4 + 1 vinkkiä Tallinnaan

Kävimme loppusyksystä tyttöporukalla hemmottelulomalla Tallinnassa. Varasimme kahdeksi yöksi ihanan kolmion Tallinnan vanhan kaupungin kupeesta ja nautimme täysillä kaupungin vilkkaudesta. Meitä oli matkassa neljä ja oli mukavaa, kun huoneisto mahdollisti yöpymisen samassa tilassa. Aamuisin ja iltaisin oli hauska hengata yhdessä huoneistossa. Lisäksi saimme mahdollisuuden käydä kokeilemassa erilaisia aamupalatarjoiluja kaupungin kahviloissa.

Testasimme kahta aamupalapaikkaa, NOPia ja F-Hoonea, joista ensimmäinen sijaitsee Kadriorgin puiston lähellä ja jälkimmäinen trendikkäässä Telliskivessä. Molemmista saa ruokaa myös muihin aikoihin.

NOP on rento ja suloinen kahvila, jossa on rauhallinen tunnelma. Kahvilan nimi tulee sanoista Neighbourhood Organic Place (suom. naapuruston luomupaikka) ja se on perustettu yli 100 vuotta vanhaan taloon. Kahvilan yhteydessä on pieni paikallisten tuottajien tuotteiden myyntipiste, jossa on tarjolla paljon luomutuotteita. Kahvilan omat tarjoilut ovat tosi herkullisia. Listalla ja vitriinissä oli niin paljon erilaisia juttuja, mitä olisin halunnut maistaa. Mahan rajallisuudesta johtuen oli pakko tyytyä vain muutamaan vaihtoehtoon. Mangotuorepuuro sai meiltä erityisesti kehuja.

NOP

F-Hoone on rosoisempi kahvila-ravintola. Se on perustettu vanhaan teollisuusrakennukseen, jonka parhaat puolet on saatu upeasti esiin.  Aamupala-annokset olivat tosi runsaita ja herkullisia mutta silti hämmentävän edullisia. F-Hooneen voi mennä myös viettämään iltaa, sillä se on auki myöhään ja alkoholillisten sekä alkoholittomien juomien lista on laaja. Voisin kuvitella, että F-Hoonessa on hauska meno lauanatai-iltaisin.

F-Hoone

Illallista söimme Pegasuksessa ja Parrot Minibarissa, jotka molemmat olivat mielenkiintoisia ravintoloita. Olin ehkä enemmän kotonani ensimmäisessä, mutta jälkimmäinenkin oli hauska kokemus.

Pegasus sijaitsee vanhan kaupungin laitamilla ja se oli perjantai-iltana täyteen varattu. Puheensorina ja vilkas tunnelma ympäröi meidät kun kävelimme sokkeloisen ravintolan halki pöytäämme. Ruoka oli edullista ja muistikuvieni mukaan todella hyvää. Pegasuksessa tulen varmasti käymään uudestaankin sen helpon sijainnin ja hyvän ruoan johdosta.

Pegasus

Parrot Minibarissa erikoinen sisustus ja hämärä valaistus loivat jännittävän tunnelman. Pieniä lintuja ja papukaijoja oli tapetissa ja muussa rekvisiitassa kuten ravintolan nimikin antaa olettaa. Valitsimme ruokalistalta maistelumenun, joka oli ihanan yllätyksellinen. Monesta annoksesta pidin paljon ja drinkit olivat herkullisia. Kuvailisin iltaa Parrot Minibarissa elämykseksi, jossa samalla täyttyi vatsa. Kiva ilta!

Parrot Minibar

Bonusvinkki: varasimme yhdelle iltapäivälle seurueellemme paikat Viru-hotellin KGB-museoon. Vierailu oli tosi mielenkiintoinen! Pääsimme tunnin pituisella suomeksi opastetulla kierroksella tutustumaan hotellin 23. kerrokseen, joka oli tavallisilta ihmisiltä suhljettu. Siellä toimi aikoinaan KGB, joka valvoi hotellissa vierailevia ulkomaalaisia. Karmeasta aiheestaan huolimatta kierros oli yllättävän humoristinen ja hauska. Välillä kävi jopa mielessä, että saako näille asioille nauraa.

Viikonloppu Tallinnassa oli ihanan virkistävä!

 

 

Advertisement

Hauskanpitoa ja herkuttelua (eli Color obstacle rush, vohvelibrunssi sekä askartelua vanhoista kirjoista)

Osallistuin toukokuussa toista kertaa riemukkaaseen väriestejuoksuun eli Color Obstacle Rushiin, joka tituleeraa itseään maailman hauskimmaksi juoksutapahtumaksi. En kiistä, sitä se aivan varmasti on, ja samalla ainoa juoksutapahtuma, johon minut saa mukaan.

Kyse on kerran kesässä eri puolilla Suomea järjestettävästä tapahtumasta, jossa kerrankin aikuisilla on mahdollisuus päästä pomppimaan pomppulinnoihin urheilun ja kunnon kohotuksen varjolla. Pomppulinnajuoksuun liittyy myös pelleily värijauheiden kanssa (elintarvikevärein värjättyä maissijauhoa), mutta siitä en itse kovinkaan paljoa perusta. Minulle ne pomppulinnat ovat THE THING!

Tänä vuonna Color Obstacle Rushissa juostiin (tai käveltiin) joukkueissa 5 kilometrin matka Kaisanimenpuistosta Linnunlaulun kautta Töölönlahden ympäri. Matkalle oli ripoteltu parikymmentä erilaista estettä eli tehtäviä ja pomppulinnoja. Tapahtumassa oli useampi lähtö, jotta sadat osallistujat eivät rynnistäneet matkaan samaan aikaan. Alkulämmittely oli niin ikään porrastettu. Meillä oli neljän hengen kaveriporukka, mikä takasi hyvän fiiliksen koko matkan ajan.

Sään kanssa kävi tänä vuonna huono tuuri, sillä kesken matkan alkoi sataa rakeita ja vettä…! Pieni kärsimys ei kuitenkaan pilannut hauskuuttamme. Ensi vuonna uudestaan! Jos innostuit, käy tykkäämässä heidän Facebook-sivustaan, jotta saat tiedon seuraavista tapahtumista.

Vastapainoksi urheilulle on hyvä välillä herkutella. Siskoni vei minut tutustumaan Lauttasaarelaiseen Makers-kahvilaan, joka järjestää lauantaisin vegaanisia ja gluteenittomia vohvelibrunsseja. Kattauksia on kaksi, klo 11 ja klo 13. Pöytä kannattaa varata etukäteen, jotta saa varmasti paikan. Vohveleiden kanssa oli tarjolla useita suolaisia ja makeita täytteitä, joista erityisesti hummus fetan kanssa sopi vohveleiden päälle erinomaisesti. (Joo, se feta ei ole vegaanista, mutta sen vieressä ollut tofu on.)

Makers sijaitsee vain lyhyen kävelymatkan päässä Larun metroasemalta. Kahvila on sisustettu hauskasti eripari-tavaroilla, mikä tuo rennon ja kotoisan fiiliksen. Seinillä on taidetta ja kahvilan seinätilat onkin taiteilijoiden vuokrattavissa.

On aina ilahduttavaa, kun vanhoille tavaroille löytyy uusia käyttötarkoituksia. Olen pitkään etsinyt erilaisia kierrätysideoita vanhoille kirjoille ja pari vuotta sitten teinkin niistä ripustettavia koristeita.

Nyt kun kummityttö oli kylässä, teimme kahdesta kauniisti kellastuneesta kirjasta hiiret, joiden selkään voi laittaa vaikka postikortteja pystyyn. Kummityttö nimesi nämä kaverukset Topuliksi ja Tapuliksi.

Kirjahiirulaiset valmistuvat taittamalla jokainen kirjan sivu yksi kerrallaan samansuuntaisesti kahtia. Taitetun sivun toinen pää taitetaan vielä kolmion muotoisena sisäänpäin ja näin muodostuu hiiren kasvot. Viimeistelimme hiirulaiset kiinnittämällä niille kuumaliimalla vanhoista napeista korvat, silmät ja nenät.

Ventuno, Italia keskellä Helsinkiä

En yleensä erityisemmin piittaa italialaisista ravintoloista. Kokemus on saanut välttelemään ylikypsää pastaa ja parhaat päivänsä nähneitä focaccian kannikoita. Siksi yllätyin erityisen positiivisesti Ventuno-ravintolan laadukkaasta maistelumenusta ja ihanista annoksista. Kyseessä on Matti Wikbergin ja Tomi Björkin uudesta ravintolasta Johanneksen kirkkoa vastapäätä.

Valitsimme seuralaiseni kanssa yhdeksän ruokalajin maistelumenun (sen lyhyemmän kahdesta). Ensimmäiset annokset olivat muutaman suupalan kokoisia alkuruokia, mutta ei hätää: alkuruokien jälkeen annoksien koko kasvoi ja pääruoka rapeaksi paistettua porsasta herkullisine perunoineen oli jo vain vähän normaaliannosta pienempi. Myös jälkiruoka oli sopivan kokoinen. Se tyydytti makeanhimon ja oli oivallinen lopetus hyvälle illalliselle.

Menussa arancinot (friteeratut risottopallerot) ja pizzetta margherita olivat erityisen herkullisia, mutta pidin jokaisesta annoksesta. Ventunossa hallitaan drinkin tekemisen taito ja tarjolla on myös useita mocktaileja. Basil-cocktail on maustettu basilikalla ja oli todella hyvää.

Ravintola oli italialaisittain viihtyisä ja rento, vaikka valkoiset lautasliinat olikin. A la Carte -listalla on saatavilla myös ihan pizzojakin, joten aloin pohtia kummilasten mukaan ottamista tähän ravintolaan harjoittelemaan ravintolakäyttäytymistä. Perjantai-iltana ravintola oli luonnollisesti täynnä, mutta akustiikka oli sillä tavalla hyvä, ettei kovaa meteliä juurikaan kuulunut. Kaikin puolin käyntimme oli nappiruoritus Ventunolta! Tänne pian uudestaan!

 

Cool just nyt (eli alppiruusut, VR-eläinvideot ja grillaus)

Pohjois-Haagassa on ihana paikka, alppiruusupuisto, joka on juuri näinä viikkoina parhaimmillaan. Valtavat alppiruusupensaat, joita melkein voisi kutsua puiksi, puhkeavat suuriin runsaisiin kukkiin ja värittävät tienoon pinkiksi, purppuraksi ja valkoiseksi. Niin kaunista! Puistossa on kaiken kaikkiaan 3000 alppiruusuristeymää, joten pensaat todella ovat keskenään erilaisia (ja silti niin samanlaisia).

Alppiruusupuisto on maantieteellisesti vain kahdeksan hehtaarin kokoinen mutta sitäkin merkittävämpi alue, jossa Helsingin Yliopisto ja Rakennusvirasto ovat pyrkineet kehittämään Suomen oloihin sopivia alppiruusulajikkeita. Puisto on ollut olemassa jo vuodesta 1975 ja sinne on rakennettu esteetön kulku puistossa vieraileville. Se onkin äärettömän suosittu retkipaikka lähellä asuvien keskuudessa. Kannattaa sinne tulla kauempaakin!

Alppiruusupuiston jatkoksi puiston pohjoispäähän on vuodesta 1996 lähtien istutettu atsaleoja. Niitäkin on 1500 eri risteymää. Atsaleat ovat juuri nyt täydessä kukassa ja ne leiskuvat kaikissa sateenkaaren väreissä isoina mättäinä. Näkymä avautuu eteen yllättäen, kun kulkee läpi alppiruusupuiston. Itse alppiruusut puhkeavat kukkaan ihan näinä päivinä. Vielä viime sunnuntaina moni alppiruusupensas oli vasta nupullaan.

Vierailu tähän vuodenaikaan on häkellyttävä. Kukinta päättyy yleensä juhannuksen tienoilla ja sitten ikivihreistä pensaista onkin jäljellä enää lehdet. Kun ne kellastuvat, ne näyttävät aivan banaaneilta. Syksylläkin alppiruusupuisto on jännä paikka.

Jos tämä elämys oli häkellyttävä, niin oli myös virtuaalitodellisuudessa koetut eläinvideot, joita kävin katsomassa Unioninkadulla pari viikkoa sitten. Sinne on avattu Wild Immersion -villieläinpuisto, jossa katsoja pääsee virtuaalimatkalle sademetsään, meren pohjaan, savannille ja arktiselle alueelle. Oli huikeaa saada nuolaisu tiikeriltä ja nähdä upeita eläimiä aivan läheltä!

Neljä eri alueen eläimistöä käsittelevää videota kestävät kukin 7-14 minuuttia ja niitä katsotaan VR-laseilla. Katsoja istuu tuolilla, jota hän voi halutessaan pyörittää. Se tosiaan kannattaa, sillä itse missasin aivan selkäni takana istuneen pandan, kun katselin niin ihastuksissani vähän kauempana bambua natustavaa pandaa. Päätä kääntelemällä eri suuntiin ja ylös ja alas saa käsityksen koko metsästä. Videoiden katselu maksaa 7 euroa/kappale eli kaikki neljä videota tunnin setissä maksaa 28 euroa. Tuotoilla tuetaan luonnonsuojelua.

Tämä virtuaalinen eläinpuisto oli hieno kokemus ja suosittelen lämpimästi kaikille!

Kolmas juuri nyt ajankohtainen asia on grillaus. Luulen, että monessa paikassa ovat viime viikkoina olleet grillit kuumina, kun jälleen on mahdollista saada grilliruokaa. Itsekin olen päässyt nauttimaan grilliruuista ja pääsiäisenä opin isältäni ja siskoltani muutaman uuden hyvän grilliruokalajin.

Perinteisten pekoni-sinihomejuusto-herkkusienten lisäksi käärimme pekoniin myös parsaa ja sepä vasta olikin hyvää. Uusia perunoita nautimme siten, että keitimme ne kypsiksi, jonka jälkeen pyörittelimme ne grillimausteessa ja laitoimme grilliin paahtumaan. Myös kesäkurpitsasta ja munakoisosta tehdyt vartaat olivat herkullisia (sisällä Violife for pizza -juustoa ja pikkutomaatteja viipaloituna, päällä suolaa, pippuria ja loraus öljyä). Lisukkeena meillä toimi pannulla grillattu maustettu oumph hyvin. Nam!

Meillä oli viikko takaperin taloyhtiössä pihajuhlat ja sinne tein Eeva Kolun ohjeella uusia perunoita ja parsaa uunissa lisukkeeksi grillissä paistuneille pihveille. Eevan ohjeessa perunat ja parsat tulivat osaksi lohisalaattia, mutta ne toimivat kyllä hyvin myös sellaisenaan.