Jouluaatto on ihan pian täällä. Sen huomaa paitsi kalenterin täyttymisestä myös kaikista ihanista tunnelmallisista hetkistä, joita olen saanut viettää viime päivinä.
Tämän kuvan nappasin, kun olin menossa Helsingin tuomiokirkkoon Lucia-juhlaan. Tuomiokirkon portailta avautui upea näkymä yli kauniisti valaistun Senaatintorin. Vaikka Senaatintorin kuusi ei oikein ikinä voi vetää vertoja Turun tuomiokirkon mahtavalle kuuselle, oli Helsinginkin kuusi oikein kaunis juhla-asussaan.
En ollut aikaisemmin osallistunut Lucia-juhlaan ja yllätyin kuinka suosittu se kaupunkilaisten keskuudessa oli. Kirkon viimeisiä penkkejä täytettiin vain vähän jälkeen neljän kun juhlallisuudet alkoivat viideltä. Itse juhla oli suloinen ja kaunis, vaikka ruotsinkielen taitoni onkin valitettavan heikko enkä ihan kaikkea ymmärtänyt. Juhlan jälkeinen hauska kulkue virtasi Aleksanterinkatua ja Pohjois-Esplanadia pitkin. Joulutunnelmaan virittyminen oli tässä tapahtumassa helppoa!
Myös lahjat olen saanut hankittua ajoissa, mikä on hyvä koska en oikein kestä kaupoissa juoksemista jouluviikolla tiukalla aikataululla. Jouluviikko on ihana jättää tunnelmointiin. Lisäksi ihmiset Hgin keskustan kaupoissa tuntuvat olevan hitsin kiukkuisia ja pahantuulisia. Tätä logiikkaa en voi käsittää. Jos tietää, että kaupoissa on ruuhkaa, niin eikö kannattaisi asennoitua etukäteen niin, että kauppareissussa kestää ja ottaa vaikka lukemista mukaan kassajonoon?
Aina ei minunkaan tunnelmointini mene ihan putkeen. Olen monta vuotta haaveillut lahjojen paketointi-illasta, jolloin kerään kaikki paketoitavat lahjat sekä lahjapaperit tykötarpeineen ympärilleni, lämmitän mukillisen glögiä, laitan jotain mukavaa pyörimään televisioon ja nautin täysillä kauniiden pakettien tekemisestä.
Kaunis ajatus, mutta tänä vuonna kun viimein sain sen totetutettua yksittäisten paketointien sijaan, totesin, että ideani oli kaamea. Käytin lopulta paketointiin neljä tuntia ja olin aivan loppu ja kyllästynyt kun viimeinenkin lahja oli paketoitu. En voi käsittää tätä, sillä paketoitavia lahjoja ei edes ollut kovin montaa, yhteensä kymmenkunta. Mutta meneehän siinä sopivan paperin valinnassa ja rusettien solmimisessa aikaa kun sen tosissaan ja pieteetillä tekee. Ensi jouluna palaan kyllä jälleen pakkaamaan yksittäisiä lahjoja kerrallaan.
Jos kaikki suunnitellut tunnelmointihetket eivät mene nappiin, monia uusia on onneksi vielä tulossa. Minulla on muutamia rakkaita joulunajan perinteitä kuten joka vuotinen joululounas ystäväni M:n kanssa. Olemme viime vuosina käyneet Kalastajatorpan joululounaalla, joka ei pettänyt tänäkään vuonna. Se on meille sopivan perinteinen ja monipuolinen kokonaisuus. Joululaulujakin olen saanut laulaa jo kolmeen otteeseen eri tilaisuuksissa työpaikalla ja kirkon kauneimmissa joululauluissa.
Edessä on vielä joulufiilistelyt ystäväni L:n kanssa kun käymme kahvittelemassa (tai oikeammin teettelemässä) sekä jouluinen avantoretki ja vierailu Hietaniemen hautausmaalla. Tulevina päivinä näen monia rakkaita ihmisiä ja vietän varmasti hauskoja hetkiä heidän parissaan sekä saan maistella moninaisia jouluherkkuja.
Kodin koristelu jouluasuun tapahtui ei-niin-tunnelmallisesti eräs myöhäisilta kun tajusin joulun olevan ihan nurkan takana ja suurimman osan joulukoristeista vielä laatikoissaan. Ne oli onneksi nopeasti levitetty omille paikoilleen. Muutamia uusiakin ihanuuksia kotiini on ilmestynyt kuten yllä olevat designer Saija Sipeläisen jouluiset tähdet, joita myytiin Hyvinkään kauppakeskus Willan Moodidoo-liikkeessä Sipeläisen pop-up-pisteessä.
Toivottavasti sinun joulusi on järjestyksessä. Muista, että tulee se joulu joka tapauksessa, vaikkei niin kovin sitä hässäköisikään (ja parempi niin). Koita siis nauttia ihanista hetkistä!
Kumpupilviä ja pilvenhattaroita 