Päivä Tampereella

Turku-keskeisenä ihmisenä unohdan säännöllisesti kuinka kiva kaupunki Tampere on. Joka kerta siellä käydessäni totean, että olisi ihana käydä useammin. Ja sitten kuluu taas pari vuotta ennen kuin tulen uudestaan.

Tänä kesänä yövyin siellä matkalla Ähtäriin. Ehdin yhden vuorokauden aikana käydä kolmessa ihanassa kahvilassa. Pyymäen Oma on kahvila, jossa on aina pakko piipahtaa. Siellä on hyvää teetä ja niin suuri valikoima pullia ja piirakoita, että valitsemiseen menee aina hetki. Tällä kertaa teehetki oli vähemmän rauhallinen, sillä olin siellä aamupalalla ystäväni ja hänen kahden nopealiikkeisen vesselinsä kanssa. He olivat istuneet aamun autossa, joten ylimääräistä energiaa piisasi. Sitä purettiin myös myöhemmin mainiossa Pikkukakkosen leikkipuistossa.

20180802_091146

Toinen ihana kahvila Tampereella on kissakahvila Purnauskis. Se on valtavan suosittu ja varminta on varata aika etukäteen netistä, jotta varmasti mahtuu sisään. Pääsymaksu on 5 euroa ja sen lisäksi listalta löytyy monipuolisesti syötävää. Me joimme itse tehdyt marjamehut ja söimme jäätelöt. Kissoja Purnauskiksessa on kuusi. Niiden seikkailuja ja puuhia oli hauska seurata. Olisimme viihtyneet kissoja rapsuttelemassa paljon kauemminkin, mutta oli aika jatkaa matkaa.

20180802_124516

Suuntasimme kulkumme Tampereen Tuomiokirkkoon, jonka olin bongannut edellisenä päivänä kävellessäni hotelliltani keskustaan. Yövyin nimittäin Tammelassa huoneistohotelli Homelandissä. Valitsin hotellin puhtaasti hinnan perusteella ja olin positiivisesti yllättynyt erinomaisesta hinta-laatusuhteesta! En ollut aiemmin liikkunut Tammelassa, mutta olen iloinen että nyt oli tilaisuus tutustua siihen. Ihastuin nimittäin sen eloisaan toriin ja kauniisiin vanhhoihin rakennuksiin. Aurinkoisena päivänä puisto oli täynnä ihmisiä paistattelemassa päivää.

Luonnonkivestä vuonna 1907 rakennettu jykevä ja kunnioitusta herättävä kirkko on Lars Sonckin suunnittema. Sisältä se on toista maata:  vaaleat ja koristeellisen sisätilat ovat todella kauniit. Etelälehterin päätyseinässä on Hugo Simbergin teos Haavoittunut enkeli ja lehterin reunaa kiertää myös Simbergin maalaama orjantappuraköynnös. Yksi Suomen kauneimpia kirkkoja!

20180802_102131

Kirkolta kävellessämme kohti Pikkukakkosen leikkipuistoa, näimme matkalla Vohvelikahvilan. Vaikka sille päivälle oli jo syöty tarpeeksi herkkuja, emme voineet vastusta vohvelien houkutusta. Monipuolista lisukelistaa lukiessa meni hetki, mutta saimme lopulta tehtyä valinnat. Tässä sympaattisessa kahvilassa kannattaa ehdottomasti käydä, jos tykkää vohveleista!

 

Yllättävän paljon ehdimme nähdä lyhyessä ajassa, mutta huomattavan paljon jäi vielä näkemättä. Kyllä Tampereella pitäisi käydä useammin kuin parin vuoden välein.

20180801_153107

Mainokset

Retki Meikon luonnonsuojelualueelle Kirkkonummelle

Vietimme työporukan kanssa hauskan päivän Kirkkonummen Meiko-järveä ympäröivällä luonnonsuojelualueella. Lähdimme matkaan aamulla Helsingistä ja saavuimme alueen parkkipaikalle huomataksemme ettemme suinkaan olleet ainoat. Suuri parkkis oli täynnä autoja ja erittäin pron näköisiä urheilijoita. Alueella harrastetaan paljon polkujuoksua sekä swimrunia eli uinnin ja juoksun vuorottelua. Monilla olikin märkäpukuja päällä tai vähintään räpylät kädessä.

Täydestä parkkiksesta huolimatta meidän reitillä ei onneksi ollut tungosta. Näimme vain muutamia seurueita ja nuotiopaikallakaan emme joutuneet odottamaan vuoroamme.

20180818_105642

Valitsimme kierrettäväksi Kuikankierroksen, joka on 3,2 kilometriä pitkä ja suuntautuu parkkipaikalta etelään. Se kiertää Näseuddenin niemen ympäri ja matkalla on kauniita maisemia Meiko-järvelle. Reitti ei ole esteetön, mutta kuitenkin helpohko. Muutamia kertoja matkan varrella piti nousta muutama askel kalliolle. Reitin opasteet olivat tosi hyvät eikä eksymisestä ollut pelkoa.

20180818_114916

Meikon vesi oli houkuttelevan näköistä, sillä ilma oli aika lämmin. Kun saavuimme taukopaikkaamme, annoin periksi houkutukselle ja menin uimaan. Innostinpa muutaman työkaverinkin mukaan! Vesi oli täydellistä: tarpeeksi viileää virkistääkseen, mutta tarpeeksi lämmintä, jotta veteen oli helppo mennä. Uiminen oli ihanaa. Meiko-järven vesi on tunnettu kirkkaudestaan ja Kirkkonummen kaupunki ottaakin siitä juomavetensä.

20180818_144304

Taukopaikaksi olimme valinneet tulentekopaikan, jonne mennäksemme poikkesimme Kuikankierrokselta hiukan Meikonkierroksen puolelle. Etäisyys oli käytännössä vain joitain satoja metrejä. Harmillisesti puut olivat loppu tulentekopaikalta, joten jouduimme aluksi keräämään maahan pudonneita risuja ja kuivia oksia. Saimme niitä onneksi kokoon sen verran, että pystyimme paistamaan makkarat seurueelle. Jokaisella oli lisäksi mukana eväsleipiä ja jälkiruokakeksejä.

Itse olin innostunut leipomaan kesäkurpitsakakkua. Tein sen tällä reseptillä, joka oli ihan hyvä, mutta aika erikoinen. Kuorrutteen tein hyväksihavaitulla porkkanakakun kuorrutteen ohjeella eli sekoitin voita, tomusokeria, vaniljasokeria ja tuorejuustoa. Kakku oli todella täyttävää ja kuorrutteen kanssa herkullista! En kyllä suostunut laittamaan siihen ohjeen mukaista viittä desiä sokeria… Ihan hyvää tuli neljälläkin desillä!

Kun vatsat olivat täynnä, kävelimme takaisin parkkipaikalle ja suuntasimme kukin tahoillemme. Oli hauska tutustua Meikon luonnonsuojelualueeseen ja uskon, että tulen käymään siellä uudestaankin. Se oli mielestäni selkeämpi kuin Nuuksio, mutta kuitenkin kohtuullisen ajomatka päässä Helsingistä.

Vinkkejä iltapäiväteen ystäville: Wehmaan teehuone Juvalla ja Cafe Peroba Espoossa

Brittien keksimä iltapäiväteetarjoilu rantautui Suomeen kymmenisen vuotta sitten. Nykyään Helsingistä saa iltapäiväteetä useammastakin paikasta, joista pisimmät perinteet lienee Salutorgetilla. Kyse on teen tai kahvin kanssa kerrosvadissa tarjoilluista pienistä suolaisista ja makeista suupaloista. Yhden jopa kansainvälisesti parhaista iltapäiväteekokonaisuuksista tarjoilee Wehmaan teehuone.

Etelä-Savossa Juvalla keskellä maaseutua sijaitseva englantilainen teehuone on muutamassa vuodessa saavuttanut teen ystävien keskuudessa niin suuren suosion, että he laajensivat tilojaan hiljattain. Romanttisen englantilaisittain sisustetussa herraskartanomiljöössä pääsee helposti iltapäiväteetunnelmaan. Teelista on pitkä ja monipuolinen, ja teetä myydään myös mukaan viereisen deli shopin puolella. Tänne kannattaa tulla ajan kanssa, sillä valintoihin menee jonkin aikaa ja iltapäivätee ei ole pikaruokaa. Myös herkkukaupasta löytyy paljon mielenkiintoista tutkittavaa ja ostettavaa.

20180620_114151

Ihanan miljöön ja hyvän teen lisäksi Wehmaan teehuone on tunnettu tilauksesta paistettavaista skonsseistaan. En ole missään maistanut vastaavia skonsseja, jotka olisivat yhtä suussasulavia ja rapeita. Ostin herkkupuodista kotiinviemiseksi jauhoseosta, jonka avulla saman pitäisi onnistua kotikokiltakin, mutta saa nähdä miten käy. En ole vielä kokeillut.

Iltapäivätee Wehmaan kartanossa on suuri nautinto, jota varten kannattaa poiketa vähän kauempaakin.

20180620_115931

Ihan vastikään pääkaupunkiseutu sai uuden iltapäiväteepaikan, kun kahvila Peroba Leppävaarassa alkoi tarjoilla iltapäiväteetä kerran kuussa (ennakkovarauksella!). Vanha punainen hirsikartano Villa Ylänne kätkee sisälleen suloisia huoneita, joissa todellakin kelpaa nauttia iltapäiväteetä.

20180822_182038

Peroban iltapäiväteekokonaisuus on ehkä parhaimpia maistamiani. Kattaus sisälsi paitsi perinteisiä iltapäiväteehen kuuluvia sormisyötäviä kuten kurkkuvoileipiä, skonsseja ja sitruunakakkua myös uusia ideoita kuten poro-piparjuuriruisnappeja, sipulipiirakkaa ja toscamasariinia. Erinomainen yhdistelmä makuja!

20180822_162633

Peroban iltapäivätee on todella suosittu ja syyskuun iltapäiväteekattaus on jo loppuun varattu. Kannattaa seurailla verkkosivuja ja varata oma paikka lokakuun kattaukseen heti kun päivä ilmoitetaan. Näitä herkkuja ei kannata jättää väliin!

Possu sanoo röhröh eli kuinka hauskaa Lomamäen lemmikkipuistossa onkaan

Inkoossa sijaitsee mainio eläinpuisto Lomamäki, joka on kaikkien eläintenpaijaajien suosiossa. Se on pieni yksityinen eläinpuisto, jossa eläinten kanssa pääsee läheisempään kosketukseen kuin normaaleissa eläintarhoissa. Kävin siellä ensimmäisen kerran viime kesänä ja silloin kirjoittamani postauksen voi käydä lukemassa täältä.

20180809_135707

Lomamäessä on monenlaisia eläimiä, joista osa on pelastettuja. Esimerkiksi Mariah-kettu löydettiin orpona autotien laidasta. Hänen sisaruksensa pystyttiin hoidon jälkeen palauttamaan luontoon, mutta Mariah oli jo liian kesy eikä olisi enää pärjännyt itsenäisesti metsässä, joten Lomamäki tarjosi hänelle kodin. Kettuaitaukseen pääsee eläintenhoitajan mukana muutaman kerran päivässä syöttämään Mariahille ja hänen kaverilleen Kimille makupaloja.

Eksoottisimmista eläimistä voisin mainita boakäärmeen (jota pääsee myös paijaamaan!), nelisormimangustit, laamat ja pesukarhut. Eläinpuistossa on paljon myös lemmikkieläimiä kuten pupuja, papukaijoja ja frettejä. Meidän vierailulla sattui pieni episodi kun pässi päätti karata aitauksestaan ja mennä syömään muiden eläinten safkoja. Hän potkaisi laudan irti aitauksestaan ja käveli muina pässeinä ruoka-astialle. Eläintenhoitajat saivat hänet vain ruoalla houkutellen takaisin omaan aitaukseensa.

Tänä vuonna satuimme juuri oikeaan aikaan Lomamäkeen, sillä toinen pesukarhuista oli hereillä ja saimme hänelle audienssin. Pitkäaikainen unelmani toteutui, kun pääsin rapsuttamaan pesukarhua! Hän oli ihanan pehmoinen ja sympaattinen, hiukan ahmatti myös. ❤

20180809_134336(0)

Lomamäessä jokainen vierailija saa pienen kupin siemeniä, joita voi syöttää eläimille. Siemenistä innostuivat erityisesti siat, jotka ensin nätisti nuolivat siemenet kämmeneltäni, mutta toisella kerralla ottivat koko käteni suuhunsa. 😀 Onneksi possu ei purrut! Niiden syöttäminen kämmeneltä tuntui hassulta.

20180809_140050

Victor-kilpikonna kulkee puistossa vapaana ja natustaa kaikkea vihreää. Hän on iso ja rauhallinen otus, joka kulkee omilla kilpparibisneksillään. Kuulin viime vuonna, että kilpikonnan kilvessä on tuntoaisti, joten silittelin myös häntä. En kyllä tiedä mitä mieltä hän siitä oli, kun en osaa tulkita kilpikonnan ilmeitä. Mutta ei hän karkuunkaan lähtenyt. Kuka nyt ei silityksestä pitäisi?

 

20180809_153129

Lomamäen eläinpuisto on mainio päiväretkikohde ja se on avoinna elokuun loppuun asti. Lapsille on alueella paljon tekemistä, jopa pomppulinna, ja eläinten kanssa puuhaillessa menee aika mukavasti.

Juhannus Itä-Suomessa

Aloitin kesälomani tänä vuonna viikkoa ennen juhannusta. Loman alkajaisiksi suuntasin Itä-Suomeen isäni kanssa ja otin mukaan saksalaisen ystäväni, joka ei ollut matkustanut aikaisemmin Itä-Suomessa. Suunnitelmani oli näyttää hänelle Itä-Suomen luontoa ja viettää perinteinen suomalainen mökkijuhannus.

Juhannusviikolla vietimme yhden päivän Savonlinnassa. Oopperajuhlat eivät olleet vielä alkaneet, joten kaupungissa oli hyvin tilaa. Meille sattui aurinkoinen päivä, joten päätimme osallistua tunnin pituiselle Saimaan risteilylle, joka lähti torilta ja kiersi Olavinlinnan. Se oli hauska tapa tutustua kaupunkiin.

20180620_150822

Kun seuraavana päivänä lähdimme jatkamaan matkaa Punkaharjulle, pysähdyimme Amanda B:n tehtaanmyymälässä. Siellä oli vaikka minkälaista sisustustavaraa. Kannattaa poiketa, jos on Savonlinnan suunnalla.

Seuraava pysähdys oli Johanna Oraksen taidekartano Punkaharjulla. Siellä oli kesän ajan Johannan 25-vuotistaiteilijanäyttely. Hänen ateljeensa sijaitsee kartanon yhteydessä ja sinne pääsi myös kurkistamaan. Ihastuin Johannan värikkäisiin ja tarkkanäköisiin teoksiin, joissa oli kekseliäisyyttä ja kantaaottavuutta. Hänen taiteeseensa voi tutustua hänen verkkosivuillaan.

20180621_105739

Punkaharjulla itse luonto ja tien molemmin puolin aukeavat järvimaisemat olivat upeita. Jotta reissu ei menisi autossa istumiseksi, jalkauduimme tutustumaan sotien aikaisiin taisteluhautoihin keskellä kauneinta mäntymetsää. Punkaharjun taisteluhaudat ovat osa 1200 kilometrin pituista Salpalinjaa, jonka rakentaminen aloitettiin talvisodan aikana.

Aurinkoisena kesäpäivänä taisteluhaudat tuntuivat väärään paikkaan päätyneiltä eikä näille käytäville tullutkaan sodissa tarvetta. Niitä on kuitenki kunnostettu ja rakennettu uudelleen, jotta jälkipolvet pääsevät tutustumaan niihin. Taisteluhaudassa kävellessä tuli mieleen uusi Tuntematon sotilas -elokuva ja erityisesti se kohtaus, jossa Robin Packalénin näyttelemä nuori alokas kiellosta huolimatta nostaa päänsä taisteluhaudasta ja kuolee vihollisen luotiin.

Taisteluhaudasta näki vain taivaan ja korkeat männyt, sillä se oli maastossa korkeammalla. Samaistuin kiusaukseen nostaa päätä, vaikka omalla kohdallani halusin vain nähdä maiseman ja kauniit järvet. Kauniina kesäpäivänäkin se oli aika kylmäävä paikka.

20180621_115913

Punkaharjulta ajelimme Kerimäen kirkolle, joka on maailman suurin puukirkko ja Suomen suurin kirkkorakennus. Kaunis keltainen kirkko kohoaa pienellä kukkulalla ja on aika mahtava näky. Se on vihitty käyttöön vuonna 1848. Selitys sille miksi juuri Kerimäellä on maailman suurin puukirkko on se, että silloinen kirkkoherra halusi kirkkoon mahtuvan kerralla puolet pitäjän asukkaista eli 6000 ihmistä. Kirkko on upea myös sisältä. Valoisa ja avara kirkkosali on maalattu sinertävän harmaalla ja valkoisella. Ennen mökille paluuta kävimme vielä Valamon luostarissa, jossa söimme täyttävän lounaan ja tutustuimme pihapiirin nähtävyyksiin.

IMG-20180625-WA0030

Sen jälkeen kävimme tekemässä juhannuksen ruokaostokset ja suuntasimme mökille järven rannalle. Tarkoitus oli viettää perinteinen mökkijuhannus saunomisineen ja grillailuineen. Sääkin oli lähes perinteinen, sillä alkukesän kuivuus oli vaihtunut sateisiin. Onneksi juhannusaattona ei meidän mökkipaikkakunnallamme satanut, mutta harmiksemme juhannuskokko jouduttiin perumaan kovan tuulen takia.

Juhannus sujui kuitenkin rattoisasti hyvän ruuan ja seuran parissa. Pitkän viikonlopun aikana muun muassa leivoin ohrarieskaa, loimutimme lohta, paistoimme nuotiolla tikkupullia, teimme kana-kiinankaaliwokkia muurinpohjapannulla ja harjoittelimme vaahtokarkkien käristämistä tulella.

Ohrarieska

1,5 l maitoa (josta 0,5 litraa ryynien liottamiseen)
3-4 dl rikottuja ohraryynejä
3 munaa
0,5 dl vehnäjauhoja
suolaa

Laita ryynit likoamaan 0,5 litraan maitoa muutamaksi tunniksi. Keitä ohrapuuro ryyneistä ja maidosta (käytän itse tähän punaista maitoa). Jäähdytä puuro. Lisää munat kun puuro on jäähtynyt (muuten kananmunat hyytyvät kun joutuvat kosketuksiin kuuman puuron kanssa). Lisää puuron joukkoon vehnäjauhot ja suola. Kaada puuro korkeareunaiselle uunipellille, joka on vuorattu leivinpaperilla. Paista 250 asteessa noin puoli tuntia kunnes pinta on saanut kauniin värin.

PS. Jos pelkäät, että maito palaa pohjaan, voit esilämmittää sen mikrossa. Silloin keittoaika jää lyhyemmäksi ja pohjaanpalamisen riski pienemmäksi.

Kaiken syömisen ohella saunoimme ja uimme joka päivä. Isäni opetti meille miten tehdään oikeaoppisesti vasta saunaan ja kävimme soutelemassa järvellä. Yhtenä päivänä teimme pienen vaelluksen ja otimme evääksi maailman parasta pannukakkua, joka oli tehty tällä reseptillä. Se on nimensä mukaisesti toooosi hyvää, enkä enää muita reseptejä käytäkään. Omenahillon ja kermavaahdon kanssa se maistui herkulliselta kauniita maisemia ihaillessa.

Varsin onnistunut juhannus!

20180624_145516

 

Päiväretkellä Porvoossa

Sain ystävältä Piikkipaatsamalta joululahjaksi lupauksen viedä minut iltapäiväteelle Porvooseen. Monen sattuman summana iltapäivätee vaihtui maaliskuussa päivälliseen Porvoossa, kun tulimme sopineeksi ajankohdaksi sellaisen lauantain, jolloin Porvoossa ei tarjoiltukaan iltapäiväteetä. Eipä se minua haitannut, Porvoossa on niin paljon hyviä ruokapaikkoja.

Pääsen harvoin käymään Porvoossa, vaikka se on maantieteellisesti niin lähellä Helsinkiä. Bussilla ei tule lähdettyä ja autoa en omista. Pitäisi kyllä ryhdistäytyä tässä asiassa, koska Porvoossa on aina niin mukava käydä.

Maaliskuussa, kun ystäväni kanssa sitten lähdimme Porvooseen, oli vielä lunta maassa. Se tuntuu nyt niin kovin kaukaiselta. Vanhan kaupungin putiikkeja oli silti mukava kierrellä. Yhdestä sisustuskaupasta löysin suomalaista designia olevan leikkuulaudan syntymäpäivälahjaksi toiselle ystävälle.

20180324_120333

Porvoon ihanien putiikkien yhteydessä on mainittava myös By Pias -vaateliike, joka on alkujaan Porvoosta. Nykyään liikkeitä on useita ympäri Suomea, myös Helsingissä. By Piasilla on muun muassa ihania pellavavaatteita, jotka varsinkin nyt kesällä ovat mukavan vilpoisia päällä. Ostin heiltä juuri vaaleansinisen pellavatunikan, johon olen aivan rakastunut.

Mutta takaisin Porvooseen. Pikkuputiikkien koluamisen lomassa kävimme teellä Cafe Postresissa. Meillä oli iltapäivällä pöytävaraus Sinneen, joten päätimme ottaa teekannujen lisäksi runebergintortun puoliksi. Ja millainen torttu se olikaan! Olen edelleen perinteisen runebergintortun ystävä, mutta tämä tuunattu kyllä melkein vetää sille vertoja.

20180324_104745

Pidin kovasti Postresista ja sinne palaan vielä uudestaan. Tarjoilut olivat monipuolisia ja tee hyvää. Kahvilan omassa uunissa paistettu leipä tuoksui niin hyvältä, että se oli viedä järjen. Myös jäätelöä, gelatoa, olisin maistanut, ellei illallisvaraus Sinneen olisi ollut ihan pian.

Kävelimme kaupungin keskustan poikki ja viimein koitti illallisaikamme. En voinut olla vertaamatta mielessäni Sinneä toiseen Porvoon suosikkiini Zum Beispieliin. Sinnen ravintolasali oli avara ja valoisa. Kuitenkin kodikkuudessa se vähän häviää Zum Beispielille.

20180324_130911

Ruoassa ei sen sijaan yhtään. Sinnessä minulle tarjoiltu ruoka oli monella tapaa taivaallista. Sinnen a la carte -lista on vaihtunut varmaan jo moneen kertaan maaliskuisen vierailuni jälkeen, joten valitsemieni annosten yksityiskohdat eivät ole merkityksellisiä. Sen sijaan sanon vaan, että Sinnessä todella osataan tehdä hyvää ruokaa.

20180324_131050

Mukavan päivän ja herkullisen päivällisen jälkeen oli hyvä huristella takaisin kotiin Helsinkiin!

Gaggui Kaffela Turussa

Paikka, joka ansaitsee ihan oman postauksensa, on Gaggui Kaffela. Se sijaitsee Turun rautatieaseman lähellä ja on siten loistava junantuoman turistin ex tempore kahvitteluun. Tai omalla kohdallani teettelyyn.

Gagguista saa, yllätys yllätys, kakkuja. Vitriinistä löytyy paitsi perinteisiä kakkuja myös sellaisia, joissa on kekseliäs uusi makuyhdistelmä. Kaikki varmasti herkullisia! Myös suolaista on tarjolla ja lounasta.

Kaffelan on perustanut solubiologi ja entinen syöpätutkija, joka haaveili omasta kahvilasta. Meidän asiakkaiden onneksi päätti toteuttaa unelmansa ja hän avasi Kaffelan vuonna 2014. Kahvilassa kaikki on mietitty pikkiriikkistä yksityiskohtaa myöten, niin sisustus kuin tarjoilutkin, joten on selvää, että kahvilan omistaja suhtautuu aiheeseen intohimoisesti. Ihanaa, että ihmisillä on nykyään niin paljon vaihtoehtoja toteuttaa itseään ja unelmiaan!

20180430_164339

Kahvila on sisustukseltaan leikkisä, raikas ja viihtyisä. Esteetikko nauttii kahvilan yksityiskohdista kuten Terraviivan suloisista pitsilautasista, joilta kakut tarjoillaan. Turun murretta on käytetty kakkujen nimissä sekä vähän siellä sun täällä ja se tekee kaffelasta myös hauskan turistinähtävyyden.

20180506_141213

Vappuviikolla kävin teellä siellä kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla söin suklaakakkua kinuskilla. Kakkupala oli juuri oikealla tavalla tuhti ja pala oli sopivankokoinen tyydyttääkseen suklaanhimon ja makeannälän. Jälkimmäisellä kerralla valitsin sitruunamarenkikakun, jossa yhdistyi sitruunan kirpeys ja marengin makeus.

20180506_140618

20180430_164351

Olen nyt kovasti mieltynyt Kaffela Gagguihin, vaikka mieltyminen ei käynyt mitenkään nopeasti. Ensimmäisinä vuosina keksin useamman paremman kahvilan Turussa, joista nykyään moni on lopettanut tai muuttunut tunnelmaltaan erilaiseksi. Gagguilla on selkeä oma tyylinsä ja takuuvarma laatunsa. Siksi se onkin nykyään yksi suosikkipaikkojani Turussa!

PS. Jos on kiire junaan, he myyvät ainakin teetä myös mukaan.