Syysmökkeilyä ja uusi lempireseptini

Tuntuu siltä, että syksy katsoi tänä vuonna erityisen tarkasti kalenteria ja lepatteli Suomeen heti kun elokuu vaihtui syyskuuksi. Kuun vaihteen tienoilla mökkeilin kahtena peräkkäisenä viikonloppuna, ensin Päijät-Hämeessä ja sitten Etelä-Savossa.

094043

Kävin etsimässä puolukoita, mutta silloin ne eivät olleet vielä valmiita. Sen sijaan ryteiköstä löytyi villivadelmia! Tänä vuonna näyttää olevan hyvä pihlajanmarjavuosi. Vielä kun osaisi tehdä niistä jotain käytännöllistä ja hyvää. Konjakki-pihlajanmarjahyytelöni aikoinaan ei ollut kovin suuri menestys.

Suuri menestys sen sijaan on ystäväni pikkuveljen kehittämä äärettömän helppo ja herkullinen riisinuudeliwokki osterikastikkeella, jota söimme yhdellä mökkireissulla. Riisinuudeli ja osterikastike olivat minulle uusia raaka-aineita, mutta tykästyin nopeaan wokkiin niin, että olen syönyt sitä sen jälkeen jo kahtena viikonloppuna.

Osteririisinuudeliwokki

1 pkt riisinuudelia
wokki- tai muita pakastekasviksia
osterikastiketta
öljyä

Keitä riisinuudelit runsaassa vedessä. Sulata niiden kiehuessa pakastekasvikset pannulla, johon on lisätty tilkka öljyä. Kun riisinuudelit ovat kypsiä, kaada siivilän avulla vesi niistä pois ja lisää riisinuudelit paistinpannulle. Lisää osterikastiketta maun mukaan (sitä voi laittaa ihan runsaasti, itse laitoin 1/3 kastikepullosta) ja sekoita kasvikset ja riisinuudeli sekaisin. Ja voilá, ruoka on valmis!

Omassa K-kaupassani riisinuudeli ja osterikastike löytyvät itämaisten ruokien hyllystä. Osterikastike on pakattu lasipulloon, josta tahmeaa kastiketta on hankala saada ulos. Kastiketta saa pullosta paremmin, jos työnnät pulloon pillin. Sen avulla pulloon helposti syntyvä alipaine tasoittuu ja kastike valuu tasaisesti ulos.

Ruokaa voi toki varioida itse eri tavoin. Koitin lisätä joukkoon nyhtökauraa, mutta se ei ollut hyvä idea, sillä ruoasta tuli aika kuiva. Nyhtis olisi kaivannut enemmän nestettä seurakseen.

232530

Jälkkäriksi kokeilimme toisella mökkireissulla tehdä tikkupullia. En jaksanut tehdä pullataikinaa itse ja yritin päästä helpolla ostamalla kaupasta pakastepullataikinan. Vaan kuinkas kävikään: kävin kahdessa keskikokoisessa marketissa ja kummassakaan ei ollut pakastepullataikinaa! Niiden menekki on tainnut laskea viime vuosina kun on tullut markkinoille niin hyviä valmispakastepullia.

Ratkaisin ongelman ostamalla raakapakastekorvapuusteja ja käärimällä niitä tikkuun. Sain siis sittenkin himoitsemaani tikkupullaa, mutta vähän eri konseptillä. Hauska niitäkin oli paistella kauniina syyspäivänä nuotiolla.

1

Mainokset

Villa Gyllenbergin juhlanäyttely

Vielä syys-lokakuun on auki Gyllenbergin säätiön Suomi100-hengessä koottu juhlanäyttely Kuusisaaressa. Kävin itse katsomassa sen viime viikolla ja se tosiaan oli laaja kattaus suomalaisen taiteen historiaa.

Kokoelman on kerännyt aikoinaan Ane Gyllenberg (1891-1977), pankkiiri, joka oli myös intohimoinen taiteenkerääjä. Hän perusti vaimonsa Signen kanssa nimeään kantavan säätiön, joka tänä päivänä omistaa taidemuseon pariskunnan entisessä kodissa.

Itse koti on myös varsinainen nähtävyys. Se sijaitsee upealla paikalla meren rannalla kauniin puutarhan ympäröimänä. Talon piirrokset valmistuivat vuonna 1938 ja sisätilat ovat hämmästyttävän valoisat suurten ikkunoiden ansiosta. Taloa on sittemmin laajennettu ruokasalilla (1955) ja gallerialla (1980). Kotimuseon alakerrassa veistokset ja maalaukset sekä huonekalut ovat alkuperäisillä paikoillaan. Yläkerrassa on tällä hetkellä näyttely Ane Gyllenbergin elämästä ja roolista taiteen keräilijänä.

20170906_171029

Gyllenbergin taidekokoelman muodostaa noin 400 työtä, pääasiassa kotimaisia teoksia 1700-luvulta 1970-luvulle, mutta joukossa on myös vanhempaa eurooppalaista taidetta. Iso osa näistä on pysyvästi esillä kotimuseon puolella.

Galleriassa on nyt Keräilijän itsenäisyys -näyttely, jossa on esillä sata maalausta. Seinillä on muun muassa Schjerfbeckiä, Gallen-Kallelaa, Edelfeltiä, Sallista, Halosta ja Thesleffiä. Maalaukset on jaettu teemoittain uudenlaisiin kokonaisuuksiiin.

Mielestäni mielenkiintoisimmat maalaukset olivat Akseli Gallen-Kallelan Probleemi ja Ad Astra. Probleemi esittää taiteilijaa itseään, Oskar Merikantoa, Robert Kajanusta ja Jean Sibeliusta juomingeissa hotelli Kämpissä. Maalauksen taustalla on mielenkiintoinen tarina ja symboliikka, josta pääsimme kuulemaan kun satuimme taululle samaan aikaan opastetun kierroksen kanssa.

Ad Astra (alla) oli erityisen vaikuttava: suuri koko, kullatut kehykset ja punainen taustaseinä toivat maalauksen hyvin esille. Gallen-Kallelan maalaus symboloi olotilaa, jossa ihminen vapautuu ruumiin kärsimyksistä (lat. per aspera ad astra = vaikeuksien kautta tähtiin).

20170906_170859

Näyttelyssä oli lukuisia hienoja teoksia ja se tuli samalla kuvastaneeksi hyvin Suomen historian eri vaiheita.

Upea Taivassalon kirkko

Pääsin kesälomalla käymään Ahvenanmaalla (siitä lisää myöhemmin) ja matkalla sinne vierailin Taivassalon Pyhän Ristin kirkossa. Siinä vasta upea kirkko! En ole missään nähnyt yhtä värikkäitä ja runsaita seinämaalauksia.

Taivassalon harmaakivikirkko sijaitsee saariston rengastien pohjoisemman aloituspisteen lähellä. Se rakennettiin 1400-luvulla samalle paikalle, jossa aikaisemmin sijaitsi vaatimattomampi puukirkko. Seurakunnan kallein aarre on kuitenkin säilynyt puukirkon ajalta: 1300-luvulta peräisin oleva krusifiksi.

20170724_121541

Alla olevassa kuvassa näkyvä barokkityylinen saarnatuoli on 1600-luvulta. Sen valmisti tallinnalainen Tobias Heinz ja Henrik Fleming lahjoitti sen seurakunnalle. Siinä vaiheessa saarnat pidettiin jo suomeksi, mikä helpotti kansan ymmärtämistä. Sitä ennen kirkon maalauksilla oli tärkeä merkitys kirkon sanoman välittämisessä tavallisille ihmisille.

20170724_121109

Seinä- ja kattomaalaukset on alunperin ajoitettu 1460-luvulle. Puhdasoppisuuden aikaan 1600-luvulla seinät kalkittiin, joten tänä päivänä seinillä näkyvät kuvat ovat entisöityjä. 1890-luvulla entisöinnin periaatteet erosivat nykyisistä ja sen johdosta kaikki kuvat päällemaalattiin uudelleen ja tuhoutuneiden tilalle kopioitiin kuvia muista kohdista.

Tavallaan on tietysti kurjaa, että alkuperäiset maalaukset on ”menetetty iäksi” 1890-luvun entisöijien toimesta. Toisaalta voimakkaat maalaukset olivat vaikuttavia ja mieleenpainuvia. Aikaisemmin näkemäni entisöinnit ovat olleet aika hentoja näihin verrattuna ja itseni on vaikea kuvitella niiden perusteella miltä koko rakennus on näyttänyt aikoinaan. Maallikolle Taivassalon kirkko siis on hieno mielikuvitusta rikastuttava nähtävyys.

20170724_121100

 

Kävelyretki Uutelassa

En ole pahemmin pyörinyt Itä-Helsingissä, mistä johtuen olen missannut monta hienoa paikkaa siellä. Yhtenä esimerkkinä Uutela, jota moni on kehunut ja suositellut retkipaikkana. Tänä kesänä kävin siellä viimein paikallisoppaan kanssa. 🙂

20170720_132148

Ei siellä nyt oikeasti mitään opasta tarvita. Alue on suhteellisen pieni meren ympäröimä niemenkärki, joten eksyminen on vaikeaa. Kävelimme ensin pitkospuita Särkkäniemelle ihailemaan Ruusuniemen sataman aluksia ja Pikku Niinisaarta. Särkkäniemi on kivikkoinen ranta vain vähän merenpintaa korkeammalla ja kävin kokeilemassa veden lämpöisyyttä kädellä. Kylmää oli.

20170720_131654
Särkkäniemi

Seuraavaksi suuntasimme Skatanniemeen. Siellä on venäläisten vuonna 1916-1917 rakentama tykkibunkkeri, jonka sisätiloja pääsee tutkimaan vapaasti. Vaikka oli aurinkoinen päivä, tunnelma oli sen verran aavemainen, että kuikuilimme sisään vain oviaukolta. Sisällä voi käydä ken uskaltaa! Hyviä kuvia tykkipatterista löytyy täältä.

Jatkoimme retkeämme tykkipatterin ohi ihan Skatanniemen kärkeen saakka. Sieltä korkealta kalliolta avautui hieno näköala Helsingin edustan pikkusaariin ja avomerelle. Niemen kalliot sopisivat loistavasti piknikpaikaksi.

Meillä ei kuitenkaan ollut omia eväitä mukana, joten lähdimme autolla Töölöön ja kävimme Mamma Rosassa pizzoilla. Kävelylenkkimme kesti runsaan tunnin ja loppumatkasta jouduimme ottamaan juoksuaskelia säästyäksemme yllättävältä kesäiseltä rankkasateelta. Pizzat katosivat tämän jälkeen lautasilta nopeasti.

212451
Skatanniemi

Extremeurheilua ja herkuttelua Porvoossa

Siskoni syntymäpäivien lähestyessä mietimme isäni kanssa hänelle sopivaa lahjaa. Halusimme keksiä jotain uudenlaista yhdessä tekemistä, joka jäisi varmasti mieleen. Siskoni on aina ollut vähän hurjapää, joten päätimme viedä hänet Pyhtäälle Sirius Sport Resortiin lentämään tuulitunnelissa.

Kyseessä on pystysuora putki, tunneli, jonka alapuolelta tulee voimakas ilmavirta vähintään 180 kilometrin tuntivauhtia. Ilmavirta on niin voimakas, että se nostaa ihmisen ilmaan, jos pinta-alaa tuulen suuntaan on riittävästi. Tunnelissa ei siis käytetä apuvälineitä suojahaalaria ja itse ilmavirtaa lukuunottamatta.

Ennen lentoa on koulutus, jossa käydään läpi perusasioita lentämisestä sekä tietyt käsimerkit, joilla ohjaaja tunnelissa opettaa. Aloittelijat lentävät aina ohjaajan kanssa, sillä on yllättävän vaikea oppia olemaan oikein tunnelissa. Pienikin liike, jota ei edes itse havaitse tekevänsä, voi aiheuttaa nopean muutoksen korkeudessa ja leveydessä. Vaikka putki on leveä, on omaa kroppaa vaikea aluksi hallita.

Putkessa lennetään muutamia minuutteja kerrallaan ja itse lensin yhteensä neljä minuuttia. Enempää en olisi jaksanutkaan, sillä näidenkin jälkeen oli kehon syvät lihakset aika väsyneitä kehon vakaana pitämisestä. Kokemus oli kyllä hieno! Ensimmäiset minuutit menivät pelkästään totutellessa, mutta viimeisen minuutin aikana pääsin jo vähän jyvälle siitä miten ilmavirrassa saa tehtyä erilaisia liikkeitä. Sain pyöräytettyä itseni horisontaalisesti ympäri, varovasti ja hitaasti. Lentäminen oli hauskaa!

Lentämisen jälkeen olimme varanneet pienen ajomatkan päästä Porvoosta pöydän Brasserie L’amourista. Se sijaitsee näppärästi aivan Porvoon keskustassa.

162201

Viihtyisä ravintola (pidin erityisesti kattolampuista!) yllätti minut tarjottavillaan. Söimme pitkän kaavan mukaan ja kaikki oli todella herkullista. Ravintolan á la carte -lista on aikaa sitten vaihtunut, joten valitsemiani ruokalajeja ei enää löydy listalta, mutta en epäile yhtään etteikö muutkin ruoat maistuisi yhtä hyviltä. Pääruoaksi taisin syödä mureaa porsaanniskaa. Jälkiruoan marenki-raparperipaistos oli juuri oikealla tavalla rapeaa, tahmeaa, makeaa ja kirpeää.

En ymmärrä miksi Porvoossa tulee käytyä niin harvoin, vaikka se sijaitsee tuossa ihan vieressä. Varsinkin kun siellä on näin erinomaisia ravintoloita!

Steampunk, mitä se on?

Päädyin keväällä erikoiseen baariin nimeltä Steam Hellsinki. Jo sen nettisivut ovat varsin vaikuttavat, mutta kyllä leukani taisi loksahtaa auki kun astuimme sisään seurueeni kanssa. Koko paikka on sisustettu erikoiseen 1800-luvun henkeen mitä kummallisemmilla laitteilla, joista suurimman osan käyttötarkoitus on minulle täysin hämärä. Ensivierailuni tapahtui illalla, jolloin valaistus oli hämärä ja suurin osa pöydistä varattuja. Vaikuttava kokemus!

20170718_170303

Tiesin hämärästi termin steampunk ja pian yhdistinkin Steam Hellsingin liittyvän jotenkin tuohon termiin. Olin kuitenkin kuvitellut, että kyse on vain kirjallisuuden lajista, mutta nyt ymmärsin, että kysehän on kokonaisesta maailmasta. Seuraavana päivänä tutustuin steampunkiin Googlen avulla.

Steampunk (suom. ”höyrypunk”) on 1980-luvulla kiteytynyt tieteiskirjallisuuden suuntaus, jossa tapahtumaympäristön muodostaa 1800-lukua ja usein erityisesti viktoriaanista Britanniaa muistuttava vaihtoehtoinen todellisuus. 2000-luvulla steampunkista on kehittynyt kokonainen alakulttuuri.

Steampunk yhdistelee höyrykoneiden aikakautta nykyaikaan ja uusimpaan tekniikkaan. Yleensä nykytekniikan keksinnöt on käännetty höyryvoimalla tai kellokoneistoilla toimiviksi, ja ne tuovat ulkonäöltäänkin mieleen viktoriaanisen aikakauden muotoilun. Steampunkissa ei yleensä kiinnitetä huomiota siihen, olisiko tällainen kuvitteellinen tekniikka todellisuudessa mahdollista tai käyttökelpoista. Sen sijaan steampunkissa leikitään usein ajatuksella, että 1800-luvun epäonnistuneet teknologiset suunnitelmat tai silloisten tieteiskirjailijoiden mahdottomatkin näyt olisivat olleet toteuttamiskelpoisia ja tulleet yleiseen käyttöön.

(suora lainaus Wikipediasta)

Minulla on ystävieni kanssa lukupiiri, jossa pyrimme lukemaan erilaisia kirjoja, joihin ei välttämättä tulisi itse kirjastossa tartuttua. Valitsemme yhdessä kirjat ja steampunkista luettuani minua alkoi kiinnostaa lukea jokin steampunk-aiheinen kirja. Muut innostuivat asiasta ja päätimme lukea Magdalena Hain Kerjäläisprinsessan. Se on nuortenkirja, mutta toimi hyvin myös aikuisille johdantona steampunkiin. Se oli mielenkiintoinen lukukokemus! Tavallaan vähän kuin tieteiskirjallisuutta, mutta kuitenkin varsin realistista eikä ollenkaan niin kuin fantasiakirjat.

20170718_170326

Lukupiirin tapaaminen, jossa käsittelimme Kerjäläisprinsessaa, pidettiin tietysti Steam Hellsingissä, jolla on aika laajat aukioloajat. Tapasimme jo aikaisin iltapäivästä, jolloin Steamissä oli valoisaa ja rauhallista. Steam sijaitsee aivan Kampin kauppakeskuksen vieressä hyvin kätevällä paikalla, ja kotoisan ilmapiirin ansiosta tulen varmasti pistäytymään teekupillisella uudestaankin.

Robert Burnsin jalanjäljillä Skotlannissa

Kesälomamatkani tänä kesänä suuntautui Skotlantiin, jossa tein ystäväni kanssa seitsemän päivän roadtripin. Matkalukemiseksi lainasin kirjastosta skotlantilaisen 1700-luvulla syntyneen runoilijan Robert Burnsin runokirjan.

Monen teekupposen äärellä tuli sitä lueskeltua. Tunnelmaan sopi hyvin se, että kirja oli painettu 1900-luvun alussa, jolloin myös käännös oli tehty. Eniten pidin Burnsin rakkausrunosta Red, Red Rose.

Mun kultani on ruusunen
– Robert Burns, suom. Valter Juva –

Mun kultani on ruusunen,
kuin rusosuu haan;
mun kultani kuin sävel on,
mi uhkuu sointujaan.

Niin kaunis kuin sa, tyttö, oot,
niin syvän lemmen luot;
sua lemmin, kulta, kunnes pois
ne virtaa meren vuot.

Niin, kunnes meri virtaa pois,
ja sulaa vuorten jää;
Sua lemmin vielä, armahin,
kun suljen silmät nää.

Ja hyvästi nyt, lemmittyin!
Hyvästi hetkeks vaan!
Taas tulen luokses, lemmittyin,
vaikk’ äärest’ ääreen maan.

IMG_1706
Dunnotarin linna

Kun palasin Suomeen, etsin käsiini alkuperäisen englanninkielisen runon. En ole juurikaan lukenut käännösrunoutta, joten oli hauska verrata alkuperäistä ja käännösversiota. Ajatus on molemmissa sama, mutta kyllä ne ovat kuin omat runonsa.

Red, Red Rose
– Robert Burns –

O my Luve’s like a red, red rose,
That’s newly sprung in June:
O my Luve’s like the melodie,
That’s sweetly play’d in tune.

As fair art thou, my bonie lass,
So deep in luve am I;
And I will luve thee still, my dear,
Till a’ the seas gang dry.

Till a’ the seas gang dry, my dear,
And the rocks melt wi’ the sun;
And I will luve thee still, my dear,
While the sands o’ life shall run.

And fare-thee-weel, my only Luve!
And fare-thee-weel, a while!
And I will come again, my Luve,
Tho’ ’twere ten thousand mile!

20170708_211049
Polku, joka lähtee Dalwhinniessä Balsporran Cottage B&B:ltä

Ehdimme seitsemässä päivässä näkemään hyvin erilaisia puolia Skotlannista. Jylhiä kallioita ja aavoja hiekkarantoja Atlantin rannalla; reheviä metsiä ja karuja kukkuloita; vilkkaita kaupunkeja ja pikkuisia kyliä.

Opettelin pitämään viskistä, rapsutin paahtoleipää syövää ylämaan lehmää, upotin varpaani jääkylmän Atlantin veteen, söin haggista, vierailin neljässä erilaisessa linnassa ja herkuttelin ainakin neljällä erilaisella iltapäiväteetarjoilulla. Matka oli hieno ja säilyy muistoissa pitkään!

20170705_134133
Arbroathin kalastajakylä itärannikolla

Ylimmän kuvan teehuone Hettie’s Tea Room sijaitsee suloisessa Pitlocheryn kylässä.