10 vinkkiä Ahvenanmaalle

Tein kesällä neljän päivän ja kolmen yön matkan autolla Ahvenanmaalle ystäväni ja hänen lastensa kanssa. Olin käynyt siellä vain kerran aikaisemmin, Eckerössä, joten oli jo aikakin tutustua muuhun Ahvenanmaahan. Keräsin tähän postaukseen matkani kohokohdat ja parhaat vinkit.

1) Lappo
Lähdimme aamulla matkaan Turusta ja suuntasimme ensimmäiselle lautalle, joka lähti Kuosnaisista. Lauttojen aikataulut ja etäisyydet tuntuivat hankaliksi selvitellä itse etukäteen kun meillä ei ollut niistä mitään kokemusta, joten ostimme koko reissun lauttamatkat ja majoitukset matkatoimistolta. Se osoittautui hyväksi valinnaksi, sillä olimme oikein tyytyväisiä toimiston ehdottamaan reittiin, lauttamatkojen ajoituksiin ja valittuihin majoituksiin.

Lauttamatkat Kuosnaisista Åvoon ja Torsholmasta Lappohon sujuivat merimaisemia ihastellessa. Lautoilla oli myös kahvila, josta ostimme eväsleipiä ja juotavaa. Taivas oli pilvetön, mutta merellä kävi kova tuuli. Kahden lauttamatkan jälkeen saavuimme pienelle Lappon saarelle, jossa vietimme ensimmäisen yön.

1

Lappo on pieni kahdeksan neliökilometrin saari, jolla asuu ympäri vuoden vain runsaat 30 ihmistä. Kesällä siellä on vilkasta varsinkin lautan saapumisen hetkellä, jolloin pitkä autoletka täyttää hetkeksi saaren päätien. Lappossa pääsi hyvin saaristolaiselämän tunnelmaan.

2)  Pellas Gästhem, Lappo
Ensimmäisen yön vietimme idyllisessä punaisessa puutalossa Pellas Gästhem’ssä Lappossa. Saavuimme sinne illansuussa ja löysimme meille varatun somasti sisustetun huoneiston yläkerrasta. Huoneisto koostui makuuhuoneesta ja pienestä olohuoneesta, jossa oli avokeittiö. Meillä ei kuitenkaan ollut ruokatarpeita mukana, joten kävelimme lyhyen matkan satamaan, jossa olimme bonganneet kesäravintolan.

3) Kesäravintola Geleasen, Lappo
En tiedä oliko nälän aste jo niin kova, vai oliko ruoka oikeasti tavallista herkullisempaa, mutta taisimme kaikki hotkia ruokamme aikamoisella vauhdilla. Geleasenin ruokalista oli yllättävän laaja ja oma kalaruokani oli todella hyvää. Terassilla istuessa tuli ihailtua merimaisemaa ja ennen vieraskodille palaamista päätimme vielä lasten kanssa pulahtaa mereen uimaan. Vieraskodin pihalla testasimme vielä keinut ja liukumäen, joiden jälkeen uni tulikin nopeasti.

4) Bomarsund, Ahvenanmaa
Aikaisin aamulla matka jatkui kolmannella lauttamatkalla Lapposta Hummelvikiin Vårdöhön. Kauniin maalaismaiseman ympäröimänä ihailimme kauniita postilaatikoita tien vierellä ja muutenkin aika idyllistä maisemaa. Ensimmäinen jaloittelutauko pidettiin jo lyhyen ajomatkan jälkeen, sillä tulimme Bomarsundin linnoitukselle, johon on vapaa pääsy. Linnoituksesta ei ole jäljellä enää kovin paljoa, mutta lapset tykkäsivät juosta linnoituksen ulkomuurin viertä. Tie Kastelhomaan kulkee linnoituksen läpi!

En juurikaan tiennyt Bomarsundista mitään muuta kuin että se on raunioina, joten sain paljon uutta tietoa. Linnoituksen koko ja historia yllättivät. Bomarsund rakennettiin Venäjän toimesta vahvistamaan länsirajan puolustusta. Se valmistui vuonna 1843. Rakennus on ollut aikoinaan valtava! Päälinnakkeessa oli 246 huonetta ja lisärakennussuunnitelmat olivat myös mittavat. Linna kuitenkin tuhoutui ennen niiden toteuttamista, kun englantilaiset ja ranskalaiset hyökkäsivät Venäjää vastaan räjäyttäen Bomarsundin 1854.

5) Uffe på berget ja Kastelholman linna, Ahvenanmaa
Matka jatkui kohti Kastelholmaa. Sitä ennen kävimme tietysti matkan varrella olevassa Taffelin tehtaanmyymälässä sekä Uffe på berget -kahvilassa. Jälkimmäisestä on upeat  näköalat moneen suuntaan, sillä se sijaitsee kukkulalla ja kirjaimellisesti maantien päällä. En voinut vastustaa ajatusta ahvenanmaalaisesta pannukakusta. Kannattaa kokeilla!

2

1300-luvulla rakennettu Kastelholman linna oli yllättävän suuri ja sisälsi paljon mielenkiintoista tutkittavaa. Linnalla on ollut loistokkaita hetkiä ja luonnollisesti myös murheellisia. Erityisen hyytävää oli lukea noitaoikeudenkäynneistä, joita 1600-luvulla pidettiin Ahvenanmaallakin.

On harmi, että linna jätettiin rappeutumaan 1700-luvulla ja sitten vielä tulipalo tuhosi paljon silloin viljavarastona käytetystä linnasta. Entisöintiä on tehty taidolla ja omatoimisella kierroksella sai hyvän kuvan linnan arjesta. Kierroksen loppuun oli järjestetty mahdollisuus pukeutua keskiaikaisiin vaatteisiin ja esittää linnanneitoa tai ritaria. Se oli kaikkien mielestä hauskaa ja vietimme hetken vaihdellen rooleja lasten kanssa.

3

6) Ravintola Smakbyn, Kastelhoma, Ahvenanmaa
Illalliselle olimme varanneet pöydän Smakbynistä, jonne kannattaa ehdottomasti mennä, jos liikkuu Kastelholman seudulla. Muista tehdä pöytävaraus! Ruoka oli taivaallista, yllätyksellistä, suussa sulavaa ja sitä oli paljon. Illallisen jälkeen suorastaan vyöryimme yöpymispaikkaamme.

4

7) Smart Park, Ahvenanmaa
Välimatkat Ahvenanmaalla ovat tosi lyhyitä, joten ehdimme koluta lähes koko saaren muutamassa päivässä. Yksi ex tempore -kohteista oli lasten puuhapuisto Smart Park. Se oli hauska paikka! Puisto on rakennettu ulos isolle alueelle. Pari tuntia kului siivillä kotieläinten, polkuautojen, sähkökaivinkoneiden, veneiden ja vesipuiston parissa, näin muutamia aktiviteettejä mainitakseni.

8) Merenkulkumuseo (Ålands Sjöfartsmuseum), Maarianhamina, Ahvenanmaa
Viimeisen vuorokauden vietimme Maarianhaminassa. Sieltä olimme etukäteen bonganneet merimuseon, josta ystäväni oli kuullut kehuja. Ja hieno museo se olikin! Havainnollisuuteen oli nähty erityisesti vaivaa ja siellä oli paljon asioita, joita sai itse kokeilla. Museo ei syyttä voittanut Vuoden museo -titteliä vuonna 2016.

5

Omasta mielestäni parasta museossa oli se, miten hyvin lapset oli huomioitu. Museossa oli erilaisia tehtäviä isommille ja paljon tutkittavaa pienemmille lapsille. Museon loppupäähän oli rakennettu mahtava merellinen leikkikammio lapsille (ja lapsenmielisille aikuisille kuten minulle), jossa oli onkaloita kuin merenpohjassa, erilaisia kalapehmoleluja ja laivan kansi, jonne pääsi kiipeämään laivan pohjan kautta.

9) Bagarstugan
Ehkä parasta Maarianhaminassa oli Bagarstugan. Se oli niin ihastuttava kahvila, että kävimme siellä reissullamme kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla iski valinnanvaikeus vitriinien ja vaihtoehtojen välillä, mutta kaikki mitä maistoimme oli todella hyvää. Vanhaan tyyliin sisustettu kahvila oli viihtyisä ja suosittu. Jos olet Maarianhaminassa, käy täällä!

7

10) Pub Niska
Viimeisenä iltana söimme pizzat suositussa pub Niskassa meren rannalla Maarianhaminassa. Niskan ravintoloita on myös manner-Suomessa, mutta en ole niissä aikaisemmin käynyt. Pizzeria oli niin suosittu, että meitä varoitettiin pitkästä odotusajasta kun teimme tilauksen. Se ei haitannut, sillä lopputulos palkitsi. Oli hitsin hyvää pizzaa!

6

Seuraavana aamuna kävelimme keskustan kävelykadulla tehden pieniä ostoksia pikkuputiikeissa ennen kuin suuntasimme satamaan ja Viking Linen terminaaliin. Illalla saavuimme takaisin Turkuun. Ahvenanmaa oli hauska kokemus!

Mainokset

Iso-Parran luontopolku (Pieksämäki)

Etelä-Savossa Pieksämäen koillispuolella on mainio luontoretkikohde, Vedenjakajan reitistö, jonka opasteet ja taukopaikat on vastikään uudistettu. Kun kuukausi sitten satuin olemaan paikkakunnalla, päätimme seuralaiseni kanssa käydä katsomassa minkälaisia reittejä siellä olisi tarjolla.

Oli suhteellisen nätti (vaikkakin epävakainen) syksyinen päivä eli otollinen hetki pienelle reippailulle. Ajoimme Partaharjun toimintakeskukselle, jossa on suuri kartta alueen luontoreiteistä. Päädyimme valitsemaan Iso-Parran luontopolun, joka on noin yhdeksän kilometriä pitkä ja kiertää Salvosen järven ympäri.

132508

Lähdimme kiertämään reittiä vastapäivään ja ohitimme metsään rakennetun hauskan näköisen fresbeegolfradan. Alkumatka oli leveää metsäistä kävelytietä muutaman kilometrin verran. Sitten reitti kapeutui ja pian saavuimme Salvosenmäelle, jonne on rakennettu näköalatorni ja tuotu taukopöytiä.

Päätimme juoda teetä termospullosta ja syödä vähän evästä taukopaikalla. Olimme aamulla leiponeet pannukakun tällä mainiolla maailman parhaan pannukakun reseptillä.  Hyvää siitä tulikin ja omenahillon kanssa se maistui ihanalta kirpeässä syysilmassa toisessa kädessä kuppi kuumaa teetä.

145918

Pian oli jo aika jatkaa matkaa, sillä paikallaan ollessa alkoi tulla viileä. Polku jatkui kapeana ja kohta kävelimme aivan järven rantaa. Askelia piti tarkkailla, sillä matkalla oli paljon kiviä ja juurakkoja. Etenimme ripeästi Kivilän taukopaikalle asti, jossa joimme loput teet termarista ja mutustelimme muutaman keksin. Taivas tiputti muutaman pisaran, joten kiirehdimme eteenpäin.

Ei kuitenkaan onneksi alkanut sen enempää sataa, joten loppumatkasta poikkesimme ihailemaan Ristikiven kirkkoa. Se on kaunis ulkoilmakirkko, joka on rakennettu 1971 lähelle Partaharjun toimintakeskusta. Hirsiseinät erottavat kirkon ympäristöstään ja sen sisällä kasvaa seitsemän puuta. Kirkkoon mahtuu jopa 400 henkeä. Alttarina on kivi, jossa on luonnon muodostama ristikuvio.

155312

Ristikiven kirkolta ei ollut enää pitkä matka takaisin autolle. Ehdimme parahiksi perille, sillä sitten alkoikin pisaroida enemmän. Syksyinen kävelyretki luonnossa oli piristävä ja samalla rauhoittava. Illalla oli ihana rentoutua saunassa ja uni tuli varhain.

143234

Syksyistä tekemistä Turussa

Turku on mainio viikonloppuretken kohde. Turun loistava ravintolatarjonta alkaa olla tunnettu jo Turun ulkopuolellakin, jonka lisäksi Turussa on myös paljon mielenkiintoista nähtävää.

Vaikka asuin Turussa vuosia ja kävin monesti Ruissalossa, en jostain syystä ikinä saanut aikaiseksi käydä siellä sijaitsevassa Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa. Tänä syksynä vierailin lyhyen ajan sisällä kaksi kertaa Turussa ja viimein korjasin tämän epäkohdan.

Olen iloinen, että näin vaivan lähteä Ruissalon kasvitieteelliseen, sillä se yllätti minut laajuudellaan. Vuonna 1956 perustetussa puutarhassa on yli 5 000 kasvilajia! Kasvihuoneita on monta ja ne ovat ihan omia erituntuisia maailmojaan.

124312

Satoja lajeja esittelevään ulkopuutarhaan ei ole sisäänpääsymaksua, mutta suosittelen vierailemaan myös kasvihuoneissa. Niihin on lajiteltu elinolosuhteiltaan samanlaisissa paikoissa viihtyviä kasveja ja oven avauksella pääsee esimerkiksi savannin ilmanalaan. Jännää!

Ehkä erikoisin ja kuuluisin nähtävyys Ruissalon kasvitieteellisessä on jättilumme. Se on peräisin Etelä-Amerikan suurten jokien alueelta. Luin esitteestä, että lehden läpimitta voi olla lähes 3 metriä ja se pystyy kannattelemaan jopa 40 kilon painon! Huh! On mahtanut olla hämmentävä löytö länsimaisille ihmisille, jotka törmäsivät näihin jättilumpeisiin Amazonilla vuonna 1801.

123542

Tieteeseen tutustuessa tulee aina nälkä. Oma tämän hetken ravintolasuosikkini on Aune, joka on saanut nimensä 1800-luvulla samassa talossa toimineelta norjalaiselta valokuvaaja Ole Jonsen Aunenlta. Ravintola on myös sisustettu Aunen ja muiden ajan valokuvaajien ottamilla kuvilla. Tunnelmallinen ja viihtyisä lopputulos!

142551

Ja taivaallinen ruoka. Erityisesti friteerattu halloumi vadelmakastikkeella on jäänyt yllättävyydessään mieleen. Ensimmäinen pala oli viedä kielen mennessään, joten kannattaa varoa! Suussa sulavan taivaallista. Myös Aunen burgerit ovat herkullisia kuten myös lohkoperunat, jotka muissa paikoissa yleensä jätän syömättä. Aunessa tekee mieli nuolla lautanenkin… Vahva suositus Aunelle!

145107

Toinen kiva paikka keskustassa on Di Trevi, joka tarjoilee espanjalaisväritteistä bistroruokaa. Tämä on ehkä enemmän sellainen näyttäytymispaikka, josta moni seurue taisi jatkaa yökerhoihin, mutta ruoka ja juomat olivat kyllä hyviä. Itse söin kokoelman tapaksia, joista erityisesti arancinit eli friteeratut herkkutatti-pecorino-risottopallot aiolilla olivat aika törkeän hyviä.

220736

Jos liikut Turun suunnalla, käy ihmeessä myös Pienessä kirjapuodissa. Se on hurmaava yksityinen kirjakauppa, jolla on mielenkiintoinen valikoima uutta ja vanhempaa kirjallisuutta. Sekä kaikkea ihastuttavaa paperitavaraa kuten kortteja, lastenkirjoja, vihkoja ja kalentereita. Kirjapuodin yhteydessä on myös pieni söpö kahvila.

111915

Varför Paris, vi har ju Åbo on lausahdus, johon silloin tällöin törmää ja se on kyllä mielestäni oivallisesti sanottu. Jos siis kaipaat viikonloppuvirkistystä, suuntaa Turkuun!

Brunssi ja kävelyretki Kellokoskella

Tuusulassa asuva ystäväni kutsui minut brunssille Kellokosken todelliseen helmeen, kahvila Kinuskillaan, joka sijaitsee vanhalla ruukkialueella Keravajoen rannalla. Jos liikut sillä suunnalla, suosittelen poikkeamaan sisään.

Satuimme paikalle lauantaina, jolloin tarjoiltiin dekkaribrunssia. En kyllä ihan tunnistanut mikä brunssista teki dekkaribrunssin, mutta tarjottavat olivat herkullisia ja lautanen uhkasi täyttyä liian nopeasti. Erityisesti tykkäsin keksimästäni yhdistelmästä laittaa bagelin päälle tuorejuustoa ja sen päälle pitkään kypsytettyä pähkinäpossua.

Koko menu on luettavissa täällä. Kinuskilla on tilava, mutta pöytävaraus on tietysti suositeltavaa tehdä etukäteen. Jos brunssi ei maistu, Kinuskillaan voi poiketa ihan kahvillekin. Vitriinissä oli herkullisia kakkuja. Me tulimme kuitenkin brunssista ja sen jälkiruoista niin täyteen, että kakkuvitriinin ohittaminen ei aiheuttanut vaikeuksia.

Brunssia nautittuamme teimme kävelylenkin Keravajoen historiallisessa ympäristössä. Kellokosken kartanon historia alkaa 1700-luvulla, kun kartanon tiluksilla viljeli peltoja yli sadan maanviljelijän yhteisö. Kartano rakensi koskelle ruukin (1795-1963), joka jalosti rautaa ja myöhemmin alumiinia erilaisiksi käyttöesineiksi kuten kirveiksi ja maitotonkiksi. Se synnytti alueelle työläisten joukon, ja vauhditti kylän kasvua. Kartano piti huolta omistaan ja perusti alueelle koulun ja maatalousoppilaitoksen.

130507

Itse koski on vanhojen ruukkirakennusten vieressä ja kävelimme joen juoksun suuntaisesti metsätietä pitkin. Jokilaaksossa on silta kävelijöille ja sieltä oli mainiot näkymät. Joen ylitettyämme palasimme joen toista puolta takaisin ruukkikylälle.

Paluumatkalla ihailimme Kellokosken kartanoa. ”Konni” Zilliacus rakensi 1880-luvulla kartanon päärakennuksen, joka on kaunis marjapuuron punainen kivikartano Keravajoen rannalla. Se on sittemmin muutettu Kellokosken sairaalaksi kun Zilliacus oli huikentelevaisen elämäntyylinsä takia velkaantunut niin, että pakeni velkojiaan Yhdysvaltoihin vuonna 1889. Kartanon puisto ja koko joen seutu on rauhallista sekä kaunista ja sen puolesta ihanteellinen paikka sairaalalle.

Yhteen ruukkirakennuksista on tehty ruukkimuseo. Sen sisäänpääsy on ilmainen ja siellä voi tutustua tehtaan historiaan ja sen valmistamiin tuotteisiin. Museon yhteydessä toimii myös pieni käsityöläispuoti Maijan kammari. Alueella toimii myös sairaalamuseo, joka oli meidän vierailumme aikaan kiinni eli jäi meiltä näkemättä.

Vietimme mukavan kesäisen päivän Keravajoen rannalla!

112416

Oletko rapsuttanut kettua? Entä pidellyt boa-käärmettä? Inkoossa siihen on mahdollisuus!

On ehkä väärin kertoa teille paikasta, joka on mennyt nyt talveksi kiinni, mutten millään malta odottaa kevääseen. Kyse on Lomamäen lemmikkipuistosta Inkoossa. Lomamäki on hurmaava pieni eläinpuisto, jossa eläimiä saa silitellä ja paijata!

Kuulin siitä elokuussa ja ehdimme ystäväni ja hänen lastensa kanssa vierailla siellä vielä ennen kuin puisto sulkeutui talveksi. Puisto avautuu jälleen keväällä, joten paina tämä paikka mieleesi. En ole näin mainiossa eläinpuistossa aikaisemmin vieraillut!

Puiston omistajapariskunnan ajatuksena on ymmärtääkseni ollut perustaa paikka, jossa lapset voivat tutustua eläimiin rauhallisessa ympäristössä. Osan eläimistä he ovat pelastaneet loukkaantuneena tai hylättynä. Yksi näistä on Mariah-kettu, joka löydettiin pentuna orpona. Hänen sisaruksensa voitiin kasvettuaan palauttaa luontoon, mutta Mariah kesyyntyi niin, että luontoon palauttaminen ei enää ollut mahdollista. Puisto järjestää tiettyihin kellonaikoihin mahdollisuuden päästä kettuaitaukseen ruokkimaan Mariahia ja samalla ehkä vähän rapsuttamaan häntä. Miten kaunis eläin!

Puistossa on lukuisia tuttuja ja eksoottisia eläimiä. Elokuussa näimme pesukarhuja (iik, miten suloisia!), pupuja, aaseja, papukaijoja, sikoja, käärmeitä, kalkkunoita, sisiliskoja, mangusteja, haisunäädän, koiran sekä ison Victor-kilpikonnan. Listasta varmasti unohtui moni…

Oli elämys saada pidellä ensin pientä viljakäärmettä. En ollut kuvitellut, että käärme voisi tuntua niin mukavalta! Pikkuisen käärmeen lihakset tuntuivat kädelläni ja sen iho oli miellyttävän kiinteä ja lämmin. Jostain kummallisesta syystä olin kuvitellut, että käärmeen iho tuntuisi jotenkin ällöttävältä. Ei ollenkaan!

Kun olin ensin pidellyt pientä käärmettä, vastasin myöhemmin myöntävästi kun minulta kysyttiin haluanko pidellä (suomalaisessa mittakaavassa) kookasta boakäärmettä. Se vasta olikin varsinainen elämys! Taisin vähän ihastua käärmeisiin tällä vierailulla. Molemmat käärmeet olivat sympaattisia ja rauhallisia otuksia.

163542

Varsin sympaattinen oli myös alueella vapaasti liikkunut Victor-kilpikonna. Silittelimme hänen mahtavaa kilpeään lasten kanssa. Muistankohan oikein, että Victor taisi olla noin 25-vuotias? Kuulin myöhemmin, että kilpikonnan kilvessä on tuntoaisti. Victor ei kyllä meidän silittelyihin reagoinut. 🙂

141704

Toivon pääseväni Lomamäelle ensi kesänäkin. Olisi unelmien täyttymys, jos silloin pääsisin rapsuttamaan pesukarhuja!

Upea Taivassalon kirkko

Pääsin kesälomalla käymään Ahvenanmaalla (siitä lisää myöhemmin) ja matkalla sinne vierailin Taivassalon Pyhän Ristin kirkossa. Siinä vasta upea kirkko! En ole missään nähnyt yhtä värikkäitä ja runsaita seinämaalauksia.

Taivassalon harmaakivikirkko sijaitsee saariston rengastien pohjoisemman aloituspisteen lähellä. Se rakennettiin 1400-luvulla samalle paikalle, jossa aikaisemmin sijaitsi vaatimattomampi puukirkko. Seurakunnan kallein aarre on kuitenkin säilynyt puukirkon ajalta: 1300-luvulta peräisin oleva krusifiksi.

20170724_121541

Alla olevassa kuvassa näkyvä barokkityylinen saarnatuoli on 1600-luvulta. Sen valmisti tallinnalainen Tobias Heinz ja Henrik Fleming lahjoitti sen seurakunnalle. Siinä vaiheessa saarnat pidettiin jo suomeksi, mikä helpotti kansan ymmärtämistä. Sitä ennen kirkon maalauksilla oli tärkeä merkitys kirkon sanoman välittämisessä tavallisille ihmisille.

20170724_121109

Seinä- ja kattomaalaukset on alunperin ajoitettu 1460-luvulle. Puhdasoppisuuden aikaan 1600-luvulla seinät kalkittiin, joten tänä päivänä seinillä näkyvät kuvat ovat entisöityjä. 1890-luvulla entisöinnin periaatteet erosivat nykyisistä ja sen johdosta kaikki kuvat päällemaalattiin uudelleen ja tuhoutuneiden tilalle kopioitiin kuvia muista kohdista.

Tavallaan on tietysti kurjaa, että alkuperäiset maalaukset on ”menetetty iäksi” 1890-luvun entisöijien toimesta. Toisaalta voimakkaat maalaukset olivat vaikuttavia ja mieleenpainuvia. Aikaisemmin näkemäni entisöinnit ovat olleet aika hentoja näihin verrattuna ja itseni on vaikea kuvitella niiden perusteella miltä koko rakennus on näyttänyt aikoinaan. Maallikolle Taivassalon kirkko siis on hieno mielikuvitusta rikastuttava nähtävyys.

20170724_121100

 

Extremeurheilua ja herkuttelua Porvoossa

Siskoni syntymäpäivien lähestyessä mietimme isäni kanssa hänelle sopivaa lahjaa. Halusimme keksiä jotain uudenlaista yhdessä tekemistä, joka jäisi varmasti mieleen. Siskoni on aina ollut vähän hurjapää, joten päätimme viedä hänet Pyhtäälle Sirius Sport Resortiin lentämään tuulitunnelissa.

Kyseessä on pystysuora putki, tunneli, jonka alapuolelta tulee voimakas ilmavirta vähintään 180 kilometrin tuntivauhtia. Ilmavirta on niin voimakas, että se nostaa ihmisen ilmaan, jos pinta-alaa tuulen suuntaan on riittävästi. Tunnelissa ei siis käytetä apuvälineitä suojahaalaria ja itse ilmavirtaa lukuunottamatta.

Ennen lentoa on koulutus, jossa käydään läpi perusasioita lentämisestä sekä tietyt käsimerkit, joilla ohjaaja tunnelissa opettaa. Aloittelijat lentävät aina ohjaajan kanssa, sillä on yllättävän vaikea oppia olemaan oikein tunnelissa. Pienikin liike, jota ei edes itse havaitse tekevänsä, voi aiheuttaa nopean muutoksen korkeudessa ja leveydessä. Vaikka putki on leveä, on omaa kroppaa vaikea aluksi hallita.

Putkessa lennetään muutamia minuutteja kerrallaan ja itse lensin yhteensä neljä minuuttia. Enempää en olisi jaksanutkaan, sillä näidenkin jälkeen oli kehon syvät lihakset aika väsyneitä kehon vakaana pitämisestä. Kokemus oli kyllä hieno! Ensimmäiset minuutit menivät pelkästään totutellessa, mutta viimeisen minuutin aikana pääsin jo vähän jyvälle siitä miten ilmavirrassa saa tehtyä erilaisia liikkeitä. Sain pyöräytettyä itseni horisontaalisesti ympäri, varovasti ja hitaasti. Lentäminen oli hauskaa!

Lentämisen jälkeen olimme varanneet pienen ajomatkan päästä Porvoosta pöydän Brasserie L’amourista. Se sijaitsee näppärästi aivan Porvoon keskustassa.

162201

Viihtyisä ravintola (pidin erityisesti kattolampuista!) yllätti minut tarjottavillaan. Söimme pitkän kaavan mukaan ja kaikki oli todella herkullista. Ravintolan á la carte -lista on aikaa sitten vaihtunut, joten valitsemiani ruokalajeja ei enää löydy listalta, mutta en epäile yhtään etteikö muutkin ruoat maistuisi yhtä hyviltä. Pääruoaksi taisin syödä mureaa porsaanniskaa. Jälkiruoan marenki-raparperipaistos oli juuri oikealla tavalla rapeaa, tahmeaa, makeaa ja kirpeää.

En ymmärrä miksi Porvoossa tulee käytyä niin harvoin, vaikka se sijaitsee tuossa ihan vieressä. Varsinkin kun siellä on näin erinomaisia ravintoloita!