Porto, potviinin ja rennon elämän keskus

Ensikosketukseni Portugaliin tapahtui Portossa, jonne saavuimme alkuiltapäivästä. Olimme varanneet Airbnb-huoneiston Douro-joen eteläpuolelta naapurikaupuki Vila Nova de Gaian puolelta, sillä emme halunneet joutua ajelemaan Porton kapeilla kujilla tai ruuhkaisilla kaduilla. Se oli hyvä ratkaisu, sillä huoneistomme sijaitsi rauhallisella alueella ja saimme parkkeerattuakin ilmaiseksi.

Kävelymatka Portoon oli vain noin kilometrin pituinen ja matkalla oli puisto, josta oli upea näkymä Porton vanhaan kaupunkiin ja Douro-joelle. Puistossa oli paljon ihmisiä viettämässä rentoa iltapäivää ystävien kanssa ja nauttimassa auringonpaisteesta.

20180914_160820

Ihailimme pitkän tovin maisemaa ja tutkimme myyntikojujen tarjontaa. Sitten jatkoimme matkaa hienon Luis I -sillan yli Portoon. Sillan ylimmässä kerroksessa kulkevat jalankulkijat ja metro, alempana autot ja jalankulkijat.

20180914_185721
Näkymä Portosta Vila Nova de Gaiaan

Oli kuuma ja aurinkoinen päivä, vaikka oli syyskuun puoliväli. Meillä ei ollut erityisiä suunnitelmia lyhyellä visiitillämme kaupungissa, joten lähdimme vain kiertelemään vanhaa kaupunkia. Portugalissa talot on perinteisesti päällystetty erilaisin kuvioin koristelluilla laatoilla. Sen ansiosta huonossakin kunnossa olevat talot näyttävät kauniilta. Aurinkoisena päivänä kaikki näytti sopivan pittoreskilta ja somalta.

Nappasimme välipalaa yhdestä lukuisista konditorioista ja suuntasimme yhteen Porton must-nähtävyyteen, Lellon kirjakauppaan. Se on ollut samassa rakennuksessa vuodesta 1906 ja hyvä niin, sillä sellaisia rakennuksia ei enää tehdä. Kerrotaan, että J. K. Rowling on ottanut Lellosta mallia hahmotellessaan Tylypahkan maailmaa Harry Potter -kirjoihin.

Systeemi ei ollut kovin selkeä, mutta lopulta hiffasimme, että viiden euron sisäänpääsylippu pitää käydä ostamassa kaupan vasemmalla puolella olevasta rakennuksesta. Siellä on samalla ns. museokauppa, jossa on myytävänä kaikenlaista kirjakauppojen ystäviä innostavia esineitä. Vasta lippujen oston jälkeen liityimme jonoon itse kirjakauppaan. Onneksi jono liikkui nopeasti eikä kestänyt kovin kauaa.

Itse kirjakauppa oli kaiken sen arvoinen, sillä sisätilat olivat upeat. Kauppa oli täynnä hämmästyttäviä yksityiskohtia niin, että kirjat melkein jäivät taka-alalle. Kirjatarjonta oli valikoitunutta mutta ei kovin laajaa. Väkeä ja nähtävää oli runsaasti ja kadotin fokukseni kierrellessäni Lellossa. Kirjakaupoilla on sellainen vaikutus minuun.

20180914_171350

Pääsylipun hinnan 5 euroa sai hyvityksenä jos osti jonkin kirjan Lellosta. Minä valitsin englanninkielisen pokkarin muistoksi. Portugalissa oli muuten valtavasti kirjakauppoja. Onneksi en osaa portugalia sillä muuten koko lomani olisi kulunut kirjakaupoissa!

Porto on portviinin tuotannon pääkaupunki ja Douron vastarannalla on kuuluisien portviinitalojen konttoreita ja mainoksia. Jäi vähän kaivertamaan se, että emme kerenneet käydä tutustumassa niihin. En tiedä järjestävätkö he maisteluita tai kierroksia, mutta se täytyy ehdottomasti tutkia jos pääsen uudestaan Portoon joku päivä.

Seuraavalle kerralle jäi myös risteily Douron yläjuoksulle. Kuulin, että Portosta lähtee jokilaivoja matkalle, jonka aikana vieraillaan Douron varrella olevilla portviinitiloilla tutustumassa portviinin valmistusprosessiin. Se kuulostaa niin suurelta elämykseltä, että pistin sen heti omalle to do -matkalistalleni.

20180914_162301

Iltaruokaa söimme Porton uuden kaupungin puolella, jossa emme kovin paljoa ehtineet kierrellä. Matkalla sinne pistäydyimme ihailemaan juna-asema São Bentoa, jossa on upeat seinämaalaukset. Kävelykadulla rua de Santa Catarinalla olisi ollut kiva shoppailla ja tutkia paikallista kauppavalikoimaa, mutta siihen ei tällä kertaa ollut aikaa ja jalatkin alkoivat olla aika muusina kaikesta kävelystä.

Siksi oli ihana istahtaa Majestic Caféhen syömään. Se on kuuluisa vuonna 1921 perustettu kahvila, joka on sisustettu Belle Époque -tyylisuunnan mukaan. Vaikka sitä kutsutaan kahvilaksi, listalla on ihan kunnon ruokaakin. Itse söin kevätsalaatin lohella ja jälkiruoaksi portugalilaisen version köyhistä ritareista. Oli tosi hyvää! Miljöö oli mainio ja henki mennyttä aikaa, vaikka tunnelmaa hieman hälvensi turistien tuoma tuulahdus nykyajasta.

20180914_200225

Porto on ihastuttava kaupunki, jonne varmasti palaan. Mitä pikemmin sen parempi!

Mainokset