Porto, potviinin ja rennon elämän keskus

Ensikosketukseni Portugaliin tapahtui Portossa, jonne saavuimme alkuiltapäivästä. Olimme varanneet Airbnb-huoneiston Douro-joen eteläpuolelta naapurikaupuki Vila Nova de Gaian puolelta, sillä emme halunneet joutua ajelemaan Porton kapeilla kujilla tai ruuhkaisilla kaduilla. Se oli hyvä ratkaisu, sillä huoneistomme sijaitsi rauhallisella alueella ja saimme parkkeerattuakin ilmaiseksi.

Kävelymatka Portoon oli vain noin kilometrin pituinen ja matkalla oli puisto, josta oli upea näkymä Porton vanhaan kaupunkiin ja Douro-joelle. Puistossa oli paljon ihmisiä viettämässä rentoa iltapäivää ystävien kanssa ja nauttimassa auringonpaisteesta.

20180914_160820

Ihailimme pitkän tovin maisemaa ja tutkimme myyntikojujen tarjontaa. Sitten jatkoimme matkaa hienon Luis I -sillan yli Portoon. Sillan ylimmässä kerroksessa kulkevat jalankulkijat ja metro, alempana autot ja jalankulkijat.

20180914_185721
Näkymä Portosta Vila Nova de Gaiaan

Oli kuuma ja aurinkoinen päivä, vaikka oli syyskuun puoliväli. Meillä ei ollut erityisiä suunnitelmia lyhyellä visiitillämme kaupungissa, joten lähdimme vain kiertelemään vanhaa kaupunkia. Portugalissa talot on perinteisesti päällystetty erilaisin kuvioin koristelluilla laatoilla. Sen ansiosta huonossakin kunnossa olevat talot näyttävät kauniilta. Aurinkoisena päivänä kaikki näytti sopivan pittoreskilta ja somalta.

Nappasimme välipalaa yhdestä lukuisista konditorioista ja suuntasimme yhteen Porton must-nähtävyyteen, Lellon kirjakauppaan. Se on ollut samassa rakennuksessa vuodesta 1906 ja hyvä niin, sillä sellaisia rakennuksia ei enää tehdä. Kerrotaan, että J. K. Rowling on ottanut Lellosta mallia hahmotellessaan Tylypahkan maailmaa Harry Potter -kirjoihin.

Systeemi ei ollut kovin selkeä, mutta lopulta hiffasimme, että viiden euron sisäänpääsylippu pitää käydä ostamassa kaupan vasemmalla puolella olevasta rakennuksesta. Siellä on samalla ns. museokauppa, jossa on myytävänä kaikenlaista kirjakauppojen ystäviä innostavia esineitä. Vasta lippujen oston jälkeen liityimme jonoon itse kirjakauppaan. Onneksi jono liikkui nopeasti eikä kestänyt kovin kauaa.

Itse kirjakauppa oli kaiken sen arvoinen, sillä sisätilat olivat upeat. Kauppa oli täynnä hämmästyttäviä yksityiskohtia niin, että kirjat melkein jäivät taka-alalle. Kirjatarjonta oli valikoitunutta mutta ei kovin laajaa. Väkeä ja nähtävää oli runsaasti ja kadotin fokukseni kierrellessäni Lellossa. Kirjakaupoilla on sellainen vaikutus minuun.

20180914_171350

Pääsylipun hinnan 5 euroa sai hyvityksenä jos osti jonkin kirjan Lellosta. Minä valitsin englanninkielisen pokkarin muistoksi. Portugalissa oli muuten valtavasti kirjakauppoja. Onneksi en osaa portugalia sillä muuten koko lomani olisi kulunut kirjakaupoissa!

Porto on portviinin tuotannon pääkaupunki ja Douron vastarannalla on kuuluisien portviinitalojen konttoreita ja mainoksia. Jäi vähän kaivertamaan se, että emme kerenneet käydä tutustumassa niihin. En tiedä järjestävätkö he maisteluita tai kierroksia, mutta se täytyy ehdottomasti tutkia jos pääsen uudestaan Portoon joku päivä.

Seuraavalle kerralle jäi myös risteily Douron yläjuoksulle. Kuulin, että Portosta lähtee jokilaivoja matkalle, jonka aikana vieraillaan Douron varrella olevilla portviinitiloilla tutustumassa portviinin valmistusprosessiin. Se kuulostaa niin suurelta elämykseltä, että pistin sen heti omalle to do -matkalistalleni.

20180914_162301

Iltaruokaa söimme Porton uuden kaupungin puolella, jossa emme kovin paljoa ehtineet kierrellä. Matkalla sinne pistäydyimme ihailemaan juna-asema São Bentoa, jossa on upeat seinämaalaukset. Kävelykadulla rua de Santa Catarinalla olisi ollut kiva shoppailla ja tutkia paikallista kauppavalikoimaa, mutta siihen ei tällä kertaa ollut aikaa ja jalatkin alkoivat olla aika muusina kaikesta kävelystä.

Siksi oli ihana istahtaa Majestic Caféhen syömään. Se on kuuluisa vuonna 1921 perustettu kahvila, joka on sisustettu Belle Époque -tyylisuunnan mukaan. Vaikka sitä kutsutaan kahvilaksi, listalla on ihan kunnon ruokaakin. Itse söin kevätsalaatin lohella ja jälkiruoaksi portugalilaisen version köyhistä ritareista. Oli tosi hyvää! Miljöö oli mainio ja henki mennyttä aikaa, vaikka tunnelmaa hieman hälvensi turistien tuoma tuulahdus nykyajasta.

20180914_200225

Porto on ihastuttava kaupunki, jonne varmasti palaan. Mitä pikemmin sen parempi!

Mainokset

Piipahduksia portugalilaisiin kyliin

Lissabonin ja Porton välissä on paljon mielenkiintoisia pienempiä paikkakuntia, joista muutamassa ehdimme pysähtyä Portugalin reissumme aikana.

Sintra, UNESCO:n maailmanperintökohde, sijaitsee puolen tunnin junamatkan päässä Lissabonista. Sinne ei oikeasti kannata yrittää autolla rajallisten parkkipaikkojen takia vaan mennä ihan suosiolla junalla. Perillä on monelaisia kyytivaihtoehtoja, pyörävuokraamoja, takseja ja tuktukeja, joilla pääsee nähtävyydeltä toiselle. Sintrassa tutustuttavaa riittäisi useaksi päiväksi, joten retki kannattaa suunnitella hyvin.

Sintra ei ole kovin kompakti vaan nähtävyyksiä on eri puolilla kylän aluetta. Me otimme juna-asemalta tuktukin, jolla pääsimme 15 eurolla vähän kauempana ja korkeammalla sijaitsevalle Penan palatsille. Se oli upea palatsi, jonka Ferdinand II rakensi 1800-luvulla kuninkaallisen perheen kesäkodiksi.

20180917_124014

Jopa syyskuussa turisteja oli niin paljon, että jouduimme jonottamaan ensin lippuja ja sitten itse linnaan sisäänpääsyä yhteensä varmaan parin tunnin ajan. Onneksi jono kuitenkin eteni koko ajan. Itse asiassa koko linnan kierros tapahtui enemmän tai vähemmän jonossa. Sisätilat eivät kyllä juurikaan eronneet muista näkemistäni linnoista, joten Penan linnan liepeiden ja valtavan puiston tutkiminen voivat olla riittävä elämys. Linnan värikkyys ja hienot arkkitehtooniset yksityiskohdat olivat upeita. Palattuamme Sintran vanhaan kaupaunkiin, kiertelimme vielä sen kapeita kujia ennen kuin palasimme Lissaboniin.

20180917_133859

Pidemmällä rannikolla sijaitsee Obidosin kylä, jossa vierailua ystäväni suositteli minulle. Se on keskiaikaisilla muureilla ympäröity ikivanha kylä, jossa on ollut asutusta paleoliittiseltä kaudelta lähtien (eli tosi kauan). Keltit, roomalaiset ja maurit tietysti antoivat kylälle omat vaikutuksensa ja roomalaiset rakensivat jopa akveduktin. Vuoden 1755 maanjäristys tuhosi jotain historiallisia rakennuksia, mutta kylä on säilynyt hyvänä esimerkkinä keskiaikaisesta kylästä kapeine kivettyine katuineen.

Obidos koostuu muutamasta pääkadusta, joilla on paljon putiikkeja ja kuppiloita. Koko kylä on nopeasti kierretty, mutta sen toisessa päässä on vanha linna ja muurit, joilta on hienot näkymät lähiseudulle. Turisteja kylässä on paljon, mutta sieltä löytyy myös rauhallisempia kujia. Obidosin erikoisuus on kirsikkalikööri, ginja, jota myydään joka paikassa. Ostinkin sitä kotiin tuliaiseksi maistettuani sitä ensin yhdessä baarissa. Tumman suklaan kanssa se oli erityisen hyvää.

20180915_160347

Kun ajoimme Portosta Lissaboniin pysähdyimme summamutikassa muutamassa paikassa matkan varrella. Ensimmäinen pysähdys oli Aveiron kaupungissa. Se oli onnekas valinta, sillä yliopistokaupunki Aveiro osoittautui hurmaavaksi. Erilaisilla laatoilla koristellut talot olivat täällä erityisen kauniita ja kaupungissa olisi riittänyt tutkittavaa vaikka koko päiväksi. Jälkeenpäin kuulin, että Aveiroa kutsutaan Portugalin Venetsiaksi kanaalien johdosta.

20180915_104249

Toinen pysähdys oli Figueira de Fozin kaupunki, joka on kuuluisa valkoisesta hiekkarannastaan. Ilma oli yhtäkkiä kovin sumuinen kun olimme siellä, mutta ranta tosiaan oli kaunis. Kävin uittamassa varpaitani Atlantissa ja totesin samalla aaltojen olevan aika villejä verrattuna sisämeriin. Hameenhelmat kastuivat reisiin saakka, vaikka en todellakaan mennyt syvälle. Rannan suuntaisella kävelykadulla oli kirpputori, jota kiertelimme hetken ennen kuin jatkoimme matkaamme Lissaboniin.

20180915_125925

Lissabon, Euroopan hurmaava helmi

Kävin viikko sitten ensimmäistä kertaa Portugalissa enkä voi ymmärtää miksi vasta nyt. Se osoittautui ihanaksi ja kauniiksi maaksi, josta kirjoittelen teille useamman postauksen verran. 😀

Lissaboniin lentää suoria lentoja Helsingistä vain TAP Portugal, jonka lennot Lissaboniin ovat toistaiseksi ainoastaan kettumaisia yölentoja. Mutta jos niistä selviää, perillä odottaa kesällä kuuma ja talvella leuto ilmasto, herkullinen ruoka, ystävälliset ihmiset sekä kaunis Lissabon. Me suuntasimme lentokentältä autovuokraamon kautta Pohjois-Portugaliin, mutta siitä lisää myöhemmissä postauksista. Ennen paluuta Helsinkiin vietimme kolme päivää Lissabonissa.

Lissabon on rakennettu seitsemälle kukkulalle Tejo-joen varrelle. Turistille korkeuserot näkyvät runsaina portaina ja mäkinä, ja kun siihen lisää vielä liukkailla laatoilla kivetyt kadut, on  jalassa parasta pitää tennarit. Askelia tulee helposti päivän aikana parikymmentätuhatta, kun tutkii Lissabonin kujia ja nurkkia.

20180916_124539
Näkymä Castelo de São Jorgelta länteen

Oma reissuni sisälsikin paljon kuljeskelua ja Lissabonin elämänmenosta nauttimista. Kaupunki on yllättävän kompakti ja sen keskeisimmät alueet on helppo kartoittaa parissa päivässä. Hotellimme sijaitsi tasaisella Baixan alueella, joka oli sopivan keskeinen paikka majoitukselle.

Baixa on eläväinen alue, jonka eteläosassa on kauppojen reunustamia kävelykatuja ja kaunis ranta. Kävelykatujen lomassa on lisäksi paljon lähinnä turisteille suunnattuja ravintoloita, joiden tarjontaa testasimme pariin otteeseen ja yllätyimme positiivisesti. Söin siellä eräässä ravintolassa elämäni parhaimman paellan!

20180916_090408
Elevador de Santa Justa – kannattaa käydä!

Ikimuistoisen illan vietimme Bairro Alton kaupunginosassa etukäteen varaamassani viiniravintolassa BA Wine Barissa. Piikkipaatsaman blogissaan suosittelema ravintola oli todellakin käymisen arvoinen! Ravintolan ruokatarjonta on simppeliä, mutta hyvää: portugalilaisia juustoja ja lihoja, sardiineja, oliiviöljyjä, maalaisleipää ja hilloja.

Erityishuomio tässä paikassa on viineissä ja paikan omistajassa, joka pitää pienimuotoisia viinimaisteluja jokaiselle seurueelle. Homma toimi niin, että kerroin minkä tyyppistä viiniä haluaisin ja hän tarjosi minulle maistiaiset kolmesta vaihtoehdosta, joista samalla kertoi elävästi selkeällä englannilla (ilmeisesti hän taisi sujuvasti ainakin kolmea kieltä: englantia, ranskaa ja portugalia). Jos valitsin jostain näistä vaihtoehdoista lasillisen, ei tastingistä tarvinnut maksaa erikseen mitään. Ravintola on valtavan suosittu ja siellä on vain viisi pöytää. Siksi varaus on käytännössä pakollinen. Kannattaa myös huomioida, että tänne ei voi poiketa ”nopealle viinilasilliselle”, sillä tasting on oma ihana ohjelmanumeronsa.

20180915_205325

Hiukan erillään Lissabonin keskustasta sijaitsee Bélemin kaupunginosa, jota ei etäisyydestä huolimatta kannata jättää väliin. Raitiovaunu numero 28 vie perille ja lippuja siihen saa edullisimmin metroasemilta. Me ostimme päivälipun, jolla saimme suhata ratikoilla sinne sun tänne.

Bélem on kaunis kaupunginosa, jossa riittää nähtävää. Siellä on useampi puisto, jotka erityisesti kuumina kesäpäivinä tarjoavat vilvoitusta ihmisille. Myös meren läheisyys antaa leppeän ilmavirran. Bélemissä on mielenkiintoisia museoita, ja siellä sijaitsee alkuperäinen pastéis de nata -leivosten valmistajakahvila. Tunnistat sen oven edessä kiemurtelevasta useiden metrien pituisesta jonosta. Vaniljakreemillä täytettyjä lehtitaikinaleivoksia kannattaa ehdottomasti maistaa, koska ne ovat herkullisia.

20180916_174205
Löytöretkeilijöiden kunniaksi pystytetty muistomerkki Bélemissä

Historia oli läsnä kaupungissa kaikkialla. Siirtomaat ja löytöretket ovat jättäneet jälkensä Portugalin kulttuuriin ja niiden muisto säilyy. Ratikalla ja jalkavoimin kiipesimme idässä kohoavalle kukkulalle, Castelo de São Jorgelle, joka on ollut aikoinaan kuninkaan linna. Moni historiallinen rakennus tuhoutui vuoden 1755 suuressa maanjäristyksessä ja niin kävi tällekin linnalle. Jäljellä on kuitenkin upea näkymä kaupunkiin sekä linnoituksen rauniot.

20180918_132137
1500- luvulla rakennettu Torre de Bélem

Yksi kaupunginosa, joka jäi meiltä liian vähälle huomiolle, on Alfama. Se sijaitsee Castelo de São Jorgen itäpuolella ja rantaa pitkin sinne pääsee ilman kukkulalle kiipeämistä. Kävelimme Alfamassa vasta viimeisenä päivänä ja näimme monta sympaattista ravintolaa ja maalauksellisia kujia. Alueella on jonkin verran pikkuputiikkeja ja ilmeisesti se herää kunnolla eloon vasta alkuillasta. Onhan se hyvä, että jotain tutkittavaa jäi seuraavallekin Lissabonin matkalle!

IMG-20180918-WA0022

Kreisejä nähtävyyksiä Etelä-Islannissa

Olin kesällä viikon Islannissa. Reykjavikin lisäksi pääsin näkemään hienoja luonnonmuodostelmia Lounais- ja Etelä-Islannissa. Osallistuimme järjestetylle puolipäiväiselle Kultainen kierros -retkelle sekä vuokrasimme auton, jolla huristelimme läpi Etelä-Islannin suurimmat nähtävyydet.

Kultainen kierros -retki oli kokemisen arvoinen. Opastetulla retkellä kiersimme Thingvellirin kansallispuistossa, Haukadalurin geotermisen alueen geysireillä sekä Gullfossin vesiputouksella. Thingvellir on islantilaisille tärkeä paikka, sillä Islannin ensimmäinen parlamentti kokoontui siellä 900-luvulla. Se sijaitsee myös kahden mannerlaatan erkanemispaikassa ja maan pinnasta näkee kuinka kallio on repeillyt(!). Mannerlaatat liikkuvat edelleen hiljalleen kauemmas toisistaan. Geysirien alueella näimme mahtavan Strokkur-geysirin syöksevän kiehuvaa vettä syvyyksistä. Matkalla valtavalle Gullfoss-vesiputoukselle pääsimme maistamaan luonnon lähteestä pulppuavaa vettä. Maistui muuten hyvältä!

20180628_122116
Gullfoss

Järjestetylle retkelle kannattaa osallistua, sillä ainakin me saimme siinä paljon mielenkiintoista lisätietoa Islannista hyvältä oppaaltamme. Lisäksi molemmat saatoimme katsella nähtävyyksiä rauhassa eikä toisen havainnointikyky mennyt autolla ajamiseen.

Järjestetyllä kyydillä menimme myös Siniselle Laguunille, joka on turistien keskuudessa valtavan suosittu kuuma lähde, nykyään spakylpylä. Sen veteen on sekoittunut piikiveä ja sillä sanotaan olevan erityisen hoitava vaikutus. Tämä kuuma lähde on täydellisen kaupallistettu ja edullisimmatkin liput maksavat lähes sata euroa. Kokemus oli, uskomatonta kyllä, kuitenkin sen arvoinen. Vesi oli ihanan lämmintä (eri lämpöistä eri kohdissa laguunia) ja hintaan kuului mutanaamio, pehmoinen pyyhe sekä ilmainen juoma, jonka pystyi nauttimaan vedessä. Lisäksi kylpylän järjestelyt olivat loistavat. Enpä ole aikaisemmin ollut kylpylässä, jossa on esimerkiksi kuivaushuone, jotta pukuhuoneiden lattia ei kastu. Hieno kokemus kaiken kaikkiaan!

20180629_155746

Siniseltä Laguunilta jatkoimme lentokentälle, josta vuokrasimme auton. Seuraavien päivien aikana näimme vesiputouksia, joista mielestäni hienoin oli Seljalandsfoss, jonka taakse pystyi kävelemään. Muita näkemiämme putouksia olivat Skógafoss ja Ægissíðufoss. Myös pienempiä vesiputouksia näkyi siellä täällä matkan varrella.

Yhtenä päivänä tutustuimme Hvolsvölluriin viime vuonna avattuun Lava-keskukseen, jossa on tulivuori- ja maanjäristysnäyttely. Museo oli odottamaani pienempi, mutta sitäkin interaktiivisempi. Siellä pääsi mm. kokeilemaan miltä maanjäristys tuntuu. Museo oli kaksikielinen, tekstit olivat islanniksi ja englanniksi. Opin paljon uutta maapallomme geologiasta. Lisäksi museon kahvilasta saa erinomaisia kakkupaloja!

Ehkä omituisin nähtävyys etelässä oli 40 vuotta sitten rannikolle pakkolaskun tehneen amerikkalaisen sotilaslentokoneen hylky. Sinne vei 3,5 kilometrin pituinen kivinen tie, joka kulki kuumaisen mantereen halki. En ole ollu omituisemmassa paikassa. Auto oli jätettävä päätien varteen ja perille oli käveltävä viiltävässä tuulessa. Silminkantamattomiin näkyi pelkästään kivistä maata. Hylky on suosittu nähtävyys erityisesti valokuvausta harrastavien ja amerikkalaisten nuorten keskuudessa. Molempia oli hylyn luona kymmeniä.

20180701_150500
Vik, kaupunki Etelä-Islannissa

Reynisfjara Beach, musta ranta Vikin länsipuolella on monella tavalla erikoinen ja must-nähtävyys, jos ajelee Etelä-Islannissa. Ranta on täynnä veden hiomaa pientä mustaa ja harmaata kiveä. Aallot ovat rannalla arvaamattomia ja kuolemanvaarallisia: moni pahaa aavistamaton on kääntänyt selkänsä ottaakseen kuvia upeista kallioista, kun voimakas aalto on valtavalla voimallaan tullut ja vienyt kuvaajan mukanaan.

Pysyttelin itse kaukana rantaviivasta ihailemassa upeita kalliomuodostelmia. Rantaa kannattaa kävellä pidemmälle, sillä kallio on halkeillut eri kohdista eri tavalla. Uskomattomia muotoja! Täällä on myös mahdollista nähdä lunneja, jotka lentelevät lokkien seassa. Ne erottaa helposti värikkäästä nokasta ja räpiköivästä lentotyylistä. Vietin pitkän tovin niska kenossa tarkkaillen lintuja kallion päällä.

20180701_134008

Jatkoimme Vikistä vielä hiukan eteenpäin itään ja koilliseen, sillä meillä oli sopivasti aikaa käydä katsomassa jääkaudella muodostunutta kanjonia, Fjaðrárgljúfuria. Sen sata metriä korkeat seinämät reunustavat pohjalla virtaavaa Fjaðrá-jokea. Kanjonia pääsee parhaiten ihailemaan kävelemällä itäistä polkua pitkin kanjonin seinämän päällä aina vesiputoukselle asti. Maisemat ovat upeat!

20180701_171113

Matkalla kanjonille pysähdyimme katsomaan päätien varressa olevaa erikoista näkyä, Laufskálavarðaa. Entisajan matkailijat ovat pinonneet kiviä pieniksi keoiksi tuomaan hyvää onnea matkalle erämaan halki. Karussa maastossa kivikeot ovat taianomainen näky.

Islannissa kun oltiin, olisin kovasti halunnut nähdä jäätikön. Niille ei kuitenkaan ole mitään asiaa ilman opastettua retkeä, koska jäätiköt ovat osaamattomalle ja kokemattomalle vaarallisia (ja toisinaan valitettavasti kokeneemmillekin).  Me emme olleet varanneet jäätikköretkelä, joten ajattelin että jäätikkö jäisi näkemättä. Etelässä ajaessamme näimme kuitenkin päätiestä erkanevan tien ja kyltin, joka opasti jäätikölle. Yhteistuumin päätimme mennä katsomaan olisiko sittenkin mahdollista pienellä vaivalla päästä edes näkemään jäätikköä lähempää. Lumihuippuisia vuoria ja jäätiköitä oli kyllä horisontissa tullut jo nähtyä.

Tie vei Sólheimajökull-jäätikön läheisyyteen parkkipaikalle, jossa yritykset tarjosivat jäätikköretkiä. Mutta mikä parasta, ihan ilman retkeäkin saattoi kävellä lyhyen matkan paikkaan, jossa pääsi näkemään valtavan jäätikön eteläreunan. Se oli vaikuttava näky ja surullinen muistutus maapallon lämpenemisestä. Ei niin kovin kauaa sitten kävelypolkummekin oli ollut jään peitossa, mutta jää vetäytyy vuosi vuodelta pohjoisemmaksi.

20180702_114234

Olisi ollut hienoa päästä koskemaan jäätä, mutta Islannissa jos missä kannattaa ihan oikeasti pelata varman päälle ja välttää turhia riskejä. Luonnon voimat siellä tuntuvat olevan tavallistakin arvaamattomampia ja sulava jää ei ole kovin luotettava elementti. Tyydyimme siis ihailemaan pysäyttävää näkyä turvallisen matkan päästä. Kaikki turistit eivät niin tehneet ja saatoimme vain toivoa, että jäätiköstä ei juuri sillä hetkellä irtoaisi jäävuorta, jonka aalto pyyhkisi uhkarohkeat turistit alleen.

Vedessä näkyi jäätiköstä irronneita lohkareita, joista osa oli melkein mustia. Se on tulivuorenpurkauksista vapautunutta tuhkaa, joka on kiinnittynyt lohkareisiin ja värjännyt ne mustaksi. Myös itse jäätikkö ei ollutkaan kokonaan valkoinen!

20180628_085714

Paljon erikoista ja kummallista tuli nähtyä Islannin matkalla. Opin paljon uutta niin maapallosta, Islannista kuin itsestänikin. Sain upeita kokemuksia ja ihania hetkiä.

Voit lukea aikaisemmat matkakertomukseni Islannista täältä (Reykjavik) ja täältä (ratsastamassa issikoilla).

Islanninhevosilla ratsastamassa

Kun kerroin lähteväni matkalle Islantiin, aika moni kysyi ensimmäisenä että kai menen sitten ratsastamaan islanninhevosilla. Minuakin se kiinnosti, mutta asiassa oli yksi ongelma. Olen kohtalaisen merkittävästi allerginen hevosille. Olen lapsuudessani ratsastanut kerran tai pari, joten tiedän, että saan oireita jo siitä, kun istun autossa hevostallin ulkopuolella.

Mutta islanninhevoset ovat aika hellyyttäviä ja käyn Islannissa todennäköisesti vain tämän kerran. Viimeiseen asti pohdin uskallanko ottaa riskin ja miten minun pitäisi toimia.

Paluulentoamme edeltävänä päivänä päätin uskaltaa ja varasimme tunnin pituisen alkeisratsastuksen läheiselle tallille seuraavan päivän aamuksi. Meillä kävi tuuri, sillä heillä oli vapaita paikkoja tunnille. (Suosittelen normaalitilanteessa varaamaan ratsastukset kunnolla etukäteen.)

Hiukan jännittyneinä suunnistimme seuraavana päivänä talleille. Otin aamulla ylimääräisen keuhkoputkia avaavan astmalääkkeen ja pakkasin erikseen puhtaat vaihtovaatteet kenkiä myöten mukaan. Tallilla kohtasimme parikymppisiä eurooppalaisia nuoria, jotka olivat tulleet kotimaastaan Islantiin kesätöihin tallille. He puhuivat hyvää englantia ja olivat muutenkin kokeneita oppaita. Meidän oppaalle annoinkin erityiskiitokset hyvästä tunnista.

Islanninhevoset ovat ilmeisesti paljon rauhallisempia kuin muut hevosrodut, joten niillä ensikertalaisenkin voi viedä maastoon. Meidän ryhmässä oli neljä ratsastajaa ohjaajan lisäksi. Kun olimme saaneet kypärät päähän ja kaikki päässeet hevosten selkään, lähdimme kävelemään tallilta hiekkatietä pitkin kukkuloiden suuntaan.

IMG-20180703-WA0025

Hiekkatiellä tunsin ensimmäiset henkeä ahdistavat oireet kun olimme jo jonkin matkan päässä tallilta. Siinä pohdin hetken onko järjetöntä jatkaa, mutta tulin sitten siihen tulokseen että olimme kuitenkin matkalla poispäin tallilta raikkaaseen ilmaan. Todennäköisempää on, että hengittäminen helpottuu. Ja niinhän siinä kävikin. Puolivälissä tuntia vetäisin hevosen selässä toisen keuhkoputkia avaavan lääkkeen ja pärjäsin tunnin ihan hyvin. Toki nielua kutitti, mutta minun kohdallani kokemukseeni perustuen se ei ole kovin vaarallista.

On ymmärrettävää, että 60 minuutin pituisella tunnilla ei kovin paljoa ehdi opettaa hevosten käsittelyä. Kuulimme miten hevosen saa hiljentämään sekä kiristämään tahtia ja kääntymään oikealle sekä vasemmalle. Itse jouduin käyttämään näistä ainoastaan kääntymistä, sillä parissa kohtaa hepollani oli oma mielipiteensä parhaasta reitistä. Yhdessä kohdassa oli myös ilmeisen hyvää heinää, jota piti päästä maistamaan.

Muuten hän tassutteli kuuliaisesti ohjaajan perässä. Laukkaa tai islanninhevosten omaa askellusta tölttiä emme kokeilleet ja ihan hyvä niin. Hevosen selässä pysymisessä oli ihan tarpeeksi haastetta ensikertalaiselle kävelyssäkin. Ylitimme neljä kertaa pienen joen, joka kulki laaksossa. Se oli hauskaa ja hevoset onneksi tuntuivat tietävän mitä tekivät. Uskalsin alkujännityksen jälkeen ottaa muutamia kuvia ratsastukseltamme.

20180703_105215

Palattuamme tallille palautimme lainakypärät ja joimme kupilliset teetä. Islanninhevonen on rotu, joka on jalostettu Islannissa viimeisten 1000 vuoden aikana. Jotta rotu pysyy puhtaana, Islantiin ei saa tuoda muita hevosia, ja jos islanninhevonen viedään ulkomaille, se ei saa enää palata Islantiin. Ulkomailta ei myöskään saa tuoda omia ratsastusvälineitä kuten kypäriä mukanaan ellei desinfioi niitä ensin. Tästä syystä talleilla on hyvin lainavarusteita tarjolla. Itse ratsastin ulkoiluhousuissa ja -takissa sekä lenkkareissa. Ratsastuksen jälkeen vaihdoin vaatteet ja suljin ratsastusvaatteet kenkineen tiukasti muovipussiin, jonka avasin seuraavan kerran kotona kylpyhuoneessa ennen pyykkikoneen käynnistystä. Näillä varotoimenpiteillä säästyin pahemmilta allergiaoireilta.

Islanninhevosella ratsastaminen oli mainio kokemus erityisesti Islannin kauniin ja erikoisen luonnon takia. Rauhallisilla hevosilla ensikertalainenkin pääsee maastoon, mikä on mainio elämys.

10 vinkkiä Reykjavikiin

Kävin juhannuksen jälkeen Islannissa ja ihastuin Reykjavikin söpöön kaupunkiin. Tässä kokemukseni ja vinkkini matkaa suunnitteleville.

1) Laugarvegur
Tutustuminen kaupunkiin on helpointa aloittaa kävelemällä Reykjavikin värikästä kävelykatua, Laugarveguria, luoteeseen. Se on usein turistien kansoittama, mutta sen varrelta löytyy monia mielenkiintoisia putiikkeja ja kahviloita. Islannissa ei ole ollut juurikaan puita sen jälkeen kun viikingit kaatoivat kaikki puut. Siitä johtuen suurin osa taloista Islannissa on päällystetty aaltopellillä. Se tuntui aluksi hassulta, mutta katukuvassa siihen tottui nopeasti.

20180628_175922

2) Bonus
Islanti on kallis maa jopa Suomen hintatasoon tottuneelle. Jos haluat pihistää, osta evääsi Islannin edullisimmasta ruokakaupasta Bonuksesta. Kannattaa ostaa skyriä! (Lausutaan ’skiir’ islanniksi.)

3) Sea Baron
Ystävälleni oli suositeltu Sea Baron -ravintolaa eikä turhaan. Kävimme täällä lopulta kaksi kertaa, koska heidän laittama kala vain oli niin hyvää. Paikkana ravintola muistuttaa merimiesten ruokalaa eli se ei suinkaan ole viihtyisimmästä päästä. Mutta ruoka oli toooosi hyvää.

20180627_183736

Ravintolan vitriiniin oli tehty valmiiksi vartaita, joista sai valita itse haluaako turskaa, lohta, nieriää vai jotain muuta pohjoisen kalaa. Lisäksi oli peruna- ja kasvisvartaita. Minä maistoin eri kerroilla turskaa (kuva alla) ja nieriää. Kaveriksi otin kasviksia ja toisella kerralla kehutun hummerikeiton. En tiedä miten he oikein valmistavat kalan, mutta kaikessa yksinkertaisuudessa se oli tajuttoman hyvää.

20180627_181921

4) Sandholt
Olette varmasti jo huomanneet, että pidän kahviloista. Niillä on erityinen paikka sydämessäni ja Islannissa jouduin hieman kamppailemaan itseni kanssa, sillä kahvittelu ei kalliissa maassa ole ehkä kaikkein järkevin ajankäyttömuoto.

Kävimme yhtenä aamuna aamiaisella paikallisessa leipomokahvilassa Sandholtissa ja ihastuin paikkaan niin, että kävimme siellä uudestaankin. Ei todellakaan ole tavallista, että käyn matkalla useamman kerran samassa paikassa, mutta Sandholtissa kaikki oli niin hyvää. Monipuolisesta valikoimasta löytyy jokaiselle jotain ja kahvila olikin tosi suosittu. Lyhyt jonotus ei häirinnyt, kun tiesin saavani herkullisen aamupalan.

20180627_091759

5) Ranta
Laugavegurin kaltainen hyvä kävelykohde on Reykjavikin koillisranta. Uudelta konserttisali Harpalta kannattaa kävellä rantaa pitkin kaakkoon ja ihailla hyvällä säällä vastapäistä vuoristomaisemaa. Harpassa kannattaa käydä myös sisällä. Konserttisalin julkisivu koostuu sadoista ikkunoista, jotka luovat sisälle jännän tunnelman.

20180627_102059

Harpan viereinen ranta on kivinen ja ihmiset ovat kasanneet kiviä torneiksi. Kaunis paikka monella tapaa! Eräs aasialainen pari otti tässä hääkuvia. Pidemmällä rannassa on kaunis Sun voyager -veistos, joka muistuttaa viikinkilaivaa, mutta on tarkoitettu symboloimaan valoa ja toivoa auringon kunniaksi.

20180627_155946

6) Kumiko
Ydinkeskustan ulkopuolelle vanhaan satamaan on muodostumassa muodikas kaupunginosa, jonne hipsterit ovat perustaneet putiikkeja ja kahviloita. Japanilaiseen kahvilaan Kumikoon on aika pitkä matka tallustaa, mutta siellä kannattaa silti käydä. Valitsin listalta kupin savuista oolong-teetä sekä kirsikkamuffinin ja nautin niistä sekä paikan rauhallisesta tunnelmasta nurkkapöydässä.

20180627_112717

7) Kirjakaupat
Islantilaisille kirjallisuus on tärkein kulttuurin muoto ja sen huomaa myös kirjakauppojen määrästä. Pelkästään Laugavegurilla on useampi kirjakauppa, joissa on mainio tunnelma ja paljon nähtävää myös islantia osaamattomalle, mikäli kirjat kiinnostavat. Monissa kirjakaupoissa oli myös laadukas kahvila, jossa pystyi syventymään ostamiinsa kirjoihin.

8) Joulukaupat
Reykjavikissa on ainakin kaksi joulukauppaa ellei enemmänkin ja ne ovat auki ympäri vuoden. Jos haluat hankkia erikoisia joulukoristeita, joita ei löydy naapurilta, etsiydy näihin joulukauppoihin! Yllättävää kuitenkin on, että Islannin perinteeseen ei kuulu suomalainen joulupukki. Sen sijaan Islannissa on ”uskottu” kolmeentoista vuorilla asuvaan joulupukkiin, jotka tekevät ilkeyksiään joulun alla.

20180627_123504

9) Jäätelö
Islantilaiset ovat hulluna jäätelöön ja ostavat sitä säästä riippumatta. Paikallinen jäätelö on vähän erilaista kuin suomalainen, joten sitä kannattaa maistaa, vaikka sää olisi kylmä.

20180627_151818

10) Kissat
Reykjavik on kissojen kaupunki. Liikenne on sen verran rauhallista, että kisulit kuljeskelevat vapaana kaupungissa ja vahtivat reviirejään. Vietin Reykjavikissä yhden kokonaisen päivän ja näin sinä aikana 11 kissaa. Luulen, että sitäkin useampi kissa näki minut, sillä en välttämättä ollut kovin tarkkaavainen koko ajan. Moni kissa antoi rapsuttaa silkkistä turkkiaan ja suurimmalla osalla oli panta, josta selvisi heidän nimensä ja kotinsa.

20180627_152926

Voisin hyvin lähteä Reykjavikiin uudestaankin!

Kesähaaveita

Vaikka lämpötilat ulkona ovat vielä pakkasen puolella, ajatukseni ovat jo ensi kesässä. Muutaman kuukauden päästä ollaan aivan kesäkuun kynnyksellä! Valon lisääntyminen on vienyt muistoissa viime syksyn Espanjan matkaan.

Vietin viikon Benalmadenassa, joka on pieni siisti rantakohde aurinkorannikolla Fuengirolan vieressä. Rantakausi oli loppumassa, mutta auringonlämpöä riitti vielä hyvin.

Yhtenä aamuna ehdin ihailemaan auringon nousua. Otin aamupalan mukaani ja kävelin hämärässä kilometrin verran, jotta näin auringonnousun aallonmurtajan takaa. Istahdin isolle kivelle nauttimaan smoothiestani ja kauniista maisemasta. En ollut ainoa. Rantakadulla oli paljon lenkkeilijöitä ja kävelijöitä, jotka hiljalleen auringon noustua ja alkaessa paistaa lämpimästi siirtyivät sisätiloihin nauttimaan aamiaista.

083212

083555

Benalmadenassa oli mukavat kävelymahdollisuudet. Aallonmurtaja on suosittu lenkkeilyreitti kuten myös rantabulevardi. Eloisaa osittain katettua kauppa- ja ravintolakatua oli myös hauska kävellä iltaisin.

142823

Vaikka alueella on paljon ns. turistiravintoloita, ruoka oli espanjalaisittain maukasta. Paellaa, vaaleaa kalaa ja tapaksia, nam!

131204

Muutama päivä kului rannalla auringossa leväten ja kaupungilla kävellen. Lisäksi teimme kaksi päiväretkeä, Rondaan ja Gibraltarille. Benalmadenassa olisi lisäksi ollut Sea Life -merimaailma ja Calamorro-kukkulalle johtava teleférico-gondolihissi, jotka molemmat jäivät meiltä tällä reissulla kokematta. Calamorrolla järjestetään haukkaesityksiä ja siellä on kävelyreittejä hienoissa maisemissa. Mutta hyvähän se on, että jotain nähtävää jäi myös seuraavalle matkalle!

082925