Kesäjuhlia ja kesän juhlia

Ihana toukokuu hemmotteli meitä todenteolla ilmoillaan! Kun lämpimät ajat alkoivat, meni useampi päivä ennen kuin sisäistin, ettei ulkona ihan oikeasti tarvitse enää takkia. (Sama kävi myös toisin päin: nyt kun ajoittain takki olisi hyvä olla, en ikinä muista napata sitä naulakosta mukaan.)

Pääsin tänä vuonna vieraaksi lakkiaisiin, jotka ovat itselleni todelliset kesänaloitusjuhlat. Nyt valmistujaisia vietettiin osin jopa läkähdyttävän kuumissa merkeissä. Tuntui silti hyvältä, että vastavalmistuneet saivat juhlia tärkeää päiväänsä auringonpaisteessa. Mieleen palasi myös oma lakkiaispäiväni, jolloin myös oli kaunis sää. Valmistujaiset ovat kovin koskettavia juhlia eikä liikutuksen kyyneliä nytkään säästelty.

Jos lakkiaiset, rippijuhlat ja häät ovat perinteisiä kesäjuhlia, on minusta hauska juhlia myös itse kesää. Pitkä pimeä talvi on viimein voitettu ja auringonvalo lisääntyy. Pidimme töissä oman osaston kesken piknikin, jolla aloitimme kesälomakauden. Toukokuun pitkään jatkuneet kauniit säät mahdollistivat sen, että kerrankin piknik-suunnitelmat eivät menneet mönkään yllättäen muuttuvan sään takia.

2

Jokainen toi mukanaan piknik-eväitä, jotka sitten kasasimme keskelle ja asetuimme itse ympärille herkuttelemaan. Minulla oli vielä pakastimessa edellisvuotisia puolukoita, joista valmistin puolukkaisen pannacottaviettelyksen (kuvassa etualalla) Lidlin reseptin mukaan. Siitä tuli tosi herkullista! Pannacottan makeus sopi hyvin puolukoiden kirpeyden kaveriksi.

Myös asuintalossani järjestettiin ensimmäistä kertaa piknik. Taloyhtiö tarjosi herkut ja viihdyimme naapureiden kanssa loppujen lopuksi neljä tuntia tutustumassa ja ideoidessa uusia juttuja talon hyväksi. Olin kovin iloinen, että tutustuin naapureihini paremmin. Talkoista en olisi niinkään innostunut, mutta tällainen vapaaehtoinen tapaaminen oli hauska.

Olen ehtinyt kesäkuussa jo mökkeilläkin ystäväni mökillä Turun saaristossa. Olimme siellä isolla porukalla kuuden lapsen kanssa, joten vilinää riitti. Säät olivat edelleen suosiolliset, joten lapset saattoivat kirmailla pihapiirissä ilman kenkiä ja sen suurempia varusteita.

4

Yhtenä päivänä veneilimme eräälle autiolle saarelle piknikille. Se olikin jännempi retki kuin etukäteen osasimme arvata. Lokkivanhemmat nimittäin vartioivat poikasiaan ja hätääntyivät kun rantauduimme. Löysimme onneksi rauhallisen paikan, jossa syödä eväitä: voileipiä ja keksejä, pillimehuja ja kahvia + teetä.

5

Jään ja veden muovaamat rantakalliot olivat kauniita mutta jyrkkiä, joten lapset saivat kuulla paljon varoituksia. Luonnon monimuotoisuus saarella oli upeaa. Löysimme saarelta romahtaneen luonnon valtaaman kevyen rakennuksen, joka oli kovin jännittävä lapsista. Siellä kuulemma kummitteli yksinäinen aave.

Hauskoja kesäpuuhia olen ehtinyt jo kokea ja vielä on onneksi paljon edessä!

 

 

Mainokset

Hohtogolfaamassa

Jos tämän kesän sää ei aina ole suosiollinen, on sisälläkin paljon kivaa tekemistä. Yksi uusi juttu Helsingissä on minigolf sisällä, ja kaiken lisäksi vielä hohtogolf ja kauhugolf samassa!

Kyseessä on Hohtogolf West Coast ihan ydinkeskustassa Yrjönkadulla, Le Bonkin vieressä. Siskoni kutsui minut mukaansa ja konsepti oli niin erikoinen, että täytyihän sitä käydä kokeilemassa.

20180424_171834

Minigolf-rata on siis tehty sisälle tilaan, joka on sisustettu kauhuelementeillä ja lavasteilla sekä urheiluun liittyvillä somisteilla. Kokonaisuus on vähän kummallinen, mutta toimiva. Osa radoista on tosi helppoja ja osa ihan mahdottomia. Hauskoja jippoja niihin oli keksitty ja kokonaisuus on hauskan yllätyksellinen.

Golf-ratojen yhteydessä on ahtaanpaikankammokuja (sisältyy golf-hintaan), jota kannattaa kokeilla jos ei kärsi pahasta ahtaanpaikankammosta. Totesin, että minä en kärsi, koska ahdas kuja ei ahdistanut ollenkaan.

20180424_171816

Erillistä maksua vastaan pääsee kokeilemaam akrobaatintaitojaan lasermaze-huoneeseen, jossa täytyy pujottautua lasersäteiden välistä huoneen toiseen päähän. Se kävi jo urheilusta kun haasteeseen lisättiin ajanotto. Vaikeimman asteen säteet olivat itselleni ihan mahdottomat – olen liian kömpelö. Mutta seurueeni nuorin, yläasteikäinen urheilijanuorukainen, oli tarpeeksi elastinen niihinkin! Se oli hauska Mission Impossible -kokemus.

Näiden lisäksi West Coastissa pääsee myös kokeilemaan curlingia synteettisellä jäällä, mutta sen me jätimme väliin.

20180424_172208

Golfaus oli hauskaa ja oli kiva kun baarista sai ostaa juomat mukaan kierrokselle. Yllättävät kauhuefektit olivat myös hauskoja, vaikken normaalisti ole kauhujuttujen ystävä. Iso peukku tälle uudelle lajille Helsingissä!

PS. Hohtogolfia löytyy muuten myös Vantaalta, Espoosta, Tampereelta ja Turusta!

Kokeilemassa TRE-rentoutusmenetelmää

Olen viime aikoina pohtinut paljon stressiä sekä sen hallintaa ja vähentämistä. Kukapa stressiltä nykypäivänä välttyisi. Itsellänikin on takana tiukkojen deadlinejen värittämä ajanjakso. Siksi kaverini kutsu tulla kokeilemaan TRE-stressinpurkumenetelmää tuli loistavaan saumaan.

Olen aikaisemmin lukenut ja kuullut hyvää TRE:stä, mutta ongelmaksi silloin on muodostunut kokeilupaikkojen puute. Sitä ei nimittäin oikein YouTubesta opita. Siksi ilmoittauduin samantien kun kuulin kaverini järjestävän kokeilun.

Mistä TRE:ssä sitten on kysymys?
TRE tulee sanoista Tension, stress and trauma release exercise. Se perustuu havaintoon siitä kuinka eläimillä ja lapsilla tuntuu olevan sisäsyntyinen mekanismi purkaa stressiä tärisyttämällä kehoa ja sen osia. Aikuisilta sen käyttö spontaanina rentoutusmenetelmänä tuntuu kadonneen, mutta sen voi oppia uudelleen harjoittelemalla.

TRE on yksinkertainen ja helposti omaksuttava itsehoitomenetelmä, jonka vaikutuksen ilmenevät nopeasti. TRE rentouttaa, aktivoi ja mobilisoi stressin ja traumaattisten kokemusten jännittämiä lihaksia. Menetelmässä käynnistetään lihasten vapinana tai tärinänä alkava luonnollinen ja nopeasti vaikuttava palautumismekanismi.
Lähde: http://www.trefinland.fi

Miten harjoitus eteni?
Osallistuin tunnin kestävään ensimmäiseen harjoituskertaan muutaman kaverini kanssa. Päällä meillä oli rennot vaatteet ja alla joogamatot. Aluksi lämmittelimme lihaksia muutamilla yksinkertaisilla liikkeillä sekä teimme venytyksiä. Sitten lähdimme hakemaan tuntumaa kehon värinään jännittämällä pitkäkestoisesti jalkojen suuria lihaksia nojaamalla selän seinään.

Olen kokenut vastaavaa tärinää joskus aikaisemminkin urheillessa, mutta silloin olen aina pyrkinyt lopettamaan tärinän. Aluksi olikin haasteita siinä, että uskalsi ja osasi antaa tärinän tulla ja päästää irti kehon kontrollista.

Jonkin ajan kuluttua vaihdoimme toiseen liikkeeseen, jossa olimme selinmakuulla. Siinä vaiheessa olin hiffannut mistä tässä on kyse ja lihasjännitystärinä muuttui kehon spontaaniksi värinäksi, joka välillä hiljeni ja välillä kasvoi. Tunne oli niin kummallinen, että minua alkoi hymyilyttää leveästi. Melkein nauratti, kun keho teki jotain mitä en ollut itse käskenyt sen tehdä.

Kun olimme tärisseet hyvän aikaa, oli loppurentoutumisen aika. Tärinä keskeytettiin helpolla liikkeellä, jonka jälkeen rauhoituimme viideksi minuutiksi makaamaan aloillamme. Lopuksi vielä keskustelimme kokemuksestamme ja oli mahdollisuus kysyä ohjaajalta mieltä askarruttavista asioita.

Ohjaajamme Simo Pohjola piti huolta, että harjoituksessa oli turvallinen ilmapiiri ja onnistuimme kaikki saamaan kehossamme aikaan tärinää. Hän osasi neuvoa hyvin eri tilanteissa ja pääsimme hyvin jyvälle mistä TRE:ssä on kysymys.

Miten se vaikuttaa?
Itse sain parhaiten tärinän aikaan lantiossani, joka tuntui harjoituksen jälkeen rentoutuneelta. Melkein kuin olisin käynyt hierojalla. Lantio tuntui kevyeltä ja rentoutuneelta.

TRE:n kerrotaan säännöllisesti harjoitettuna muun muassa parantavan unta, vähentävän stressiä, huolia ja ahdistusta, vähentävän lihaskipuja sekä lisäävän energiaa ja notkeutta. Menetelmää on tutkittu parikymmentä vuotta.

Missä sitä voi kokeilla?
Suomen TRE-järjestön sivuilla on listattu kaikki koulutetut ohjaajat, joilta tunteja voi kysellä. Lisäksi Helsingin Pasilassa kokoontuu harjoitusryhmä.

Jos päädyt kokeilemaan, ole varovainen. Tähän jää helposti koukkuun!

Kissakahvila

Alakouluikäinen kummityttöni kävi yökylässä luonani. Pohtiessani mitä päivällä tekisimme keksin, ettei kumpikaan meistä ollut käynyt Helsingin kissakahvilassa. Kun se muutamia vuosia sitten avattiin Fredalle, olin kovasti menossa sinne. Kerran jopa minulla oli aika varattuna, mutta sitten tuli jokin este ja jouduin perumaan varauksen. Ja sitten se vain jäi.

Mainiota, ajattelin. Nyt mennään sinne! Niinpä varattuna aikana tallustimme kummitytön kanssa Kissakahvila Helkatin oven taakse (kannattaa varata netistä aika etukäteen!), pimpotimme ovikelloa ja hetken kuluttua meidät tultiin päästämään sisään.

Yllätyksenä minulle tuli se, että kissakahvila on muutamassa vuodessa ehtinyt jo vaihtaa omistajaa. Nykyisellä omistajalla on kissakahvila myös Tampereella, Purnauskis, joka oli Suomen ensimmäinen kissakahvila.

20180224_172943

Mitä kissakahvilassa sitten tapahtuu? Se on kuin normaali kahvila sillä jännitysmomentilla, että joku kahvilan karvaisista asukkaista saattaa hypätä pöydälle koska vaan tai vilistää tuolisi alta.

Tässä kahvilassa asustaa kuusi kissaa. Heillä on omat vessat, ruokakipot, kiipeilytelineet ja lelut. Jos kissa kaipaa rauhaa, se voi nousta katonrajaan tarkkailemaan kaksijalkaisia. Myös piilopaikkoja löytyy ja tietysti tuoleja. Sääntönä on, että nukkuvaa kissaa ei saa silittää. Mutta ihailla saa. Ja muutama kissa oli aktiivisempi ja niitä sai silittääkin.

20180224_175853

Kuvittelin, että Helkatissa pääpointti olisi olleet kissat, mutta kahvilaravintolan ruokalista kuulosti niin hyvältä, että siinäkin riittää syytä mennä käymään. Söimme kanaleivän, joka oli aikuiseen suuhun maistuva. Siitä itse asiassa tulikin mieleen ainoa kritiikki: lapsia ei ruokalistassa oikein ollut huomioitu. Ajattelin, että kanaleipä olisi ollut turvallinen vaihtoehto, mutta nähtyään sipulisiivun, mini-ihmisen ruokailu päättyi siihen. (Toki jos olisin ollut fiksu, olisin sanonut tilatessani, että ei sipulia eikä salaattia leivän väliin.)

Mutta me olimme tulleet katsomaan kissoja emmekä syömään, joten tämä takaisku ei haitannut. Poikkeuksellisesti tähän kahvilaan on sisäänpääsymaksu 5 euroa, mikä mielestäni on ihan kohtuullinen. Kissojen tarvikkeet ja ruoat kuitenkin maksavat, ja kahvilatarjoiluilla ei niitä helposti kateta.

Kisulit olivat aika sympaattisia ja pehmoisia. Menen ehdottomasti uudestaankin käymään.

Kastautumassa Kuusijärvessä

Pääkaupunkiseudulla on harvassa ne avantouintipaikat, joiden yhteydessä on sauna ja joihin saa mennä ilman jonkin avantoseuran jäsenyyttä. Olen itse käynyt harrastamasssa avantouintia Kulttuurisaunassa samalla kun odottelen pääsyä erääseen avantoseuraan. Niihin on nähkääs kova tunku.

Odotellessani olen pyrkinyt löytämään kaikki mahdolliset kertakävijän saunalliset avantouintipaikat. Kulttuurisaunan lisäksi tällainen paikka löytyy Vantaalta Kuusijärveltä.

20180225_142524

Kyseessä on ulkoilukeskus, jonka yhteydessä on kahvila, uimaranta, savu- ja sähkösaunat, hiihtolatuja sekä muitakin aktiviteettejä. Sinne pääsee julkisilla kätevimmin Tikkurilasta bussilla.

Olin lukenut, että talviviikonloput ovat ruuhkaista aikaa Kuusijärven saunoissa, joten olimme ystäväni kanssa paikalla sunnuntaina heti saunojen avautumisen jälkeen. Suunnitelmamme toimi, sillä silloin ei ollut ruuhkaa ja saimme nauttia sähkösaunasta ja avannosta rauhassa.

Pieni savusauna avautui klo 13 ja kävimme kokeilemassa sitäkin. Se kuitenkin oli nimensä mukaisesti aika pieni. Niin pieni että ylälauteelle mahtui suurin piirtein neljä ihmistä. Lisäksi savu kirveli silmissä ja teki hengittämisen vaikeaksi (lämmittämisessä oli ehkä mennyt sillä kerralla jotain pieleen? 🤔), joten luovutimme nopeasti. Isompi savusauna saattaisi olla miellyttävämpi.

Pihapiirissä pienet lapset laskivat pulkalla pientä mäkeä ja parkkipaikka oli täynnä hiihtäjien autoja. Järven ohi menee myös kävelyreittejä, joten pihassa oli vilinää. Itseäni nauratti olla uimapuvussa vain pyyhe ympärillä kun vieressä kulkee täysissä toppavarusteissa jengiä.

Järvi muodostaa pienen laakson, joka on kovilta tuulilta suojassa. Siksi ulkona pystyi helposti käyskentelemään pelkässä uimapuvussa, vaikka pakkasta oli reilusti yli kymmenen astetta. Jäimme moneen kertaan ihastelemaan kaunista järvimaisemaa.

Kuusijärven avanto on myös siitä hyvä, että avonaisena pidetään iso alue, josta hyötyvät pidempää matkaa uivat. Itse lähinnä kastaudun veteen, joten minulle ei ole niin väliä onko kyseessä metri kertaa metri -avanto vai iso allas.

20180225_142638

Iloitsen siitä, että avantouinti on viime vuosina kasvattanut suosiotaan. Toivoisin vain, että pääkaupunkiseudulle saataisiin lisää saunallisia avantouintipaikkoja, joihin pääsisi kertamaksulla.

Ilta Dubain aavikolla

Vietin tammikuussa viikon aurinkoisessa Dubaissa ja pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni aavikolle. Osallistuin jeeppisafarille, jossa ajoimme monen jeepin voimin pitkin Rub Al Khalin aavikkoa.

Tällä aavikolla kasvoi siellä täällä kuivan maan kasveja ja erilaisia pensaita. Lenkkarit olivat pian aivan hiekassa, joten otin ne pois ja kävelin sandaaleilla ja lopulta paljain jaloin. Hiekka oli auringonpaisteessa lämmintä, mutta kylmeni varpaiden alla nopeasti kun tuli ilta. Olisin kuvitellut, että se pitää lämmön sisällään vähän paremmin.

20180127_164638

Meno jeepeillä oli ajoittain hurjaa. Kuskit ajoivat turisteja hauskuuttaakseen lujaa, mutta dyyneillä ajaminen vaatii myös erityistaitoja.

Kuskimme kertoi meille esimerkiksi, että dyynin päälle ajetaan aina tietystä kohtaa eikä mistä vaan voi laskeutua alas. En edes muista kaikkea mitä hiekassa ajamisesta hän kertoi, mutta totesin että kyseessä on oikeastaan saman tyyppinen taito kuin liukkaalla ajo. Tiettyjä asioita oppii ennakoimaan kun tuntee miten hiekka ja dyynit käyttäytyvät.

175327

Jeeppikulkueemme ajoi leiriin, jossa oli illallinen ja tanssiesityksiä. Halukkaat pääsivät myös ratsastamaan kamelilla. Sekin oli minulle uusi kokemus, joten en osannut jännittää kamelin nousua jaloilleen. Alastuloa osasinkin sitten jännittää, mutta siitä huolimatta sain vain vaivoin säilytettyä tasapainoni. Aika pomppivaa menoa, sanoisin!

Ilmassa oli sen verran hiekkapölyä, että horisontti ja auringonlasku eivät kunnolla erottuneet. Hiekkaa nousee ilmaan myös naapurimaiden aavikoilta.

Aavikkoretki oli hauska ja opin paljon uutta. Samalla tavalla kuin Suomessa toiset lähtevät telttailemaan metsiin, Dubaissa ihmiset lähtevät telttailemaan aavikolle viikonloppuisin. Se tuntui hassulta ajatukselta kun on suomalaisena tottunut metsiin. Mutta luontoahan se aavikkokin on!

IMG-20180128-WA0036

Suklainen ilta Fazerin vierailukeskuksessa

Fazer on varmasti yksi suosituimpia yritysvierailukohteita niin lasten kuin aikuistenkin keskuudessa. Siksi ei ole ollenkaan yllättävää, että Fazer päätti rakentaa erityisen vierailukeskuksen, joka avattiin viime vuonna, tasan 125 vuotta Fazerin ensimmäisen konditorian perustamisen jälkeen.

Huono puoli erillisessä vierailukeskuksessa on se, etteivät vieraat pääse käymään tehtaalla. Voi kuitenkin olla, ettei sinne aikaisemminkaan päästetty vierailijoita. Lisäksi uudessa keskuksessa pääsee näkemään harvinaisia juttuja, joita tehdasvierailulla ei näkisi.

Esimerkiksi trooppinen sisäpuutarha on harvinaislaatuinen kokonaisuus. Pieneen kasvihuoneeseen on mahdutettu monia trooppisia kasveja, joita käytään raaka-aineina Fazerin tuotteissa. Sulassa sovussa kasvoi vaniljaa, sitruunaa, kardemummaa, kahvipapuja ja sokeriruokoa.

Näin ensimmäistä kertaa kaakaopuun, jossa oli pieni kaakaon hedelmä kasvamassa suoraan rungosta. Yritin ottaa siitä valokuvaa, mutta se oli liian pieni sekä kaukana ja aurinkoa jäljittelevät kirkkaat valot ylivalottivat kuvani. En enää muista mikä kasvi tähän alla olevaan kuvaan tallentui, mutta upea sekin oli.

20171117_170927

Trooppisen kasvihuoneen jälkeen kierros jatkui eteenpäin ja kuulimme palasia Fazerin pitkästä historiasta. Karl Fazerin Kluuvikadun konditorian ajoista yritys on päässyt aika pitkälle, sillä nykyään kyse on kuuluisasta kansainvälisestä yrityksestä. En ollut silti tajunnut, että Fazer on edelleen perheyritys. Minua olisi kiinnostanut kuulla enemmänkin Fazerista yrityksenä, sen omistajista ja liiketoiminnasta, mutta opastetun kierroksen lapset kävivät levottomiksi.

Kierros oli rakennettu sekä aikuisille että lapsille kiinnostavaksi ja monipuolisen esittelyn aikana kuultiin ja nähtiin paljon mielenkiintoisia asioita. Vanhat Fazerin rasiat kuuluisine suunnittelijoineen olivat kauniita. 3D-suklaatulostin vei puolestaan ajatukset tulevaisuuteen. Minkähänlaisia suklaita syömme 10 vuoden päästä?

20171117_172359

Vanhin Fazerin karamelli on kettukarkki eli pihlajakarkki. Se on ollut myynnissä vuodesta 1895 asti! Seuraavana vuonna lanseerattiin mignonmunat, jotka edelleen valmistetaan käsin. Oma suosikkini DaCapo juhli vuosi sitten 100-vuotissyntymäpäivää.

Oli mielenkiintoista kuulla, että kaakaopavut irrotetaan käsin kaakaon hedelmästä ja sen valkoisesta hedelmälihasta. Se miten kaakaopavuista saadaan lopulta aikaan suklaata ei olekaan ihan yksinkertainen prosessi. En ihmettele, että vei eurooppalaisilta vuosisatoja keksiä miten parasta suklaata tehdään.

20171117_175136

Vierailun lopuksi oli vapaata aikaa tutustua keskuksen näyttelyyn sekä maistella kymmeniä erilaisia suklaita. Nam! Piparkakkudumle oli itselleni uusi tuttavuus ja erittäin herkullinen sellainen.

Suklaan mässytyksen jälkeen meidät ohjattiin vierailemaan tehtaanmyymälään, jossa oli kaikkia tuttuja Fazerin tuotteita sekä joitain uutuuksia ja tehdaspakkauksia. Mitään ei ollut tarkoitus ostaa, mutta kappas vaan, siellä oli niin hyviä tarjouksia ja mielenkiintoisia tuotteita, että kassillinen tarttui mukaan. Lähtiessämme saimme vielä pienen maistiaiskassin Fazerin tuotteita kiitokseksi opastetulle kierrokselle osallistumisesta.

Vierailukeskus sijaitsee Vantaalla ja yleiselle näyttelykierrokselle voi ostaa liput täältä.

EDIT 10.12.2017: Muutettu lause, jossa pihlajakarkin uuden nimen väitettiin olevan kettukarkki. Virallinen nimi on edelleen pihlajakarkki, mutta monet kutsuvat sitä kettukarkiksi.

20171117_164730