Kesäisiä reseptejä x 6

Olen viime viikkoina viettänyt aikaa mökkeillen ja sen johdosta kokeillut monia uusia reseptejä. Tässä kooste hyväksi havaitsemisani resepteistä.

Joka kesään kuuluu perunasalaatti ja se on parasta itse tehtynä. Pidän paljon tästä alla olevasta, ystäväni Annikan kehittämästä, reseptistä. Sen määrää voi helposti muokata tarpeen mukaan puolittamalla resepti tai tekemällä vaikka neljäsosan siitä.

Annikan perunasalaatti

2kg perunoita
1 purkki kermaviiliä
1-2 dl majoneesia (maun mukaan)
1/2 purjo
1 punasipuli
1 pieni purkki kapriksia
suolaa ja mustapippuria maun mukaan ja päälle koristeeksi tuoreita yrttejä kuten ruohosipulia

Kuori tai pese perunat, keitä ja anna jäähtyä. Sekoita kermaviili, majoneesi sekä muut aineet pilkottujen perunoiden sekaan. Laita muutamaksi tunniksi kylmään maustumaan.

Pidän Valion vaniljarahkasta ja kokeilin keväällä ensimmäistä kertaa vaniljarahkapurkin kyljessä olevaa rahkalettujen reseptiä.  Niistä tuli tosi hyviä arki-illan herkkuja. Taikina riittää ohjeen mukaan 6-8 pikkulettuun, mutta koska en omista pikkulettupannua, letuistani tuli vähän suurempia kuin ohjeessa ja niitä tuli yhteensä neljä. Oheen linkatussa reseptissä neuvotaan käyttämään appelsiinirahkaa, mutta itse teen niitä vaniljarahkasta.

Tämä vanha Kotivinkin tomaattileipästen ohje päätyi jälleen käyttöön. Lehti kutsuu niitä skonsseiksi, mutta eivät ne kyllä ole skonsseja nähneetkään. Kutsun näitä mieluummin vaikka teeleiviksi. Reseptin leipäset ovat herkullinen iltapala ja maistuvat parhaimmilta vastavalmistuneina.

Joka juhannus sukuni savolaisella mökillä valmistetaan ohrarieskaa, niin tänäkin vuonna. Minulle ei maistu piimään tehty rieska happamuutensa takia. Onneksi olen saanut eräältä Etelä-Savolaiselta isoäidiltä seuraavan loistavan ohjeen, johon ei tule piimää.

Martan ohrarieska

1,5 litraa maitoa (josta 0,5 litraa ryynien liottamiseen)
3-3,5 dl rikottuja ohraryynejä
3 munaa
0,5 dl vehnäjauhoja
suolaa

Laita ryynit illalla likoamaan puoleen litraan vettä tai maitoa. Keitä ohrapuuro ryyneistä ja maidosta ja jäähdytä puuro. Lisää munat kun puuro on jäähtynyt. Lisää puuron joukkoon vehnäjauhot ja suola. Kaada puuro korkeareunaiselle uunipellille, joka on vuorattu leivinpaperilla. Paista 250 asteessa nin puoli tuntia, kunnes pinta on saanut kauniin värin.

Ystäväni Kaisa tutustutti minut tähän herkulliseen dukkah-persimon/sharon-salaattiin, josta olen poiminut idean paistaa maustettuja persimon-lohkoja ja tarjoilla niitä salaatin ja pehmeän vuohenjuuston kanssa. Tuota dukkah-mausteseosta en yleensä tee tuollaisenaan vaan sovellan erilaisia mausteita, joita kulloinkin sattuu kaapissa olemaan. Toimii!

Alkukesän raparperit upposivat portugalilaisten pastél de Nata -leivosten tyyliin tehtyyn raparperipiirakkaan. Se oli hauska ja suhteellisen helppo resepti, jonka voi tehdä valmistaikinaan. Reseptissä suositeltiin voitaikinaa, mutta kaapista löytyi murotaikina, jossa piirakka toimi yhtä hyvin. Vaniljaa kannattaa kuopsuttaa vaniljatangosta kunnolla, sillä se on tämän piirakan juju. Täyte jähmettyi nopeasti aika tönköksi, joten ensi kerralla koitan levittää sen mahdollisimman pian piirakkapohjalle enkä jätä tekeytymään.

20200609_170257 (2)
Mökillä kokkailuista ei tule otettua valokuvia, joten kuvituskuvana alkukesän kukkaloistoa.

Lumeton talvi

Tänä talvena on olleet lumet vähissä puolesta Suomesta. Helsingissä ei juuri räntää kummempaa ole näkynyt, joten lähdin käymään mökillä Etelä-Savossa lunta katsomassa. Ei sitä sielläkään mitenkään valtavasti ollut, vuodenaikaan nähden. Sitten vielä satoi vuorokauden vettä, ja se sulatteli paikoin paljaan maan näkyviin. Ei kiva.

20190420_130334

Eniten kaipaan aurinkoa. Tätä marraskuuta on kestänyt ihan tarpeeksi kauan. Sinnikkäästi kävin silti ulkoilemassa mökillä, vaikka märkää oli. Onneksi oikeilla varusteilla se onnistuu säässä kuin säässä.

Sisälläkin keksimme kaikenlaista puuhaa. Isäni aloitteesta teimme karjalanpiirakoita. Minulle se oli ensimmäinen kerta ja olin kuvitellut, että niiden tekeminen olisi kovin vaikeaa. Ei ollut! Ja lopputulos oli taivaallisen hyvä! Suosittelen.

20200214_175440

Pelasimme myös erän Savo-lautapeliä, jossa pelivihko on painettu sekä suomeksi että savoksi. Oli hauska vientää ja kientää ja yrittää ymmärtää tehtäviä savoksi. Uusia juttuja Savosta tuli opittua pelin ohessa. Verryttelimme aivojamme myös Bananagrams-sanapelillä, jossa kirjainpalikoista muodostetaan sanoja mahdollisimman nopeasti. Se on aika addiktoiva peli, ja aikapaine tuntui välillä saavan höyryn nousemaan korvista.

Saunominen on aina ihanaa, varsinkin kun kotonani ei ole saunaa. Puusauna lämpenikin melkein joka päivä. Maaseudun hiljaisuudessa ja valosaasteen ulottumattomissa uni kummasti maistuu, joten yöt nukuin kuin tukki.

20190119_114110
Kuva viime vuodelta

Vaikka elämä Helsingissä on lumettomana talvena ollut paljon helpompaa kuin normaalisti, toivon silti ettei lumettomuus tule tavaksi. Talviuiminenkaan ei ole tuntunut samalta ilman jäätä. (Itse asiassa laskeutuminen villinä aaltoilevaan talviseen mereen ei ole ollut pelottavaa niinkään kylmyyden kuin hallitsemattomien tyrskyjen takia.)

Kevät, tule siis jo!

Juhannus Itä-Suomessa

Aloitin kesälomani tänä vuonna viikkoa ennen juhannusta. Loman alkajaisiksi suuntasin Itä-Suomeen isäni kanssa ja otin mukaan saksalaisen ystäväni, joka ei ollut matkustanut aikaisemmin Itä-Suomessa. Suunnitelmani oli näyttää hänelle Itä-Suomen luontoa ja viettää perinteinen suomalainen mökkijuhannus.

Juhannusviikolla vietimme yhden päivän Savonlinnassa. Oopperajuhlat eivät olleet vielä alkaneet, joten kaupungissa oli hyvin tilaa. Meille sattui aurinkoinen päivä, joten päätimme osallistua tunnin pituiselle Saimaan risteilylle, joka lähti torilta ja kiersi Olavinlinnan. Se oli hauska tapa tutustua kaupunkiin.

20180620_150822

Kun seuraavana päivänä lähdimme jatkamaan matkaa Punkaharjulle, pysähdyimme Amanda B:n tehtaanmyymälässä. Siellä oli vaikka minkälaista sisustustavaraa. Kannattaa poiketa, jos on Savonlinnan suunnalla.

Seuraava pysähdys oli Johanna Oraksen taidekartano Punkaharjulla. Siellä oli kesän ajan Johannan 25-vuotistaiteilijanäyttely. Hänen ateljeensa sijaitsee kartanon yhteydessä ja sinne pääsi myös kurkistamaan. Ihastuin Johannan värikkäisiin ja tarkkanäköisiin teoksiin, joissa oli kekseliäisyyttä ja kantaaottavuutta. Hänen taiteeseensa voi tutustua hänen verkkosivuillaan.

20180621_105739

Punkaharjulla itse luonto ja tien molemmin puolin aukeavat järvimaisemat olivat upeita. Jotta reissu ei menisi autossa istumiseksi, jalkauduimme tutustumaan sotien aikaisiin taisteluhautoihin keskellä kauneinta mäntymetsää. Punkaharjun taisteluhaudat ovat osa 1200 kilometrin pituista Salpalinjaa, jonka rakentaminen aloitettiin talvisodan aikana.

Aurinkoisena kesäpäivänä taisteluhaudat tuntuivat väärään paikkaan päätyneiltä eikä näille käytäville tullutkaan sodissa tarvetta. Niitä on kuitenki kunnostettu ja rakennettu uudelleen, jotta jälkipolvet pääsevät tutustumaan niihin. Taisteluhaudassa kävellessä tuli mieleen uusi Tuntematon sotilas -elokuva ja erityisesti se kohtaus, jossa Robin Packalénin näyttelemä nuori alokas kiellosta huolimatta nostaa päänsä taisteluhaudasta ja kuolee vihollisen luotiin.

Taisteluhaudasta näki vain taivaan ja korkeat männyt, sillä se oli maastossa korkeammalla. Samaistuin kiusaukseen nostaa päätä, vaikka omalla kohdallani halusin vain nähdä maiseman ja kauniit järvet. Kauniina kesäpäivänäkin se oli aika kylmäävä paikka.

20180621_115913

Punkaharjulta ajelimme Kerimäen kirkolle, joka on maailman suurin puukirkko ja Suomen suurin kirkkorakennus. Kaunis keltainen kirkko kohoaa pienellä kukkulalla ja on aika mahtava näky. Se on vihitty käyttöön vuonna 1848. Selitys sille miksi juuri Kerimäellä on maailman suurin puukirkko on se, että silloinen kirkkoherra halusi kirkkoon mahtuvan kerralla puolet pitäjän asukkaista eli 6000 ihmistä. Kirkko on upea myös sisältä. Valoisa ja avara kirkkosali on maalattu sinertävän harmaalla ja valkoisella. Ennen mökille paluuta kävimme vielä Valamon luostarissa, jossa söimme täyttävän lounaan ja tutustuimme pihapiirin nähtävyyksiin.

IMG-20180625-WA0030

Sen jälkeen kävimme tekemässä juhannuksen ruokaostokset ja suuntasimme mökille järven rannalle. Tarkoitus oli viettää perinteinen mökkijuhannus saunomisineen ja grillailuineen. Sääkin oli lähes perinteinen, sillä alkukesän kuivuus oli vaihtunut sateisiin. Onneksi juhannusaattona ei meidän mökkipaikkakunnallamme satanut, mutta harmiksemme juhannuskokko jouduttiin perumaan kovan tuulen takia.

Juhannus sujui kuitenkin rattoisasti hyvän ruuan ja seuran parissa. Pitkän viikonlopun aikana muun muassa leivoin ohrarieskaa, loimutimme lohta, paistoimme nuotiolla tikkupullia, teimme kana-kiinankaaliwokkia muurinpohjapannulla ja harjoittelimme vaahtokarkkien käristämistä tulella.

Ohrarieska

1,5 l maitoa (josta 0,5 litraa ryynien liottamiseen)
3-4 dl rikottuja ohraryynejä
3 munaa
0,5 dl vehnäjauhoja
suolaa

Laita ryynit likoamaan 0,5 litraan maitoa muutamaksi tunniksi. Keitä ohrapuuro ryyneistä ja maidosta (käytän itse tähän punaista maitoa). Jäähdytä puuro. Lisää munat kun puuro on jäähtynyt (muuten kananmunat hyytyvät kun joutuvat kosketuksiin kuuman puuron kanssa). Lisää puuron joukkoon vehnäjauhot ja suola. Kaada puuro korkeareunaiselle uunipellille, joka on vuorattu leivinpaperilla. Paista 250 asteessa noin puoli tuntia kunnes pinta on saanut kauniin värin.

PS. Jos pelkäät, että maito palaa pohjaan, voit esilämmittää sen mikrossa. Silloin keittoaika jää lyhyemmäksi ja pohjaanpalamisen riski pienemmäksi.

Kaiken syömisen ohella saunoimme ja uimme joka päivä. Isäni opetti meille miten tehdään oikeaoppisesti vasta saunaan ja kävimme soutelemassa järvellä. Yhtenä päivänä teimme pienen vaelluksen ja otimme evääksi maailman parasta pannukakkua, joka oli tehty tällä reseptillä. Se on nimensä mukaisesti toooosi hyvää, enkä enää muita reseptejä käytäkään. Omenahillon ja kermavaahdon kanssa se maistui herkulliselta kauniita maisemia ihaillessa.

Varsin onnistunut juhannus!

20180624_145516

 

Kesäjuhlia ja kesän juhlia

Ihana toukokuu hemmotteli meitä todenteolla ilmoillaan! Kun lämpimät ajat alkoivat, meni useampi päivä ennen kuin sisäistin, ettei ulkona ihan oikeasti tarvitse enää takkia. (Sama kävi myös toisin päin: nyt kun ajoittain takki olisi hyvä olla, en ikinä muista napata sitä naulakosta mukaan.)

Pääsin tänä vuonna vieraaksi lakkiaisiin, jotka ovat itselleni todelliset kesänaloitusjuhlat. Nyt valmistujaisia vietettiin osin jopa läkähdyttävän kuumissa merkeissä. Tuntui silti hyvältä, että vastavalmistuneet saivat juhlia tärkeää päiväänsä auringonpaisteessa. Mieleen palasi myös oma lakkiaispäiväni, jolloin myös oli kaunis sää. Valmistujaiset ovat kovin koskettavia juhlia eikä liikutuksen kyyneliä nytkään säästelty.

Jos lakkiaiset, rippijuhlat ja häät ovat perinteisiä kesäjuhlia, on minusta hauska juhlia myös itse kesää. Pitkä pimeä talvi on viimein voitettu ja auringonvalo lisääntyy. Pidimme töissä oman osaston kesken piknikin, jolla aloitimme kesälomakauden. Toukokuun pitkään jatkuneet kauniit säät mahdollistivat sen, että kerrankin piknik-suunnitelmat eivät menneet mönkään yllättäen muuttuvan sään takia.

2

Jokainen toi mukanaan piknik-eväitä, jotka sitten kasasimme keskelle ja asetuimme itse ympärille herkuttelemaan. Minulla oli vielä pakastimessa edellisvuotisia puolukoita, joista valmistin puolukkaisen pannacottaviettelyksen (kuvassa etualalla) Lidlin reseptin mukaan. Siitä tuli tosi herkullista! Pannacottan makeus sopi hyvin puolukoiden kirpeyden kaveriksi.

Myös asuintalossani järjestettiin ensimmäistä kertaa piknik. Taloyhtiö tarjosi herkut ja viihdyimme naapureiden kanssa loppujen lopuksi neljä tuntia tutustumassa ja ideoidessa uusia juttuja talon hyväksi. Olin kovin iloinen, että tutustuin naapureihini paremmin. Talkoista en olisi niinkään innostunut, mutta tällainen vapaaehtoinen tapaaminen oli hauska.

Olen ehtinyt kesäkuussa jo mökkeilläkin ystäväni mökillä Turun saaristossa. Olimme siellä isolla porukalla kuuden lapsen kanssa, joten vilinää riitti. Säät olivat edelleen suosiolliset, joten lapset saattoivat kirmailla pihapiirissä ilman kenkiä ja sen suurempia varusteita.

4

Yhtenä päivänä veneilimme eräälle autiolle saarelle piknikille. Se olikin jännempi retki kuin etukäteen osasimme arvata. Lokkivanhemmat nimittäin vartioivat poikasiaan ja hätääntyivät kun rantauduimme. Löysimme onneksi rauhallisen paikan, jossa syödä eväitä: voileipiä ja keksejä, pillimehuja ja kahvia + teetä.

5

Jään ja veden muovaamat rantakalliot olivat kauniita mutta jyrkkiä, joten lapset saivat kuulla paljon varoituksia. Luonnon monimuotoisuus saarella oli upeaa. Löysimme saarelta romahtaneen luonnon valtaaman kevyen rakennuksen, joka oli kovin jännittävä lapsista. Siellä kuulemma kummitteli yksinäinen aave.

Hauskoja kesäpuuhia olen ehtinyt jo kokea ja vielä on onneksi paljon edessä!

 

 

Vinkki joulupöytään: porkkalaleivät

Siskoni on vegaani ja tykkää kokeilla uusia reseptejä. Hänen kauttaan pääsen tutustumaan uusiin makuihin silloinkin kun en itse jaksa kokeilla uusia reseptejä.

Todellinen superyllättäjä oli tänä syksynä porkkala. Olen toki kuullut ja lukenut siitä jo viime vuonna, mutta en ole missään päässyt maistamaan sitä. Ja ensimmäinen ajatus raa’an kalan ystävänä luonnollisesti oli, voiko tuo olla hyvää ensinkään.

Mutta oli se! Ja ihan oli kalanmakuista ja raikasta!

20171119_124615

Siskoni valmisti porkkalaa tällä reseptillä ja sekoitti sen imat fraicheen (Oatleyn kaurafraiche). Hän maustoi seoksen suolalla, pippurilla, tillillä sekä sitruunamehulla ja tarjoili sen tummien leipien päällä. Herkullista!

Herkuttelujuhannus mökillä

Vietin tänä vuonna juhannusta mökillä Savossa. Sää siellä oli aurinkoinen lähes koko viikonlopun eikä juhannuskokolla tarvinnut palella tai suojautua sateelta. Meillä kävi siis aika hyvä tuuri sen suhteen.

Mökillä tulee usein herkuteltua ja niin tälläkin kertaa. Juhannuskokon sytyttämistä odotellessa söimme muurinpohjaletut ja kaupasta ostimme tuoreen muikkukukon. En ollut aikaisemmin jostain kumman syystä syönyt kalakukkoa, mutta se oli lämpimänä niin hyvää, että jatkossa varmasti tulee syötyä uudestaankin.

20170623_181001

Perinteisten mökkipuuhien saunomisen ja uimisen lisäksi kokeilin muutamaa uutta reseptiä. Yhteishyvässä oli resepti nuotiolla paistettaviin tikkucroissantteihin, joita halusin kokeilla. Niistä tuli hyviä ja mikä parasta, ne pystyi valmistamaan kokonaan ulkona. Päätin, että seuraavalla kerralla kokeilen tikkupullia kaupan pakastepullataikinasta. Luulisin sen toimivan yhtä hyvin.

Sitten teimme helppoa ohrarieskaa, joka tehdään poikkeuksellisesti maitoon eikä piimään kuten Savossa on tapana. Piimäversio on omaan makuuni liian hapan ja pidän enemmän tästä maitoversiosta.

Ohrarieska

1,5 litraa maitoa (josta 0,5 litraa ryynien liottamiseen)
3,5 dl rikottuja ohraryynejä
3 kananmunaa
0,5 dl vehnäjauhoja
suolaa

Laita ryynit illalla likoamaan 0,5 litraan maitoa. Keitä seuraavana päivänä ohrapuuro ryyneistä ja maidosta, ja jäähdytä puuro. Lisää kananmunat kun puuro on jäähtynyt. Lisää puuron joukkoon vehnäjauhot ja suola. Kaada puuro korkeareunaiselle uunipellille, joka on vuorattu leivinpaperilla. Paista 250 asteessa noin puoli tuntia, kunnes pinta on saanut kauniin värin.

Myös uudenlaista raparperipiirakkaa tuli kokeiltua. Tästä tuli uusi suosikkireseptini raparperistä, vaikka resepti vaikutti vähän kummalliselta.

Haluan aina maistaa taikinaa ja tämän taikinan kohdalla kysyin seuralaiseltani laitoitko varmasti sokeria etkä vahingossa suolaa, koska maku oli sillä tavalla erikoinen. Mutta ihan oikein taikina oli tehty. Uunissa se myös turposi täytteen päälle. Taisin ottaa meidän piirakan hiukan liian aikaisin uunista, sillä piirakan keskusta ei tahtonut pysyä kasassa kun sitä otti kakkulapiolla. No, kaikesta huolimatta piirakka oli tosi hyvää!

Ottilian raparperipiirakka

Pohja
150 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
2 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl kardemummaa

Täyte
3 paksua raparperinvartta
2 rkl perunajauhoja
1 prk vaniljarahkaa
1 kananmuna
1,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon kananmuna. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja sekoita vaahtoon. Voitele ja korppujauhota piirakkavuoka. Levitä taikina vuoan pohjalle ja reunoille. Leikkaa raparperi ohuiksi siivuiksi. Sekoita joukkoon perunajauhot. Laita seos vuokaan. Sekoita vaniljarahka, kananmuna, sokeri ja vaniljasokeri keskenään. Kaada täyte raparperien päälle. Paista 200 asteessa 20-30 minuuttia.

20170623_162858

Juhannukseni sujui siis varsin rattoisasti herkutellen ja kauniita järvimaisemia ihaillen!

Joulun tunnelmaa

Kävin viikko sitten hakemassa joulutunnelmaa Senaatintorin Tuomaanmarkkinoilta, jotka vain paranevat vuosi vuodelta. Menneiden vuosien tapaan ostin markkinoilta Gourmet Sarfvikin herkullista karpalolla maustettua saaristolaisleipää, jonka maku vie kielen mennessään. Tällä kertaa heillä oli tarjolla myös paikan päällä syötäviä herkkuja, joten siemailin kupillisen lämmittävää glögiä ja söin smetanasillivoileivän. Nam!

Tänä jouluna saaristolaisleipä ei lopu joulupöydästäni kesken, sillä sain myös Piikkipaatsamalta lahjaksi itse tehtyä saaristolaisleipää (Piikkipaatsaman käyttämä ohje löytynee täältä). Se on täydellistä graavilohen ja ruohosipulituorejuuston kanssa. Erityisesti tuoreena saaristolaisleipä on vaan niin hyvää, kun sisus on vielä pehmeää.

Olen jouluvalmistelujeni kanssa tänä vuonna vähän etuajassa. Enää muutama lahja on pakkaamatta ja kinkunkin ajattelin paistaa jo nyt aatonaattona. Kaikki alkaa siis olla kutakuinkin valmista joulun tulla. Toivottavasti sinullakin.

Rauhallista ja rentouttavaa joulua kaikille!