Jokakesäinen kahvilakierros

Meillä on ihana perinne ystäväni Piikkipaatsaman kanssa. Sovimme joka kesälle päivän, jolloin kierrämme yhdessä kahviloissa. Siis ihan todella kierrämme: tämän kesän kahvilapäivään mahtui kuusi kahvilaa/ravintolaa. Tämä oli kuulemma kahdeksas vuosi kun toteutimme tämän kahvilapäivän! Itse olen jo mennyt sekaisin laskuissa.

Aloitimme kierroksemme Way Bakery and Wine Barista Kalliosta. Koska oli aamu, masumme kaipasivat aamupalatyyppistä evästä. Tilasin annoksen, johon kuului juureen leivottua leipää kinkun ja juuston kanssa sekä keitetty kananmuna. Oheen tietysti teetä.

Annos oli tosi raffi ja iso, eikä sen jälkeen todellakaan jäänyt nälkä. Hyvää se oli myös, tuo leipä varsinkin, mutta myös kinkku ja juusto. Pidin kovasti tämän suurpiirteisyydestä, joka ei kuitenkaan tarkoittanut kompromissiä maistuvuudessa.

Way Bakeryn aamupalan jälkeen olimme kohtuullisen täynnä ja matkalla seuraavaan paikkaan huoletti vähän mitä jaksaisimme syödä. Onneksi OhMyGoodnessista sai myös pienempiä syötäviä. Smoothiet näyttivät herkullisilta, mutta otin kuvassa kauimpana vasemmalla näkyvän kerroksellisen chiavanukkaan sekä kahvilassa tehtyä tuorepuristettua mehua.

OhMyGoodness on vegaaninen kahvila (ja joogastudio!) Vaasankadulla. Kahvilassa oli paljon ihmisiä valitsemanamme päivänä, joten etsiydyimme alakertaan, jossa saimmekin herkutella rauhassa.

Seuraava kahvila oli pienen kävelymatkan päässä. Pieni liikunta oli oikein tervetullutta tähän väliin ja taisimme myös pyörähtää puu-Vallilan kautta ihailemassa kauniita vanhoja puutaloja. Suuntamme oli Kahvila Päijänne, jossa saimme kovin sydämellisen vastaanoton. Vähän kuin olisi tullut kaverille kylään! Huikeaa!

Söimme herkullisen kierrepullan puoliksi ja se oli suussasulavan pehmeä. Tee oli haudutettua ja hyvää. Kahvila oli tunnelmaltaan rauhallinen ja jollain tavalla lempeä. Tämä kahvila pomppasi meillä molemmilla suosikiksi tämän kesäpäivän kahvilakierroksella.

Kierroksemme jatkui Itä-Helsinkiin ja Herttoniemeen Cafe Erätoriin. Se oli tarjoiluiltaan muiden kahviloiden veroinen (ah, mitä pullia ja kakkuja!), mutta kertakäyttöastiat vähän latistivat tunnelmaa.

Ehkä Erätorin kahvila on enemmän sellainen, josta haetaan mukaan tai käydään nopeasti haukkaamassa jotain, kuin taas sellainen, jossa istuskellaan tunteja. Ihan kelpo kahvila toki. Jos asuisin lähellä, kävisin varmasti Erätorissa monesti aamiaisella.

Sen sijaan olisin voinut jäädä asumaan meidän toiseksi viimeiseen kahvilaan, Rastilan kartanon Cafe Monami’hin. Teetä sai kannuissa (jes!) ja syömisvalikoima oli monipuolinen. Valitsin kevyen marenki-marjarahkaleivoksen, joka oli vielä parempi kuin kuvittelin.

Kahvila on tosi tilava, joten siellä on helppo käydä näin korona-aikaankin. Kartano sijaitsee Rastilan leirintäalueella vihreyden ja luonnon ympäröimänä. Luulen, että kävisin cafe Monamin mukavassa tunnelmassa tekemässä etätöitä toisinaan, jos asuisin vähän lähempänä.

Kierroksemme päättyi tällä kertaa Kampin Viinibaari Apotekiin, joka on keväällä vanhan apteekin tiloihin avattu viinibaari. Aivan hurmaava! Me nautimme tällä kertaa vain lasilliset viiniä, mutta kävin sittemmin myös testaamassa ruokalistaa. Voin suositella. Viinit, ruoka, palvelu, miljöö – ihania!

Kuten huomaat, emme ole kovin tiukkoja sen suhteen, että kierroksellemme hyväksyttäisiin vain kahviloita. Kaikki istuskelupaikat, joissa on jonkinlaista tarjoilua ovat meidän mieleen. Mitähän me keksimme listallemme ensi vuonna?

PS. Piikkipaatsama kertoi meidän kahvilakierroksesta omassa blogissaan täällä.

Advertisement

Kesäretki Hvitträskiin

Arki palasi niin että pätkähti. Sitten viime kirjoitukseni on ehtinyt kesäloma loppua ja rajoitettu korona-arki alkaa. Se lamaannutti elämästäni tehokkaasti suurimman osan luovasta toiminnasta, joksi tämän kirjoittamisenkin lasken. Hampaat olen muistanut pestä ja töissä käydä.

Ensin ajattelin, että näin pitkän tauon jälkeen minun pitäisi kirjoittaa siitä mitä tauon aikana tapahtui (ulkoisesti ei juuri mitään ja pään sisällä hyvin paljon), mutta jotta saan edes joskus julkaistua jotain, on nyt parasta palata vain normaaliin päiväjärjestykseen ja kirjoittaa jostain helpommasta.

Juttuideoita on tietokoneen muisti täynnä. Ehdin kesän aikana nähdä ja tehdä vaikka mitä hauskaa, josta riittää onneksi kirjoitettavaa, vaikkei koko talvena tapahtuisi mitään uutta. (Toivottavasti niin ei kuitenkaan käy.)

Yksi mielenkiintoisimpia paikkoja, joissa kesällä kävin ja johon huomaan ajatuksissani usein palaavani, on Hvitträsk – tuo kirkkonummelainen kartano, jota Kansallismuseo tituleeraa kansallisromanttisen arkkitehtuurin helmeksi.

Rakastuin siihen ensi silmäyksellä.

On hauska vierailla ylellisissä paikoissa, joissa ihmiset ovat asuneet. Usein katselen tiloja sillä silmällä, miltä tuntuisi nukkua tuossa sängyssä tai lukea kirjaa tässä takkahuoneessa, syödä iltaruokaa tuon pöydän ääressä tai viettää kaverien kanssa aikaa tässä olohuoneessa. Varsin usein myös totean, että ei kovin mukavaa. En mistään hinnasta muuttaisi sinne.

Hvitträsk oli toista. Ensimmäisessä varsinaisessa asuintilassa, tuvassa, rakastuin taivaansinisiin seiniin ja katon paneeleihin. Seuraavassa huoneessa ihailin lumoutuneena syvänsinistä takkaa sekä kattomaalauksia. Yläkerrassa ihastuin sokkeloisuuteen: rakastan erilaisia auloja ja käytäviä, epähuoneita. Myös näköalat Vitträsk-järvelle olivat hienot.

Olin ollut hyvin tietämätön Hvitträskin olemassa olosta aiemmin. Nimi oli etäisesti tuttu, mutta aloitin tutustumisen siihen ihan perusteista. Siis mikä tämä paikka oikein on?

Hvitträsk on kolmen arkkitehdin yhteiluomus. Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen olivat perustaneet arkkitehtitoimiston vuonna 1896 (sama toimisto, joka suunnitteli Suomen paviljongin Pariisin maailmannäyttelyyn vuonna 1900!) ja päätyneet rakentamaan yhdessä kartanon, Hvitträskin, jonne he kaikki kolme muuttivat perheineen vuonna 1903. Kovin montaa vuotta he eivät kuitenkaan tällä kokoonpanolla Hvitträskissä ehtineet asua, vaan sillä on ollut monia eri asukkaita viime vuosisadan aikana.

Vuodesta 2000 Hvitträsk on ollut Kansallismuseon omaisuutta ja hyvä niin, jotta mahdollisimman moni pääsee ihailemaan upeaa rakennusta. Hvitträskin valoisassa ja korkeassa ateljeessä on valmistuneet mm. Helsingin rautatieaseman suunnitelmat. Hvitträskissä käydessä kannattaa muistaa vierailla myös puutarhassa.

Olimme käymässä Hvitträskissä ystäväni Piikkipaatsaman kanssa (hänen bloginsa löytyy täältä) ja testasimme vierailullamme myös pihakahvilan. Kahvilan valikoima oli positiivinen yllätys, ottaen huomioon ettei alueella liikui juuri muita kuin museovieraita. Pieni huvila, jossa normaalisti on ravintola, on ymmärtääkseni parhaillaan kunnostettavana, joten vain pihakahvila on toiminnassa. Aukioloajat kannattaa tarkistaa ennen vierailua ja sovittaa käynti yhteen niin, että pääsee nauttimaan herkullisista pullakahveista.