Jouluvaloista ja georgialaisesta ruoasta

Vuoden harmain aika on alkanut. Viime viikkoina on onneksi ollut kohtuullisesti pilvettömiä päiviä ja aurinko on saanut paistaa vapaasti sen aikaa mitä se nyt tällä hetkellä täällä paistaakaan. Marraskuu on ollut meille armollinen.

Tänään ei räntäsateelta kovin montaa valonsädettä päässyt maan pinnalle saakka. Kun siihen lisättiin jo ennen neljää laskeva aurinko, on olo tämän pimeyden keskellä aika epätodellinen. Miten tähän ikinä tottuu? Kirkasvalolamppu tuo pientä lohtua.

Iltaisin ei enää tee mieli lähteä ulkoilemaan pimeyteen asuinalueellani. Vaihtoehtoina on pilkkopimeät metsäpolut tai vilkkaiden valaistujen autoteiden vierellä kävely. Kumpikaan ei sanottavammin houkuttele.

Satuin viime viikolla kävelemään Helsingin keskustassa illalla. En ole aikaisemmin tullut ajatelleeksi, mutta keskusta on tähän vuodenaikaan aika hyvä paikka ulkoiluun. Siellä on hyvä valaistus, hyvin vähän ihmisiä (etenkin nyt korona-aikaan) ja autoliikennettä ei ole mahdottomasti, kun valitsee sopivan reitin.

Kauniit jouluvalot tuovat lisätunnelmaa ja matkalla voi pysähtyä vaikka ihailemaan Stockmannin perinteistä jouluikkunaa. Olen iloinen, että arvorakennusten valaisuun on viime vuosina kiinnitetty enemmän huomiota ja keskustassa onkin vaikka mitä kaunista nähtävää. Hieno Uspenskin katedraali on upea näky pimeällä kuten myös tuomiokirkko.

Arkipäivinä olen siirtynyt ulkoilemaan ruokatunnilla, jotta näkisin hiukan päivänvaloa. Se on etätyön paras puoli. Vaikka työpäivä sen johdosta vähän piteneekin, se ei haittaa, koska juuri nyt iltaisin ei ole erityisemmin muutakaan tekemistä.

Vielä silloin kun oli, kävin ystävien kanssa tutustumassa Haukilahdessa sijaitsevaan georgialaiseen ravintolaan, Rioniin. Georgialainen ruoka on tolkuttoman hyvää. Jos et ole vielä tutustunut siihen, niin suosittelen. Ruoka on maukasta, mehevää ja täyteläistä – ja sitä on paljon.

Rionin perustajista toinen on Georgiasta ja hänen äitinsä reseptejä on käytetty monien ruokien valmistamiseen. Ruokalistalla on todella paljon vaihtoehtoja, jopa valinnanvaikeudeksi asti. Minut yllätti kasvisvaihtoehtojen ja vegaanisten ruokien määrä. Jopa juustoisesta herkullisesta hatsapuri-leivästä on vegaaniversio!

Tilasimme pöytään alkuruoaksi paljon jaettavia annoksia, sillä se on georgialainen tapa ja mahdollistaa monien eri ruokien maistamisen. Pääruoat valitsimme jokaiselle henkilökohtaisesti. Ruoka oli autenttista ja konstailematonta. En jaksanut syödä kaikkea, joten pyysin loput hatsapuristani ja ojakpuristani (paikallinen pyttipannu) mukaan.

Rionilla on toinen ravintola Turussa. Nyt kun ravintolassa istuminen ei monia ymmärrettävistä syistä houkuttele, kannattaa muistaa, että ruokia voi usein tilata myös mukaan. Yritetään pitää hyvät paikalliset ravintolat pystyssä tämän vaikean ajan yli.

Vielä koittaa se päivä, kun voimme kokoontua yhteen ja pimeät päivät ovat ohi. ❤

Advertisement

Joulumaa Helsingissä: Weisteen Wanha Villa

Pukinmäessä on vanha museoviraston suojelema huvila, jossa joulu asuu. Siellä on joulukoristevalmistaja Weiste oy:n tehtaanmyymälä Wanha Villa. Weiste oy on valmistanut pieteetillä erilaisia joulukoristeita ihmisten iloksi vuodesta 1924 saakka. Tänä päivänä se tuottaa runsaat 1,5 miljoonaa joulukoritetta vuodessa. Huikeaa!

Yrityksen perusti aikoinaan paperitarvikekaupan pitäjä Kalle Weiste, joka huomasi, että joulukoristeilla olisi kysyntää asiakkaiden keskuudessa, jos olisi mitä myydä. Näppäränä miehenä Kalle päätti alkaa valmistaa sellaisia itse.

Aluksi joulukoristeiden tuotanto Helsingin Kluuvissa oli pientä, mutta jo muutamassa vuodessa oli tiloja laajennettava. Silloin Kalle perusti tehtaan Pukinmäkeen. Tehtaan vieressä oli Kallen kotitalo, joka nykyisin toimii tehtaanmyymälänä.

Lähes satavuotias puutalo, Wanha Villa, on kaunis ja hyvässä kunnossa. Pimeällä jouluvalot tuikkivat ikkunoista ja lumiseen aikaan näky on varmasti satumainen.

Huvilan alakerrassa on viisi huonetta sekä suuri sali täynnä eri teemoihin jaoteltuja koristeita. Ja niitähän sitten piisaa kaikissa mahdollisissa väreissä kaikkiin mahdollisiin käyttötarkoituksiin, joihin et edes tiennyt tarvitsevasi joulukoristetta.

Koristeiden runsaus häikäisi aluksi ja ensimmäinen kierros huoneissa meni hämmennyksen vallassa. Vasta koko tilan kartoitettuani pystyin keskittymään siihen, mitkä koristeet ja värit ehkä sopisivat omaan kotiini ja minkälaisia koristeita mahdollisesti tarvitsisin.

Wanhan Villan aukioloajat ovat laajat, joten lähellä asuvien on helppo ottaa myös tuumaustauko ja palata myöhemmin miettimistauon jälkeen tekemään ostoksia.

Koristeet ovat laadukkaita ja viimeisteltyjä, eivät mitään yhden joulun rihkamaa. Nämä pakataan kodeissa silkkipapereihin ja varastoidaan huolellisesti joulu toisensa jälkeen odottamaan seuraavaa ja kestävät kyllä isältä pojalle. Paitsi että isä ei taatusti raaski antaa näitä pojalleen.

Wanha Villa on kaunis kokonaisuus, jossa kannattaa vierailla pelkästä silmänilosta ja vaikkei tällä haavaa tarvitsisikaan uusia koristeita. Siellä voi keksiä myös hyviä lahjaideoita läheisille. Ostin itselleni valkoisen glitterkeijukaisen hopeisella rusetilla ja ripustuslenkillä. Se löysi oitin paikkansa olohuoneestani.

Weiste oy on muuten Euroopan vanhimpia teollisia joulukoristevalmistajia ja Pohjoismaiden ainoa. Minusta on erityisen hienoa, että joulupukin kotimaassa on edelleen näin perinteikäs kotimainen joulukoristevalmistaja.

Kesäpäivä Vääksyssä

Aika moni ystävistäni vieraili viime kesänä Vääksyssä. Ensin ihmettelin sitä, mutta sen jälkeen kun loppukesästä minullekin tarjoitui mahdollisuus vierailla siellä, en enää ihmetellyt.

Vääksy on 130 kilometrin päässä Helsingistä, Lahden pohjoispuolella Asikkalassa (muistathan Asikkalan puiset rattaat -lorun?). Vääksyssä on vain vajaa viisituhatta asukasta, mutta varsinkin kesäisin kylässä on vaikka mitä nähtävää. Parhaiten Vääksyyn tutustuu kävelemällä, joten auto kannattaa jättää parkkiin johonkin keskusta-alueelle.

Suosittu nähtävyys kaikenikäisille on Vääksyn kanava, joka on edelleen käytössä yhdistäen Vesijärven ja Päijänteen. Se valmistui vuonna 1871 ja luulen, että se on ollut alkuunpaneva voima Vääksyn kylän synnylle.

Ihastuttava kahvila Kanavan helmi sijaitsee aivan kanavan vierellä. Tänä kesänä listalla oli muunmuassa suolaisia vohveleita. Yhdessä ystäväni kanssa jaoimme ison suomalaisen tapaslautasen. Vitriinissä oli lisäksi kauniita kakkuja ja tuoreita pullia.

Vatsat täynnä oli hyvä kävellä hiukan ja sulatella syömisiä. Suuntasimme Vääksynjokea pitkin muutama sata metriä Norrlinin puistoon. Se on satumetsämäinen ihastuttava puisto, jonka perusti 1800-luvun lopulla Johan Norrlin, pohjoismaisen kasvitieteen uranuurtaja. Hän keräsi laajoilta ulkomaanmatkoiltaa kasveja, jotka menestyvät suomalaisissa oloissa ja istutti niitä omaan puutarhaansa.

Monien vaiheiden jälkeen puisto kuuluu nykypäivänä kunnalle. Vääksyläiset tekivät vuosikymmen sitten suuren ja arvokkaan työn kunnostaessaan umpeen kasvaneen ryteikön. Tänä päivänä puistossa on söpöjä penkkejä ja hauskoja soppia ystävyksille vaihtaa kuulumisia tai rakastavaisille romanttisiin hetkiin.

Puiston jälkeen kävimme Ranskalaisessa kyläkaupassa, jossa vierähtikin tovi. Se on yhdistetty kahvila, herkkumyymälä ja muotiliike vanhassa vaaleanpunaisessa kivitalossa vuosisadan takaa. Paikka on hyvin kodikas ja viihtyisä.

Talon koko yläkerta on pyhitetty vaatteille ja alakerrassa on omistajan maahantuomia ranskalaisia ruokatuotteita kuten pateita, hilloja ja limonadeja. Valinnan vaikeushan siinä iski, mutta lopulta ostin mukaan kolme purkkia hilloa (persikka-, vadelma- ja mansikkahillot) sekä kesäisen keltaisen paidan, jota käytinkin ahkerasti loppukesästä.

Ensi kesänä olisi ihana yöpyä Vääksyn Apteekkimajoituksessa. Se sijaitsee rakennuksessa, jossa aloitettiin apteekkitoiminta jo vuonna 1905. Sitten olisi mahdollisuus kiertää Vääksyä ajan kanssa ja ehtisin vierailla myös hauskalta näyttävässä Lauran kaupassa ja tutustua mielenkiintoiseen Danielson-Kalmarin huvilaan. Ensi kesän reissujen suunnittelu on siis jo alkanut!