Lumeton talvi

Tänä talvena on olleet lumet vähissä puolesta Suomesta. Helsingissä ei juuri räntää kummempaa ole näkynyt, joten lähdin käymään mökillä Etelä-Savossa lunta katsomassa. Ei sitä sielläkään mitenkään valtavasti ollut, vuodenaikaan nähden. Sitten vielä satoi vuorokauden vettä, ja se sulatteli paikoin paljaan maan näkyviin. Ei kiva.

20190420_130334

Eniten kaipaan aurinkoa. Tätä marraskuuta on kestänyt ihan tarpeeksi kauan. Sinnikkäästi kävin silti ulkoilemassa mökillä, vaikka märkää oli. Onneksi oikeilla varusteilla se onnistuu säässä kuin säässä.

Sisälläkin keksimme kaikenlaista puuhaa. Isäni aloitteesta teimme karjalanpiirakoita. Minulle se oli ensimmäinen kerta ja olin kuvitellut, että niiden tekeminen olisi kovin vaikeaa. Ei ollut! Ja lopputulos oli taivaallisen hyvä! Suosittelen.

20200214_175440

Pelasimme myös erän Savo-lautapeliä, jossa pelivihko on painettu sekä suomeksi että savoksi. Oli hauska vientää ja kientää ja yrittää ymmärtää tehtäviä savoksi. Uusia juttuja Savosta tuli opittua pelin ohessa. Verryttelimme aivojamme myös Bananagrams-sanapelillä, jossa kirjainpalikoista muodostetaan sanoja mahdollisimman nopeasti. Se on aika addiktoiva peli, ja aikapaine tuntui välillä saavan höyryn nousemaan korvista.

Saunominen on aina ihanaa, varsinkin kun kotonani ei ole saunaa. Puusauna lämpenikin melkein joka päivä. Maaseudun hiljaisuudessa ja valosaasteen ulottumattomissa uni kummasti maistuu, joten yöt nukuin kuin tukki.

20190119_114110
Kuva viime vuodelta

Vaikka elämä Helsingissä on lumettomana talvena ollut paljon helpompaa kuin normaalisti, toivon silti ettei lumettomuus tule tavaksi. Talviuiminenkaan ei ole tuntunut samalta ilman jäätä. (Itse asiassa laskeutuminen villinä aaltoilevaan talviseen mereen ei ole ollut pelottavaa niinkään kylmyyden kuin hallitsemattomien tyrskyjen takia.)

Kevät, tule siis jo!