Kesäjuhlia ja kesän juhlia

Ihana toukokuu hemmotteli meitä todenteolla ilmoillaan! Kun lämpimät ajat alkoivat, meni useampi päivä ennen kuin sisäistin, ettei ulkona ihan oikeasti tarvitse enää takkia. (Sama kävi myös toisin päin: nyt kun ajoittain takki olisi hyvä olla, en ikinä muista napata sitä naulakosta mukaan.)

Pääsin tänä vuonna vieraaksi lakkiaisiin, jotka ovat itselleni todelliset kesänaloitusjuhlat. Nyt valmistujaisia vietettiin osin jopa läkähdyttävän kuumissa merkeissä. Tuntui silti hyvältä, että vastavalmistuneet saivat juhlia tärkeää päiväänsä auringonpaisteessa. Mieleen palasi myös oma lakkiaispäiväni, jolloin myös oli kaunis sää. Valmistujaiset ovat kovin koskettavia juhlia eikä liikutuksen kyyneliä nytkään säästelty.

Jos lakkiaiset, rippijuhlat ja häät ovat perinteisiä kesäjuhlia, on minusta hauska juhlia myös itse kesää. Pitkä pimeä talvi on viimein voitettu ja auringonvalo lisääntyy. Pidimme töissä oman osaston kesken piknikin, jolla aloitimme kesälomakauden. Toukokuun pitkään jatkuneet kauniit säät mahdollistivat sen, että kerrankin piknik-suunnitelmat eivät menneet mönkään yllättäen muuttuvan sään takia.

2

Jokainen toi mukanaan piknik-eväitä, jotka sitten kasasimme keskelle ja asetuimme itse ympärille herkuttelemaan. Minulla oli vielä pakastimessa edellisvuotisia puolukoita, joista valmistin puolukkaisen pannacottaviettelyksen (kuvassa etualalla) Lidlin reseptin mukaan. Siitä tuli tosi herkullista! Pannacottan makeus sopi hyvin puolukoiden kirpeyden kaveriksi.

Myös asuintalossani järjestettiin ensimmäistä kertaa piknik. Taloyhtiö tarjosi herkut ja viihdyimme naapureiden kanssa loppujen lopuksi neljä tuntia tutustumassa ja ideoidessa uusia juttuja talon hyväksi. Olin kovin iloinen, että tutustuin naapureihini paremmin. Talkoista en olisi niinkään innostunut, mutta tällainen vapaaehtoinen tapaaminen oli hauska.

Olen ehtinyt kesäkuussa jo mökkeilläkin ystäväni mökillä Turun saaristossa. Olimme siellä isolla porukalla kuuden lapsen kanssa, joten vilinää riitti. Säät olivat edelleen suosiolliset, joten lapset saattoivat kirmailla pihapiirissä ilman kenkiä ja sen suurempia varusteita.

4

Yhtenä päivänä veneilimme eräälle autiolle saarelle piknikille. Se olikin jännempi retki kuin etukäteen osasimme arvata. Lokkivanhemmat nimittäin vartioivat poikasiaan ja hätääntyivät kun rantauduimme. Löysimme onneksi rauhallisen paikan, jossa syödä eväitä: voileipiä ja keksejä, pillimehuja ja kahvia + teetä.

5

Jään ja veden muovaamat rantakalliot olivat kauniita mutta jyrkkiä, joten lapset saivat kuulla paljon varoituksia. Luonnon monimuotoisuus saarella oli upeaa. Löysimme saarelta romahtaneen luonnon valtaaman kevyen rakennuksen, joka oli kovin jännittävä lapsista. Siellä kuulemma kummitteli yksinäinen aave.

Hauskoja kesäpuuhia olen ehtinyt jo kokea ja vielä on onneksi paljon edessä!

 

 

Mainokset

Vinkki joulupöytään: porkkalaleivät

Siskoni on vegaani ja tykkää kokeilla uusia reseptejä. Hänen kauttaan pääsen tutustumaan uusiin makuihin silloinkin kun en itse jaksa kokeilla uusia reseptejä.

Todellinen superyllättäjä oli tänä syksynä porkkala. Olen toki kuullut ja lukenut siitä jo viime vuonna, mutta en ole missään päässyt maistamaan sitä. Ja ensimmäinen ajatus raa’an kalan ystävänä luonnollisesti oli, voiko tuo olla hyvää ensinkään.

Mutta oli se! Ja ihan oli kalanmakuista ja raikasta!

20171119_124615

Siskoni valmisti porkkalaa tällä reseptillä ja sekoitti sen imat fraicheen (Oatleyn kaurafraiche). Hän maustoi seoksen suolalla, pippurilla, tillillä sekä sitruunamehulla ja tarjoili sen tummien leipien päällä. Herkullista!

Herkuttelujuhannus mökillä

Vietin tänä vuonna juhannusta mökillä Savossa. Sää siellä oli aurinkoinen lähes koko viikonlopun eikä juhannuskokolla tarvinnut palella tai suojautua sateelta. Meillä kävi siis aika hyvä tuuri sen suhteen.

Mökillä tulee usein herkuteltua ja niin tälläkin kertaa. Juhannuskokon sytyttämistä odotellessa söimme muurinpohjaletut ja kaupasta ostimme tuoreen muikkukukon. En ollut aikaisemmin jostain kumman syystä syönyt kalakukkoa, mutta se oli lämpimänä niin hyvää, että jatkossa varmasti tulee syötyä uudestaankin.

20170623_181001

Perinteisten mökkipuuhien saunomisen ja uimisen lisäksi kokeilin muutamaa uutta reseptiä. Yhteishyvässä oli resepti nuotiolla paistettaviin tikkucroissantteihin, joita halusin kokeilla. Niistä tuli hyviä ja mikä parasta, ne pystyi valmistamaan kokonaan ulkona. Päätin, että seuraavalla kerralla kokeilen tikkupullia kaupan pakastepullataikinasta. Luulisin sen toimivan yhtä hyvin.

Sitten teimme helppoa ohrarieskaa, joka tehdään poikkeuksellisesti maitoon eikä piimään kuten Savossa on tapana. Piimäversio on omaan makuuni liian hapan ja pidän enemmän tästä maitoversiosta.

Ohrarieska

1,5 litraa maitoa (josta 0,5 litraa ryynien liottamiseen)
3,5 dl rikottuja ohraryynejä
3 kananmunaa
0,5 dl vehnäjauhoja
suolaa

Laita ryynit illalla likoamaan 0,5 litraan maitoa. Keitä seuraavana päivänä ohrapuuro ryyneistä ja maidosta, ja jäähdytä puuro. Lisää kananmunat kun puuro on jäähtynyt. Lisää puuron joukkoon vehnäjauhot ja suola. Kaada puuro korkeareunaiselle uunipellille, joka on vuorattu leivinpaperilla. Paista 250 asteessa noin puoli tuntia, kunnes pinta on saanut kauniin värin.

Myös uudenlaista raparperipiirakkaa tuli kokeiltua. Tästä tuli uusi suosikkireseptini raparperistä, vaikka resepti vaikutti vähän kummalliselta.

Haluan aina maistaa taikinaa ja tämän taikinan kohdalla kysyin seuralaiseltani laitoitko varmasti sokeria etkä vahingossa suolaa, koska maku oli sillä tavalla erikoinen. Mutta ihan oikein taikina oli tehty. Uunissa se myös turposi täytteen päälle. Taisin ottaa meidän piirakan hiukan liian aikaisin uunista, sillä piirakan keskusta ei tahtonut pysyä kasassa kun sitä otti kakkulapiolla. No, kaikesta huolimatta piirakka oli tosi hyvää!

Ottilian raparperipiirakka

Pohja
150 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
2 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl kardemummaa

Täyte
3 paksua raparperinvartta
2 rkl perunajauhoja
1 prk vaniljarahkaa
1 kananmuna
1,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon kananmuna. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja sekoita vaahtoon. Voitele ja korppujauhota piirakkavuoka. Levitä taikina vuoan pohjalle ja reunoille. Leikkaa raparperi ohuiksi siivuiksi. Sekoita joukkoon perunajauhot. Laita seos vuokaan. Sekoita vaniljarahka, kananmuna, sokeri ja vaniljasokeri keskenään. Kaada täyte raparperien päälle. Paista 200 asteessa 20-30 minuuttia.

20170623_162858

Juhannukseni sujui siis varsin rattoisasti herkutellen ja kauniita järvimaisemia ihaillen!

Joulun tunnelmaa

Kävin viikko sitten hakemassa joulutunnelmaa Senaatintorin Tuomaanmarkkinoilta, jotka vain paranevat vuosi vuodelta. Menneiden vuosien tapaan ostin markkinoilta Gourmet Sarfvikin herkullista karpalolla maustettua saaristolaisleipää, jonka maku vie kielen mennessään. Tällä kertaa heillä oli tarjolla myös paikan päällä syötäviä herkkuja, joten siemailin kupillisen lämmittävää glögiä ja söin smetanasillivoileivän. Nam!

Tänä jouluna saaristolaisleipä ei lopu joulupöydästäni kesken, sillä sain myös Piikkipaatsamalta lahjaksi itse tehtyä saaristolaisleipää (Piikkipaatsaman käyttämä ohje löytynee täältä). Se on täydellistä graavilohen ja ruohosipulituorejuuston kanssa. Erityisesti tuoreena saaristolaisleipä on vaan niin hyvää, kun sisus on vielä pehmeää.

Olen jouluvalmistelujeni kanssa tänä vuonna vähän etuajassa. Enää muutama lahja on pakkaamatta ja kinkunkin ajattelin paistaa jo nyt aatonaattona. Kaikki alkaa siis olla kutakuinkin valmista joulun tulla. Toivottavasti sinullakin.

Rauhallista ja rentouttavaa joulua kaikille!