Kiipeilyä seikkailupuistossa

Minua on siunattu kolmella kummipojalla, joista kaksi ovat vihdoin niin isoja, että olen voinut tutustuttaa heidät villiin harrastukseeni, seikkailupuistoihin. Niissä puihin on rakennettu ratoja, joita pitkin kiipeilijöiden on tarkoitus edetä. Ratojen vaikeustasot vaihtelevat helposta huippuvaikeisiin, ns. supermiesratoihin. Radat ovat myös eri korkeuksilla, vaikeampien ratojen ollen yleensä korkeammalla kuin helppojen.

Seikkailupuistot ovat mainioita, sillä niissä yhdistyy monta positiivista asiaa:

  • Puissa roikkuminen ja taiteilu on hyvää liikuntaa, sillä ainakin hauis- ja reisilihakset joutuvat kovaan duuniin.
  • Ystävien kanssa se on hauskaa yhteistä tekemistä ja kokemista, josta jää paljon muistoja.
  • Kiipeilystä pitävät niin aikuiset kuin lapsetkin.
  • Se tapahtuu ulkoilmassa, joten samalla tulee ulkoiltua.
  • Seikkailupuistossa saa itsensä ylittämisen ja onnistumisen kokemuksia, kun uskaltaa mennä radoissa, jotka pelottavat ja jännittävät itseä.

Erityisen halpaa tämä lysti ei ole, mutta hinta on kuitenkin edullisempi kuin huvipuistorannekkeen ja kiipeilyllä on mielestäni paljon enemmän hyödyllisiä vaikutuksia. Tänä kesänä huomasin, että korkeanpaikankammoni on selvästi lieventynyt kiipeilyn ansiosta!

Seikkailupuistoja on ympäri Suomea ja jokainen puisto on erilainen johtuen alueen puustosta ja puiston käyttämistä varusteista (mm. lukot ja nyörit). Pääkaupunkiseudulla on tietääkseni kolme seikkailupuistoa, Huippu Leppävaarassa, Korkee Mustikkamaalla ja Zippy Munkkivuoressa.

Korkee on hyvä paikka aloittaa, sillä siellä helpot radat eivät ole yhtä korkealla kuin Huipussa ja radat ovat lyhyempiä kuin Zippyssä. Huipussa puolestaan on helmpompi lukkomekanismi, sillä Korkeessa täytyy siirrellä tuplalukkoja vaijerista toiselle kun taas Huipussa on liukuva lukko, jota liu’utetaan eteenpäin vaijereiden välillä. Zippyssä on myös liukuva lukkomekanismi. Sinänsä molemmat systeemit ovat varmasti aivan yhtä turvallisia.

Radoilla pitää tietysti olla tarkkaavainen ja keskittyä edessä olevaan rataan. Ennen kiipeilyn aloittamista seikkailijat osallistuvat alkuopastukseen, jossa käydään läpi lukkojen käyttö radalla sekä turvalliset toimintatavat. Näin menetellään kaikissa seikkailupuistoissa, joissa olen käynyt. Lisäksi lyhyt koulutus on käytävä joka kerta, vaikka puistossa olisi käynyt aikaisemminkin.

Pääkaupunkiseudun lisäksi seikkailupuistoja on ainakin Seikkailusveitsi Hyvinkäällä ja Flowpark Turussa, Tampereella, Vierumäellä, Lappeenrannassa, Ähtärissä ja Hämeenlinnassa. Käy rohkeasti kokeilemassa!

140950
Seikkailupuisto Huippu Leppävaarassa

Paavolan tammi

Rakastan tammia. Siksi minua ei tarvinnut erityisesti taivutella, kun ystävä kysyi mukaan retkelle katsomaan Suomen kauneimmaksi tammeksi kutsuttua Paavolan tammea. Yli 300-vuotias tammivanhus sijaitsee Lohjalla.  Sen luokse pääsee jättämällä auton Lohjansaaren koulun parkkipaikalle ja tallustamalla kilometrin verran luontopolkua eteenpäin. Koululta on hyvät opasteet perille.

20170621_150924

Rehevän metsän jälkeen polulta tullaan aukealle ja siinä tammi yhtäkkiä onkin. Valtavana, muista puista selvästi erottuvana. Kookas, korkea ja leveä tammivanhus, joka on nähnyt niin Ruotsin kuin Venäjänkin vallan ajan ja edelleen seisoo paikallaan itsenäisen Suomen 100-vuotispäivänä.

20170621_150226

Paavolan tammen ympärysmitta on huikeat 472 cm (110 cm korkeudelta mitattuna). Käteni eivät yltäneet edes puoleenväliin puuta kun kokeilin sitä halata. Puu on valtava.

20170621_144326(0)

Olisi hauska tietää kuinka korkea tammi on. Sen tuuheat lehvät suojelivat meitä hyvin  kesäsateelta ja jäinkin pohtimaan miten sen juuret saavat riittävästi vettä. Ehkä juuret yltävät kauemmas puun alta kuin osaan arvatakaan.

20170621_143701

Lisätietoa hienosta tammesta löytyy muun muassa täältä.

 

Minne veisit turistin Helsingissä?

Siinä vasta kysymys, jota sain todenteolla pohtia tänä keväänä, kun sain vieraakseni pariskunnan Meksikosta. Aikaa vierailuun oli koko päivä (onneksi aurinkoinen sellainen) eli tavallaan aikaa oli runsaasti, mutta sitten toisaalta aikaa oli tosi vähän. Olisin esimerkiksi halunnut näyttää heille suomalaisen metsän eli viedä heidät Nuuksioon, mutta siinä olisi mennyt koko päivä. Ei hyvä.

Suhteeni tähän pariskuntaan on erikoinen. Olen tuntenut rouvan runsaan muutaman vuosikymmenen, sillä aloimme kirjeenvaihtoon, kun olin ala-asteella. Silloin oli jokin kansainvälinen taho, joka yhdisti kirjekavereita eri maista. Olemme harvakseltaan olleet hänen kanssaan yhteydessä aikuisikään saakka! Nyt hän miehensä kanssa oli Skandinavian kierroksella, jonka yhteydessä he viettivät päivän Suomessa.

Olisin tietysti halunnut näyttää heille Lappia myöten koko Suomen, mutta nyt oli tyydyttävä Helsinkiin. Itse tykkään reissuilla saada yleiskuvan kaupungista kuljeskelemalla rauhassa ympäriinsä, joten ajattelin että kätevintä olisi ostaa heille päiväliput julkisiin liikennevälineisiin, joilla voisimme suhailla paikasta toiseen.

Päivälipulla pääsee myös Suomenlinnaan, jonka he halusivat nähdä. Siellä oli hauskan yhteensattuman johdosta saaren kesäkauden avajaiset ja muun muassa historiallisia näytöksiä. Juttelimme paljon maidemme kulttuurien erilaisuuksista ja Suomen historiasta. Heille tuli yllätyksenä, että Suomi on ollut itsenäinen vasta 100 vuotta.

114951

Seuraavaksi halusin näyttää heille Kaivopuiston sekä Eiran ja Punavuoren alueiden vanhat talot. Rannassa oli paljon ihmisiä liikenteessä ja jäimme hetkeksi seuraamaan hauskannäköistä ”jalkapallopeliä”, jonka nimeä en tiedä. Siinä ilmeisesti pelattiin jalkapalloa, mutta pelaajat olivat isojen pallojen sisällä, mikä luonnollisesti vaikeuttaa hieman pelaamista. Näytti riemukkaalta!

144704

Koska kyseessä oli vanha ystäväni, halusin näyttää heille myös kotini. Siinä tuli matkalla nähtyä helsinkiläisiä asuinalueita ja meille tyypillistä matalaa ja väljää rakentamista. Kävimme myös rautatieasemalla ja minulle selvisi, että Helsingin joukkoliikenne on huomattavasti laajempaa ja turvallisempaa kuin heidän kotikaupungissaan. Mitäköhän he ajattelivat, kun ehdotin etukäteen viesteissämme, että ostamme päiväliput ratikoihin ja busseihin, koska ne ovat niin käteviä… Heillä näihin kulkuvälineisiin ei voi kuulemma astua, jos mukana on mitään vähänkään arvokasta.

Seikkailimme keskustassa eri suuntiin ja näimme tietysti Senaatintorin ja kauppatorin. He olivat ennen tapaamistamme tutustuneet Uspenskin katedraaliin. Vanhassa kauppahallissa söimme päivällä välipalaa. Kampin hiljaisuuden kirkon halusin näyttää heille myös ja hiljaisuutta he hämmästelivät ihan kirkon ulkopuolellakin. Muutamaan kertaan he sanoivat toisilleen: ”Kuuletko? Ei kuulu huminaa!” Minun korviin Helsingissä kyllä kuuluu huminaa kaikkialla, mutta varmasti humina on vähän erilaista miljoonakaupungeissa.

Illallista menimme syömään Konstan Möljään Hietaniemessä. Se tarjoilee buffet-pöydän muodossa rannikkokarjalaisia perinneruokia kuten poronkäristystä, lohta, lihapullia, karjalanpiirakoita ja sillejä. Itse maistoin ensimmäistä kertaa vorsmarkia ja pidin siitä kovasti. Sen mausteisuus miellytti myös vieraitani, jotka kyllä ovat onneksi tottuneet eurooppalaisiin ruokiin eivätkä ihmetelleet ruokien ”mauttomuutta” tulisuuden puuttuessa. Tästä olin etukäteen vähän huolissani, mutta turhaan, sillä he ovat tosiaan kokeneita matkustajia.

Ystäväni mies pitää oluista, joten olin konsultoinut oluista enemmän tietävää siskoani ja saanut vinkin muutamasta hyvästä olutravintolasta Helsingissä. Ennen ruokailua kävimme Teerenpelissä, jossa hän maistoi Suomi 100 v. olutta ja piti sen mausta. Itse ihastuin Teerenpelin panimon Lempi-mustikkasiideriin. Nam!

Ruokailun jälkeen aloimme olla jo aika väsyneitä, mutta kävimme kuitenkin vielä Senaatintorin läheisyydessä Bryggerissä. Olin iloinen, että menimme, sillä sieltä sai tällaisen olutmaistelutarjottimen, joka oli erityisesti ystäväni miehen mieleen.

212730

Minulla oli todella mielenkiintoinen ja hauska päivä vieraideni kanssa. Oli jännää nähdä oma kotikaupunki hieman eri silmin heidän kauttaan ja jutella kaikesta maan ja taivaan välillä. Olisi hienoa päästä matkustamaan jonain päivänä heidän luokseen Meksikoon.

Kurvailemassa koiravaljakkosafarilla

Iloitsen siitä, että Helsinkiin on koittanut viimein niin kesäiset ilmat, että lumesta ei enää ole pelkoa. Nyt voi virkistynein silmin myös palata muutama kuukausi ajassa taaksepäin lumisiin Saariselän maisemiin, jossa kävin koiravaljakkosafarilla ystäväni A:n kanssa.

Varasimme retken Saariselän keskusvaraamon kautta. Ilmeisesti useampi yritys tekee näitä husky- ja koiravaljakkoretkiä lähialueella, sillä kaverini, joka varasi saman retken eri ajankohtaan päätyi eri huskytilalle. Sisällöltään ne ovat varmasti hyvin saman tyyppisiä.

Meidät haettiin Saariselältä pikkubussilla, joka vei meidät ja muut osanottajat huskytilalle. Siellä tarkistettiin ensimmäisenä kaikkien varusteet ja koiravaljakkoyritys lainasi lämpimämpiä ja vedenpitävämpiä asusteita niitä tarvitseville. Sitten koitti mielenkiintoinen peruskoulutus työkoirien ja valjakon käsittelystä.

Työkoiraksi kasvatetut eivät ole perinteisessä mielessä lemmikkejä ja sen täytyy näkyä myös ohjaksia pitävien käytöksessä. Siksi koiria ei saanut rapsutella ennen retkeä vaan vasta sen jälkeen. Meitä myös opastettiin miten kelkassa istutaan ja miten ohjaajan tulee auttaa ylämäissä työntämällä kelkkaa.

DSC09333

Onneksi koirat olivat niin hyvin koulutettuja, että he kyllä tiesivät mitä olivat tekemässä. Ohjatakaan ei liiemmin tarvinnut, sillä polkua reunusti korkea hanki. Sen sijaan valjakon pitäminen riittävän etäisyyden päässä seuraavasta valjakosta vaati hieman tarkkaavaisuutta. Jarrua joutui painamaan ja koirathan eivät millään olisi halunneet pysähtyä.

Safarin vetäjät seurasivat letkaa moottorikelkoilla sivusta ja pysäyttivät välillä letkan tarkistaakseen, että kaikilla on asiat kunnossa. Liikkeelle lähtö ensimmäisen pysähdyksen jälkeen ei ollutkaan ihan yksinkertainen juttu. Oletin, että kun nousen pois jarrun päältä, koirat ampaisevat eteenpäin. Näin ei käynytkään. Muutamien huolestuneiden ”missä on kaasu” -huudahdusten jälkeen sain koirat juoksuun vasta kun hoksasin tönäistä kelkkaa niin, että vetonaru höllentyi. Sitten sitä mentiinkin taas niin vauhdilla, että hyvä kun ehdin jalaksille hypätä!

Teimme yhteensä kymmenen kilometrin lenkin, jonka puolessa välissä vaihdoimme kelkassa istuneen ystäväni kanssa paikkoja ja hän pääsi kokeilemaan koiravaljakon ohjaamista. Retki oli kaikin puolin innostava ja jännittävä kokemus!

Kun saavuimme takaisin koiratilalle, saimme viimein silitellä ja kuvata koiria. Sen jälkeen joimme lämmintä mehua kodassa ja meille kerrottiin työkoirien kasvatuksesta ja tilan toimista. Lopuksi pääsimme vielä telmimään viisikuukautisten huskypentujen kanssa. Varsinaisia rasavillejä!

132912

Raaseporin linnassa

Omituisista ilmoista huolimatta tuntuu siltä, että kesä on ihan kulman takana. Kaikenlaisia lomasuunnitelmia on tullut laadittua ja olen muistellut myös viime kesän reissuja. Yksi niistä kohdistui Raaseporin linnaan, jossa olin pitkään halunnut käydä.

20160729_114347

Raaseporin linnan ensimmäiset kivet muurattiin 1300-luvulla. Silloin linna sijaitsi vielä saarella, mutta maankohoamisen ja joen surkastumisen johdosta linna sijaitsee nyt kuivalla maalla. Linna eli parhainta aikaansa 1400-luvulla, jolloin Ruotsista karkotettu kuningas Kaarle Knuutinpoika Bonde vietti linnassa loistokasta hovielämää.

20160729_114544

Linna kuitenkin hylättiin 1500-luvulla, sillä sen merkitys väheni Helsingin perustamisen jälkeen. Siitä syystä ja useista restaurointiyrityksistä huolimatta linna on raunioitunut pahasti. Kooltaan se on pienempi kuin hyvin säilyneet Turun linna ja Olavinlinna. Se ei myöskään ole yhtä sokkeloinen vaan aika selkeä kokonaisuus.

20160729_114922
Ylimmästä kerroksesta oli hienot näkymät

Linnan sokkeloita pääsee tutkimaan aika vapaasti, mutta mikään esteetön kohde linna ei ole. Rappuset ovat paikoitellen hyvinkin jyrkkiä ja korkeita ja askeleitaan sai varoa myös linnan sisäpihalla. Monet osuudet linnasta olivat sortuneet kokonaan.

Tutkittavaa silti riitti ja seikkailijoille linna on varmasti jännittävä paikka. Alueella on lisäksi kahvila ja viime kesänä myös kesäteatteri. Linnalle on pieni kävelymatka parkkipaikalta ja hiekkatien varrella laidunsi lampaita. Näimme myös pikkuruisia sammakoita loikkimassa tien yli!

5 elämystä Inarissa

Kävin maaliskuussa saksalaisen ystäväni kanssa Lapissa. Yövyimme muutaman yön Inarin kirkonkylällä ja ohjelmassa oli hienoja elämyksiä.

Kävimme myöhään illalla revontulisafarilla moottorikelkalla. Olimme varanneet safarin Visit Inarilta, joka hoiti homman hienosti. Jokaisessa kelkassa oli kaksi ihmistä ja yhteensä meitä taisi olla viisi kelkallista. Saimme tuulen- ja vedenpitävät varusteet sekä kypärät omien talvivaatteidemme päälle toimistolta ja sitten suuntasimme Inarijärven jäälle, jossa saimme koulutuksen kelkan ajamiseen.

Näiden kelkkojen ajaminen ei ollut mitenkään erityisen vaikeaa, varsinkaan järven jäällä, jossa ei voinut törmätä oikein mihinkään muuhun kuin edellä ajavaan. Siksi turvavälin pitäminen oli tärkeää. Moottorikelkkailu oli hauskaa! A ajoi menomatkan ja minä paluumatkan. Välissä kävimme kodalla juomassa kuumia juotavia ja paistamassa makkaraa. Pilvisestä säästä huolimatta onnistuimme myös näkemään hetken aikaa hienoja revontulia.

220321

Yhtenä aamuna kävimme tutustumassa saamelaismuseo Siidaan, joka on aivan Inarin kirkonkylällä. Hieno museo, josta löytyy lisätietoa täältä. Olin käynyt siellä vuosia sitten ja todennut, että museo on ehdottomasti käymisen arvoinen, jos liikkuu lähistöllä. Upean visuaalinen ja mielenkiintoinen näyttely esittelee ja konkretisoi elämää Lapissa.

130059

Todellinen elämys oli myös illallinen hotelli Kultahovin ravintola Aanaarissa. Niin mielenkiintoisia ja herkullisia makuja ei ihan joka ravintolasta löydä! Ruokailun aikana keskustelumme sisälsi lähinnä lauseita kuten this is so delicious ja this is absolutely perfect. Kaikki tuli syötyä viimeistä murua myöten.

Vasemmalla hiillostettua Inarin siikaa, väinönputkikastiketta, porkkanapyrettä ja sitruunailmaa. Oikealla kevyesti savustettua poron sydäntä, marinoituja juureksia, katajanmarjaa, piparjuurijugurttia ja naavaa.

DSC09361
Näkymä hotelli Kultahovilta

Kumpikaan meistä ei ollut aikaisemmin kokeillut lumikenkäilyä, joten kyselimme hotellimme henkilökunnalta vinkkiä onko lähistöllä toimija, jolta voisi vuokrata lumikenkiä. Sellainen löytyi 10 kilometriä Inarin kirkonkylästä nuoriso- ja luontomatkailukeskus Vasatokasta.

Heillä oli myös muutaman kilometrin lumikenkäilyreitti, jota lähdimme kulkemaan. Pian totesimme, että lumikenkäily umpihangessa on aikamoista urheilua. Itselläni oli hiukan vaikeuksia pysyä pystyssä, joten pyllähdin pehmeään lumeen muutaman kerran kun yritin peruuttaa enkä muistanut, että lumikenkien kanssa se on vähän vaikeampaa. Monella tapaa lumikenkäily muistutti hiihtämistä. Ulkoilu Lapin luonnossa, hiljaisuus ja raikas ilma, olivat meille molemmille mieleisiä, vaikka hikihän siinä tuli.

Onneksi reippailun jälkeen meitä odotti sauna ja avanto. Olimme varanneet Vasatokan saunan, jossa oli hyvät löylyt. Sauna ja suihkutilat olivat oikein kivat ja siistit, vaikuttivat aika vastaremontoiduilta. Meitä ilahdutti se, että Vasatokassa oli myös avanto tarjolla aivan saunan vieressä. Mahtavaa! Itse käyn avannossa Helsingissä silloin tällöin ja saksalainen ystävänikin oli käynyt avannossa ainakin kerran – riittävästi ihastuakseen konseptiin.

Pulahdimme järveen kolme kertaa ja saunoimme aina välissä. Täydellisen rentoutuneina kiitimme Vasatokkaa vieraanvaraisuudesta ja palasimme Inariin.

Yötä Klaus K:ssa

Olen pitkään halunnut yöpyä Klaus K -hotellissa, joten kun minulle muutamia viikkoja sitten tarjoutui mahdollisuus viettää yö jossain Helsingin hotellissa, ei tarvinnut kauaa miettiä minkä hotellin valitsisin. Olen kuullut monen tykkäävän Klaus K:sta ja esimerkiksi Huli on kehunut erityisesti Klaus K:n brunssia blogissaan.

Huone, jonka ystäväni kanssa saimme, oli tyylikkäästi sisustettu. Huone ei ollut järin suuri, mutta hyvin toimiva ja tietysti siisti. Hämmentävää (ja siis ihanaa!) oli huoneen hiljaisuus. Mitään ei nimittäin kuulunut seinien takaa tai putkistojen kautta koko yönä! Huoneemme oli myös sisäpihan puolella, joten vilkkaalta Bulevardiltakaan ei kuulunut ääniä. Niin syvä hiljaisuus oli Helsingissä aika odottamatonta.

Oli aika hauskaa olla Helsingin keskustassa yötä, sillä se mahdollisti iltakävelyn Katajanokalla. Pimenevän illan edetessä ihailimme hämärässä jylhiä vanhoja taloja Skattalla. Arjen kiireiden keskellä kävellessä harvemmin tulee tarkkailtua ympäristöä ja katseltua ylöspäin. Silloin jää huomaamatta kuinka kauniita yksityiskohtia vanhoissa taloissa oikeasti on.

184542.jpg

Nukuimme loistavasti rauhallisessa huoneessamme. Aamulla koitti kovasti odottamani aamupala (Huli on sen verran kehunut Klaus K:n brunssia, että odotukseni aamupalallekin olivat aika korkealla). Suureksi hämmästyksekseni aamupalaodotukseni ylittyivät! En keksinut mitään, mitä olisin lisäksi kaivannut (yritin, ihan totta!). Kaikki oli tosi hyvää ja aamupalan kruunasi pieni yllätys: tarjoilijan tuoma virkistävä yrttismoothie. Olin tosi tyytyväinen hotellivalintaani!

164832