Kastautumassa Kuusijärvessä

Pääkaupunkiseudulla on harvassa ne avantouintipaikat, joiden yhteydessä on sauna ja joihin saa mennä ilman jonkin avantoseuran jäsenyyttä. Olen itse käynyt harrastamasssa avantouintia Kulttuurisaunassa samalla kun odottelen pääsyä erääseen avantoseuraan. Niihin on nähkääs kova tunku.

Odotellessani olen pyrkinyt löytämään kaikki mahdolliset kertakävijän saunalliset avantouintipaikat. Kulttuurisaunan lisäksi tällainen paikka löytyy Vantaalta Kuusijärveltä.

20180225_142524

Kyseessä on ulkoilukeskus, jonka yhteydessä on kahvila, uimaranta, savu- ja sähkösaunat, hiihtolatuja sekä muitakin aktiviteettejä. Sinne pääsee julkisilla kätevimmin Tikkurilasta bussilla.

Olin lukenut, että talviviikonloput ovat ruuhkaista aikaa Kuusijärven saunoissa, joten olimme ystäväni kanssa paikalla sunnuntaina heti saunojen avautumisen jälkeen. Suunnitelmamme toimi, sillä silloin ei ollut ruuhkaa ja saimme nauttia sähkösaunasta ja avannosta rauhassa.

Pieni savusauna avautui klo 13 ja kävimme kokeilemassa sitäkin. Se kuitenkin oli nimensä mukaisesti aika pieni. Niin pieni että ylälauteelle mahtui suurin piirtein neljä ihmistä. Lisäksi savu kirveli silmissä ja teki hengittämisen vaikeaksi (lämmittämisessä oli ehkä mennyt sillä kerralla jotain pieleen? 🤔), joten luovutimme nopeasti. Isompi savusauna saattaisi olla miellyttävämpi.

Pihapiirissä pienet lapset laskivat pulkalla pientä mäkeä ja parkkipaikka oli täynnä hiihtäjien autoja. Järven ohi menee myös kävelyreittejä, joten pihassa oli vilinää. Itseäni nauratti olla uimapuvussa vain pyyhe ympärillä kun vieressä kulkee täysissä toppavarusteissa jengiä.

Järvi muodostaa pienen laakson, joka on kovilta tuulilta suojassa. Siksi ulkona pystyi helposti käyskentelemään pelkässä uimapuvussa, vaikka pakkasta oli reilusti yli kymmenen astetta. Jäimme moneen kertaan ihastelemaan kaunista järvimaisemaa.

Kuusijärven avanto on myös siitä hyvä, että avonaisena pidetään iso alue, josta hyötyvät pidempää matkaa uivat. Itse lähinnä kastaudun veteen, joten minulle ei ole niin väliä onko kyseessä metri kertaa metri -avanto vai iso allas.

20180225_142638

Iloitsen siitä, että avantouinti on viime vuosina kasvattanut suosiotaan. Toivoisin vain, että pääkaupunkiseudulle saataisiin lisää saunallisia avantouintipaikkoja, joihin pääsisi kertamaksulla.

Mainokset

Talvi on tullut

Välillä täällä Helsingissä kaipaa talvea. Siis sitä oikeaa lumista kylmää talvea, josta suurin osa muuta Suomea nauttii. Huurteisia puita, lumikinoksia, jäätyneitä järviä ja lumihiutaleita. Vietin viikonlopun lumisissa maisemissa ja muistin kuinka kauniiksi lumi kaiken tekeekään. Lumen natina kenkien alla on kotoisan turvallinen ääni.

132927

Helsingissä nurmikko on ollut edelleen vihreää ja puut huurteettomia. Toki se tekee elämän pääkaupungissa helpommaksi, sillä lumi aina hankaloittaa ja sekoittaa liikennettä. En myöskään fanita pakkaskelien pukeutumista, toppautumista. Lyhyet kävelymatkat Helsingissä ovat näihin viikkoihin asti sujuneet kesätennareissa ja farkuissa.

3
Töölönlahti kesällä 2017

Nyt vaikuttaa siltä, että lunta ehkä riittää pääkaupunkiseudullekin. Lämpömittari on laskenut alle nollan ja olen joutunut taas opettelemaan olemaan käyttämättä kännykkää ulkona (sormet jäätyy ilman hanskoja). On vaikea muistaa pukeutua lämpimästi. Silti toivotan pakkaset tervetulleksi, sillä kyllästyn vuodenaikoihin nopeasti. Tätä pääkaupungin irvikuvaa talvesta on kestänyt jo tarpeeksi kauan.

132823

Iso-Parran luontopolku (Pieksämäki)

Etelä-Savossa Pieksämäen koillispuolella on mainio luontoretkikohde, Vedenjakajan reitistö, jonka opasteet ja taukopaikat on vastikään uudistettu. Kun kuukausi sitten satuin olemaan paikkakunnalla, päätimme seuralaiseni kanssa käydä katsomassa minkälaisia reittejä siellä olisi tarjolla.

Oli suhteellisen nätti (vaikkakin epävakainen) syksyinen päivä eli otollinen hetki pienelle reippailulle. Ajoimme Partaharjun toimintakeskukselle, jossa on suuri kartta alueen luontoreiteistä. Päädyimme valitsemaan Iso-Parran luontopolun, joka on noin yhdeksän kilometriä pitkä ja kiertää Salvosen järven ympäri.

132508

Lähdimme kiertämään reittiä vastapäivään ja ohitimme metsään rakennetun hauskan näköisen fresbeegolfradan. Alkumatka oli leveää metsäistä kävelytietä muutaman kilometrin verran. Sitten reitti kapeutui ja pian saavuimme Salvosenmäelle, jonne on rakennettu näköalatorni ja tuotu taukopöytiä.

Päätimme juoda teetä termospullosta ja syödä vähän evästä taukopaikalla. Olimme aamulla leiponeet pannukakun tällä mainiolla maailman parhaan pannukakun reseptillä.  Hyvää siitä tulikin ja omenahillon kanssa se maistui ihanalta kirpeässä syysilmassa toisessa kädessä kuppi kuumaa teetä.

145918

Pian oli jo aika jatkaa matkaa, sillä paikallaan ollessa alkoi tulla viileä. Polku jatkui kapeana ja kohta kävelimme aivan järven rantaa. Askelia piti tarkkailla, sillä matkalla oli paljon kiviä ja juurakkoja. Etenimme ripeästi Kivilän taukopaikalle asti, jossa joimme loput teet termarista ja mutustelimme muutaman keksin. Taivas tiputti muutaman pisaran, joten kiirehdimme eteenpäin.

Ei kuitenkaan onneksi alkanut sen enempää sataa, joten loppumatkasta poikkesimme ihailemaan Ristikiven kirkkoa. Se on kaunis ulkoilmakirkko, joka on rakennettu 1971 lähelle Partaharjun toimintakeskusta. Hirsiseinät erottavat kirkon ympäristöstään ja sen sisällä kasvaa seitsemän puuta. Kirkkoon mahtuu jopa 400 henkeä. Alttarina on kivi, jossa on luonnon muodostama ristikuvio.

155312

Ristikiven kirkolta ei ollut enää pitkä matka takaisin autolle. Ehdimme parahiksi perille, sillä sitten alkoikin pisaroida enemmän. Syksyinen kävelyretki luonnossa oli piristävä ja samalla rauhoittava. Illalla oli ihana rentoutua saunassa ja uni tuli varhain.

143234

Syksyistä tekemistä Turussa

Turku on mainio viikonloppuretken kohde. Turun loistava ravintolatarjonta alkaa olla tunnettu jo Turun ulkopuolellakin, jonka lisäksi Turussa on myös paljon mielenkiintoista nähtävää.

Vaikka asuin Turussa vuosia ja kävin monesti Ruissalossa, en jostain syystä ikinä saanut aikaiseksi käydä siellä sijaitsevassa Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa. Tänä syksynä vierailin lyhyen ajan sisällä kaksi kertaa Turussa ja viimein korjasin tämän epäkohdan.

Olen iloinen, että näin vaivan lähteä Ruissalon kasvitieteelliseen, sillä se yllätti minut laajuudellaan. Vuonna 1956 perustetussa puutarhassa on yli 5 000 kasvilajia! Kasvihuoneita on monta ja ne ovat ihan omia erituntuisia maailmojaan.

124312

Satoja lajeja esittelevään ulkopuutarhaan ei ole sisäänpääsymaksua, mutta suosittelen vierailemaan myös kasvihuoneissa. Niihin on lajiteltu elinolosuhteiltaan samanlaisissa paikoissa viihtyviä kasveja ja oven avauksella pääsee esimerkiksi savannin ilmanalaan. Jännää!

Ehkä erikoisin ja kuuluisin nähtävyys Ruissalon kasvitieteellisessä on jättilumme. Se on peräisin Etelä-Amerikan suurten jokien alueelta. Luin esitteestä, että lehden läpimitta voi olla lähes 3 metriä ja se pystyy kannattelemaan jopa 40 kilon painon! Huh! On mahtanut olla hämmentävä löytö länsimaisille ihmisille, jotka törmäsivät näihin jättilumpeisiin Amazonilla vuonna 1801.

123542

Tieteeseen tutustuessa tulee aina nälkä. Oma tämän hetken ravintolasuosikkini on Aune, joka on saanut nimensä 1800-luvulla samassa talossa toimineelta norjalaiselta valokuvaaja Ole Jonsen Aunenlta. Ravintola on myös sisustettu Aunen ja muiden ajan valokuvaajien ottamilla kuvilla. Tunnelmallinen ja viihtyisä lopputulos!

142551

Ja taivaallinen ruoka. Erityisesti friteerattu halloumi vadelmakastikkeella on jäänyt yllättävyydessään mieleen. Ensimmäinen pala oli viedä kielen mennessään, joten kannattaa varoa! Suussa sulavan taivaallista. Myös Aunen burgerit ovat herkullisia kuten myös lohkoperunat, jotka muissa paikoissa yleensä jätän syömättä. Aunessa tekee mieli nuolla lautanenkin… Vahva suositus Aunelle!

145107

Toinen kiva paikka keskustassa on Di Trevi, joka tarjoilee espanjalaisväritteistä bistroruokaa. Tämä on ehkä enemmän sellainen näyttäytymispaikka, josta moni seurue taisi jatkaa yökerhoihin, mutta ruoka ja juomat olivat kyllä hyviä. Itse söin kokoelman tapaksia, joista erityisesti arancinit eli friteeratut herkkutatti-pecorino-risottopallot aiolilla olivat aika törkeän hyviä.

220736

Jos liikut Turun suunnalla, käy ihmeessä myös Pienessä kirjapuodissa. Se on hurmaava yksityinen kirjakauppa, jolla on mielenkiintoinen valikoima uutta ja vanhempaa kirjallisuutta. Sekä kaikkea ihastuttavaa paperitavaraa kuten kortteja, lastenkirjoja, vihkoja ja kalentereita. Kirjapuodin yhteydessä on myös pieni söpö kahvila.

111915

Varför Paris, vi har ju Åbo on lausahdus, johon silloin tällöin törmää ja se on kyllä mielestäni oivallisesti sanottu. Jos siis kaipaat viikonloppuvirkistystä, suuntaa Turkuun!

Retkellä Nuuksiossa Haukkalammella

Olin alkusyksystä työkavereideni kanssa Nuuksiossa virkistäytymässä. Aloitimme retkemme luontokeskus Haltialta, jonne pääsee bussilla. Me kuitenkin tulimme kimppakyydeillä ja jätimme autot parkkiin Haltialle. Sieltä aloitimme 4,8 kilometrin kävelyn Haukkalammen nuotiopaikalle.

094138

En etukäteen tiennyt mitä odottaa. Vaikka olisin odottanut mitä tahansa, odotukseni olisivat todennäköisesti täyttyneet, sillä maasto ja maisemat matkalla olivat todella vaihtelevat. Oli leveää kävelytietä ja kapeampaa metsäpolkua, pitkospuita, järvimaisemia, märkiä soita ja kuivia harjuja sekä nousuja ja laskuja.

Jaloissa tuntui päivän jälkeen, että portaita tosiaan tuli kiivettyä kiivetty. Korkeuserot reitin aikana olivat yllättävän suuria.  Matka sujui rauhallisessa tahdissa, sillä meitä oli vajaa kymmenen. Menomatkalle mahtui kahdet korkeat portaat, toiset rautaiset ja toiset puiset.

095641

Perillä Haukkalammella etsimme vapaan pöydän, johon leiriydyimme syömään eväitä. Liikkeellä oli paljon muitakin retkeilijöitä, joten suurin osa pöydistä oli varattuja. Onneksi alue on iso. Paistoimme makkaroita nuotiolla ja joimme kahvit eväsleipiä syöden. Hiukan uhkasi alkaa sataa, mutta säästyimme pahemmalta kastumiselta.

101338

Evästauon jälkeen lähdimme paluumatkalle samaa reittiä kuin tulimmekin. Samana päivänä Nuuksiossa järjestettiin urheilukilpailut ja tsemppasimme kovasti vastaantulevia juoksijoita. Reitti oli niin vaihteleva, että matka ei käynyt tylsäksi. Itse asiassa saman reitin voisi kävellä moneen kertaan ilman tylsistymistä!

Kun saavuimme takaisin luontokeskus Haltialle, söimme yhdessä maukkaan lounaan Haltian kehutussa ravintolassa. Sitten tutustuimme vielä luontokeskuksen vaikuttaviin ja monipuolisiin näyttelyihin Suomen luonnosta. Ne kannattaa käydä katsomassa, jos liikkuu siellä päin.

Kaiken kaikkiaan meillä oli tosi mukava virkistäytymispäivä osaston kanssa!

093255

Brunssi ja kävelyretki Kellokoskella

Tuusulassa asuva ystäväni kutsui minut brunssille Kellokosken todelliseen helmeen, kahvila Kinuskillaan, joka sijaitsee vanhalla ruukkialueella Keravajoen rannalla. Jos liikut sillä suunnalla, suosittelen poikkeamaan sisään.

Satuimme paikalle lauantaina, jolloin tarjoiltiin dekkaribrunssia. En kyllä ihan tunnistanut mikä brunssista teki dekkaribrunssin, mutta tarjottavat olivat herkullisia ja lautanen uhkasi täyttyä liian nopeasti. Erityisesti tykkäsin keksimästäni yhdistelmästä laittaa bagelin päälle tuorejuustoa ja sen päälle pitkään kypsytettyä pähkinäpossua.

Koko menu on luettavissa täällä. Kinuskilla on tilava, mutta pöytävaraus on tietysti suositeltavaa tehdä etukäteen. Jos brunssi ei maistu, Kinuskillaan voi poiketa ihan kahvillekin. Vitriinissä oli herkullisia kakkuja. Me tulimme kuitenkin brunssista ja sen jälkiruoista niin täyteen, että kakkuvitriinin ohittaminen ei aiheuttanut vaikeuksia.

Brunssia nautittuamme teimme kävelylenkin Keravajoen historiallisessa ympäristössä. Kellokosken kartanon historia alkaa 1700-luvulla, kun kartanon tiluksilla viljeli peltoja yli sadan maanviljelijän yhteisö. Kartano rakensi koskelle ruukin (1795-1963), joka jalosti rautaa ja myöhemmin alumiinia erilaisiksi käyttöesineiksi kuten kirveiksi ja maitotonkiksi. Se synnytti alueelle työläisten joukon, ja vauhditti kylän kasvua. Kartano piti huolta omistaan ja perusti alueelle koulun ja maatalousoppilaitoksen.

130507

Itse koski on vanhojen ruukkirakennusten vieressä ja kävelimme joen juoksun suuntaisesti metsätietä pitkin. Jokilaaksossa on silta kävelijöille ja sieltä oli mainiot näkymät. Joen ylitettyämme palasimme joen toista puolta takaisin ruukkikylälle.

Paluumatkalla ihailimme Kellokosken kartanoa. ”Konni” Zilliacus rakensi 1880-luvulla kartanon päärakennuksen, joka on kaunis marjapuuron punainen kivikartano Keravajoen rannalla. Se on sittemmin muutettu Kellokosken sairaalaksi kun Zilliacus oli huikentelevaisen elämäntyylinsä takia velkaantunut niin, että pakeni velkojiaan Yhdysvaltoihin vuonna 1889. Kartanon puisto ja koko joen seutu on rauhallista sekä kaunista ja sen puolesta ihanteellinen paikka sairaalalle.

Yhteen ruukkirakennuksista on tehty ruukkimuseo. Sen sisäänpääsy on ilmainen ja siellä voi tutustua tehtaan historiaan ja sen valmistamiin tuotteisiin. Museon yhteydessä toimii myös pieni käsityöläispuoti Maijan kammari. Alueella toimii myös sairaalamuseo, joka oli meidän vierailumme aikaan kiinni eli jäi meiltä näkemättä.

Vietimme mukavan kesäisen päivän Keravajoen rannalla!

112416

Oletko rapsuttanut kettua? Entä pidellyt boa-käärmettä? Inkoossa siihen on mahdollisuus!

On ehkä väärin kertoa teille paikasta, joka on mennyt nyt talveksi kiinni, mutten millään malta odottaa kevääseen. Kyse on Lomamäen lemmikkipuistosta Inkoossa. Lomamäki on hurmaava pieni eläinpuisto, jossa eläimiä saa silitellä ja paijata!

Kuulin siitä elokuussa ja ehdimme ystäväni ja hänen lastensa kanssa vierailla siellä vielä ennen kuin puisto sulkeutui talveksi. Puisto avautuu jälleen keväällä, joten paina tämä paikka mieleesi. En ole näin mainiossa eläinpuistossa aikaisemmin vieraillut!

Puiston omistajapariskunnan ajatuksena on ymmärtääkseni ollut perustaa paikka, jossa lapset voivat tutustua eläimiin rauhallisessa ympäristössä. Osan eläimistä he ovat pelastaneet loukkaantuneena tai hylättynä. Yksi näistä on Mariah-kettu, joka löydettiin pentuna orpona. Hänen sisaruksensa voitiin kasvettuaan palauttaa luontoon, mutta Mariah kesyyntyi niin, että luontoon palauttaminen ei enää ollut mahdollista. Puisto järjestää tiettyihin kellonaikoihin mahdollisuuden päästä kettuaitaukseen ruokkimaan Mariahia ja samalla ehkä vähän rapsuttamaan häntä. Miten kaunis eläin!

Puistossa on lukuisia tuttuja ja eksoottisia eläimiä. Elokuussa näimme pesukarhuja (iik, miten suloisia!), pupuja, aaseja, papukaijoja, sikoja, käärmeitä, kalkkunoita, sisiliskoja, mangusteja, haisunäädän, koiran sekä ison Victor-kilpikonnan. Listasta varmasti unohtui moni…

Oli elämys saada pidellä ensin pientä viljakäärmettä. En ollut kuvitellut, että käärme voisi tuntua niin mukavalta! Pikkuisen käärmeen lihakset tuntuivat kädelläni ja sen iho oli miellyttävän kiinteä ja lämmin. Jostain kummallisesta syystä olin kuvitellut, että käärmeen iho tuntuisi jotenkin ällöttävältä. Ei ollenkaan!

Kun olin ensin pidellyt pientä käärmettä, vastasin myöhemmin myöntävästi kun minulta kysyttiin haluanko pidellä (suomalaisessa mittakaavassa) kookasta boakäärmettä. Se vasta olikin varsinainen elämys! Taisin vähän ihastua käärmeisiin tällä vierailulla. Molemmat käärmeet olivat sympaattisia ja rauhallisia otuksia.

163542

Varsin sympaattinen oli myös alueella vapaasti liikkunut Victor-kilpikonna. Silittelimme hänen mahtavaa kilpeään lasten kanssa. Muistankohan oikein, että Victor taisi olla noin 25-vuotias? Kuulin myöhemmin, että kilpikonnan kilvessä on tuntoaisti. Victor ei kyllä meidän silittelyihin reagoinut. 🙂

141704

Toivon pääseväni Lomamäelle ensi kesänäkin. Olisi unelmien täyttymys, jos silloin pääsisin rapsuttamaan pesukarhuja!