Kesäretki Lahteen (eli Apulantamuseo, Olgan farmi ja Strömforsin ruukki)

Kuka odottaa talven päättymistä? 🙋‍♀️ Olen lopen kyllästynyt toppavaatteisiin ja tarpomaan kinoksissa / luistelemaan jalkakäytävillä. Lisäksi flunssa iski viimein tähänkin kotiin, joten piristän itseäni viime kesän retkiä muistelemalla.

Yhdestä Piikkipaatsaman kanssa tekemästäni päiväretkestä en ole vielä täällä bloggissa kirjoittanut. Eräänä viime kesän aamuna suuntasimme auton nokan kohti Lahtea ja Apulanta-museota Apulandiaa.

Apulanta on kuulunut meidän molempien nuoruuden suosikkeihin, joten museokäyntiin liittyi paljon nostalgiaa. Minulla ei silti ollut suuria odotuksia museolta, koska oli vaikea kuvitella millainen bändimuseo olisi. Jälkeenpäin sain todeta, että kannatti kyllä käydä.

20180719_122231
Päästiin kirjoittamaan nimemme seinään

Museossa oli näytteillä paljon erilaista bändille vuosien kuluessa kerääntynyttä muistotavaraa sekä hulvattomia tarinoita. Apis on muun muassa ostanut vanhan treenikämppänsä seinät ja rekonstruktoinut sen tuonne museoon. Asioimalla Apulandian (yllättävän) hyvässä kahvilassa sai museon kiertää ilman erillistä pääsymaksua.

20180719_114130

Lahteen kun oltiin päästy, päätimme tutustua muihinkin Lahden nähtävyyksiin. Oli kaunis päivä, joten kävelimme Vesijärven satamassa ja kiersimme Pikku Vesijärven. Pikku Vesijärven toisessa päässä on Lahti Energian Lahdelle lahjoittamat vesiurut, jotka soivat ja välkehtivät päivittäin. Katso tarkempi aikataulu täältä. Esitys on näkemisen arvoinen!

20180719_125142

Tutkimme satamarakennusten muutaman pienen putiikin ja täydensimme korvakorukokoelmiamme. Satamassa on monia viihtyisiä kahviloita, joista suosikkini on kahvila Kariranta. Se sijaitsee vanhassa rautatieasemarakennuksessa ja on sisustettu suloisen vanhaan tyyliin. Tarjoilut ovat laajat ja herkulliset.

20180719_131408

Lahdesta kurvasimme Iittiin Olgan farmille. Se on Temosten kotieläinpiha, jossa kotieläimiä pääsee tapaamaan lähempää kuin monissa muissa paikoissa. Pupujen tarhaukseen saa mennä silittelemään ja kilejä saa rapsutella. Lisäksi alueella on muun muassa hevosia, alpakoita, kanoja ja ankkoja sekä lehmiä ja lampaita. Retkikohteena se on oivallinen erityisesti pienten lasten kanssa, sillä omat eväät on sallittuja ja tilaa oli paljon lasten temmeltää. Farmilla toimii myös kahvila.

20180719_145000

Kesäreissumme viimeinen etappi oli Strömforssin ruukki Pyhtäällä. Historiallinen ruukkimiljöö on peräisin 1700-luvun lopulta, jolloin Virginia af Forselles peri ruukkitilan sahoineen ja myllyineen mieheltään. Hän hoiti ruukkia sisukkaasti ja taidolla yli 50 vuotta. Alue on nykyään hyvässä kunnossa ja siellä on paljon mielenkiintoista nähtävää. Rautaruukki- ja sahatoiminta loppui vasta 1950-luvulla. Ruukin kirkossa on Helene Schjerfbeckin alttaritaulu Ylösnousemus.

20180719_160127

Kotiin saavuimme sopivasti iltapalalle. Monenlaista nähtävyyttä kerkesimme yhden päivän aikana näkemään! Mitä sitä ensi kesäksi keksisikään?

Mainokset

Jouluista tunnelmaa Porvoossa

Kävimme toissaviikonloppuna Porvoossa Piikkipaatsaman kanssa. Vaikka oli vasta marraskuun puoliväli, vanhassa kaupungissa oli jo aavistus joulusta. Jouluvaloköynnökset oli jo ripustettu ja pienissä puodeissa oli myynnissä kaikkea jouluista. Iloitsin kovasti kun löysin uudenlaisen Johan & Nystömin tuottaman teejoulukalenterin Siirtomaatavaraliike Skafferista.

20181117_102519

Olimme liikkeellä aikaisin. Kaupat aukesivat lauantaina kymmeneltä ja ehdimme sopivasti kierrellä putiikeissa ja tehdä joululahjaostoksia. Puolilta päivin meillä oli varaus Tee- ja kahvihuone Helmessä. Siellä järjestetään silloin tällöin iltapäiväteetarjoiluja, ilmeisesti noin kerran kuukaudessa. Pidämme molemmat kovasti teestä ja iltapäiväteetarjoilut ovat aina hauskoja kokemuksia. Helmen iltapäiväteetä tarjoillaan vain tilauksesta, joten olimme varanneet ajoissa pöydän.

Ja hieno iltapäivätee se olikin! Yksi parhaista Suomessa nauttimistani! Tarjottimella kolmessa kerroksessa oli ihania suolaisia ja makeita herkkuja kuten sieni-pinaattipiirakkaa, lehtikaali-pestohyrriä, haukimoussea, hunaja-smetana-rosmariini pannacottaa, kirsikkatartaletteja ja unikonsiemen-sitruuna madeleinejä. Makupalat olivat mielikuvituksellisia ja jännittäviä. Oli ihanaa maistella niitä ajan, hyvän teen ja ihanan seuran kanssa.

Iltapäivätee tarjoiltiin talon yläkerrassa, hienossa salongissa. Melkein tuli alipukeutunut olo, kun olin liikkeellä arkivaatteissa. Hovimestari palveli meitä hienosti enkä voinut olla kuvaamatta talon upeaa sisustusta. Aivan kuin olisi ollut vierailulla viime vuosisadan alun porvariskodissa.

Kun olimme herkutelleet ja nauttineet iltapäiväteestä, meitä kehoitettiin käymään piharakennuksessa olevassa teepuodissa. Se oli myös varsinainen elämys! Ostimme molemmat kotiin tarkoin valittuja teelaatuja. Puodissa sattui olemaan käymässä myös Helmen perustanut rouva, jonka kanssa juttelimme pitkän tovin eri maiden ja ravintoloiden iltapäiväteetarjoiluista. Helmen tarjoilu veti kyllä vertoja monelle iltapäiväteelle maailmalla. Voin suositella sitä täydestä sydämestäni.

20181117_134345

Porvoossa on näin joulunalla paljon hauskoja tapahtumia ja ihanaa joulutunnelmaa. Kannattaa tsekata täältä Porvoon tapahtumat ja mennä käymään!

Lumia ja Pyryä morjenstamassa

Meillä on ystävän ja hänen lapsiensa kanssa ollut tapana muutamana edellisenä vuotena tehdä yhdessä kolmen yön pituinen retki jonnekin päin Suomea. Viime kesänä se itseoikeutetusti kohdistui Ähtäriin Lumin ja Pyryn eli Jin Bao Baon ja Hua Baon luokse.

Menomatkalla koukkasimme Juustoportin myymälän ja tehtaan kautta. Söimme siellä lounasta ja pyörimme tovin kaupoissa. Todellinen hitti lasten keskuudessa oli muovinen oikeankokoinen lehmä, josta lypsämällä tuli maitoa. Aikuisia houkutti juustotiski ja Juustoportin monenlaiset maitovalmisteet. Harmitti oikein kun meillä ei ollut kylmäkuljetusvälineitä. Kävimme menomatkalla vielä Jokipiin Pellavan tehtaanmyymälässä, joten kesän lämpö olisi pilannut maitoherkut.

20180802_165135

Olimme varanneet huoneiston kahdeksi yöksi Valkeisen lomasta, joka oli loistava majoitus meidän poppoolle. Siellä pääsi uimaan läheiseen kauniiseen järveen, paijailemaan eläimiä kuten lampaita, kaneja sekä hevosia ja syöttämään poroja! Näistä erityisesti viimeinen oli elämys ihan aikuisellekin. Porot villiintyivät tarjotusta jäkälästä – se taisi olla suurinta herkkua – ja lähtivät tietysti läiskimään heti kun jäkäläsanko oli tyhjä.

Ostimme Ähtärin eläinpuistoon kahden päivän lipun, joka sisälsi kaikki kolme eläinpuistoa: pandatalon, eläintarhan sekä kotieläinpihan. Ensimmäisenä päivänä kiersimme eläintarhan muutaman kilometrin kesäkierroksen ja näimme mm. pikkupandan (siinä vasta jännä eläin!), karhun ja majavan.

Seuraavana päivänä kiersimme loput eläintarhasta eli lyhyemmän talvireitin ja näimme esimerkiksi lumileopardin. Kotieläinpihassa kokeilimme vanhan ajan maatilan elämää ja söimme jätskit. Sitten oli vuorossa pandatalo.

20180803_114500
Lumi ottaa rennosti.

Pandataloon oli lipunoston yhteydessä varattu tietty kellonaika, jolloin pääsimme sisään. Se oli mainio järjestely, jolla estettiin liiallista ruuhkaa. Talossa sai kuitenkin viipyä sen aikaa kuin itse halusi. Lumin ja Pyryn touhuja seuraillessa aika kuluikin nopeasti. Kiersimme isot ulkotarhat ja pääsimme näkemään Pyryn herkuttelemassa bambun lehdillä. Isopanda on yllättävän kookas ja sillä on merkittävät voimat ranteissaan. Lumi puolestaan torkkui ketarat ojossa koko käyntimme ajan. Suloisia ovat molemmat.

Ähtäri ei kuitenkaan ole pelkkiä pandoja. Jos liikut seudulla, käy ihmeessä LehtoPeatin turvehoitolassa tai ainakin hoitoturvemyymälässä, Virtain perinnekylässä ja Tuurin kyläkaupassa. Perinnekylässä pääsimme tutkimaan vanhoja rakennuksia ja tutustuimme taidenäyttelyihin. Alueella oli myös pieni leikkipuisto ja vieressä Herraskosken kanava, jonka toimintaa porukalla mietimme.

20180803_154135
Perinnekylä

Kolmannen yön vietimme hotelli Mesikämmenessä, jossa on myös kylpylä. Valkeisen loman maatilamajoituksen jälkeen se tuntui hiukan persoonattomalta ja kasvottomalta, vaikka arkkitehtuurisesti se onkin jännä rakennus. Sisätiloissa on nimittäin hyödynnetty kalliota, johon hotelli on louhittu.

Paluumatkalla vierailimme ehkä erikoisimmassa museossa, jossa olen ikinä käynyt. Nimittäin Maitolaiturimuseossa, joka oli kokonaista kaksi neliömetriä. Sillä on ihan kunnon nettisivut olemassa ja jostain syystä museosta lukiessani en ollut tajunnut että museo itse on maitolaituri. Olin nimittäin kuvitellut, että maitolaiturimuseossa olisi vanhoja maitolaitureita…

20180805_150700

Museossa on luettavissa lehmän oikeuksien julistus ja ympärillä on lehmäaiheista taidetta. Toisella puolella maantietä on utareaiheinen tilataideteos ja pellolla seisoo sininen lehmä. Tämä jos mikä on erittäin suomalainen museo. Poikkea ihmeessä, jos ajat ohi!

20180803_120406
Pyry herkuttelee bambulla.

Päivä Tampereella

Turku-keskeisenä ihmisenä unohdan säännöllisesti kuinka kiva kaupunki Tampere on. Joka kerta siellä käydessäni totean, että olisi ihana käydä useammin. Ja sitten kuluu taas pari vuotta ennen kuin tulen uudestaan.

Tänä kesänä yövyin siellä matkalla Ähtäriin. Ehdin yhden vuorokauden aikana käydä kolmessa ihanassa kahvilassa. Pyymäen Oma on kahvila, jossa on aina pakko piipahtaa. Siellä on hyvää teetä ja niin suuri valikoima pullia ja piirakoita, että valitsemiseen menee aina hetki. Tällä kertaa teehetki oli vähemmän rauhallinen, sillä olin siellä aamupalalla ystäväni ja hänen kahden nopealiikkeisen vesselinsä kanssa. He olivat istuneet aamun autossa, joten ylimääräistä energiaa piisasi. Sitä purettiin myös myöhemmin mainiossa Pikkukakkosen leikkipuistossa.

20180802_091146

Toinen ihana kahvila Tampereella on kissakahvila Purnauskis. Se on valtavan suosittu ja varminta on varata aika etukäteen netistä, jotta varmasti mahtuu sisään. Pääsymaksu on 5 euroa ja sen lisäksi listalta löytyy monipuolisesti syötävää. Me joimme itse tehdyt marjamehut ja söimme jäätelöt. Kissoja Purnauskiksessa on kuusi. Niiden seikkailuja ja puuhia oli hauska seurata. Olisimme viihtyneet kissoja rapsuttelemassa paljon kauemminkin, mutta oli aika jatkaa matkaa.

20180802_124516

Suuntasimme kulkumme Tampereen Tuomiokirkkoon, jonka olin bongannut edellisenä päivänä kävellessäni hotelliltani keskustaan. Yövyin nimittäin Tammelassa huoneistohotelli Homelandissä. Valitsin hotellin puhtaasti hinnan perusteella ja olin positiivisesti yllättynyt erinomaisesta hinta-laatusuhteesta! En ollut aiemmin liikkunut Tammelassa, mutta olen iloinen että nyt oli tilaisuus tutustua siihen. Ihastuin nimittäin sen eloisaan toriin ja kauniisiin vanhhoihin rakennuksiin. Aurinkoisena päivänä puisto oli täynnä ihmisiä paistattelemassa päivää.

Luonnonkivestä vuonna 1907 rakennettu jykevä ja kunnioitusta herättävä kirkko on Lars Sonckin suunnittema. Sisältä se on toista maata:  vaaleat ja koristeellisen sisätilat ovat todella kauniit. Etelälehterin päätyseinässä on Hugo Simbergin teos Haavoittunut enkeli ja lehterin reunaa kiertää myös Simbergin maalaama orjantappuraköynnös. Yksi Suomen kauneimpia kirkkoja!

20180802_102131

Kirkolta kävellessämme kohti Pikkukakkosen leikkipuistoa, näimme matkalla Vohvelikahvilan. Vaikka sille päivälle oli jo syöty tarpeeksi herkkuja, emme voineet vastusta vohvelien houkutusta. Monipuolista lisukelistaa lukiessa meni hetki, mutta saimme lopulta tehtyä valinnat. Tässä sympaattisessa kahvilassa kannattaa ehdottomasti käydä, jos tykkää vohveleista!

 

Yllättävän paljon ehdimme nähdä lyhyessä ajassa, mutta huomattavan paljon jäi vielä näkemättä. Kyllä Tampereella pitäisi käydä useammin kuin parin vuoden välein.

20180801_153107

Retki Meikon luonnonsuojelualueelle Kirkkonummelle

Vietimme työporukan kanssa hauskan päivän Kirkkonummen Meiko-järveä ympäröivällä luonnonsuojelualueella. Lähdimme matkaan aamulla Helsingistä ja saavuimme alueen parkkipaikalle huomataksemme ettemme suinkaan olleet ainoat. Suuri parkkis oli täynnä autoja ja erittäin pron näköisiä urheilijoita. Alueella harrastetaan paljon polkujuoksua sekä swimrunia eli uinnin ja juoksun vuorottelua. Monilla olikin märkäpukuja päällä tai vähintään räpylät kädessä.

Täydestä parkkiksesta huolimatta meidän reitillä ei onneksi ollut tungosta. Näimme vain muutamia seurueita ja nuotiopaikallakaan emme joutuneet odottamaan vuoroamme.

20180818_105642

Valitsimme kierrettäväksi Kuikankierroksen, joka on 3,2 kilometriä pitkä ja suuntautuu parkkipaikalta etelään. Se kiertää Näseuddenin niemen ympäri ja matkalla on kauniita maisemia Meiko-järvelle. Reitti ei ole esteetön, mutta kuitenkin helpohko. Muutamia kertoja matkan varrella piti nousta muutama askel kalliolle. Reitin opasteet olivat tosi hyvät eikä eksymisestä ollut pelkoa.

20180818_114916

Meikon vesi oli houkuttelevan näköistä, sillä ilma oli aika lämmin. Kun saavuimme taukopaikkaamme, annoin periksi houkutukselle ja menin uimaan. Innostinpa muutaman työkaverinkin mukaan! Vesi oli täydellistä: tarpeeksi viileää virkistääkseen, mutta tarpeeksi lämmintä, jotta veteen oli helppo mennä. Uiminen oli ihanaa. Meiko-järven vesi on tunnettu kirkkaudestaan ja Kirkkonummen kaupunki ottaakin siitä juomavetensä.

20180818_144304

Taukopaikaksi olimme valinneet tulentekopaikan, jonne mennäksemme poikkesimme Kuikankierrokselta hiukan Meikonkierroksen puolelle. Etäisyys oli käytännössä vain joitain satoja metrejä. Harmillisesti puut olivat loppu tulentekopaikalta, joten jouduimme aluksi keräämään maahan pudonneita risuja ja kuivia oksia. Saimme niitä onneksi kokoon sen verran, että pystyimme paistamaan makkarat seurueelle. Jokaisella oli lisäksi mukana eväsleipiä ja jälkiruokakeksejä.

Itse olin innostunut leipomaan kesäkurpitsakakkua. Tein sen tällä reseptillä, joka oli ihan hyvä, mutta aika erikoinen. Kuorrutteen tein hyväksihavaitulla porkkanakakun kuorrutteen ohjeella eli sekoitin voita, tomusokeria, vaniljasokeria ja tuorejuustoa. Kakku oli todella täyttävää ja kuorrutteen kanssa herkullista! En kyllä suostunut laittamaan siihen ohjeen mukaista viittä desiä sokeria… Ihan hyvää tuli neljälläkin desillä!

Kun vatsat olivat täynnä, kävelimme takaisin parkkipaikalle ja suuntasimme kukin tahoillemme. Oli hauska tutustua Meikon luonnonsuojelualueeseen ja uskon, että tulen käymään siellä uudestaankin. Se oli mielestäni selkeämpi kuin Nuuksio, mutta kuitenkin kohtuullisen ajomatka päässä Helsingistä.

Vinkkejä iltapäiväteen ystäville: Wehmaan teehuone Juvalla ja Cafe Peroba Espoossa

Brittien keksimä iltapäiväteetarjoilu rantautui Suomeen kymmenisen vuotta sitten. Nykyään Helsingistä saa iltapäiväteetä useammastakin paikasta, joista pisimmät perinteet lienee Salutorgetilla. Kyse on teen tai kahvin kanssa kerrosvadissa tarjoilluista pienistä suolaisista ja makeista suupaloista. Yhden jopa kansainvälisesti parhaista iltapäiväteekokonaisuuksista tarjoilee Wehmaan teehuone.

Etelä-Savossa Juvalla keskellä maaseutua sijaitseva englantilainen teehuone on muutamassa vuodessa saavuttanut teen ystävien keskuudessa niin suuren suosion, että he laajensivat tilojaan hiljattain. Romanttisen englantilaisittain sisustetussa herraskartanomiljöössä pääsee helposti iltapäiväteetunnelmaan. Teelista on pitkä ja monipuolinen, ja teetä myydään myös mukaan viereisen deli shopin puolella. Tänne kannattaa tulla ajan kanssa, sillä valintoihin menee jonkin aikaa ja iltapäivätee ei ole pikaruokaa. Myös herkkukaupasta löytyy paljon mielenkiintoista tutkittavaa ja ostettavaa.

20180620_114151

Ihanan miljöön ja hyvän teen lisäksi Wehmaan teehuone on tunnettu tilauksesta paistettavaista skonsseistaan. En ole missään maistanut vastaavia skonsseja, jotka olisivat yhtä suussasulavia ja rapeita. Ostin herkkupuodista kotiinviemiseksi jauhoseosta, jonka avulla saman pitäisi onnistua kotikokiltakin, mutta saa nähdä miten käy. En ole vielä kokeillut.

Iltapäivätee Wehmaan kartanossa on suuri nautinto, jota varten kannattaa poiketa vähän kauempaakin.

20180620_115931

Ihan vastikään pääkaupunkiseutu sai uuden iltapäiväteepaikan, kun kahvila Peroba Leppävaarassa alkoi tarjoilla iltapäiväteetä kerran kuussa (ennakkovarauksella!). Vanha punainen hirsikartano Villa Ylänne kätkee sisälleen suloisia huoneita, joissa todellakin kelpaa nauttia iltapäiväteetä.

20180822_182038

Peroban iltapäiväteekokonaisuus on ehkä parhaimpia maistamiani. Kattaus sisälsi paitsi perinteisiä iltapäiväteehen kuuluvia sormisyötäviä kuten kurkkuvoileipiä, skonsseja ja sitruunakakkua myös uusia ideoita kuten poro-piparjuuriruisnappeja, sipulipiirakkaa ja toscamasariinia. Erinomainen yhdistelmä makuja!

20180822_162633

Peroban iltapäivätee on todella suosittu ja syyskuun iltapäiväteekattaus on jo loppuun varattu. Kannattaa seurailla verkkosivuja ja varata oma paikka lokakuun kattaukseen heti kun päivä ilmoitetaan. Näitä herkkuja ei kannata jättää väliin!

Possu sanoo röhröh eli kuinka hauskaa Lomamäen lemmikkipuistossa onkaan

Inkoossa sijaitsee mainio eläinpuisto Lomamäki, joka on kaikkien eläintenpaijaajien suosiossa. Se on pieni yksityinen eläinpuisto, jossa eläinten kanssa pääsee läheisempään kosketukseen kuin normaaleissa eläintarhoissa. Kävin siellä ensimmäisen kerran viime kesänä ja silloin kirjoittamani postauksen voi käydä lukemassa täältä.

20180809_135707

Lomamäessä on monenlaisia eläimiä, joista osa on pelastettuja. Esimerkiksi Mariah-kettu löydettiin orpona autotien laidasta. Hänen sisaruksensa pystyttiin hoidon jälkeen palauttamaan luontoon, mutta Mariah oli jo liian kesy eikä olisi enää pärjännyt itsenäisesti metsässä, joten Lomamäki tarjosi hänelle kodin. Kettuaitaukseen pääsee eläintenhoitajan mukana muutaman kerran päivässä syöttämään Mariahille ja hänen kaverilleen Kimille makupaloja.

Eksoottisimmista eläimistä voisin mainita boakäärmeen (jota pääsee myös paijaamaan!), nelisormimangustit, laamat ja pesukarhut. Eläinpuistossa on paljon myös lemmikkieläimiä kuten pupuja, papukaijoja ja frettejä. Meidän vierailulla sattui pieni episodi kun pässi päätti karata aitauksestaan ja mennä syömään muiden eläinten safkoja. Hän potkaisi laudan irti aitauksestaan ja käveli muina pässeinä ruoka-astialle. Eläintenhoitajat saivat hänet vain ruoalla houkutellen takaisin omaan aitaukseensa.

Tänä vuonna satuimme juuri oikeaan aikaan Lomamäkeen, sillä toinen pesukarhuista oli hereillä ja saimme hänelle audienssin. Pitkäaikainen unelmani toteutui, kun pääsin rapsuttamaan pesukarhua! Hän oli ihanan pehmoinen ja sympaattinen, hiukan ahmatti myös. ❤

20180809_134336(0)

Lomamäessä jokainen vierailija saa pienen kupin siemeniä, joita voi syöttää eläimille. Siemenistä innostuivat erityisesti siat, jotka ensin nätisti nuolivat siemenet kämmeneltäni, mutta toisella kerralla ottivat koko käteni suuhunsa. 😀 Onneksi possu ei purrut! Niiden syöttäminen kämmeneltä tuntui hassulta.

20180809_140050

Victor-kilpikonna kulkee puistossa vapaana ja natustaa kaikkea vihreää. Hän on iso ja rauhallinen otus, joka kulkee omilla kilpparibisneksillään. Kuulin viime vuonna, että kilpikonnan kilvessä on tuntoaisti, joten silittelin myös häntä. En kyllä tiedä mitä mieltä hän siitä oli, kun en osaa tulkita kilpikonnan ilmeitä. Mutta ei hän karkuunkaan lähtenyt. Kuka nyt ei silityksestä pitäisi?

 

20180809_153129

Lomamäen eläinpuisto on mainio päiväretkikohde ja se on avoinna elokuun loppuun asti. Lapsille on alueella paljon tekemistä, jopa pomppulinna, ja eläinten kanssa puuhaillessa menee aika mukavasti.