Aurinkoterapiaa Espanjan Torreviejassa

Jos olet seurannut uutisia Espanjasta tehdyistä kotiutuslennoista, et ole välttynyt kuulemasta Torreviejasta. Aurinkorannikolle jäi loukkoon moni suomalainen lentoyhtiöiden lopetettua kaupalliset lennot kuin seinään. Suomalainen Torreviejassa asuva aktiivi alkoi organisoida lentoja ja niiden avulla moni suomalainen on päässyt turvallisesti kotiin.

Minulle Torreviejan kaupunki on tuttu alkuvuodesta viettämäni lomareissun johdosta. Silloin koronan uhasta ei vielä ollut kunnolla tietoa, joten vietin rentouttavan aurinkoterapiareissun. Suomessa oli vasta selätetty pimein aika, joten etelän auringonvalon määrä tuntui valtavalta.

20200201_152035
Patsas rantabulevardin varrella tuijottaa kaihoisasti merelle.

Torrevieja osoittautui hauskaksi kaupungiksi, joka ei ole valtavan suuri muttei erityisen pienikään. Palveluja kuten ravintoloita ja kauppoja on talvellakin hyvin auki toisin kuin joissain pienemmissä Aurinkorannikon kaupungeissa, jotka menevät osittain kiinni talven ajaksi.

Torreviejassa on minusta panostettu kaupungin viihtyisyyteen hyvin. Pidin erityisesti eri puolilla kaupunkia olevista mielenkiintoisista patsaista ja muista taideteoksista. Kaupunki on värikäs ja yllättävän vihreä. Me tosin myös erityisesti etsiydyimme erilaisiin puistoihin kävelyille. Esimerkiksi yhtenä päivänä kävelimme läheistä suolajärveä ympäröivässä puistossa. Sen luonto oli hauskan erilaista kuin mihin olen Suomessa tottunut.

20200201_153129

Jostain syystä minulla on usein Espanjassa vaikeuksia löytää hyviä ravintoloita. Kovin usein joudun pettymään johonkin asiaan ravintoloissa, joko ruoassa on jotain vikaa tai sitten palvelu on huonoa. Vika voi varsin hyvin olla minussa, en kiistä sitä. Torreviejasta kuitenkin löysin muutaman kivan ravintolan, joten tässä sinullekin vinkiksi.

Erityisesti pidin rantabulevardin toisessa päässä sijaitsevasta Restaurante Sunset Beachistä, jossa ruoka oli raikasta ja kekseliästä. Söimme siellä maukkaan lounaan. Itse herkuttelin alkuruoaksi lämpimillä kasviksilla ja pääruoaksi paneroidulla vaalealla kalalla. Kuulostaa tylsältä ja tavanomaiselta, mutta taitavan kokin tekemänä sellainenkin voi olla hienovarainen makuelämys.

20200201_140540

Toinen tosi kiva ravintola oli Beet Vegetariano, joka nimensä mukaisesti on kasvisravintola. Paikka on viihtyisä ja ruoka niin ikään kekseliästä ja hyvää. Ja runsasta. Ruokiin on otettu vivahteita intiasta ja lähi-idästä, ja myös vegaanisia vaihtoehtoja on saatavilla.

20200204_134826

Espanjassa ollessa kannattaa aina käydä syömässä churroja. Ne ovat herkullisia munkkitankoja, joita dippaillaan sokeriin tai erilaisiin sukaakastikkeisiin. Ne tarjoillaan yleensä kuumana ja vastapaistettuna, jotta dippi tartuu hyvin.

Me kävimme pariinkin otteeseen Chocolatería Valorissa herkuttelemassa churroilla. Valor on espanjalainen suklaan valmistaja jo vuodesta 1881 ja sillä on kahviloita ympäri Espanjaa. Churrot olivat tietysti herkullisia. Valorin menussa on erilaisia dippivaihtoehtoja ja koska en osannut valita niistä mieluista, valitsin neljän dipin maistelumenun erivärisiä suklaadippejä. Niiden ohessa meille tuotiin pöytään valtava keko itse churroja. Yhteistyöllä saimme ne kaikki syötyä.

20200204_114853

Rantabulevardi on Torreviejan sydän ja siellä parveilee ihmisiä myös talviaikaan. Torreviejassa asuu jonkin verran suomalaisia, joten suomenkieltä kuulee varsinkin rannassa usein. Maisemat merelle ovat kauniit ja rantabulevardia reunustavat ravintolat sekä cocktailbaarit. Ostosten lomassa mekin kävimme nauttimassa mojitot ennen seuraavaa etappia. Näitä palmuja katsellessa mieli lepäsi.

20200204_170112

Näitä kuvia on hauska katsella ja matkaa muistella nyt, kun ei tiedä koska seuraavan kerran ylipäänsä pääsee ulkomaille. Tuolloin tammikuussa harva vielä osasi ennakoida maiden rajojen sulkemista.

Koronapäiväkirjat vol. 2

Niinhän siinä kävi, ettei se parin viikon takainen koronakirjoitukseni jäänyt ainoaksi. Tänään on 32. päiväni vapaaehtoisessa karanteenissa ja monesta uudesta toimintatavasta on tullut normi.

Käykö sinulle sitä, että TV:tä katsellessasi tai kirjaa lukiessasi huomaat ajattelevasi, että eihän noin saa tehdä: kätellä, halata tai matkustaa jonnekin? Itselleni on alkanut tulla näitä ajatuksia päivittäin. Yhtäkkiä kauhistun, kun TV-sarjan hahmo kertoo matkustavansa Jordaniaan (Yle Areenassa Le Bureau-sarjassa) tai kirjassa kerrotaan pakettimatkalle lähdöstä (Anna-Leena Härkösen Terveisiä pallomerestä -kolumnikokoelmassa).

Uusiin toimintatapoihin alkaa siis olemaan pelottavan tottunut jo näin lyhyessä ajassa. Totesin edellisessä koronapäiväkirjassa, että ihminen on sopeutuvainen, mutta en todella uskonut, että olemme näin sopeutuvaisia.

20200405_134025
Hanikan luontopolulla Espoossa

Arjen pienet ilot ovat kasvattaneet mittasuihteitaan. Ostin pääsiäiseksi narsisseja ja tulppaaneita kotiinkuljetuksella ruokakaupasta ja tein vaatimattoman pääsiäisasetelman olohuoneen pöydälle. Harvinaista tässä taloudessa, mutta kovasti se toi iloa kun kaiket päivät kotona nyt hengaan.

Pääsin myös jokin aika sitten kaverin autokyydillä metsäretkelle. Olipa ihana päästä pois omilta kulmilta uusiin maisemiin! Luonto oli talven jäljiltä aika karussa kunnossa, mutta ilmassa oli kevään odotus. Auringon lämpö tuli saamaan päivänä minä hyvänsä tämänkin metsän jälleen kukoistamaan.

Kohteemme oli Espoon Soukassa Hanikan luontopolku, joka on noin viiden kilometrin pituinen reitti vaihtelevassa maastossa. Se ei ole esteetön vaan matkalla tulee esimerkiksi nousua kallioille, mikä oli meille oikein tervetullutta. Sai vähän sykettä nostettua ja harjoitettua tasapainoakin. Polun varrella on tervalepiköitä, kuusivaltaisia sekametsiä ja jopa parinsadan vuoden ikäisiä männiköitä.

20200405_141027

Matkan varrella oli paljon pitkospuilla kulkemista, joten reitillä selvisi kohtuullisen kuivin jaloin. Pidin luontopolulle ripotelluista opastauluista, joista opin muun muassa että jäkälät ovat sienen ja levän yhteenliittymiä, jotka erillään vaativat kosteat elinolosuhteet mutta yhdessä sietävät äärimmäistä kuivuutta. Uusi tieto oli myös se, että muurahaispesien avulla voi päätellä ilmansuunnat, sillä muurahaiskeko on aina avoimempi etelän suuntaan, jotta auringon lämpö tulee hyödynnettyä parhaiten.

Espoon luontopolut on kerätty tälle sivulle, josta on helppo etsiä itselle mieleinen. Nuuksio on näinä päivinä ilmeisesti aika ruuhkainen, joten kannattaa pysytellä pienemmillä reiteillä.

Tilasin pääsiäiseksi neljän ruokalajin illallisen ravintola Kolmos3sta, joka tekee nyt noutoruokaa kun yli 10 hengen kokoontumiset on kielletty. En ole kovin hyvä esteettisissä asetteluissa, joten kattaukseni eivät todellakaan vetäneet vertoja ravintolaillallisille. Mutta Kolmos3n ruoka sen sijaan oli taattua tavaraa.

20200410_160156

Alkuruoaksi oli valkoista tankoparsaa ja osterivinokasta hollandaisekastikkeella. Maistoin pienen tipan kastiketta samalla kun parsa ja sienet paistuivat paistinpannulla ja taisin jopa irvistää voimakkaan kirpeää makua. Hämmästyin kovasti, kun kastike kuitenkin maistui parsan kanssa taivaalliselta. Tämä on juuri se asia mitä fine-diningissa arvosta: joku, joka osaa, on yhdistänyt juuri tietynlaisia makuja tavalla, jota en itse ikinä osaisi.

Pääruoan pitkään haudutettu karitsa oli taivaallista ja juustolautasen porkkanapikkelsi tarjosi jälleen yllätyksen. Jälkiruoaksi oli Kolmos3n sekamelska, josta maistoin täyteläistä (jopa fudgemaista) suklaamoussea, sitruuna-vaniljakastiketta ja marenkia. Nautin kovasti siitä, että tällaisenakin aikana sain kokea ihanan makuelämyksen. Epätavallista oli se, että se tapahtui omalla kotisohvalla.

Lentämässä kummipojan kanssa

Joko olet kuullut tuulitunnelissa lentämisestä? Redin avautuessa Kalasatamassa Helsinkiin saatiin ensimmäinen tuulitunneli Fööni. Suomen ainoa löytyi sitä ennen Pyhtäältä, nyt jo suljetusta Sirius-keskuksesta. Fööni on nopeasti lisännyt tietoutta helsinkiläisten keskuudessa tästä hauskasta elämyksestä ja 11-vuotias kummipoikani oli yksi heistä.

Kun hän oli syksyllä kylässä luonani Helsingissä, kävimme katsomassa miltä se tuulitunnelilentäminen oikein näyttää. Hän innostui valtavasti, joten alkuvuodesta koitti päivä, jolloin vein hänet lentämään.

Varasin hänelle neljä minuuttia lentoja ja itselleni kaksi. Olen aikaisemmin lentänyt Siriuksessa, joten tiesin mistä on kyse. Ensikertalaisella menee yleensä pari ensimmäistä minuuttia outoon kokemukseen tottuessa ja kehon hallintaa opetellessa. Siksi kaksi minuuttia on ensikertalaiselle mielestäni liian vähän. Niistä jäisi vain harmittamaan, kun juuri oppi jotain mitä ei sitten ehtinytkään kokeilla käytännössä enää uudestaan.

Itse huomasin, että ensimmäisen minuutin jälkeen jo muistin miten ilmavirrassa ollaan ja miten mikäkin liike vaikuttaa asentoon. Edellisestä lennosta on viitisen vuotta aikaa, joten hyvin keho kuitenkin muisti.

column-set1-01

Lentopakettiin kuuluu tietysti koulutus. Sitä sekä varusteiden lainausta varten paikalla pitääkin olla hyvissä ajoin ennen omaa lentoajankohtaa. Koulutus ei ole kovin monimutkainen, joten lentäminen kyllä onnistuu kaikilta, jotka ymmärtävät ohjeita. Kummipoikaani jännitti, jos ohjeet unohtuvat, mutta sekään ei ole kovin vakavaa, koska lentäminen tapahtuu aina ohjaajan kanssa.

Meidän ohjaaja oli aivan huippu tyyppi. Hän otti ihanasti huomioon ryhmän nuorimman ja esimerkiksi auttoi häntä varusteiden kanssa. Meidän lentoryhmään kuului yhteensä neljä henkilöä ja lensimme vuorotellen 1-2 minuuttia kerrallaan. Tauko lentojen välissä on hyvä jo ihan oppimisen kannalta. Lisäksi lentäessä joutuu käyttämään lihaksia kehon hallintaan, joten pieni rentoutus lentojen välillä on tervetullut.

Halpaa tuo lentäminen ei ole, mutta minusta ihan hintansa arvoista erikoisena kokemuksena. Siihen voi tietysti jäädä myös koukkuun. Olikin hauska seurata Föönin kahvilasta harrastelijoiden ja ammattilaisten treeniä tuulitunnelissa. Huikeita temppuja!

column-set2-01

Viimeisellä lennolla ohjaaja vei meistä jokaisen vuorollaan lentämään korkealle tuulitunnelissa, vaikka muuten pysyttiin 1-2 metrin korkeudessa. Se oli todella hauska ja jännittävä kokemus! Olisin kiljahdellut, jos olisin kypärältäni voinut.

Omat kuvani lennoista eivät olleet kovin hyviä, joten tämän postauksen kuvat on lainattu luvan kanssa Föönin verkkosivuilta.

Mistä on ihana tyttöjen viikonloppu Tallinnassa tehty?

Kerkesimme ystävieni kanssa viettää viikonlopun Tallinnassa ennen kuin maailma meni koronasta hyrskynmyrskyn. Sepä vasta oli ihana reissu! Tyttöjen viikonloppu on aina täynnä höpöttelyä, hassuttelua ja upeaa seuraa. Tallinna tarjoaa tällaiselle mainiot puitteet.

Olemme ottaneet perinteeksi vuokrata asunto Airbnb:stä, jotta saamme käyttöömme yhteisen olohuoneen, jossa löhötä ja lueskella joukolla lehtiä, sekä keittiön, jossa syödä välipalaa ja poksautella skumppapulloja. On kiva, kun samalla rahalla saamme useita makuuhuoneita ja enemmän tilaa kuin yksittäiset hotellihuoneet.

Itse pidän myös persoonallisista sisustuksista. Vanhassa kaupungissa on ihania asuntoja, joista on upeita näkymiä yli vanhan kaupungin.

IMG-20200228-WA0006

Jossain vaiheessa koittaa päivä, jolloin Tallinnan lautat ovat jälleen täynnä iloisia matkustajia. Sitä silmällä pitäen seuraavassa viisi suositusta, jotka jäivät minulle käteen tästä reissusta: yksi ravintola, yksi kahvila, kaksi museota ja kauppakeskus.

Ihanin ravintolailta tuli vietettyä Stenhusissa. Se sijaitsee vanhassa kaupungissa viiden tähden Schlössle-hotellin alakerrassa. Sijainti kellarissa on käytetty upeasti hyväksi sisustamalla tila tunnelmalliseksi takkahuoneeksi. Ravintolassa on luonnonkiviseinät, joiden kanssa sopivassa kontrastissa on suuri takka ja lukuisat kynttilät. Palvelu on ensiluokkaista ja ystävällistä. Totesinkin ystävilleni, että nyt taidettiin tulla minun ravintolaani.

20200229_192624

Mielipiteeni vahvistui ja hymyni leveni mitä pidemmälle pääsimme illallisessa.  Maut olivat sopusoinnussa ja mukava yllätysmomentti sisältyi kaikkiin annoksiin. Ravintolan ruokalista on sittemmin jo vaihtunut, joten en käy tarkemmin läpi mitä söin. Koko seurueemme oli kuitenkin tyytyväinen saamiinsa ruokiin. Kolmen ruokalajin ja keittiön tervehdysten jälkeen ei myöskään kukaan jäänyt nälkäiseksi. Bravo, Stenhus, bravo!

Uusi kahvilabongaus löytyi aivan asuntomme vierestä. Tassikoogid Kohvik sijaitsee osoitteessa Olevimägi 11 ja siellä on tarjolla itse tehtyjä macaroneja sekä kuppikakkuja. Kävin siellä pariinkin otteeseen ja kuppikakut olivat todella herkullisia. Teevalikoima oli vähän erikoinen, sillä se sisälsi lähinnä yrttiteelaatuja, vaikka vieressä on hyvä teemyymälä. Mielenkiintoinen kokeilu joka tapauksessa.

20200301_112656

Pyöriessäni yksin vanhassa kaupungissa kävelin sattumalta KGB:n vankisellimuseon ohi. Se on ollut pitkään käyntikohteideni listalla, joten hetken tuumailtuani päätin poiketa sisään kun se kerran oli mahdollista. Kyseessä ei ole niinkään museo vaan muistomerkki viime vuosisadan kauheuksille.

Osoitteessa Pagari 1 oleva talo toimi vuodesta 1940 lähtien Neuvostoliiton KGB:n esitutkintavankilana, jonka kellariin rakennettuihin vankiselleihin suljettiin maanpetturuudesta epäiltyjä virolaisia.

20200228_142251

Talon seinät ovat nähneet silmitöntä kidutusta, joten onneksi seinät eivät osaa puhua. Museo ei ole herkille, mutta näyttelyssä ei oikeastaan käsitelty kovin paljoa karmeita yksityiskohtia. Siksi museo on minusta enemmänkin tärkeä muistomerkki kuin tapahtuneiden kauheuksien esittelijä.

Koskettavinta oli nähdä ja kuulla videolta nuoren virolaisen miehen kertomus omista isovanhemmistaan, joista toinen joutui karkotetuksi Siperiaan. Perheen tarina on koskettava ja kovin surullinen. Vuosikymmeniä sitten tehdyillä julmuuksilla on pitkät jäljet perillisten elämässä.

Ystävien kanssa olimme sopineet, että menemme yhdessä katsomaan Monet2Klimt-näyttelyn vanhaan Helios-elokuvateatteriin. Etukäteen en todellakaan tiennyt mitä odottaa, mutta koska pidän kovasti impressionistisesta taiteesta sekä uusista kokemuksista, kiinnostuin tästä nopeasti.

IMG-20200321-WA0008

Kyseessä on runsaan puolen tunnin esitys, jossa kuullaan kaunista klassista musiikkia sekä nähdään upeita impressionistisia taideteoksia Van Goghilta, Klimtiltä ja Monet’lta. Liikkuva kuva ympäröi katsojat joka puolelta muodostaen ihan oman maailmansa. Yllä oleva valokuva ei tee oikeutta kokemukselle, joten kannattaa vilkaista tämä traileri.

Aluksi multimediaesityksessä tuli hassu olo: tästäkö maksoin 12 euron sisäänpääsymaksun. Vaikka en etukäteen tiennyt mitä odottaa, en nähtävästi ollut odottanut ainakaan tällaista näyttelyä. Pian kuitenkin oloni rauhoittui ja rentouduin todella. Vaihtuvat kauniit kuvat ja mielenkiintoinen musiikki veivät mukanaan. Hauska elämys!

Vielä viimeisenä vinkkinä Ülemisten ostoskeskus. Voin suositella sitä, jos shoppailu kiinnostaa. Siellä nimittäin on valtava määrä kauppoja ja se sijaitsee lyhyen matkan päässä vanhasta kaupungista. Ülemisteen pääsee kätevästi ratikalla tai kävellenkin. Me otimme taksin, joka maksoi noin kympin. Vaatekaappiin tuli mukavasti päivitettyä kevätvaatteita!