Luonnonihmeitä (ja kolme reseptiä)

Tästä mökkeilykesästä jäi kauniit muistot. Tulin viettäneeksi mökillä enemmän aikaa kuin keskivertovuonna – jotain hyvää tässäkin vuodessa. (Tämä ei todellakaan ole ollut mikään keskivertovuosi!)

Muutaman metrin päässä mökin ulko-ovesta on puu ja puussa linnunpönttö ja pöntössä pesi tänä vuonna talitiainen. Sain muutaman viikon ajan seurata lähietäisyydeltä iloista perhetapahtumaa. Tai no, iloiselta se ei kyllä näyttänyt: äiti-talitiainen ja isä-talitiainen kantoivat hiki hatussa ruokaa jälkikasvulleen, joka kurkku suorana kiljui pesässä.

Samainen pönttö on ollut hyvin suosittu aikaisempinakin vuosina, mutta minä olin nyt ensimmäistä kertaa kuulemassa pikkulintujen nälkäisen kiljunnan. Viikkojen kuluessa äänet kovenivat käsittämättömään voimakkuuteen. Kiljunta alkoi joka kerta kun jompikumpi talitiaisvanhemmista ilmestyi pöntön suuaukolle eli jopa muutaman minuutin välein.

Yritin kovasti seurata pönttöä, jotta pääsisin näkemään poikasten kotipesästä lähdön ja viimein selviäisi kuinka monta heitä siellä oli (äänistä päätellen aika monta). En kuitenkaan onnistunut näkemään sitä. Yhtenä päivänä vain havahduin siihen, että kiljunta oli lakannut.

Yksi viime kesän parhaista herkkuresepteistä oli Marttaliiton Instagram-postauksesta bongattu Saaran rapea kaurakakku. Parasta siinä oli mökkioloihin yksinkertaiset raaka-aineet ja se, että päälle sai laittaa mansikoita. Meitä syöjiä ei ollut montaa, joten tein vain puolikkaan kakun ja tein siitä yksikerroksisen: iso kaurakeksi kermavaahdolla ja mansikoilla, päällä mintunlehtiä. Toimi hyvin!

Kesällä tuli tehtyä luontoretkiä ja erityisesti tykästyin suomaisemiin. Suolla on niin valtavasti nähtävää! Suo myös muuttuu kovasti vuodenajan mukaan. Kesällä tupasvillat ovat hurmaavia pumpulipalloja tuulessa ja syksyn tullen karpalot alkavat värittää maastoa.

Tunnistan aika huonosti kasveja, joten latasin kännykkääni ilmaisen PlantNet-sovelluksen. Se kädessä kuljin pitkin maita ja mantuja skannaamassa eri kasveja ja opettelemassa niiden nimiä. Tutustuin muunmuassa tarhatyräkkiin, joka on kaunis monivuotinen koristekasvi, joka on jostain asettunut meidän mökin pihalle.

Yhdellä suoretkellä törmäsin varsin ilmeikkääseen toukkaan, joka myöhemmin paljastui mäntykiitäjän toukaksi. Hänen kuviointinsa muistutti minua viime vuosisadan lopun jakkupukumuodista.

Hiljalleen kesä kääntyi syksyksi ja satokausi alkoi. Tänä vuonna tuli valtavasti omenoita, joista valmistui pääasiassa hilloa. Suuri osa syötiin sellaisenaan, mutta yhden omenapiirakan leivoin. Minulla ei ole suosikkireseptiä, joten kokeilin tätä Myllyn Parhaan omenapiirakkareseptiä. Kermaviilitäyte teki piirakasta mehukkaan. Oikein pätevä resepti tulevillekin vuosille.

Grillikauden päätyttyä ja iltojen kylmennyttyä kokeilimme isäni Facebookista bongaamaa resepti-ideaa porsaan sisäfileestä.

Porsasta mustapippurituorejuustolla ja pekonilla
Tee porsaan sisäfileeseen syvä viilto, ainakin kolme neljäsosaa. Laita väliin mustapippurituorejuustoa (esim. Mustapekkaa tai vastaavaa tukevaa maukasta juustoa) ja kääri pekonin avulla liha tiukalle rullalle. Paista 200 asteisessa uunissa noin 45 minuuttia. Seuraa, että pinta ei pala. Paiston aikana voi nostella uunivuokaan muodostunutta nestettä lihan päälle. Tarkista lopuksi kypsyys siivuttamalla lihaa ja jatka paistamista tarvittaessa.

Tänä vuonna ruskaan on ehtinyt kiinnittää kunnolla huomiota. Tämä kaunis aika menee joka vuosi niin kovin nopeasti ohi, mutta nyt havahduin ajoissa väriloistoon. Syksy on lempivuodenaikani ja nyt uuden kirkasvalolampun ansiosta olen onnistunut myös säilyttämään energiatasoni ennallaan. Ihanaa!

Kesäisiä reseptejä x 6

Olen viime viikkoina viettänyt aikaa mökkeillen ja sen johdosta kokeillut monia uusia reseptejä. Tässä kooste hyväksi havaitsemisani resepteistä.

Joka kesään kuuluu perunasalaatti ja se on parasta itse tehtynä. Pidän paljon tästä alla olevasta, ystäväni Annikan kehittämästä, reseptistä. Sen määrää voi helposti muokata tarpeen mukaan puolittamalla resepti tai tekemällä vaikka neljäsosan siitä.

Annikan perunasalaatti

2kg perunoita
1 purkki kermaviiliä
1-2 dl majoneesia (maun mukaan)
1/2 purjo
1 punasipuli
1 pieni purkki kapriksia
suolaa ja mustapippuria maun mukaan ja päälle koristeeksi tuoreita yrttejä kuten ruohosipulia

Kuori tai pese perunat, keitä ja anna jäähtyä. Sekoita kermaviili, majoneesi sekä muut aineet pilkottujen perunoiden sekaan. Laita muutamaksi tunniksi kylmään maustumaan.

Pidän Valion vaniljarahkasta ja kokeilin keväällä ensimmäistä kertaa vaniljarahkapurkin kyljessä olevaa rahkalettujen reseptiä.  Niistä tuli tosi hyviä arki-illan herkkuja. Taikina riittää ohjeen mukaan 6-8 pikkulettuun, mutta koska en omista pikkulettupannua, letuistani tuli vähän suurempia kuin ohjeessa ja niitä tuli yhteensä neljä. Oheen linkatussa reseptissä neuvotaan käyttämään appelsiinirahkaa, mutta itse teen niitä vaniljarahkasta.

Tämä vanha Kotivinkin tomaattileipästen ohje päätyi jälleen käyttöön. Lehti kutsuu niitä skonsseiksi, mutta eivät ne kyllä ole skonsseja nähneetkään. Kutsun näitä mieluummin vaikka teeleiviksi. Reseptin leipäset ovat herkullinen iltapala ja maistuvat parhaimmilta vastavalmistuneina.

Joka juhannus sukuni savolaisella mökillä valmistetaan ohrarieskaa, niin tänäkin vuonna. Minulle ei maistu piimään tehty rieska happamuutensa takia. Onneksi olen saanut eräältä Etelä-Savolaiselta isoäidiltä seuraavan loistavan ohjeen, johon ei tule piimää.

Martan ohrarieska

1,5 litraa maitoa (josta 0,5 litraa ryynien liottamiseen)
3-3,5 dl rikottuja ohraryynejä
3 munaa
0,5 dl vehnäjauhoja
suolaa

Laita ryynit illalla likoamaan puoleen litraan vettä tai maitoa. Keitä ohrapuuro ryyneistä ja maidosta ja jäähdytä puuro. Lisää munat kun puuro on jäähtynyt. Lisää puuron joukkoon vehnäjauhot ja suola. Kaada puuro korkeareunaiselle uunipellille, joka on vuorattu leivinpaperilla. Paista 250 asteessa nin puoli tuntia, kunnes pinta on saanut kauniin värin.

Ystäväni Kaisa tutustutti minut tähän herkulliseen dukkah-persimon/sharon-salaattiin, josta olen poiminut idean paistaa maustettuja persimon-lohkoja ja tarjoilla niitä salaatin ja pehmeän vuohenjuuston kanssa. Tuota dukkah-mausteseosta en yleensä tee tuollaisenaan vaan sovellan erilaisia mausteita, joita kulloinkin sattuu kaapissa olemaan. Toimii!

Alkukesän raparperit upposivat portugalilaisten pastél de Nata -leivosten tyyliin tehtyyn raparperipiirakkaan. Se oli hauska ja suhteellisen helppo resepti, jonka voi tehdä valmistaikinaan. Reseptissä suositeltiin voitaikinaa, mutta kaapista löytyi murotaikina, jossa piirakka toimi yhtä hyvin. Vaniljaa kannattaa kuopsuttaa vaniljatangosta kunnolla, sillä se on tämän piirakan juju. Täyte jähmettyi nopeasti aika tönköksi, joten ensi kerralla koitan levittää sen mahdollisimman pian piirakkapohjalle enkä jätä tekeytymään.

20200609_170257 (2)
Mökillä kokkailuista ei tule otettua valokuvia, joten kuvituskuvana alkukesän kukkaloistoa.

Resepti: Parsafrittata

Elämässä ei tällä hetkellä tapahdu kummoisia asioita, joista kirjoittaa. Vanhojen matkojen muisteleminenkaan ei houkuttele, kun mieli tekisi ihan minne tahansa täältä neljän seinän sisältä ja viiden kilometrin säteeltä. Oikeasti. Lähtisin vaikka Irkutskiin, jos sinne olisi mahdollista päästä turvallisesti.

Sosiaalisen eristäytymisen päiviä on takana lähes 75, joka on aivan hullu määrä. Ne ovat tuoneet mukanaan paljon hyvää (ja tietysti myös ikävää), kun on ollut pakko pysähtyä olennaisen äärelle.

Yksi olennainen asia ihmisen elämässä on ravinnon saanti. Olen aina arvostanut työpaikkani monipuolista ja terveellistä lounasta, jota nyt ikävöin kovasti. Sen korvaaminen kotioloissa ei ole helppoa, mutta ravitsevia lounaita on ollut pakko keksiä.

Parsafrittata on yksi suosikkini. Ensinnäkin se on suhteellisen helppo ja nopea valmistaa.  Toiseksi se on terveellinen. Siinä on proteiineja ja kun sen höystää täysjyväviljasta valmistetulla leivällä myös hiilihydraattien saanti on turvattu. Kolmanneksi se on myös esteettisesti nätti ruoka.

20200506_110935

Alkuperäisessä ohjeessa oli käytetty kylmäsavulohta, joka sopii frittataan ihan hyvin. Itse vaihdoin toisella valmistuskerralla lohen ilmakuivattuun kinkkuun ja pidin siitä enemmän. Muokkasin muutenkin reseptiä yksinkertaisemmaksi ja testasin sitä myös puolikkaana – toimii. Tässä se teillekin:

Parsafrittata ilmakuivatulla kinkulla

8 kananmunaa
0,75 dl kermaa/maitoa
0,5 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
150 g ilmakuivattua kinkkua
250 g tuoretta vihreää parsaa
1 rkl öljyä
2-3 kevätsipulia

Riko munat isoon kulhoon ja lisää kerma/maito. Vatkaa sekaisin ja mausta suolalla ja pippurilla. Huuhtele parsat ja napsauta kuivuneet päät irti. Pilko parsanvarret. Kuumenna öljyä uuninkestävällä pannulla ja lisää parsanpalat. Paista minuutin ajan niin, että parsat pehmenevät aavistuksen. Siirrä parsat sivuun. Lisää hieman öljyä pannulle tai vaihtoehtoisesti vuoraa pannu leivinpaperilla ja kaada päälle munaseos.

Asettele parsapalat munaseoksen joukkoon. Paista 175 asteisessa uunissa 15-20 minuutin ajan tai kunnes frittatan pinta on juuri hyytynyt. Hienonna kevätsipulit ja ripottele frittatan päälle. Paloittele ilmakuivattu kinkku tai tee siitä ruusukkeita frittatan päälle.

Viikonloppuna olen herkutellut valkoisella kinkkupizzalla, jonka pizzataikina valmistuu jääkaapissa yön yli. Tämä on luottoreseptini: Glorian ruoka ja viini, valkoinen kinkkupizza. Kannattaa kokeilla!

 

Kaunis lokakuu (eli hehkutusta ruskasta, unen tärkeydestä ja yksi kiva lohiresepti)

Pilvettömästä taivaasta, värikkäästä ruskasta ja huurteisesta maasta oli tämän vuoden lokakuu tehty. En tiedä kiinnitittekö huomiota, mutta Helsingissä oli erityisen kaunis lokakuu. Oli pitkään kuivaa, joten säästyimme mustuudelta ja märkien lehtien mössöltä, jotka minulle ovat rakastamani vuodenajan kääntöpuoli. Parasta on, kun niille joutuu luovuttamaan syksystä vain pienen palasen lopusta kuten tänä vuonna.

20191015_082451

Pysähdyin monena lokakuisena aamuna työmatkalla ihastelemaan ja kuvaamaan ympärilleni levittynyttä kauneutta. Kännykkäni muisti täyttyi ruskasta ja huurteisuudesta. Tunsin kiitollisuutta kyvystä pysähtyä hetkeen ja ihailla vuodenajan vaihtumista. Iltaisin saimme nauttia upeista auringonlaskuista. Enpä muista milloin olen viimeksi tiiraillut taivaalle niin usein.

20190823_1654512

Kykyyn pysähtyä kauneuden äärelle on vaikuttanut kokeiluni nukkua aamuisin pidempään. Minulla on mahdollisuus vaikuttaa työaikoihini, joten päätin testata miltä tuntuisi alistua iltavirkkuuteen ja lopettaa pakottamasta itseäni aamuvirkkujen tapoihin. Omalle pääkopalleni nimittäin olisi parasta nukkua puolesta yöstä puoleen päivään. Koko aikuisikäni olen taistellut sitä vastaan.

Heräämisen myöhentäminen puolellatoista tunnilla on ollut yllättävän vaikeaa ja samalla sillä on ollut merkittäviä vaikutuksia vireyteeni. Vaikeuksia on tuottanut päivärytmin uudelleensuunnittelu. Ei ole ollut helppoa tottua siihen, että töissä on täysi tohina päällä kun itse saavun toimistolle. Hiljaiset aamun tunnit ovat päättyneet ja on jo kiire ensimmäiseen kokoukseen. Työpäivät pitenevät sitten loppupäästä, mutten jousta enää unesta.

Pari aamu-unen tuntia ovat auttaneet minua jaksamaan paremmin. Olen virkeämpi ja enemmän läsnä hetkissä. Väitän, että huomaan pientä vaikutusta myös muistissa ja kroppa ei enää aamupäivisin niin usein mangu hiilihydraatteja jaksaakseen. Lyhyt kokeiluni on muuttunut uudeksi tavaksi, jota yritän jatkaa yli talven.

20191020_123902

Nautin lokakuusta muutenkin kuin työmatkoilla. Pidin muutaman vapaapäivän ja matkustin maalle. Tein muutaman metsävaelluksen uusilla seuduilla. Ensimmäisen tein alavilla mailla, jotka olivat kosteita ja osittain vedenpaisumuksen peitossa. Siitä viisastuneena tein seuraavan retken vähän korkeammalla sijaitseville poluille.

Eväänä minulla oli Kotikokin reseptillä valmistettua maailman parasta pannaria. Evästauot jäivät vain kovin lyhyiksi, kun Keski-Suomessa alkoi olla sen verran viileää, että kylmyys iski nopeasti penkillä istujaan. Teekään ei riittänyt lämmittämään riittävästi. Se ei haitannut. Oli mukava päästä saunomaan kävelyretken päätteeksi.

20191021_131007

Vapaalla on myös hauska kokeilla uusia reseptejä. Tein ensimmäistä kertaa tätä Yhteishyvän mantelilohta. Tuli tosi hyvää! Parsakaalien rapeus pehmeän lohen ja mantelirouheen kanssa oli hyvä kombinaatio.

Mantelilohi

noin 700 g parsakaalia
200 g mantelirouhetta
3 rkl hienonnettua tilliä
2 tl raastettua sitruunankuorta
3 rkl rypsiöljyä
noin 700 g kirjolohifileetä
1 tl suolaa
1/2 tl rouhittua mustapippuria

Säädä uuni 200 asteeseen. Paloittele parsakaalit ja laita ne leivinpaperille pellille. Paista uunissa 10 minuuttia. Sekoita mantelirouhe, tilli, pestyn sitruunan raastettu kuori ja öljy.

Pyyhi lohifilee talouspaperilla ja laita pellille parsojen kanssa. Mausta filee suolalla ja pippurilla. Painele manteliseos päälle. Paista uunissa kunnes kala on juuri ja juuri kypsää eli 15-30 minuuttia.

20191021_153037

Seuraavaksi suuntaan energiani jouluvalmisteluihin. Kaamosvalot laitoin jo ikkunaan helpottamaan tätä mustaa ja märkää aikaa. Ensi viikonloppuna aloittelen joulukorttiaskarteluja.

Cool just nyt (eli alppiruusut, VR-eläinvideot ja grillaus)

Pohjois-Haagassa on ihana paikka, alppiruusupuisto, joka on juuri näinä viikkoina parhaimmillaan. Valtavat alppiruusupensaat, joita melkein voisi kutsua puiksi, puhkeavat suuriin runsaisiin kukkiin ja värittävät tienoon pinkiksi, purppuraksi ja valkoiseksi. Niin kaunista! Puistossa on kaiken kaikkiaan 3000 alppiruusuristeymää, joten pensaat todella ovat keskenään erilaisia (ja silti niin samanlaisia).

Alppiruusupuisto on maantieteellisesti vain kahdeksan hehtaarin kokoinen mutta sitäkin merkittävämpi alue, jossa Helsingin Yliopisto ja Rakennusvirasto ovat pyrkineet kehittämään Suomen oloihin sopivia alppiruusulajikkeita. Puisto on ollut olemassa jo vuodesta 1975 ja sinne on rakennettu esteetön kulku puistossa vieraileville. Se onkin äärettömän suosittu retkipaikka lähellä asuvien keskuudessa. Kannattaa sinne tulla kauempaakin!

20190601_164018

Alppiruusupuiston jatkoksi puiston pohjoispäähän on vuodesta 1996 lähtien istutettu atsaleoja. Niitäkin on 1500 eri risteymää. Atsaleat ovat juuri nyt täydessä kukassa ja ne leiskuvat kaikissa sateenkaaren väreissä isoina mättäinä. Näkymä avautuu eteen yllättäen, kun kulkee läpi alppiruusupuiston. Itse alppiruusut puhkeavat kukkaan ihan näinä päivinä. Vielä viime sunnuntaina moni alppiruusupensas oli vasta nupullaan.

20190601_163045

Vierailu tähän vuodenaikaan on häkellyttävä. Kukinta päättyy yleensä juhannuksen tienoilla ja sitten ikivihreistä pensaista onkin jäljellä enää lehdet. Kun ne kellastuvat, ne näyttävät aivan banaaneilta. Syksylläkin alppiruusupuisto on jännä paikka.

Jos tämä elämys oli häkellyttävä, niin oli myös virtuaalitodellisuudessa koetut eläinvideot, joita kävin katsomassa Unioninkadulla pari viikkoa sitten. Sinne on avattu Wild Immersion -villieläinpuisto, jossa katsoja pääsee virtuaalimatkalle sademetsään, meren pohjaan, savannille ja arktiselle alueelle. Oli huikeaa saada nuolaisu tiikeriltä ja nähdä upeita eläimiä aivan läheltä!

Neljä eri alueen eläimistöä käsittelevää videota kestävät kukin 7-14 minuuttia ja niitä katsotaan VR-laseilla. Katsoja istuu tuolilla, jota hän voi halutessaan pyörittää. Se tosiaan kannattaa, sillä itse missasin aivan selkäni takana istuneen pandan, kun katselin niin ihastuksissani vähän kauempana bambua natustavaa pandaa. Päätä kääntelemällä eri suuntiin ja ylös ja alas saa käsityksen koko metsästä. Videoiden katselu maksaa 7 euroa/kappale eli kaikki neljä videota tunnin setissä maksaa 28 euroa. Tuotoilla tuetaan luonnonsuojelua.

Tämä virtuaalinen eläinpuisto oli hieno kokemus ja suosittelen lämpimästi kaikille!

Kolmas juuri nyt ajankohtainen asia on grillaus. Luulen, että monessa paikassa ovat viime viikkoina olleet grillit kuumina, kun jälleen on mahdollista saada grilliruokaa. Itsekin olen päässyt nauttimaan grilliruuista ja pääsiäisenä opin isältäni ja siskoltani muutaman uuden hyvän grilliruokalajin.

20190421_171128

Perinteisten pekoni-sinihomejuusto-herkkusienten lisäksi käärimme pekoniin myös parsaa ja sepä vasta olikin hyvää. Uusia perunoita nautimme siten, että keitimme ne kypsiksi, jonka jälkeen pyörittelimme ne grillimausteessa ja laitoimme grilliin paahtumaan. Myös kesäkurpitsasta ja munakoisosta tehdyt vartaat olivat herkullisia (sisällä Violife for pizza -juustoa ja pikkutomaatteja viipaloituna, päällä suolaa, pippuria ja loraus öljyä). Lisukkeena meillä toimi pannulla grillattu maustettu oumph hyvin. Nam!

Meillä oli viikko takaperin taloyhtiössä pihajuhlat ja sinne tein Eeva Kolun ohjeella uusia perunoita ja parsaa uunissa lisukkeeksi grillissä paistuneille pihveille. Eevan ohjeessa perunat ja parsat tulivat osaksi lohisalaattia, mutta ne toimivat kyllä hyvin myös sellaisenaan.

Talvijuttuja eli gulassikeittoa, kotoilua ja georgialaista ruokaa

No ei se talvi ihan vielä ole ohi. Ei auta muu kuin yrittää nähdä talven hyvät puolet.

Keitot ja pataruoat on ehdottomasti yksi sellainen. Viime viikolla innostuin tekemään pitkästä aikaa gulassikeittoa. Se on herkullista tomaattista lihakeittoa, johon paprika antaa täyteläisyyttä. Tein sitä tällä Ilta-Sanomien ohjeella, mutta oikaisin käyttämällä pakastejuureksia ja punaviinin jätin pois. Paprikajauhetta laitoin runsaasti – sitä ei oikein voi olla gulassikeitossa liikaa. Gulassikeitto on siitä jännä keitto, että se on seuraavana päivänä parempaa kun on saanut rauhassa tekeytyä. Niin nytkin.

20190127_162655

Ilokseni löysin K-kaupan pakastealtaasta Pirkan borchkeittoainekset, joihin lisätään vain vesi ja keitetään puolisen tuntia. Borchkeitto on tosi hyvää, mutta onnistun aina punajuurettamaan koko keittiöni kun yritän valmistaa siitä jotain. Siksi tuo Pirkan borckeitto oli kiva löytö ja voin sitä suositella. Keitosta tuli tosi hyvää. Päälle nokare creme fraichea ja voilá.

En ole talviurheilulajien ystävä, joten on tullut vietettyä paljon iltoja sisätiloissa. Se yleensä tietää hyvää näpertelyharrastukselleni. Viimeksi valmistui vanhasta ranskankielisestä kirjasta origamitähtiä, jotka sidoin köynnökseksi seinälle. Ohje tähtiin löytyy mm. täältä.

20190302_214300

Talvi on muuten myös loistava ajankohta georgialaiselle ruoalle. Erityisesti juustoista hatsapurileipää on ihana mutustaa kylmänä talvi-iltana. Se on tajuttoman hyvää ja täyttävää. Kun kävin jokin aika sitten tutustumassa Ville Haapasalon gruusialaiseen Purpur-ravintolaan, etsin listalta ensimmäisenä hatsapurin. Se oli niin iso, että vaikka jaoin sen seurueeni kanssa, oli loppu pakattava mukaan. (Hatsapuri toimii hyvin myös myöhemmin mikrossa lämmitettynä.)

20190215_174328

Purpur on kiva ravintola, jossa on lämmin tunnelma. Georgialainen keittiö käyttää paljon kasviksia ja juureksia, joten kasvissyöjätkin löytävät helposti listalta syötävää. Pääruoaksi söin hiillostettua lohta ja seuralaiseni valitsivat erilaisia vartaita eli sashlikejä. Jälkkäriksi otin vielä baklavaa ja sitten olinkin niin täynnä, että sain vyöryä kotiin.

 

Helppoa ruokaa mökillä ja vähän höpsöttelyä

Olimme ystävien kanssa mökkeilemässä elokuun lopussa. Halusimme kaikki käyttää yhteisen mökkeilyaikamme muualla kuin lieden ääressä (eli höpsötellen, jutellen ja herkkuja syöden), joten pyrimme selviytymään kokkailuista nopeasti ja simppelisti.

Perjantai-iltana teimme halloumipastaa tällä loistavalla reseptillä, jonka ystäväni oli bongannut Lilystä. Siitä tuli tosi herkullista ja paistinpannulla paistettu halloumi teki pastasta mukavan ruokaisan. En valitettavasti voi antaa neuvoja pastan tekoon, sillä keskityin itse ruoan valmistuessa lähinnä tuhoamaan karkkipussin sisältöä.

20180609_145410

Lauantaina kokeilimme hattarakuohuviinidrinkkien tekoa. Tähän vuodenaikaan ei ollut  kovin helppo löytää hattaraa, mutta eräästä elokuvateatterista sitä löytyi. Hattarakuohuvista tuli aika erikoisia ja supermakeita. Kannattaa siis todella kokeilla niitä kuivaan valkoviiniin. Hattara itsessään sopii kyllä kuohuviiniin, mutta se tietysti sulaa samalla hetkellä kun se tulee kosketuksiin nesteen kanssa. Drinkkejä oli hauska tehdä, joten ne sopivat myös eräänlaiseksi ohjelmanumeroksi. Hattaran väri kannattaa valita tarkkaan. Sininen hattara sekoitettuna rosée-kuohuviiniin sai aikaan varsin ällönnäköisen drinkin. Vaaleanpunaisesta hattarasta sen sijaan tuli kaunis juoma.

Päivän hömpsöttelyt veivät kaiken aikamme, joten söimme kunnon ruokaa vasta illalla. Silloin teimme osteri-riisinuudeliwokkia, jonka resepti löytyy vuoden takaisesta postauksestani. Se on ihanan helppo ja hurjan hyvä resepti!

20180605_1733394

Ja iltapalaksi maailman parasta pannukakkua omenahillolla! Vaihdoimme vehnäjauhot gluteenittomaan jauhoseokseen, joka teki pohjasta aika sitkeän. Makuun se ei onneksi vaikuttanut, vaan pannari oli yhtä namia kuin ennenkin.

Lauantai-iltana tein vielä sunnuntaille valmiiksi feta-kesäkurpitsapiirakan. Se on luottopiirakkareseptini, joka on aina hyvää. Tuoreena ja lämpimänä se on parasta ja valmistaikinan avulla se on helppo tehdä. Sen seuraksi teimme salaatin ja söimme muitakin viikonlopulta jääneitä jämiä ennen kuin palasimme takaisin koteihimme ja arjen pyöritykseen, virkistyneinä ja vedet silmissä nauraneina.

20180609_163719

Hunajabroileria ja parsarisottoa

Olen viime aikoina kokeillut paria uutta reseptiä. Mökkeillessä valmistin hunajaglaseerattua broileria seuraavalla yksinkertaisella reseptillä, jonka olen napannut vuosia sitten jostain lehdestä.

Hunajaglaseerattuja broilerinkoipia

4 broilerinkoipea
mustapippurirouhetta
Hunajaglaze:
1 dl juoksevaa hunajaa
1 raastettu valkosipulinkynsi
2 rkl barbeque-kastiketta

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Sekoita hunajaglazen aineet pienessä astiassa. Asettele broilerinkoivet vuokaan ja sivele hunajaglazella. Ripottele päälle mustapippuria. Laita uuniin paistumaan. Sivele koiville lisää hunajaglazea muutamaan kertaan paistamisen aikana. Paista uunissa kypsiksi, noin tunnin ajan riippuen koipien koosta.

Keittiöni on pieni ja sen säilytystilat vielä pienemmät. Inventoin kuivatavarakaappiani ja totesin, että on aika hankkiutua eroon puoliksi käytetystä risottoriisipaketista. Siinä muistellessani hyviä risottoreseptejä havahduin siihen, että parsakausi on nyt parhaimmillaan. Siitä innostuneena löysin Valion parsarisotto-reseptin.

Iloitsin myös siitä, että sain ko. reseptiin käytettyä jääkaapissa pitkään odotellutta valkoviinipulloa. Loput viinistä pakastin kahden desin annoksina tulevia ruuanlaittokertoja varten. Kätevä idea, jos joskus jää jäävalkoviinipullon loppu juomatta!

Ihmettelin risottoreseptissä ranskankermaa, mutta se sopi siihen oikein hyvin. Kaikenkaikkiaan tämä parsarisottoresepti oli oikein hyvä.

20180508_124027

Salaatti persimoneista ja pientä origamitait(t)eilua

Vietin joulun pyhät ja vuodenvaihteen vapaat pääasiassa rauhassa kotona. Perinteisesti pyrin vuodenvaihteen tienoilla antamaan aikaa kaikelle mukavalle tekemiselle, joka arjen pyörityksessä jää kiireiden jalkoihin. Se edellyttää tiettyä tylsyyden astetta, jolloin vain mielikuvitus on rajana sille miten oman aikansa käyttää.

Yleensä näissä tilanteissa talvisin päädyn askartelemaan. Se on harmillisesti harrastus, joka jää aina kakkoseksi arjessa. Sitä ei voi tehdä varttia silloin kun ehtii vaan se vaatii luonnistuakseen kunnolla vapaata aikaa.

Tänä jouluna törmäsin helppoon origamitähtien ohjeeseen Hassutellen-blogissa täällä ja innostuin taittelemaan tähtösiä oikein urakalla. Hansu oli löytänyt ohjeet YouTubesta ja videoiden avulla tähden teko oli helppo oppia muutamalla katselukerralla. Sen jälkeen tähtiä on syntynyt elokuvia katsellessa esimerkiksi vanhojen kirjojen sivuista. Ranskankielinen Albert Camus’n Sivullinen on löytänyt uuden elämän tähtien materiaalina. En tiedä mitä Albert olisi siitä mieltä…

20180101_193509

Juhlin uutta vuotta ystäväni kanssa ja päätin tehdä meille persimonsalaattia yhteisen ystävämme suositteleman ohjeen avulla. Kyseinen ohje on Soppa365:n dukkah-persimonsalaatti, jonka ohje löytyy täältä.

Salaatti oli menestys! Mausteiset persimonit maistuivat herkulliselta pehmeän vuohenjuuston ja raikkaan salaatin kanssa. Loistava makuyhdistelmä!

20171231_201044

Muutin ohjetta siten, että en valmistanut dukkah-seosta monitoimilaitteessa vaan käytin persimonlohkojen maustamiseen chilimaustetta sekä kuivattua minttua. Käyttämässäni ruokosokerissa oli mausteena lakritsia. En tehnyt myöskään sitruunavinaigretteä vaan maustoin salaatin suolalla ja sitruunamehulla. Salaatin ohessa tarjoilin croissantteja.

Uusi vuoteni alkoi hauskan illan merkeissä hyvän ruoan siivittämänä.

Onnellista vuotta 2018!

20180101_193555

Syysmökkeilyä ja uusi lempireseptini

Tuntuu siltä, että syksy katsoi tänä vuonna erityisen tarkasti kalenteria ja lepatteli Suomeen heti kun elokuu vaihtui syyskuuksi. Kuun vaihteen tienoilla mökkeilin kahtena peräkkäisenä viikonloppuna, ensin Päijät-Hämeessä ja sitten Etelä-Savossa.

094043

Kävin etsimässä puolukoita, mutta silloin ne eivät olleet vielä valmiita. Sen sijaan ryteiköstä löytyi villivadelmia! Tänä vuonna näyttää olevan hyvä pihlajanmarjavuosi. Vielä kun osaisi tehdä niistä jotain käytännöllistä ja hyvää. Konjakki-pihlajanmarjahyytelöni aikoinaan ei ollut kovin suuri menestys.

Suuri menestys sen sijaan on ystäväni pikkuveljen kehittämä äärettömän helppo ja herkullinen riisinuudeliwokki osterikastikkeella, jota söimme yhdellä mökkireissulla. Riisinuudeli ja osterikastike olivat minulle uusia raaka-aineita, mutta tykästyin nopeaan wokkiin niin, että olen syönyt sitä sen jälkeen jo kahtena viikonloppuna.

Osteririisinuudeliwokki

1 pkt riisinuudelia
wokki- tai muita pakastekasviksia
osterikastiketta
öljyä

Keitä riisinuudelit runsaassa vedessä. Sulata niiden kiehuessa pakastekasvikset pannulla, johon on lisätty tilkka öljyä. Kun riisinuudelit ovat kypsiä, kaada siivilän avulla vesi niistä pois ja lisää riisinuudelit paistinpannulle. Lisää osterikastiketta maun mukaan (sitä voi laittaa ihan runsaasti, itse laitoin 1/3 kastikepullosta) ja sekoita kasvikset ja riisinuudeli sekaisin. Ja voilá, ruoka on valmis!

Omassa K-kaupassani riisinuudeli ja osterikastike löytyvät itämaisten ruokien hyllystä. Osterikastike on pakattu lasipulloon, josta tahmeaa kastiketta on hankala saada ulos. Kastiketta saa pullosta paremmin, jos työnnät pulloon pillin. Sen avulla pulloon helposti syntyvä alipaine tasoittuu ja kastike valuu tasaisesti ulos.

Ruokaa voi toki varioida itse eri tavoin. Koitin lisätä joukkoon nyhtökauraa, mutta se ei ollut hyvä idea, sillä ruoasta tuli aika kuiva. Nyhtis olisi kaivannut enemmän nestettä seurakseen.

232530

Jälkkäriksi kokeilimme toisella mökkireissulla tehdä tikkupullia. En jaksanut tehdä pullataikinaa itse ja yritin päästä helpolla ostamalla kaupasta pakastepullataikinan. Vaan kuinkas kävikään: kävin kahdessa keskikokoisessa marketissa ja kummassakaan ei ollut pakastepullataikinaa! Niiden menekki on tainnut laskea viime vuosina kun on tullut markkinoille niin hyviä valmispakastepullia.

Ratkaisin ongelman ostamalla raakapakastekorvapuusteja ja käärimällä niitä tikkuun. Sain siis sittenkin himoitsemaani tikkupullaa, mutta vähän eri konseptillä. Hauska niitäkin oli paistella kauniina syyspäivänä nuotiolla.

1