Vastakohtien Dubai

Tunnustan, että Dubain matkaa varatessani odotukseni olivat aika matalalla. Pääasia oli päästä aurinkoon ja takuuvarmaan lämpöön ilman pitkää lentoa ja merkittävää aikaeroa. Käsitykseni Yhdistyneiden Arabiemiraattien historiasta ja kulttuurista perustui lähinnä yksittäisiin, irrallisiin ja hämmentäviin tiedonpalasiin. Aika pian maahan saapumisen ja ensimmäisten aurinkotankkausten jälkeen heräsi halu ymmärtää maata paremmin.

Oiva vierailukohde siihen tarkoitukseen on tänä vuonna avattu Dubai Frame. Se on 150 metriä korkea taulukehykseltä näyttävä rakennus uuden ja vanhan Dubain välissä. Auringonvalossa lasisena ja kullanvärisenä kimaltava maamerkki on upean näköinen ja näkyy myös lentokoneen laskeutuessa ja noustessa Dubain kentällä.

IMG-20180127-WA0027

Vasta avattuna se on myös suosittu nähtävyys, joten vierailuhetki kannattaa ajoittaa tarkkaan. Me saavuimme paikalle sunnuntaiaamuna emmekä juurikaan joutuneet jonottamaan. Yritimme myös perjantai-iltapäivänä (vapaapäivä Dubaissa) ja silloin jono oli mahdoton.

Maan tasalla Framessa on digitaalinen näyttely Dubain menneisyydestä, beduiineista ja helmien tuotannosta, ennen öljyn löytämistä vuonna 1966. Se oli erityisen mielenkiintoista, sillä tuosta ajasta ei juuri näy jälkiä turistien Dubaissa.

Lyhyen näyttelyn jälkeen nousimme hissillä Framen ylätasanteelle, jossa kävelimme kehyksen yläreunan läpi. Keskellä käytävää oli lasilattia, josta sai kurkistaa 150 metrin pudotusta maahan. Jaiks!

20180128_104356

Oikean puolen ikkunoista näki uuden Dubain huikean silhuetin toistaan korkeampien pilvenpiirtäjien tavoitellessa taivasta. Korkeimmalle kurkottaa 828 metriä korkea Burj Khalifa, maailman korkein rakennus.

20180128_103937

Toisessa suunnassa siinsi matala vanha kaupunki. Deiran kaupunginosa, basaarit ja asuintalot täplittivät horisonttia. Meri jäi kehystä eteenpäin kävellessä selän taakse ja vanhan kaupungin kuvassa siitä näkee häivähdyksen vasemmalla horisontissa. Meren päällä olevassa ilmassa oli kuitenkin sen verran hiekkapölyä, että horisontti oli epäselvä.

20180128_103745

Frame on tarkoituksella rakennettu tällä tavalla uuden ja vanhan kaupungin väliin. Ero näkymien välillä oli huikea.

Hämmästeltyämme maisemia tarpeeksi laskeuduimme toisesta päästä kehystä takaisin maan pinnalle. Siellä meitä odotti lyhyt näytös Dubain toivotusta tulevaisuudesta. Odotetut keksinnöt terveysteknologiassa, asumisessa ja logistiikassa olivat hämmästyttäviä. Vain mielikuvitus tuntuu olevan rajana. Jos Dubai pelaa korttinsa hyvin, sen tulevaisuus on loistokas.

Vanhassa kaupungissa keksinnöt eivät kuitenkaan ole päällimmäisenä mielessä. Deiran kulta- ja maustebasaareissa sisäänheittäjät houkuttelevat ostoksille ja tinkiminen on välttämätöntä.

Meiltä kesti tovi löytää tiemme vanhoihin basaareihin. Lähestyimme niitä ehkä väärästä suunnasta ja jouduimme kaivamaan kartan moneen kertaan esille. Kun olin jo aivan poikki ja kuumissani, sanoin seuralaiselleni että nyt istutaan tuonne penkille hetkeksi. Hetken kuluttua tajusin, että olimme kävelleet suoraan sisään tummalla puulla katettuun basaariin. Siinä aukiolla sitten istuimme, katselimme ympärillemme ja vedimme rauhassa henkeä.

Kun olimme kierrelleet tarpeeksemme, tehneet kaupat kamelinmaitosaippuasta ja sisäänheittäjien aktiivisuus alkoi ärsyttää, otimme allemme Dubain perinteisen kulkuvälineen, abra-veneen, ja ylitimme Dubainlahden.

Turvajärjestelyt olivat minimaaliset, mutta katsoin sentään että istuimme veneessä siihen päähän, jossa oli pelastusrengas. 😀 Abra-kyyti toi miellyttävän tuulenvireen lämpimässä ilmassa ja lahden ylitys sujui näppärästi.

Toiselta puolen Dubainlahtea pääsimme suuntaamaan kätevästi takaisin uuden Dubain puolella olevaan hotelliimme. Seuraavassa kirjoituksessani kerron enemmän uudesta Dubaista.

Mainokset

Ronda, espanjalainen vuoristokylä

Viime syksyn Espanjan matkallani tein päiväretken Rondaan. Kaunis valkoiseksi rapattu vuoristokylä Ronda sijaitsee Andalusiassa muutaman tunnin ajomatkan päässä aurinkorannikolta. Se on suosittu vierailukohde turistien keskuudessa kauneutensa ja nähtävyyksiensa takia.

Yksi merkittävin nähtävyys on kaupungin halkaiseva 120 metriä syvä El Tajo-rotko. Sen yli on 1700-luvulla rakennettu jykevä silta Puente Nuevo. Maisemat olivat häikäisevän hienot. Lievää korkeanpaikankammoani koeteltiin, sillä olihan sinne pohjallekin kurkistettava. (Siellä virtaa Guadalevin-joki.)

162346

Erityisen hurja kokemus oli syödä lounasta aivan rotkon reunalla. Yllä olevan kuvan keskivaiheilla näkyy parvekkeita, joista oikeanpuolimmaisin monitasoinen parveke kuuluu Duquesa de Parcent -ravintolalle. Aivan ihana ravintola ja hyvää ruokaa!

Istuimme ylimmällä parvekkeella taivasalla seinän vieressä. Kaiteeseen oli ehkä metri matkaa ja sain kyllä tsemapata itseäni, että kestin istua rauhassa. En tiedä kuvittelinko vain, mutta ihan kuin lattia olisi viettänyt rotkoa kohti. Ehkä se sadeveden kannalta on järkevää, mutta aiheutti aistihämmennystä. Mutta kun totesin seuralaiseni istuvan rauhassa, en minäkään panikoinut parvekkeen tippumisesta rotkoon. Mielessä kyllä kävi, että tällä seudulla on toisinaan maanjäristyksiä… Ruokailu oli kuitenkin hieno kokemus emmekä pudonneet rotkoon! 🙂

154325

Toinen merkittävä nähtävyys rotkon lisäksi Rondassa on yksi Espanjan vanhin härkätaisteluareena vuodelta 1785. Vaikka laji sinänsä herättää monenlaisia tunteita (en itse menisi katsomaan härkätaistelua, ja joissain osissa Espanjaa härkätaistelujen järjestäminen onkin kielletty), se on perinteenä mielenkiintoinen. Nykyinen härkätaisteluperinne on saanut muotonsa Rondan kuninkaallisesta ratsastusakatemiasta, joka perustettiin vuonna 1572.

Opastettu päiväretkemme sisälsi vierailun tuolla Rondan härkätaisteluareenalla. Iso areena, jossa on kaksikerroksiset katsomot ja vielä noin kaukaa historiasta, oli hiljentävä kokemus. Näyttelyyn tutustumisen jätimme vähemmälle, mutta täytyy sanoa että areena itsessään oli kaunis rakennus.

140614

Retkeemme kuului myös vierailu erään tilan viinimyymälässä, jossa saimme maistella erilaisia espanjalaisia punaviinejä. Se oli hauska kokemus ja melkein ostin mukaani jälkiruokaviiniä. Pullo oli kuitenkin niin iso, että jätin sen ostamatta.

094545

Meillä oli useampi tunti vapaata aikaa Rondassa ja kun olimme käyneet seuralaiseni kanssa syömässä ei-korkeanpaikankammoisille suunnatussa ravintolassa (jossa muuten kävi maksuvälineenä ainoastaan käteinen!), teimme kävelyretken vanhaan kaupunkiin. Pienet mukulakivikadut olivat idyllisiä ja sokkeloisia. Aika pian olimme vanhan kaupungin toisella laidalla, jossa joimme kahvit pienen puiston laidalla.

Oppaamme muuten vinkkasi mistä on parhaat näkymät rotkolle. Sillalta katsoen oikealla on 1800-luvulla eläneen katolisen papin Don Boscon museo, jonka kauniilta arabityyliseltä takapihalta aukeaa hieno maisema rotkolle. Muutamalla eurolla saa pääsyn tutustumaan taloon ja sen puutarhaan. Don Bosco ei ole itse asunut talossa, vaan se toimii eläköityneiden pappien kotina. Don Bosco oli tunnettu hyväntekeväisyydestään lasten ja nuorten parissa.

142954

Pian tulikin aika ylittää silta takaisin uuden kaupungin puolelle ja palata retkibussille. Ajaessamme takaisin rannikolle vuoriston kiemuraisia teitä saimme todistaa kummallista fysikaalista ilmiötä. Pilvet laskeutuivat vuoria pitkin alaspäin niin kovaa vauhtia, että sen erotti silmällä selkeästi. Ajelimme välillä pilvien läpi!

Apinamaista menoa Gibraltarilla

Lähdin pimeyttä ja kylmyyttä karkuun Espanjan aurinkorannikolle. Ja kun kerran siellä olin, halusin käydä Gibraltarilla katsomassa Euroopan ainoaa vapaana elävää apinalajia.

20171025_140238

Gibraltar on monella tapaa kummallinen paikka. Se sijaitsee Espanjan etelärannikolla, mutta on Iso-Britannian omistuksessa. Se on englanninkielinen poukama keskellä Espanjaa ja valuuttana siellä käy punta. Gibraltarin oma punta ei puolestaan käy maksuvälineenä Iso-Britanniassa. Gibraltarille kuljetaan lentokentän kiitotien halki. Olen aina kuvitellut, että Gibraltar on Espanjan eteläisin kohta, mutta tämä ei ole totta ollenkaan. Gibraltar on eteläisimmän kohdan itäpuolella.

Jos tässä ei vielä ollut tarpeeksi erikoisuuksia, niin Gibraltarin vuorella elävät apinat, magotit, vähintäänkin hämmentävät vierailijoita. Wikipedian mukaan magotteja eli berberiapinoita on aikoinaan elänyt jopa Keski-Saksassa ja Irlannissa!

20171025_140408

Nousimme lyhyen matkan Gibraltarin vuorelle kabiinihissillä. Meitä oli varoiteltu apinoiden aggressiivisuudesta, joten olimme hiukan jännittyneitä. Yhtä ystävääni on kerran purrut apina (ei tosin Euroopassa) ja olin siksikin varuillani. Gibraltarilla apinoita kiellettiin ehdottomasti ruokkimasta huiman sakon uhalla. Neuvottiin myös pitämään tiukasti omista tavaroista kiinni, sillä apinat saattavat varastella esimerkiksi hattuja.

Ehkä siksi yllätyimme kovin, kun vuorella tapasimme lungeja rauhassa kaiteilla ja kiveyksillä istuvia pörröpäitä. Ehkä apinat viettivät siestaa tai olivat muuten vain leppoisia yksilöitä, mutta me emme kokeneet oloamme ollenkaan uhatuiksi missään vaiheessa. Toki emme menneet uhkarohkean lähelle emmekä pyrkineet minkäänlaiseen kontaktiin apinoiden kanssa. Ikäväkseni näimme muutaman typerän turistin, jotka menivät häiritsemään apinoita ja saivat sitten slaagin kun apina reagoi. Ihmiset ovat kyllä välillä aika typeriä.

Me otimme noin ziljoona kuvaa, ensin kauempaa ja sitten uskaltautuen vähän lähemmäksikin. Magotit olivat oikein sympaattisia ja apinamaisia. Todistimme muun muassa apinapentujen leikkiä kallioseinällä ja kirppujen etsintää kaverin turkista.

20171025_135804

Magotit asuvat Gibraltarinvuorella ja ihmisasutus on alhaalla rannan tuntumassa. Ylhääntä oli upeat maisemat alas kaupunkiin. Gibraltarin pinta ala on 6,5 neliökilometriä ja siellä asuu noin 33 000 asukasta.

20171025_134531

Gibraltar on ollut Iso-Britannian hallussa vuodesta 1704, jolloin englantilais-hollantilaislaivasto valtasi sen osana Espanjan perimyssotaa. Iso-Britannia halusi saada tukikohdan Välimerelle turvatakseen omia kauppareittejään ja on säilyttänyt valtauksensa siitä lähtien. Alueen palauttamisesta Espanjalle on sodittu, neuvoteltu ja pidetty kansanäänestyksiä, mutta nyt näyttää siltä, että asukkaat kuuluvat mieluummin Isoon-Britanniaan.

Vanhan tarun mukaan englantilaiset joutuvat luopumaan Gibraltarista, jos magotit häviävät. Toisen maailmansodan aikana Winston Churchill tuotti apinoita lisää Pohjois-Afrikasta. Tekikö hän sen estääkseen apinoiden häviämisen Gibraltarilta?

Oli miten oli, Gibraltar on kummallisuudessaan käymisen arvoinen paikka!

20171025_142518

10 vinkkiä Ahvenanmaalle

Tein kesällä neljän päivän ja kolmen yön matkan autolla Ahvenanmaalle ystäväni ja hänen lastensa kanssa. Olin käynyt siellä vain kerran aikaisemmin, Eckerössä, joten oli jo aikakin tutustua muuhun Ahvenanmaahan. Keräsin tähän postaukseen matkani kohokohdat ja parhaat vinkit.

1) Lappo
Lähdimme aamulla matkaan Turusta ja suuntasimme ensimmäiselle lautalle, joka lähti Kuosnaisista. Lauttojen aikataulut ja etäisyydet tuntuivat hankaliksi selvitellä itse etukäteen kun meillä ei ollut niistä mitään kokemusta, joten ostimme koko reissun lauttamatkat ja majoitukset matkatoimistolta. Se osoittautui hyväksi valinnaksi, sillä olimme oikein tyytyväisiä toimiston ehdottamaan reittiin, lauttamatkojen ajoituksiin ja valittuihin majoituksiin.

Lauttamatkat Kuosnaisista Åvoon ja Torsholmasta Lappohon sujuivat merimaisemia ihastellessa. Lautoilla oli myös kahvila, josta ostimme eväsleipiä ja juotavaa. Taivas oli pilvetön, mutta merellä kävi kova tuuli. Kahden lauttamatkan jälkeen saavuimme pienelle Lappon saarelle, jossa vietimme ensimmäisen yön.

1

Lappo on pieni kahdeksan neliökilometrin saari, jolla asuu ympäri vuoden vain runsaat 30 ihmistä. Kesällä siellä on vilkasta varsinkin lautan saapumisen hetkellä, jolloin pitkä autoletka täyttää hetkeksi saaren päätien. Lappossa pääsi hyvin saaristolaiselämän tunnelmaan.

2)  Pellas Gästhem, Lappo
Ensimmäisen yön vietimme idyllisessä punaisessa puutalossa Pellas Gästhem’ssä Lappossa. Saavuimme sinne illansuussa ja löysimme meille varatun somasti sisustetun huoneiston yläkerrasta. Huoneisto koostui makuuhuoneesta ja pienestä olohuoneesta, jossa oli avokeittiö. Meillä ei kuitenkaan ollut ruokatarpeita mukana, joten kävelimme lyhyen matkan satamaan, jossa olimme bonganneet kesäravintolan.

3) Kesäravintola Geleasen, Lappo
En tiedä oliko nälän aste jo niin kova, vai oliko ruoka oikeasti tavallista herkullisempaa, mutta taisimme kaikki hotkia ruokamme aikamoisella vauhdilla. Geleasenin ruokalista oli yllättävän laaja ja oma kalaruokani oli todella hyvää. Terassilla istuessa tuli ihailtua merimaisemaa ja ennen vieraskodille palaamista päätimme vielä lasten kanssa pulahtaa mereen uimaan. Vieraskodin pihalla testasimme vielä keinut ja liukumäen, joiden jälkeen uni tulikin nopeasti.

4) Bomarsund, Ahvenanmaa
Aikaisin aamulla matka jatkui kolmannella lauttamatkalla Lapposta Hummelvikiin Vårdöhön. Kauniin maalaismaiseman ympäröimänä ihailimme kauniita postilaatikoita tien vierellä ja muutenkin aika idyllistä maisemaa. Ensimmäinen jaloittelutauko pidettiin jo lyhyen ajomatkan jälkeen, sillä tulimme Bomarsundin linnoitukselle, johon on vapaa pääsy. Linnoituksesta ei ole jäljellä enää kovin paljoa, mutta lapset tykkäsivät juosta linnoituksen ulkomuurin viertä. Tie Kastelhomaan kulkee linnoituksen läpi!

En juurikaan tiennyt Bomarsundista mitään muuta kuin että se on raunioina, joten sain paljon uutta tietoa. Linnoituksen koko ja historia yllättivät. Bomarsund rakennettiin Venäjän toimesta vahvistamaan länsirajan puolustusta. Se valmistui vuonna 1843. Rakennus on ollut aikoinaan valtava! Päälinnakkeessa oli 246 huonetta ja lisärakennussuunnitelmat olivat myös mittavat. Linna kuitenkin tuhoutui ennen niiden toteuttamista, kun englantilaiset ja ranskalaiset hyökkäsivät Venäjää vastaan räjäyttäen Bomarsundin 1854.

5) Uffe på berget ja Kastelholman linna, Ahvenanmaa
Matka jatkui kohti Kastelholmaa. Sitä ennen kävimme tietysti matkan varrella olevassa Taffelin tehtaanmyymälässä sekä Uffe på berget -kahvilassa. Jälkimmäisestä on upeat  näköalat moneen suuntaan, sillä se sijaitsee kukkulalla ja kirjaimellisesti maantien päällä. En voinut vastustaa ajatusta ahvenanmaalaisesta pannukakusta. Kannattaa kokeilla!

2

1300-luvulla rakennettu Kastelholman linna oli yllättävän suuri ja sisälsi paljon mielenkiintoista tutkittavaa. Linnalla on ollut loistokkaita hetkiä ja luonnollisesti myös murheellisia. Erityisen hyytävää oli lukea noitaoikeudenkäynneistä, joita 1600-luvulla pidettiin Ahvenanmaallakin.

On harmi, että linna jätettiin rappeutumaan 1700-luvulla ja sitten vielä tulipalo tuhosi paljon silloin viljavarastona käytetystä linnasta. Entisöintiä on tehty taidolla ja omatoimisella kierroksella sai hyvän kuvan linnan arjesta. Kierroksen loppuun oli järjestetty mahdollisuus pukeutua keskiaikaisiin vaatteisiin ja esittää linnanneitoa tai ritaria. Se oli kaikkien mielestä hauskaa ja vietimme hetken vaihdellen rooleja lasten kanssa.

3

6) Ravintola Smakbyn, Kastelhoma, Ahvenanmaa
Illalliselle olimme varanneet pöydän Smakbynistä, jonne kannattaa ehdottomasti mennä, jos liikkuu Kastelholman seudulla. Muista tehdä pöytävaraus! Ruoka oli taivaallista, yllätyksellistä, suussa sulavaa ja sitä oli paljon. Illallisen jälkeen suorastaan vyöryimme yöpymispaikkaamme.

4

7) Smart Park, Ahvenanmaa
Välimatkat Ahvenanmaalla ovat tosi lyhyitä, joten ehdimme koluta lähes koko saaren muutamassa päivässä. Yksi ex tempore -kohteista oli lasten puuhapuisto Smart Park. Se oli hauska paikka! Puisto on rakennettu ulos isolle alueelle. Pari tuntia kului siivillä kotieläinten, polkuautojen, sähkökaivinkoneiden, veneiden ja vesipuiston parissa, näin muutamia aktiviteettejä mainitakseni.

8) Merenkulkumuseo (Ålands Sjöfartsmuseum), Maarianhamina, Ahvenanmaa
Viimeisen vuorokauden vietimme Maarianhaminassa. Sieltä olimme etukäteen bonganneet merimuseon, josta ystäväni oli kuullut kehuja. Ja hieno museo se olikin! Havainnollisuuteen oli nähty erityisesti vaivaa ja siellä oli paljon asioita, joita sai itse kokeilla. Museo ei syyttä voittanut Vuoden museo -titteliä vuonna 2016.

5

Omasta mielestäni parasta museossa oli se, miten hyvin lapset oli huomioitu. Museossa oli erilaisia tehtäviä isommille ja paljon tutkittavaa pienemmille lapsille. Museon loppupäähän oli rakennettu mahtava merellinen leikkikammio lapsille (ja lapsenmielisille aikuisille kuten minulle), jossa oli onkaloita kuin merenpohjassa, erilaisia kalapehmoleluja ja laivan kansi, jonne pääsi kiipeämään laivan pohjan kautta.

9) Bagarstugan
Ehkä parasta Maarianhaminassa oli Bagarstugan. Se oli niin ihastuttava kahvila, että kävimme siellä reissullamme kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla iski valinnanvaikeus vitriinien ja vaihtoehtojen välillä, mutta kaikki mitä maistoimme oli todella hyvää. Vanhaan tyyliin sisustettu kahvila oli viihtyisä ja suosittu. Jos olet Maarianhaminassa, käy täällä!

7

10) Pub Niska
Viimeisenä iltana söimme pizzat suositussa pub Niskassa meren rannalla Maarianhaminassa. Niskan ravintoloita on myös manner-Suomessa, mutta en ole niissä aikaisemmin käynyt. Pizzeria oli niin suosittu, että meitä varoitettiin pitkästä odotusajasta kun teimme tilauksen. Se ei haitannut, sillä lopputulos palkitsi. Oli hitsin hyvää pizzaa!

6

Seuraavana aamuna kävelimme keskustan kävelykadulla tehden pieniä ostoksia pikkuputiikeissa ennen kuin suuntasimme satamaan ja Viking Linen terminaaliin. Illalla saavuimme takaisin Turkuun. Ahvenanmaa oli hauska kokemus!

Villa Gyllenbergin juhlanäyttely

Vielä syys-lokakuun on auki Gyllenbergin säätiön Suomi100-hengessä koottu juhlanäyttely Kuusisaaressa. Kävin itse katsomassa sen viime viikolla ja se tosiaan oli laaja kattaus suomalaisen taiteen historiaa.

Kokoelman on kerännyt aikoinaan Ane Gyllenberg (1891-1977), pankkiiri, joka oli myös intohimoinen taiteenkerääjä. Hän perusti vaimonsa Signen kanssa nimeään kantavan säätiön, joka tänä päivänä omistaa taidemuseon pariskunnan entisessä kodissa.

Itse koti on myös varsinainen nähtävyys. Se sijaitsee upealla paikalla meren rannalla kauniin puutarhan ympäröimänä. Talon piirrokset valmistuivat vuonna 1938 ja sisätilat ovat hämmästyttävän valoisat suurten ikkunoiden ansiosta. Taloa on sittemmin laajennettu ruokasalilla (1955) ja gallerialla (1980). Kotimuseon alakerrassa veistokset ja maalaukset sekä huonekalut ovat alkuperäisillä paikoillaan. Yläkerrassa on tällä hetkellä näyttely Ane Gyllenbergin elämästä ja roolista taiteen keräilijänä.

20170906_171029

Gyllenbergin taidekokoelman muodostaa noin 400 työtä, pääasiassa kotimaisia teoksia 1700-luvulta 1970-luvulle, mutta joukossa on myös vanhempaa eurooppalaista taidetta. Iso osa näistä on pysyvästi esillä kotimuseon puolella.

Galleriassa on nyt Keräilijän itsenäisyys -näyttely, jossa on esillä sata maalausta. Seinillä on muun muassa Schjerfbeckiä, Gallen-Kallelaa, Edelfeltiä, Sallista, Halosta ja Thesleffiä. Maalaukset on jaettu teemoittain uudenlaisiin kokonaisuuksiiin.

Mielestäni mielenkiintoisimmat maalaukset olivat Akseli Gallen-Kallelan Probleemi ja Ad Astra. Probleemi esittää taiteilijaa itseään, Oskar Merikantoa, Robert Kajanusta ja Jean Sibeliusta juomingeissa hotelli Kämpissä. Maalauksen taustalla on mielenkiintoinen tarina ja symboliikka, josta pääsimme kuulemaan kun satuimme taululle samaan aikaan opastetun kierroksen kanssa.

Ad Astra (alla) oli erityisen vaikuttava: suuri koko, kullatut kehykset ja punainen taustaseinä toivat maalauksen hyvin esille. Gallen-Kallelan maalaus symboloi olotilaa, jossa ihminen vapautuu ruumiin kärsimyksistä (lat. per aspera ad astra = vaikeuksien kautta tähtiin).

20170906_170859

Näyttelyssä oli lukuisia hienoja teoksia ja se tuli samalla kuvastaneeksi hyvin Suomen historian eri vaiheita.

Puotilan kartanossa

Itä-Helsingin ravintolat ovat jostain syystä jääneet minulla vähemmälle, joten innostuin kun siskoni ehdotti päivällistä Puotilan kartanossa. Kartanolla on pitkä historia, sillä ilmeisesti ensimmäinen ratsutila perustettiin paikalle vuonna 1540. Puotilan kartanon alue syntyi 1750-luvulla kun kolme ratsutilaa yhdistettiin samalle omistajalle. Kartanon päärakennus puolestaan on 1800-luvun alusta.

Kartanon kuuluisiin asukkaisiin on kuulunut muun muassa amiraali Carl Olof Cronstedt, joka syntyi kartanossa. Hän johti Viaporia Suomen sodan aikaan ja sai paljon kritiikkiä osakseen, kun linnoitus antautui kaksi kuukautta kestäneen Viaporin piirityksen jälkeen 3.5.1808. Hän asui myöhemmin Herttoniemen kartanossa, joka olisikin oivallinen seuraava vierailukohde.

Pysytään silti vielä hetki Puotilan kartanossa. Tänä päivänä kartano on tavattoman kaunis rakennus upean vehreällä ja merellisellä paikalla. Saimme pöydän kartanon lasitetulta terassilta, johon aurinko paistoi ihanasti. Meille sattui ihana päivä, mutta ravintola on varmasti viihtyisä myös vähän huonommalla säällä.

Söimme pitkän kaavan mukaan ja jo alkuruoka oli niin kaunis, että siitä oli otettava kuva ennen kuin taideteokseen uskalsi koskea. Söin ravintolan skagen-annoksen, jonka kuvailu kokonaisuudessaan menee näin: ”Svenkan sokerisuolattua lohta & kartanon skagen, siian mätiä, maalaisleipä-crumblea ja mummonkurkkua”. Annos oli juuri niin herkullinen kuin miltä se näyttääkin.

162451

Myös siskoni alkuruokasalaatti oli maistuvaa: ”Puutarhan salaatteja, paahdettua Heikkilän juustoa, uunipunajuurta, viikunoita, pähkinää ja vadelmavinegrettea”.

162419

Pääruoaksi otin kartanon rypsiporsaan ribsejä. Siitä annoksesta on sanottava, että sen jälkeen ei todellakaan jäänyt nälkä! Sain onneksi loput mukaan rasiassa. Erityismaininnan ansaitsee kartanon loistava coleslaw, jota oli mukana annoksessa.

Jälkiruoaksi valitsin ”Puotilan hunajalla maustettua vanukasta mustikka-jogurttijäätelöllä ja siitepölycrumblella”.  Erityisesti kaksi jälkimmäistä olivat herkullisia. Vanukas oli maultaan aika mieto, mutta sopi hyvin jäätelön kanssa.

174209

Vietimme mukavan kesäisen iltapäivän Puotilan kartanossa ja palaamme varmasti uudestaan!

173640

Paavolan tammi

Rakastan tammia. Siksi minua ei tarvinnut erityisesti taivutella, kun ystävä kysyi mukaan retkelle katsomaan Suomen kauneimmaksi tammeksi kutsuttua Paavolan tammea. Yli 300-vuotias tammivanhus sijaitsee Lohjalla.  Sen luokse pääsee jättämällä auton Lohjansaaren koulun parkkipaikalle ja tallustamalla kilometrin verran luontopolkua eteenpäin. Koululta on hyvät opasteet perille.

20170621_150924

Rehevän metsän jälkeen polulta tullaan aukealle ja siinä tammi yhtäkkiä onkin. Valtavana, muista puista selvästi erottuvana. Kookas, korkea ja leveä tammivanhus, joka on nähnyt niin Ruotsin kuin Venäjänkin vallan ajan ja edelleen seisoo paikallaan itsenäisen Suomen 100-vuotispäivänä.

20170621_150226

Paavolan tammen ympärysmitta on huikeat 472 cm (110 cm korkeudelta mitattuna). Käteni eivät yltäneet edes puoleenväliin puuta kun kokeilin sitä halata. Puu on valtava.

20170621_144326(0)

Olisi hauska tietää kuinka korkea tammi on. Sen tuuheat lehvät suojelivat meitä hyvin  kesäsateelta ja jäinkin pohtimaan miten sen juuret saavat riittävästi vettä. Ehkä juuret yltävät kauemmas puun alta kuin osaan arvatakaan.

20170621_143701

Lisätietoa hienosta tammesta löytyy muun muassa täältä.