Luonnonihmeitä (ja kolme reseptiä)

Tästä mökkeilykesästä jäi kauniit muistot. Tulin viettäneeksi mökillä enemmän aikaa kuin keskivertovuonna – jotain hyvää tässäkin vuodessa. (Tämä ei todellakaan ole ollut mikään keskivertovuosi!)

Muutaman metrin päässä mökin ulko-ovesta on puu ja puussa linnunpönttö ja pöntössä pesi tänä vuonna talitiainen. Sain muutaman viikon ajan seurata lähietäisyydeltä iloista perhetapahtumaa. Tai no, iloiselta se ei kyllä näyttänyt: äiti-talitiainen ja isä-talitiainen kantoivat hiki hatussa ruokaa jälkikasvulleen, joka kurkku suorana kiljui pesässä.

Samainen pönttö on ollut hyvin suosittu aikaisempinakin vuosina, mutta minä olin nyt ensimmäistä kertaa kuulemassa pikkulintujen nälkäisen kiljunnan. Viikkojen kuluessa äänet kovenivat käsittämättömään voimakkuuteen. Kiljunta alkoi joka kerta kun jompikumpi talitiaisvanhemmista ilmestyi pöntön suuaukolle eli jopa muutaman minuutin välein.

Yritin kovasti seurata pönttöä, jotta pääsisin näkemään poikasten kotipesästä lähdön ja viimein selviäisi kuinka monta heitä siellä oli (äänistä päätellen aika monta). En kuitenkaan onnistunut näkemään sitä. Yhtenä päivänä vain havahduin siihen, että kiljunta oli lakannut.

Yksi viime kesän parhaista herkkuresepteistä oli Marttaliiton Instagram-postauksesta bongattu Saaran rapea kaurakakku. Parasta siinä oli mökkioloihin yksinkertaiset raaka-aineet ja se, että päälle sai laittaa mansikoita. Meitä syöjiä ei ollut montaa, joten tein vain puolikkaan kakun ja tein siitä yksikerroksisen: iso kaurakeksi kermavaahdolla ja mansikoilla, päällä mintunlehtiä. Toimi hyvin!

Kesällä tuli tehtyä luontoretkiä ja erityisesti tykästyin suomaisemiin. Suolla on niin valtavasti nähtävää! Suo myös muuttuu kovasti vuodenajan mukaan. Kesällä tupasvillat ovat hurmaavia pumpulipalloja tuulessa ja syksyn tullen karpalot alkavat värittää maastoa.

Tunnistan aika huonosti kasveja, joten latasin kännykkääni ilmaisen PlantNet-sovelluksen. Se kädessä kuljin pitkin maita ja mantuja skannaamassa eri kasveja ja opettelemassa niiden nimiä. Tutustuin muunmuassa tarhatyräkkiin, joka on kaunis monivuotinen koristekasvi, joka on jostain asettunut meidän mökin pihalle.

Yhdellä suoretkellä törmäsin varsin ilmeikkääseen toukkaan, joka myöhemmin paljastui mäntykiitäjän toukaksi. Hänen kuviointinsa muistutti minua viime vuosisadan lopun jakkupukumuodista.

Hiljalleen kesä kääntyi syksyksi ja satokausi alkoi. Tänä vuonna tuli valtavasti omenoita, joista valmistui pääasiassa hilloa. Suuri osa syötiin sellaisenaan, mutta yhden omenapiirakan leivoin. Minulla ei ole suosikkireseptiä, joten kokeilin tätä Myllyn Parhaan omenapiirakkareseptiä. Kermaviilitäyte teki piirakasta mehukkaan. Oikein pätevä resepti tulevillekin vuosille.

Grillikauden päätyttyä ja iltojen kylmennyttyä kokeilimme isäni Facebookista bongaamaa resepti-ideaa porsaan sisäfileestä.

Porsasta mustapippurituorejuustolla ja pekonilla
Tee porsaan sisäfileeseen syvä viilto, ainakin kolme neljäsosaa. Laita väliin mustapippurituorejuustoa (esim. Mustapekkaa tai vastaavaa tukevaa maukasta juustoa) ja kääri pekonin avulla liha tiukalle rullalle. Paista 200 asteisessa uunissa noin 45 minuuttia. Seuraa, että pinta ei pala. Paiston aikana voi nostella uunivuokaan muodostunutta nestettä lihan päälle. Tarkista lopuksi kypsyys siivuttamalla lihaa ja jatka paistamista tarvittaessa.

Tänä vuonna ruskaan on ehtinyt kiinnittää kunnolla huomiota. Tämä kaunis aika menee joka vuosi niin kovin nopeasti ohi, mutta nyt havahduin ajoissa väriloistoon. Syksy on lempivuodenaikani ja nyt uuden kirkasvalolampun ansiosta olen onnistunut myös säilyttämään energiatasoni ennallaan. Ihanaa!

Advertisement

Kesäisiä reseptejä x 6

Olen viime viikkoina viettänyt aikaa mökkeillen ja sen johdosta kokeillut monia uusia reseptejä. Tässä kooste hyväksi havaitsemisani resepteistä.

Joka kesään kuuluu perunasalaatti ja se on parasta itse tehtynä. Pidän paljon tästä alla olevasta, ystäväni Annikan kehittämästä, reseptistä. Sen määrää voi helposti muokata tarpeen mukaan puolittamalla resepti tai tekemällä vaikka neljäsosan siitä.

Annikan perunasalaatti

2kg perunoita
1 purkki kermaviiliä
1-2 dl majoneesia (maun mukaan)
1/2 purjo
1 punasipuli
1 pieni purkki kapriksia
suolaa ja mustapippuria maun mukaan ja päälle koristeeksi tuoreita yrttejä kuten ruohosipulia

Kuori tai pese perunat, keitä ja anna jäähtyä. Sekoita kermaviili, majoneesi sekä muut aineet pilkottujen perunoiden sekaan. Laita muutamaksi tunniksi kylmään maustumaan.

Pidän Valion vaniljarahkasta ja kokeilin keväällä ensimmäistä kertaa vaniljarahkapurkin kyljessä olevaa rahkalettujen reseptiä.  Niistä tuli tosi hyviä arki-illan herkkuja. Taikina riittää ohjeen mukaan 6-8 pikkulettuun, mutta koska en omista pikkulettupannua, letuistani tuli vähän suurempia kuin ohjeessa ja niitä tuli yhteensä neljä. Oheen linkatussa reseptissä neuvotaan käyttämään appelsiinirahkaa, mutta itse teen niitä vaniljarahkasta.

Tämä vanha Kotivinkin tomaattileipästen ohje päätyi jälleen käyttöön. Lehti kutsuu niitä skonsseiksi, mutta eivät ne kyllä ole skonsseja nähneetkään. Kutsun näitä mieluummin vaikka teeleiviksi. Reseptin leipäset ovat herkullinen iltapala ja maistuvat parhaimmilta vastavalmistuneina.

Joka juhannus sukuni savolaisella mökillä valmistetaan ohrarieskaa, niin tänäkin vuonna. Minulle ei maistu piimään tehty rieska happamuutensa takia. Onneksi olen saanut eräältä Etelä-Savolaiselta isoäidiltä seuraavan loistavan ohjeen, johon ei tule piimää.

Martan ohrarieska

1,5 litraa maitoa (josta 0,5 litraa ryynien liottamiseen)
3-3,5 dl rikottuja ohraryynejä
3 munaa
0,5 dl vehnäjauhoja
suolaa

Laita ryynit illalla likoamaan puoleen litraan vettä tai maitoa. Keitä ohrapuuro ryyneistä ja maidosta ja jäähdytä puuro. Lisää munat kun puuro on jäähtynyt. Lisää puuron joukkoon vehnäjauhot ja suola. Kaada puuro korkeareunaiselle uunipellille, joka on vuorattu leivinpaperilla. Paista 250 asteessa nin puoli tuntia, kunnes pinta on saanut kauniin värin.

Ystäväni Kaisa tutustutti minut tähän herkulliseen dukkah-persimon/sharon-salaattiin, josta olen poiminut idean paistaa maustettuja persimon-lohkoja ja tarjoilla niitä salaatin ja pehmeän vuohenjuuston kanssa. Tuota dukkah-mausteseosta en yleensä tee tuollaisenaan vaan sovellan erilaisia mausteita, joita kulloinkin sattuu kaapissa olemaan. Toimii!

Alkukesän raparperit upposivat portugalilaisten pastél de Nata -leivosten tyyliin tehtyyn raparperipiirakkaan. Se oli hauska ja suhteellisen helppo resepti, jonka voi tehdä valmistaikinaan. Reseptissä suositeltiin voitaikinaa, mutta kaapista löytyi murotaikina, jossa piirakka toimi yhtä hyvin. Vaniljaa kannattaa kuopsuttaa vaniljatangosta kunnolla, sillä se on tämän piirakan juju. Täyte jähmettyi nopeasti aika tönköksi, joten ensi kerralla koitan levittää sen mahdollisimman pian piirakkapohjalle enkä jätä tekeytymään.

Mökillä kokkailuista ei tule otettua valokuvia, joten kuvituskuvana alkukesän kukkaloistoa.

Kaunis lokakuu (eli hehkutusta ruskasta, unen tärkeydestä ja yksi kiva lohiresepti)

Pilvettömästä taivaasta, värikkäästä ruskasta ja huurteisesta maasta oli tämän vuoden lokakuu tehty. En tiedä kiinnitittekö huomiota, mutta Helsingissä oli erityisen kaunis lokakuu. Oli pitkään kuivaa, joten säästyimme mustuudelta ja märkien lehtien mössöltä, jotka minulle ovat rakastamani vuodenajan kääntöpuoli. Parasta on, kun niille joutuu luovuttamaan syksystä vain pienen palasen lopusta kuten tänä vuonna.

Pysähdyin monena lokakuisena aamuna työmatkalla ihastelemaan ja kuvaamaan ympärilleni levittynyttä kauneutta. Kännykkäni muisti täyttyi ruskasta ja huurteisuudesta. Tunsin kiitollisuutta kyvystä pysähtyä hetkeen ja ihailla vuodenajan vaihtumista. Iltaisin saimme nauttia upeista auringonlaskuista. Enpä muista milloin olen viimeksi tiiraillut taivaalle niin usein.

Kykyyn pysähtyä kauneuden äärelle on vaikuttanut kokeiluni nukkua aamuisin pidempään. Minulla on mahdollisuus vaikuttaa työaikoihini, joten päätin testata miltä tuntuisi alistua iltavirkkuuteen ja lopettaa pakottamasta itseäni aamuvirkkujen tapoihin. Omalle pääkopalleni nimittäin olisi parasta nukkua puolesta yöstä puoleen päivään. Koko aikuisikäni olen taistellut sitä vastaan.

Heräämisen myöhentäminen puolellatoista tunnilla on ollut yllättävän vaikeaa ja samalla sillä on ollut merkittäviä vaikutuksia vireyteeni. Vaikeuksia on tuottanut päivärytmin uudelleensuunnittelu. Ei ole ollut helppoa tottua siihen, että töissä on täysi tohina päällä kun itse saavun toimistolle. Hiljaiset aamun tunnit ovat päättyneet ja on jo kiire ensimmäiseen kokoukseen. Työpäivät pitenevät sitten loppupäästä, mutten jousta enää unesta.

Pari aamu-unen tuntia ovat auttaneet minua jaksamaan paremmin. Olen virkeämpi ja enemmän läsnä hetkissä. Väitän, että huomaan pientä vaikutusta myös muistissa ja kroppa ei enää aamupäivisin niin usein mangu hiilihydraatteja jaksaakseen. Lyhyt kokeiluni on muuttunut uudeksi tavaksi, jota yritän jatkaa yli talven.

Nautin lokakuusta muutenkin kuin työmatkoilla. Pidin muutaman vapaapäivän ja matkustin maalle. Tein muutaman metsävaelluksen uusilla seuduilla. Ensimmäisen tein alavilla mailla, jotka olivat kosteita ja osittain vedenpaisumuksen peitossa. Siitä viisastuneena tein seuraavan retken vähän korkeammalla sijaitseville poluille.

Eväänä minulla oli Kotikokin reseptillä valmistettua maailman parasta pannaria. Evästauot jäivät vain kovin lyhyiksi, kun Keski-Suomessa alkoi olla sen verran viileää, että kylmyys iski nopeasti penkillä istujaan. Teekään ei riittänyt lämmittämään riittävästi. Se ei haitannut. Oli mukava päästä saunomaan kävelyretken päätteeksi.

Vapaalla on myös hauska kokeilla uusia reseptejä. Tein ensimmäistä kertaa tätä Yhteishyvän mantelilohta. Tuli tosi hyvää! Parsakaalien rapeus pehmeän lohen ja mantelirouheen kanssa oli hyvä kombinaatio.

Mantelilohi

noin 700 g parsakaalia
200 g mantelirouhetta
3 rkl hienonnettua tilliä
2 tl raastettua sitruunankuorta
3 rkl rypsiöljyä
noin 700 g kirjolohifileetä
1 tl suolaa
1/2 tl rouhittua mustapippuria

Säädä uuni 200 asteeseen. Paloittele parsakaalit ja laita ne leivinpaperille pellille. Paista uunissa 10 minuuttia. Sekoita mantelirouhe, tilli, pestyn sitruunan raastettu kuori ja öljy.

Pyyhi lohifilee talouspaperilla ja laita pellille parsojen kanssa. Mausta filee suolalla ja pippurilla. Painele manteliseos päälle. Paista uunissa kunnes kala on juuri ja juuri kypsää eli 15-30 minuuttia.

Seuraavaksi suuntaan energiani jouluvalmisteluihin. Kaamosvalot laitoin jo ikkunaan helpottamaan tätä mustaa ja märkää aikaa. Ensi viikonloppuna aloittelen joulukorttiaskarteluja.

Jauhopeukalo vauhdissa eli kolme herkullista reseptiä pikkujoulukauteen

Juhlakausi on alkanut! Mikä ihana tekosyy tarttua kakkuvuokiin ja laittaa tuulemaan.

Järkkäsimme tänä vuonna lukupiirin pikkujoulut luonani. Ne olivat perinteiset nyyttärit, joissa jokainen toi mukanaan jotain hyvää syötävää. Kokeilin itse Valion korvapuusti-juustokakun reseptiä. Se sopi hyvin tähän tilaisuuteen ison kokonsa puolesta, joten siitä varmasti riitti jokaiselle. Korvapuustikakku oli yllättävän helppo tehdä ja erityisen näppärää oli se, että sen saattoi (ja täytyi) valmistaa hyvissä ajoin etukäteen tekeytymään. Samana päivänä en olisi ehtinytkään sitä tehdä. Korvapuustit sopivat kakkupohjaksi ja reunoiksi loistavasti ja lopputulos oli mainio.

Viisi vuotta sitten ystäväni E teki saman lukupiirin silloisiin pikkujouluihin suklaisia Dr. Oetkerin piparminttukaramelleja. Ne olivat tajuttoman hyviä ja otin silloin reseptin talteen. Nyt viimein kokeilin tehdä niitä itse ja jälleen lopputulos oli herkullinen. Toffeesisus ei voi ollakaan muuta kuin hyvää!

Jouduin ”valitettavasti” tekemään niitä kaksi satsia, sillä ensimmäisessä tapahtui pari mokaa, jotka halusin korjata siihen versioon, jonka tarjoilin lukupiiriläisille. Ostin vahingossa vaaleita kardemumma-dominoita alkuperäisten domino-keksien sijasta; toffee ei ollut tarpeeksi sakeaa kun otin sen pois liedeltä ja päälle sulattamani suklaa oli liian vaaleaa tummaa suklaata, joten lopputulos oli supermakea.

Näiden oppien jälkeen voin antaa kolme hyvää neuvoa piparminttukaramellien tekoon:

• Varmista, että ostat normaaleja domino-keksejä. Kun murskaat ne, on hyvä jos joukkoon jää sattumia. Jos soseutat ne aivan jauhoseokseksi, väri muuttuu eikä ole enää tumma. Maku toki on sama.
• Toffeen sakenemisessa menee ainakin puoli tuntia. Itse keitin toista satsia tehdessäni täytettä 45 minuuttia. Ole kärsivällinen.
• Osta kuorrutteeksi käytettäväksi suklaaksi esimerkiksi taloussuklaata tai jotain muuta kunnolla tummaa suklaata. Täyte on niin makea, että jos ostat myös kuorrutteeksi vaaleampaa tummaa suklaata, ne ovat yhdessä tosi makeita.

Itsenäisyyspäivän aattona sain vieraakseni ystäväporukan, jolle tarjoilin jälkkäriksi Yhteishyvän ohjeella tehtyä mustikka-marenkijäädykettä. Tämä resepti oli hyväksi todettu jo muutama joulu takaperin, joten lopputulosta ei tarvinnut jännittää. Tuunasin sitä vähän ja tein sen mustikoiden sijasta viime kesän punaviinimarjoista. Päälle ripottelin punaviinimarjoja pakasteesta ja hieman kinuskikastiketta taittamaan kirpeyttä.

Jäädyke on muuten loistava jälkiruoka myös jouluaatoksi, sillä se on raikas ja kevyt lopetus herkulliselle aterialle, jolta moni poistuu vatsa täynnä herkkuja.

Retki Meikon luonnonsuojelualueelle Kirkkonummelle

Vietimme työporukan kanssa hauskan päivän Kirkkonummen Meiko-järveä ympäröivällä luonnonsuojelualueella. Lähdimme matkaan aamulla Helsingistä ja saavuimme alueen parkkipaikalle huomataksemme ettemme suinkaan olleet ainoat. Suuri parkkis oli täynnä autoja ja erittäin pron näköisiä urheilijoita. Alueella harrastetaan paljon polkujuoksua sekä swimrunia eli uinnin ja juoksun vuorottelua. Monilla olikin märkäpukuja päällä tai vähintään räpylät kädessä.

Täydestä parkkiksesta huolimatta meidän reitillä ei onneksi ollut tungosta. Näimme vain muutamia seurueita ja nuotiopaikallakaan emme joutuneet odottamaan vuoroamme.

Valitsimme kierrettäväksi Kuikankierroksen, joka on 3,2 kilometriä pitkä ja suuntautuu parkkipaikalta etelään. Se kiertää Näseuddenin niemen ympäri ja matkalla on kauniita maisemia Meiko-järvelle. Reitti ei ole esteetön, mutta kuitenkin helpohko. Muutamia kertoja matkan varrella piti nousta muutama askel kalliolle. Reitin opasteet olivat tosi hyvät eikä eksymisestä ollut pelkoa.

Meikon vesi oli houkuttelevan näköistä, sillä ilma oli aika lämmin. Kun saavuimme taukopaikkaamme, annoin periksi houkutukselle ja menin uimaan. Innostinpa muutaman työkaverinkin mukaan! Vesi oli täydellistä: tarpeeksi viileää virkistääkseen, mutta tarpeeksi lämmintä, jotta veteen oli helppo mennä. Uiminen oli ihanaa. Meiko-järven vesi on tunnettu kirkkaudestaan ja Kirkkonummen kaupunki ottaakin siitä juomavetensä.

Taukopaikaksi olimme valinneet tulentekopaikan, jonne mennäksemme poikkesimme Kuikankierrokselta hiukan Meikonkierroksen puolelle. Etäisyys oli käytännössä vain joitain satoja metrejä. Harmillisesti puut olivat loppu tulentekopaikalta, joten jouduimme aluksi keräämään maahan pudonneita risuja ja kuivia oksia. Saimme niitä onneksi kokoon sen verran, että pystyimme paistamaan makkarat seurueelle. Jokaisella oli lisäksi mukana eväsleipiä ja jälkiruokakeksejä.

Itse olin innostunut leipomaan kesäkurpitsakakkua. Tein sen tällä reseptillä, joka oli ihan hyvä, mutta aika erikoinen. Kuorrutteen tein hyväksihavaitulla porkkanakakun kuorrutteen ohjeella eli sekoitin voita, tomusokeria, vaniljasokeria ja tuorejuustoa. Kakku oli todella täyttävää ja kuorrutteen kanssa herkullista! En kyllä suostunut laittamaan siihen ohjeen mukaista viittä desiä sokeria… Ihan hyvää tuli neljälläkin desillä!

Kun vatsat olivat täynnä, kävelimme takaisin parkkipaikalle ja suuntasimme kukin tahoillemme. Oli hauska tutustua Meikon luonnonsuojelualueeseen ja uskon, että tulen käymään siellä uudestaankin. Se oli mielestäni selkeämpi kuin Nuuksio, mutta kuitenkin kohtuullisen ajomatka päässä Helsingistä.

Kesäjuhlia ja kesän juhlia

Ihana toukokuu hemmotteli meitä todenteolla ilmoillaan! Kun lämpimät ajat alkoivat, meni useampi päivä ennen kuin sisäistin, ettei ulkona ihan oikeasti tarvitse enää takkia. (Sama kävi myös toisin päin: nyt kun ajoittain takki olisi hyvä olla, en ikinä muista napata sitä naulakosta mukaan.)

Pääsin tänä vuonna vieraaksi lakkiaisiin, jotka ovat itselleni todelliset kesänaloitusjuhlat. Nyt valmistujaisia vietettiin osin jopa läkähdyttävän kuumissa merkeissä. Tuntui silti hyvältä, että vastavalmistuneet saivat juhlia tärkeää päiväänsä auringonpaisteessa. Mieleen palasi myös oma lakkiaispäiväni, jolloin myös oli kaunis sää. Valmistujaiset ovat kovin koskettavia juhlia eikä liikutuksen kyyneliä nytkään säästelty.

Jos lakkiaiset, rippijuhlat ja häät ovat perinteisiä kesäjuhlia, on minusta hauska juhlia myös itse kesää. Pitkä pimeä talvi on viimein voitettu ja auringonvalo lisääntyy. Pidimme töissä oman osaston kesken piknikin, jolla aloitimme kesälomakauden. Toukokuun pitkään jatkuneet kauniit säät mahdollistivat sen, että kerrankin piknik-suunnitelmat eivät menneet mönkään yllättäen muuttuvan sään takia.

Jokainen toi mukanaan piknik-eväitä, jotka sitten kasasimme keskelle ja asetuimme itse ympärille herkuttelemaan. Minulla oli vielä pakastimessa edellisvuotisia puolukoita, joista valmistin puolukkaisen pannacottaviettelyksen (kuvassa etualalla) Lidlin reseptin mukaan. Siitä tuli tosi herkullista! Pannacottan makeus sopi hyvin puolukoiden kirpeyden kaveriksi.

Myös asuintalossani järjestettiin ensimmäistä kertaa piknik. Taloyhtiö tarjosi herkut ja viihdyimme naapureiden kanssa loppujen lopuksi neljä tuntia tutustumassa ja ideoidessa uusia juttuja talon hyväksi. Olin kovin iloinen, että tutustuin naapureihini paremmin. Talkoista en olisi niinkään innostunut, mutta tällainen vapaaehtoinen tapaaminen oli hauska.

Olen ehtinyt kesäkuussa jo mökkeilläkin ystäväni mökillä Turun saaristossa. Olimme siellä isolla porukalla kuuden lapsen kanssa, joten vilinää riitti. Säät olivat edelleen suosiolliset, joten lapset saattoivat kirmailla pihapiirissä ilman kenkiä ja sen suurempia varusteita.

Yhtenä päivänä veneilimme eräälle autiolle saarelle piknikille. Se olikin jännempi retki kuin etukäteen osasimme arvata. Lokkivanhemmat nimittäin vartioivat poikasiaan ja hätääntyivät kun rantauduimme. Löysimme onneksi rauhallisen paikan, jossa syödä eväitä: voileipiä ja keksejä, pillimehuja ja kahvia + teetä.

Jään ja veden muovaamat rantakalliot olivat kauniita mutta jyrkkiä, joten lapset saivat kuulla paljon varoituksia. Luonnon monimuotoisuus saarella oli upeaa. Löysimme saarelta romahtaneen luonnon valtaaman kevyen rakennuksen, joka oli kovin jännittävä lapsista. Siellä kuulemma kummitteli yksinäinen aave.

Hauskoja kesäpuuhia olen ehtinyt jo kokea ja vielä on onneksi paljon edessä!

 

 

Iso-Parran luontopolku (Pieksämäki)

Etelä-Savossa Pieksämäen koillispuolella on mainio luontoretkikohde, Vedenjakajan reitistö, jonka opasteet ja taukopaikat on vastikään uudistettu. Kun kuukausi sitten satuin olemaan paikkakunnalla, päätimme seuralaiseni kanssa käydä katsomassa minkälaisia reittejä siellä olisi tarjolla.

Oli suhteellisen nätti (vaikkakin epävakainen) syksyinen päivä eli otollinen hetki pienelle reippailulle. Ajoimme Partaharjun toimintakeskukselle, jossa on suuri kartta alueen luontoreiteistä. Päädyimme valitsemaan Iso-Parran luontopolun, joka on noin yhdeksän kilometriä pitkä ja kiertää Salvosen järven ympäri.

Lähdimme kiertämään reittiä vastapäivään ja ohitimme metsään rakennetun hauskan näköisen fresbeegolfradan. Alkumatka oli leveää metsäistä kävelytietä muutaman kilometrin verran. Sitten reitti kapeutui ja pian saavuimme Salvosenmäelle, jonne on rakennettu näköalatorni ja tuotu taukopöytiä.

Päätimme juoda teetä termospullosta ja syödä vähän evästä taukopaikalla. Olimme aamulla leiponeet pannukakun tällä mainiolla maailman parhaan pannukakun reseptillä.  Hyvää siitä tulikin ja omenahillon kanssa se maistui ihanalta kirpeässä syysilmassa toisessa kädessä kuppi kuumaa teetä.

Pian oli jo aika jatkaa matkaa, sillä paikallaan ollessa alkoi tulla viileä. Polku jatkui kapeana ja kohta kävelimme aivan järven rantaa. Askelia piti tarkkailla, sillä matkalla oli paljon kiviä ja juurakkoja. Etenimme ripeästi Kivilän taukopaikalle asti, jossa joimme loput teet termarista ja mutustelimme muutaman keksin. Taivas tiputti muutaman pisaran, joten kiirehdimme eteenpäin.

Ei kuitenkaan onneksi alkanut sen enempää sataa, joten loppumatkasta poikkesimme ihailemaan Ristikiven kirkkoa. Se on kaunis ulkoilmakirkko, joka on rakennettu 1971 lähelle Partaharjun toimintakeskusta. Hirsiseinät erottavat kirkon ympäristöstään ja sen sisällä kasvaa seitsemän puuta. Kirkkoon mahtuu jopa 400 henkeä. Alttarina on kivi, jossa on luonnon muodostama ristikuvio.

Ristikiven kirkolta ei ollut enää pitkä matka takaisin autolle. Ehdimme parahiksi perille, sillä sitten alkoikin pisaroida enemmän. Syksyinen kävelyretki luonnossa oli piristävä ja samalla rauhoittava. Illalla oli ihana rentoutua saunassa ja uni tuli varhain.

Puolukka-marenkipiirakka

Ystäväni oli tulossa lastensa kanssa kylään ja kun ilma kerrankin oli aurinkoinen, päätin pitää pienet puutarhajuhlat taloni pihalla. Pakastimessa oli vielä viime syksynä poimittuja puolukoita, joten kokeilin tehdä puolukka-marenkipiirakkaa Kanelia ja Kardemummaa -blogista.

Vähän epäilin tuleeko piirakasta liian hapan puolukoiden kanssa, mutta huoleni oli turha. Puolukka sopi erinomaisesti makean marengin kanssa. Jopa paremmin kuin perinteinen sitruunatäyte! Pohjaan tuli mantelirouhetta, joka antoi siihen mukavan twistin. Marenkikuorrutteen paahtaminen tavallista alhaisemmassa lämmössä sai aikaan reunojen sokeroitumisen erityisen herkulliseksi. (Olen aikaisemmin nähnyt vain sellaisia ohjeita, joissa marenkikuorrute paistetaan nopeasti korkeammassa lämpötilassa.)

Puolukka-marenkipiirakan lisäksi pöydästä löytyi croissantteja ja pasteijoita sekä tikkusyötäviä, jotka omien havaintojeni mukaan ovat yleensä lasten mieleen. Tikkuihin olin laittanut nakkeja, viinirypäleitä, gourmet-lihapullia (meni yllättäen läpi lapsillekin – ilmeisesti mikä tahansa tikullä lävistetty on lasten mieleen), edam-juustoa, basilikalla päällystettyjä kirsikkatomaattilohkoja sekä voideltuja täysjyväpaahtoleipäkuutioita.

Epäilin, että piirakka ei välttämättä olisi lasten mieleen, joten varasin pöytään myös prinsessakeksejä ja vesimelonia. Ne löysivätkin pian tiensä parempii suihin. 🙂

Herkuttelujuhannus mökillä

Vietin tänä vuonna juhannusta mökillä Savossa. Sää siellä oli aurinkoinen lähes koko viikonlopun eikä juhannuskokolla tarvinnut palella tai suojautua sateelta. Meillä kävi siis aika hyvä tuuri sen suhteen.

Mökillä tulee usein herkuteltua ja niin tälläkin kertaa. Juhannuskokon sytyttämistä odotellessa söimme muurinpohjaletut ja kaupasta ostimme tuoreen muikkukukon. En ollut aikaisemmin jostain kumman syystä syönyt kalakukkoa, mutta se oli lämpimänä niin hyvää, että jatkossa varmasti tulee syötyä uudestaankin.

Perinteisten mökkipuuhien saunomisen ja uimisen lisäksi kokeilin muutamaa uutta reseptiä. Yhteishyvässä oli resepti nuotiolla paistettaviin tikkucroissantteihin, joita halusin kokeilla. Niistä tuli hyviä ja mikä parasta, ne pystyi valmistamaan kokonaan ulkona. Päätin, että seuraavalla kerralla kokeilen tikkupullia kaupan pakastepullataikinasta. Luulisin sen toimivan yhtä hyvin.

Sitten teimme helppoa ohrarieskaa, joka tehdään poikkeuksellisesti maitoon eikä piimään kuten Savossa on tapana. Piimäversio on omaan makuuni liian hapan ja pidän enemmän tästä maitoversiosta.

Ohrarieska

1,5 litraa maitoa (josta 0,5 litraa ryynien liottamiseen)
3,5 dl rikottuja ohraryynejä
3 kananmunaa
0,5 dl vehnäjauhoja
suolaa

Laita ryynit illalla likoamaan 0,5 litraan maitoa. Keitä seuraavana päivänä ohrapuuro ryyneistä ja maidosta, ja jäähdytä puuro. Lisää kananmunat kun puuro on jäähtynyt. Lisää puuron joukkoon vehnäjauhot ja suola. Kaada puuro korkeareunaiselle uunipellille, joka on vuorattu leivinpaperilla. Paista 250 asteessa noin puoli tuntia, kunnes pinta on saanut kauniin värin.

Myös uudenlaista raparperipiirakkaa tuli kokeiltua. Tästä tuli uusi suosikkireseptini raparperistä, vaikka resepti vaikutti vähän kummalliselta.

Haluan aina maistaa taikinaa ja tämän taikinan kohdalla kysyin seuralaiseltani laitoitko varmasti sokeria etkä vahingossa suolaa, koska maku oli sillä tavalla erikoinen. Mutta ihan oikein taikina oli tehty. Uunissa se myös turposi täytteen päälle. Taisin ottaa meidän piirakan hiukan liian aikaisin uunista, sillä piirakan keskusta ei tahtonut pysyä kasassa kun sitä otti kakkulapiolla. No, kaikesta huolimatta piirakka oli tosi hyvää!

Ottilian raparperipiirakka

Pohja
150 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
2 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl kardemummaa

Täyte
3 paksua raparperinvartta
2 rkl perunajauhoja
1 prk vaniljarahkaa
1 kananmuna
1,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon kananmuna. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja sekoita vaahtoon. Voitele ja korppujauhota piirakkavuoka. Levitä taikina vuoan pohjalle ja reunoille. Leikkaa raparperi ohuiksi siivuiksi. Sekoita joukkoon perunajauhot. Laita seos vuokaan. Sekoita vaniljarahka, kananmuna, sokeri ja vaniljasokeri keskenään. Kaada täyte raparperien päälle. Paista 200 asteessa 20-30 minuuttia.

Juhannukseni sujui siis varsin rattoisasti herkutellen ja kauniita järvimaisemia ihaillen!

Helppo kasvislasagne ja herkullinen kirsikkapiirakka

Viisi ystävääni saapui illallisvieraakseni viime viikolla. En nykyään ihan hirveästi kokkaile, joten halusin valita jonkin tutun ja takuuvarmasti hyvän reseptin. Sellainen on tämä sovellettu kasvislasagne.

Kasvislasagne
lasagnelevyjä
munakoiso
suolaa munakoison itkettämiseen
kesäkurpitsa
rasvaa munakoison ja kesäkurpitsan paistamiseen
500 g pastakastiketta, esim. tomaatti-basilika
2,5 dl Creme Bonjour Cuisine sipulisekoitusta
basilikaa
yrttimaustetta
juustoraastetta

Viipaloin kesäkurpitsa ja munakoiso. Itketä munakoisoviipaleita asettamalla ne leivinpaperin päälle ja ripottelemalla päälle suolaa. Anna viipaleiden olla 10-20 minuuttia. Pyyhi lopuksi talouspaperilla suola ja vesi pois. Paista kesäkurpitsan ja munakoison viipaleita paistinpannulla, jotta ne pehmenevät ja saavat väriä. Siirrä viipaleet syrjään. Kuumenna paistinpannulla pastakastike ja sekoita siihen sekaan Creme Bonjour -kastike. Laita tilkka kastiketta lasagnevuoan pohjalle ja sen jälkeen peitä pohja lasagnelevyillä. Peitä levyt isolla kauhallisella kastiketta ja lado päälle kasvisviipaleita. Ripottele viipaleiden päälle yrttimaustetta ja tuoretta tai kuivattua basilikaa. Lado päälle uusi kerros lasagnelevyjä ja toista tätä kunnes vuoka on täynnä. Omaan vuokaani taisi mahtua neljä kerrosta. Kaada loppu kastike päällimmäisen kerroksen lasagnelevyjen päälle ja ripottele juustoraastetta maun mukaan. Paista 200 asteisessa uunissa 35 minuuttia.

Jälkiruoaksi uskaltauduin kokeilemaan uutta reseptiä, jota varten olin viime kesällä pakastanut kirsikoita poistettuani niistä ensin kivet. Jostain syystä kirsikkareseptejä tekee mieli kokeilla aina silloin kun kirsikoita ei ole kaupasta saatavilla. Viime kesänä ymmärsin viimein valmistautua siihen.

Kirsikkapiirakasta tuli todella hyvää, ehkä parasta maistamaani kirsikkapiirakkaa. K-ruoan oivallinen resepti löytyy täältä. Oikaisin sen verran, etten tehnyt pohjaa itse vaan käytin pakastemuropohjaa. Maukasta tuli!