Kesäretki Seilin saarelle

Turun saaristossa on Seilin saari, jonne aikoinaan eristettiin ensin spitaalisia ja sitten mieleltään sairastuneita. Nykyään saari on pelkästään tutkimus- ja virkistyskäytössä, mutta sen historia kiehtoo monia, minua mukaanluettuna.

20190719_123335

Katja Kallio on kirjoittanut todelliseen henkilöön pohjautuvan puolifiktiivisen romaanin Yön kantaja Seilin saaresta ja Jenni Vartiainen on nimennyt kokonaisen musiikkialbumin sen mukaan. Vartiainen on kommentoinut nimen symboloivan ”matkaa tuntemattomaan saareen, pakenemista arjesta musiikin maailmaan”.

Voin hyvin samaistua tähän vertauskuvaan. Kun vierailin Seilin saarella kesällä auringon kimmeltäessä meren pinnalla ja kauniin vehreyden levittyessä ympärilleni, mielessä kävi naiivi ajatus siitä, ettei olisi kovin kamalaa tulla karkotetuksi sinne loppuelämäksi. Itse asiassa talven arjen pyöritys vielä muistissa se kuulosti aika mukavalta kohtalolta.

20190719_115816

Vakavasti ottaen arki Seilille karkotettujen keskuudessa oli toki jotain aivan muuta kuin meren aaltojen liplatusta. Historiankirjat kertovat ankarista talvista, hoitajien suorittamista pahoinpitelyistä, köyhyydestä ja raadannasta. Toivottomuus oli varmasti vaikeaa. Kerran saarelle joutuneella ei nimittäin ollut mitään asiaa sieltä pois.

Spitaalipotilaat eristettiin, jotta (nykypäivänä helposti antibiooteilla hoidettavissa oleva) sairaus ei leviäisi ja myöhemmin mielisairaat ja irtolaiset haluttiin pois ”kunnon kansalaisten” silmistä. Tosiaan, myös pysyvän asuinpaikan puutteesta eli irtolaisuudesta saattoi joutua Seilille. Samoin hysteriasta, joka ei ollut mikään oikea vaiva, vaan miesten keksimä keino päästä eroon epätoivotuista vaimoistaan.

20190719_152053
Tutkimus- ja ravintolakäytössä oleva päärakennus

Vanhimmat merkit ihmisistä Seilillä ovat parin vuosituhannen takaa. Viime kesinä on botaniikan ja arkeologian keinoin tutkittu minkälaista elämä saarella oli tuhat vuotta sitten. Seili mainittiin ensimmäisen kerran asiakirjoissa vuonna 1541 ja kun vajaa satavuotta myöhemmin Itämerellä puhkesi spitaaliepidemia, silloinen Ruotsin kuningas perusti Nauvon saaristoon Seilin saarelle spitaalisairaalan.

Saarella spitaalia sairastavat olivat eristettyjä tietylle niemelle. Silloiset hoitokeinot olivat tehottomia, joten sairastuneet eivät saaneet käytännön apua, ehkä jotain helpotusta kuitenkin. Viimeinen Seilin spitaalipotilas kuoli vuonna 1785. Mielisairaiden hoito saarella aloitettiin vuonna 1840 ja ensimmäisinä vuosikymmeninä saarelle tuotiin myös miehiä. Vuodesta 1889 Seili toimi vain naispuolisten potilaiden kotina kunnes mielisairaalan toiminta lakkautettiin vuonna 1962. Vuodesta 1964 entisen sairaalan tiloissa on toiminut Turun saaristomeren tutkimuslaitos.

20190719_134255
Seilin kirkko

Saarella ei ole erityistä museota värikkäästä historiasta, mutta saaren halkovan tien varteen on pystytetty opastauluja. Jos vierailee saarella, kannattaa ehdottomasti osallistua opastetulle kierrokselle. Kierroksella kuulee monipuolisesti saaren elämästä. Saarella sijaitsevan vanhan kirkon sisäänpääsymaksu kuuluu opastetun kierroksen hintaan ja vanha hautausmaa kirkon takana kannattaa myös käydä katsomassa.

Yksi potilaan huone on entisöity sellaiseen kuntoon kuin se mielisairaalan aikaan oli. Silloin ajateltiin geometristen kuvioiden rauhoittavan levotonta mieltä ja, siitä syystä seinille oli maalattu ruskean sävyisiä neliöitä.

20190719_151830

Seilin saari on erityinen paikka, sillä siellä kasvaa Seilin ulkopuolella erittäin harvinaista peltomaitikkaa. Se on lilahtava kukka, joka ei menesty ilman muita lajeja eli on puoliloislaji. Se on löytänyt kotinsa Seililtä, jossa se saa rauhassa kasvaa ja kukoistaa.

Seilin maisemaa ja kukkapeltoja hoitaa huolellisesti kolmisenkymmentä tukevaa lehmää. Niillä on tärkeä tehtävä pitää saaren kasvustosta huolta. Ilman lehmiä saari nimittäin metsittyisi nopeasti. Muutama sata vuotta sitten saari oli paljon avarampi! Nyt lehmät huolehtivat perinnemaiseman ylläpidosta.

20190719_153330

Lisätietoja Seilin retken suunnitteluun (esim. lautta-aikataulut) löytyy täältä. Itse nousin lauttaan aamupäivällä Turusta, osallistuin kiertokävelylle Seilillä, kävin saaren ravintolassa lounaalla ja palasin takaisin Turkuun iltapäivän lautalla. Oikein sopiva kesäretkipäivä!

 

Mainokset

Kaksi uutta kahvilaa ja yksi vanha kirja

Helsinkiin on avattu kaksi kivaa uutta kahvilaa!

Viihtyisä viinikahvila Pausa sijaitsee Pitäjänmäessä ja tarjoilee viinin ja kahvin lisäksi paljon kaikkea muutakin. Siitä tulee mieleen kaupunkilaisten yhteinen olohuone, jossa viihtyvät niin lapset kuin aikuisetkin. Me pidimme Pausassa lukupiirin tapaamisen ja sitä varten olimme varanneet rauhallisen kabinetin. Suuren pirttipöydän ääreen mahduimme hyvin herkuttelemaan ja juttelemaan sen kertaisesta kirjastamme.

20190807_170530

Hiukan eri tyyppinen kahvila on Mannerheimintielle raitiovaunuhallin kohdalla Cafe Honey Cake. Tarjolla on paitsi kevyttä lounasta ja suolaisia leipiä, myös kakkuja ja leivoksia. Heidän nimikkokakkunsa hunajakakku oli ihanan lempeän makeaa. Ja tee oli hyvää! Pieneen kahvilaan on hauska poiketa hetkeksi rauhaan vilkkaalta Mannerheimintieltä.

20190820_164754

Sain muuten juuri luettua Sally Salmisen Katriina-kirjan, joka kertoo saaristolaiselämästä viime vuosisadan alussa. Kirja on huikea tarina köyhän naisen elämästä Ahvenanmaalla käsittäen koko elämän kaaren. Mielenkiintoisinta on se, että kirja on kirjoitettu jo 30-luvulla, jolloin se oli kansainvälinen menestys. Kirjasta on vastikään tehty uusi käännös ja se on oikein hyvä.

Kuulin kirjasta monen muun tavoin ensimmäisen kerran tänä kesänä Hesarin Kuukausiliitteen ansiokkaasta jutusta. Miten on mahdollista, että tällainen mestariteos on vaipunut unholaan? On selvästi aika nostaa tämä kirja esille hienona aikalaiskertomuksena. Suosittelen lukemaan!

Jouluostoksilla

Välillä joululahjojen keksiminen on todella vaikeaa. Olen huomannut, että saan parhaat ideani kiertelemällä pieniä kauppoja ja joulumarkkinoita. Sain tänä vuonna herätyksen joulunajasta, kun olin sattumalta käymässä Tikkurilassa ja kuljin lahjatavaraliike Pihapihlajan ohi. Koko kauppa oli täynnä pieniä ja vähän suurempia sopivia lahjaideoita somistettuna niin kauniisti, että kiertelin siellä varmaan vartin ideoimassa erilaisia lahjoja eri ihmisille. Muutaman lahjan lisäksi ostin itselleni glögiä kylmien joulukuun iltojen iloksi.

Inspiraatiota olen tänä vuonna etsinyt myös Hämeenlinnassa sijaitsevasta ihanasta Tiirinkosken tehtaan puodista. Se on vanhaan navettarakennukseen perustettu liike, joka myy niin elintarvikkeita, vaatteita, koruja kuin sisustustavaraakin. Myymälän keskellä on kahvila, josta saa muun muassa hyviä vohveleita. Olin Tiirinkoskella lounasaikaan, joten söin suolaisen vohvelin lohella ja salaatilla. Täyttävää ja herkullista!

Tiirinkoskelta en ostanut lahjoja muille kuin itselleni. Ostin pussillisen Johan & Nyströmin teetä, Lakridsin suklaalakuja sekä tuoksuetikkaa pyykin pesuun. Olen törmännyt Lakridsin lakuihin niin monta kertaa, että nyt viimein päätin maistaa niitä. Pieni purkki lakupalloja on mielestäni aika hintava, mutta lakutkin olivat maistuvia kun ensin pääsin niiden makuun. En ollut ostaessani huomannut valinneeni suklaalakuja, joissa on pinnalla salmiakkijauhoa. Ensimmäinen suupala oli erikoinen kunnes tunnistin maun.

Le Pere Pelletierin Vinaigre-tuoksuetikka oli uusi tuttavuus, jota olen vasta kokeillut yhden kerran. Se lisätään pyykinpesukoneeseen huuhteluaineen sijasta ja sen pitäisi mm. kirkastaa ja raikastaa pyykkiä sekä poistaa kellastumia, tahroja ja hajuja. Aikamoisia lupauksia, joiden täyttymistä en vielä pysty arvioimaan. Vaikuttaa kuitenkin toistaiseksi hyvältä! Valitsin tuoksuksi miedon ja raikkaan teen tuoksun. En kyllä tuoksusta teetä erottanut vaan enemmänkin puhtaan pyykin. Hyvä niin!

20171209_115105

Joululahjaostokset ruuhkassa viime tipassa on todellinen no no minulle, joten yleensä pyrin tekemään lahjaostokseni viimeistään jo joulukuun alussa. Silloin kaupoissa on väljempää ja hyllyissäkin vielä vaihtoehtoja. Se oli pyrkimys tänäkin vuonna, mutta tuntui kuin olisin pudonnut syksyn kelkasta ja joulukuu pääsi yllättämään. Siksi sain jouluostokseni valmiiksi vasta viime lauantaina.

Samalla löysin vahingossa aivan ihastuttavan pienen pop-up kirjakaupan nimeltä Books & Stuff, joka on avattu Aleksanterinkatu 24:een.  Yllä ja alla olevat kuvat ovat sieltä. Kaupassa on pieni valikoima loistavia kirjoja sekä kaikenlaista pientä sisustus- ynnä muuta tavaraa. Sieltä löysin kaksi lahjakirjaa sekä hauskoja kortteja. Jos liikut Senaatintorilla vielä ennen joulua, kannattaa poiketa sisälle tähän suloiseen kirjakauppaan!

20171209_115054

Ensi viikonloppuna on vielä hyviä tilaisuuksia kierrellä joulumarkkinoilla. Älä unohda Vanhan ylioppilastalon joulutoria ja Teurastamon joulumarkkinoita! Myös Tuomaan markkinoilla kannattaa pyörähtää sekä Torikorttelien pienissä putiikeissa.

Syksyistä tekemistä Turussa

Turku on mainio viikonloppuretken kohde. Turun loistava ravintolatarjonta alkaa olla tunnettu jo Turun ulkopuolellakin, jonka lisäksi Turussa on myös paljon mielenkiintoista nähtävää.

Vaikka asuin Turussa vuosia ja kävin monesti Ruissalossa, en jostain syystä ikinä saanut aikaiseksi käydä siellä sijaitsevassa Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa. Tänä syksynä vierailin lyhyen ajan sisällä kaksi kertaa Turussa ja viimein korjasin tämän epäkohdan.

Olen iloinen, että näin vaivan lähteä Ruissalon kasvitieteelliseen, sillä se yllätti minut laajuudellaan. Vuonna 1956 perustetussa puutarhassa on yli 5 000 kasvilajia! Kasvihuoneita on monta ja ne ovat ihan omia erituntuisia maailmojaan.

124312

Satoja lajeja esittelevään ulkopuutarhaan ei ole sisäänpääsymaksua, mutta suosittelen vierailemaan myös kasvihuoneissa. Niihin on lajiteltu elinolosuhteiltaan samanlaisissa paikoissa viihtyviä kasveja ja oven avauksella pääsee esimerkiksi savannin ilmanalaan. Jännää!

Ehkä erikoisin ja kuuluisin nähtävyys Ruissalon kasvitieteellisessä on jättilumme. Se on peräisin Etelä-Amerikan suurten jokien alueelta. Luin esitteestä, että lehden läpimitta voi olla lähes 3 metriä ja se pystyy kannattelemaan jopa 40 kilon painon! Huh! On mahtanut olla hämmentävä löytö länsimaisille ihmisille, jotka törmäsivät näihin jättilumpeisiin Amazonilla vuonna 1801.

123542

Tieteeseen tutustuessa tulee aina nälkä. Oma tämän hetken ravintolasuosikkini on Aune, joka on saanut nimensä 1800-luvulla samassa talossa toimineelta norjalaiselta valokuvaaja Ole Jonsen Aunenlta. Ravintola on myös sisustettu Aunen ja muiden ajan valokuvaajien ottamilla kuvilla. Tunnelmallinen ja viihtyisä lopputulos!

142551

Ja taivaallinen ruoka. Erityisesti friteerattu halloumi vadelmakastikkeella on jäänyt yllättävyydessään mieleen. Ensimmäinen pala oli viedä kielen mennessään, joten kannattaa varoa! Suussa sulavan taivaallista. Myös Aunen burgerit ovat herkullisia kuten myös lohkoperunat, jotka muissa paikoissa yleensä jätän syömättä. Aunessa tekee mieli nuolla lautanenkin… Vahva suositus Aunelle!

145107

Toinen kiva paikka keskustassa on Di Trevi, joka tarjoilee espanjalaisväritteistä bistroruokaa. Tämä on ehkä enemmän sellainen näyttäytymispaikka, josta moni seurue taisi jatkaa yökerhoihin, mutta ruoka ja juomat olivat kyllä hyviä. Itse söin kokoelman tapaksia, joista erityisesti arancinit eli friteeratut herkkutatti-pecorino-risottopallot aiolilla olivat aika törkeän hyviä.

220736

Jos liikut Turun suunnalla, käy ihmeessä myös Pienessä kirjapuodissa. Se on hurmaava yksityinen kirjakauppa, jolla on mielenkiintoinen valikoima uutta ja vanhempaa kirjallisuutta. Sekä kaikkea ihastuttavaa paperitavaraa kuten kortteja, lastenkirjoja, vihkoja ja kalentereita. Kirjapuodin yhteydessä on myös pieni söpö kahvila.

111915

Varför Paris, vi har ju Åbo on lausahdus, johon silloin tällöin törmää ja se on kyllä mielestäni oivallisesti sanottu. Jos siis kaipaat viikonloppuvirkistystä, suuntaa Turkuun!

Steampunk, mitä se on?

Päädyin keväällä erikoiseen baariin nimeltä Steam Hellsinki. Jo sen nettisivut ovat varsin vaikuttavat, mutta kyllä leukani taisi loksahtaa auki kun astuimme sisään seurueeni kanssa. Koko paikka on sisustettu erikoiseen 1800-luvun henkeen mitä kummallisemmilla laitteilla, joista suurimman osan käyttötarkoitus on minulle täysin hämärä. Ensivierailuni tapahtui illalla, jolloin valaistus oli hämärä ja suurin osa pöydistä varattuja. Vaikuttava kokemus!

20170718_170303

Tiesin hämärästi termin steampunk ja pian yhdistinkin Steam Hellsingin liittyvän jotenkin tuohon termiin. Olin kuitenkin kuvitellut, että kyse on vain kirjallisuuden lajista, mutta nyt ymmärsin, että kysehän on kokonaisesta maailmasta. Seuraavana päivänä tutustuin steampunkiin Googlen avulla.

Steampunk (suom. ”höyrypunk”) on 1980-luvulla kiteytynyt tieteiskirjallisuuden suuntaus, jossa tapahtumaympäristön muodostaa 1800-lukua ja usein erityisesti viktoriaanista Britanniaa muistuttava vaihtoehtoinen todellisuus. 2000-luvulla steampunkista on kehittynyt kokonainen alakulttuuri.

Steampunk yhdistelee höyrykoneiden aikakautta nykyaikaan ja uusimpaan tekniikkaan. Yleensä nykytekniikan keksinnöt on käännetty höyryvoimalla tai kellokoneistoilla toimiviksi, ja ne tuovat ulkonäöltäänkin mieleen viktoriaanisen aikakauden muotoilun. Steampunkissa ei yleensä kiinnitetä huomiota siihen, olisiko tällainen kuvitteellinen tekniikka todellisuudessa mahdollista tai käyttökelpoista. Sen sijaan steampunkissa leikitään usein ajatuksella, että 1800-luvun epäonnistuneet teknologiset suunnitelmat tai silloisten tieteiskirjailijoiden mahdottomatkin näyt olisivat olleet toteuttamiskelpoisia ja tulleet yleiseen käyttöön.

(suora lainaus Wikipediasta)

Minulla on ystävieni kanssa lukupiiri, jossa pyrimme lukemaan erilaisia kirjoja, joihin ei välttämättä tulisi itse kirjastossa tartuttua. Valitsemme yhdessä kirjat ja steampunkista luettuani minua alkoi kiinnostaa lukea jokin steampunk-aiheinen kirja. Muut innostuivat asiasta ja päätimme lukea Magdalena Hain Kerjäläisprinsessan. Se on nuortenkirja, mutta toimi hyvin myös aikuisille johdantona steampunkiin. Se oli mielenkiintoinen lukukokemus! Tavallaan vähän kuin tieteiskirjallisuutta, mutta kuitenkin varsin realistista eikä ollenkaan niin kuin fantasiakirjat.

20170718_170326

Lukupiirin tapaaminen, jossa käsittelimme Kerjäläisprinsessaa, pidettiin tietysti Steam Hellsingissä, jolla on aika laajat aukioloajat. Tapasimme jo aikaisin iltapäivästä, jolloin Steamissä oli valoisaa ja rauhallista. Steam sijaitsee aivan Kampin kauppakeskuksen vieressä hyvin kätevällä paikalla, ja kotoisan ilmapiirin ansiosta tulen varmasti pistäytymään teekupillisella uudestaankin.

Robert Burnsin jalanjäljillä Skotlannissa

Kesälomamatkani tänä kesänä suuntautui Skotlantiin, jossa tein ystäväni kanssa seitsemän päivän roadtripin. Matkalukemiseksi lainasin kirjastosta skotlantilaisen 1700-luvulla syntyneen runoilijan Robert Burnsin runokirjan.

Monen teekupposen äärellä tuli sitä lueskeltua. Tunnelmaan sopi hyvin se, että kirja oli painettu 1900-luvun alussa, jolloin myös käännös oli tehty. Eniten pidin Burnsin rakkausrunosta Red, Red Rose.

Mun kultani on ruusunen
– Robert Burns, suom. Valter Juva –

Mun kultani on ruusunen,
kuin rusosuu haan;
mun kultani kuin sävel on,
mi uhkuu sointujaan.

Niin kaunis kuin sa, tyttö, oot,
niin syvän lemmen luot;
sua lemmin, kulta, kunnes pois
ne virtaa meren vuot.

Niin, kunnes meri virtaa pois,
ja sulaa vuorten jää;
Sua lemmin vielä, armahin,
kun suljen silmät nää.

Ja hyvästi nyt, lemmittyin!
Hyvästi hetkeks vaan!
Taas tulen luokses, lemmittyin,
vaikk’ äärest’ ääreen maan.

IMG_1706
Dunnotarin linna

Kun palasin Suomeen, etsin käsiini alkuperäisen englanninkielisen runon. En ole juurikaan lukenut käännösrunoutta, joten oli hauska verrata alkuperäistä ja käännösversiota. Ajatus on molemmissa sama, mutta kyllä ne ovat kuin omat runonsa.

Red, Red Rose
– Robert Burns –

O my Luve’s like a red, red rose,
That’s newly sprung in June:
O my Luve’s like the melodie,
That’s sweetly play’d in tune.

As fair art thou, my bonie lass,
So deep in luve am I;
And I will luve thee still, my dear,
Till a’ the seas gang dry.

Till a’ the seas gang dry, my dear,
And the rocks melt wi’ the sun;
And I will luve thee still, my dear,
While the sands o’ life shall run.

And fare-thee-weel, my only Luve!
And fare-thee-weel, a while!
And I will come again, my Luve,
Tho’ ’twere ten thousand mile!

20170708_211049
Polku, joka lähtee Dalwhinniessä Balsporran Cottage B&B:ltä

Ehdimme seitsemässä päivässä näkemään hyvin erilaisia puolia Skotlannista. Jylhiä kallioita ja aavoja hiekkarantoja Atlantin rannalla; reheviä metsiä ja karuja kukkuloita; vilkkaita kaupunkeja ja pikkuisia kyliä.

Opettelin pitämään viskistä, rapsutin paahtoleipää syövää ylämaan lehmää, upotin varpaani jääkylmän Atlantin veteen, söin haggista, vierailin neljässä erilaisessa linnassa ja herkuttelin ainakin neljällä erilaisella iltapäiväteetarjoilulla. Matka oli hieno ja säilyy muistoissa pitkään!

20170705_134133
Arbroathin kalastajakylä itärannikolla

Ylimmän kuvan teehuone Hettie’s Tea Room sijaitsee suloisessa Pitlocheryn kylässä.

Pitkästä aikaa (ja 10 kirjavinkkiä)

Blogiini tuli odottamaton päivitystauko, kun talvi heitti kanveesiin. Nyt on korvatulehdukset ja flunssat sairastettu, ruokakin pysyy taas sisällä, ja tuntuu siltä, että elämä alkaa voittaa. Rankkojen viikkojen jälkeen on mukava palata taas blogin pariin.

Sängyn pohjalla löysin piristystä ja virkistystä kirjoista. Elämäni on ollut harvinaisen epäaktiivista viimeiset kuukaudet, mutta olen lukenut enemmän kuin ehkä koskaan. Hyvän tarinan löytäminen on ihanaa.

Listasin tähän kymmenen kirjaa, joiden lukemisesta olen erityisesti nauttinut viimeisen puolen vuoden aikana. Ehkä löydät tästä lukuvinkkejä itsellesi:

  • Yoko Okawa – Professori ja taloudenhoitaja: Japaniin sijoittuva kertomus taloudenhoitajan ja muistinsa menettäneen matematiikan professorin ystävyydestä.
  • Mary Ann Shaffer ja Annie Barrows – Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville: Toisen maailmansodan jälkeiselle Guernseyn saarelle sijoittuva mukaansatempaava tarina ystävyydestä ja ihmisten kestävyydestä kurjissa olosuihteissa.
  • Eve Hietamies – Yösyöttö: Humoristinen kirja Antista, joka jää kahdestaan vastasyntyneen vauvansa kanssa. Hätä keinot keksii! Antin tarinaa on seurattu myös romaanissa Tarhapäivä ja nyt samaa sarjaa on julkaistu kolmas kirja Hammaskeiju.
  • Raija Oranen – Ackté! Aino Acktén puolifiktiivinen elämäkerta antaa mielenkiintoisen katsahduksen oopperadiivan elämään Pariisissa ja Helsingissä 1900-luvun alussa.
  • Nina George – Pieni kirjapuoti Pariisissa: Hellyyttävä kertomus itsensä vuosiin kadottaneesta kirjakauppiaasta, joka lähtee pitkälle laivamatkalle halki Ranskan toiveena saada päätös nuoruuden rakkaustarinalleen.
  • Raija Oranen – Metsästäjän sydän: Huikea tarina Carl Gustaf Mannerheimistä ja hänen ystävästään Hjalmar Linderistä, joiden elämät risteävät 1900-luvun alun Pietarissa ja Suomessa. Mielenkiintoinen näkökulma historian tapahtumiin!
  • Tuula-Liina Varis – Huvila: Koskettava romaani turkulaisesta nuoresta naisesta 1930-luvun Suomessa, kun elämä alkaa heitellä kapuloita rattaisiin. Avioliitto ja lapsen saaminen kokeneen taiteilijan kanssa ei menekään niin kuin kuvitelmissa.
  • Miika Nousiainen – Juurihoito: Värikkäästi ja humoristisesti kirjoitettu tarina miehestä, joka lähtee etsimään isäänsä ja löytää siinä sivussa koko joukon sisaruksiaan.
  • Lisa Genova – Edelleen Alice: Riipaiseva ja elämänmakuinen kertomus alzheimerintaudista siitä kärsivän ihmisen silmin. Koskettava mutta lopulta lohdullinen romaani.
  • Cheryl Strayed – Villi vaellus: Vähän hukassa oleva Cheryl päättää lähteä vaeltamaan USA:n halki toiveenaan löytää elämälleen uusi suunta. Äärimmäisen rankan vaelluksen aikana hän käy läpi elämäänsä ja purkaa tunteensa erämaan ääriin. Inspiroiva tarina!