Koronapäiväkirja

Otsikko on tarkoituksella yksikössä ja ilman järjestysnumeroa. Toivon, että tämä on ainoa kirjoitukseni aiheesta, mutta en lupaa. Vaikuttaa nimittäin siltä, että tämä poikkeusaika ei ole päättymässä kovin pian.

Olen yhdeksättä päivää eristyksessä. Seuraavassa havaintojani tähän mennessä.

On ihan eri asia viettää vapaaehtoisesti aikaa yksin kotona kuin olla pakotettu siihen. Aivan eri asia.

Kun luolamiesaikana jengi lähti paniikissa juoksemaan, olisin juossut perässä ennen kuin selvittänyt mitä he juoksevat karkuun. Ne, jotka jäivät, eivät selvinneet. Kun kaupan vessapaperihylly oli enää puolillaan, tuli pakottava tarve ostaa paketti. Seuraavana päivänä luin lehdestä, että se on normaalia laumakäytöstä, joka on meillä DNA:ssa. Huh!  Oli helpottavaa kuulla, etten syyttä toiminut idioottimaisesti.

Eristyksen aluksi kaikki käpertyivät itseensä. Koko yhteiskunta kääntyi sisäänpäin. Yksineläjälle se on aika pelottavaa. Elina Keskisen runot ovat kantaneet ja antaneet lohtua. Seuraa Instagramissa @elinakesken tai Facebookissa Runoilija Elina Salminen.

Pelossa ei ole niinkään oleellista,
mitä pelkään tai miksi pelkään,
vaan kuka huolehtii minusta
silloin, kun pelkään.

Kesken – Elina Salminen

20190624_161752

Kun omaa napaa kiristää, en kykene jakamaan empatiaa muille. Alkuviikosta moni muukin löysi itsestään tämän kovin inhimillisen piirteen. Ehdin muutaman päivän kauhistella, tällaistako tästä poikkeusajasta tulee, kaikki vain huudetaan omaa kärsimystämme ja vertaillaan kenellä on kurjinta. Tulenko nyt näkemään ihmislajin pahimmat puolet.

Alkujärkytyksen jälkeen ihmiset ovat onneksi avanneet sydämensä uudestaan maailmalle ja osoittaneet välittämistä toisiaan kohtaan. Hienoja aloitteita on tehty somessa ja kaikki tämä upea solidaarisuus saa taas uskomaan ihmiseen uudelleen.

Olen kokenut sydäntälämmittävää välittämistä odottamattomilta tahoilta: ystävä tuli toiselta puolelta kaupunkia kävelyseuraksi kaupunginosaani ja työkaveri toi ison näytön ja muita arkea helpottavia tarvikkeita töistä.

Minäkin lupaan pian tulla rapsuttelemasta omaa napaani, mutta tarvitsen vielä hetken aikaa.

Vaikeinta on, kun ei saa halata ketään.

Ihminen sopeutuu lähes mihin vaan. Me ollaan käsittämättömän sopeutuvia.

Tämä koteihinsa suljettujen etätyöläisten video liikutti tänään.

Pysykää terveinä ja pitäkää sydämenne auki. ❤

20190725_153718