Juhlaillallinen Savoyssa

Tämä korona-aika on tehokkaasti erottanut jyvät akanoista siinä suhteessa, mikä itselle omassa elämässä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää. Yksi isosti viime aikoina ikävöimäni asia ovat ravintolat ja kahvilat. Vaikka olen jonkin verran käyttänyt take-awaytä, ei se voi koskaan korvata sitä ihanaa jännittävää tunnelmaa, kun istuu ravintolan pöytään ja odottaa uusia herkullisia ruokalajeja.

Ennen tätä koronahässäkkää toteutin pitkäaikaisen haaveeni, ja kävin illallisella legendaarisessa Savoyssa Etelä-Esplanadilla. Olisi hurjaa tietää, mitä kaikkea näissä pöydissä on vuosien varrella juteltu, esimerkiksi marsalkka Mannerheimin kantapöydässä. Meidän pöydässä hämmästeltiin sitä, miten elegantti, kaunis ja tasapainoinen ravintolan sisustus on edelleen näin 83 vuotta avajaisten jälkeen.

Aino ja Alvar Aallon suunnittelemaa sisustusta on päivitetty ja kunnostettu tarkalla silmällä eikä varsinaisesta ravintolasalin ikääntymisestä näkynyt merkkejä. Vaikka en erityisesti fanita 50-luvun aaltomaista tyyliä, silmäni kyllä arvostaa harmoniaa ja johdonmukaisuutta, joka Savoyssa vallitsee.

20200323_181616

Meillä oli pöytä lasitetulla terassilla ja onnistuin nappaamaan kuvan ennen kuin muita seurueita saapui paikalle. Se on upea jatke arvokkuutta huokuvalle ravintolasalille. Oli hienoa katsella Helsingin kattojen yli Tuomiokirkolle ja muita keskustan merkkirakennuksia. Ajattelevaisesti pöydät oli myös katettu niin, että saimme molemmat nauttia näköalasta. Auringonlaskun eteneminen muutti maisemaa minuutti minuutilta.

Söimme seuralaiseni kanssa kolme ruokalajia sekä välijuustot. Annoimme asiantuntijoiden valita annoksiimme sopivat viinit ja siinä ei todellakaan tarvinnut pettyä. Pääsin jälleen kokemaan ilmiön, joka jaksaa maallikkoa aina hämmästyttää: taiten valittu viini ja ruoka erillään maistuvat vähän mitäänsanomattomalta, mutta yhdessä nostavat makunautinnon aivan eri tasolle. Taikuutta!

20200323_184113
Keittiön tervehdys: tryffelituulihatut herättämään ruokahalua

Postauksen alussa tulin maininneeksi, että nautin kulinaarisista yllätyksistä. Niitä meille tarjoiltiin erityisesti keittiön tervehdysten muodossa. Täytyy kyllä sanoa, että kaikki ruokalajit olivat herkullisempia kuin mitä osasin kuvitella. A la carte -lista on ravintolassa jo vaihtunut, joten en käy tässä kehumaan yksittäisiä ruokalajeja. Kuulostaa myös vähän hölmöltä sanoa, että KAIKKI oli tosi hyvää, mutta niin se vaan oli.

Tarjoilu oli ystävällistä ja sillä tavalla huikeaa, että vaikka oltiin huippuravintolassa, henkilökunta ei tehnyt siitä numeroa. Minulle tuli tervetullut olo, vaikka en ehkä osannut juuri prikulleen noudattaa etikettiä kaikissa tilanteissa. Se on minusta oikeasti taitavaa asiakaspalvelua. Palvelua voisi jopa kutsua sydämelliseksi, mitä ei ihan heti odottaisi kohtaavansa huippuravintolassa.

20200323_185113
Sienikeittoa ja talon leipiä sekä ”suomalainen taco”, keittiön tervehdys

Halpaahan tämä lysti ei tietysti ollut, mutta en ollut sitä odottanutkaan. Yhden hengen lasku viineineen ja muine juomineen oli päälle pari sataa. Se jäi viimeiseksi ravintolakokemuksekseni ennen koronakriisiä, ja näin jälkiviisaasti sen ansiosta käynti erityisesti kannatti. Savoyn ihanalla muistolla jaksan ravintolatta pidempään.

 

Aurinkoterapiaa Espanjan Torreviejassa

Jos olet seurannut uutisia Espanjasta tehdyistä kotiutuslennoista, et ole välttynyt kuulemasta Torreviejasta. Aurinkorannikolle jäi loukkoon moni suomalainen lentoyhtiöiden lopetettua kaupalliset lennot kuin seinään. Suomalainen Torreviejassa asuva aktiivi alkoi organisoida lentoja ja niiden avulla moni suomalainen on päässyt turvallisesti kotiin.

Minulle Torreviejan kaupunki on tuttu alkuvuodesta viettämäni lomareissun johdosta. Silloin koronan uhasta ei vielä ollut kunnolla tietoa, joten vietin rentouttavan aurinkoterapiareissun. Suomessa oli vasta selätetty pimein aika, joten etelän auringonvalon määrä tuntui valtavalta.

20200201_152035
Patsas rantabulevardin varrella tuijottaa kaihoisasti merelle.

Torrevieja osoittautui hauskaksi kaupungiksi, joka ei ole valtavan suuri muttei erityisen pienikään. Palveluja kuten ravintoloita ja kauppoja on talvellakin hyvin auki toisin kuin joissain pienemmissä Aurinkorannikon kaupungeissa, jotka menevät osittain kiinni talven ajaksi.

Torreviejassa on minusta panostettu kaupungin viihtyisyyteen hyvin. Pidin erityisesti eri puolilla kaupunkia olevista mielenkiintoisista patsaista ja muista taideteoksista. Kaupunki on värikäs ja yllättävän vihreä. Me tosin myös erityisesti etsiydyimme erilaisiin puistoihin kävelyille. Esimerkiksi yhtenä päivänä kävelimme läheistä suolajärveä ympäröivässä puistossa. Sen luonto oli hauskan erilaista kuin mihin olen Suomessa tottunut.

20200201_153129

Jostain syystä minulla on usein Espanjassa vaikeuksia löytää hyviä ravintoloita. Kovin usein joudun pettymään johonkin asiaan ravintoloissa, joko ruoassa on jotain vikaa tai sitten palvelu on huonoa. Vika voi varsin hyvin olla minussa, en kiistä sitä. Torreviejasta kuitenkin löysin muutaman kivan ravintolan, joten tässä sinullekin vinkiksi.

Erityisesti pidin rantabulevardin toisessa päässä sijaitsevasta Restaurante Sunset Beachistä, jossa ruoka oli raikasta ja kekseliästä. Söimme siellä maukkaan lounaan. Itse herkuttelin alkuruoaksi lämpimillä kasviksilla ja pääruoaksi paneroidulla vaalealla kalalla. Kuulostaa tylsältä ja tavanomaiselta, mutta taitavan kokin tekemänä sellainenkin voi olla hienovarainen makuelämys.

20200201_140540

Toinen tosi kiva ravintola oli Beet Vegetariano, joka nimensä mukaisesti on kasvisravintola. Paikka on viihtyisä ja ruoka niin ikään kekseliästä ja hyvää. Ja runsasta. Ruokiin on otettu vivahteita intiasta ja lähi-idästä, ja myös vegaanisia vaihtoehtoja on saatavilla.

20200204_134826

Espanjassa ollessa kannattaa aina käydä syömässä churroja. Ne ovat herkullisia munkkitankoja, joita dippaillaan sokeriin tai erilaisiin sukaakastikkeisiin. Ne tarjoillaan yleensä kuumana ja vastapaistettuna, jotta dippi tartuu hyvin.

Me kävimme pariinkin otteeseen Chocolatería Valorissa herkuttelemassa churroilla. Valor on espanjalainen suklaan valmistaja jo vuodesta 1881 ja sillä on kahviloita ympäri Espanjaa. Churrot olivat tietysti herkullisia. Valorin menussa on erilaisia dippivaihtoehtoja ja koska en osannut valita niistä mieluista, valitsin neljän dipin maistelumenun erivärisiä suklaadippejä. Niiden ohessa meille tuotiin pöytään valtava keko itse churroja. Yhteistyöllä saimme ne kaikki syötyä.

20200204_114853

Rantabulevardi on Torreviejan sydän ja siellä parveilee ihmisiä myös talviaikaan. Torreviejassa asuu jonkin verran suomalaisia, joten suomenkieltä kuulee varsinkin rannassa usein. Maisemat merelle ovat kauniit ja rantabulevardia reunustavat ravintolat sekä cocktailbaarit. Ostosten lomassa mekin kävimme nauttimassa mojitot ennen seuraavaa etappia. Näitä palmuja katsellessa mieli lepäsi.

20200204_170112

Näitä kuvia on hauska katsella ja matkaa muistella nyt, kun ei tiedä koska seuraavan kerran ylipäänsä pääsee ulkomaille. Tuolloin tammikuussa harva vielä osasi ennakoida maiden rajojen sulkemista.

Koronapäiväkirjat vol. 2

Niinhän siinä kävi, ettei se parin viikon takainen koronakirjoitukseni jäänyt ainoaksi. Tänään on 32. päiväni vapaaehtoisessa karanteenissa ja monesta uudesta toimintatavasta on tullut normi.

Käykö sinulle sitä, että TV:tä katsellessasi tai kirjaa lukiessasi huomaat ajattelevasi, että eihän noin saa tehdä: kätellä, halata tai matkustaa jonnekin? Itselleni on alkanut tulla näitä ajatuksia päivittäin. Yhtäkkiä kauhistun, kun TV-sarjan hahmo kertoo matkustavansa Jordaniaan (Yle Areenassa Le Bureau-sarjassa) tai kirjassa kerrotaan pakettimatkalle lähdöstä (Anna-Leena Härkösen Terveisiä pallomerestä -kolumnikokoelmassa).

Uusiin toimintatapoihin alkaa siis olemaan pelottavan tottunut jo näin lyhyessä ajassa. Totesin edellisessä koronapäiväkirjassa, että ihminen on sopeutuvainen, mutta en todella uskonut, että olemme näin sopeutuvaisia.

20200405_134025
Hanikan luontopolulla Espoossa

Arjen pienet ilot ovat kasvattaneet mittasuihteitaan. Ostin pääsiäiseksi narsisseja ja tulppaaneita kotiinkuljetuksella ruokakaupasta ja tein vaatimattoman pääsiäisasetelman olohuoneen pöydälle. Harvinaista tässä taloudessa, mutta kovasti se toi iloa kun kaiket päivät kotona nyt hengaan.

Pääsin myös jokin aika sitten kaverin autokyydillä metsäretkelle. Olipa ihana päästä pois omilta kulmilta uusiin maisemiin! Luonto oli talven jäljiltä aika karussa kunnossa, mutta ilmassa oli kevään odotus. Auringon lämpö tuli saamaan päivänä minä hyvänsä tämänkin metsän jälleen kukoistamaan.

Kohteemme oli Espoon Soukassa Hanikan luontopolku, joka on noin viiden kilometrin pituinen reitti vaihtelevassa maastossa. Se ei ole esteetön vaan matkalla tulee esimerkiksi nousua kallioille, mikä oli meille oikein tervetullutta. Sai vähän sykettä nostettua ja harjoitettua tasapainoakin. Polun varrella on tervalepiköitä, kuusivaltaisia sekametsiä ja jopa parinsadan vuoden ikäisiä männiköitä.

20200405_141027

Matkan varrella oli paljon pitkospuilla kulkemista, joten reitillä selvisi kohtuullisen kuivin jaloin. Pidin luontopolulle ripotelluista opastauluista, joista opin muun muassa että jäkälät ovat sienen ja levän yhteenliittymiä, jotka erillään vaativat kosteat elinolosuhteet mutta yhdessä sietävät äärimmäistä kuivuutta. Uusi tieto oli myös se, että muurahaispesien avulla voi päätellä ilmansuunnat, sillä muurahaiskeko on aina avoimempi etelän suuntaan, jotta auringon lämpö tulee hyödynnettyä parhaiten.

Espoon luontopolut on kerätty tälle sivulle, josta on helppo etsiä itselle mieleinen. Nuuksio on näinä päivinä ilmeisesti aika ruuhkainen, joten kannattaa pysytellä pienemmillä reiteillä.

Tilasin pääsiäiseksi neljän ruokalajin illallisen ravintola Kolmos3sta, joka tekee nyt noutoruokaa kun yli 10 hengen kokoontumiset on kielletty. En ole kovin hyvä esteettisissä asetteluissa, joten kattaukseni eivät todellakaan vetäneet vertoja ravintolaillallisille. Mutta Kolmos3n ruoka sen sijaan oli taattua tavaraa.

20200410_160156

Alkuruoaksi oli valkoista tankoparsaa ja osterivinokasta hollandaisekastikkeella. Maistoin pienen tipan kastiketta samalla kun parsa ja sienet paistuivat paistinpannulla ja taisin jopa irvistää voimakkaan kirpeää makua. Hämmästyin kovasti, kun kastike kuitenkin maistui parsan kanssa taivaalliselta. Tämä on juuri se asia mitä fine-diningissa arvosta: joku, joka osaa, on yhdistänyt juuri tietynlaisia makuja tavalla, jota en itse ikinä osaisi.

Pääruoan pitkään haudutettu karitsa oli taivaallista ja juustolautasen porkkanapikkelsi tarjosi jälleen yllätyksen. Jälkiruoaksi oli Kolmos3n sekamelska, josta maistoin täyteläistä (jopa fudgemaista) suklaamoussea, sitruuna-vaniljakastiketta ja marenkia. Nautin kovasti siitä, että tällaisenakin aikana sain kokea ihanan makuelämyksen. Epätavallista oli se, että se tapahtui omalla kotisohvalla.

Mistä on ihana tyttöjen viikonloppu Tallinnassa tehty?

Kerkesimme ystävieni kanssa viettää viikonlopun Tallinnassa ennen kuin maailma meni koronasta hyrskynmyrskyn. Sepä vasta oli ihana reissu! Tyttöjen viikonloppu on aina täynnä höpöttelyä, hassuttelua ja upeaa seuraa. Tallinna tarjoaa tällaiselle mainiot puitteet.

Olemme ottaneet perinteeksi vuokrata asunto Airbnb:stä, jotta saamme käyttöömme yhteisen olohuoneen, jossa löhötä ja lueskella joukolla lehtiä, sekä keittiön, jossa syödä välipalaa ja poksautella skumppapulloja. On kiva, kun samalla rahalla saamme useita makuuhuoneita ja enemmän tilaa kuin yksittäiset hotellihuoneet.

Itse pidän myös persoonallisista sisustuksista. Vanhassa kaupungissa on ihania asuntoja, joista on upeita näkymiä yli vanhan kaupungin.

IMG-20200228-WA0006

Jossain vaiheessa koittaa päivä, jolloin Tallinnan lautat ovat jälleen täynnä iloisia matkustajia. Sitä silmällä pitäen seuraavassa viisi suositusta, jotka jäivät minulle käteen tästä reissusta: yksi ravintola, yksi kahvila, kaksi museota ja kauppakeskus.

Ihanin ravintolailta tuli vietettyä Stenhusissa. Se sijaitsee vanhassa kaupungissa viiden tähden Schlössle-hotellin alakerrassa. Sijainti kellarissa on käytetty upeasti hyväksi sisustamalla tila tunnelmalliseksi takkahuoneeksi. Ravintolassa on luonnonkiviseinät, joiden kanssa sopivassa kontrastissa on suuri takka ja lukuisat kynttilät. Palvelu on ensiluokkaista ja ystävällistä. Totesinkin ystävilleni, että nyt taidettiin tulla minun ravintolaani.

20200229_192624

Mielipiteeni vahvistui ja hymyni leveni mitä pidemmälle pääsimme illallisessa.  Maut olivat sopusoinnussa ja mukava yllätysmomentti sisältyi kaikkiin annoksiin. Ravintolan ruokalista on sittemmin jo vaihtunut, joten en käy tarkemmin läpi mitä söin. Koko seurueemme oli kuitenkin tyytyväinen saamiinsa ruokiin. Kolmen ruokalajin ja keittiön tervehdysten jälkeen ei myöskään kukaan jäänyt nälkäiseksi. Bravo, Stenhus, bravo!

Uusi kahvilabongaus löytyi aivan asuntomme vierestä. Tassikoogid Kohvik sijaitsee osoitteessa Olevimägi 11 ja siellä on tarjolla itse tehtyjä macaroneja sekä kuppikakkuja. Kävin siellä pariinkin otteeseen ja kuppikakut olivat todella herkullisia. Teevalikoima oli vähän erikoinen, sillä se sisälsi lähinnä yrttiteelaatuja, vaikka vieressä on hyvä teemyymälä. Mielenkiintoinen kokeilu joka tapauksessa.

20200301_112656

Pyöriessäni yksin vanhassa kaupungissa kävelin sattumalta KGB:n vankisellimuseon ohi. Se on ollut pitkään käyntikohteideni listalla, joten hetken tuumailtuani päätin poiketa sisään kun se kerran oli mahdollista. Kyseessä ei ole niinkään museo vaan muistomerkki viime vuosisadan kauheuksille.

Osoitteessa Pagari 1 oleva talo toimi vuodesta 1940 lähtien Neuvostoliiton KGB:n esitutkintavankilana, jonka kellariin rakennettuihin vankiselleihin suljettiin maanpetturuudesta epäiltyjä virolaisia.

20200228_142251

Talon seinät ovat nähneet silmitöntä kidutusta, joten onneksi seinät eivät osaa puhua. Museo ei ole herkille, mutta näyttelyssä ei oikeastaan käsitelty kovin paljoa karmeita yksityiskohtia. Siksi museo on minusta enemmänkin tärkeä muistomerkki kuin tapahtuneiden kauheuksien esittelijä.

Koskettavinta oli nähdä ja kuulla videolta nuoren virolaisen miehen kertomus omista isovanhemmistaan, joista toinen joutui karkotetuksi Siperiaan. Perheen tarina on koskettava ja kovin surullinen. Vuosikymmeniä sitten tehdyillä julmuuksilla on pitkät jäljet perillisten elämässä.

Ystävien kanssa olimme sopineet, että menemme yhdessä katsomaan Monet2Klimt-näyttelyn vanhaan Helios-elokuvateatteriin. Etukäteen en todellakaan tiennyt mitä odottaa, mutta koska pidän kovasti impressionistisesta taiteesta sekä uusista kokemuksista, kiinnostuin tästä nopeasti.

IMG-20200321-WA0008

Kyseessä on runsaan puolen tunnin esitys, jossa kuullaan kaunista klassista musiikkia sekä nähdään upeita impressionistisia taideteoksia Van Goghilta, Klimtiltä ja Monet’lta. Liikkuva kuva ympäröi katsojat joka puolelta muodostaen ihan oman maailmansa. Yllä oleva valokuva ei tee oikeutta kokemukselle, joten kannattaa vilkaista tämä traileri.

Aluksi multimediaesityksessä tuli hassu olo: tästäkö maksoin 12 euron sisäänpääsymaksun. Vaikka en etukäteen tiennyt mitä odottaa, en nähtävästi ollut odottanut ainakaan tällaista näyttelyä. Pian kuitenkin oloni rauhoittui ja rentouduin todella. Vaihtuvat kauniit kuvat ja mielenkiintoinen musiikki veivät mukanaan. Hauska elämys!

Vielä viimeisenä vinkkinä Ülemisten ostoskeskus. Voin suositella sitä, jos shoppailu kiinnostaa. Siellä nimittäin on valtava määrä kauppoja ja se sijaitsee lyhyen matkan päässä vanhasta kaupungista. Ülemisteen pääsee kätevästi ratikalla tai kävellenkin. Me otimme taksin, joka maksoi noin kympin. Vaatekaappiin tuli mukavasti päivitettyä kevätvaatteita!

 

 

Kivoja kahviloita ja ravintoloita

(Alunperin julkaistu 20.1.2020, mutta ei jostain syystä näkynyt täällä blogissa kunnolla vaan ainoastaan linkkinä Facebookissa. Tässä nyt kunnolla uudestaan.)

Tulipas tahattomasti kovin pitkä joulutauko blogipostauksissa. Olen viikkokausia lähinnä sairastellut ja katsellut kissavideoita, joten näissä alkuvuoden kuvioissa ei toistaiseksi ole kovin paljoa mielenkiintoista kerrottavaa.

Loppuvuodesta sen sijaan kävin useammassa uudessa kahvilassa ja ravintolassa, jotka ovat kaikki mainitsemisen arvoisia.

Pause Cafe 21:stä kuulin työkaveriltani, jonka kanssa kävimme sitä kokeilemassa.  Eerikinkadulta löytyvä kahvila on raikas ja skandinaavisen tyylikäs. Pöytiä ei ole kovin montaa, mutta tila on avara ja rauhallinen. Valitsin lautaselle porkkanakakkua ja kuppiin teetä. Tykkäsin!

20191118_164011

Cafe Tarina sijaitsee Munkkiniemessä ja on ollut käyntilistallani jo jonkin aikaa. Olin kuullut, että siellä on toisinaan vegaanisia brunsseja, joten päädyin marraskuussa tarjoamaan siellä siskolleni vegaanisen aamupalan. Tein erikoistilauksen kahvilaan ja toteutus täytti kaikki toiveeni.

Samalla kerralla huomasin, että vitriinissäkin olisi ollut vaikka minkälaista herkullista syötävää laidasta laitaan. Kahvilasali on iso ja isoista ikkunoista näkyy maisema Munkkiniemen puistotien suuntaan. Kahvila on kuulemma tosi suosittu enkä kyllä ihmettele!

20191201_115757

Going Greek on kreikkalainen katuruokaravintola Vallilassa ja minulle viime syksyn yllättäjä. En ollut siitä kuullutkaan, mutta se löytyi ystäväni käyntilistalta. Onneksi löytyi, sillä sieltä saa valehtelematta aivan taivaallista kreikkalaista ruokaa. Simppeliä kyllä, ja ravintola itsessäänkään ei koreile sisustuksella mutta ei kyllä tarvitsekaan, kun ruoka on tätä tasoa. Plussaa lapsi- ja lemmikkiystävällisyydestä sekä letkeästä savolaisesta palvelusta!

20191115_142747

Grön on fine-dining ravintola Albertinkadulla ja vuoden 2019 Michelin-palkittuja. Käyn sen verran usein erilaisissa ravintoloissa, ettei minua ole enää kovin helppo yllättää makunautinnoilla. Grön onnistui siinä melkein jokaisen ruokalajin kanssa ja ilta oli melkoista makujen tykitystä. Menu oli kekseliäs ja siinä oli käytetty luovuutta ilman, että annokset olisivat olleet ns. piperrystä. Grönissä käytetään paljon sesonkiaineksia, luomua, villinä kasvavia kasveja sekä tuttujen tuottajien tuotteita. Täysi kymppi!

20191112_174310

Piglet on puolestaan ravintola Töölöntorilla. Oman esittelynsä mukaan se tarjoaa eurooppalaista ruokaa, mutta minusta menu vaikutti kovin ranskalaiselta. Tai ehkä raaka-aineiden käsittely tuntui ranskalaiselta? Joka tapauksessa annokset koostuvat muutamasta pääraaka-aineesta ja niiden taidokkaasta käsittelystä. Lista löytyy paljon suomalaisille ravintoloille epätavallisia aineksia, mikä on ihanan virkistävää. Alkuruoaksi esimerkiksi söin annoksen purjoa ja ricottaa. Piglet on mukava ravintola illanviettoon!

20191127_184511

Ei-jouluaiheinen postaus eräästä taidenäyttelystä ja ihanasta ravintolasta

Sinebrychoffin taidemuseossa on tammikuun 5. päivään saakka esillä näyttely nimeltä Renesanssin kaunottaret. Kävin kiertämässä sen yleisellä opastuksella (lauantaisin klo 14) ja kuten yleensä, opastukselle osallistuminen kannatti. Kuulin mielenkiintoisia tarinoita taulujen taustoista.

Teokset ovat saksalaisen renesanssitaiteilija Lucas Cranach vanhemman työhuoneelta 1500-luvulta. Työhuoneella on tässä yhteydessä erityinen merkitys, sillä ilmeisesti suuri osa hänen teoksistaan valmistui yhteistyönä hänen oppipoikiensa kanssa.

20191130_143210

Cranach vanhempi oli Martti Lutherin läheinen ystävä ja hän oli yksi uskonpuhdistuksen ahkerista kuvittajista. Hän ei halunnut ajan mukaisesti maalata pelkästään pyhimyksiä, joten hän laajensi kristinuskon kuvakatalogia erilaisiin Raamatun aiheisiin. Lisäksi hän maalasi paljon muotokuvia tilaustöinä sekä mytologisia aiheita.

Näyttely alkaa uskonnollisilla aiheilla, jatkuu punapyökille tehdyllä grafiikalla, siirtyy sitten saksalaisten prinsessojen muotokuviin ja päättyy Cranachin inspiroimiin nykykoruihin. Minusta renesanssinaisten vaatteet ja asusteet olivat erityisen mielenkiintoisia ja sinänsä ei ole ihme, että ne ovat toimineet nykykorusuunnittelijoiden inspiraationa.

20191130_141922
Lucas Cranach vanhempi: Venus ja Amor hunajavarkaissa (1527)

Opastuksella kuulemistani tarinoista mieleenpainuvin liittyi yllä olevaan tauluun. Siinä Amor on ollut hunajavarkaissa mehiläispesällä ja on saanut vihaisilta mehiläisiltä piston. Hän hakee myötätuntoa ja valittaa äidilleen Venukselle, jolta ei paljoa myötätuntoa heru itseaiheutetulle vahingolle. Niin ihmisiinkin sattuu sinun nuolesi pistokset, oletkos ajatellut sitä, Venuksen voi ajatella tokaisevan pojalleen. Tarinan taustalla on yhteiskunnallinen sanoma siitä, että pelkästään viettiensä vietävänä oleminen aiheuttaa kipua.

Näyttely oli mielenkiintoinen kokonaisuus ja harvinainen sellainen: Cranachin teoksia ei arvokkuutensa ja haurautensa vuoksi yleensä päästetä vierailuille. Sinebrychoffin museossa on kaksi Cranachia omasta takaa ja muut on lainattu näyttelyä varten.

Ihana ravintola vaikkapa sitten näyttelyssä heränneiden ajatusten purkamiseen ja muuhunkin illanviettoon on Sogia Gastro. Se on varsin uusi fine dining -paikka Senaatintorilla Kiseleffin talossa toisessa kerroksessa (mainiot näkymät Senaatintorille siis!).

20191129_195142

Käyn sen verran usein ravintoloissa, että enää harvoin kohtaan ravintolaa, jonka jokainen ruokalaji pääsisi yllättämään minua upeilla makuyhdistelmillään. Se on toisaalta harmillista, mutta sitten kun niin käy, taivaallista. Sofia Gastro oli tosi hieno kokemus!

A la carte -listan sijastan ravintolassa on valittavina joko kolmen tai kuuden ruokalajin menu, jossa tietysti huomioidaan mahdolliset allergiat. Me valitsimme seuralaiseni Piikkipaatsaman kanssa kolmen ruokalajin illallisen. Kolmeen se ei kuitenkaan jäänyt, sillä kokin tervehdysten ja ruokalajinomaisten leipien olimme seonneet laskuista. Annokset olivat pieniä, mutta niitä oli niin monta, että vatsa tuli mukavan täyteen.

20191129_212208

Menu muuttuu raaka-aineiden saatavuuden mukaan, joten en käy ruokalajeja sen enempää läpi. Yhteistä niille kuitenkin oli tasalaatuisuus niin lihan, kalan kuin kasvisannostenkin suhteen. Kertakaikkiaan inspiroivia makuyhdistelmiä!

Miljöö 1700-luvun talossa oli rauhallinen ja tunnelmallinne. Rappukäytävässä oli upeat koristelut; ravintolasalin puulattia ja leveät ikkunalaudat olivat hurmaavia.

20191129_213144

Sofia Gastro hyppäsi kerralla yhdeksi lempiravintoloistani.

Viikonloppu Turussa ja pari sanaa uskomattomista turkulaisista naisista

Aikoinaan koulun historian tunneilla opeteltiin tuntemaan historian käännekohtien henkilöitä, jotka lähes peräjälkeen olivat miehiä. Minusta on mahtavaa, että yhä enemmän pidetään huolta siitä, että historiasta nostetaan esille myös merkittäviä naisia.

Kaikenlaiset lehtijutut ja kirjat mahtinaisista lisääntyvät, ja se lisää tietoisuutta fiksuista, pystyvistä ja nokkelista naisista. Heistä riittää esikuvia nuorille ja ihan aikuisillekin naisille. Fakta nimittäin on, että historia on huikeita naisia pullollaan. Siksi kiinnostuin heti, kun luin Visit Turku -sivuston uutiskirjeestä, että Turussa on aloitettu opastuskierrokset teemalla uskomaton Turun nainen. (Myös muita teemoja on, kannattaa tsekata valikoima tuolta nettisaitilta!)

Kierros kesti 1,5 tuntia ja sen aikana kävelimme matkailutoimistolta Tuomiokirkolle ja hieman mutkitellen takaisin. Sopivissa väleissä kuulimme monesta historiallisesta turkulaisesta naisesta. En halua tässä pilata yllätystä niiltä, jotka eivät ole vielä kierroksella käyneet (suosittelen vahvasti – tosi mielenkiintoista!), mutta kerron muutaman tarinan.

Moni varmasti muistaa historiankirjoista ja linnojen kiertokäynneiltä Kaarina Maununtyttären, joka oli Eerik XIV:n eli neljännentoista vaimo 1500-luvun loppupuolella. Eerikin ja Juhanan, Kustaa Vaasan poikien, riidoista ovat kaikki kuulleet, mutta harva tietää, että Kaarina kannatti Suomen itsenäistymistä jo aikana, jolloin tuo mielipide ei ollut mitenkään yleisesti suosittu. Kaarina oli aikaansa kovasti edellä!

Sen johdosta kun itsenäistymisaate 1800-luvulla sai Suomessa enemmän jalansijaa, Kaarinan hauta siirrettiin pois Tottien suvun yhteiskappelistä Kankaisten suvun hautakappeliin (eli sellaiseen syvennyksen, joita tuomiokirkon laidoilla on) ja hän sai oman sarkofagin. Edelleen hänen haudalleen tuodaan tuoreita kukkia joka viikko ja siten kunnioitetaan hänen työtään Suomen itsenäisyyden eteen.

20191026_134441

Vähän Kaarinaa myöhemmin Turussa vaikutti Valpuri Innamaa. Hän oli todellinen renesassinainen. Hän oli kiinnostunut miehensä varustamobisneksestä ja tämän kuoltua jatkoi firmaa menestyksekkäästi. (Aviomies kuoli, kun Eerik XIV:n kannattajat mestasivat hänet kostoksi Juhana-herttuan Puolan kosiomatkaan osallistumisesta. Sen saman matkan, jolta Katariina Jagellonica päätyi Suomeen.) Valpurin pyöritti bisnestä vahvoin ottein ja määrätietoisesti. Hänen kotitalonsa oli Aurajoen rannassa vanhan kirjaston tietämillä.

Turku oli pitkään se Suomen kaupunki, jonne uutuudet rantautuivat ensimmäisenä. Forumin korttelissa on aikoinaan sijainneet Suomen ensimmäiset rullaportaat. Ne otettiin käyttöön Affärcentrumiin vuonna 1926 ja kuulemani mukaan niitä sai käyttää vain, jos osti jotain kaupasta (ihanan turkulaista sekin!). Affärcentrumissa oli kauppaneuvos Aline Grönbergin Lanka- ja vanuliike. Varsinainen mahtinainen hänkin.

Nyt Forumin kauppakeskuksen vieressä tapahtuu suuria, kun Hamburger Börs -hotellia puretaan ja tilalle rakennetaan uusi. Tiesin kyllä tämän suunnitelman ennen vierailuani, mutta on ihan eri juttu nähdä tällainen näky omin silmin.

20191025_134907

Toriparkkia tehtäessä on tietysti tehty myös arkeologisia kaivauksia. Niistä on Areenassa nähtävillä mielenkiintoinen lyhyt dokumentti Säilytetäänkö vai peitetäänkö. Torin maakerroksista on kaivettu esiin muun muassa hirsilattioita. Uskomatonta, miten pitkään hirsi säilyy savimaassa!

Turun vierailuihini kuuluu aina myös hyvä ruoka, koska Turussa on hurjan monta loistavaa ravintolaa. Tällä kertaa kävin Bassissa syömässä kielen mukanaan vienyttä siikaa, ehkä parhainta ikinä syömääni.

20191026_155215

Bassi on se ihana kalaravintola Aurajoen rannassa olevassa vanhassa talossa. Tunnelma on mainio ja ruoka todella hyvää. Mutta miksi ihmeessä he menivät luopumaan hauskasta drinkkilistasta, joka vielä vuosi sitten oli käytössä? Mene ja tiedä.

Toisena iltana kävin syömässä Gastropub Aunessa, joka tekee parhaimmat burgerit ja herkullisimmat kastikkeet. Listalla on kaikenlaista isoon ja pienempään nälkään ja herkullisia tapaksia listalta tavatessa meinaa aina lähteä mopo käsistä. Rento tunnelma takaa hauskan illan aloituksen. Täällä myös kerta kerran jälkeen iloitsen huomatessani, että viinilistalta löytyy Gewürstramineria laseittain. Jes!

20191025_194529

Viikonloput Turussa ovat ihanan inspiroivia sekä mieltä (ja vatsaa) ravitsevia!

Kivoja kahviloita ja ravintoloita

Tulipas tahattomasti kovin pitkä joulutauko blogipostauksissa. Olen viikkokausia lähinnä sairastellut ja katsellut kissavideoita, joten näissä alkuvuoden kuvioissa ei toistaiseksi ole kovin paljoa mielenkiintoista kerrottavaa.

Loppuvuodesta sen sijaan kävin useammassa uudessa kahvilassa ja ravintolassa, jotka ovat kaikki mainitsemisen arvoisia.

Pause Cafe 21:stä kuulin työkaveriltani, jonka kanssa kävimme sitä kokeilemassa.  Eerikinkadulta löytyvä kahvila on raikas ja skandinaavisen tyylikäs. Pöytiä ei ole kovin montaa, mutta tila on avara ja rauhallinen. Valitsin lautaselle porkkanakakkua ja kuppiin teetä. Tykkäsin!

20191118_164011

Cafe Tarina sijaitsee Munkkiniemessä ja on ollut käyntilistallani jo jonkin aikaa. Olin kuullut, että siellä on toisinaan vegaanisia brunsseja, joten päädyin marraskuussa tarjoamaan siellä siskolleni vegaanisen aamupalan. Tein erikoistilauksen kahvilaan ja toteutus täytti kaikki toiveeni.

Samalla kerralla huomasin, että vitriinissäkin olisi ollut vaikka minkälaista herkullista syötävää laidasta laitaan. Kahvilasali on iso ja isoista ikkunoista näkyy maisema Munkkiniemen puistotien suuntaan. Kahvila on kuulemma tosi suosittu enkä kyllä ihmettele!

20191201_115757

Going Greek on kreikkalainen katuruokaravintola Vallilassa ja minulle viime syksyn yllättäjä. En ollut siitä kuullutkaan, mutta se löytyi ystäväni käyntilistalta. Onneksi löytyi, sillä sieltä saa valehtelematta aivan taivaallista kreikkalaista ruokaa. Simppeliä kyllä, ja ravintola itsessäänkään ei koreile sisustuksella mutta ei kyllä tarvitsekaan, kun ruoka on tätä tasoa. Plussaa lapsi- ja lemmikkiystävällisyydestä sekä letkeästä savolaisesta palvelusta!

20191115_142747

Grön on fine-dining ravintola Albertinkadulla ja vuoden 2019 Michelin-palkittuja. Käyn sen verran usein erilaisissa ravintoloissa, ettei minua ole enää kovin helppo yllättää makunautinnoilla. Grön onnistui siinä melkein jokaisen ruokalajin kanssa ja ilta oli melkoista makujen tykitystä. Menu oli kekseliäs ja siinä oli käytetty luovuutta ilman, että annokset olisivat olleet ns. piperrystä. Grönissä käytetään paljon sesonkiaineksia, luomua, villinä kasvavia kasveja sekä tuttujen tuottajien tuotteita. Täysi kymppi!

20191112_174310

Piglet on puolestaan ravintola Töölöntorilla. Oman esittelynsä mukaan se tarjoaa eurooppalaista ruokaa, mutta minusta menu vaikutti kovin ranskalaiselta. Tai ehkä raaka-aineiden käsittely tuntui ranskalaiselta? Joka tapauksessa annokset koostuvat muutamasta pääraaka-aineesta ja niiden taidokkaasta käsittelystä. Lista löytyy paljon suomalaisille ravintoloille epätavallisia aineksia, mikä on ihanan virkistävää. Alkuruoaksi esimerkiksi söin annoksen purjoa ja ricottaa. Piglet on mukava ravintola illanviettoon!

20191127_184511

Syyskuun suositukset (eli issikkaratsastus, Ellen Thesleff ja kaksi ravintolaa)

Vein taannoin 10 vuotiaan kummityttöni ratsastamaan islanninhevosilla Minzun tallin Tutustu issikoihin -tapahtumaan. Minzun talli Nurmijärvellä järjestää jokaisen kuun ensimmäisenä lauantaina tällaisen päivän. Meillä oli hurjan hauskaa ja jännittävää!

Päivän ohjelmaan kuului muun muassa oman hevosen harjaus ja satulointi sekä lähes kahden tunnin ratsastus maastossa. Issikat ovat siitä mahtavia heppoja ensikertalaisille, että niiden rauhallisen luonteen takia niillä voi lähteä vähäisilläkin taidoilla maastoon. Kummityttö oli ihmeissään ja jännittynyt, kun kuuli, että kukaan ei taluta vaan ratsastetaan ihan ite.

20190907_104948

Maastossa pääsimme vähän kokeilemaan laukkaa ja tölttiä ja hevoset olivat ihania. Olin myös tosi tyytyväinen saamaamme ohjaukseen. Taisimme olla ryhmän ainoat kokemattomat ja meille näytettiin kädestä pitäen miten hevoset harjataan ja kengät putsataan. Satuloinnissakin saimme auttaa ja epävarmoja rohkaistiin kivasti. Mainio kokemus kaikenkaikkiaan!

Syyskuussa kävin katsomassa Helsingin taidemuseossa Ellen Thesleffin taidenäyttelyn. Olen lukenut viime talvena Hanna-Reetta Schreckin kirjoittaman Ellenin elämäkerran ja silloin inspiroiduin kovasti Ellenin määrätietoisuudesta ja omapäisyydestä. Ellen halusi säilyttää elämässään täydellisen tekemisen vapauden, joka siihen aikaan oli poikkeuksellista. Ellenillekin tällä valinnalla oli hintansa. Hän oli mielenkiintoinen persoona ja Schreckin kirja esitteli Ellenin hyvin.

20190914_141112

Kirjaan nähden näyttelyssä ja yleisökierroksella ei tullut minulle kovin paljoa uutta, mikä oli tavallaan pieni pettymys. Toki oli hienoa nähdä teokset livenä ja monessa teoksessa hämmensi niiden pieni koko. Tutkin myös läheltä eri maalausten siveltimen vetoja. Kun en mitään maalaamisesta ymmärrä, oli hauska pohtia tekniikoita. Ellenin näyttely on avoinna tammikuun 26. päivään saakka.

20190914_142310

Taidepläjäyksen jälkeen kroppa kaipasi ravintoa ja päädyimme Pikku-Roballe Hill’s dumplingsiin. Aasialainen ruoka ei ole omaa sydäntäni lähimpänä, mutta oli hauska kokeilla tällaistakin ruokaa. Tilasin kaladumplingseja (kuvassa vasemmalla) ja golden chicken wonton -annoksen (oikealla) sekä lisukkeeksi riisiä ja salaattia. Makoisaa!

20190914_155038

Tunnelmaltaan ja tarjoiluiltaan itselleni tutumpi on läheinen Krog Roba, jonne jatkoimme jälkkärikahveille dumplingsien jälkeen. Upea välimerellinen sisustus vie omat ajatukseni Pohjois-Afrikkaan ja Lähi-Itään, mutta ruoka Krog Robassa on pohjoismaista. Tässä miljöössä viihdyn hyvin! Tilasin kannullisen mustaa teetä sekä suklaakakkua vaniljakreemillä ja mustikoilla. Nam!

20190914_173828

Ravintolan suoriutuminen on petraantunut paljon perustamisen alkuajoista, joten nyt voin onneksi suositella tätäkin ravintolaa lämpimästi. Krob Robasta on saatavilla á la carten lisäksi aamiaista, brunssia ja lounasta.

Viikonloppu Iniössä

Maakrapu täällä hei! Vierastan merta, joten Turun saaristo on jäänyt minulle vieraaksi. Rengasreitin olen kyllä ajanut ja joillain saarilla vieraillut, mutta nimet menevät päässäni iloisesti sekaisin. Tästä kesästä lähtien tulen kuitenkin muistamaan Iniön, jonka pääsaarella vietin hauskan viikonlopun.

20190720_143646

Sain hyvän tekosyyn vierailulle, kun ystäväni lähti sinne kesätöihin. Hän puhui saaresta niin elävästi ja hauskasti, että halusin kokea sen itsekin. Niinpä suunnittelin Iniön viikonlopun toukokuussa, ja kun koitti sovittu heinäkuun viikonloppu, nousin Turussa toisen ystäväni kyytiin ja hurautimme ensimmäiselle lossille. Lossien aikataulut kannattaa varmistaa etukäteen, jottei tule yllätyksiä, sillä aikatauluissa saattaa olla kolmenkin tunnin aukkoja. Lossista ei siis kannata myöhästyä.

Kahden lossimatkan jälkeen saavuimme Iniön pääsaarelle. Lossirannasta kilometri pari ajettuamme näimme upean näyn: Iniön vanhan kirkon. Se on nimetty prinsessa Sophia Wilhelminan mukaan vuonna 1801. Myös sen pieni hautausmaa oli mielenkiintoinen katsaus saarelaisten elämään viime vuosisadoilta tähän päivään saakka.

20190720_124442

Pääsaaren ruokatarjonta yllätti minut positiivisesti. Cafe Leonellan ruoat olivat tosi hyviä ja ihana Cafe Gamla Banken tarjosi maukasta jälkiruokaa. Gamla Bankenissa oli myös söpö sisustuspuoti, josta löysin kauan etsimääni Saaren Taika -teepuusaippuaa. Saarelta olisi löytynyt myös muun muassa thai-ravintola, jota emme kerenneet kokeilla lyhyen viikonlopun aikana.

20190720_135147
Cafe Leonellan ihana kesäinen kala-annos

Vierasvenesatamissa oli hauska käyskennellä ja katsella ympärilleen. Myös pieniä putiikkeja löytyi pienen torin laidalta sekä ITE-taidetta ja kirpputori cafe Leonellan läheltä.

Minusta pääsaaren merkittävin nähtävyys kuitenkin on Norrbyn luontopolku. Jos käyt Iniössä, älä missaa tätä! Polku on 2,5 kilometriä pitkä suuntaansa ja se johtaa Iniön korkeimmalle kohdalle (40 metriä merenpinnasta).

20190721_111626

Tuohon matkaan mahtuu ällistyttävän erinäköisiä maisemia mänty- ja kuusimetsästä pusikkoon ja pitkospuihin. Sen varrelle on myös pystytetty mainioita luontotauluja, joiden avulla voi esimerkiksi opetella sammalia ja jäkäliä.

Polku päättyy Kasbergin kalliolle, josta on upeat näkymät merelle. Kalliolle on rakennettu pieni näköalatorni, jonka avulla näkee myös viereisen metsän yli. Paikka on mykistävä.

20190721_110315

Tänä päivänä lähinnä kaunis Kasberg on entisaikaan ollut toisella tavalla tärkeä iniöläisille. Kautta aikojen siellä on sytytetty merkkitulia viestiksi silloisille asukkaille suojautua vihollisilta. Näillä saarilla on ollut todistettavasti asutusta ainakin tuhat vuotta. Tuolloin vedenpinta oli vielä 7 metriä korkeammalla. Tiedetään, että keskiajalla Kasbergin ohi kulki laivaväylä tärkeälle Taivassalon kauppapaikalle.20190721_105247

Illalla istuimme pitkään Cafe Leonellan terassilla kuuntelemassa hienoa kitaristia Tomi Paldaniusta. Yövyimme Villa Högbossa, jossa nukuimme sikeästi kuin lapset suloisessa kammarissa.

Kyllä kelpasi näissä maisemissa viettää mukava viikonloppu ystävien kanssa!