Ventuno, Italia keskellä Helsinkiä

En yleensä erityisemmin piittaa italialaisista ravintoloista. Kokemus on saanut välttelemään ylikypsää pastaa ja parhaat päivänsä nähneitä focaccian kannikoita. Siksi yllätyin erityisen positiivisesti Ventuno-ravintolan laadukkaasta maistelumenusta ja ihanista annoksista. Kyseessä on Matti Wikbergin ja Tomi Björkin uudesta ravintolasta Johanneksen kirkkoa vastapäätä.

20190511_175851

Valitsimme seuralaiseni kanssa yhdeksän ruokalajin maistelumenun (sen lyhyemmän kahdesta). Ensimmäiset annokset olivat muutaman suupalan kokoisia alkuruokia, mutta ei hätää: alkuruokien jälkeen annoksien koko kasvoi ja pääruoka rapeaksi paistettua porsasta herkullisine perunoineen oli jo vain vähän normaaliannosta pienempi. Myös jälkiruoka oli sopivan kokoinen. Se tyydytti makeanhimon ja oli oivallinen lopetus hyvälle illalliselle.

20190511_182412

Menussa arancinot (friteeratut risottopallerot) ja pizzetta margherita olivat erityisen herkullisia, mutta pidin jokaisesta annoksesta. Ventunossa hallitaan drinkin tekemisen taito ja tarjolla on myös useita mocktaileja. Basil-cocktail on maustettu basilikalla ja oli todella hyvää.

20190511_202636

Ravintola oli italialaisittain viihtyisä ja rento, vaikka valkoiset lautasliinat olikin. A la Carte -listalla on saatavilla myös ihan pizzojakin, joten aloin pohtia kummilasten mukaan ottamista tähän ravintolaan harjoittelemaan ravintolakäyttäytymistä. Perjantai-iltana ravintola oli luonnollisesti täynnä, mutta akustiikka oli sillä tavalla hyvä, ettei kovaa meteliä juurikaan kuulunut. Kaikin puolin käyntimme oli nappiruoritus Ventunolta! Tänne pian uudestaan!

 

Mainokset

Hemmottelua arjen keskelle

Halusin viettää tänä vuonna syntymäpäiviäni uudella tavalla ja keksin varata huoneen Jätkäsaaren Clarion-hotellista. Hotellin valintaan vaikutti sen keskeinen sijainti, uutuus, katolla sijaitseva uima-allas sekä hyvä kokemus Clarionin lentokenttähotellista. Sain ilokseni huoneen, jonka ikkunat osoittivat merelle. Illan auringonlasku oli kaunis – seuraavana päivänä maisema olikin sumussa.

20190322_182611

Aluksi kävin seurueeni kanssa haukkaamassa syötävää hotellin ravintolassa. Kitchen & Table -ravintola on rento paikka illanistumiseen ja saimme mahammekin täyteen. Ruoka oli hyvää, mutta tarjoilussa oli henkilökunnalla vielä harjoittelemista. Pääasia kuitenkin, että saimme syödäksemme ennen uima-altaassa pulikointia.

20190322_202605

Seuraavaksi tosiaan oli vuorossa tutustuminen saunaosastoon. Se on hieno paikka, joka koostuu infinity poolista ja elegantisti koivupuulla sisustetusta saunaosastosta. Yllättävää, sillä suomalaiselle koivu tuntuu monesti kuluneelta ja vanhanaikaiselta, mutta Clarionissa sitä on osattu käyttää kekseliäästi ja modernilla tavalla.

Pesutiloissa on Ritualin tuotteita ja saunasta on suuret ikkunat Jätkäsaaren kaupunginosan suuntaan. Infinity pool on ulkoilmassa, mutta sisältää lämmintä vettä. Siellä oli hauska lillua ja katsella maisemia. Yhdessä kohdassa myös lattia on lasia ja sen läpi näkyy alhaalla kulkeva jalkakäytävä. Jaiks! Uima-altaan vieressä on iso terassi aurinkotuoleineen ja se on varmasti mainio kesällä.

IMG-20190322-WA0009

Illan lopuksi pistäydyimme vielä Skybarissa juomassa drinkit viikonloppua bilettävän kansan joukossa. Myöhemmin oli mukava kaatua sänkyyn ja kääriytyä ilmavaan peittoon. Nukuin rauhallisesti läpi yön.

IMG-20190323-WA0001

 

Skotlannin parhaat

Yleensä valitsen matkakohteeni sen perusteella, missä en ole aikaisemmin käynyt. Maailmassa on kuitenkin muutama paikka, jonne haluan palata uudestaan ja uudestaan. Yksi niistä on Skotlanti.

Olen tuntenut vetoa Skotlantiin teini-ikäisestä saakka luettuani fiktiivisiä historiallisia romaaneja skoteista. Leffa Braveheart ei myöskään vähentänyt intoani, vaikka se pääosin kuvattiinkin Irlannin puolella kanaalia. Olen suhtautunut maahan niin suurella innolla, että kynnys matkustaa sinne tuppasi kasvamaan korkeaksi. Matkasuunnitelmanhan täytyisi olla kerrassaan täydellinen ja ainutlaatuinen! Tämän huomattuani päätin nopeasti nousta suorituspaineiden yläpuolelle ja varata ensimmäisen matkan.

1
Stirling, William Wallacen muistomerkiltä kuvattuna

Tähän ikään mennessä olen käynyt Skotlannissa kaksi kertaa. Molemmat matkat kohdistuivat Midlands-osaan, ensin Skotlannin länsipuolelle, sitten itäpuolelle. Vielä olisi Lowlands ja se oikea Highlands näkemättä eli englantilaistyyppinen Skotlannin eteläosa sekä karu pohjoisosa. Ja kovin mielelläni haluaisin palata vielä niihinkin paikkoihin, jotka jo olen nähnyt!

Esimerkiksi Obanin kaupunki länsirannikolla on jäänyt mieleeni idyllisenä pikkukaupunkina, johon ehdottomasti joskus vielä palaan. Silloin käyn varmasti tutkimassa viereisen kukkulan tornin ja vierailen Obanin viskitislaamossa. Lauttamatka läheisille saarille on myös toivelistalla. Hehkutettu Skyen saari ei ollut niin hieno kokemus kuin kuvittelin, mutta kävinkin vain sen eteläkärjessä.

Vähintään Obanin veroinen häkellyttävän hieno kokemus oli itärannikolla St. Cyruksen hiekkaranta Montrosen pohjoispuolella St. Cyruksen luonnonsuojelualueella. Kylä itsessään on olemattoman pikkuruinen, mutta sen autio hiekkaranta on huikea. Jyrkät kalliorinteet reunustavat hienohiekkaista rantaa ja rinteillä kasvaa olosuhteisiin tottuneita kukkia. Vuorovesi huuhtelee rannalle meduusoja ja mielenkiintoisia aarteita merestä. Vesi on jääkylmää todennäköisesti kuumimpanakin kesänä, mutta maisema on upea. Mielikuvitusta kutkuttavia olivat myös rannan autioiksi jääneet vanhat kalastajamajat, jotka tietysti piti tutkia läpikotaisin.

3

Skotlannista ei voi puhua mainitsematta sen lukuisia linnoja. Itse olen nähnyt kymmenkunta linnaa, osan tosin vain ulkoapäin:

Dunrobin on näistä pohjoisin linna, jossa olen käynyt. Se on ulkonäöltään mahtava ja sisätilat ovat niin ikään henkeäsalpaavat. Tätä varten kannattaa ajaa pieni mutka pohjoiseen. Linna on turistien suosiossa, joten entisajan tunnelmaan on vaikea päästä. Sen sijaan puutarha on niin iso, että turistilaumoista ei tarvitse huolehtia.

5

Erityisen mieleenpainuvaa tässä linnassa oli haukka- ja huuhkajaesitys, josta emme ennalta tienneet. Satuimme kuitenkin paikalle oikeaan aikaan ja pääsimme näkemään metsästyslintujen huikeita taitoja. Opimme, että haukka on älykäs lintu, joka on nopea oppimaan. Huuhkaja säästää voimiaan ja tekee täsmähyökkäyksiä puusta kun havaitsee otollisen saaliin. Sen nopeus ja voima ovat uskomattomia.

4

Vaikka sisustetut linnat ovat olleet mielenkiintoisia, niistä on jäänyt käteen harmillisen vähän. Jollain tapaa ne ovat kovin hajuttomia ja mauttomia. Suosittelenkin Skotlannin kävijää valitsemaan mahdollisimman erilaisia linnoja. Joukossa on hyvä olla entisöity linna mutta myös rauniolinna. Opastetuille kierroksille kannattaa osallistua tai kysellä yksityiskohtia aktiivisesti linnaa vartioivilta oppailta. Oman kokemukseni mukaan he kertovat mielellään asioita ja vastailevat kysymyksiin.

Iso-Britanniasta ei puolestaan voi puhua kertomatta iltapäiväteetarjoiluista. Niitä tarjoillaan myös Skotlannissa. Paikkoja kannattaa selvittää Googlen avulla etukäteen, mutta mukavasti löytyy myös yllättäviä kahviloita ja ravintoloita, joilla on afternoon tea listallaan. Saat todennäköisesti kokoelman erilaisia leipäsiä, skonsseja sekä makeita suupaloja. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, vaikka et teen ystävä olisikaan!

2
Arbroathissa kahvila Bon Bon

Yllä oleva iltapäiväteepaikka löytyi sattumalta kun pysähdyimme itärannikolla Arbroathin kalastajakaupungissa. Tuo kyseinen kahvila on valitettavasti suljettu, mutta Arbroath on pysähtymisen arvoinen paikka, jos sille suunnalle sattuu. Satamassa aallot löivät pauhulla rantakiville ja lokit kirkuivat. Pieniltä kujilta voi löytää vaikka mitä jännittävää.

Kaikkein eniten Skotlannissa rakastan sitä yllätyksellisyyttä, johon olen molemmilla matkoillani törmännyt. Sitä kun ne paikat, joista matkaoppaissa mainitaan ehkä yhdellä lauseella, osoittautuvat mielettömän upeiksi tai kun varaussivustolla keskinkertaiselta vaikuttava B & B paljastuu uskomattomaksi lukaaliksi. Niin kävi jälkimmäisellä reissulla Dalwhinniessä. Yöpaikka valikoitui puhtaasti sijaintinsa perusteella ja se jakoi pitkän ajomatkan Inversnessistä Edinburgiin miellyttävästi kahtia. Odotukset keskellä ei-mitään olevalle sänky- ja sämpyläpaikalle eivät siis olleet kovin korkealla, joten koimme yllätyksen, kun saavuimme idylliseen Balsporranin majataloon.

7

Balsporrania pitää sydämellinen pariskunta Fiona ja Geoff, jotka todella saavat vieraat tuntemaan olonsa tervetulleiksi. He asuvat itse samassa rakennuksessa ja vierashuoneet on sisustettu Geoffin tekemillä kauniilla huonekaluilla. Huoneet ovat toisessa kerroksessa ja meidän huoneessa oli kattoikkuna kukkuloille. Aamulla heräsimme lammaskatraan ilmoittaessa lempeästi aamun tulleen. Vielä joskus palaan tännekin ja kiipeän viereiselle kukkulalle.

6

Balsporranin omistajapariskunnalta saimme myös vinkin käydä tutustumassa viereisen kylän viskitislaamoon. Se ei ollut meidän alkuperäisessä suunnitelmassa, mutta he kertoivat siitä niin elävästi, että päätimme antaa sille tilaisuuden. Onneksi annoimme, sillä kierros Dahlwinnien viskitislaamossa oli uskomattoman hauska. Viskin valmistus ei sinänsä meitä kiinnostanut, mutta eläkeikää lähentelevä opas suhtautui aiheeseen sellaisella huumorilla ja intohimolla, että sitä oli ilo kuunnella. Lopuksi saimme maistaa kolmea erilaista viskiä. Ystäväni, joka toimi kuskina, sai ne pienissä kannellisissa muovikupeissa mukaan! Kierrokselta sai muistoksi oman viskilasin Dahlwinnien viskitislaamokaiverruksella.

8

Skotlannilla ja skoteilla on siis erityinen paikka sydämessäni. Olen kokenut kultaista vieraanvaraisuutta ja minut on otettu lämpimästi vastaan maaseudulla. Huumori on suomalaiselle tuttua ja ruokakin hyvää. Isommista kaupungeista silti vain Inverness tuntuu minulle kotoisalta, ja Glasgow ja Edinburgh ovat jääneet etäisemmiksi. Edinburghissa olen kyllä viettänyt aikaa monta päivää, mutta jotenkin en saa siitä otetta. Siellä on kyllä hienoja nähtävyyksiä ja hauskoja kahviloita, mutta ehkä se on liian suuri pala purtavaksi sen jälkeen kun on vieraillut kylissä ja pienissä kaupungeissa.

9
Edinburgh

Jotta tästä ei tule maratonpostausta, listaan loput vinkit tähän lyhyesti:

Nyt vaan reissua suunnittelemaan!

Talvijuttuja eli gulassikeittoa, kotoilua ja georgialaista ruokaa

No ei se talvi ihan vielä ole ohi. Ei auta muu kuin yrittää nähdä talven hyvät puolet.

Keitot ja pataruoat on ehdottomasti yksi sellainen. Viime viikolla innostuin tekemään pitkästä aikaa gulassikeittoa. Se on herkullista tomaattista lihakeittoa, johon paprika antaa täyteläisyyttä. Tein sitä tällä Ilta-Sanomien ohjeella, mutta oikaisin käyttämällä pakastejuureksia ja punaviinin jätin pois. Paprikajauhetta laitoin runsaasti – sitä ei oikein voi olla gulassikeitossa liikaa. Gulassikeitto on siitä jännä keitto, että se on seuraavana päivänä parempaa kun on saanut rauhassa tekeytyä. Niin nytkin.

20190127_162655

Ilokseni löysin K-kaupan pakastealtaasta Pirkan borchkeittoainekset, joihin lisätään vain vesi ja keitetään puolisen tuntia. Borchkeitto on tosi hyvää, mutta onnistun aina punajuurettamaan koko keittiöni kun yritän valmistaa siitä jotain. Siksi tuo Pirkan borckeitto oli kiva löytö ja voin sitä suositella. Keitosta tuli tosi hyvää. Päälle nokare creme fraichea ja voilá.

En ole talviurheilulajien ystävä, joten on tullut vietettyä paljon iltoja sisätiloissa. Se yleensä tietää hyvää näpertelyharrastukselleni. Viimeksi valmistui vanhasta ranskankielisestä kirjasta origamitähtiä, jotka sidoin köynnökseksi seinälle. Ohje tähtiin löytyy mm. täältä.

20190302_214300

Talvi on muuten myös loistava ajankohta georgialaiselle ruoalle. Erityisesti juustoista hatsapurileipää on ihana mutustaa kylmänä talvi-iltana. Se on tajuttoman hyvää ja täyttävää. Kun kävin jokin aika sitten tutustumassa Ville Haapasalon gruusialaiseen Purpur-ravintolaan, etsin listalta ensimmäisenä hatsapurin. Se oli niin iso, että vaikka jaoin sen seurueeni kanssa, oli loppu pakattava mukaan. (Hatsapuri toimii hyvin myös myöhemmin mikrossa lämmitettynä.)

20190215_174328

Purpur on kiva ravintola, jossa on lämmin tunnelma. Georgialainen keittiö käyttää paljon kasviksia ja juureksia, joten kasvissyöjätkin löytävät helposti listalta syötävää. Pääruoaksi söin hiillostettua lohta ja seuralaiseni valitsivat erilaisia vartaita eli sashlikejä. Jälkkäriksi otin vielä baklavaa ja sitten olinkin niin täynnä, että sain vyöryä kotiin.

 

Viisi ravintolavinkkiä Helsinkiin

Viime kuukausiin on mahtunut mukavia vierailuja minulle uusiin ravintoloihin. Esittelen niistä teille tässä viisi.

Kävin ystäväni kanssa Chapterissä, joka sijaitsee ihan Senaatintorin laidalla, mutta koska sisäänkäynti on sisäpihalla, en ollut itse havainnut ravintolaa ollenkaan aikaisemmin. Vanhaan taloon on runsas vuosi sitten sisustettu lämpimän tunnelmainen ravintola, josta on kaunis näkymä torille. Samettiset tuolit ja hämyinen valaistus loivat jännän tunnelman.

20181201_172323

Ruoka oli hyvää ja palvelu todella miellyttävää, vaikka pöytäkohtaisia tarjoilijoita ei ilmeisesti ollut. Kaikki olivat ystävällisiä ja rentoja. Hapanjuureen leivottu alkupalaleipä oli herkullista. Ruuissa oli hauskoja erityisyyksiä, esimerkiksi keittiöntervehdyksenä tuotiin alkukeitto, joka tarjoiltiin kauniista kahvikupista. Ihana ravintola!

Hyvin erityylinen paikka on Espoon Otaniemen Fat Lizard. Ravintola on suosittu ja tila on iso, joten voin kuvitella, että opiskelijat saattavat käyttää sitä myös etkoilupaikkana. Väkeä oli paljon, ja ruokaa sai odotella jonkin aikaa. Myöhemmin kuulin etten ollut ainoa jolle tuli tämä kokemus. Ruoka kuitenkin oli erinomaista. Tykkäsin kovasti!

20190111_185703.jpg

Paikka on tunnettu siitä, että joissain annoksissa on yhtenä ainesosana sirkkoja. Niitä oli kuitenkin vain muutamassa annoksessa, jotka eivät sattuneet omiksi valinnoikseni, joten sirkat jäivät tällä kertaa syömättä. Lohisalaatti oli raikas ja maultaan (positiivisesti) yllättävä.

Suuret odotukset mielessäni kävin nyt tammikuussa Ultimassa. Olin kuullut kehuja paikasta ja esteetikolle käynti on todella mieleinen. Ravintolasali on upea ja kaikki on kaunista. Valaistuselementit ovat taideteoksia ja jopa leipä on leikattu eritavalla kuin muualla.

20190126_184509

Valitsin ystäväni kanssa lyhemmän menun, jossa kaikki oli hyvää ja taidokasta. Koin varsinaisen vau-efektin vain pääruoan kohdalla, vaikka tämän hintaluokan ravintolassa toivoisi sellaista vähän useammin. Lieko syynä sitten liian korkeat odotukseni vai menun pituus. Kuulin nimittäin myöhemmin ystävältäni, että pidempi menu oli kokonaisuutena hyvin toimiva, joten ehkä minun täytyy käydä kokeilemassa sekin. Palvelu oli miellyttävää ja plussaa annan hyvästä ja omaperäisestä teevalikoimasta.

Vanha kunnon Salutorget on tasalaatuisen luotettava (ja siksi ehkä jonkun mielestä jopa vähän tylsä). Sillekin on onneksi paikkansa Helsingin ravintolaskenessä. Kalaruoat ovat siellä erinomaisia: toast skagen on juuri oikeanlainen ja pääruoan kala oli rapeaksi paahdettua. Kokki todella tietää mitä on tekemässä.

20181221_185305

Jälkiruoka kruunasi illan mukavasti ja vatsa oli täynnä. Tarjoilu ei aina ole ihan niin viimeisen päälle kuin kalliimmissa paikoissa, mutta eipä ole illan hintakaan yhtä korkea. Vanha pankkisali on mielenkiintoinen tila ravintolasalina.

Syksyn yllättäjä oli ravintola Ani Telakkakadulla. Se on turkkilainen ravintola, joka on toiminut jo vuodesta 1982. En ollut aiemmin kuullutkaan Anista tai turkkilaisesta ruoasta, ennen kuin siskoni ehdotti sitä tapaamispaikaksi.

20181116_165329

Söin moussakkaa, joka oli todella herkullista. Tarjolla on myös erilaisia mezejä, joita kannattaa myös tilata vaikka alkuruoaksi. Ruoka oli niin runsasta ja herkullista, että varmasti menen uudestaankin. Turkkilaisesta ruoasta löytyy muuten hyvin myös kasvisruokia. Kannattaa käydä kokeilemassa!

Iltapäiväteellä Kämpissä ja Ateneumissa

Pakkasin tänään viimein joulukoristeet laatikoihin odottamaan varastoon siirtoa. Joulu lienee siis viimeistään nyt ohi eikä sitä voi käyttää enää tekosyynä minkäänlaiseen lusmuiluun. Vietin niin rennon joulun, että saatoin vahingossa vaipua lievään talviuneen. Vuoden vaihteen aktiviteettini koostuivat lähinnä kirjojen lukemisesta, palapelin tekemisestä, nukkumisesta ja syömisestä. Hyvin rauhoittavaa, mutta eihän sitä kovin montaa viikkoa voi jatkaa.

Nyt on arki alkanut ja on aihetta aktivoitua myös täällä blogin puolella. Kovin paljoa erityistä kerrottavaa ei ole tapahtunut viime viikkoina, mutta viime vuodelta on vielä muutama postaus julkaisematta. Syksyllä minulla oli ilo päästä maistamaan iltapäiväteetä Ateneumin kahvilassa sekä Brasserie Kämpissä.

Ateneumin iltapäiväteetä tarjoillaan kahdelle hengelle eli yksin sitä ei valitettavasti voi valita. Mutta kahdelle tarjoilu onkin aika edullinen: 15 euroa/hlö. Tarjoiluun kuului neljänlaisia suolaisia leipäsiä sekä neljä makeaa makupalaa molemmille.

20180829_175649

Iltapäiväteetarjoilu ei ollut kovin perinteinen sisällöltään, itseasiassa siinä ei ollut mitään muuta perinteistä kuin kerrosvati ja se, että syötävät olivat sekä suolaisia että makeita. Siitä huolimatta pidin Ateneumin iltapäiväteestä valtavasti. Hinta-laatusuhteeltaan se oli loistava ja tee oli hyvää. Tämä oli raikas ja erilainen kokonaisuus.

Brasserie Kämpin iltapäiväteellä kävin työkaverini kanssa. Hän halusi päästä iltapäiväteelle, mutta läheisistä ei löytynyt toista yhtä paljon iltapäiväteekonsepteista nauttivaa kuin minä, joten hän kysyi lähtisinkö hänen kanssaan. ERITTÄIN MIELELLÄNI!

Hän valitsi paikaksi Brasserie Kämpin iltapäiväteen, joka olikin muuttunut sitten edellisen käyntini. Kokonaisuus on nyt edullisempi (25 euroa/hlö) ja suppeampi. Jos haluat käydä kokeilemassa, huomioi että varaus iltapäiväteelle on tehtävä etukäteen.

Juhlavaksi tarjoilun tekee Kämpin hieno ympäristö, valkeat liinat ja hopeiset tarjoiluvälineet. Tarjoiijat olivat englanninkielisiä ja tervehtimisestä lähtien palvelu hoitui englanniksi, mikä tuntui hiukan hassulta. Suomessa odotan suomenkielistä palvelua tai edes tervehtimistä suomeksi ja sitten selityksen miksi emme puhu suomea. Toki palvelu oli ystävällistä ja kaikki muu sujui mukavasti.

20181129_161205.jpg

Kämpin iltapäiväteetarjoilussa oli panostettu suolaisiin herkkuihin. Perinteitä oli kunnioitettu finger sandwicheillä ja skonsseilla hilloineen. Niiden lisäksi suolaisista suupaloista löytyi myös sieniquiche sekä katkaraputuulihatut. Suun sai lopuksi makeaksi suklaa-tyrnitikkarilla ja macaron-leivoksella.

Kokonaisuus oli kiva, mutta minun makuuni tästä puuttui yksi tai kaksi makeaa suupalaa, joita jäin lopuksi kaipaamaan. Yleensä nimittäin iltapäiväteetarjoiluissa on tarkka tasapaino suolaisen ja makean välillä. Tämä iltapäivätee sopii siis erityisen hyvin suolaisten herkkujen ystäville.

Tee oli hyvää ja nautimme sitä muutaman kannullisen. Vietimme mainion iltapäivän Kämpissä!

Ravintolat Mannos ja Jura

Olemme ystäväni kanssa jatkaneet tutustumista meille uusiin Helsingin ravintoloihin. Kaksi edellistä vierailuamme kohdistuivat molemmat Helsingin eteläkärkeen, toinen Maannokseen Telakkakadulla ja toinen Juraan Neitsytpolulla.

Maannoksen ilta tapahtui jo jokin aikaa sitten ja menu on varmasti vaihtunut sen jälkeen. Yleisesti ottaen ruoassa oli käytetty suomalaisia luonnonantimia kekseliäästi. Meille uusia yrttejä ja makuja oli paljon, mikä teki maistelumenun vieläkin yllätyksellisemmäksi. Ihan kaikki maut eivät lopulta olleet mieleeni, mutta vatsa kyllä täyttyi hyvin.

20180717_180334

Maannoksen ruoka on kasvispainotteista, vaikka lihaa ja kalaa on myös saatavilla. Ravintola pyrkii siihen, että yli 90 % raaka-aineista olisi kotimaisia, mikä on hieno ja kunnioitettava periaate. Annoksista välittyi fiilis, että kokki todellakin tuntee suomalaiset raaka-aineet kuin omat ajatuksensa. Aikamoista tietämystä oli vaatinut myös eri makujen yhdisteleminen niin onnistuneesti.

20180717_185419

Ravintola oli ilmeeltään vaalea, valoisa ja seesteinen. Satuimme ravintolaan rauhalliseen ajankohtaan, jolloin sali oli ehkä vain puolillaan, joten tunnelmakin oli rauhallinen. Erittäin miellyttävä kokemus!

Ravintola Jurassa vierailimme ihan muutama viikko sitten ja vaikka se ei ollut valoisa ja vaalea, tunnelma sielläkin oli rauhallinen. Ravintolasali on sisustettu klassisen kauniisti ja maustettu moderneilla yksityiskohdilla. Käytetyt värit ja sisustusratkaisut olivat levollisia ja vaikka pieni ravintolasali olisi täynnä, en usko että äänitaso nousisi häiritsevän korkealle.

20181013_172016

Valaistus oli sen verran hämärä, että ruokakuvat valitettavasti vähän epäonnistuivat. Ruoka itsessään oli kekseliästä. Alkuruoissa oli käytetty juureksia luovalla ja yllätyksellisellä tavalla. Tilasimme ystäväni kanssa pääruoaksi eri annokset ja sovimme syövämme ne puoliksi. Nerokas idea! En olisi muuten tullut maistaneeksi kaalia viidellä tavalla, joka oli mielenkiintoinen annos. Karitsa oli suorastaan herkullista.  Jälkiruoat olivat suussa sulavia ja loistava päätös hyvälle illalliselle.

Tykkäsin Juran palvelusta ja keskustelevasta asenteesta erityisesti annoksen maistumista kysyttäessä. Vaikutti siltä, että kokki oli oikeasti kiinnostunut siitä, miten koimme kokonaisuuden. Virkistävää.

Voin lämpimästi suositella molempia ravintoloita!