Juhannus Itä-Suomessa

Aloitin kesälomani tänä vuonna viikkoa ennen juhannusta. Loman alkajaisiksi suuntasin Itä-Suomeen isäni kanssa ja otin mukaan saksalaisen ystäväni, joka ei ollut matkustanut aikaisemmin Itä-Suomessa. Suunnitelmani oli näyttää hänelle Itä-Suomen luontoa ja viettää perinteinen suomalainen mökkijuhannus.

Juhannusviikolla vietimme yhden päivän Savonlinnassa. Oopperajuhlat eivät olleet vielä alkaneet, joten kaupungissa oli hyvin tilaa. Meille sattui aurinkoinen päivä, joten päätimme osallistua tunnin pituiselle Saimaan risteilylle, joka lähti torilta ja kiersi Olavinlinnan. Se oli hauska tapa tutustua kaupunkiin.

20180620_150822

Kun seuraavana päivänä lähdimme jatkamaan matkaa Punkaharjulle, pysähdyimme Amanda B:n tehtaanmyymälässä. Siellä oli vaikka minkälaista sisustustavaraa. Kannattaa poiketa, jos on Savonlinnan suunnalla.

Seuraava pysähdys oli Johanna Oraksen taidekartano Punkaharjulla. Siellä oli kesän ajan Johannan 25-vuotistaiteilijanäyttely. Hänen ateljeensa sijaitsee kartanon yhteydessä ja sinne pääsi myös kurkistamaan. Ihastuin Johannan värikkäisiin ja tarkkanäköisiin teoksiin, joissa oli kekseliäisyyttä ja kantaaottavuutta. Hänen taiteeseensa voi tutustua hänen verkkosivuillaan.

20180621_105739

Punkaharjulla itse luonto ja tien molemmin puolin aukeavat järvimaisemat olivat upeita. Jotta reissu ei menisi autossa istumiseksi, jalkauduimme tutustumaan sotien aikaisiin taisteluhautoihin keskellä kauneinta mäntymetsää. Punkaharjun taisteluhaudat ovat osa 1200 kilometrin pituista Salpalinjaa, jonka rakentaminen aloitettiin talvisodan aikana.

Aurinkoisena kesäpäivänä taisteluhaudat tuntuivat väärään paikkaan päätyneiltä eikä näille käytäville tullutkaan sodissa tarvetta. Niitä on kuitenki kunnostettu ja rakennettu uudelleen, jotta jälkipolvet pääsevät tutustumaan niihin. Taisteluhaudassa kävellessä tuli mieleen uusi Tuntematon sotilas -elokuva ja erityisesti se kohtaus, jossa Robin Packalénin näyttelemä nuori alokas kiellosta huolimatta nostaa päänsä taisteluhaudasta ja kuolee vihollisen luotiin.

Taisteluhaudasta näki vain taivaan ja korkeat männyt, sillä se oli maastossa korkeammalla. Samaistuin kiusaukseen nostaa päätä, vaikka omalla kohdallani halusin vain nähdä maiseman ja kauniit järvet. Kauniina kesäpäivänäkin se oli aika kylmäävä paikka.

20180621_115913

Punkaharjulta ajelimme Kerimäen kirkolle, joka on maailman suurin puukirkko ja Suomen suurin kirkkorakennus. Kaunis keltainen kirkko kohoaa pienellä kukkulalla ja on aika mahtava näky. Se on vihitty käyttöön vuonna 1848. Selitys sille miksi juuri Kerimäellä on maailman suurin puukirkko on se, että silloinen kirkkoherra halusi kirkkoon mahtuvan kerralla puolet pitäjän asukkaista eli 6000 ihmistä. Kirkko on upea myös sisältä. Valoisa ja avara kirkkosali on maalattu sinertävän harmaalla ja valkoisella. Ennen mökille paluuta kävimme vielä Valamon luostarissa, jossa söimme täyttävän lounaan ja tutustuimme pihapiirin nähtävyyksiin.

IMG-20180625-WA0030

Sen jälkeen kävimme tekemässä juhannuksen ruokaostokset ja suuntasimme mökille järven rannalle. Tarkoitus oli viettää perinteinen mökkijuhannus saunomisineen ja grillailuineen. Sääkin oli lähes perinteinen, sillä alkukesän kuivuus oli vaihtunut sateisiin. Onneksi juhannusaattona ei meidän mökkipaikkakunnallamme satanut, mutta harmiksemme juhannuskokko jouduttiin perumaan kovan tuulen takia.

Juhannus sujui kuitenkin rattoisasti hyvän ruuan ja seuran parissa. Pitkän viikonlopun aikana muun muassa leivoin ohrarieskaa, loimutimme lohta, paistoimme nuotiolla tikkupullia, teimme kana-kiinankaaliwokkia muurinpohjapannulla ja harjoittelimme vaahtokarkkien käristämistä tulella.

Ohrarieska

1,5 l maitoa (josta 0,5 litraa ryynien liottamiseen)
3-4 dl rikottuja ohraryynejä
3 munaa
0,5 dl vehnäjauhoja
suolaa

Laita ryynit likoamaan 0,5 litraan maitoa muutamaksi tunniksi. Keitä ohrapuuro ryyneistä ja maidosta (käytän itse tähän punaista maitoa). Jäähdytä puuro. Lisää munat kun puuro on jäähtynyt (muuten kananmunat hyytyvät kun joutuvat kosketuksiin kuuman puuron kanssa). Lisää puuron joukkoon vehnäjauhot ja suola. Kaada puuro korkeareunaiselle uunipellille, joka on vuorattu leivinpaperilla. Paista 250 asteessa noin puoli tuntia kunnes pinta on saanut kauniin värin.

PS. Jos pelkäät, että maito palaa pohjaan, voit esilämmittää sen mikrossa. Silloin keittoaika jää lyhyemmäksi ja pohjaanpalamisen riski pienemmäksi.

Kaiken syömisen ohella saunoimme ja uimme joka päivä. Isäni opetti meille miten tehdään oikeaoppisesti vasta saunaan ja kävimme soutelemassa järvellä. Yhtenä päivänä teimme pienen vaelluksen ja otimme evääksi maailman parasta pannukakkua, joka oli tehty tällä reseptillä. Se on nimensä mukaisesti toooosi hyvää, enkä enää muita reseptejä käytäkään. Omenahillon ja kermavaahdon kanssa se maistui herkulliselta kauniita maisemia ihaillessa.

Varsin onnistunut juhannus!

20180624_145516

 

Mainokset

Päiväretkellä Porvoossa

Sain ystävältä Piikkipaatsamalta joululahjaksi lupauksen viedä minut iltapäiväteelle Porvooseen. Monen sattuman summana iltapäivätee vaihtui maaliskuussa päivälliseen Porvoossa, kun tulimme sopineeksi ajankohdaksi sellaisen lauantain, jolloin Porvoossa ei tarjoiltukaan iltapäiväteetä. Eipä se minua haitannut, Porvoossa on niin paljon hyviä ruokapaikkoja.

Pääsen harvoin käymään Porvoossa, vaikka se on maantieteellisesti niin lähellä Helsinkiä. Bussilla ei tule lähdettyä ja autoa en omista. Pitäisi kyllä ryhdistäytyä tässä asiassa, koska Porvoossa on aina niin mukava käydä.

Maaliskuussa, kun ystäväni kanssa sitten lähdimme Porvooseen, oli vielä lunta maassa. Se tuntuu nyt niin kovin kaukaiselta. Vanhan kaupungin putiikkeja oli silti mukava kierrellä. Yhdestä sisustuskaupasta löysin suomalaista designia olevan leikkuulaudan syntymäpäivälahjaksi toiselle ystävälle.

20180324_120333

Porvoon ihanien putiikkien yhteydessä on mainittava myös By Pias -vaateliike, joka on alkujaan Porvoosta. Nykyään liikkeitä on useita ympäri Suomea, myös Helsingissä. By Piasilla on muun muassa ihania pellavavaatteita, jotka varsinkin nyt kesällä ovat mukavan vilpoisia päällä. Ostin heiltä juuri vaaleansinisen pellavatunikan, johon olen aivan rakastunut.

Mutta takaisin Porvooseen. Pikkuputiikkien koluamisen lomassa kävimme teellä Cafe Postresissa. Meillä oli iltapäivällä pöytävaraus Sinneen, joten päätimme ottaa teekannujen lisäksi runebergintortun puoliksi. Ja millainen torttu se olikaan! Olen edelleen perinteisen runebergintortun ystävä, mutta tämä tuunattu kyllä melkein vetää sille vertoja.

20180324_104745

Pidin kovasti Postresista ja sinne palaan vielä uudestaan. Tarjoilut olivat monipuolisia ja tee hyvää. Kahvilan omassa uunissa paistettu leipä tuoksui niin hyvältä, että se oli viedä järjen. Myös jäätelöä, gelatoa, olisin maistanut, ellei illallisvaraus Sinneen olisi ollut ihan pian.

Kävelimme kaupungin keskustan poikki ja viimein koitti illallisaikamme. En voinut olla vertaamatta mielessäni Sinneä toiseen Porvoon suosikkiini Zum Beispieliin. Sinnen ravintolasali oli avara ja valoisa. Kuitenkin kodikkuudessa se vähän häviää Zum Beispielille.

20180324_130911

Ruoassa ei sen sijaan yhtään. Sinnessä minulle tarjoiltu ruoka oli monella tapaa taivaallista. Sinnen a la carte -lista on vaihtunut varmaan jo moneen kertaan maaliskuisen vierailuni jälkeen, joten valitsemieni annosten yksityiskohdat eivät ole merkityksellisiä. Sen sijaan sanon vaan, että Sinnessä todella osataan tehdä hyvää ruokaa.

20180324_131050

Mukavan päivän ja herkullisen päivällisen jälkeen oli hyvä huristella takaisin kotiin Helsinkiin!

Gaggui Kaffela Turussa

Paikka, joka ansaitsee ihan oman postauksensa, on Gaggui Kaffela. Se sijaitsee Turun rautatieaseman lähellä ja on siten loistava junantuoman turistin ex tempore kahvitteluun. Tai omalla kohdallani teettelyyn.

Gagguista saa, yllätys yllätys, kakkuja. Vitriinistä löytyy paitsi perinteisiä kakkuja myös sellaisia, joissa on kekseliäs uusi makuyhdistelmä. Kaikki varmasti herkullisia! Myös suolaista on tarjolla ja lounasta.

Kaffelan on perustanut solubiologi ja entinen syöpätutkija, joka haaveili omasta kahvilasta. Meidän asiakkaiden onneksi päätti toteuttaa unelmansa ja hän avasi Kaffelan vuonna 2014. Kahvilassa kaikki on mietitty pikkiriikkistä yksityiskohtaa myöten, niin sisustus kuin tarjoilutkin, joten on selvää, että kahvilan omistaja suhtautuu aiheeseen intohimoisesti. Ihanaa, että ihmisillä on nykyään niin paljon vaihtoehtoja toteuttaa itseään ja unelmiaan!

20180430_164339

Kahvila on sisustukseltaan leikkisä, raikas ja viihtyisä. Esteetikko nauttii kahvilan yksityiskohdista kuten Terraviivan suloisista pitsilautasista, joilta kakut tarjoillaan. Turun murretta on käytetty kakkujen nimissä sekä vähän siellä sun täällä ja se tekee kaffelasta myös hauskan turistinähtävyyden.

20180506_141213

Vappuviikolla kävin teellä siellä kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla söin suklaakakkua kinuskilla. Kakkupala oli juuri oikealla tavalla tuhti ja pala oli sopivankokoinen tyydyttääkseen suklaanhimon ja makeannälän. Jälkimmäisellä kerralla valitsin sitruunamarenkikakun, jossa yhdistyi sitruunan kirpeys ja marengin makeus.

20180506_140618

20180430_164351

Olen nyt kovasti mieltynyt Kaffela Gagguihin, vaikka mieltyminen ei käynyt mitenkään nopeasti. Ensimmäisinä vuosina keksin useamman paremman kahvilan Turussa, joista nykyään moni on lopettanut tai muuttunut tunnelmaltaan erilaiseksi. Gagguilla on selkeä oma tyylinsä ja takuuvarma laatunsa. Siksi se onkin nykyään yksi suosikkipaikkojani Turussa!

PS. Jos on kiire junaan, he myyvät ainakin teetä myös mukaan.

Kevätretkillä Turussa + pari sanaa Turun Rosterista

Vaikka nyt ollaan oltu jo ihan hellelukemissa, myös pari viikkoa sitten oli kivat säät kun vierailin viikon sisään kaksi kertaa Turussa. Tänä keväänä olen muutenkin päässyt käymään monta kertaa Turussa, mikä on ollut pelkästään ihanaa, koska Turku on ihana kaupunki. Ai miten niin olen puolueellinen? No, ehkä. Asuin siellä kuitenkin 10 vuotta elämästäni. 😀

20180506_120723
Varför Paris, vi har ju Åbo!

Pari viikkoa sitten ei vielä ollut lehtiä jokirannan puissa ja pensaissa, mutta ruoho vihersi jo ja istutukset kukkivat. Vapun jälkeisenä viikonloppuna oli kovin kesäinen fiilis, kun söin kesän ensimmäisen jäätelön auringonpaisteessa Aurajoen rannalla. Enkä muuten ollut ainoa. Vaikkei vielä oltu lähelläkään hellelukemia, ihmiset olivat kesäisissä fiiliksissä istuskellessaan joen rannoilla.

20180506_121941

Aurajoen varsi on tätä nykyä ihana sunnuntaikävelypaikka. Oli loistava idea Turulta aikoinaan kunnostaa jokiranta ja panostaa sen ulkonäköön ja ratkaisuihin. Nyt kaupunkilaiset ja turistit saavat nauttia vanhasta kauniista arkkitehtuurista ja suurista lehtipuista.

Vappuaattona olin ex tempore liikkeellä ystäväni kanssa ja kävelimme Tuomiokirkon läheisyydessä, kun huomasimme vanhaan yliopiston rakennukseen avatun ravintolan. Etsimme juuri sillä hetkellä ruokapaikkaa, joten tutkimme vähän lähemmin tuota maaherran makasiiniksi nimettyä rakennusta ja ilmeni, että siinä on nykyään Roster-ravintola.

20180430_161221

Sepäs sattui! Ei liene yllätys, että päädyimme sinne syömään. Meillä kävi tuuri ja meille löytyi pöytäkin, vaikka emme olleet tehneet varausta etukäteen. Turun Rosterin tilat olivat hienot ja ne oli remontoitu hyvällä maulla vanhaan rakennukseen. Tunnelma sopi hyvin sekä juhlaan että arkisyömiseen.

Ruokalistaa lukiessani koin hämmennystä siitä mitä valitsisin. Kaikki kuulosti samaan aikaan hyvältä ja kaikissa oli jotain ”outoa” mukana. Lopulta päädyin mureaksi haudutettuun iberico-porsaaseen chipotle-kastikkeella, ja se oli loistovalinta. Annokseni ei ollut ollenkaan sellainen kuin olin kuvitellut vaan kymmenen kertaa parempi. Söin lautasellisen hyvällä ruokahalulla ja kaavin jäljelle jääneen kastikkeen leivän palalla. En tiennyt pitäväni chipotle-kastikkeesta.

20180430_153525

Yhdessä vaiheessa jäin kuuntelemaan, kun kuului ääni, jonka kuvittelin tuntevani. Äänessä oli syvä turun murre, kun sen käyttäjä sanoi muun muassa ”Meil o kaik oikke hyvi”. Asia jäi vaivaamaan, sillä tunnen edelleen jonkin verran ihmisiä Turusta. Vilkuilin ympärilleni, kunnes silmäni löysivät itse ravintolan pääjehun Kari Aihisen. En todellakaan tunne häntä, mutta ilmeisesti olen sen verran kuullut hänen puhettaan televisiossa, että se kuulosti tutulta.

20180506_122620

Toisella kerralla olin liikkeellä kummipoikani kanssa. Hän oli ensimmäistä kertaa Turussa, joten hänelle ja muulle seurueelle oli tietysti näytettävä Tuomiokirkko. Sen ensimmäiset osan on tiettävästi rakennettu 1200-luvulla, mikä tuntuu ihan käsittämättömältä. Suomessa ei ole juurikaan totuttu siihen, että mikään ihmisen tekemä rakennus olisi 800 vuotta vanha. Kummipoikanikin kysyi pariin kertaan: ”Siis milloin tää oli rakennettu?”

20180506_122246

Kävelimme myös vanhan suurtorin liepeillä mukulakivikaduilla ja ihastelimme noissa kortteleissa vallitsevaa erityistä tunnelmaa. Kauniita yksityiskohtia! Olen niin iloinen, että Turun kaupunki on pitänyt hyvää huolta näistä rakennuksista.

20180506_121556

PS. Viikko pari myöhemmin jokivarren puut saivat lehdet muutamassa yössä. Kuvia voi katsoa esimerkiksi täältä Hansun Hassutellen-blogista!

Yhden pysähdyksen taktiikalla Karoliinan Kahvimyllyssä

Olin pari viikkoa sitten mökkeilemässä Etelä-Savossa. Mökkitiemme kulkee nelostietä pitkin ja sen varrella Joutsan jälkeen etelästä päin tultaessa löytyy täydellinen taukopaikka, Karoliinan kahvimylly.

Karoliinan paikka on sijainnut muutamassakin eri kohdassa nelostien varrella. Pari vuotta sitten se muutti Leivonmäkeen suurempiin tiloihin. Uudet tilat eivät ole yhtä tunnelmalliset kuin edellinen vanha omakotitalo, mutta tilan sisustuksella on kuitenkin onnistuttu tekemään kahvilasta viihtyisä ja kaunis. Nyt tilaa on isommallekin ryhmälle.

20180419_120642

Kahvilan tarjoilut ovat monipuoliset. Olimme lounasaikaan liikkeellä, joten söin aluksi maukkaan ja täyttävän lohisalaatin. Koska Karoliinan kahvimyllyn kakut ja leivonnaiset ovat ylivertaisia, oli jälkiruoaksi pakko ottaa kinuskivadelmakakkua. Nam!

Kahvilan tilojen yhteydessä toimii myös Jukolan Juusto oy, joka valmistaa Aito Cheddar -juustoa artesaanityönä oman tilansa maidosta. Kahvilassa on iso ikkuna, josta voi tarkkailla juuston valmistumista. Aito Cheddar -tuotteita on myös myytävänä kahvilassa.

Viikonloppu mökillä oli rentouttava. Kevät etelässä oli paljon pidemmällä, mutta lumi ehti sulaa paljon muutaman aurinkoisen päivän aikana. Teki hyvää päästä hetkeksi pois arjen pyörityksestä!

Herkuttelijan viikonloppu Turussa

Kävin herkuttelureissulla Turussa tässä yksi viikonloppu. Turkuhan on tunnettu loistavista ravintoloistaan ja tälläkin kertaa pääsin tutustumaan yhteen uuteen ravintolaan, Hämeenkadulle avattuun ravintola Kuoreen.

Kuori on siitä harvinainen ravintola, että se tarjoilee pelkästään kasvisruokaa, ja vieläpä fine-dine kasvisruokaa. En ollut aikaisemmin vastaavassa ravintolassa käynytkään, joten en oikein tiennyt mitä odottaa.

Odotin sitten mitä tahansa, todellisuus oli paljon ihmeellisempi. Valitsimme kolmen tyttökaverini kanssa kuuden ruokalajin maistelumenun, jossa käytännössä taisi kyllä tulla lähes tusinan verran annoksia kun keittiön tervehdyksetkin laski mukaan. Menin itse ihan sekaisin laskuissa ja vaihdoimme ystävien kanssa hämmentyneitä katseita kun ruokalajeja seurasi toisensa perään.

Onneksi annokset olivat pieniä, usein muutamia suupaloja vain. Maut olivat jännittäviä ja mielenkiintoisia, eikä mieleeni missään vaiheessa tullut kaivata lihaa. Annoksista puuttui kaikki tylsyys ja mauttomuus! En enää pysty raportoimaan mitä kaikkea söimme, mutta kaikki oli kyllä omalla tavallaan hyvää. Voin lämpimästi suositella maistelumenua, mutta kannattaa varautua ähkyuhkaan!

Ravintola itsessään oli suosittu ja täynnä, mikä teki siitä hälyisän. Paikka vaikutti aika trendikkäältä kun katseli muita vieraita ja ravintolan tyyliä. Muutama porukka varmasti jatkoi sieltä baariinkin. Tunnelma oli varsin rento.

Seuraava aamupäivä meidän porukan osalta kului kaupoissa kierrellessä, Turun keskustassa ne kun ovat mukavan lähekkäin. Bongasin myös kaksi uutta liikettä torin vierestä Forumista. Puf Design Market myy kotimaista muotoilua, niin vaatteita, asusteita kuin esineitäkin, ja Mandragora kahvia, teetä ja suklaata.

20180317_142006

Shoppailun ohessa täytyi päästä lepuuttamaan jalkoja ja suuntasin Aurajoen rannalle cafe Carré’hen. Se on kotoisa kahvila, jonka ikkunoista näkee Vähätorille vanhan kirjaston eteen ja Aurajoelle. Kahvilassa on monipuolinen valikoima suolaista ja makeaa. Itse iloitsin haudutetusta teestä. Yksi ystävistäni liittyi hetken kuluttua seuraani ja valitsi kermavaahtokaakaon, joka aiheutti minussa pientä annoskateutta. Ensi kerralla sellainen siis!

Turku on kyllä oikea herkuttelijoiden paratiisi!

Jouluostoksilla

Välillä joululahjojen keksiminen on todella vaikeaa. Olen huomannut, että saan parhaat ideani kiertelemällä pieniä kauppoja ja joulumarkkinoita. Sain tänä vuonna herätyksen joulunajasta, kun olin sattumalta käymässä Tikkurilassa ja kuljin lahjatavaraliike Pihapihlajan ohi. Koko kauppa oli täynnä pieniä ja vähän suurempia sopivia lahjaideoita somistettuna niin kauniisti, että kiertelin siellä varmaan vartin ideoimassa erilaisia lahjoja eri ihmisille. Muutaman lahjan lisäksi ostin itselleni glögiä kylmien joulukuun iltojen iloksi.

Inspiraatiota olen tänä vuonna etsinyt myös Hämeenlinnassa sijaitsevasta ihanasta Tiirinkosken tehtaan puodista. Se on vanhaan navettarakennukseen perustettu liike, joka myy niin elintarvikkeita, vaatteita, koruja kuin sisustustavaraakin. Myymälän keskellä on kahvila, josta saa muun muassa hyviä vohveleita. Olin Tiirinkoskella lounasaikaan, joten söin suolaisen vohvelin lohella ja salaatilla. Täyttävää ja herkullista!

Tiirinkoskelta en ostanut lahjoja muille kuin itselleni. Ostin pussillisen Johan & Nyströmin teetä, Lakridsin suklaalakuja sekä tuoksuetikkaa pyykin pesuun. Olen törmännyt Lakridsin lakuihin niin monta kertaa, että nyt viimein päätin maistaa niitä. Pieni purkki lakupalloja on mielestäni aika hintava, mutta lakutkin olivat maistuvia kun ensin pääsin niiden makuun. En ollut ostaessani huomannut valinneeni suklaalakuja, joissa on pinnalla salmiakkijauhoa. Ensimmäinen suupala oli erikoinen kunnes tunnistin maun.

Le Pere Pelletierin Vinaigre-tuoksuetikka oli uusi tuttavuus, jota olen vasta kokeillut yhden kerran. Se lisätään pyykinpesukoneeseen huuhteluaineen sijasta ja sen pitäisi mm. kirkastaa ja raikastaa pyykkiä sekä poistaa kellastumia, tahroja ja hajuja. Aikamoisia lupauksia, joiden täyttymistä en vielä pysty arvioimaan. Vaikuttaa kuitenkin toistaiseksi hyvältä! Valitsin tuoksuksi miedon ja raikkaan teen tuoksun. En kyllä tuoksusta teetä erottanut vaan enemmänkin puhtaan pyykin. Hyvä niin!

20171209_115105

Joululahjaostokset ruuhkassa viime tipassa on todellinen no no minulle, joten yleensä pyrin tekemään lahjaostokseni viimeistään jo joulukuun alussa. Silloin kaupoissa on väljempää ja hyllyissäkin vielä vaihtoehtoja. Se oli pyrkimys tänäkin vuonna, mutta tuntui kuin olisin pudonnut syksyn kelkasta ja joulukuu pääsi yllättämään. Siksi sain jouluostokseni valmiiksi vasta viime lauantaina.

Samalla löysin vahingossa aivan ihastuttavan pienen pop-up kirjakaupan nimeltä Books & Stuff, joka on avattu Aleksanterinkatu 24:een.  Yllä ja alla olevat kuvat ovat sieltä. Kaupassa on pieni valikoima loistavia kirjoja sekä kaikenlaista pientä sisustus- ynnä muuta tavaraa. Sieltä löysin kaksi lahjakirjaa sekä hauskoja kortteja. Jos liikut Senaatintorilla vielä ennen joulua, kannattaa poiketa sisälle tähän suloiseen kirjakauppaan!

20171209_115054

Ensi viikonloppuna on vielä hyviä tilaisuuksia kierrellä joulumarkkinoilla. Älä unohda Vanhan ylioppilastalon joulutoria ja Teurastamon joulumarkkinoita! Myös Tuomaan markkinoilla kannattaa pyörähtää sekä Torikorttelien pienissä putiikeissa.