Kaunis ja idyllinen Fagervik

Inkoossa, tunnin ajomatkan päässä Helsingistä, sijaitsee monelle tuntematon mutta uskomattoman kaunis vanha rautaruukkimiljöö, Fagervikin kylä. Bongasin sen tutun Instagram-päivityksestä ja innostin ystäväni Leenan lähtemään sinne kanssani päiväretkelle.

Reissumme lähestyessä huomasin pian, että netissä ei ollut kovin paljoa ajantasaista tietoa alueesta. Inkoon sivuilta päädyin Fagervikin sivuille, joita ei oltu päivitetty viime kesän jälkeen. Aikani surffattuani erilaisilla sivustoilla totesin, ettei auta muu kuin soittaa Fagervikin kahvilaan ja tiedustella sieltä, miten museo mahtaa tänä kesänä olla avoinna. Sieltä kerrottiin ystävällisesti, että museo on auki heinäkuussa keskiviikkoisin ja lauantaisin klo 10-16. Myöhemmin opin, että pieni museo sijaitsee samassa rakennuksessa kahvilan kanssa, joten kahvilaan soittaminen olikin ihan järkevää.

20200703_111627
Kahvila ja museo

Fagervikin rautaruukki perustettiin jo vuonna 1646, kun tukholmalainen kauppias Carl Billsten sai luvan perustaa Fagervikin koskille malmin sulatusuunin. Tärkeän meriyhteyden lisäksi sen etu oli sijaita historiallisen Turku-Viipuri-tien varrella.

Alueen vanhimmat rakennukset ovat 1700-luvulta, sillä Isonvihan aikaan ruukkialue tuhottiin täysin. Sodan jälkeen Hisingerin veljekset ostivat rauniot ja kunnostivat ripeästi jäljellä olevat rakennukset ja laitteet. Ruukin punainen puukirkko on säilynyt 1730-luvulta. Sen pienet turkoosit urut ovat Suomen vanhimmat soittokunnossa olevat urut. Kirkko on avoinna yleisölle vain kiertokävelyjen sekä Inkoon seurakunnan musiikkihartauksien yhteydessä.

20200703_122354

Ruukin menestyksen vuosina se oli Pohjoismaiden ellei koko maailman suurin katto- eli läkkipellin tuottaja. Hisingerit laajensivat ruukkia ja 1700-luvun loppupuolella rakennettiin Fagervikin kartano. Se on kivinen rokokootyylinen nelikerroksinen rakennus, joka on edelleen suvun asuinkäytössä ja siten suljettu yleisöltä.

Kartanon täytyy olla sisältä varsin upea, sillä monessa huoneessa on edelleen käsinmaalatut pellavatapetit sekä alkuperäiset puu- tai kivilattiat. Sekä kuningas Kustaa III että keisari Aleksanteri I ovat yöpyneet kartanossa aikoinaan!

20200703_123450
Tie kartanolle

Fagervikiin tutustuminen kannattaa aloittaa jättämällä auto kahvilaa vastapäätä tien toisella puolella olevalle parkkipaikalle. Kahvilassa oli meidän vierailumme aikaan yllättävän paljon erilaisia tarjoiluja pienen kylän kahvilaksi, joten voin lämpimästi suositella viettämään siellä kahvi- tai teehetken. Kahvilan yhteydessä on myös pieni sisustustavarapuoti. Kahvila on nyt kesällä 2020 auki joka päivä klo 9-19.

Kahvilasta on ostettavissa 2,5 euron hintaan kopio alueen esittelystä. Se on informatiivinen ja sisälsi myös kartan alueesta. Kahvilalta kannattaa ensimmäisenä kävellä autotien viertä Inkoon suuntaan (asfalttitie) tutustumaan alueen opastauluun. Se sijaitsee lähellä paikkaa, josta kartanon puistotie alkaa. Siinä esitellään alueen historiaa ja rakennuksia. Lisäksi saat käsityksen siitä miten alueella kannattaa kiertää.

Kierrettyäsi ruukkikylän, palaa parkkipaikalle Ruukinkatua pitkin. Tätä ei kannata missata, sillä siellä on kauniita puutarhoja, joita vanhojen rakennusten kesäasukkaat upeasti vaalivat. Jos itse käyn Fagervikissä vielä uudestaan, aion tutustua myös Fagervikin hautausmaahan. Siitä lisätietoja löytyy tästä linkistä.

20200703_120929

Kauniina hiljaisena kesäpäivänä oli hienoa kiertää näitä vanhoja historiallisia paikkoja. Siksi oli lähes mahdoton kuvitella aluetta täydessä tohinassa: kauas kuuluvien kanki- ja nippuvasaroiden paukunta kumisi yötä päivää ja kosken virta pauhasi samalla kun hevoskärryt kuljettivat rautaa ja muita tuotteita kylään ja kylästä pois. Satamassa ruukin laivoihin lastattiin ja purettiin kuljetuksia ja kaikkea tätä tekemään tarvittiin tietysti suuri määrä työvoimaa perheineen. Kylässä on käynyt aikamoinen vilinä 1700-luvun lopulla.

20200703_121046

Kahvilan ovessa ilmoitettiin opastetuista historiallisista kävelyistä (1,5 h), jotka järjestetään keskiviikkoina 7. ja 15.7.2020. Kierrokset lähtevät kahvilalta osoitteesta Fagervikintie 1135 ja maksavat 15 euroa aikuisilta sekä 5 euroa 6-18-vuotiailta. Jos olet kiinnostunut osallistumaan, voit pyytää ilmoittautumistiedot minulta blogin Facebook-sivujen kautta.

Fagervik ei ole koko päivän kohde, joten jos haluaa, voi päiväretkeen yhdistää vaikkapa Mustion linnan tai Paavolan tammen. Me kurvasimme kotimatkalla Hvitträskin kautta. Siitä lisää toisessa postauksessa.

 

Jääkauden ja ihmisen kädenjälkiä Savossa (Varkaudessa ja Jäppilässä)

Kotimaan matkailu lienee tänä kesänä kova juttu muuallakin kuin tässä taloudessa. Löydät tästä postauksesta pari vinkkiä, jos matkasi suuntautuu Savoon Varkauden seudulle.

Alkuperäinen syy, miksi etsiydyin Varkauteen viime kesänä, oli Ehtan tehtaanmyymälä. Ehta by Dream Circus on suomalainen vaatevalmistaja, jolla on paitsi käytännöllisiä ja kestäviä vaatteita myös upeita kuoseja kankaissaan. Viime kesän vierailuni jälkeen vaatteiden jälleenmyyjien lista on kasvanut muun muassa Halosen myymälöillä, mutta tehtaanmyymälästä saattaa tehdä löytöjä kuten poistuvia tuotteita alennuksessa. Itse ostin lopulta neljä paitaa, joista olen tykännyt tosi paljon. Jos etsit päällesi jotain erilaista, kurkkaa Ehtan nettikauppaan!

20190612_144250

Ihan pelkästään Ehtaa varten en poikennut Varkaudessa. Kävimme samalla myös vohveleilla Torni-kahvilassa. Se on vanhaan vesitorniin perustettu näköalakahvila, josta on upeat maisemat Varkautta ympäröiville järville. Terassilla on puutarhatuoleja ja sohvia sekä kioski, josta saa monenlaista välipalaa. Kiva paikka!

Varkaudesta puolen tunnin ajomatkan päässä luoteeseen sijaitsee Jäppilän Kivikuru, jääkauden muotoilema pirunpelto. Se on vaikuttava nähtävyys ja sen ympäristössä voi tehdä pienen metsälenkin kivikkoisessa maastossa.

20190824_154155

Jos lähdet tieltä pois, varo nilkkojasi! Itse onnistuin sekä nyrjäyttämään nilkkani että rikkomaan puhelimeni lasin iskemällä sen kaatuessani kiveen. Kannattaa silti käydä kävelemässä metsässä, jotta saat käsityksen luonnonilmiön vaikuttavuudesta. Vuosituhannet ovat kasvattaneet sitkeitä puita kivikon lomaan ja ne kätkevät alleen suuren osan pirunpeltoa.

En ollut aiemmin nähnyt näin isoa pirunpeltoaluetta, joten en hämmästynyt lukiessani, että Kivikuru on Etelä-Suomen suurimpia. Alue on laaja ja sen toiselle laidalle on pystytetty esiintymislava ja katsomo. Akustiikka on varmasti Kivikurulla poikkeuksellisen hieno. Viereinen lampi on myös luonnontilassaan kaunis.

20190824_151942

Omat runolliset taitoni ovat aika olemattomat, joten lainaan tässä 100 Luontohelmeä -sivustoa:

100 000 vuotta sitten nykyisen Jäppilän alueella kävi aikamoinen ryske ja rytinä, kun mannerjää muodosti Jäppilään kivikurun. Myöhemmin jääkauden sulamisvedet huuhtoivat kivilaakson puhtaaksi. Tänä päivänä jylhän pirunpellon kivien välistä pistää esiin vanhoja männynkäppyröitä, joiden harmaat sävyt sulautuvat kauniisti muinaisten kivien harmauteen.

Jylhälle ja vaikuttavalle kivikurulle tuo vaihtelua kurun päässä oleva rauhallinen suolampi sekä kurua ympäröivät luonnontilaiset metsät. Metsän siimekseen jääkausi on paiskonut järkälemäisiä kiviä, jotka ovat kuin muinaisia muistomerkkejä. Tätä Etelä-Savon jääkauden jäännöstä kutsutaan myös Jäppilän Inariksi.

Lähde: http://100luontohelmea.fi/helmi/jappilan-kivikuru

Olisi mielenkiintoista tietää, mitä vanha kansa tuumasi tästä paikasta ennen kristinuskon tuloa Suomeen. Kivikurun massiivisuus kun hämmentää nykyihmistäkin. Ukonkivet, kaksi päällekäin olevaa painavaa kivenmurikkaa ovat ilmeisesti toimineet jonkinlaisena kirkkona, mikä on helppo uskoa. Aikamoinen voima on näitä kiviä aikoinaan liikutellut!

Reippailua Sipoonkorvessa

Pääsin retkelle Sipoonkorpeen! Näin autottomalle ja vallitsevassa tilanteessa julkisen liikenteen käyttämistä välttävälle kaikki mahdollisuudet päästä viittä kilometriä kauemmaksi omasta reviiristä ovat suuria ilon aiheita. 😀

Kävimme äitini ja siskoni kanssa kiertämässä Kalkinpolttajan luontopolun, joka itsessään on 4,8 kilometriä pitkä. Koska ulkoilualueet ovat näinä päivinä kovin suosittuja, emme edes yrittäneet läheisimmälle parkkipaikalle Kalkkiuunintielle, vaan veimme suosiolla auton Tasakallion parkkipaikoille. Se teki reippailullemme lisämatkaa yhteensä 2,4 kilometriä. Se ei haitannut ollenkaan, päinvastoin. Matka parkkipaikalta oli minusta tosi mukava ja varsinkin metsäosuus oli hauskaa juurakkoista polkua.

20200509_120201

En ole aikaisemmin käynyt Sipoonkorvessa kävelemässä ja nytkin autossa vielä arvoimme kannattaisiko mennä jonnekin muualle, kun luontopolku ei kierrä järveä. Vesi on niin kaunis ja rauhoittava elementti luonnossa. Kierrettyäni nyt tuon Kalkinpolttajan polun voin sanoa, etten itse jäänyt kaipaamaan vesinäkymää. Reitti nousee monessa kohtaa korkeille kallioille, joista näkee pitkälle horisonttiin.

Vaikka autoista päätellen väkeä oli paljon, luontopolulla ei ollut vaikeuksia pitää etäisyyttä ihmisiin. Ainoastaan laavulla oli useampi seurue samaan aikaan. Viereiset kalliot antoivat kuitenkin tilaa kaikille seurueille pitää evästaukoa etäällä muista.

20200509_121955

Maasto reitillä on todella vaihtelevaa. Kivikkoisia nousuja ja laskuja mahtuu reitin varrelle monta. Osa reitistä kuljetaan maalaistien laitaa, yksi pururadan kaltaista leveää käytävää, ja monessa kohdassa kävellään kallion päällä. Juurakkoisia polkuja piisaa mutta myös helppokulkuisia polkuja.

Pidin siitä, että maasto oli niin vaihtelevaa ja ajoittain haastavaa. Kiipesimme niin monet Metsähallituksen pystyttämät portaat, että sekosin laskuissa. Näin monipuolista maastopolkua en muista aikaisemmin kulkeneeni.

20200509_125810

Reitillä on yksi esteetön osuus: Jos saa auton Kalkkiuunintielle ja lähtee kävelemään reittiä myötäpäivää pohjoisen suuntaan, voi esimerkiksi rattaiden kanssa edetä laavulle asti. Jos muistan oikein, esteetön reitti jatkui siitä vielä vähän pidemmällekin, mutta jossain kohtaa maasto muuttui taas hankalammaksi ja vaati ketterämpää liikkumista.

Reitti oli ilahduttavan hyvin opastettu. Kun seurasi viittoja, ei polulta voinut eksyä. Meidän keskittyminen tosin herpaantui yhdessä kohtaa ja harhauduimme oikealta polulta, mutta huomasimme sen jo parinkymmenen metrin päässä.

Muutenkin luontopolusta on selvästi pidetty hyvin huolta (hyväkuntoiset portaat ja muut fasiliteetit sekä paljon valmiita puita tulentekopaikalla). Myös parkkipaikoilta, tuolta Tasakallionkin kauempana sijaitsevalta parkkikselta, oli hyvät opasteet reitille. Karttaa ei pahemmin tarvinnut vilkuilla, vaikka kivahan se oli olla olemassa kännykässä varalla.

20200509_153858

Vaikka kesä on vasta tuloillaan, näimme matkalla odottamattomia elonmerkkejä. Pikkuinen kyykäärme (oletettavasti viime vuoden vauvoja) jähmettyi varmaankin pelosta yhden polun laitamille, kun meitä edellä mennyt pariskunta koiran kanssa havaitsi sen. Mies nosti sen varovasti pitkällä kepillä ylös ja siirsi pois polulta. Siitä kyy sitten lähtikin luikertelemaan omiin bisneksiinsä.

Näimme myös vikkelän sisiliskon, joka kiiruhti polun yli. Uskomatonta ottaen huomioon kuinka paljon ihmisiä luontopolulla kierteli. Kuvittelisi, että ihmismassat olisivat karkottaneet kaiken liikkuvan piiloon. Valkovuokkomerien laidoilla näimme lisäksi iloksemme monia sinivuokkoja. Ihanaa, että ne eivät enää ole yhtä uhanalaisia ja harvinaisia kuin 30 vuotta sitten!

20200509_140035

Tämä Kalkinpolttajan polku oli todella mielenkiintoinen luontoreitti ja tulen varmasti käymään siellä uudestaankin. Suosittelen lämpimästi!

Kahvilassa x 3

Silloin kun vielä sai käydä kahviloissa… Kovin meinaa nyt tulla dramaattinen aloitus tälle postaukselle!

Vapaaehtoisessa karanteenissa on ollut hyvää aikaa käydä vanhoja valokuvia läpi ja huomasin, että olen unohtanut kirjoittaa kolmesta kivasta kahvilasta teille.

Viimeisin uusi tuttavuus on Cafe Amore Oulunkyläntiellä Käpylässä. Sinne pääsee julkisilla helposti, sillä tietyt bussit pysähtyvät ihan kahvilan kulmalla. Suloisella kahvilalla on huikea tarjonta: erilaisia kakkuja, suolaisia piirakoita ja pullia riittää valinnan vaikeudeksi asti. Teetarjonta on myös hyvä ja laadukas.

20200311_161055

Ihanaa, että vaikka kahvila ei sijaitse ydinkeskustassa, se on löytänyt vankan asiakaskunnan. Kävimme työkaverin kanssa siellä työpäivän jälkeen ja vaikka ilma oli sateinen, useampi asiakas piipahti hakemaan Amoresta jotain herkkua illaksi kotiin.

Erityylinen kahvila puolestaan on Hakaniemen Patisserie Teemu Aura. Jos Amore on suloinen ja herttainen, Patisserie on elegantti ja hienostunut.

Teemu Aurassa tarjoillaan upeita tarkkaan viimeisteltyjä leivoksia. Konditorian yhteydessä toimii myös leipomo, joten kahvilasta voi ostaa mukaan vaikkapa sämpylöitä, leipiä tai patonkeja.

20200226_163326

Mitä leivoksiin tulee, olen todennut omassa elämässä, että moni leivos päältä kaunis mutta mautonta höttöä sisältä. Siksi odotukseni eivät Patisseriessa olleet kovin korkealla ja valitsin varman päälle. Minulle varma valinta on sitruuna-marenki-torttu, joka on aina hyvää. Kanssaherkuttelijalta kuitenkin kuulin, että myös pistaasileivos oli herkullinen, eli kyllä Teemu Aurassa osataan leivokset tehdä. Olin vähän höpsö epällessäni.

Hakaniemen liiketilassa on yläkerrassa vain muutama pöytä, joten joku saattaa hämääntyä katsomaan, että kahvila olisi jo täynnä. Alakerrassa on kuitenkin lisää pöytiä, joten kannattaa käydä rohkeasti sielläkin katsomassa ennen kuin kääntyy kannoillaan.

Viimeisenä esittelen teille vielä ihastuttavan Cafe Hallonbladin Paraisilla. Kävin siellä viime kesänä Paraisille muuttaneen ystäväni kanssa. Miljöö on aivan ihana! Kahvila sijaitsee keskustassa vanhassa puutalossa, joka on sisustettu koristeellisin vanhoin huonekaluin ja pastellivärein.

Isosta kahvilasta löytyy paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia, sillä näytteillä on hauskoja ja kauniita esineitä tuomassa vanhanajan tunnelmaa. Esimerkiksi yhtenä kahvilapöytänä toimii vanha leivontapöytä, jossa on keskellä ura kaulimelle. 20190406_133121

Tarjolla Hallonbladissa on vaikka mitä herkkuja. Itse valitsin marjaisaa juustokakkua, joka oli todella maukasta. Täältäkin saa haudutettua teetä, mikä aina nostaa pisteitä. Hallonblad tarjoilee myös lounasta ja toimii pitopalveluna, joten jos liikut vaikkapa saariston rengasreitillä, vierailu Hallonbladissa kannattaa varmistaa omaan aikatauluun.

20190406_124730Toivon, että pääsemme kaikki pian taas kahvittelemaan! Tai näin teen juojana teettelemään. 🙂

 

 

Erityisiä nähtävyyksiä Suomessa: Pekka Hiltusen taidelinna Kangasniemellä

Rakastan kotimaan matkailua ja kaikkia pieniä kummallisia paikkoja, joihin ennakkoluuloton harhailija voi päätyä. Välillä kohdalle osuu mielenkiintoisia helmiä.

Ajelen toisinaan Kangasniemen ohi matkallani Savoon mökkeilemään. Vasta viime kesänä, kun jouduimme ajamaan kiertotietä, hoksasin yhden Kangasniemen erikoisimmista nähtävyyksistä: taiteilija Pekka Hiltusen Taidelinnan. Se on Hiltusen perheelleen 90-luvun alussa rakennuttama kivilinna, joka nykyään toimii kesäisin taidenäyttelytilana, antiikkimyymälänä ja paikkakunnan yleisenä nähtävyytenä.

Nyt kun Taidelinnan Facebook-sivuilla julkaistiin ensi kesän aukiolotiedot, muistin taas tämän mielenkiintoisen nähtävyyden, jossa kannattaa poiketa, jos sattuu seudulle.

20190614_105103

Kivisessä taidelinnassa on kaksinkertaiset luonnonkiviset muuriseinät, joiden välissä on lämmöneristeet. Koko majesteettinen rakennus lämpiää puulla ja sen keskellä sijaitseva torni on 22 metrin korkeudessa. Tornista on huikea näkymä Kangasniemen Pappilansalmelle, joka on mitä kauneinta järvi-Suomea.

Suoraan tornin alla, keskellä taloa, on alakerrassa uima-allas, joka nykyään toimii näyttelytilan jatkeena. Taidelinnan kerrosten tasanteet ovat avaria ja ilmavia.

Pekka Hiltusen maalauksia on nähtävillä joka puolella linnaa, niin makuuhuoneiden seinillä kuin uima-altaan pohjallakin. Tyylillisesti ne ovat hyvin erilaisia, joten tähän galleriaan mahtuu useampi taidenäyttely. Itse ihastuin tähän alla olevaan teokseen, jonka helposti voisin kuvitella oman olohuoneeni seinälle.

20190614_103217

Taidelinna on hauska nähtävyys monella tapaa. Paitsi että rakennus itsessään on mielenkiintoinen, myös taiteessa ja antiikissa riittää tutkittavaa pieneksi hetkeksi.

Ensi kesänä taidelinna on auki 11.7.-30.8. klo 11-18. Vapaa pääsy.

Joulu on saapunut Porvooseen

Tunnelmallinen Porvoo on täydellinen joulufiilistelyyn. Idyllisessä vanhassa kaupungissa on hauska kävellä ja kierrellä pienissä söpöissä puodeissa. Niistä löytyy hyviä joululahjaideoita, joita on mukava katsella, vaikkei olisi erityisiä ostoksia tekemässäkään.

Seuraavina viikkoina kaupungissa on tulossa paljon mielenkiintoista jouluohjelmaa, joista voi lukea tarkemmin Porvoon verkkosivuilta. Ihanilta kuulostavat erityisesti ensi viikonlopun joulumarkkinat sekä kaupungissa järjestettävät vanhan ajan joulun kävelykierrokset. Porvoo on todellinen joulukaupunki!

IMG-20191123-WA0013

Vietin itse viikolopun Porvoossa ystävien kesken viikko sitten. Olimme vuokranneet talon, jossa yövyimme ja vietimme aikaa yhdessä. Joulun tunnelmaa oli jo mukavasti kaupungilla, vaikka joulukuu ei ollutkaan vielä alkanut. Lauantaiaamuna matkalla kaupungille näimme joulupukin, joka tuli Fredrika-veneellä tervehtimään Porvoon asukkaita.

Vanhassa kaupungissa on tee- ja kahvihuone Helmi, jossa käyn lähes joka kerta Porvoossa ollessani. Siellä on tarjolla monenlaisia kakkuja ja ihania juomia. Vanhan ajan kahvila on kodikas ja se onkin tosi suosittu. Onneksi kuitenkin yleensä aina jostain nurkasta löytyy vapaa pöytä. Lisäksi Helmin piharakennuksessa on teepuoti, josta voi ostaa kotiin kahvilassa maistamaansa herkullista teetä. Helmen viereen on perustettu Galleria Helmi, joka jäi minulta tällä kertaa väliin. Olisiko konsepti siellä kahvia ja taidetta? Mahdollisesti.

20191123_124523

Tällaiseen ystävien hemmotteluviikonloppuun kuuluu meillä aina olennaisena myös hyvä ruoka. Ystäväni Lilin juuri -blogista oli leiponut meille herkullisia hapanjuurileipiä, joita maistelimme tuoreeltaan perjantai-iltana. (Onnea on leipomisesta pitävä ystävä!) Toinen gourmet-hetki tänä viikonloppuna liittyi sunnuntaiaamun brunssiin, jota nautimme Glassikossa.

20191124_100404
Glassikossa on hauska viiskytlukulainen tunnelma.

Glassikko on Porvoon tuomiokirkon vieressä idyllisellä alueella vanhassa puutalossa. Brunssiin kuului laaja buffet, josta poimin omalle lautaselleni muun muassa paria erilaista salaattia, juureen tehtyä leipää vaahdotetulla voilla, kylmäsavulohta sekä rapean croissantin. Lisäksi maistelin maustamattoman rahkan kanssa granolaa ja ihania itsetehtyjä hilloja sekä tuoreita hedelmiä.

Hieman myöhemmin pöytään tarjoiltiin jokaiselle oma munakas kasviksilla. Siinä vaiheessa vatsat alkoivat olla täynnä, mutta jaksoimme vielä pinnistellen maistaa jälkiruoaksi kookospannacottaa, kurpitsapiirakkaa ja mansikkamannapuuroa. Kaikki oli tosi hyvää. Tänne tulen varmasti uudelleen!

20191124_095700

Porvoossa on paljon kaunista nähtävää ja joulua kohti kävijöiden määrä kasvaa. Ilahduttavaa on, että rauhallisia soppia vanhasta kaupungista löytyy silti myös rauhoittumiseen ja fiilistelyyn.

Viikonloppu Turussa ja pari sanaa uskomattomista turkulaisista naisista

Aikoinaan koulun historian tunneilla opeteltiin tuntemaan historian käännekohtien henkilöitä, jotka lähes peräjälkeen olivat miehiä. Minusta on mahtavaa, että yhä enemmän pidetään huolta siitä, että historiasta nostetaan esille myös merkittäviä naisia.

Kaikenlaiset lehtijutut ja kirjat mahtinaisista lisääntyvät, ja se lisää tietoisuutta fiksuista, pystyvistä ja nokkelista naisista. Heistä riittää esikuvia nuorille ja ihan aikuisillekin naisille. Fakta nimittäin on, että historia on huikeita naisia pullollaan. Siksi kiinnostuin heti, kun luin Visit Turku -sivuston uutiskirjeestä, että Turussa on aloitettu opastuskierrokset teemalla uskomaton Turun nainen. (Myös muita teemoja on, kannattaa tsekata valikoima tuolta nettisaitilta!)

Kierros kesti 1,5 tuntia ja sen aikana kävelimme matkailutoimistolta Tuomiokirkolle ja hieman mutkitellen takaisin. Sopivissa väleissä kuulimme monesta historiallisesta turkulaisesta naisesta. En halua tässä pilata yllätystä niiltä, jotka eivät ole vielä kierroksella käyneet (suosittelen vahvasti – tosi mielenkiintoista!), mutta kerron muutaman tarinan.

Moni varmasti muistaa historiankirjoista ja linnojen kiertokäynneiltä Kaarina Maununtyttären, joka oli Eerik XIV:n eli neljännentoista vaimo 1500-luvun loppupuolella. Eerikin ja Juhanan, Kustaa Vaasan poikien, riidoista ovat kaikki kuulleet, mutta harva tietää, että Kaarina kannatti Suomen itsenäistymistä jo aikana, jolloin tuo mielipide ei ollut mitenkään yleisesti suosittu. Kaarina oli aikaansa kovasti edellä!

Sen johdosta kun itsenäistymisaate 1800-luvulla sai Suomessa enemmän jalansijaa, Kaarinan hauta siirrettiin pois Tottien suvun yhteiskappelistä Kankaisten suvun hautakappeliin (eli sellaiseen syvennyksen, joita tuomiokirkon laidoilla on) ja hän sai oman sarkofagin. Edelleen hänen haudalleen tuodaan tuoreita kukkia joka viikko ja siten kunnioitetaan hänen työtään Suomen itsenäisyyden eteen.

20191026_134441

Vähän Kaarinaa myöhemmin Turussa vaikutti Valpuri Innamaa. Hän oli todellinen renesassinainen. Hän oli kiinnostunut miehensä varustamobisneksestä ja tämän kuoltua jatkoi firmaa menestyksekkäästi. (Aviomies kuoli, kun Eerik XIV:n kannattajat mestasivat hänet kostoksi Juhana-herttuan Puolan kosiomatkaan osallistumisesta. Sen saman matkan, jolta Katariina Jagellonica päätyi Suomeen.) Valpurin pyöritti bisnestä vahvoin ottein ja määrätietoisesti. Hänen kotitalonsa oli Aurajoen rannassa vanhan kirjaston tietämillä.

Turku oli pitkään se Suomen kaupunki, jonne uutuudet rantautuivat ensimmäisenä. Forumin korttelissa on aikoinaan sijainneet Suomen ensimmäiset rullaportaat. Ne otettiin käyttöön Affärcentrumiin vuonna 1926 ja kuulemani mukaan niitä sai käyttää vain, jos osti jotain kaupasta (ihanan turkulaista sekin!). Affärcentrumissa oli kauppaneuvos Aline Grönbergin Lanka- ja vanuliike. Varsinainen mahtinainen hänkin.

Nyt Forumin kauppakeskuksen vieressä tapahtuu suuria, kun Hamburger Börs -hotellia puretaan ja tilalle rakennetaan uusi. Tiesin kyllä tämän suunnitelman ennen vierailuani, mutta on ihan eri juttu nähdä tällainen näky omin silmin.

20191025_134907

Toriparkkia tehtäessä on tietysti tehty myös arkeologisia kaivauksia. Niistä on Areenassa nähtävillä mielenkiintoinen lyhyt dokumentti Säilytetäänkö vai peitetäänkö. Torin maakerroksista on kaivettu esiin muun muassa hirsilattioita. Uskomatonta, miten pitkään hirsi säilyy savimaassa!

Turun vierailuihini kuuluu aina myös hyvä ruoka, koska Turussa on hurjan monta loistavaa ravintolaa. Tällä kertaa kävin Bassissa syömässä kielen mukanaan vienyttä siikaa, ehkä parhainta ikinä syömääni.

20191026_155215

Bassi on se ihana kalaravintola Aurajoen rannassa olevassa vanhassa talossa. Tunnelma on mainio ja ruoka todella hyvää. Mutta miksi ihmeessä he menivät luopumaan hauskasta drinkkilistasta, joka vielä vuosi sitten oli käytössä? Mene ja tiedä.

Toisena iltana kävin syömässä Gastropub Aunessa, joka tekee parhaimmat burgerit ja herkullisimmat kastikkeet. Listalla on kaikenlaista isoon ja pienempään nälkään ja herkullisia tapaksia listalta tavatessa meinaa aina lähteä mopo käsistä. Rento tunnelma takaa hauskan illan aloituksen. Täällä myös kerta kerran jälkeen iloitsen huomatessani, että viinilistalta löytyy Gewürstramineria laseittain. Jes!

20191025_194529

Viikonloput Turussa ovat ihanan inspiroivia sekä mieltä (ja vatsaa) ravitsevia!

Kummitusten aika eli Louhisaaren kartanon kummituskierroksella

Näin pyhäinpäivään sopii hyvin kertoa käynnistäni Askaisissa Varsinais-Suomessa Louhisaaren kartanon kummituskierroksella jokin aika takaperin. Oli muuten kehumisen ja käymisen arvoinen kierros! Liput ovatkin olleet hyvin kysyttyjä.

Louhisaaren kartano on valmistunut vuonna 1655 ja sitä ovat hallineet kaksi mahtisukua: Flemingit ja Mannerheimit. Näihin vuosisatoihin mahtuu siis monta kummitusjuttua ja selittämätöntä tapahtumaa. Kierroksella kerrottiin kuinka oppailla on ollut erikoisia aistimuksia kartanossa ja muisteltiin millaisia tarinoita kartanon asukkaat ovat aikoinaan tallentaneet ja kertoneet eteenpäin.

20190721_163011
Kauniina kesäpäivänä kuvattuna kartano ei näytä pelottavalta.

Näin vanhaan tilaan liittyy paljon taruja kuten se, että kartanosta olisi salakäytävä Askaisten kirkolle. Hyvällä mielikuvituksella entisajan ihmiset ajattelivat, että kummitukset liikkuivat sen avulla kartanoon. Kiertokäynnillä pimeässä kellarissa seistessäni saatoin itsekin uskoa siihen hetkisen.

Yksi asia oli pakko tarkistaa kierroksen jälkeen internetistä (kierroksella ei saanut pitää puhelimia päällä). Opas kertoi sadistisesta Herman Flemingistä, joka olisi tappanut vaimonsa näännyttämällä tämän kaappiin. Karmelle tarinalle ei kuitenkaan ilmeisesti löydy historiankirjoista todisteita. Huh!

Pelkästään mielikuvituksen varassa ei kierroksella tarvinnut olla, sillä opasta myöten henkilökunta näytteli loistavasti. Tapahtumia elävöitettiin oikein ”kummituksin” ja säikkyherkkä yleisö kiljahteli milloin mistäkin syystä. Jos olisin ollut kierroksella pimeään aikaan enkä alkuillasta, olisi seuraavana yönä ollut varmasti vaikea nukkua.

20191025_165140

Kartanolla on ylipäänsä aika mielenkiintoinen historia ja sen vanhat asukkaat ovat olleet mukana jännittävissä tapahtumissa. Louhisaaren kartano on muuten myös Marsalkka Mannerheimin syntymäkoti.

Louhisaari on ollut merkittävä maanomistaja aikoinaan ja se on sijainnut niemellä kolmelta puolelta meren ympäröimänä. Rantaviiva alkoi kuitenkin pian paeta maanpinnan kohoamisen vuoksi ja jo 1800-luvulla kartanon ympärillä on ollut puisto. Nyt rantaviiva onkin karannut jo hämmentävän kauas kartanosta.

Kartano on asukkaidensa ja historiansa puolesta täysin ainutlaatuinen Suomessa. On hienoa, että se on auki yleisölle, vaikkakin sinne pääsee sisään vain opastetulla kierroksella. Niitä onneksi järjestetään kesäaikaan hyvin.

20190721_163100

Olen aikaisemmin käynyt kaksi kertaa ohikulkumatkalla Louhisaaren oven takana toteamassa museon olevan jo kiinni. Loppukesästä sisuunnuin, ja kun kuulin näistä kierroksista, varasin liput heti, jotta kolmantena kertana minua varmasti onnistaisi.

Nyt kyllä viimein pääsin kartanoon sisälle, mutta totesin kartanon olevan niin mielenkiintoinen ja upeasti restauroitu paikka, että sinne on ehdottomasti päästävä myös päivänvalossa oikealle opastuskierrokselle. Esineistöä ja hienoa sisustusta on säilynyt paljon, mutta upeat kattomaalaukset ja muut yksityiskohdat eivät tietenkään olleet kummituskierroksella huomion kohteena. Neljäs kartanovierailu on minulla siis jo suunnitteilla ensi kesäksi. Suosittelen sinullekin!

Luontoretkireittejä Savon sydämessä

Pieksämäen seudulle on viime vuosina avattu huikea metsäretkireitistö. Niin hyvä, että sinne sietää tulla vähän kauempaakin. Vedenjakajareitistöksi nimetyt polut ovat hyvin merkittyjä ja maisemat sopivan vaihtelevia, jotta retkeilijä ei tympiinny. Seudulla on paljon suota, mutta mäntymetsät ja lehtimetsäiset järvimaisemat tulevat reiteillä myös tutuiksi. Reiteistä on hyvät kuvaukset tuolla verkkosivuilla, mikä auttaa todella paljon retkien suunnittelussa.

20190613_154205

On erinomaista, että Pieksämäen kunta on panostanut laajaan reitistöön, josta kuntalaiset ja matkailijatkin voivat nauttia. Suomen luonto on upeaa, mutta harvalla on osaamista tai halua mennä rämpimään metsään kompassin kanssa ja vieläpä tietämättä onko siellä asutusta tai mökkiläisiä. Tällainen reitistö varmasti motivoi ihmisiä liikkumaan enemmän luonnossa ja poikkeamaan myös tututuilta lenkkireiteiltä.

20190613_160223

Vedenjakajareitistöllä reittejä on monia ja ne ovat eri pituisia. Se on mainiota, sillä aina ei ehdi tehdä 10 kilometrin vaellusta vaan haluaa vaan poiketa muutaman kilometrin lenkillä. Toisaalta pitkät reitit antavat viikonloppureissumahdollisuuden myös niille retkeilijöille, jotka haluavat tulla pariksi päiväksi vaeltamaan, mutta yöpyä mukavammin sisätiloissa. Tuolta reitistön verkkosaitilta voi lukea tarkemmin yöpymismahdollisuuksista seudulla.

Reittien alkupisteillä on hyvät parkkipaikat ja iso kartta, josta voi vielä tsekata oman reitin tuntomerkit. Itse nappasin reitistä kuvan ennen kävelylle lähtöä, jotta matkalla olisi vielä helppo tarkistaa, missä kohdin ollaan menossa. Kartta löytyy myös sähköisesti Vedenjakajareitistön sivuilta. Reittien varsilla on toiletteja sekä tulentekopaikkoja ja pöytiä, joissa on mukava pitää evästaukoa.

20190613_150418

Viime kesänä kävin ensimmäistä kertaa kiertämässä Kukkarojärven kierroksen. Se on kuutisen kilometriä pitkä reitti, joka noudattelee useamman eri järven rantaa. Sen varrelle on ripoteltu runotauluja ja ajatuksia metsästä.

Mäet kylvi männiköiksi, kummut kylvi kuusikoiksi,
kankahat kanervikoiksi, notkot nuoriksi vesoiksi,
noromaille koivut kylvi, lepät maille leyhkeille,
tuomet kylvi tuorehille, raiat maille raikkahille,
pihlajat pyhille maille, pajut maille paisuville,
katajat karuille maille, tammet virran vieremille.
– Elias Lönnrot: Kalevala –

Oli sattumalta kesäkuun puoliväli ja käynnissä suopursujen kukinta. Valkoiset kukat täyttivät varvikot enkä ollut aikaisemmin nähnyt vastaavaa. Vuodenajasta riippuen reitti näyttää tietysti erilaiselta. Tällä hetkellä varvikko on varmasti ruskan värittämää.

20190613_155106

Kukkarojärven kierroksen varrelle mahtuu niin pitkospuita kuin leveää kävelytietäkin, mutta pääasiassa se on yhden ihmisen mentävää polkua. Vaihteleva maasto on mielenkiintoinen ja järvien rantoja pitkin on ihana kävellä. Minkäköhän reitin sitä valitsisi ensi kesäksi?

Viikonloppu Iniössä

Maakrapu täällä hei! Vierastan merta, joten Turun saaristo on jäänyt minulle vieraaksi. Rengasreitin olen kyllä ajanut ja joillain saarilla vieraillut, mutta nimet menevät päässäni iloisesti sekaisin. Tästä kesästä lähtien tulen kuitenkin muistamaan Iniön, jonka pääsaarella vietin hauskan viikonlopun.

20190720_143646

Sain hyvän tekosyyn vierailulle, kun ystäväni lähti sinne kesätöihin. Hän puhui saaresta niin elävästi ja hauskasti, että halusin kokea sen itsekin. Niinpä suunnittelin Iniön viikonlopun toukokuussa, ja kun koitti sovittu heinäkuun viikonloppu, nousin Turussa toisen ystäväni kyytiin ja hurautimme ensimmäiselle lossille. Lossien aikataulut kannattaa varmistaa etukäteen, jottei tule yllätyksiä, sillä aikatauluissa saattaa olla kolmenkin tunnin aukkoja. Lossista ei siis kannata myöhästyä.

Kahden lossimatkan jälkeen saavuimme Iniön pääsaarelle. Lossirannasta kilometri pari ajettuamme näimme upean näyn: Iniön vanhan kirkon. Se on nimetty prinsessa Sophia Wilhelminan mukaan vuonna 1801. Myös sen pieni hautausmaa oli mielenkiintoinen katsaus saarelaisten elämään viime vuosisadoilta tähän päivään saakka.

20190720_124442

Pääsaaren ruokatarjonta yllätti minut positiivisesti. Cafe Leonellan ruoat olivat tosi hyviä ja ihana Cafe Gamla Banken tarjosi maukasta jälkiruokaa. Gamla Bankenissa oli myös söpö sisustuspuoti, josta löysin kauan etsimääni Saaren Taika -teepuusaippuaa. Saarelta olisi löytynyt myös muun muassa thai-ravintola, jota emme kerenneet kokeilla lyhyen viikonlopun aikana.

20190720_135147
Cafe Leonellan ihana kesäinen kala-annos

Vierasvenesatamissa oli hauska käyskennellä ja katsella ympärilleen. Myös pieniä putiikkeja löytyi pienen torin laidalta sekä ITE-taidetta ja kirpputori cafe Leonellan läheltä.

Minusta pääsaaren merkittävin nähtävyys kuitenkin on Norrbyn luontopolku. Jos käyt Iniössä, älä missaa tätä! Polku on 2,5 kilometriä pitkä suuntaansa ja se johtaa Iniön korkeimmalle kohdalle (40 metriä merenpinnasta).

20190721_111626

Tuohon matkaan mahtuu ällistyttävän erinäköisiä maisemia mänty- ja kuusimetsästä pusikkoon ja pitkospuihin. Sen varrelle on myös pystytetty mainioita luontotauluja, joiden avulla voi esimerkiksi opetella sammalia ja jäkäliä.

Polku päättyy Kasbergin kalliolle, josta on upeat näkymät merelle. Kalliolle on rakennettu pieni näköalatorni, jonka avulla näkee myös viereisen metsän yli. Paikka on mykistävä.

20190721_110315

Tänä päivänä lähinnä kaunis Kasberg on entisaikaan ollut toisella tavalla tärkeä iniöläisille. Kautta aikojen siellä on sytytetty merkkitulia viestiksi silloisille asukkaille suojautua vihollisilta. Näillä saarilla on ollut todistettavasti asutusta ainakin tuhat vuotta. Tuolloin vedenpinta oli vielä 7 metriä korkeammalla. Tiedetään, että keskiajalla Kasbergin ohi kulki laivaväylä tärkeälle Taivassalon kauppapaikalle.20190721_105247

Illalla istuimme pitkään Cafe Leonellan terassilla kuuntelemassa hienoa kitaristia Tomi Paldaniusta. Yövyimme Villa Högbossa, jossa nukuimme sikeästi kuin lapset suloisessa kammarissa.

Kyllä kelpasi näissä maisemissa viettää mukava viikonloppu ystävien kanssa!