Hauskanpitoa ja herkuttelua (eli Color obstacle rush, vohvelibrunssi sekä askartelua vanhoista kirjoista)

Osallistuin toukokuussa toista kertaa riemukkaaseen väriestejuoksuun eli Color Obstacle Rushiin, joka tituleeraa itseään maailman hauskimmaksi juoksutapahtumaksi. En kiistä, sitä se aivan varmasti on, ja samalla ainoa juoksutapahtuma, johon minut saa mukaan.

Kyse on kerran kesässä eri puolilla Suomea järjestettävästä tapahtumasta, jossa kerrankin aikuisilla on mahdollisuus päästä pomppimaan pomppulinnoihin urheilun ja kunnon kohotuksen varjolla. Pomppulinnajuoksuun liittyy myös pelleily värijauheiden kanssa (elintarvikevärein värjättyä maissijauhoa), mutta siitä en itse kovinkaan paljoa perusta. Minulle ne pomppulinnat ovat THE THING!

20190504_121915

Tänä vuonna Color Obstacle Rushissa juostiin (tai käveltiin) joukkueissa 5 kilometrin matka Kaisanimenpuistosta Linnunlaulun kautta Töölönlahden ympäri. Matkalle oli ripoteltu parikymmentä erilaista estettä eli tehtäviä ja pomppulinnoja. Tapahtumassa oli useampi lähtö, jotta sadat osallistujat eivät rynnistäneet matkaan samaan aikaan. Alkulämmittely oli niin ikään porrastettu. Meillä oli neljän hengen kaveriporukka, mikä takasi hyvän fiiliksen koko matkan ajan.

Sään kanssa kävi tänä vuonna huono tuuri, sillä kesken matkan alkoi sataa rakeita ja vettä…! Pieni kärsimys ei kuitenkaan pilannut hauskuuttamme. Ensi vuonna uudestaan! Jos innostuit, käy tykkäämässä heidän Facebook-sivustaan, jotta saat tiedon seuraavista tapahtumista.

Vastapainoksi urheilulle on hyvä välillä herkutella. Siskoni vei minut tutustumaan Lauttasaarelaiseen Makers-kahvilaan, joka järjestää lauantaisin vegaanisia ja gluteenittomia vohvelibrunsseja. Kattauksia on kaksi, klo 11 ja klo 13. Pöytä kannattaa varata etukäteen, jotta saa varmasti paikan. Vohveleiden kanssa oli tarjolla useita suolaisia ja makeita täytteitä, joista erityisesti hummus fetan kanssa sopi vohveleiden päälle erinomaisesti. (Joo, se feta ei ole vegaanista, mutta sen vieressä ollut tofu on.)

20190525_112705

Makers sijaitsee vain lyhyen kävelymatkan päässä Larun metroasemalta. Kahvila on sisustettu hauskasti eripari-tavaroilla, mikä tuo rennon ja kotoisan fiiliksen. Seinillä on taidetta ja kahvilan seinätilat onkin taiteilijoiden vuokrattavissa.

On aina ilahduttavaa, kun vanhoille tavaroille löytyy uusia käyttötarkoituksia. Olen pitkään etsinyt erilaisia kierrätysideoita vanhoille kirjoille ja pari vuotta sitten teinkin niistä ripustettavia koristeita.

Nyt kun kummityttö oli kylässä, teimme kahdesta kauniisti kellastuneesta kirjasta hiiret, joiden selkään voi laittaa vaikka postikortteja pystyyn. Kummityttö nimesi nämä kaverukset Topuliksi ja Tapuliksi.

IMG_20190308_210413

Kirjahiirulaiset valmistuvat taittamalla jokainen kirjan sivu yksi kerrallaan samansuuntaisesti kahtia. Taitetun sivun toinen pää taitetaan vielä kolmion muotoisena sisäänpäin ja näin muodostuu hiiren kasvot. Viimeistelimme hiirulaiset kiinnittämällä niille kuumaliimalla vanhoista napeista korvat, silmät ja nenät.

Mainokset

Brunssi ja kävelyretki Kellokoskella

Tuusulassa asuva ystäväni kutsui minut brunssille Kellokosken todelliseen helmeen, kahvila Kinuskillaan, joka sijaitsee vanhalla ruukkialueella Keravajoen rannalla. Jos liikut sillä suunnalla, suosittelen poikkeamaan sisään.

Satuimme paikalle lauantaina, jolloin tarjoiltiin dekkaribrunssia. En kyllä ihan tunnistanut mikä brunssista teki dekkaribrunssin, mutta tarjottavat olivat herkullisia ja lautanen uhkasi täyttyä liian nopeasti. Erityisesti tykkäsin keksimästäni yhdistelmästä laittaa bagelin päälle tuorejuustoa ja sen päälle pitkään kypsytettyä pähkinäpossua.

Koko menu on luettavissa täällä. Kinuskilla on tilava, mutta pöytävaraus on tietysti suositeltavaa tehdä etukäteen. Jos brunssi ei maistu, Kinuskillaan voi poiketa ihan kahvillekin. Vitriinissä oli herkullisia kakkuja. Me tulimme kuitenkin brunssista ja sen jälkiruoista niin täyteen, että kakkuvitriinin ohittaminen ei aiheuttanut vaikeuksia.

Brunssia nautittuamme teimme kävelylenkin Keravajoen historiallisessa ympäristössä. Kellokosken kartanon historia alkaa 1700-luvulla, kun kartanon tiluksilla viljeli peltoja yli sadan maanviljelijän yhteisö. Kartano rakensi koskelle ruukin (1795-1963), joka jalosti rautaa ja myöhemmin alumiinia erilaisiksi käyttöesineiksi kuten kirveiksi ja maitotonkiksi. Se synnytti alueelle työläisten joukon, ja vauhditti kylän kasvua. Kartano piti huolta omistaan ja perusti alueelle koulun ja maatalousoppilaitoksen.

130507

Itse koski on vanhojen ruukkirakennusten vieressä ja kävelimme joen juoksun suuntaisesti metsätietä pitkin. Jokilaaksossa on silta kävelijöille ja sieltä oli mainiot näkymät. Joen ylitettyämme palasimme joen toista puolta takaisin ruukkikylälle.

Paluumatkalla ihailimme Kellokosken kartanoa. ”Konni” Zilliacus rakensi 1880-luvulla kartanon päärakennuksen, joka on kaunis marjapuuron punainen kivikartano Keravajoen rannalla. Se on sittemmin muutettu Kellokosken sairaalaksi kun Zilliacus oli huikentelevaisen elämäntyylinsä takia velkaantunut niin, että pakeni velkojiaan Yhdysvaltoihin vuonna 1889. Kartanon puisto ja koko joen seutu on rauhallista sekä kaunista ja sen puolesta ihanteellinen paikka sairaalalle.

Yhteen ruukkirakennuksista on tehty ruukkimuseo. Sen sisäänpääsy on ilmainen ja siellä voi tutustua tehtaan historiaan ja sen valmistamiin tuotteisiin. Museon yhteydessä toimii myös pieni käsityöläispuoti Maijan kammari. Alueella toimii myös sairaalamuseo, joka oli meidän vierailumme aikaan kiinni eli jäi meiltä näkemättä.

Vietimme mukavan kesäisen päivän Keravajoen rannalla!

112416

Sognon italialainen brunssi

Sogno on Töölön loistava italialainen ravintola, jonka ei pahemmin tarvitse pitää itsestään meteliä – silti isossa ravintolasalissa on aina vilskettä. Olen käynyt siellä monta kertaa syömässä ja ruoka on ollut aina todella hyvää.

Nyt olin menossa ihanan Lumikuningatar-baletin päivänäytökseen oopperatalolle ja sitä ennen kävin kokeilemassa Sognon lauantaibrunssin.

Alkupalapöytä piti sisällään italialaisia antipastoja: herkullista focacciaa, vuohenjuusto-pastasalaattia, oliiveja, juustoja, marinoitua munakoisoa ja paprikoita, katkarapusalaattia sekä italialaisia leikkeleitä. Paitsi että kaikki oli täydellisen hyvää, tarjoilupöytä oli myös esteettisen kaunis. Arvostan! Mieleni teki kovasti santsata, mutta halusin jättää tilaa pääruoalle.

Lämmin pääruoka tarjoiltiin pöytiin ja sen sai valita kolmesta vaihtoehdosta (kasvis-, kala- tai lihalautanen). Itse otin kalalautasen, jossa oli lohen lisäksi scampeja, gnoccheja, munakokkelia ja kasviksia.

20161105_115249

Jälkiruoaksi oli upean näköisiä mustikka-mascarpone-täytteisiä cannoleja ja suklaakonvehteja kahvin tai haudutetun teen kera. Herkullisen näköiset cannolit herättivät kiinnostusta niin aikuisissa kuin lapsissakin. Sogno on italialaiseen tapaan hyvin lapsiystävällinen ravintola ja brunssillakin oli useampi lapsiperhe. Tunnelma on rento ja hienostelematon.

Kun vatsamme olivat täynnä italialaisia herkkuja, lähdimme kävelemään oopperalle päin. Töölönlahdella oli kaunis päivä.

20161105_130239