Helsingin ihanat kahvilat

Kirjoittelin tammikuussa täällä Helsingin kahviloista, joissa olin käynyt edellisenä kesänä. Niistä Kuppi ja Muffini on pistänyt pillit pussiin. Harmittaa, sillä se oli yksi lempikahviloistani. Toivottavasti sen tiloissa syksyllä avattava Hygge on yhtä ihana. Tässä postauksessa kerron seitsemän uutta tai vanhaa kahvilaa, joissa olen käynyt tänä kesänä.

1) Silvoplee
Olen pitkään käynyt ystäväni kanssa säännöllisen epäsäännöllisesti avantouimassa Kulttuurisaunalla. Toisinaan saunomisen ja uimisen jälkeen on mukava istahtaa vielä teelle. Ihan vasta äskettäin keksimme, että kahvilaravintola Silvoplee sijaitsee kätevän matkan päässä Kulttuurisaunasta ja on melkein matkan varrella Merihaasta keskustaan (no okei, ei ihan, mutta koukkaus ei ole pitkä).

Vielä en ole päässyt maistamaan Silvopleen kasvisravintolan tarjontaa, mutta kahvila on nyt tullut tutuksi. Siellä on tarjolla monipuolisesti suolaista ja makeaa sekä tervellisiä vaihtoehtoja. Smoothiet, raakapuurot ja raakakakut näyttävät ja ovat herkullisia. Osassa raakaleivonnaisia käytetään makeutukseen hunajaa, joten ne ovat makeampia kuin esimerkiksi taatelilla makeutetut.

20180713_120652

2) Bon Temps
Mannerheimintien varrella Meilahdessa on kiva kahvila Bon Temps, joka on lähellä asuvien suosiossa. Olen kulkenut siitä ohi lukemattomia kertoja enkä ihan ymmärrä miksi kävin siellä vasta tänä kesänä. Mutta hyvä että viimein kävin siellä, sillä konsepti on mainio: pienessä kahvilassa on tosi monipuoliset tarjoilut ja ihania aamupalavaihtoehtoja.

20180713_101236

3) Taideterassi
Kesällä huomasin Facebookin mainostavan Taideterassi-kahvilaa. Paikka oli tuntematon minulle mutta mainoksen valokuvat kiinnostavia. Kyseessä on Linnunlaulun Sinisen huvilan länsipuolella oleva terassikahvila. Moni tietää Sinisen huvilan eteläpuolella olevan kahvilan, mutta tämä on siis eri paikka.

Taideterassin valikoima oli myös monipuolinen. Erityisesti kiinnitin huomiota vegaanisiin vaihtoehtoihin kuten korvapuusteihin ja suklaakakkuun. Paljon muutakin herkullista kahvilasta löytyi ja tietenkin loistava näköala Töölönlahdelle ja Oopperatalolle.

20180713_111755

4) Cafe Ekberg
Bulevardin vanha kunnon cafe Ekberg on pettämätön. Jos etsit perinteisiä leivonnaisia kuten napoleon- tai aleksanterin leivoksia, täältä löydät niitä. Ekberg on yksi harvoja Helsingin kahviloita, joissa on vielä pöytiintarjoilu – hauska kuriositeetti, joka tosin hidastaa kahvittelua jonkin verran.

Ekbergin leipomo pääsi otsikoihin, kun se remontoitiin ja avattiin uudestaan alkuvuodesta. Moni koki, että uusi sisustus ei kunnioittanut tarpeeksi kahvila-konditorian pitkää historiaa. Kahvilan puoli on kuitenkin edelleen sisustettu perinteiseen 1900-luvun alun tunnelmaan, joten siellä voi hetken kuvitella olevansa jossain muualla kuin 2018 vuoden Helsingissä.

20180713_142205

5) Cafe Succès
Ranskalainen cafe Succès löytyy Korkeavuorenkadun eteläpäästä. Kävin siellä kuumana kesäisenä iltapäivänä, jolloin tarjoiluvaihtoehdot olivat vaatimattomat, mutta kahvila onkin ranskalaistyylinen katukahvila, joissa yleensäkään ei ole suuria tarjoiluja.

Teekupin ja suussasulavan suklaamuffinin parissa oli hauska katsella leppoisan Korkeavuorenkadun meininkiä ja ohikulkijoita. Lähistöllä on muuten ihana paperitavarakauppa Papershop!

20180713_151559

6) Cafe Viola
Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan ohessa on vanhassa puutalossa kahvila Viola, jossa on tarjolla lounasta sekä pientä suolaista ja makeaa välipalaa. Valikoima ei ole erityisen laaja, mutta riittävä mukavalle kahvitteluhetkelle. Puutalon sisustus kunnioittaa talon historiaa ja ulkona on kiva terassi.

20180713_132658

7) Ihana kahvila Baari
Tammikuun postauksessa kerroin Ihana-kahvilasta, joka on ulkoilmakahvila Sompasaaressa. Sattumalta törmäsin muutama viikko sitten saman konseptin kivijalkakahvilaan Aleksanterinkadulla. Kahvilan nimeä en nähnyt ulkopuolella, mutta hintalaput leivonnaisten päällä oli tehty samalla kauniilla tekniikalla kuin Sompasaaren kahvilankin.

Kahvila on kotoisa ja sisustettu eriparihuonekaluilla ja söpöillä vanhoilla sohvilla. Oikein hurmaavaa!

20180714_144636

Mukavia kahvilahetkiä!

Mainokset

Päiväretkellä Porvoossa

Sain ystävältä Piikkipaatsamalta joululahjaksi lupauksen viedä minut iltapäiväteelle Porvooseen. Monen sattuman summana iltapäivätee vaihtui maaliskuussa päivälliseen Porvoossa, kun tulimme sopineeksi ajankohdaksi sellaisen lauantain, jolloin Porvoossa ei tarjoiltukaan iltapäiväteetä. Eipä se minua haitannut, Porvoossa on niin paljon hyviä ruokapaikkoja.

Pääsen harvoin käymään Porvoossa, vaikka se on maantieteellisesti niin lähellä Helsinkiä. Bussilla ei tule lähdettyä ja autoa en omista. Pitäisi kyllä ryhdistäytyä tässä asiassa, koska Porvoossa on aina niin mukava käydä.

Maaliskuussa, kun ystäväni kanssa sitten lähdimme Porvooseen, oli vielä lunta maassa. Se tuntuu nyt niin kovin kaukaiselta. Vanhan kaupungin putiikkeja oli silti mukava kierrellä. Yhdestä sisustuskaupasta löysin suomalaista designia olevan leikkuulaudan syntymäpäivälahjaksi toiselle ystävälle.

20180324_120333

Porvoon ihanien putiikkien yhteydessä on mainittava myös By Pias -vaateliike, joka on alkujaan Porvoosta. Nykyään liikkeitä on useita ympäri Suomea, myös Helsingissä. By Piasilla on muun muassa ihania pellavavaatteita, jotka varsinkin nyt kesällä ovat mukavan vilpoisia päällä. Ostin heiltä juuri vaaleansinisen pellavatunikan, johon olen aivan rakastunut.

Mutta takaisin Porvooseen. Pikkuputiikkien koluamisen lomassa kävimme teellä Cafe Postresissa. Meillä oli iltapäivällä pöytävaraus Sinneen, joten päätimme ottaa teekannujen lisäksi runebergintortun puoliksi. Ja millainen torttu se olikaan! Olen edelleen perinteisen runebergintortun ystävä, mutta tämä tuunattu kyllä melkein vetää sille vertoja.

20180324_104745

Pidin kovasti Postresista ja sinne palaan vielä uudestaan. Tarjoilut olivat monipuolisia ja tee hyvää. Kahvilan omassa uunissa paistettu leipä tuoksui niin hyvältä, että se oli viedä järjen. Myös jäätelöä, gelatoa, olisin maistanut, ellei illallisvaraus Sinneen olisi ollut ihan pian.

Kävelimme kaupungin keskustan poikki ja viimein koitti illallisaikamme. En voinut olla vertaamatta mielessäni Sinneä toiseen Porvoon suosikkiini Zum Beispieliin. Sinnen ravintolasali oli avara ja valoisa. Kuitenkin kodikkuudessa se vähän häviää Zum Beispielille.

20180324_130911

Ruoassa ei sen sijaan yhtään. Sinnessä minulle tarjoiltu ruoka oli monella tapaa taivaallista. Sinnen a la carte -lista on vaihtunut varmaan jo moneen kertaan maaliskuisen vierailuni jälkeen, joten valitsemieni annosten yksityiskohdat eivät ole merkityksellisiä. Sen sijaan sanon vaan, että Sinnessä todella osataan tehdä hyvää ruokaa.

20180324_131050

Mukavan päivän ja herkullisen päivällisen jälkeen oli hyvä huristella takaisin kotiin Helsinkiin!

Gaggui Kaffela Turussa

Paikka, joka ansaitsee ihan oman postauksensa, on Gaggui Kaffela. Se sijaitsee Turun rautatieaseman lähellä ja on siten loistava junantuoman turistin ex tempore kahvitteluun. Tai omalla kohdallani teettelyyn.

Gagguista saa, yllätys yllätys, kakkuja. Vitriinistä löytyy paitsi perinteisiä kakkuja myös sellaisia, joissa on kekseliäs uusi makuyhdistelmä. Kaikki varmasti herkullisia! Myös suolaista on tarjolla ja lounasta.

Kaffelan on perustanut solubiologi ja entinen syöpätutkija, joka haaveili omasta kahvilasta. Meidän asiakkaiden onneksi päätti toteuttaa unelmansa ja hän avasi Kaffelan vuonna 2014. Kahvilassa kaikki on mietitty pikkiriikkistä yksityiskohtaa myöten, niin sisustus kuin tarjoilutkin, joten on selvää, että kahvilan omistaja suhtautuu aiheeseen intohimoisesti. Ihanaa, että ihmisillä on nykyään niin paljon vaihtoehtoja toteuttaa itseään ja unelmiaan!

20180430_164339

Kahvila on sisustukseltaan leikkisä, raikas ja viihtyisä. Esteetikko nauttii kahvilan yksityiskohdista kuten Terraviivan suloisista pitsilautasista, joilta kakut tarjoillaan. Turun murretta on käytetty kakkujen nimissä sekä vähän siellä sun täällä ja se tekee kaffelasta myös hauskan turistinähtävyyden.

20180506_141213

Vappuviikolla kävin teellä siellä kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla söin suklaakakkua kinuskilla. Kakkupala oli juuri oikealla tavalla tuhti ja pala oli sopivankokoinen tyydyttääkseen suklaanhimon ja makeannälän. Jälkimmäisellä kerralla valitsin sitruunamarenkikakun, jossa yhdistyi sitruunan kirpeys ja marengin makeus.

20180506_140618

20180430_164351

Olen nyt kovasti mieltynyt Kaffela Gagguihin, vaikka mieltyminen ei käynyt mitenkään nopeasti. Ensimmäisinä vuosina keksin useamman paremman kahvilan Turussa, joista nykyään moni on lopettanut tai muuttunut tunnelmaltaan erilaiseksi. Gagguilla on selkeä oma tyylinsä ja takuuvarma laatunsa. Siksi se onkin nykyään yksi suosikkipaikkojani Turussa!

PS. Jos on kiire junaan, he myyvät ainakin teetä myös mukaan.

Yhden pysähdyksen taktiikalla Karoliinan Kahvimyllyssä

Olin pari viikkoa sitten mökkeilemässä Etelä-Savossa. Mökkitiemme kulkee nelostietä pitkin ja sen varrella Joutsan jälkeen etelästä päin tultaessa löytyy täydellinen taukopaikka, Karoliinan kahvimylly.

Karoliinan paikka on sijainnut muutamassakin eri kohdassa nelostien varrella. Pari vuotta sitten se muutti Leivonmäkeen suurempiin tiloihin. Uudet tilat eivät ole yhtä tunnelmalliset kuin edellinen vanha omakotitalo, mutta tilan sisustuksella on kuitenkin onnistuttu tekemään kahvilasta viihtyisä ja kaunis. Nyt tilaa on isommallekin ryhmälle.

20180419_120642

Kahvilan tarjoilut ovat monipuoliset. Olimme lounasaikaan liikkeellä, joten söin aluksi maukkaan ja täyttävän lohisalaatin. Koska Karoliinan kahvimyllyn kakut ja leivonnaiset ovat ylivertaisia, oli jälkiruoaksi pakko ottaa kinuskivadelmakakkua. Nam!

Kahvilan tilojen yhteydessä toimii myös Jukolan Juusto oy, joka valmistaa Aito Cheddar -juustoa artesaanityönä oman tilansa maidosta. Kahvilassa on iso ikkuna, josta voi tarkkailla juuston valmistumista. Aito Cheddar -tuotteita on myös myytävänä kahvilassa.

Viikonloppu mökillä oli rentouttava. Kevät etelässä oli paljon pidemmällä, mutta lumi ehti sulaa paljon muutaman aurinkoisen päivän aikana. Teki hyvää päästä hetkeksi pois arjen pyörityksestä!

Herkuttelijan viikonloppu Turussa

Kävin herkuttelureissulla Turussa tässä yksi viikonloppu. Turkuhan on tunnettu loistavista ravintoloistaan ja tälläkin kertaa pääsin tutustumaan yhteen uuteen ravintolaan, Hämeenkadulle avattuun ravintola Kuoreen.

Kuori on siitä harvinainen ravintola, että se tarjoilee pelkästään kasvisruokaa, ja vieläpä fine-dine kasvisruokaa. En ollut aikaisemmin vastaavassa ravintolassa käynytkään, joten en oikein tiennyt mitä odottaa.

Odotin sitten mitä tahansa, todellisuus oli paljon ihmeellisempi. Valitsimme kolmen tyttökaverini kanssa kuuden ruokalajin maistelumenun, jossa käytännössä taisi kyllä tulla lähes tusinan verran annoksia kun keittiön tervehdyksetkin laski mukaan. Menin itse ihan sekaisin laskuissa ja vaihdoimme ystävien kanssa hämmentyneitä katseita kun ruokalajeja seurasi toisensa perään.

Onneksi annokset olivat pieniä, usein muutamia suupaloja vain. Maut olivat jännittäviä ja mielenkiintoisia, eikä mieleeni missään vaiheessa tullut kaivata lihaa. Annoksista puuttui kaikki tylsyys ja mauttomuus! En enää pysty raportoimaan mitä kaikkea söimme, mutta kaikki oli kyllä omalla tavallaan hyvää. Voin lämpimästi suositella maistelumenua, mutta kannattaa varautua ähkyuhkaan!

Ravintola itsessään oli suosittu ja täynnä, mikä teki siitä hälyisän. Paikka vaikutti aika trendikkäältä kun katseli muita vieraita ja ravintolan tyyliä. Muutama porukka varmasti jatkoi sieltä baariinkin. Tunnelma oli varsin rento.

Seuraava aamupäivä meidän porukan osalta kului kaupoissa kierrellessä, Turun keskustassa ne kun ovat mukavan lähekkäin. Bongasin myös kaksi uutta liikettä torin vierestä Forumista. Puf Design Market myy kotimaista muotoilua, niin vaatteita, asusteita kuin esineitäkin, ja Mandragora kahvia, teetä ja suklaata.

20180317_142006

Shoppailun ohessa täytyi päästä lepuuttamaan jalkoja ja suuntasin Aurajoen rannalle cafe Carré’hen. Se on kotoisa kahvila, jonka ikkunoista näkee Vähätorille vanhan kirjaston eteen ja Aurajoelle. Kahvilassa on monipuolinen valikoima suolaista ja makeaa. Itse iloitsin haudutetusta teestä. Yksi ystävistäni liittyi hetken kuluttua seuraani ja valitsi kermavaahtokaakaon, joka aiheutti minussa pientä annoskateutta. Ensi kerralla sellainen siis!

Turku on kyllä oikea herkuttelijoiden paratiisi!

Matkalla menneeseen: Hakasalmen huvilan kahvila

Olin maaliskuussa seuraamassa vuoden 1918 sisällissotaan sijoittuvaa Vihan kevät -näytelmää Hakasalmen huvilassa. Olin ostanut liput jo viime vuoden puolella, koska ihailen näytelmän kirjoittajaa, kirjailija Sirpa Kähköstä ja halusin varmistaa, että näen näytelmän.

Pidän Kähkösen kirjoittamasta Kuopio-kirjasarjasta, joka seuraa erään suvun elämää viime vuosisadan Suomessa. Hänellä on hieno kyky muodostaa kokonainen maailma lukijan silmien eteen antamatta kuitenkaan liikaa sijaa kuvailulle. Kähkösen kirjojen lisäksi mieleeni on jäänyt hänen kirjoittamansa näytelmä Palava kaupunki, joka kertoi jatkosodan helsinkiläisistä. Sitä esitettiin Teatteri Avoimissa Ovissa vuonna 2015.

Molempien teatteriesitysten näkeminen on ollut voimakas kokemus, jonka tulen muistamaan pitkään. Sodan mielettömyys tavallisten ihmisten kautta kerrottuna jää mieleen pitkäksi aikaa.

Asioista, joista ei voi puhua, täytyy tehdä taidetta.
– Ohjaaja Taru Mäkelä –

Kumpaakaan teatteriesitystä ei valitettavasti enää esitetä  ja Hakasalmen huvilakin on sulkeutunut kesäksi ikkunaremontin takia. Syksyllä huvilassa avataan näyttely Suruton kaupunki, jossa kuvataan 1920-luvun räikeää ja ylitsepursuavaa Helsinkiä.

Huvilan pihapiirissä, aivan Musiikkitalon vieressä, sijaitsee kuitenkin kahvila, jossa kannattaa poiketa, vaikka huvila onkin kiinni. Pieni café Huvila on nimittäin valikoimassaan niin laaja ja ilmapiirissään niin rauhallinen, että lyö laudalta monet Helsingin muut kahvilat. Se myös pyrkii pitämään valikoimissaan gluteenittomia tuotteita, joten se sopii hyvin keliaakikoille. Arkisin siellä tarjoillaan lounastakin.

Me istahdimme ystäväni kanssa kahvilaan näytelmän jälkeen. Nautimme kupit teetä sekä valtavat uunituoreet korvapuustit samalla kun puimme näytelmän mietityttämään jääneet kohdat. On kummallista miten samaan aikaan sisällissodasta tuntuu olevan vain niin vähän aikaa ja niin kovin kauan. Kahvilan miljöön suojassa oli hyvä hiljalleen palata nykypäivään.

20180311_163638

Kissakahvila

Alakouluikäinen kummityttöni kävi yökylässä luonani. Pohtiessani mitä päivällä tekisimme keksin, ettei kumpikaan meistä ollut käynyt Helsingin kissakahvilassa. Kun se muutamia vuosia sitten avattiin Fredalle, olin kovasti menossa sinne. Kerran jopa minulla oli aika varattuna, mutta sitten tuli jokin este ja jouduin perumaan varauksen. Ja sitten se vain jäi.

Mainiota, ajattelin. Nyt mennään sinne! Niinpä varattuna aikana tallustimme kummitytön kanssa Kissakahvila Helkatin oven taakse (kannattaa varata netistä aika etukäteen!), pimpotimme ovikelloa ja hetken kuluttua meidät tultiin päästämään sisään.

Yllätyksenä minulle tuli se, että kissakahvila on muutamassa vuodessa ehtinyt jo vaihtaa omistajaa. Nykyisellä omistajalla on kissakahvila myös Tampereella, Purnauskis, joka oli Suomen ensimmäinen kissakahvila.

20180224_172943

Mitä kissakahvilassa sitten tapahtuu? Se on kuin normaali kahvila sillä jännitysmomentilla, että joku kahvilan karvaisista asukkaista saattaa hypätä pöydälle koska vaan tai vilistää tuolisi alta.

Tässä kahvilassa asustaa kuusi kissaa. Heillä on omat vessat, ruokakipot, kiipeilytelineet ja lelut. Jos kissa kaipaa rauhaa, se voi nousta katonrajaan tarkkailemaan kaksijalkaisia. Myös piilopaikkoja löytyy ja tietysti tuoleja. Sääntönä on, että nukkuvaa kissaa ei saa silittää. Mutta ihailla saa. Ja muutama kissa oli aktiivisempi ja niitä sai silittääkin.

20180224_175853

Kuvittelin, että Helkatissa pääpointti olisi olleet kissat, mutta kahvilaravintolan ruokalista kuulosti niin hyvältä, että siinäkin riittää syytä mennä käymään. Söimme kanaleivän, joka oli aikuiseen suuhun maistuva. Siitä itse asiassa tulikin mieleen ainoa kritiikki: lapsia ei ruokalistassa oikein ollut huomioitu. Ajattelin, että kanaleipä olisi ollut turvallinen vaihtoehto, mutta nähtyään sipulisiivun, mini-ihmisen ruokailu päättyi siihen. (Toki jos olisin ollut fiksu, olisin sanonut tilatessani, että ei sipulia eikä salaattia leivän väliin.)

Mutta me olimme tulleet katsomaan kissoja emmekä syömään, joten tämä takaisku ei haitannut. Poikkeuksellisesti tähän kahvilaan on sisäänpääsymaksu 5 euroa, mikä mielestäni on ihan kohtuullinen. Kissojen tarvikkeet ja ruoat kuitenkin maksavat, ja kahvilatarjoiluilla ei niitä helposti kateta.

Kisulit olivat aika sympaattisia ja pehmoisia. Menen ehdottomasti uudestaankin käymään.