Kesäisiä reseptejä x 6

Olen viime viikkoina viettänyt aikaa mökkeillen ja sen johdosta kokeillut monia uusia reseptejä. Tässä kooste hyväksi havaitsemisani resepteistä.

Joka kesään kuuluu perunasalaatti ja se on parasta itse tehtynä. Pidän paljon tästä alla olevasta, ystäväni Annikan kehittämästä, reseptistä. Sen määrää voi helposti muokata tarpeen mukaan puolittamalla resepti tai tekemällä vaikka neljäsosan siitä.

Annikan perunasalaatti

2kg perunoita
1 purkki kermaviiliä
1-2 dl majoneesia (maun mukaan)
1/2 purjo
1 punasipuli
1 pieni purkki kapriksia
suolaa ja mustapippuria maun mukaan ja päälle koristeeksi tuoreita yrttejä kuten ruohosipulia

Kuori tai pese perunat, keitä ja anna jäähtyä. Sekoita kermaviili, majoneesi sekä muut aineet pilkottujen perunoiden sekaan. Laita muutamaksi tunniksi kylmään maustumaan.

Pidän Valion vaniljarahkasta ja kokeilin keväällä ensimmäistä kertaa vaniljarahkapurkin kyljessä olevaa rahkalettujen reseptiä.  Niistä tuli tosi hyviä arki-illan herkkuja. Taikina riittää ohjeen mukaan 6-8 pikkulettuun, mutta koska en omista pikkulettupannua, letuistani tuli vähän suurempia kuin ohjeessa ja niitä tuli yhteensä neljä. Oheen linkatussa reseptissä neuvotaan käyttämään appelsiinirahkaa, mutta itse teen niitä vaniljarahkasta.

Tämä vanha Kotivinkin tomaattileipästen ohje päätyi jälleen käyttöön. Lehti kutsuu niitä skonsseiksi, mutta eivät ne kyllä ole skonsseja nähneetkään. Kutsun näitä mieluummin vaikka teeleiviksi. Reseptin leipäset ovat herkullinen iltapala ja maistuvat parhaimmilta vastavalmistuneina.

Joka juhannus sukuni savolaisella mökillä valmistetaan ohrarieskaa, niin tänäkin vuonna. Minulle ei maistu piimään tehty rieska happamuutensa takia. Onneksi olen saanut eräältä Etelä-Savolaiselta isoäidiltä seuraavan loistavan ohjeen, johon ei tule piimää.

Martan ohrarieska

1,5 litraa maitoa (josta 0,5 litraa ryynien liottamiseen)
3-3,5 dl rikottuja ohraryynejä
3 munaa
0,5 dl vehnäjauhoja
suolaa

Laita ryynit illalla likoamaan puoleen litraan vettä tai maitoa. Keitä ohrapuuro ryyneistä ja maidosta ja jäähdytä puuro. Lisää munat kun puuro on jäähtynyt. Lisää puuron joukkoon vehnäjauhot ja suola. Kaada puuro korkeareunaiselle uunipellille, joka on vuorattu leivinpaperilla. Paista 250 asteessa nin puoli tuntia, kunnes pinta on saanut kauniin värin.

Ystäväni Kaisa tutustutti minut tähän herkulliseen dukkah-persimon/sharon-salaattiin, josta olen poiminut idean paistaa maustettuja persimon-lohkoja ja tarjoilla niitä salaatin ja pehmeän vuohenjuuston kanssa. Tuota dukkah-mausteseosta en yleensä tee tuollaisenaan vaan sovellan erilaisia mausteita, joita kulloinkin sattuu kaapissa olemaan. Toimii!

Alkukesän raparperit upposivat portugalilaisten pastél de Nata -leivosten tyyliin tehtyyn raparperipiirakkaan. Se oli hauska ja suhteellisen helppo resepti, jonka voi tehdä valmistaikinaan. Reseptissä suositeltiin voitaikinaa, mutta kaapista löytyi murotaikina, jossa piirakka toimi yhtä hyvin. Vaniljaa kannattaa kuopsuttaa vaniljatangosta kunnolla, sillä se on tämän piirakan juju. Täyte jähmettyi nopeasti aika tönköksi, joten ensi kerralla koitan levittää sen mahdollisimman pian piirakkapohjalle enkä jätä tekeytymään.

20200609_170257 (2)
Mökillä kokkailuista ei tule otettua valokuvia, joten kuvituskuvana alkukesän kukkaloistoa.

Hellepäivä Münchenissa

Tältä kesältä jää ulkomaanmatkat väliin, mutta olen ehtinyt keksiä niin mukavia korvaavia suunnitelmia kotimaassa, ettei enää harmita muistella edellisiä matkoja.

Vietin viime kesänä muutaman päivän Münchenissä, Etelä-Saksan Baijerissa. Päivät sattuivat lomareissuni loppupäähän ja seutua moukaroi helli ihanakamala helleaalto, joten oloni oli aika voipunut. Siispä jätin suosiolla museot ja muut ”raskaammat” nähtävyydet väliin ja päätin tutustua kaupunkiin palloilemalla keskustassa kävellen.

20190704_161128

Vaikka kyseessä on Saksan kolmanneksi suurin kaupunki, on keskusta tosi kotoisa ja pikkukaupunkimainen, aivan erilainen kuin esimerkiksi Frankfurt. Siitä lienee kiittäminen toisen maailmansodan jälkeistä rakennusmentaliteettiä, jossa  pyrittiin säilyttämään sotaa edeltänyt ilme (Saksan kaupungeille epätyypillisesti).

Vanhan keskustan sydän on Marienplatz, jolla sijaitsee mahtava kaupungintalo. Sitä kutsutaan ”uudeksi” kaupungintaloksi, vaikka kaupungin hallinto on majaillut siellä jo vuodesta 1874. Onhan se toki Münchenin historiaan nähden uusi… Ensimmäinen kirjallinen maininta kaupungista on vuodelta 1158, mutta asutusta seudulla on tietysti ollut jo paljon ennen sitä.

20190704_174304

Kävelykeskustassa on paljon kauppoja ja ravintoloita, ja se on kaikinpuolinen eläväinen paikka. Mielenkiintoisen kontrastin kaikelle nykypäivän humputukselle tuo mahtavan kaupungintalon lisäksi vain muutaman korttelin sisällä sijaitsevat kolme goottista tyylisuuntaa edustavaa kirkkoa. En kuitenkaan jaksanut olla edes niistä kiinnostunut, vaan pienen kuljeskelun jälkeen etsiydyin teehuoneelle.

Minulle oli suositeltu Dallmayr Delikatessenhausia, jonka café-bistrossa sain ilokseni herkullista haudutettua teetä (tiimalasi on mittaamassa oikeaa haudutusaikaa) sekä perisaksalaisen lämpimän apfelstrudelin kermavaahdolla eteeni. Kahvilassa oli hurmaava vanhan ajan tunnelma tumman paneloinnin ja punaisten samettisohvien ansiosta. Olo oli verkkaista ja vaivuin omiin ajatuksiini seuraamaan muiden kahvilassa olevien toimia.

20190704_144901

Herkuttelun ja lepäämisen jälkeen kiertelin tutustumassa tarkemmin Dallmayriin. Se osoittautui eräänlaiseksi Saksan Stockan Herkuksi, sillä erotuksella, että Dallmayrin tarina alkoi jo vuonna 1700. Dallmayrillä on oma kahvibrändi ja mikä erikoisinta, he ovat myös arvostettu teen tuottaja. Yleensä nämä kaksi omainaisuutta eivät kulje käsikädessä, sillä kahvi ja tee ovat kovin erilaisia tuotteita. Dallmayrillä on kuitenkin ollut oma teen asiantuntemuksen osasto jo 1930-luvulta. Valitsin heidän teemyymälästään mukaan tuliaisia kotiin, mm. mangoteetä.

Koska olen höpsähtänyt teehen enemmänkin, en tyytynyt pelkästään Dallmayrin teehen. Googlen karttasovellus opasti lähistöllä oleviin useisiin(!) teekauppoihin, joista täydensin teevarastojani talveksi. Münchenin vanha keskusta osoittautui teenjuojan paratiisiksi!

20190704_162327

Tarpeeksi teeostoksia tehtyäni päädyin Viktualienmarktille, 1800-luvulla perustetulle torille, jossa myydään paitsi elintarvikkeita ja kukkia, myös kaikenlaista muuta mielenkiintoista. Erityisesti ihailin upeita kukkia: ruusuja, tulppaaneja ja pioneja. Tällaisia kukkakauppoja ei näe kylmässä pohjolassa.

Lopuksi kävelin vielä takaisin Marienplatzille ja siitä edelleen Karlsplatzille, jossa ihailin suurta suihkulähdettä. Se on rakennettu lähes kokonaan katutasoon, joten piti pitää huolta, ettei vahingossa kävellyt suoraan suihkulähteeseen. Se olisi tosin saattanut viilentää mukavasti. Karlsplatz on joukkoliikenteen solmukohta, josta pääsin näppärästi metrolla hotellilleni.

Seuraavana päivänä tutustuin Olympiaparkiin, joka puistona olikin vilpoisampi paikka viettää päivää. Illalla koin 80 000 muun ihmisen kanssa upean konsertin stadionilla. Aikamoinen kokemus! München jäi tällä kertaa vain pintaraapaisuksi, joten tieni vie varmasti sinne joskus uudestaan.

 

Juhlaillallinen Savoyssa

Tämä korona-aika on tehokkaasti erottanut jyvät akanoista siinä suhteessa, mikä itselle omassa elämässä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää. Yksi isosti viime aikoina ikävöimäni asia ovat ravintolat ja kahvilat. Vaikka olen jonkin verran käyttänyt take-awaytä, ei se voi koskaan korvata sitä ihanaa jännittävää tunnelmaa, kun istuu ravintolan pöytään ja odottaa uusia herkullisia ruokalajeja.

Ennen tätä koronahässäkkää toteutin pitkäaikaisen haaveeni, ja kävin illallisella legendaarisessa Savoyssa Etelä-Esplanadilla. Olisi hurjaa tietää, mitä kaikkea näissä pöydissä on vuosien varrella juteltu, esimerkiksi marsalkka Mannerheimin kantapöydässä. Meidän pöydässä hämmästeltiin sitä, miten elegantti, kaunis ja tasapainoinen ravintolan sisustus on edelleen näin 83 vuotta avajaisten jälkeen.

Aino ja Alvar Aallon suunnittelemaa sisustusta on päivitetty ja kunnostettu tarkalla silmällä eikä varsinaisesta ravintolasalin ikääntymisestä näkynyt merkkejä. Vaikka en erityisesti fanita 50-luvun aaltomaista tyyliä, silmäni kyllä arvostaa harmoniaa ja johdonmukaisuutta, joka Savoyssa vallitsee.

20200323_181616

Meillä oli pöytä lasitetulla terassilla ja onnistuin nappaamaan kuvan ennen kuin muita seurueita saapui paikalle. Se on upea jatke arvokkuutta huokuvalle ravintolasalille. Oli hienoa katsella Helsingin kattojen yli Tuomiokirkolle ja muita keskustan merkkirakennuksia. Ajattelevaisesti pöydät oli myös katettu niin, että saimme molemmat nauttia näköalasta. Auringonlaskun eteneminen muutti maisemaa minuutti minuutilta.

Söimme seuralaiseni kanssa kolme ruokalajia sekä välijuustot. Annoimme asiantuntijoiden valita annoksiimme sopivat viinit ja siinä ei todellakaan tarvinnut pettyä. Pääsin jälleen kokemaan ilmiön, joka jaksaa maallikkoa aina hämmästyttää: taiten valittu viini ja ruoka erillään maistuvat vähän mitäänsanomattomalta, mutta yhdessä nostavat makunautinnon aivan eri tasolle. Taikuutta!

20200323_184113
Keittiön tervehdys: tryffelituulihatut herättämään ruokahalua

Postauksen alussa tulin maininneeksi, että nautin kulinaarisista yllätyksistä. Niitä meille tarjoiltiin erityisesti keittiön tervehdysten muodossa. Täytyy kyllä sanoa, että kaikki ruokalajit olivat herkullisempia kuin mitä osasin kuvitella. A la carte -lista on ravintolassa jo vaihtunut, joten en käy tässä kehumaan yksittäisiä ruokalajeja. Kuulostaa myös vähän hölmöltä sanoa, että KAIKKI oli tosi hyvää, mutta niin se vaan oli.

Tarjoilu oli ystävällistä ja sillä tavalla huikeaa, että vaikka oltiin huippuravintolassa, henkilökunta ei tehnyt siitä numeroa. Minulle tuli tervetullut olo, vaikka en ehkä osannut juuri prikulleen noudattaa etikettiä kaikissa tilanteissa. Se on minusta oikeasti taitavaa asiakaspalvelua. Palvelua voisi jopa kutsua sydämelliseksi, mitä ei ihan heti odottaisi kohtaavansa huippuravintolassa.

20200323_185113
Sienikeittoa ja talon leipiä sekä ”suomalainen taco”, keittiön tervehdys

Halpaahan tämä lysti ei tietysti ollut, mutta en ollut sitä odottanutkaan. Yhden hengen lasku viineineen ja muine juomineen oli päälle pari sataa. Se jäi viimeiseksi ravintolakokemuksekseni ennen koronakriisiä, ja näin jälkiviisaasti sen ansiosta käynti erityisesti kannatti. Savoyn ihanalla muistolla jaksan ravintolatta pidempään.