Kurvailemassa koiravaljakkosafarilla

Iloitsen siitä, että Helsinkiin on koittanut viimein niin kesäiset ilmat, että lumesta ei enää ole pelkoa. Nyt voi virkistynein silmin myös palata muutama kuukausi ajassa taaksepäin lumisiin Saariselän maisemiin, jossa kävin koiravaljakkosafarilla ystäväni A:n kanssa.

Varasimme retken Saariselän keskusvaraamon kautta. Ilmeisesti useampi yritys tekee näitä husky- ja koiravaljakkoretkiä lähialueella, sillä kaverini, joka varasi saman retken eri ajankohtaan päätyi eri huskytilalle. Sisällöltään ne ovat varmasti hyvin saman tyyppisiä.

Meidät haettiin Saariselältä pikkubussilla, joka vei meidät ja muut osanottajat huskytilalle. Siellä tarkistettiin ensimmäisenä kaikkien varusteet ja koiravaljakkoyritys lainasi lämpimämpiä ja vedenpitävämpiä asusteita niitä tarvitseville. Sitten koitti mielenkiintoinen peruskoulutus työkoirien ja valjakon käsittelystä.

Työkoiraksi kasvatetut eivät ole perinteisessä mielessä lemmikkejä ja sen täytyy näkyä myös ohjaksia pitävien käytöksessä. Siksi koiria ei saanut rapsutella ennen retkeä vaan vasta sen jälkeen. Meitä myös opastettiin miten kelkassa istutaan ja miten ohjaajan tulee auttaa ylämäissä työntämällä kelkkaa.

DSC09333

Onneksi koirat olivat niin hyvin koulutettuja, että he kyllä tiesivät mitä olivat tekemässä. Ohjatakaan ei liiemmin tarvinnut, sillä polkua reunusti korkea hanki. Sen sijaan valjakon pitäminen riittävän etäisyyden päässä seuraavasta valjakosta vaati hieman tarkkaavaisuutta. Jarrua joutui painamaan ja koirathan eivät millään olisi halunneet pysähtyä.

Safarin vetäjät seurasivat letkaa moottorikelkoilla sivusta ja pysäyttivät välillä letkan tarkistaakseen, että kaikilla on asiat kunnossa. Liikkeelle lähtö ensimmäisen pysähdyksen jälkeen ei ollutkaan ihan yksinkertainen juttu. Oletin, että kun nousen pois jarrun päältä, koirat ampaisevat eteenpäin. Näin ei käynytkään. Muutamien huolestuneiden ”missä on kaasu” -huudahdusten jälkeen sain koirat juoksuun vasta kun hoksasin tönäistä kelkkaa niin, että vetonaru höllentyi. Sitten sitä mentiinkin taas niin vauhdilla, että hyvä kun ehdin jalaksille hypätä!

Teimme yhteensä kymmenen kilometrin lenkin, jonka puolessa välissä vaihdoimme kelkassa istuneen ystäväni kanssa paikkoja ja hän pääsi kokeilemaan koiravaljakon ohjaamista. Retki oli kaikin puolin innostava ja jännittävä kokemus!

Kun saavuimme takaisin koiratilalle, saimme viimein silitellä ja kuvata koiria. Sen jälkeen joimme lämmintä mehua kodassa ja meille kerrottiin työkoirien kasvatuksesta ja tilan toimista. Lopuksi pääsimme vielä telmimään viisikuukautisten huskypentujen kanssa. Varsinaisia rasavillejä!

132912

Raaseporin linnassa

Omituisista ilmoista huolimatta tuntuu siltä, että kesä on ihan kulman takana. Kaikenlaisia lomasuunnitelmia on tullut laadittua ja olen muistellut myös viime kesän reissuja. Yksi niistä kohdistui Raaseporin linnaan, jossa olin pitkään halunnut käydä.

20160729_114347

Raaseporin linnan ensimmäiset kivet muurattiin 1300-luvulla. Silloin linna sijaitsi vielä saarella, mutta maankohoamisen ja joen surkastumisen johdosta linna sijaitsee nyt kuivalla maalla. Linna eli parhainta aikaansa 1400-luvulla, jolloin Ruotsista karkotettu kuningas Kaarle Knuutinpoika Bonde vietti linnassa loistokasta hovielämää.

20160729_114544

Linna kuitenkin hylättiin 1500-luvulla, sillä sen merkitys väheni Helsingin perustamisen jälkeen. Siitä syystä ja useista restaurointiyrityksistä huolimatta linna on raunioitunut pahasti. Kooltaan se on pienempi kuin hyvin säilyneet Turun linna ja Olavinlinna. Se ei myöskään ole yhtä sokkeloinen vaan aika selkeä kokonaisuus.

20160729_114922
Ylimmästä kerroksesta oli hienot näkymät

Linnan sokkeloita pääsee tutkimaan aika vapaasti, mutta mikään esteetön kohde linna ei ole. Rappuset ovat paikoitellen hyvinkin jyrkkiä ja korkeita ja askeleitaan sai varoa myös linnan sisäpihalla. Monet osuudet linnasta olivat sortuneet kokonaan.

Tutkittavaa silti riitti ja seikkailijoille linna on varmasti jännittävä paikka. Alueella on lisäksi kahvila ja viime kesänä myös kesäteatteri. Linnalle on pieni kävelymatka parkkipaikalta ja hiekkatien varrella laidunsi lampaita. Näimme myös pikkuruisia sammakoita loikkimassa tien yli!

5 elämystä Inarissa

Kävin maaliskuussa saksalaisen ystäväni kanssa Lapissa. Yövyimme muutaman yön Inarin kirkonkylällä ja ohjelmassa oli hienoja elämyksiä.

Kävimme myöhään illalla revontulisafarilla moottorikelkalla. Olimme varanneet safarin Visit Inarilta, joka hoiti homman hienosti. Jokaisessa kelkassa oli kaksi ihmistä ja yhteensä meitä taisi olla viisi kelkallista. Saimme tuulen- ja vedenpitävät varusteet sekä kypärät omien talvivaatteidemme päälle toimistolta ja sitten suuntasimme Inarijärven jäälle, jossa saimme koulutuksen kelkan ajamiseen.

Näiden kelkkojen ajaminen ei ollut mitenkään erityisen vaikeaa, varsinkaan järven jäällä, jossa ei voinut törmätä oikein mihinkään muuhun kuin edellä ajavaan. Siksi turvavälin pitäminen oli tärkeää. Moottorikelkkailu oli hauskaa! A ajoi menomatkan ja minä paluumatkan. Välissä kävimme kodalla juomassa kuumia juotavia ja paistamassa makkaraa. Pilvisestä säästä huolimatta onnistuimme myös näkemään hetken aikaa hienoja revontulia.

220321

Yhtenä aamuna kävimme tutustumassa saamelaismuseo Siidaan, joka on aivan Inarin kirkonkylällä. Hieno museo, josta löytyy lisätietoa täältä. Olin käynyt siellä vuosia sitten ja todennut, että museo on ehdottomasti käymisen arvoinen, jos liikkuu lähistöllä. Upean visuaalinen ja mielenkiintoinen näyttely esittelee ja konkretisoi elämää Lapissa.

130059

Todellinen elämys oli myös illallinen hotelli Kultahovin ravintola Aanaarissa. Niin mielenkiintoisia ja herkullisia makuja ei ihan joka ravintolasta löydä! Ruokailun aikana keskustelumme sisälsi lähinnä lauseita kuten this is so delicious ja this is absolutely perfect. Kaikki tuli syötyä viimeistä murua myöten.

Vasemmalla hiillostettua Inarin siikaa, väinönputkikastiketta, porkkanapyrettä ja sitruunailmaa. Oikealla kevyesti savustettua poron sydäntä, marinoituja juureksia, katajanmarjaa, piparjuurijugurttia ja naavaa.

DSC09361
Näkymä hotelli Kultahovilta

Kumpikaan meistä ei ollut aikaisemmin kokeillut lumikenkäilyä, joten kyselimme hotellimme henkilökunnalta vinkkiä onko lähistöllä toimija, jolta voisi vuokrata lumikenkiä. Sellainen löytyi 10 kilometriä Inarin kirkonkylästä nuoriso- ja luontomatkailukeskus Vasatokasta.

Heillä oli myös muutaman kilometrin lumikenkäilyreitti, jota lähdimme kulkemaan. Pian totesimme, että lumikenkäily umpihangessa on aikamoista urheilua. Itselläni oli hiukan vaikeuksia pysyä pystyssä, joten pyllähdin pehmeään lumeen muutaman kerran kun yritin peruuttaa enkä muistanut, että lumikenkien kanssa se on vähän vaikeampaa. Monella tapaa lumikenkäily muistutti hiihtämistä. Ulkoilu Lapin luonnossa, hiljaisuus ja raikas ilma, olivat meille molemmille mieleisiä, vaikka hikihän siinä tuli.

Onneksi reippailun jälkeen meitä odotti sauna ja avanto. Olimme varanneet Vasatokan saunan, jossa oli hyvät löylyt. Sauna ja suihkutilat olivat oikein kivat ja siistit, vaikuttivat aika vastaremontoiduilta. Meitä ilahdutti se, että Vasatokassa oli myös avanto tarjolla aivan saunan vieressä. Mahtavaa! Itse käyn avannossa Helsingissä silloin tällöin ja saksalainen ystävänikin oli käynyt avannossa ainakin kerran – riittävästi ihastuakseen konseptiin.

Pulahdimme järveen kolme kertaa ja saunoimme aina välissä. Täydellisen rentoutuneina kiitimme Vasatokkaa vieraanvaraisuudesta ja palasimme Inariin.

Yötä Klaus K:ssa

Olen pitkään halunnut yöpyä Klaus K -hotellissa, joten kun minulle muutamia viikkoja sitten tarjoutui mahdollisuus viettää yö jossain Helsingin hotellissa, ei tarvinnut kauaa miettiä minkä hotellin valitsisin. Olen kuullut monen tykkäävän Klaus K:sta ja esimerkiksi Huli on kehunut erityisesti Klaus K:n brunssia blogissaan.

Huone, jonka ystäväni kanssa saimme, oli tyylikkäästi sisustettu. Huone ei ollut järin suuri, mutta hyvin toimiva ja tietysti siisti. Hämmentävää (ja siis ihanaa!) oli huoneen hiljaisuus. Mitään ei nimittäin kuulunut seinien takaa tai putkistojen kautta koko yönä! Huoneemme oli myös sisäpihan puolella, joten vilkkaalta Bulevardiltakaan ei kuulunut ääniä. Niin syvä hiljaisuus oli Helsingissä aika odottamatonta.

Oli aika hauskaa olla Helsingin keskustassa yötä, sillä se mahdollisti iltakävelyn Katajanokalla. Pimenevän illan edetessä ihailimme hämärässä jylhiä vanhoja taloja Skattalla. Arjen kiireiden keskellä kävellessä harvemmin tulee tarkkailtua ympäristöä ja katseltua ylöspäin. Silloin jää huomaamatta kuinka kauniita yksityiskohtia vanhoissa taloissa oikeasti on.

184542.jpg

Nukuimme loistavasti rauhallisessa huoneessamme. Aamulla koitti kovasti odottamani aamupala (Huli on sen verran kehunut Klaus K:n brunssia, että odotukseni aamupalallekin olivat aika korkealla). Suureksi hämmästyksekseni aamupalaodotukseni ylittyivät! En keksinut mitään, mitä olisin lisäksi kaivannut (yritin, ihan totta!). Kaikki oli tosi hyvää ja aamupalan kruunasi pieni yllätys: tarjoilijan tuoma virkistävä yrttismoothie. Olin tosi tyytyväinen hotellivalintaani!

164832

Yötä lasi-iglussa Kakslauttasessa

Saksalainen ystäväni alkoi muutama vuosi sitten puhua haaveestaan päästä jonain päivänä elämysmatkalle Lappiin kokemaan pohjoisen luonto talvella ja näkemään revontulia. Koska omat Lapin reissuni rajoittuvat pariin vuosikymmenten takaiseen matkaan, olin innolla suunnitelmassa mukana. Jonkin aikaa ajatusta kypsyteltyämme aloitimme matkan suunnittelemisen. Lennot Ivaloon ostettiin jo loppukesästä.

Ensimmäisen yön majoitukseksi valikoitui Kakslauttasen iglukylä, josta on somessa näkynyt huikeita kuvia. Se oli suunnitelmissamme heti ensi metreiltä lähtien ja ainoastaan hinnasto aiheutti pienen epäröinnin hetken. Se meni kuitenkin nopeasti ohi, sillä molemmat ajattelimme, että tämä on todennäköisesti ainutlaatuinen matka eikä seuraavaa Lappiin suuntautuvaa reissua ole lähivuosina tulossa.

190414
Kakslauttasen päärakennus (kelkkoja sai käyttää matkatavaroiden kuljetukseen)

Kakslauttanen koostuu laajasta turisteille suunnatusta hirsimökki- ja lasi-iglukylästä. En vierailumme aikana törmännyt yhteenkään suomalaiseen, mutta paljon aasialaistaustaisia nuoria oli laillamme revontulijahdissa.

170952

Iglumme oli sisustettu yksinkertaisesti ja sisälsi pienen WC:n. Yleinen suihku ja sauna sijaitsivat erillisessä rakennuksessa. Sängyt olivat moottoroidut, jotta selkänojaa kohottamalla pystyi suoraan sängystä tarkkailemaan pohjoista taivasta revontulien varalta. Iglussa olevalla vedenkeittimellä teimme itsellemme kupit teetä, jotka siemailimme sängyssä tiiraillen taivaanrantaa. Vaikka ulkona oli pakkasta, sisällä oli mukavan lämmin.

170739

Voitte kuvitella, että tähtitaivas oli upea. Sen verran Saariselkä kuitenkin aiheutti valosaastetta, että linnunrataa emme erottaneet. Löysin taivaalta Otavan tähtikuvion, mistä olin iloinen, sillä se on ainoa, jonka tunnistan. Ystäväni valvoi pitkälle yöhön, mutta minusta uni vei voiton jo puolen yön jälkeen. Mahtavia revontulia ei sinä yönä näkynyt pohjoisen suunnalla, mutta onnistuimme silti näkemään vaatimattomampia vaaleanvihertäviä revontulia.

082441
Näkymä, johon aamulla heräsimme

Onnen kauppaahan revontulien näkeminen on. Ehkä kaikkein parhaimmat mahdollisuudet nähdä revontulia on kuitenkin ulkona, jossa voi katsella ihan mihin suuntaan tahansa. Muutama päivä myöhemmin näimmekin moottorikelkkasafarilla hienot revontulet. Iglussa yöpyminen oli silti hauska kokemus ja maisema, johon aamulla heräsimme oli hieno ja auringonpaiste henkeäsalpaavan upea.

Mustion linnan puutarhassa

Kävin viime kesänä Mustion linnassa ohikulkumatkalla. Tai oikeastaan linnalla, sillä tutustuin lähinnä kartanon puistoon. Siinä riittikin näkemistä! Puisto on saanut alkunsa samoihin aikoihin kun kartano rakennettiin eli 1700-luvun loppupuolella. 1800-luvun lopulla se sai uuden englantilaistyylisen ilmeen, johon kuuluvat monet patsaat, huvimajat, kauniit istutukset ja sillat.

20160730_123913

Kiemurteleva polku vie Mustionjoelle, jonka päälle on rakennettu pitkä ponttoonisilta. Sen päältä pääsee ihailemaan joessa kasvavia satoja lummeita, joista erityisesti pinkit ovat Suomessa harvinainen näky. Lumpeiden määrä oli hämmentävä ja maisema joelle kaunis.

20160730_124125

Paljon Mustion linnasta jäi vielä kokematta. Ehkä jonain päivänä yövyn jossakin linnan alueen viidestä 1800-luvun rakennuksesta, ihailen jokimaisemaa, herkuttelen kartanon kiitetyssä ravintolassa illallista ja nautin ylellisestä aamupalasta.

Vähintään käyn tutustumassa Mustion linnan museoon, jossa pääsee opastetulla kierroksella tutustumaan kartanoon, jonka sisustus on kuulemma upea. Monessa huoneessa on säilynyt alkuperäiset pellavalle maalatut tapetit. Kartanolla on vieraillut arvovaltaisia vieraita historiansa aikana, kun Aleksanteri I, Aleksanteri II ja Kustaa III ovat piipahtaneet kylään. Näistä ajoista kartanossa on muistuttamassa kuninkaan huone, jossa arvovieraat majoitettiin.

Lähellä sijaitsee Mustion ruukkikylä, joka on saanut alkunsa 1500-luvun lopulla. Se oli aikansa ensimmäinen varsinainen rautaruukki Suomessa. Niistä ajoista ei liene paljoakaan säilynyt näihin päiviin, mutta maisema on varmasti ennallaan ja näkemisen arvoinen.

20160730_124140

Tänne siis uudestaan, ehkä jo ensi kesänä!

Herkkuriippuvaiset Fiskarsissa

Matkalla Storfinnhovan puumajayöpymiseen (josta kerroin täällä) pysähdyimme matkaseuralaisteni A:n ja S:n kanssa Fiskarsissa. S:lle ja minulle Fiskars on hyvinkin tuttu mutta saksalaiselle ystävällemme A:lle uusi paikka. Kävelimme kylän halki, söimme lounasta suositun Kuparipajan lounasbuffetissa ja ihastelimme pikkuputiikkien tarjontaa. Useampi hetki vierähti lasimestarin työhuoneella ja pääkadun koru- ja designkaupoissa ihmetellen sitä, miten jotkut osaavat luoda niin kauniita asioita.

20160729_131143

Todelliseksi hitiksi reissullamme osoittautui kuitenkin Petris Chocolate Room. Niin suureksi hitiksi, että poikkesimme Fiskarsiin myös kotimatkalla Storfinnhovasta ja vain Petris Chocolate Roomin takia!

Kyseessä on maalaisromattisesti sisustettu suloinen kahvila aivan pääkadun varrella. Yksi vitriini oli täynnä erilaisia kakkuja ja toinen vitriini käsintehtyjä suklaapraliineja. Valinnan vaikeushan siinä iski, tietysti. Jotenkin saimme kuitenkin valittua itsellemme kakkupalaset ja koska oli kuuma kesäpäivä, menimme terassille herkuttelemaan.

20160730_112301

Myös ampiaispörriäiset pitivät Petrin suklaista, joten jouduimme kerran vaihtamaan pöytää liian innokkaiden ihailijoiden takia. Seuraavana päivänä söimme kakkupalamme kahvilan sisätiloissa ihanassa salongissa. Oli kuulkaa hyvää!

Salongissa oli ikkunalaudalla valokuvakehys, jossa luki näin:

Ystävä hyvä, istuppa tähän,
nauti hyvästä suklaasta vähän,
kun suklaata sulla on täynnä suu,
kiireet ja muu unohtuu.

Kotiinviemisiksi ostin puodista ranskalaista mustikkahilloa ja levyn tummaa suklaata.

20160730_114943

Fiskars on muuten oiva retkikohde näin syksyisinkin. Marraskuussa Fiskarsissa järjestetään TuliValo-karnevaali ja joulukuussa monia joulutapahtumia.