Juhannus Itä-Suomessa

Aloitin kesälomani tänä vuonna viikkoa ennen juhannusta. Loman alkajaisiksi suuntasin Itä-Suomeen isäni kanssa ja otin mukaan saksalaisen ystäväni, joka ei ollut matkustanut aikaisemmin Itä-Suomessa. Suunnitelmani oli näyttää hänelle Itä-Suomen luontoa ja viettää perinteinen suomalainen mökkijuhannus.

Juhannusviikolla vietimme yhden päivän Savonlinnassa. Oopperajuhlat eivät olleet vielä alkaneet, joten kaupungissa oli hyvin tilaa. Meille sattui aurinkoinen päivä, joten päätimme osallistua tunnin pituiselle Saimaan risteilylle, joka lähti torilta ja kiersi Olavinlinnan. Se oli hauska tapa tutustua kaupunkiin.

20180620_150822

Kun seuraavana päivänä lähdimme jatkamaan matkaa Punkaharjulle, pysähdyimme Amanda B:n tehtaanmyymälässä. Siellä oli vaikka minkälaista sisustustavaraa. Kannattaa poiketa, jos on Savonlinnan suunnalla.

Seuraava pysähdys oli Johanna Oraksen taidekartano Punkaharjulla. Siellä oli kesän ajan Johannan 25-vuotistaiteilijanäyttely. Hänen ateljeensa sijaitsee kartanon yhteydessä ja sinne pääsi myös kurkistamaan. Ihastuin Johannan värikkäisiin ja tarkkanäköisiin teoksiin, joissa oli kekseliäisyyttä ja kantaaottavuutta. Hänen taiteeseensa voi tutustua hänen verkkosivuillaan.

20180621_105739

Punkaharjulla itse luonto ja tien molemmin puolin aukeavat järvimaisemat olivat upeita. Jotta reissu ei menisi autossa istumiseksi, jalkauduimme tutustumaan sotien aikaisiin taisteluhautoihin keskellä kauneinta mäntymetsää. Punkaharjun taisteluhaudat ovat osa 1200 kilometrin pituista Salpalinjaa, jonka rakentaminen aloitettiin talvisodan aikana.

Aurinkoisena kesäpäivänä taisteluhaudat tuntuivat väärään paikkaan päätyneiltä eikä näille käytäville tullutkaan sodissa tarvetta. Niitä on kuitenki kunnostettu ja rakennettu uudelleen, jotta jälkipolvet pääsevät tutustumaan niihin. Taisteluhaudassa kävellessä tuli mieleen uusi Tuntematon sotilas -elokuva ja erityisesti se kohtaus, jossa Robin Packalénin näyttelemä nuori alokas kiellosta huolimatta nostaa päänsä taisteluhaudasta ja kuolee vihollisen luotiin.

Taisteluhaudasta näki vain taivaan ja korkeat männyt, sillä se oli maastossa korkeammalla. Samaistuin kiusaukseen nostaa päätä, vaikka omalla kohdallani halusin vain nähdä maiseman ja kauniit järvet. Kauniina kesäpäivänäkin se oli aika kylmäävä paikka.

20180621_115913

Punkaharjulta ajelimme Kerimäen kirkolle, joka on maailman suurin puukirkko ja Suomen suurin kirkkorakennus. Kaunis keltainen kirkko kohoaa pienellä kukkulalla ja on aika mahtava näky. Se on vihitty käyttöön vuonna 1848. Selitys sille miksi juuri Kerimäellä on maailman suurin puukirkko on se, että silloinen kirkkoherra halusi kirkkoon mahtuvan kerralla puolet pitäjän asukkaista eli 6000 ihmistä. Kirkko on upea myös sisältä. Valoisa ja avara kirkkosali on maalattu sinertävän harmaalla ja valkoisella. Ennen mökille paluuta kävimme vielä Valamon luostarissa, jossa söimme täyttävän lounaan ja tutustuimme pihapiirin nähtävyyksiin.

IMG-20180625-WA0030

Sen jälkeen kävimme tekemässä juhannuksen ruokaostokset ja suuntasimme mökille järven rannalle. Tarkoitus oli viettää perinteinen mökkijuhannus saunomisineen ja grillailuineen. Sääkin oli lähes perinteinen, sillä alkukesän kuivuus oli vaihtunut sateisiin. Onneksi juhannusaattona ei meidän mökkipaikkakunnallamme satanut, mutta harmiksemme juhannuskokko jouduttiin perumaan kovan tuulen takia.

Juhannus sujui kuitenkin rattoisasti hyvän ruuan ja seuran parissa. Pitkän viikonlopun aikana muun muassa leivoin ohrarieskaa, loimutimme lohta, paistoimme nuotiolla tikkupullia, teimme kana-kiinankaaliwokkia muurinpohjapannulla ja harjoittelimme vaahtokarkkien käristämistä tulella.

Ohrarieska

1,5 l maitoa (josta 0,5 litraa ryynien liottamiseen)
3-4 dl rikottuja ohraryynejä
3 munaa
0,5 dl vehnäjauhoja
suolaa

Laita ryynit likoamaan 0,5 litraan maitoa muutamaksi tunniksi. Keitä ohrapuuro ryyneistä ja maidosta (käytän itse tähän punaista maitoa). Jäähdytä puuro. Lisää munat kun puuro on jäähtynyt (muuten kananmunat hyytyvät kun joutuvat kosketuksiin kuuman puuron kanssa). Lisää puuron joukkoon vehnäjauhot ja suola. Kaada puuro korkeareunaiselle uunipellille, joka on vuorattu leivinpaperilla. Paista 250 asteessa noin puoli tuntia kunnes pinta on saanut kauniin värin.

PS. Jos pelkäät, että maito palaa pohjaan, voit esilämmittää sen mikrossa. Silloin keittoaika jää lyhyemmäksi ja pohjaanpalamisen riski pienemmäksi.

Kaiken syömisen ohella saunoimme ja uimme joka päivä. Isäni opetti meille miten tehdään oikeaoppisesti vasta saunaan ja kävimme soutelemassa järvellä. Yhtenä päivänä teimme pienen vaelluksen ja otimme evääksi maailman parasta pannukakkua, joka oli tehty tällä reseptillä. Se on nimensä mukaisesti toooosi hyvää, enkä enää muita reseptejä käytäkään. Omenahillon ja kermavaahdon kanssa se maistui herkulliselta kauniita maisemia ihaillessa.

Varsin onnistunut juhannus!

20180624_145516

 

Mainokset

Suklainen ilta Fazerin vierailukeskuksessa

Fazer on varmasti yksi suosituimpia yritysvierailukohteita niin lasten kuin aikuistenkin keskuudessa. Siksi ei ole ollenkaan yllättävää, että Fazer päätti rakentaa erityisen vierailukeskuksen, joka avattiin viime vuonna, tasan 125 vuotta Fazerin ensimmäisen konditorian perustamisen jälkeen.

Huono puoli erillisessä vierailukeskuksessa on se, etteivät vieraat pääse käymään tehtaalla. Voi kuitenkin olla, ettei sinne aikaisemminkaan päästetty vierailijoita. Lisäksi uudessa keskuksessa pääsee näkemään harvinaisia juttuja, joita tehdasvierailulla ei näkisi.

Esimerkiksi trooppinen sisäpuutarha on harvinaislaatuinen kokonaisuus. Pieneen kasvihuoneeseen on mahdutettu monia trooppisia kasveja, joita käytään raaka-aineina Fazerin tuotteissa. Sulassa sovussa kasvoi vaniljaa, sitruunaa, kardemummaa, kahvipapuja ja sokeriruokoa.

Näin ensimmäistä kertaa kaakaopuun, jossa oli pieni kaakaon hedelmä kasvamassa suoraan rungosta. Yritin ottaa siitä valokuvaa, mutta se oli liian pieni sekä kaukana ja aurinkoa jäljittelevät kirkkaat valot ylivalottivat kuvani. En enää muista mikä kasvi tähän alla olevaan kuvaan tallentui, mutta upea sekin oli.

20171117_170927

Trooppisen kasvihuoneen jälkeen kierros jatkui eteenpäin ja kuulimme palasia Fazerin pitkästä historiasta. Karl Fazerin Kluuvikadun konditorian ajoista yritys on päässyt aika pitkälle, sillä nykyään kyse on kuuluisasta kansainvälisestä yrityksestä. En ollut silti tajunnut, että Fazer on edelleen perheyritys. Minua olisi kiinnostanut kuulla enemmänkin Fazerista yrityksenä, sen omistajista ja liiketoiminnasta, mutta opastetun kierroksen lapset kävivät levottomiksi.

Kierros oli rakennettu sekä aikuisille että lapsille kiinnostavaksi ja monipuolisen esittelyn aikana kuultiin ja nähtiin paljon mielenkiintoisia asioita. Vanhat Fazerin rasiat kuuluisine suunnittelijoineen olivat kauniita. 3D-suklaatulostin vei puolestaan ajatukset tulevaisuuteen. Minkähänlaisia suklaita syömme 10 vuoden päästä?

20171117_172359

Vanhin Fazerin karamelli on kettukarkki eli pihlajakarkki. Se on ollut myynnissä vuodesta 1895 asti! Seuraavana vuonna lanseerattiin mignonmunat, jotka edelleen valmistetaan käsin. Oma suosikkini DaCapo juhli vuosi sitten 100-vuotissyntymäpäivää.

Oli mielenkiintoista kuulla, että kaakaopavut irrotetaan käsin kaakaon hedelmästä ja sen valkoisesta hedelmälihasta. Se miten kaakaopavuista saadaan lopulta aikaan suklaata ei olekaan ihan yksinkertainen prosessi. En ihmettele, että vei eurooppalaisilta vuosisatoja keksiä miten parasta suklaata tehdään.

20171117_175136

Vierailun lopuksi oli vapaata aikaa tutustua keskuksen näyttelyyn sekä maistella kymmeniä erilaisia suklaita. Nam! Piparkakkudumle oli itselleni uusi tuttavuus ja erittäin herkullinen sellainen.

Suklaan mässytyksen jälkeen meidät ohjattiin vierailemaan tehtaanmyymälään, jossa oli kaikkia tuttuja Fazerin tuotteita sekä joitain uutuuksia ja tehdaspakkauksia. Mitään ei ollut tarkoitus ostaa, mutta kappas vaan, siellä oli niin hyviä tarjouksia ja mielenkiintoisia tuotteita, että kassillinen tarttui mukaan. Lähtiessämme saimme vielä pienen maistiaiskassin Fazerin tuotteita kiitokseksi opastetulle kierrokselle osallistumisesta.

Vierailukeskus sijaitsee Vantaalla ja yleiselle näyttelykierrokselle voi ostaa liput täältä.

EDIT 10.12.2017: Muutettu lause, jossa pihlajakarkin uuden nimen väitettiin olevan kettukarkki. Virallinen nimi on edelleen pihlajakarkki, mutta monet kutsuvat sitä kettukarkiksi.

20171117_164730

10 vinkkiä Ahvenanmaalle

Tein kesällä neljän päivän ja kolmen yön matkan autolla Ahvenanmaalle ystäväni ja hänen lastensa kanssa. Olin käynyt siellä vain kerran aikaisemmin, Eckerössä, joten oli jo aikakin tutustua muuhun Ahvenanmaahan. Keräsin tähän postaukseen matkani kohokohdat ja parhaat vinkit.

1) Lappo
Lähdimme aamulla matkaan Turusta ja suuntasimme ensimmäiselle lautalle, joka lähti Kuosnaisista. Lauttojen aikataulut ja etäisyydet tuntuivat hankaliksi selvitellä itse etukäteen kun meillä ei ollut niistä mitään kokemusta, joten ostimme koko reissun lauttamatkat ja majoitukset matkatoimistolta. Se osoittautui hyväksi valinnaksi, sillä olimme oikein tyytyväisiä toimiston ehdottamaan reittiin, lauttamatkojen ajoituksiin ja valittuihin majoituksiin.

Lauttamatkat Kuosnaisista Åvoon ja Torsholmasta Lappohon sujuivat merimaisemia ihastellessa. Lautoilla oli myös kahvila, josta ostimme eväsleipiä ja juotavaa. Taivas oli pilvetön, mutta merellä kävi kova tuuli. Kahden lauttamatkan jälkeen saavuimme pienelle Lappon saarelle, jossa vietimme ensimmäisen yön.

1

Lappo on pieni kahdeksan neliökilometrin saari, jolla asuu ympäri vuoden vain runsaat 30 ihmistä. Kesällä siellä on vilkasta varsinkin lautan saapumisen hetkellä, jolloin pitkä autoletka täyttää hetkeksi saaren päätien. Lappossa pääsi hyvin saaristolaiselämän tunnelmaan.

2)  Pellas Gästhem, Lappo
Ensimmäisen yön vietimme idyllisessä punaisessa puutalossa Pellas Gästhem’ssä Lappossa. Saavuimme sinne illansuussa ja löysimme meille varatun somasti sisustetun huoneiston yläkerrasta. Huoneisto koostui makuuhuoneesta ja pienestä olohuoneesta, jossa oli avokeittiö. Meillä ei kuitenkaan ollut ruokatarpeita mukana, joten kävelimme lyhyen matkan satamaan, jossa olimme bonganneet kesäravintolan.

3) Kesäravintola Geleasen, Lappo
En tiedä oliko nälän aste jo niin kova, vai oliko ruoka oikeasti tavallista herkullisempaa, mutta taisimme kaikki hotkia ruokamme aikamoisella vauhdilla. Geleasenin ruokalista oli yllättävän laaja ja oma kalaruokani oli todella hyvää. Terassilla istuessa tuli ihailtua merimaisemaa ja ennen vieraskodille palaamista päätimme vielä lasten kanssa pulahtaa mereen uimaan. Vieraskodin pihalla testasimme vielä keinut ja liukumäen, joiden jälkeen uni tulikin nopeasti.

4) Bomarsund, Ahvenanmaa
Aikaisin aamulla matka jatkui kolmannella lauttamatkalla Lapposta Hummelvikiin Vårdöhön. Kauniin maalaismaiseman ympäröimänä ihailimme kauniita postilaatikoita tien vierellä ja muutenkin aika idyllistä maisemaa. Ensimmäinen jaloittelutauko pidettiin jo lyhyen ajomatkan jälkeen, sillä tulimme Bomarsundin linnoitukselle, johon on vapaa pääsy. Linnoituksesta ei ole jäljellä enää kovin paljoa, mutta lapset tykkäsivät juosta linnoituksen ulkomuurin viertä. Tie Kastelhomaan kulkee linnoituksen läpi!

En juurikaan tiennyt Bomarsundista mitään muuta kuin että se on raunioina, joten sain paljon uutta tietoa. Linnoituksen koko ja historia yllättivät. Bomarsund rakennettiin Venäjän toimesta vahvistamaan länsirajan puolustusta. Se valmistui vuonna 1843. Rakennus on ollut aikoinaan valtava! Päälinnakkeessa oli 246 huonetta ja lisärakennussuunnitelmat olivat myös mittavat. Linna kuitenkin tuhoutui ennen niiden toteuttamista, kun englantilaiset ja ranskalaiset hyökkäsivät Venäjää vastaan räjäyttäen Bomarsundin 1854.

5) Uffe på berget ja Kastelholman linna, Ahvenanmaa
Matka jatkui kohti Kastelholmaa. Sitä ennen kävimme tietysti matkan varrella olevassa Taffelin tehtaanmyymälässä sekä Uffe på berget -kahvilassa. Jälkimmäisestä on upeat  näköalat moneen suuntaan, sillä se sijaitsee kukkulalla ja kirjaimellisesti maantien päällä. En voinut vastustaa ajatusta ahvenanmaalaisesta pannukakusta. Kannattaa kokeilla!

2

1300-luvulla rakennettu Kastelholman linna oli yllättävän suuri ja sisälsi paljon mielenkiintoista tutkittavaa. Linnalla on ollut loistokkaita hetkiä ja luonnollisesti myös murheellisia. Erityisen hyytävää oli lukea noitaoikeudenkäynneistä, joita 1600-luvulla pidettiin Ahvenanmaallakin.

On harmi, että linna jätettiin rappeutumaan 1700-luvulla ja sitten vielä tulipalo tuhosi paljon silloin viljavarastona käytetystä linnasta. Entisöintiä on tehty taidolla ja omatoimisella kierroksella sai hyvän kuvan linnan arjesta. Kierroksen loppuun oli järjestetty mahdollisuus pukeutua keskiaikaisiin vaatteisiin ja esittää linnanneitoa tai ritaria. Se oli kaikkien mielestä hauskaa ja vietimme hetken vaihdellen rooleja lasten kanssa.

3

6) Ravintola Smakbyn, Kastelhoma, Ahvenanmaa
Illalliselle olimme varanneet pöydän Smakbynistä, jonne kannattaa ehdottomasti mennä, jos liikkuu Kastelholman seudulla. Muista tehdä pöytävaraus! Ruoka oli taivaallista, yllätyksellistä, suussa sulavaa ja sitä oli paljon. Illallisen jälkeen suorastaan vyöryimme yöpymispaikkaamme.

4

7) Smart Park, Ahvenanmaa
Välimatkat Ahvenanmaalla ovat tosi lyhyitä, joten ehdimme koluta lähes koko saaren muutamassa päivässä. Yksi ex tempore -kohteista oli lasten puuhapuisto Smart Park. Se oli hauska paikka! Puisto on rakennettu ulos isolle alueelle. Pari tuntia kului siivillä kotieläinten, polkuautojen, sähkökaivinkoneiden, veneiden ja vesipuiston parissa, näin muutamia aktiviteettejä mainitakseni.

8) Merenkulkumuseo (Ålands Sjöfartsmuseum), Maarianhamina, Ahvenanmaa
Viimeisen vuorokauden vietimme Maarianhaminassa. Sieltä olimme etukäteen bonganneet merimuseon, josta ystäväni oli kuullut kehuja. Ja hieno museo se olikin! Havainnollisuuteen oli nähty erityisesti vaivaa ja siellä oli paljon asioita, joita sai itse kokeilla. Museo ei syyttä voittanut Vuoden museo -titteliä vuonna 2016.

5

Omasta mielestäni parasta museossa oli se, miten hyvin lapset oli huomioitu. Museossa oli erilaisia tehtäviä isommille ja paljon tutkittavaa pienemmille lapsille. Museon loppupäähän oli rakennettu mahtava merellinen leikkikammio lapsille (ja lapsenmielisille aikuisille kuten minulle), jossa oli onkaloita kuin merenpohjassa, erilaisia kalapehmoleluja ja laivan kansi, jonne pääsi kiipeämään laivan pohjan kautta.

9) Bagarstugan
Ehkä parasta Maarianhaminassa oli Bagarstugan. Se oli niin ihastuttava kahvila, että kävimme siellä reissullamme kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla iski valinnanvaikeus vitriinien ja vaihtoehtojen välillä, mutta kaikki mitä maistoimme oli todella hyvää. Vanhaan tyyliin sisustettu kahvila oli viihtyisä ja suosittu. Jos olet Maarianhaminassa, käy täällä!

7

10) Pub Niska
Viimeisenä iltana söimme pizzat suositussa pub Niskassa meren rannalla Maarianhaminassa. Niskan ravintoloita on myös manner-Suomessa, mutta en ole niissä aikaisemmin käynyt. Pizzeria oli niin suosittu, että meitä varoitettiin pitkästä odotusajasta kun teimme tilauksen. Se ei haitannut, sillä lopputulos palkitsi. Oli hitsin hyvää pizzaa!

6

Seuraavana aamuna kävelimme keskustan kävelykadulla tehden pieniä ostoksia pikkuputiikeissa ennen kuin suuntasimme satamaan ja Viking Linen terminaaliin. Illalla saavuimme takaisin Turkuun. Ahvenanmaa oli hauska kokemus!

Villa Gyllenbergin juhlanäyttely

Vielä syys-lokakuun on auki Gyllenbergin säätiön Suomi100-hengessä koottu juhlanäyttely Kuusisaaressa. Kävin itse katsomassa sen viime viikolla ja se tosiaan oli laaja kattaus suomalaisen taiteen historiaa.

Kokoelman on kerännyt aikoinaan Ane Gyllenberg (1891-1977), pankkiiri, joka oli myös intohimoinen taiteenkerääjä. Hän perusti vaimonsa Signen kanssa nimeään kantavan säätiön, joka tänä päivänä omistaa taidemuseon pariskunnan entisessä kodissa.

Itse koti on myös varsinainen nähtävyys. Se sijaitsee upealla paikalla meren rannalla kauniin puutarhan ympäröimänä. Talon piirrokset valmistuivat vuonna 1938 ja sisätilat ovat hämmästyttävän valoisat suurten ikkunoiden ansiosta. Taloa on sittemmin laajennettu ruokasalilla (1955) ja gallerialla (1980). Kotimuseon alakerrassa veistokset ja maalaukset sekä huonekalut ovat alkuperäisillä paikoillaan. Yläkerrassa on tällä hetkellä näyttely Ane Gyllenbergin elämästä ja roolista taiteen keräilijänä.

20170906_171029

Gyllenbergin taidekokoelman muodostaa noin 400 työtä, pääasiassa kotimaisia teoksia 1700-luvulta 1970-luvulle, mutta joukossa on myös vanhempaa eurooppalaista taidetta. Iso osa näistä on pysyvästi esillä kotimuseon puolella.

Galleriassa on nyt Keräilijän itsenäisyys -näyttely, jossa on esillä sata maalausta. Seinillä on muun muassa Schjerfbeckiä, Gallen-Kallelaa, Edelfeltiä, Sallista, Halosta ja Thesleffiä. Maalaukset on jaettu teemoittain uudenlaisiin kokonaisuuksiiin.

Mielestäni mielenkiintoisimmat maalaukset olivat Akseli Gallen-Kallelan Probleemi ja Ad Astra. Probleemi esittää taiteilijaa itseään, Oskar Merikantoa, Robert Kajanusta ja Jean Sibeliusta juomingeissa hotelli Kämpissä. Maalauksen taustalla on mielenkiintoinen tarina ja symboliikka, josta pääsimme kuulemaan kun satuimme taululle samaan aikaan opastetun kierroksen kanssa.

Ad Astra (alla) oli erityisen vaikuttava: suuri koko, kullatut kehykset ja punainen taustaseinä toivat maalauksen hyvin esille. Gallen-Kallelan maalaus symboloi olotilaa, jossa ihminen vapautuu ruumiin kärsimyksistä (lat. per aspera ad astra = vaikeuksien kautta tähtiin).

20170906_170859

Näyttelyssä oli lukuisia hienoja teoksia ja se tuli samalla kuvastaneeksi hyvin Suomen historian eri vaiheita.