Lissabon, Euroopan hurmaava helmi

Kävin viikko sitten ensimmäistä kertaa Portugalissa enkä voi ymmärtää miksi vasta nyt. Se osoittautui ihanaksi ja kauniiksi maaksi, josta kirjoittelen teille useamman postauksen verran. 😀

Lissaboniin lentää suoria lentoja Helsingistä vain TAP Portugal, jonka lennot Lissaboniin ovat toistaiseksi ainoastaan kettumaisia yölentoja. Mutta jos niistä selviää, perillä odottaa kesällä kuuma ja talvella leuto ilmasto, herkullinen ruoka, ystävälliset ihmiset sekä kaunis Lissabon. Me suuntasimme lentokentältä autovuokraamon kautta Pohjois-Portugaliin, mutta siitä lisää myöhemmissä postauksista. Ennen paluuta Helsinkiin vietimme kolme päivää Lissabonissa.

Lissabon on rakennettu seitsemälle kukkulalle Tejo-joen varrelle. Turistille korkeuserot näkyvät runsaina portaina ja mäkinä, ja kun siihen lisää vielä liukkailla laatoilla kivetyt kadut, on  jalassa parasta pitää tennarit. Askelia tulee helposti päivän aikana parikymmentätuhatta, kun tutkii Lissabonin kujia ja nurkkia.

Näkymä Castelo de São Jorgelta länteen

Oma reissuni sisälsikin paljon kuljeskelua ja Lissabonin elämänmenosta nauttimista. Kaupunki on yllättävän kompakti ja sen keskeisimmät alueet on helppo kartoittaa parissa päivässä. Hotellimme sijaitsi tasaisella Baixan alueella, joka oli sopivan keskeinen paikka majoitukselle.

Baixa on eläväinen alue, jonka eteläosassa on kauppojen reunustamia kävelykatuja ja kaunis ranta. Kävelykatujen lomassa on lisäksi paljon lähinnä turisteille suunnattuja ravintoloita, joiden tarjontaa testasimme pariin otteeseen ja yllätyimme positiivisesti. Söin siellä eräässä ravintolassa elämäni parhaimman paellan!

Elevador de Santa Justa – kannattaa käydä!

Ikimuistoisen illan vietimme Bairro Alton kaupunginosassa etukäteen varaamassani viiniravintolassa BA Wine Barissa. Piikkipaatsaman blogissaan suosittelema ravintola oli todellakin käymisen arvoinen! Ravintolan ruokatarjonta on simppeliä, mutta hyvää: portugalilaisia juustoja ja lihoja, sardiineja, oliiviöljyjä, maalaisleipää ja hilloja.

Erityishuomio tässä paikassa on viineissä ja paikan omistajassa, joka pitää pienimuotoisia viinimaisteluja jokaiselle seurueelle. Homma toimi niin, että kerroin minkä tyyppistä viiniä haluaisin ja hän tarjosi minulle maistiaiset kolmesta vaihtoehdosta, joista samalla kertoi elävästi selkeällä englannilla (ilmeisesti hän taisi sujuvasti ainakin kolmea kieltä: englantia, ranskaa ja portugalia). Jos valitsin jostain näistä vaihtoehdoista lasillisen, ei tastingistä tarvinnut maksaa erikseen mitään. Ravintola on valtavan suosittu ja siellä on vain viisi pöytää. Siksi varaus on käytännössä pakollinen. Kannattaa myös huomioida, että tänne ei voi poiketa ”nopealle viinilasilliselle”, sillä tasting on oma ihana ohjelmanumeronsa.

Hiukan erillään Lissabonin keskustasta sijaitsee Bélemin kaupunginosa, jota ei etäisyydestä huolimatta kannata jättää väliin. Raitiovaunu numero 28 vie perille ja lippuja siihen saa edullisimmin metroasemilta. Me ostimme päivälipun, jolla saimme suhata ratikoilla sinne sun tänne.

Bélem on kaunis kaupunginosa, jossa riittää nähtävää. Siellä on useampi puisto, jotka erityisesti kuumina kesäpäivinä tarjoavat vilvoitusta ihmisille. Myös meren läheisyys antaa leppeän ilmavirran. Bélemissä on mielenkiintoisia museoita, ja siellä sijaitsee alkuperäinen pastéis de nata -leivosten valmistajakahvila. Tunnistat sen oven edessä kiemurtelevasta useiden metrien pituisesta jonosta. Vaniljakreemillä täytettyjä lehtitaikinaleivoksia kannattaa ehdottomasti maistaa, koska ne ovat herkullisia.

Löytöretkeilijöiden kunniaksi pystytetty muistomerkki Bélemissä

Historia oli läsnä kaupungissa kaikkialla. Siirtomaat ja löytöretket ovat jättäneet jälkensä Portugalin kulttuuriin ja niiden muisto säilyy. Ratikalla ja jalkavoimin kiipesimme idässä kohoavalle kukkulalle, Castelo de São Jorgelle, joka on ollut aikoinaan kuninkaan linna. Moni historiallinen rakennus tuhoutui vuoden 1755 suuressa maanjäristyksessä ja niin kävi tällekin linnalle. Jäljellä on kuitenkin upea näkymä kaupunkiin sekä linnoituksen rauniot.

1500- luvulla rakennettu Torre de Bélem

Yksi kaupunginosa, joka jäi meiltä liian vähälle huomiolle, on Alfama. Se sijaitsee Castelo de São Jorgen itäpuolella ja rantaa pitkin sinne pääsee ilman kukkulalle kiipeämistä. Kävelimme Alfamassa vasta viimeisenä päivänä ja näimme monta sympaattista ravintolaa ja maalauksellisia kujia. Alueella on jonkin verran pikkuputiikkeja ja ilmeisesti se herää kunnolla eloon vasta alkuillasta. Onhan se hyvä, että jotain tutkittavaa jäi seuraavallekin Lissabonin matkalle!

Advertisement

Helppoa ruokaa mökillä ja vähän höpsöttelyä

Olimme ystävien kanssa mökkeilemässä elokuun lopussa. Halusimme kaikki käyttää yhteisen mökkeilyaikamme muualla kuin lieden ääressä (eli höpsötellen, jutellen ja herkkuja syöden), joten pyrimme selviytymään kokkailuista nopeasti ja simppelisti.

Perjantai-iltana teimme halloumipastaa tällä loistavalla reseptillä, jonka ystäväni oli bongannut Lilystä. Siitä tuli tosi herkullista ja paistinpannulla paistettu halloumi teki pastasta mukavan ruokaisan. En valitettavasti voi antaa neuvoja pastan tekoon, sillä keskityin itse ruoan valmistuessa lähinnä tuhoamaan karkkipussin sisältöä.

Lauantaina kokeilimme hattarakuohuviinidrinkkien tekoa. Tähän vuodenaikaan ei ollut  kovin helppo löytää hattaraa, mutta eräästä elokuvateatterista sitä löytyi. Hattarakuohuvista tuli aika erikoisia ja supermakeita. Kannattaa siis todella kokeilla niitä kuivaan valkoviiniin. Hattara itsessään sopii kyllä kuohuviiniin, mutta se tietysti sulaa samalla hetkellä kun se tulee kosketuksiin nesteen kanssa. Drinkkejä oli hauska tehdä, joten ne sopivat myös eräänlaiseksi ohjelmanumeroksi. Hattaran väri kannattaa valita tarkkaan. Sininen hattara sekoitettuna rosée-kuohuviiniin sai aikaan varsin ällönnäköisen drinkin. Vaaleanpunaisesta hattarasta sen sijaan tuli kaunis juoma.

Päivän hömpsöttelyt veivät kaiken aikamme, joten söimme kunnon ruokaa vasta illalla. Silloin teimme osteri-riisinuudeliwokkia, jonka resepti löytyy vuoden takaisesta postauksestani. Se on ihanan helppo ja hurjan hyvä resepti!

Ja iltapalaksi maailman parasta pannukakkua omenahillolla! Vaihdoimme vehnäjauhot gluteenittomaan jauhoseokseen, joka teki pohjasta aika sitkeän. Makuun se ei onneksi vaikuttanut, vaan pannari oli yhtä namia kuin ennenkin.

Lauantai-iltana tein vielä sunnuntaille valmiiksi feta-kesäkurpitsapiirakan. Se on luottopiirakkareseptini, joka on aina hyvää. Tuoreena ja lämpimänä se on parasta ja valmistaikinan avulla se on helppo tehdä. Sen seuraksi teimme salaatin ja söimme muitakin viikonlopulta jääneitä jämiä ennen kuin palasimme takaisin koteihimme ja arjen pyöritykseen, virkistyneinä ja vedet silmissä nauraneina.

Päivä Tampereella

Turku-keskeisenä ihmisenä unohdan säännöllisesti kuinka kiva kaupunki Tampere on. Joka kerta siellä käydessäni totean, että olisi ihana käydä useammin. Ja sitten kuluu taas pari vuotta ennen kuin tulen uudestaan.

Tänä kesänä yövyin siellä matkalla Ähtäriin. Ehdin yhden vuorokauden aikana käydä kolmessa ihanassa kahvilassa. Pyymäen Oma on kahvila, jossa on aina pakko piipahtaa. Siellä on hyvää teetä ja niin suuri valikoima pullia ja piirakoita, että valitsemiseen menee aina hetki. Tällä kertaa teehetki oli vähemmän rauhallinen, sillä olin siellä aamupalalla ystäväni ja hänen kahden nopealiikkeisen vesselinsä kanssa. He olivat istuneet aamun autossa, joten ylimääräistä energiaa piisasi. Sitä purettiin myös myöhemmin mainiossa Pikkukakkosen leikkipuistossa.

Toinen ihana kahvila Tampereella on kissakahvila Purnauskis. Se on valtavan suosittu ja varminta on varata aika etukäteen netistä, jotta varmasti mahtuu sisään. Pääsymaksu on 5 euroa ja sen lisäksi listalta löytyy monipuolisesti syötävää. Me joimme itse tehdyt marjamehut ja söimme jäätelöt. Kissoja Purnauskiksessa on kuusi. Niiden seikkailuja ja puuhia oli hauska seurata. Olisimme viihtyneet kissoja rapsuttelemassa paljon kauemminkin, mutta oli aika jatkaa matkaa.

Suuntasimme kulkumme Tampereen Tuomiokirkkoon, jonka olin bongannut edellisenä päivänä kävellessäni hotelliltani keskustaan. Yövyin nimittäin Tammelassa huoneistohotelli Homelandissä. Valitsin hotellin puhtaasti hinnan perusteella ja olin positiivisesti yllättynyt erinomaisesta hinta-laatusuhteesta! En ollut aiemmin liikkunut Tammelassa, mutta olen iloinen että nyt oli tilaisuus tutustua siihen. Ihastuin nimittäin sen eloisaan toriin ja kauniisiin vanhhoihin rakennuksiin. Aurinkoisena päivänä puisto oli täynnä ihmisiä paistattelemassa päivää.

Luonnonkivestä vuonna 1907 rakennettu jykevä ja kunnioitusta herättävä kirkko on Lars Sonckin suunnittema. Sisältä se on toista maata:  vaaleat ja koristeellisen sisätilat ovat todella kauniit. Etelälehterin päätyseinässä on Hugo Simbergin teos Haavoittunut enkeli ja lehterin reunaa kiertää myös Simbergin maalaama orjantappuraköynnös. Yksi Suomen kauneimpia kirkkoja!

Kirkolta kävellessämme kohti Pikkukakkosen leikkipuistoa, näimme matkalla Vohvelikahvilan. Vaikka sille päivälle oli jo syöty tarpeeksi herkkuja, emme voineet vastusta vohvelien houkutusta. Monipuolista lisukelistaa lukiessa meni hetki, mutta saimme lopulta tehtyä valinnat. Tässä sympaattisessa kahvilassa kannattaa ehdottomasti käydä, jos tykkää vohveleista!

 

Yllättävän paljon ehdimme nähdä lyhyessä ajassa, mutta huomattavan paljon jäi vielä näkemättä. Kyllä Tampereella pitäisi käydä useammin kuin parin vuoden välein.

Retki Meikon luonnonsuojelualueelle Kirkkonummelle

Vietimme työporukan kanssa hauskan päivän Kirkkonummen Meiko-järveä ympäröivällä luonnonsuojelualueella. Lähdimme matkaan aamulla Helsingistä ja saavuimme alueen parkkipaikalle huomataksemme ettemme suinkaan olleet ainoat. Suuri parkkis oli täynnä autoja ja erittäin pron näköisiä urheilijoita. Alueella harrastetaan paljon polkujuoksua sekä swimrunia eli uinnin ja juoksun vuorottelua. Monilla olikin märkäpukuja päällä tai vähintään räpylät kädessä.

Täydestä parkkiksesta huolimatta meidän reitillä ei onneksi ollut tungosta. Näimme vain muutamia seurueita ja nuotiopaikallakaan emme joutuneet odottamaan vuoroamme.

Valitsimme kierrettäväksi Kuikankierroksen, joka on 3,2 kilometriä pitkä ja suuntautuu parkkipaikalta etelään. Se kiertää Näseuddenin niemen ympäri ja matkalla on kauniita maisemia Meiko-järvelle. Reitti ei ole esteetön, mutta kuitenkin helpohko. Muutamia kertoja matkan varrella piti nousta muutama askel kalliolle. Reitin opasteet olivat tosi hyvät eikä eksymisestä ollut pelkoa.

Meikon vesi oli houkuttelevan näköistä, sillä ilma oli aika lämmin. Kun saavuimme taukopaikkaamme, annoin periksi houkutukselle ja menin uimaan. Innostinpa muutaman työkaverinkin mukaan! Vesi oli täydellistä: tarpeeksi viileää virkistääkseen, mutta tarpeeksi lämmintä, jotta veteen oli helppo mennä. Uiminen oli ihanaa. Meiko-järven vesi on tunnettu kirkkaudestaan ja Kirkkonummen kaupunki ottaakin siitä juomavetensä.

Taukopaikaksi olimme valinneet tulentekopaikan, jonne mennäksemme poikkesimme Kuikankierrokselta hiukan Meikonkierroksen puolelle. Etäisyys oli käytännössä vain joitain satoja metrejä. Harmillisesti puut olivat loppu tulentekopaikalta, joten jouduimme aluksi keräämään maahan pudonneita risuja ja kuivia oksia. Saimme niitä onneksi kokoon sen verran, että pystyimme paistamaan makkarat seurueelle. Jokaisella oli lisäksi mukana eväsleipiä ja jälkiruokakeksejä.

Itse olin innostunut leipomaan kesäkurpitsakakkua. Tein sen tällä reseptillä, joka oli ihan hyvä, mutta aika erikoinen. Kuorrutteen tein hyväksihavaitulla porkkanakakun kuorrutteen ohjeella eli sekoitin voita, tomusokeria, vaniljasokeria ja tuorejuustoa. Kakku oli todella täyttävää ja kuorrutteen kanssa herkullista! En kyllä suostunut laittamaan siihen ohjeen mukaista viittä desiä sokeria… Ihan hyvää tuli neljälläkin desillä!

Kun vatsat olivat täynnä, kävelimme takaisin parkkipaikalle ja suuntasimme kukin tahoillemme. Oli hauska tutustua Meikon luonnonsuojelualueeseen ja uskon, että tulen käymään siellä uudestaankin. Se oli mielestäni selkeämpi kuin Nuuksio, mutta kuitenkin kohtuullisen ajomatka päässä Helsingistä.