wehmaan teehuone.

Etelä-Savossa Juvalla keskellä maaseutua sijaitseva englantilainen teehuone on muutamassa vuodessa saavuttanut teen ystävien keskuudessa niin suuren suosion, että he laajensivat tilojaan hiljattain. Romanttisen englantilaisittain sisustetussa herraskartanomiljöössä pääsee helposti iltapäiväteetunnelmaan. Teelista on pitkä ja monipuolinen, ja teetä myydään myös mukaan viereisen deli shopin puolella. Tänne kannattaa tulla ajan kanssa, sillä valintoihin menee jonkin aikaa ja iltapäivätee ei ole pikaruokaa. Myös herkkukaupasta löytyy paljon mielenkiintoista tutkittavaa ja ostettavaa.

20180620_114151

Ihanan miljöön ja hyvän teen lisäksi Wehmaan teehuone on tunnettu tilauksesta paistettavaista skonsseistaan. En ole missään maistanut vastaavia skonsseja, jotka olisivat yhtä suussasulavia ja rapeita. Ostin herkkupuodista kotiinviemiseksi jauhoseosta, jonka avulla saman pitäisi onnistua kotikokiltakin, mutta saa nähdä miten käy. En ole vielä kokeillut.

Iltapäivätee Wehmaan kartanossa on suuri nautinto, jota varten kannattaa poiketa vähän kauempaakin.

20180620_115931

Ihan vastikään pääkaupunkiseutu sai uuden iltapäiväteepaikan, kun kahvila Peroba Leppävaarassa alkoi tarjoilla iltapäiväteetä kerran kuussa (ennakkovarauksella!). Vanha punainen hirsikartano Villa Ylänne kätkee sisälleen suloisia huoneita, joissa todellakin kelpaa nauttia iltapäiväteetä.

20180822_182038

Peroban iltapäiväteekokonaisuus on ehkä parhaimpia maistamiani. Kattaus sisälsi paitsi perinteisiä iltapäiväteehen kuuluvia sormisyötäviä kuten kurkkuvoileipiä, skonsseja ja sitruunakakkua myös uusia ideoita kuten poro-piparjuuriruisnappeja, sipulipiirakkaa ja toscamasariinia. Erinomainen yhdistelmä makuja!

20180822_162633

Peroban iltapäivätee on todella suosittu ja syyskuun iltapäiväteekattaus on jo loppuun varattu. Kannattaa seurailla verkkosivuja ja varata oma paikka lokakuun kattaukseen heti kun päivä ilmoitetaan. Näitä herkkuja ei kannata jättää väliin!

Mainokset

Kreisejä nähtävyyksiä Etelä-Islannissa

Olin kesällä viikon Islannissa. Reykjavikin lisäksi pääsin näkemään hienoja luonnonmuodostelmia Lounais- ja Etelä-Islannissa. Osallistuimme järjestetylle puolipäiväiselle Kultainen kierros -retkelle sekä vuokrasimme auton, jolla huristelimme läpi Etelä-Islannin suurimmat nähtävyydet.

Kultainen kierros -retki oli kokemisen arvoinen. Opastetulla retkellä kiersimme Thingvellirin kansallispuistossa, Haukadalurin geotermisen alueen geysireillä sekä Gullfossin vesiputouksella. Thingvellir on islantilaisille tärkeä paikka, sillä Islannin ensimmäinen parlamentti kokoontui siellä 900-luvulla. Se sijaitsee myös kahden mannerlaatan erkanemispaikassa ja maan pinnasta näkee kuinka kallio on repeillyt(!). Mannerlaatat liikkuvat edelleen hiljalleen kauemmas toisistaan. Geysirien alueella näimme mahtavan Strokkur-geysirin syöksevän kiehuvaa vettä syvyyksistä. Matkalla valtavalle Gullfoss-vesiputoukselle pääsimme maistamaan luonnon lähteestä pulppuavaa vettä. Maistui muuten hyvältä!

20180628_122116
Gullfoss

Järjestetylle retkelle kannattaa osallistua, sillä ainakin me saimme siinä paljon mielenkiintoista lisätietoa Islannista hyvältä oppaaltamme. Lisäksi molemmat saatoimme katsella nähtävyyksiä rauhassa eikä toisen havainnointikyky mennyt autolla ajamiseen.

Järjestetyllä kyydillä menimme myös Siniselle Laguunille, joka on turistien keskuudessa valtavan suosittu kuuma lähde, nykyään spakylpylä. Sen veteen on sekoittunut piikiveä ja sillä sanotaan olevan erityisen hoitava vaikutus. Tämä kuuma lähde on täydellisen kaupallistettu ja edullisimmatkin liput maksavat lähes sata euroa. Kokemus oli, uskomatonta kyllä, kuitenkin sen arvoinen. Vesi oli ihanan lämmintä (eri lämpöistä eri kohdissa laguunia) ja hintaan kuului mutanaamio, pehmoinen pyyhe sekä ilmainen juoma, jonka pystyi nauttimaan vedessä. Lisäksi kylpylän järjestelyt olivat loistavat. Enpä ole aikaisemmin ollut kylpylässä, jossa on esimerkiksi kuivaushuone, jotta pukuhuoneiden lattia ei kastu. Hieno kokemus kaiken kaikkiaan!

20180629_155746

Siniseltä Laguunilta jatkoimme lentokentälle, josta vuokrasimme auton. Seuraavien päivien aikana näimme vesiputouksia, joista mielestäni hienoin oli Seljalandsfoss, jonka taakse pystyi kävelemään. Muita näkemiämme putouksia olivat Skógafoss ja Ægissíðufoss. Myös pienempiä vesiputouksia näkyi siellä täällä matkan varrella.

Yhtenä päivänä tutustuimme Hvolsvölluriin viime vuonna avattuun Lava-keskukseen, jossa on tulivuori- ja maanjäristysnäyttely. Museo oli odottamaani pienempi, mutta sitäkin interaktiivisempi. Siellä pääsi mm. kokeilemaan miltä maanjäristys tuntuu. Museo oli kaksikielinen, tekstit olivat islanniksi ja englanniksi. Opin paljon uutta maapallomme geologiasta. Lisäksi museon kahvilasta saa erinomaisia kakkupaloja!

Ehkä omituisin nähtävyys etelässä oli 40 vuotta sitten rannikolle pakkolaskun tehneen amerikkalaisen sotilaslentokoneen hylky. Sinne vei 3,5 kilometrin pituinen kivinen tie, joka kulki kuumaisen mantereen halki. En ole ollu omituisemmassa paikassa. Auto oli jätettävä päätien varteen ja perille oli käveltävä viiltävässä tuulessa. Silminkantamattomiin näkyi pelkästään kivistä maata. Hylky on suosittu nähtävyys erityisesti valokuvausta harrastavien ja amerikkalaisten nuorten keskuudessa. Molempia oli hylyn luona kymmeniä.

20180701_150500
Vik, kaupunki Etelä-Islannissa

Reynisfjara Beach, musta ranta Vikin länsipuolella on monella tavalla erikoinen ja must-nähtävyys, jos ajelee Etelä-Islannissa. Ranta on täynnä veden hiomaa pientä mustaa ja harmaata kiveä. Aallot ovat rannalla arvaamattomia ja kuolemanvaarallisia: moni pahaa aavistamaton on kääntänyt selkänsä ottaakseen kuvia upeista kallioista, kun voimakas aalto on valtavalla voimallaan tullut ja vienyt kuvaajan mukanaan.

Pysyttelin itse kaukana rantaviivasta ihailemassa upeita kalliomuodostelmia. Rantaa kannattaa kävellä pidemmälle, sillä kallio on halkeillut eri kohdista eri tavalla. Uskomattomia muotoja! Täällä on myös mahdollista nähdä lunneja, jotka lentelevät lokkien seassa. Ne erottaa helposti värikkäästä nokasta ja räpiköivästä lentotyylistä. Vietin pitkän tovin niska kenossa tarkkaillen lintuja kallion päällä.

20180701_134008

Jatkoimme Vikistä vielä hiukan eteenpäin itään ja koilliseen, sillä meillä oli sopivasti aikaa käydä katsomassa jääkaudella muodostunutta kanjonia, Fjaðrárgljúfuria. Sen sata metriä korkeat seinämät reunustavat pohjalla virtaavaa Fjaðrá-jokea. Kanjonia pääsee parhaiten ihailemaan kävelemällä itäistä polkua pitkin kanjonin seinämän päällä aina vesiputoukselle asti. Maisemat ovat upeat!

20180701_171113

Matkalla kanjonille pysähdyimme katsomaan päätien varressa olevaa erikoista näkyä, Laufskálavarðaa. Entisajan matkailijat ovat pinonneet kiviä pieniksi keoiksi tuomaan hyvää onnea matkalle erämaan halki. Karussa maastossa kivikeot ovat taianomainen näky.

Islannissa kun oltiin, olisin kovasti halunnut nähdä jäätikön. Niille ei kuitenkaan ole mitään asiaa ilman opastettua retkeä, koska jäätiköt ovat osaamattomalle ja kokemattomalle vaarallisia (ja toisinaan valitettavasti kokeneemmillekin).  Me emme olleet varanneet jäätikköretkelä, joten ajattelin että jäätikkö jäisi näkemättä. Etelässä ajaessamme näimme kuitenkin päätiestä erkanevan tien ja kyltin, joka opasti jäätikölle. Yhteistuumin päätimme mennä katsomaan olisiko sittenkin mahdollista pienellä vaivalla päästä edes näkemään jäätikköä lähempää. Lumihuippuisia vuoria ja jäätiköitä oli kyllä horisontissa tullut jo nähtyä.

Tie vei Sólheimajökull-jäätikön läheisyyteen parkkipaikalle, jossa yritykset tarjosivat jäätikköretkiä. Mutta mikä parasta, ihan ilman retkeäkin saattoi kävellä lyhyen matkan paikkaan, jossa pääsi näkemään valtavan jäätikön eteläreunan. Se oli vaikuttava näky ja surullinen muistutus maapallon lämpenemisestä. Ei niin kovin kauaa sitten kävelypolkummekin oli ollut jään peitossa, mutta jää vetäytyy vuosi vuodelta pohjoisemmaksi.

20180702_114234

Olisi ollut hienoa päästä koskemaan jäätä, mutta Islannissa jos missä kannattaa ihan oikeasti pelata varman päälle ja välttää turhia riskejä. Luonnon voimat siellä tuntuvat olevan tavallistakin arvaamattomampia ja sulava jää ei ole kovin luotettava elementti. Tyydyimme siis ihailemaan pysäyttävää näkyä turvallisen matkan päästä. Kaikki turistit eivät niin tehneet ja saatoimme vain toivoa, että jäätiköstä ei juuri sillä hetkellä irtoaisi jäävuorta, jonka aalto pyyhkisi uhkarohkeat turistit alleen.

Vedessä näkyi jäätiköstä irronneita lohkareita, joista osa oli melkein mustia. Se on tulivuorenpurkauksista vapautunutta tuhkaa, joka on kiinnittynyt lohkareisiin ja värjännyt ne mustaksi. Myös itse jäätikkö ei ollutkaan kokonaan valkoinen!

20180628_085714

Paljon erikoista ja kummallista tuli nähtyä Islannin matkalla. Opin paljon uutta niin maapallosta, Islannista kuin itsestänikin. Sain upeita kokemuksia ja ihania hetkiä.

Voit lukea aikaisemmat matkakertomukseni Islannista täältä (Reykjavik) ja täältä (ratsastamassa issikoilla).

Possu sanoo röhröh eli kuinka hauskaa Lomamäen lemmikkipuistossa onkaan

Inkoossa sijaitsee mainio eläinpuisto Lomamäki, joka on kaikkien eläintenpaijaajien suosiossa. Se on pieni yksityinen eläinpuisto, jossa eläinten kanssa pääsee läheisempään kosketukseen kuin normaaleissa eläintarhoissa. Kävin siellä ensimmäisen kerran viime kesänä ja silloin kirjoittamani postauksen voi käydä lukemassa täältä.

20180809_135707

Lomamäessä on monenlaisia eläimiä, joista osa on pelastettuja. Esimerkiksi Mariah-kettu löydettiin orpona autotien laidasta. Hänen sisaruksensa pystyttiin hoidon jälkeen palauttamaan luontoon, mutta Mariah oli jo liian kesy eikä olisi enää pärjännyt itsenäisesti metsässä, joten Lomamäki tarjosi hänelle kodin. Kettuaitaukseen pääsee eläintenhoitajan mukana muutaman kerran päivässä syöttämään Mariahille ja hänen kaverilleen Kimille makupaloja.

Eksoottisimmista eläimistä voisin mainita boakäärmeen (jota pääsee myös paijaamaan!), nelisormimangustit, laamat ja pesukarhut. Eläinpuistossa on paljon myös lemmikkieläimiä kuten pupuja, papukaijoja ja frettejä. Meidän vierailulla sattui pieni episodi kun pässi päätti karata aitauksestaan ja mennä syömään muiden eläinten safkoja. Hän potkaisi laudan irti aitauksestaan ja käveli muina pässeinä ruoka-astialle. Eläintenhoitajat saivat hänet vain ruoalla houkutellen takaisin omaan aitaukseensa.

Tänä vuonna satuimme juuri oikeaan aikaan Lomamäkeen, sillä toinen pesukarhuista oli hereillä ja saimme hänelle audienssin. Pitkäaikainen unelmani toteutui, kun pääsin rapsuttamaan pesukarhua! Hän oli ihanan pehmoinen ja sympaattinen, hiukan ahmatti myös. ❤

20180809_134336(0)

Lomamäessä jokainen vierailija saa pienen kupin siemeniä, joita voi syöttää eläimille. Siemenistä innostuivat erityisesti siat, jotka ensin nätisti nuolivat siemenet kämmeneltäni, mutta toisella kerralla ottivat koko käteni suuhunsa. 😀 Onneksi possu ei purrut! Niiden syöttäminen kämmeneltä tuntui hassulta.

20180809_140050

Victor-kilpikonna kulkee puistossa vapaana ja natustaa kaikkea vihreää. Hän on iso ja rauhallinen otus, joka kulkee omilla kilpparibisneksillään. Kuulin viime vuonna, että kilpikonnan kilvessä on tuntoaisti, joten silittelin myös häntä. En kyllä tiedä mitä mieltä hän siitä oli, kun en osaa tulkita kilpikonnan ilmeitä. Mutta ei hän karkuunkaan lähtenyt. Kuka nyt ei silityksestä pitäisi?

 

20180809_153129

Lomamäen eläinpuisto on mainio päiväretkikohde ja se on avoinna elokuun loppuun asti. Lapsille on alueella paljon tekemistä, jopa pomppulinna, ja eläinten kanssa puuhaillessa menee aika mukavasti.

Juhannus Itä-Suomessa

Aloitin kesälomani tänä vuonna viikkoa ennen juhannusta. Loman alkajaisiksi suuntasin Itä-Suomeen isäni kanssa ja otin mukaan saksalaisen ystäväni, joka ei ollut matkustanut aikaisemmin Itä-Suomessa. Suunnitelmani oli näyttää hänelle Itä-Suomen luontoa ja viettää perinteinen suomalainen mökkijuhannus.

Juhannusviikolla vietimme yhden päivän Savonlinnassa. Oopperajuhlat eivät olleet vielä alkaneet, joten kaupungissa oli hyvin tilaa. Meille sattui aurinkoinen päivä, joten päätimme osallistua tunnin pituiselle Saimaan risteilylle, joka lähti torilta ja kiersi Olavinlinnan. Se oli hauska tapa tutustua kaupunkiin.

20180620_150822

Kun seuraavana päivänä lähdimme jatkamaan matkaa Punkaharjulle, pysähdyimme Amanda B:n tehtaanmyymälässä. Siellä oli vaikka minkälaista sisustustavaraa. Kannattaa poiketa, jos on Savonlinnan suunnalla.

Seuraava pysähdys oli Johanna Oraksen taidekartano Punkaharjulla. Siellä oli kesän ajan Johannan 25-vuotistaiteilijanäyttely. Hänen ateljeensa sijaitsee kartanon yhteydessä ja sinne pääsi myös kurkistamaan. Ihastuin Johannan värikkäisiin ja tarkkanäköisiin teoksiin, joissa oli kekseliäisyyttä ja kantaaottavuutta. Hänen taiteeseensa voi tutustua hänen verkkosivuillaan.

20180621_105739

Punkaharjulla itse luonto ja tien molemmin puolin aukeavat järvimaisemat olivat upeita. Jotta reissu ei menisi autossa istumiseksi, jalkauduimme tutustumaan sotien aikaisiin taisteluhautoihin keskellä kauneinta mäntymetsää. Punkaharjun taisteluhaudat ovat osa 1200 kilometrin pituista Salpalinjaa, jonka rakentaminen aloitettiin talvisodan aikana.

Aurinkoisena kesäpäivänä taisteluhaudat tuntuivat väärään paikkaan päätyneiltä eikä näille käytäville tullutkaan sodissa tarvetta. Niitä on kuitenki kunnostettu ja rakennettu uudelleen, jotta jälkipolvet pääsevät tutustumaan niihin. Taisteluhaudassa kävellessä tuli mieleen uusi Tuntematon sotilas -elokuva ja erityisesti se kohtaus, jossa Robin Packalénin näyttelemä nuori alokas kiellosta huolimatta nostaa päänsä taisteluhaudasta ja kuolee vihollisen luotiin.

Taisteluhaudasta näki vain taivaan ja korkeat männyt, sillä se oli maastossa korkeammalla. Samaistuin kiusaukseen nostaa päätä, vaikka omalla kohdallani halusin vain nähdä maiseman ja kauniit järvet. Kauniina kesäpäivänäkin se oli aika kylmäävä paikka.

20180621_115913

Punkaharjulta ajelimme Kerimäen kirkolle, joka on maailman suurin puukirkko ja Suomen suurin kirkkorakennus. Kaunis keltainen kirkko kohoaa pienellä kukkulalla ja on aika mahtava näky. Se on vihitty käyttöön vuonna 1848. Selitys sille miksi juuri Kerimäellä on maailman suurin puukirkko on se, että silloinen kirkkoherra halusi kirkkoon mahtuvan kerralla puolet pitäjän asukkaista eli 6000 ihmistä. Kirkko on upea myös sisältä. Valoisa ja avara kirkkosali on maalattu sinertävän harmaalla ja valkoisella. Ennen mökille paluuta kävimme vielä Valamon luostarissa, jossa söimme täyttävän lounaan ja tutustuimme pihapiirin nähtävyyksiin.

IMG-20180625-WA0030

Sen jälkeen kävimme tekemässä juhannuksen ruokaostokset ja suuntasimme mökille järven rannalle. Tarkoitus oli viettää perinteinen mökkijuhannus saunomisineen ja grillailuineen. Sääkin oli lähes perinteinen, sillä alkukesän kuivuus oli vaihtunut sateisiin. Onneksi juhannusaattona ei meidän mökkipaikkakunnallamme satanut, mutta harmiksemme juhannuskokko jouduttiin perumaan kovan tuulen takia.

Juhannus sujui kuitenkin rattoisasti hyvän ruuan ja seuran parissa. Pitkän viikonlopun aikana muun muassa leivoin ohrarieskaa, loimutimme lohta, paistoimme nuotiolla tikkupullia, teimme kana-kiinankaaliwokkia muurinpohjapannulla ja harjoittelimme vaahtokarkkien käristämistä tulella.

Ohrarieska

1,5 l maitoa (josta 0,5 litraa ryynien liottamiseen)
3-4 dl rikottuja ohraryynejä
3 munaa
0,5 dl vehnäjauhoja
suolaa

Laita ryynit likoamaan 0,5 litraan maitoa muutamaksi tunniksi. Keitä ohrapuuro ryyneistä ja maidosta (käytän itse tähän punaista maitoa). Jäähdytä puuro. Lisää munat kun puuro on jäähtynyt (muuten kananmunat hyytyvät kun joutuvat kosketuksiin kuuman puuron kanssa). Lisää puuron joukkoon vehnäjauhot ja suola. Kaada puuro korkeareunaiselle uunipellille, joka on vuorattu leivinpaperilla. Paista 250 asteessa noin puoli tuntia kunnes pinta on saanut kauniin värin.

PS. Jos pelkäät, että maito palaa pohjaan, voit esilämmittää sen mikrossa. Silloin keittoaika jää lyhyemmäksi ja pohjaanpalamisen riski pienemmäksi.

Kaiken syömisen ohella saunoimme ja uimme joka päivä. Isäni opetti meille miten tehdään oikeaoppisesti vasta saunaan ja kävimme soutelemassa järvellä. Yhtenä päivänä teimme pienen vaelluksen ja otimme evääksi maailman parasta pannukakkua, joka oli tehty tällä reseptillä. Se on nimensä mukaisesti toooosi hyvää, enkä enää muita reseptejä käytäkään. Omenahillon ja kermavaahdon kanssa se maistui herkulliselta kauniita maisemia ihaillessa.

Varsin onnistunut juhannus!

20180624_145516

 

Helsingin ihanat kahvilat

Kirjoittelin tammikuussa täällä Helsingin kahviloista, joissa olin käynyt edellisenä kesänä. Niistä Kuppi ja Muffini on pistänyt pillit pussiin. Harmittaa, sillä se oli yksi lempikahviloistani. Toivottavasti sen tiloissa syksyllä avattava Hygge on yhtä ihana. Tässä postauksessa kerron seitsemän uutta tai vanhaa kahvilaa, joissa olen käynyt tänä kesänä.

1) Silvoplee
Olen pitkään käynyt ystäväni kanssa säännöllisen epäsäännöllisesti avantouimassa Kulttuurisaunalla. Toisinaan saunomisen ja uimisen jälkeen on mukava istahtaa vielä teelle. Ihan vasta äskettäin keksimme, että kahvilaravintola Silvoplee sijaitsee kätevän matkan päässä Kulttuurisaunasta ja on melkein matkan varrella Merihaasta keskustaan (no okei, ei ihan, mutta koukkaus ei ole pitkä).

Vielä en ole päässyt maistamaan Silvopleen kasvisravintolan tarjontaa, mutta kahvila on nyt tullut tutuksi. Siellä on tarjolla monipuolisesti suolaista ja makeaa sekä tervellisiä vaihtoehtoja. Smoothiet, raakapuurot ja raakakakut näyttävät ja ovat herkullisia. Osassa raakaleivonnaisia käytetään makeutukseen hunajaa, joten ne ovat makeampia kuin esimerkiksi taatelilla makeutetut.

20180713_120652

2) Bon Temps
Mannerheimintien varrella Meilahdessa on kiva kahvila Bon Temps, joka on lähellä asuvien suosiossa. Olen kulkenut siitä ohi lukemattomia kertoja enkä ihan ymmärrä miksi kävin siellä vasta tänä kesänä. Mutta hyvä että viimein kävin siellä, sillä konsepti on mainio: pienessä kahvilassa on tosi monipuoliset tarjoilut ja ihania aamupalavaihtoehtoja.

20180713_101236

3) Taideterassi
Kesällä huomasin Facebookin mainostavan Taideterassi-kahvilaa. Paikka oli tuntematon minulle mutta mainoksen valokuvat kiinnostavia. Kyseessä on Linnunlaulun Sinisen huvilan länsipuolella oleva terassikahvila. Moni tietää Sinisen huvilan eteläpuolella olevan kahvilan, mutta tämä on siis eri paikka.

Taideterassin valikoima oli myös monipuolinen. Erityisesti kiinnitin huomiota vegaanisiin vaihtoehtoihin kuten korvapuusteihin ja suklaakakkuun. Paljon muutakin herkullista kahvilasta löytyi ja tietenkin loistava näköala Töölönlahdelle ja Oopperatalolle.

20180713_111755

4) Cafe Ekberg
Bulevardin vanha kunnon cafe Ekberg on pettämätön. Jos etsit perinteisiä leivonnaisia kuten napoleon- tai aleksanterin leivoksia, täältä löydät niitä. Ekberg on yksi harvoja Helsingin kahviloita, joissa on vielä pöytiintarjoilu – hauska kuriositeetti, joka tosin hidastaa kahvittelua jonkin verran.

Ekbergin leipomo pääsi otsikoihin, kun se remontoitiin ja avattiin uudestaan alkuvuodesta. Moni koki, että uusi sisustus ei kunnioittanut tarpeeksi kahvila-konditorian pitkää historiaa. Kahvilan puoli on kuitenkin edelleen sisustettu perinteiseen 1900-luvun alun tunnelmaan, joten siellä voi hetken kuvitella olevansa jossain muualla kuin 2018 vuoden Helsingissä.

20180713_142205

5) Cafe Succès
Ranskalainen cafe Succès löytyy Korkeavuorenkadun eteläpäästä. Kävin siellä kuumana kesäisenä iltapäivänä, jolloin tarjoiluvaihtoehdot olivat vaatimattomat, mutta kahvila onkin ranskalaistyylinen katukahvila, joissa yleensäkään ei ole suuria tarjoiluja.

Teekupin ja suussasulavan suklaamuffinin parissa oli hauska katsella leppoisan Korkeavuorenkadun meininkiä ja ohikulkijoita. Lähistöllä on muuten ihana paperitavarakauppa Papershop!

20180713_151559

6) Cafe Viola
Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan ohessa on vanhassa puutalossa kahvila Viola, jossa on tarjolla lounasta sekä pientä suolaista ja makeaa välipalaa. Valikoima ei ole erityisen laaja, mutta riittävä mukavalle kahvitteluhetkelle. Puutalon sisustus kunnioittaa talon historiaa ja ulkona on kiva terassi.

20180713_132658

7) Ihana kahvila Baari
Tammikuun postauksessa kerroin Ihana-kahvilasta, joka on ulkoilmakahvila Sompasaaressa. Sattumalta törmäsin muutama viikko sitten saman konseptin kivijalkakahvilaan Aleksanterinkadulla. Kahvilan nimeä en nähnyt ulkopuolella, mutta hintalaput leivonnaisten päällä oli tehty samalla kauniilla tekniikalla kuin Sompasaaren kahvilankin.

Kahvila on kotoisa ja sisustettu eriparihuonekaluilla ja söpöillä vanhoilla sohvilla. Oikein hurmaavaa!

20180714_144636

Mukavia kahvilahetkiä!