Pyrähdys Walesiin

Marraskuu vaihtuu joulukuuksi ihan näinä päivinä, mutta en ihan vielä ala hehkuttamaan joulun lähestymistä. Sen sijaan palaan muistoissa marraskuun alkuun, kun kävin työmatkalla Cardiffissa Walesissa.

Vapaata aikaa ei työkiireiltä ollut kovin paljoa, joten tiukkaa priorisointia oli tehtävä. Tärkeimpänä Iso-Britanniassa on aina päästä iltapäiväteelle, joten paikalliselta suositusta kysyttyäni suuntasin kello viiden teelle St. David’s hotelliin rannan tuntumaan. Hotellin sijainti on mainio, sillä ravintola Admiralin ikkunoista on kaunis näkymä Cardiffin lahdelle ja vastapäiselle  rannalle.

20171108_161140

Admiral tarjoilee perinteistä iltapäiväteemenua kerrosvadissa. Herkuttelu aloitetaan neljällä erilaisella leivällä (finger sandwiches). Keskikerroksessa odottavat skonssit, joista annoin keittiöönkin palautetta: kerrassaan erinomaisia! Olen monesti syönyt käsiin murenevia kuivia skonsseja. Nämä eivät olleet mitään sellaista vaan meheviä ja maukkaita. Skonssien kanssa syödään hilloa ja eräänlaista makeaa hapankermaa (clotted cream). Sille ei löydy käännöstä suomenkielessä eikä vastinetta suomalaisessa kaupassa.

20171108_164332

Lopuksi herkuttelin ylimmän kerroksen maltillisilla suupaloilla. Teetä ehdin juoda iltapäiväteen aikana kaksi kannullista, ensin mustaa maustettua teetä ja sitten chai rooibos -teetä. Teelaadun valinta oli tehty miellyttäväksi, sillä kaikkia teelaatuja pääsi tuoksuttamaan teemenussa, joka oli pieni tarjotin täynnä pieniä näytepurkkeja eri teelaaduista. Arvostan! Arvostin myös sitä, että eri teelaadulle tuotiin uusi kuppi. Varsinkin kun sen kyljessä oli kuningatar Elisabethin kuva.

20171108_171452

Ravintolasta poistuessani näin hotellin vastaanotossa Stephen Fryn, tuon kuuluisan englantilaisen näyttelijän, joka muistetaan Suomessa ehkä parhaiten Kyllä Jeeves hoitaa -roolistaan Jeeves-palvelijana. Hetken hämäännyksen jälkeen säilytin suomalaisen viileyteni ja jatkoin tyynesti matkaani ilman ei oo totta -kiljahduksia.

Koska aikaa ei ollut tuhlattavaksi, yritin saada vieraan kaupungin tehokkaasti haltuun. Admiral-ravintola sijaitsi kaupungin laidalla, joten suoritin puolen tunnin happihyppelyn kävellessäni rannasta keskustaan. Siellä kolusin ensimmäisenä kävelykatujen ympäristön ja yllätyin Cardiffin sympaattisesta keskustasta. Jouluvaloja ja -tavaraa oli jo esillä ja paljon mielenkiintoista tutkittavaa.

20171108_183022

Kaupat olivat kätevästi lähekkäin ja pieniä kauppakujiakin siellä täällä. Kunnon shoppailuun olisi voinut käyttää kokonaisen päivän, mutta ehdin muutamassakin tunnissa tehdä jo joululahja- ja matkamuisto-ostoksia.

Illalla kävimme vielä työporukalla syömässä Jamie Oliverin italialaisessa ravintolassa. Tiesin Jamien julkisuudesta, mutta en ollut ikinä syönyt hänen ravintolassaan enkä kokeillut hänen reseptejään. Suhtauduin ehkä aavistuksen skeptisesti, mutta jouduin toteamaan, että ruoka oli täydellisyyttä hipovaa.

Koska olin mussuttanut iltapäiväteen muutamia tunteja aikaisemmin, halusin syödä nyt jotain kevyttä. En nähnyt kovin paljoa vaivaa lukiessani menua (olipa paljon hienoja ruokasanoja) enkä ymmärtänyt valitsemani salaatin kuvauksesta ihan kaikkea, mutta lopputulos oli törkeän hyvä.

Five-a-day super food salad

Your five-a-day dished up in a wholesome salad of quinoa, fennel, celeriac, squash, roasted cauliflower, mung beans, radicchio, plenty of herbs & lemony extra virgin olive oil

Jälkiruoaksi vielä tiramisu ja voilá, olin valmis kaatumaan hotellin sänkyyn täydellisen tyytyväisenä päiväni antiin.

20171111_143725

PS. Jos ikinä matkustat Walesiin, pidä huolta, että maistat näitä Walesin kakkuja (Welch cakes). Olivat todella hyviä lämpiminä. Siis todella, todella hyviä. Toin näitä mukanani kotiin tuliaisena eikä yhtään mikrolla lämmittämisen jälkeen haitannut, että olivat muutaman päivän vanhoja. Ehkä vielä guuglailen voisiko näitä tehdä kotonakin suomalaisista ainesosista.

Mainokset

Apinamaista menoa Gibraltarilla

Lähdin pimeyttä ja kylmyyttä karkuun Espanjan aurinkorannikolle. Ja kun kerran siellä olin, halusin käydä Gibraltarilla katsomassa Euroopan ainoaa vapaana elävää apinalajia.

20171025_140238

Gibraltar on monella tapaa kummallinen paikka. Se sijaitsee Espanjan etelärannikolla, mutta on Iso-Britannian omistuksessa. Se on englanninkielinen poukama keskellä Espanjaa ja valuuttana siellä käy punta. Gibraltarin oma punta ei puolestaan käy maksuvälineenä Iso-Britanniassa. Gibraltarille kuljetaan lentokentän kiitotien halki. Olen aina kuvitellut, että Gibraltar on Espanjan eteläisin kohta, mutta tämä ei ole totta ollenkaan. Gibraltar on eteläisimmän kohdan itäpuolella.

Jos tässä ei vielä ollut tarpeeksi erikoisuuksia, niin Gibraltarin vuorella elävät apinat, magotit, vähintäänkin hämmentävät vierailijoita. Wikipedian mukaan magotteja eli berberiapinoita on aikoinaan elänyt jopa Keski-Saksassa ja Irlannissa!

20171025_140408

Nousimme lyhyen matkan Gibraltarin vuorelle kabiinihissillä. Meitä oli varoiteltu apinoiden aggressiivisuudesta, joten olimme hiukan jännittyneitä. Yhtä ystävääni on kerran purrut apina (ei tosin Euroopassa) ja olin siksikin varuillani. Gibraltarilla apinoita kiellettiin ehdottomasti ruokkimasta huiman sakon uhalla. Neuvottiin myös pitämään tiukasti omista tavaroista kiinni, sillä apinat saattavat varastella esimerkiksi hattuja.

Ehkä siksi yllätyimme kovin, kun vuorella tapasimme lungeja rauhassa kaiteilla ja kiveyksillä istuvia pörröpäitä. Ehkä apinat viettivät siestaa tai olivat muuten vain leppoisia yksilöitä, mutta me emme kokeneet oloamme ollenkaan uhatuiksi missään vaiheessa. Toki emme menneet uhkarohkean lähelle emmekä pyrkineet minkäänlaiseen kontaktiin apinoiden kanssa. Ikäväkseni näimme muutaman typerän turistin, jotka menivät häiritsemään apinoita ja saivat sitten slaagin kun apina reagoi. Ihmiset ovat kyllä välillä aika typeriä.

Me otimme noin ziljoona kuvaa, ensin kauempaa ja sitten uskaltautuen vähän lähemmäksikin. Magotit olivat oikein sympaattisia ja apinamaisia. Todistimme muun muassa apinapentujen leikkiä kallioseinällä ja kirppujen etsintää kaverin turkista.

20171025_135804

Magotit asuvat Gibraltarinvuorella ja ihmisasutus on alhaalla rannan tuntumassa. Ylhääntä oli upeat maisemat alas kaupunkiin. Gibraltarin pinta ala on 6,5 neliökilometriä ja siellä asuu noin 33 000 asukasta.

20171025_134531

Gibraltar on ollut Iso-Britannian hallussa vuodesta 1704, jolloin englantilais-hollantilaislaivasto valtasi sen osana Espanjan perimyssotaa. Iso-Britannia halusi saada tukikohdan Välimerelle turvatakseen omia kauppareittejään ja on säilyttänyt valtauksensa siitä lähtien. Alueen palauttamisesta Espanjalle on sodittu, neuvoteltu ja pidetty kansanäänestyksiä, mutta nyt näyttää siltä, että asukkaat kuuluvat mieluummin Isoon-Britanniaan.

Vanhan tarun mukaan englantilaiset joutuvat luopumaan Gibraltarista, jos magotit häviävät. Toisen maailmansodan aikana Winston Churchill tuotti apinoita lisää Pohjois-Afrikasta. Tekikö hän sen estääkseen apinoiden häviämisen Gibraltarilta?

Oli miten oli, Gibraltar on kummallisuudessaan käymisen arvoinen paikka!

20171025_142518

Robert Burnsin jalanjäljillä Skotlannissa

Kesälomamatkani tänä kesänä suuntautui Skotlantiin, jossa tein ystäväni kanssa seitsemän päivän roadtripin. Matkalukemiseksi lainasin kirjastosta skotlantilaisen 1700-luvulla syntyneen runoilijan Robert Burnsin runokirjan.

Monen teekupposen äärellä tuli sitä lueskeltua. Tunnelmaan sopi hyvin se, että kirja oli painettu 1900-luvun alussa, jolloin myös käännös oli tehty. Eniten pidin Burnsin rakkausrunosta Red, Red Rose.

Mun kultani on ruusunen
– Robert Burns, suom. Valter Juva –

Mun kultani on ruusunen,
kuin rusosuu haan;
mun kultani kuin sävel on,
mi uhkuu sointujaan.

Niin kaunis kuin sa, tyttö, oot,
niin syvän lemmen luot;
sua lemmin, kulta, kunnes pois
ne virtaa meren vuot.

Niin, kunnes meri virtaa pois,
ja sulaa vuorten jää;
Sua lemmin vielä, armahin,
kun suljen silmät nää.

Ja hyvästi nyt, lemmittyin!
Hyvästi hetkeks vaan!
Taas tulen luokses, lemmittyin,
vaikk’ äärest’ ääreen maan.

IMG_1706
Dunnotarin linna

Kun palasin Suomeen, etsin käsiini alkuperäisen englanninkielisen runon. En ole juurikaan lukenut käännösrunoutta, joten oli hauska verrata alkuperäistä ja käännösversiota. Ajatus on molemmissa sama, mutta kyllä ne ovat kuin omat runonsa.

Red, Red Rose
– Robert Burns –

O my Luve’s like a red, red rose,
That’s newly sprung in June:
O my Luve’s like the melodie,
That’s sweetly play’d in tune.

As fair art thou, my bonie lass,
So deep in luve am I;
And I will luve thee still, my dear,
Till a’ the seas gang dry.

Till a’ the seas gang dry, my dear,
And the rocks melt wi’ the sun;
And I will luve thee still, my dear,
While the sands o’ life shall run.

And fare-thee-weel, my only Luve!
And fare-thee-weel, a while!
And I will come again, my Luve,
Tho’ ’twere ten thousand mile!

20170708_211049
Polku, joka lähtee Dalwhinniessä Balsporran Cottage B&B:ltä

Ehdimme seitsemässä päivässä näkemään hyvin erilaisia puolia Skotlannista. Jylhiä kallioita ja aavoja hiekkarantoja Atlantin rannalla; reheviä metsiä ja karuja kukkuloita; vilkkaita kaupunkeja ja pikkuisia kyliä.

Opettelin pitämään viskistä, rapsutin paahtoleipää syövää ylämaan lehmää, upotin varpaani jääkylmän Atlantin veteen, söin haggista, vierailin neljässä erilaisessa linnassa ja herkuttelin ainakin neljällä erilaisella iltapäiväteetarjoilulla. Matka oli hieno ja säilyy muistoissa pitkään!

20170705_134133
Arbroathin kalastajakylä itärannikolla

Ylimmän kuvan teehuone Hettie’s Tea Room sijaitsee suloisessa Pitlocheryn kylässä.

Hampuri, kaupunki Elben syleilyssä

Vietin taannoin muutaman päivän Hampurissa Pohjois-Saksassa. En tiennyt kaupungista juuri mitään ennalta, joten erityisiä odotuksiakaan ei ollut. Kaivoin kaupungista toki vähän tietoa etukäteen ja lainasin oikein kirjastosta matkaoppaan mukaani.

Hampuri osoittautui oivalliseksi viikonloppureissukohteeksi. Lento sinne kestää vain kaksi tuntia ja keskikaupunki on kompaktiudessaan helposti haltuun otettavissa. Parhaiten yleiskäsityksen kaupungista saa tietysti osallistumalla kiertoajelulle ja niin tein minäkin.

Valitsin kierroksen, joka kiersi kaikki suurimmat nähtävyydet. Erityisesti minua kiinnosti tammikuussa Elben rannalle avattu filharmoninen konserttitalo, Elbphilharmonie. Se oli erikoinen näky, josta löytyy kuva tuolta linkin artikkelin loppupuolelta. Talon muotoilu on aika futuristista, ja itse pidin sitä aika kauniina ja mahtavana näkynä. Matkaseuralaiseni oli täysin päinvastaista mieltä, mutta makuasioista ei voi kiistellä. Jokaisen täytyy muodostaa mielipiteensä itse.

Kierroksen jälkeen vietin muutaman tunnin kauppoja kierrellen. Löysin Espritiltä kesäkassin ja kivan T-paidan sekä Compagnie Colonialesta haudutettavaa teetä kotiin viemisiksi. Hampurissa sijaitsee myös Nivea Haus, joka myy Nivean tuotteita edullisesti sekä paljon kaikenlaista erityistä vain näistä Nivea Haus -myymälöistä löytyvää. Edulliset hinnat ja tuotevalikoima saivat aikaan sen, että tuli ostettua paljon sellaistakin, mitä en tiennyt tarvitsevani…

Hampurin ydinkeskustaa hallitsevat kaksi tekojärveä, joista eteläisemmän, Binnenalsterin, lounaisrannalla sijaitsee trendikäs paviljonkiravintola Alex. En yleensä viihdy kovin trendikkäissä paikoissa, mutta tämä oli myös viihtyisä ja ruoka oli hyvää. Siksi päädyin syömään siellä kaksi kertaa. Maisema ravintolasta järvelle oli hieno!

En pystynyt vastustamaan kiusausta nauttia iltapäiväteetä viiden tähden Vier Jahreszeiten -hotellissa, joka tarjoilee sitä suolaiseen 59 euron hintaan. Monet kello viiden teet olen elämäni aikana syönyt, mutta en kertaakaan tämän hintaista. Oleskelutila, jossa Queen Victoria Afternoon tea tarjoiltiin, oli tyylikäs ja pukukoodina olikin smart casual.

Teelista oli ehkä makein ikinä näkemäni: se oli puusta tehty lokerikko, jossa oli näytteet jokaisesta teelaadusta. Asiantunteva asiakas pystyi siis tarkistamaan kuinka hienoa teetä mikäkin on ja onko tee poimittu käsin vai koneella (itsehän en tällaisia hienouksia kyllä erota, mutta lista oli vaikuttava joka tapauksessa).

Muilta osin iltapäivätee noudatteli muualla totuttua. Alkuun finger sandwichejä, sitten skonsseja ja lopuksi makeita suupaloja. Kyllä niistä masu täyttyi, mutta ei tämä kokonaisuus kyllä ihan hintansa arvoinen ollut. Varsinkin kun tietää, että vastaavan saa muualta edullisemmin. Mutta hauska kokemus silti!

Yksi mieleenpainuvimmista nähtävyyksistä Hampurissa oli Planten un Blomen -puisto. Se on hyvin hoidettu kaupunkipuisto, joka koostuu erityyppisistä osista. Itse tutustuin vain sen itäosiin ja japanilaiseen puutarhaan ja olin jo niistä aivan haltioissani. Puiston kartta löytyy täältä.

191706

Puistoon oli vapaa pääsy ja ihmiset olivat tulleet viettämään sinne aikaa. Väkeä ei kuitenkaan ollut liikaa vaan tunnelma oli sopivan rauhallinen. Kaikkialla oli vehreää ja runsasta. Linnut lauloivat puissa ja sorsat uiskentelivat lammissa. Myös pieneen citykaniin törmäsin eräällä polulla. Puisto on hieno kokonaisuus, jonka kiertämiseen kannattaa varata kunnolla aikaa.

Vaikka Hampuri tuhoutui lähes kokonaan toisessa maailmansodassa, on uudisrakentamisessa kunnioitettu vanhaa. Päällimmäiseksi Hampurista jäi kokemus mukavasta ja kauniistakin saksalaisesta kaupungista.

204954