Eksyksissä Repovedellä

Suomi on mahtava maa luontoretkeilyyn. On ihanaa, että Etelä-Suomessakin on paljon paikkoja, joissa voi päiväretkeillä. Olin monta vuotta haaveillut Repoveden kansallispuistossa käymisestä, kun äitini tänä kesänä ehdotti minulle ja siskolleni päiväretkeä sinne. Niinpä haaveeni viimein toteutui ja lähdimme katsomaan Repoveden päivävaellukseen soveltuvia polkuja.

20190711_122054

En ole mikään kovin kokenut eränkävijä, vaikka maastokarttaa osaan kyllä lukea. Eniten tykkään pienistä hyvin merkityistä poluista, joilta ei ole vaaraa eksyä. Silloin ehtii  parhaiten nauttia luonnosta ja maisemista.

Repovedellä merkinnät olivat sen verran puutteelliset, että onnistuimme eksymään kolme kertaa reitin alkupäässä. Ensimmäisen harhautumisen aiheutti se, että hajonnut riippusilta on korvattu venekyydillä, joka lähtee eri suunnasta kuin mistä riippusillalle mentiin. Tämä olisi pitänyt itse hoksata. Me marssimme vain suoraan vanhalle sillalle, jota siis ei ole enää olemassa. Hienot näkymät sieltä kyllä oli!

Myös veneeltä lähdimme väärään suuntaan. Tarkoitus oli suunnata pohjoiseen, mutta lähdimmekin itään. Onneksi huomasimme tämän varsin pian ja palasimme takaisin reitille. Kolmannen kerran harhailimme näköalapaikkaa etsiessämme, kun kännykkäni GPS väitti meidän olevan kartalla eri kohdassa kuin missä oikeasti olimme. Maastossa ei varmaan pitäisi luottaa kännyköihin…

IMG-20190711-WA0047

Onneksi harhailumme ei ollut kovin vakavaa. Ylimääräisistä lenkeistä johtuen pidimme kuitenkin ensimmäisen evästauon alle kilometrin päässä lähtöpaikasta. (Eväiden takiahan sinne metsään tultiin.) Onneksi eväitä oli runsaasti myös reitin loppupuolelle.

Olimme valinneet kierrettäväksi Ketunlenkin, joka on viitisen kilometriä pitkä. Reitin alkupaikka on Lapinsalmen pysäköintialueella ja se kiertää Kapiaveden pohjoisosan. Sen alkupuolella on Katajavuoren näköalapaikka, josta on upeat maisemat Repovedelle. Se oli oiva palkinto aika monen jyrkän portaan kiipeämisestä. Vietimme kallioiden päällä muutamia hetkiä ihaillen maisemia.

20190711_141430

20190711_140752
Katajavuorella

Loppupäässä reitti oli ihan selkeä emmekä harhailleet yhtään. Katajavuoren jälkeen reitti jatkuu useassa kohtaa järven viertä kunnes saapuu loppupäässä reittiä Ketunlossille eli käsikäyttöiselle lautalle, jonka avulla voi ylittää järven. Meillä kävi tuuri ja samalle lautalle sattui nuori mies, joka veti meidät lahdelman yli eikä meidän tarvinnut vaivata käsilihaksiamme.

Paistoimme makkarat ja söimme loput eväämme yhdellä tulentekopaikoista. Vaikka reitti oli vain viiden kilometrin pituinen, harhailuistamme ja maaston ajoittaisesta vaikeakulkuisuudesta johtuen se oli oikein sopiva päiväreissuksi.

Mainokset

Hügge, kasvisruokaa Turussa

Olen ollut lomalla viime viikot ja yksi kesäretkistäni kohdistui Turkuun. Kävin siellä syömässä kasvisravintolassa nimeltä Hügge, joka avattiin Vähätorille Aurajoen rannalle viime lokakuussa. Oli kuuma päivä, joten valitsimme ystäväni kanssa pöydän terassilta, jossa kävi sentään vilvoittava tuulenvire.

20190718_173442

Hüggessa kaikki ruoka on tehty kasviksista ja osa on vegaanista. Aikani ruokalistaa tutkittuani totesin valinnan mahdottomaksi ja päädyin ehdottamaan ystävälleni Hüggen menua, jossa oli monipuolisesti kaikenlaisia pienempiä annoksia. Maistelumenut on hyvä tapa saada laaja käsitys uudenlaisen ravintolan ruuista silloin, kun ruokalistan perusteella on vaikea tulkita miltä mikäkin annos maistuu.

20190718_180017

Näin jälkeenpäin voin todeta, ettei valinnalla olisi ollut kovin väliä, sillä kaikki menun annokset olivat todella hyviä. Olisin voinut syödä mitä tahansa niistä kokonaisen annoksen! Kuvien kaikki annokset ovat kahdelle, eli niistä otettiin puolet omalle lautaselle.

Yllä olevassa kuvassa on Hüggen leipää ja tomaattihummusta, marinoitua uutta perunaa saaristolaisleipäcrumblella ja karhunlaukkahapankermakastikkeella (tämä ei kuulu menuun, mutta saimme sen marinoidun avocadon tilalle) sekä burratajuustoa paistetuilla tomaateilla ja harissalla.

20190718_183559

Pääruokina puolestaan menuun kuuluu grillattua kukkakaalia currykastikkeessa kardemummariisin kanssa sekä paistettu sydänsalaatti chimichurrin ja paistetun porkkanan kanssa.

Näistä täpärästi suosikeiksini nousivat paistettu kukkakaali ja kardemummariisi, sillä rakastan kukkakaalia ja kardemummaa. Myös Hüggen leipä tomaattihummuksella oli herkullista.

Jälkkäriksi menussa oli juuri sopivan kokoinen manteli-valkosuklaavaahto marinoiduilla mansikoilla ja rahkajäätelöllä. Tilasin sen kanssa teetä, joka tarjoiltiin kauniista teepannusta oikein haudutettuna. Viilenevässä kesäillassa oli mukava juoda jotain lämmintä kuulumisia rupatellessa.

20190718_191347

Hüggeen palaan varmasti uudestaan, sillä ilta oli kaikin puolin onnistunut. Lisäksi ravintolan sijainti on loistava: Vähätorilta on suora näkymä Turun tuomiokirkolle. Tämä on yksi lempinäkymistäni Turussa.

20190718_195739

 

Kesäretki Lahteen (eli Apulantamuseo, Olgan farmi ja Strömforsin ruukki)

Kuka odottaa talven päättymistä? 🙋‍♀️ Olen lopen kyllästynyt toppavaatteisiin ja tarpomaan kinoksissa / luistelemaan jalkakäytävillä. Lisäksi flunssa iski viimein tähänkin kotiin, joten piristän itseäni viime kesän retkiä muistelemalla.

Yhdestä Piikkipaatsaman kanssa tekemästäni päiväretkestä en ole vielä täällä bloggissa kirjoittanut. Eräänä viime kesän aamuna suuntasimme auton nokan kohti Lahtea ja Apulanta-museota Apulandiaa.

Apulanta on kuulunut meidän molempien nuoruuden suosikkeihin, joten museokäyntiin liittyi paljon nostalgiaa. Minulla ei silti ollut suuria odotuksia museolta, koska oli vaikea kuvitella millainen bändimuseo olisi. Jälkeenpäin sain todeta, että kannatti kyllä käydä.

20180719_122231
Päästiin kirjoittamaan nimemme seinään

Museossa oli näytteillä paljon erilaista bändille vuosien kuluessa kerääntynyttä muistotavaraa sekä hulvattomia tarinoita. Apis on muun muassa ostanut vanhan treenikämppänsä seinät ja rekonstruktoinut sen tuonne museoon. Asioimalla Apulandian (yllättävän) hyvässä kahvilassa sai museon kiertää ilman erillistä pääsymaksua.

20180719_114130

Lahteen kun oltiin päästy, päätimme tutustua muihinkin Lahden nähtävyyksiin. Oli kaunis päivä, joten kävelimme Vesijärven satamassa ja kiersimme Pikku Vesijärven. Pikku Vesijärven toisessa päässä on Lahti Energian Lahdelle lahjoittamat vesiurut, jotka soivat ja välkehtivät päivittäin. Katso tarkempi aikataulu täältä. Esitys on näkemisen arvoinen!

20180719_125142

Tutkimme satamarakennusten muutaman pienen putiikin ja täydensimme korvakorukokoelmiamme. Satamassa on monia viihtyisiä kahviloita, joista suosikkini on kahvila Kariranta. Se sijaitsee vanhassa rautatieasemarakennuksessa ja on sisustettu suloisen vanhaan tyyliin. Tarjoilut ovat laajat ja herkulliset.

20180719_131408

Lahdesta kurvasimme Iittiin Olgan farmille. Se on Temosten kotieläinpiha, jossa kotieläimiä pääsee tapaamaan lähempää kuin monissa muissa paikoissa. Pupujen tarhaukseen saa mennä silittelemään ja kilejä saa rapsutella. Lisäksi alueella on muun muassa hevosia, alpakoita, kanoja ja ankkoja sekä lehmiä ja lampaita. Retkikohteena se on oivallinen erityisesti pienten lasten kanssa, sillä omat eväät on sallittuja ja tilaa oli paljon lasten temmeltää. Farmilla toimii myös kahvila.

20180719_145000

Kesäreissumme viimeinen etappi oli Strömforssin ruukki Pyhtäällä. Historiallinen ruukkimiljöö on peräisin 1700-luvun lopulta, jolloin Virginia af Forselles peri ruukkitilan sahoineen ja myllyineen mieheltään. Hän hoiti ruukkia sisukkaasti ja taidolla yli 50 vuotta. Alue on nykyään hyvässä kunnossa ja siellä on paljon mielenkiintoista nähtävää. Rautaruukki- ja sahatoiminta loppui vasta 1950-luvulla. Ruukin kirkossa on Helene Schjerfbeckin alttaritaulu Ylösnousemus.

20180719_160127

Kotiin saavuimme sopivasti iltapalalle. Monenlaista nähtävyyttä kerkesimme yhden päivän aikana näkemään! Mitä sitä ensi kesäksi keksisikään?

Jouluista tunnelmaa Porvoossa

Kävimme toissaviikonloppuna Porvoossa Piikkipaatsaman kanssa. Vaikka oli vasta marraskuun puoliväli, vanhassa kaupungissa oli jo aavistus joulusta. Jouluvaloköynnökset oli jo ripustettu ja pienissä puodeissa oli myynnissä kaikkea jouluista. Iloitsin kovasti kun löysin uudenlaisen Johan & Nystömin tuottaman teejoulukalenterin Siirtomaatavaraliike Skafferista.

20181117_102519

Olimme liikkeellä aikaisin. Kaupat aukesivat lauantaina kymmeneltä ja ehdimme sopivasti kierrellä putiikeissa ja tehdä joululahjaostoksia. Puolilta päivin meillä oli varaus Tee- ja kahvihuone Helmessä. Siellä järjestetään silloin tällöin iltapäiväteetarjoiluja, ilmeisesti noin kerran kuukaudessa. Pidämme molemmat kovasti teestä ja iltapäiväteetarjoilut ovat aina hauskoja kokemuksia. Helmen iltapäiväteetä tarjoillaan vain tilauksesta, joten olimme varanneet ajoissa pöydän.

Ja hieno iltapäivätee se olikin! Yksi parhaista Suomessa nauttimistani! Tarjottimella kolmessa kerroksessa oli ihania suolaisia ja makeita herkkuja kuten sieni-pinaattipiirakkaa, lehtikaali-pestohyrriä, haukimoussea, hunaja-smetana-rosmariini pannacottaa, kirsikkatartaletteja ja unikonsiemen-sitruuna madeleinejä. Makupalat olivat mielikuvituksellisia ja jännittäviä. Oli ihanaa maistella niitä ajan, hyvän teen ja ihanan seuran kanssa.

Iltapäivätee tarjoiltiin talon yläkerrassa, hienossa salongissa. Melkein tuli alipukeutunut olo, kun olin liikkeellä arkivaatteissa. Hovimestari palveli meitä hienosti enkä voinut olla kuvaamatta talon upeaa sisustusta. Aivan kuin olisi ollut vierailulla viime vuosisadan alun porvariskodissa.

Kun olimme herkutelleet ja nauttineet iltapäiväteestä, meitä kehoitettiin käymään piharakennuksessa olevassa teepuodissa. Se oli myös varsinainen elämys! Ostimme molemmat kotiin tarkoin valittuja teelaatuja. Puodissa sattui olemaan käymässä myös Helmen perustanut rouva, jonka kanssa juttelimme pitkän tovin eri maiden ja ravintoloiden iltapäiväteetarjoiluista. Helmen tarjoilu veti kyllä vertoja monelle iltapäiväteelle maailmalla. Voin suositella sitä täydestä sydämestäni.

20181117_134345

Porvoossa on näin joulunalla paljon hauskoja tapahtumia ja ihanaa joulutunnelmaa. Kannattaa tsekata täältä Porvoon tapahtumat ja mennä käymään!

Lumia ja Pyryä morjenstamassa

Meillä on ystävän ja hänen lapsiensa kanssa ollut tapana muutamana edellisenä vuotena tehdä yhdessä kolmen yön pituinen retki jonnekin päin Suomea. Viime kesänä se itseoikeutetusti kohdistui Ähtäriin Lumin ja Pyryn eli Jin Bao Baon ja Hua Baon luokse.

Menomatkalla koukkasimme Juustoportin myymälän ja tehtaan kautta. Söimme siellä lounasta ja pyörimme tovin kaupoissa. Todellinen hitti lasten keskuudessa oli muovinen oikeankokoinen lehmä, josta lypsämällä tuli maitoa. Aikuisia houkutti juustotiski ja Juustoportin monenlaiset maitovalmisteet. Harmitti oikein kun meillä ei ollut kylmäkuljetusvälineitä. Kävimme menomatkalla vielä Jokipiin Pellavan tehtaanmyymälässä, joten kesän lämpö olisi pilannut maitoherkut.

20180802_165135

Olimme varanneet huoneiston kahdeksi yöksi Valkeisen lomasta, joka oli loistava majoitus meidän poppoolle. Siellä pääsi uimaan läheiseen kauniiseen järveen, paijailemaan eläimiä kuten lampaita, kaneja sekä hevosia ja syöttämään poroja! Näistä erityisesti viimeinen oli elämys ihan aikuisellekin. Porot villiintyivät tarjotusta jäkälästä – se taisi olla suurinta herkkua – ja lähtivät tietysti läiskimään heti kun jäkäläsanko oli tyhjä.

Ostimme Ähtärin eläinpuistoon kahden päivän lipun, joka sisälsi kaikki kolme eläinpuistoa: pandatalon, eläintarhan sekä kotieläinpihan. Ensimmäisenä päivänä kiersimme eläintarhan muutaman kilometrin kesäkierroksen ja näimme mm. pikkupandan (siinä vasta jännä eläin!), karhun ja majavan.

Seuraavana päivänä kiersimme loput eläintarhasta eli lyhyemmän talvireitin ja näimme esimerkiksi lumileopardin. Kotieläinpihassa kokeilimme vanhan ajan maatilan elämää ja söimme jätskit. Sitten oli vuorossa pandatalo.

20180803_114500
Lumi ottaa rennosti.

Pandataloon oli lipunoston yhteydessä varattu tietty kellonaika, jolloin pääsimme sisään. Se oli mainio järjestely, jolla estettiin liiallista ruuhkaa. Talossa sai kuitenkin viipyä sen aikaa kuin itse halusi. Lumin ja Pyryn touhuja seuraillessa aika kuluikin nopeasti. Kiersimme isot ulkotarhat ja pääsimme näkemään Pyryn herkuttelemassa bambun lehdillä. Isopanda on yllättävän kookas ja sillä on merkittävät voimat ranteissaan. Lumi puolestaan torkkui ketarat ojossa koko käyntimme ajan. Suloisia ovat molemmat.

Ähtäri ei kuitenkaan ole pelkkiä pandoja. Jos liikut seudulla, käy ihmeessä LehtoPeatin turvehoitolassa tai ainakin hoitoturvemyymälässä, Virtain perinnekylässä ja Tuurin kyläkaupassa. Perinnekylässä pääsimme tutkimaan vanhoja rakennuksia ja tutustuimme taidenäyttelyihin. Alueella oli myös pieni leikkipuisto ja vieressä Herraskosken kanava, jonka toimintaa porukalla mietimme.

20180803_154135
Perinnekylä

Kolmannen yön vietimme hotelli Mesikämmenessä, jossa on myös kylpylä. Valkeisen loman maatilamajoituksen jälkeen se tuntui hiukan persoonattomalta ja kasvottomalta, vaikka arkkitehtuurisesti se onkin jännä rakennus. Sisätiloissa on nimittäin hyödynnetty kalliota, johon hotelli on louhittu.

Paluumatkalla vierailimme ehkä erikoisimmassa museossa, jossa olen ikinä käynyt. Nimittäin Maitolaiturimuseossa, joka oli kokonaista kaksi neliömetriä. Sillä on ihan kunnon nettisivut olemassa ja jostain syystä museosta lukiessani en ollut tajunnut että museo itse on maitolaituri. Olin nimittäin kuvitellut, että maitolaiturimuseossa olisi vanhoja maitolaitureita…

20180805_150700

Museossa on luettavissa lehmän oikeuksien julistus ja ympärillä on lehmäaiheista taidetta. Toisella puolella maantietä on utareaiheinen tilataideteos ja pellolla seisoo sininen lehmä. Tämä jos mikä on erittäin suomalainen museo. Poikkea ihmeessä, jos ajat ohi!

20180803_120406
Pyry herkuttelee bambulla.

Päivä Tampereella

Turku-keskeisenä ihmisenä unohdan säännöllisesti kuinka kiva kaupunki Tampere on. Joka kerta siellä käydessäni totean, että olisi ihana käydä useammin. Ja sitten kuluu taas pari vuotta ennen kuin tulen uudestaan.

Tänä kesänä yövyin siellä matkalla Ähtäriin. Ehdin yhden vuorokauden aikana käydä kolmessa ihanassa kahvilassa. Pyymäen Oma on kahvila, jossa on aina pakko piipahtaa. Siellä on hyvää teetä ja niin suuri valikoima pullia ja piirakoita, että valitsemiseen menee aina hetki. Tällä kertaa teehetki oli vähemmän rauhallinen, sillä olin siellä aamupalalla ystäväni ja hänen kahden nopealiikkeisen vesselinsä kanssa. He olivat istuneet aamun autossa, joten ylimääräistä energiaa piisasi. Sitä purettiin myös myöhemmin mainiossa Pikkukakkosen leikkipuistossa.

20180802_091146

Toinen ihana kahvila Tampereella on kissakahvila Purnauskis. Se on valtavan suosittu ja varminta on varata aika etukäteen netistä, jotta varmasti mahtuu sisään. Pääsymaksu on 5 euroa ja sen lisäksi listalta löytyy monipuolisesti syötävää. Me joimme itse tehdyt marjamehut ja söimme jäätelöt. Kissoja Purnauskiksessa on kuusi. Niiden seikkailuja ja puuhia oli hauska seurata. Olisimme viihtyneet kissoja rapsuttelemassa paljon kauemminkin, mutta oli aika jatkaa matkaa.

20180802_124516

Suuntasimme kulkumme Tampereen Tuomiokirkkoon, jonka olin bongannut edellisenä päivänä kävellessäni hotelliltani keskustaan. Yövyin nimittäin Tammelassa huoneistohotelli Homelandissä. Valitsin hotellin puhtaasti hinnan perusteella ja olin positiivisesti yllättynyt erinomaisesta hinta-laatusuhteesta! En ollut aiemmin liikkunut Tammelassa, mutta olen iloinen että nyt oli tilaisuus tutustua siihen. Ihastuin nimittäin sen eloisaan toriin ja kauniisiin vanhhoihin rakennuksiin. Aurinkoisena päivänä puisto oli täynnä ihmisiä paistattelemassa päivää.

Luonnonkivestä vuonna 1907 rakennettu jykevä ja kunnioitusta herättävä kirkko on Lars Sonckin suunnittema. Sisältä se on toista maata:  vaaleat ja koristeellisen sisätilat ovat todella kauniit. Etelälehterin päätyseinässä on Hugo Simbergin teos Haavoittunut enkeli ja lehterin reunaa kiertää myös Simbergin maalaama orjantappuraköynnös. Yksi Suomen kauneimpia kirkkoja!

20180802_102131

Kirkolta kävellessämme kohti Pikkukakkosen leikkipuistoa, näimme matkalla Vohvelikahvilan. Vaikka sille päivälle oli jo syöty tarpeeksi herkkuja, emme voineet vastusta vohvelien houkutusta. Monipuolista lisukelistaa lukiessa meni hetki, mutta saimme lopulta tehtyä valinnat. Tässä sympaattisessa kahvilassa kannattaa ehdottomasti käydä, jos tykkää vohveleista!

 

Yllättävän paljon ehdimme nähdä lyhyessä ajassa, mutta huomattavan paljon jäi vielä näkemättä. Kyllä Tampereella pitäisi käydä useammin kuin parin vuoden välein.

20180801_153107

Retki Meikon luonnonsuojelualueelle Kirkkonummelle

Vietimme työporukan kanssa hauskan päivän Kirkkonummen Meiko-järveä ympäröivällä luonnonsuojelualueella. Lähdimme matkaan aamulla Helsingistä ja saavuimme alueen parkkipaikalle huomataksemme ettemme suinkaan olleet ainoat. Suuri parkkis oli täynnä autoja ja erittäin pron näköisiä urheilijoita. Alueella harrastetaan paljon polkujuoksua sekä swimrunia eli uinnin ja juoksun vuorottelua. Monilla olikin märkäpukuja päällä tai vähintään räpylät kädessä.

Täydestä parkkiksesta huolimatta meidän reitillä ei onneksi ollut tungosta. Näimme vain muutamia seurueita ja nuotiopaikallakaan emme joutuneet odottamaan vuoroamme.

20180818_105642

Valitsimme kierrettäväksi Kuikankierroksen, joka on 3,2 kilometriä pitkä ja suuntautuu parkkipaikalta etelään. Se kiertää Näseuddenin niemen ympäri ja matkalla on kauniita maisemia Meiko-järvelle. Reitti ei ole esteetön, mutta kuitenkin helpohko. Muutamia kertoja matkan varrella piti nousta muutama askel kalliolle. Reitin opasteet olivat tosi hyvät eikä eksymisestä ollut pelkoa.

20180818_114916

Meikon vesi oli houkuttelevan näköistä, sillä ilma oli aika lämmin. Kun saavuimme taukopaikkaamme, annoin periksi houkutukselle ja menin uimaan. Innostinpa muutaman työkaverinkin mukaan! Vesi oli täydellistä: tarpeeksi viileää virkistääkseen, mutta tarpeeksi lämmintä, jotta veteen oli helppo mennä. Uiminen oli ihanaa. Meiko-järven vesi on tunnettu kirkkaudestaan ja Kirkkonummen kaupunki ottaakin siitä juomavetensä.

20180818_144304

Taukopaikaksi olimme valinneet tulentekopaikan, jonne mennäksemme poikkesimme Kuikankierrokselta hiukan Meikonkierroksen puolelle. Etäisyys oli käytännössä vain joitain satoja metrejä. Harmillisesti puut olivat loppu tulentekopaikalta, joten jouduimme aluksi keräämään maahan pudonneita risuja ja kuivia oksia. Saimme niitä onneksi kokoon sen verran, että pystyimme paistamaan makkarat seurueelle. Jokaisella oli lisäksi mukana eväsleipiä ja jälkiruokakeksejä.

Itse olin innostunut leipomaan kesäkurpitsakakkua. Tein sen tällä reseptillä, joka oli ihan hyvä, mutta aika erikoinen. Kuorrutteen tein hyväksihavaitulla porkkanakakun kuorrutteen ohjeella eli sekoitin voita, tomusokeria, vaniljasokeria ja tuorejuustoa. Kakku oli todella täyttävää ja kuorrutteen kanssa herkullista! En kyllä suostunut laittamaan siihen ohjeen mukaista viittä desiä sokeria… Ihan hyvää tuli neljälläkin desillä!

Kun vatsat olivat täynnä, kävelimme takaisin parkkipaikalle ja suuntasimme kukin tahoillemme. Oli hauska tutustua Meikon luonnonsuojelualueeseen ja uskon, että tulen käymään siellä uudestaankin. Se oli mielestäni selkeämpi kuin Nuuksio, mutta kuitenkin kohtuullisen ajomatka päässä Helsingistä.