Puotilan kartanossa

Itä-Helsingin ravintolat ovat jostain syystä jääneet minulla vähemmälle, joten innostuin kun siskoni ehdotti päivällistä Puotilan kartanossa. Kartanolla on pitkä historia, sillä ilmeisesti ensimmäinen ratsutila perustettiin paikalle vuonna 1540. Puotilan kartanon alue syntyi 1750-luvulla kun kolme ratsutilaa yhdistettiin samalle omistajalle. Kartanon päärakennus puolestaan on 1800-luvun alusta.

Kartanon kuuluisiin asukkaisiin on kuulunut muun muassa amiraali Carl Olof Cronstedt, joka syntyi kartanossa. Hän johti Viaporia Suomen sodan aikaan ja sai paljon kritiikkiä osakseen, kun linnoitus antautui kaksi kuukautta kestäneen Viaporin piirityksen jälkeen 3.5.1808. Hän asui myöhemmin Herttoniemen kartanossa, joka olisikin oivallinen seuraava vierailukohde.

Pysytään silti vielä hetki Puotilan kartanossa. Tänä päivänä kartano on tavattoman kaunis rakennus upean vehreällä ja merellisellä paikalla. Saimme pöydän kartanon lasitetulta terassilta, johon aurinko paistoi ihanasti. Meille sattui ihana päivä, mutta ravintola on varmasti viihtyisä myös vähän huonommalla säällä.

Söimme pitkän kaavan mukaan ja jo alkuruoka oli niin kaunis, että siitä oli otettava kuva ennen kuin taideteokseen uskalsi koskea. Söin ravintolan skagen-annoksen, jonka kuvailu kokonaisuudessaan menee näin: ”Svenkan sokerisuolattua lohta & kartanon skagen, siian mätiä, maalaisleipä-crumblea ja mummonkurkkua”. Annos oli juuri niin herkullinen kuin miltä se näyttääkin.

162451

Myös siskoni alkuruokasalaatti oli maistuvaa: ”Puutarhan salaatteja, paahdettua Heikkilän juustoa, uunipunajuurta, viikunoita, pähkinää ja vadelmavinegrettea”.

162419

Pääruoaksi otin kartanon rypsiporsaan ribsejä. Siitä annoksesta on sanottava, että sen jälkeen ei todellakaan jäänyt nälkä! Sain onneksi loput mukaan rasiassa. Erityismaininnan ansaitsee kartanon loistava coleslaw, jota oli mukana annoksessa.

Jälkiruoaksi valitsin ”Puotilan hunajalla maustettua vanukasta mustikka-jogurttijäätelöllä ja siitepölycrumblella”.  Erityisesti kaksi jälkimmäistä olivat herkullisia. Vanukas oli maultaan aika mieto, mutta sopi hyvin jäätelön kanssa.

174209

Vietimme mukavan kesäisen iltapäivän Puotilan kartanossa ja palaamme varmasti uudestaan!

173640

Ravintolasuosituksia ja bonuksena lempikahvilani

Olen viime kuukausina käynyt useammassakin ravintolassa, joista en ole muistanut kirjoittaa täällä blogissa. Nyt korjaan asian!

Ensimmäinen uusi ravintolakokeilu oli jo keväällä, kun kävin syömässä Bastardossa, joka sijaitsee Kampin keskuksen ylimmässä kerroksessa Korttelissa. Bastardo on italialainen ravintola, joka totta puhuen näytti ensinäkemältä tusinaravintolalta. En odottanut ruoalta paljoakaan muuta kuin vatsantäytettä. Ehkä siksi tulinkin todella yllätetyksi, kun maistoin pasta-annostani. Se oli nimittäin täydellisen al dente ja kastiketta oli juuri oikean verran. Pisteet kotiin!

Toinen, joka pääsi yllättämään loistavalla ruoalla oli nyt keväällä uudelleen avattu Lasipalatsin ravintola. Sehän oli kuukausia suljettu remontin takia ja vanhat tilat on nyt kunnostettu ravintolasalin pitkää historiaa kunnioittaen. Pidimme Lasipalatsissa lukupiirin tapaamisen ja herkullinen ruoka meinasi viedä keskustelultamme kaiken huomion. Söin täydellisen rapeaa kalaa herkullisella risotolla sekä suussa sulavan jälkiruoan (kuva yllä oikealla). Lasipalatsiin pian uudestaan!

Kolmas itselleni uusi paikka oli Le Havre Brasserie keskellä Helsinkiä hotelli Seurahuoneella. Hämmentävän komea ravintolasali on vuodelta 1913 ja se on jo itsessään sellainen nähtävyys, että ravintolaan kannattaa mennä syömään. Kysäisin tarjoilijalta paikan historiasta ja saimme (jälleen lukupiiriporukan kanssa) kuulla mielenkiintoisen yhteenvedon. Sen jälkeen oli tunne, että Tauno Palo saattaisi minä hetkenä hyvänsä antautua laulun valtaan salin parvekkeella. Le Havre tarjoilee ranskalaista bistrotyyppistä ruokaa. Syömäni bouillabaille oli herkullista!

163944

Bonuksena kerron vielä lempikahvilastani Kupista ja muffinista Kalevankadulla. Siellä on mielestäni Helsingin herkullisimmat tarjoilut: mm. maistuvia leipiä, tuorepuristettuja mehuja sekä pieniä ja suuria muffineja. Heillä on kekseliäitä kombinaatioita ja uniikkeja tuotteita, joita ei muualta löydä. Tee on haudutettua ja kaikki on törkeän hyvää. Kahvila on valitettavasti heinäkuun kiinni, mutta aukeaa jälleen elokuussa. Vahva suositus!

Minne veisit turistin Helsingissä?

Siinä vasta kysymys, jota sain todenteolla pohtia tänä keväänä, kun sain vieraakseni pariskunnan Meksikosta. Aikaa vierailuun oli koko päivä (onneksi aurinkoinen sellainen) eli tavallaan aikaa oli runsaasti, mutta sitten toisaalta aikaa oli tosi vähän. Olisin esimerkiksi halunnut näyttää heille suomalaisen metsän eli viedä heidät Nuuksioon, mutta siinä olisi mennyt koko päivä. Ei hyvä.

Suhteeni tähän pariskuntaan on erikoinen. Olen tuntenut rouvan runsaan muutaman vuosikymmenen, sillä aloimme kirjeenvaihtoon, kun olin ala-asteella. Silloin oli jokin kansainvälinen taho, joka yhdisti kirjekavereita eri maista. Olemme harvakseltaan olleet hänen kanssaan yhteydessä aikuisikään saakka! Nyt hän miehensä kanssa oli Skandinavian kierroksella, jonka yhteydessä he viettivät päivän Suomessa.

Olisin tietysti halunnut näyttää heille Lappia myöten koko Suomen, mutta nyt oli tyydyttävä Helsinkiin. Itse tykkään reissuilla saada yleiskuvan kaupungista kuljeskelemalla rauhassa ympäriinsä, joten ajattelin että kätevintä olisi ostaa heille päiväliput julkisiin liikennevälineisiin, joilla voisimme suhailla paikasta toiseen.

Päivälipulla pääsee myös Suomenlinnaan, jonka he halusivat nähdä. Siellä oli hauskan yhteensattuman johdosta saaren kesäkauden avajaiset ja muun muassa historiallisia näytöksiä. Juttelimme paljon maidemme kulttuurien erilaisuuksista ja Suomen historiasta. Heille tuli yllätyksenä, että Suomi on ollut itsenäinen vasta 100 vuotta.

114951

Seuraavaksi halusin näyttää heille Kaivopuiston sekä Eiran ja Punavuoren alueiden vanhat talot. Rannassa oli paljon ihmisiä liikenteessä ja jäimme hetkeksi seuraamaan hauskannäköistä ”jalkapallopeliä”, jonka nimeä en tiedä. Siinä ilmeisesti pelattiin jalkapalloa, mutta pelaajat olivat isojen pallojen sisällä, mikä luonnollisesti vaikeuttaa hieman pelaamista. Näytti riemukkaalta!

144704

Koska kyseessä oli vanha ystäväni, halusin näyttää heille myös kotini. Siinä tuli matkalla nähtyä helsinkiläisiä asuinalueita ja meille tyypillistä matalaa ja väljää rakentamista. Kävimme myös rautatieasemalla ja minulle selvisi, että Helsingin joukkoliikenne on huomattavasti laajempaa ja turvallisempaa kuin heidän kotikaupungissaan. Mitäköhän he ajattelivat, kun ehdotin etukäteen viesteissämme, että ostamme päiväliput ratikoihin ja busseihin, koska ne ovat niin käteviä… Heillä näihin kulkuvälineisiin ei voi kuulemma astua, jos mukana on mitään vähänkään arvokasta.

Seikkailimme keskustassa eri suuntiin ja näimme tietysti Senaatintorin ja kauppatorin. He olivat ennen tapaamistamme tutustuneet Uspenskin katedraaliin. Vanhassa kauppahallissa söimme päivällä välipalaa. Kampin hiljaisuuden kirkon halusin näyttää heille myös ja hiljaisuutta he hämmästelivät ihan kirkon ulkopuolellakin. Muutamaan kertaan he sanoivat toisilleen: ”Kuuletko? Ei kuulu huminaa!” Minun korviin Helsingissä kyllä kuuluu huminaa kaikkialla, mutta varmasti humina on vähän erilaista miljoonakaupungeissa.

Illallista menimme syömään Konstan Möljään Hietaniemessä. Se tarjoilee buffet-pöydän muodossa rannikkokarjalaisia perinneruokia kuten poronkäristystä, lohta, lihapullia, karjalanpiirakoita ja sillejä. Itse maistoin ensimmäistä kertaa vorsmarkia ja pidin siitä kovasti. Sen mausteisuus miellytti myös vieraitani, jotka kyllä ovat onneksi tottuneet eurooppalaisiin ruokiin eivätkä ihmetelleet ruokien ”mauttomuutta” tulisuuden puuttuessa. Tästä olin etukäteen vähän huolissani, mutta turhaan, sillä he ovat tosiaan kokeneita matkustajia.

Ystäväni mies pitää oluista, joten olin konsultoinut oluista enemmän tietävää siskoani ja saanut vinkin muutamasta hyvästä olutravintolasta Helsingissä. Ennen ruokailua kävimme Teerenpelissä, jossa hän maistoi Suomi 100 v. olutta ja piti sen mausta. Itse ihastuin Teerenpelin panimon Lempi-mustikkasiideriin. Nam!

Ruokailun jälkeen aloimme olla jo aika väsyneitä, mutta kävimme kuitenkin vielä Senaatintorin läheisyydessä Bryggerissä. Olin iloinen, että menimme, sillä sieltä sai tällaisen olutmaistelutarjottimen, joka oli erityisesti ystäväni miehen mieleen.

212730

Minulla oli todella mielenkiintoinen ja hauska päivä vieraideni kanssa. Oli jännää nähdä oma kotikaupunki hieman eri silmin heidän kauttaan ja jutella kaikesta maan ja taivaan välillä. Olisi hienoa päästä matkustamaan jonain päivänä heidän luokseen Meksikoon.

Vatsa täyteen georgialaista ruokaa

Tunnustan. En tiedä juuri mitään Georgiasta. Kaikki vähäiset tietoni perustuvat Renny Harlinin elokuvaan Viiden päivän sota, joka kertoo vuonna 2008 Venäjän ja Georgian välillä käydystä sodasta. Elokuvassa Andy Garcia esittää Georgian presidenttiä. Ei ehkä ihan totuudenmukaista. Siinä kaikki.

Vähän aikaa sitten bongasin jostain lehdestä artikkelin, jossa joku (olisiko ollut Ville Haapasalo?) kertoi georgialaisesta ruoasta. Artikkelin tietoboksissa kerrottiin, että Helsingissä on peräti kolme georgialaisen ruoan ravintolaa. En jaksanut perehtyä artikkeliin sen tarkemmin, joten mieleen ei jäänyt minkälaista ruokaa georgiassa syödään. Tykkään kuitenkin maistella erilaisten ruokakulttuurien tuotoksia, joten kirjoitin ylös ravintoloiden tiedot.

Mahdollisuus kokeilla georgialaista ruokaa tuli yllättäen pääsiäisenä, kun olimme J:n kanssa kalliolaisessa tapettikaupassa tutkimassa erilaisia tapettimalleja. Viivyimme kaupassa pari tuntia ja sen jälkeen nälkä kurni vatsaa. Muistin, että yksi ravintoloista on Sörnäisten kurvissa, jonne kipitimme kylmässä pääsiäistuulessa.

Georgian Housessa oli lämmin ja vilkas tunnelma. Saimme kuitenkin pöydän ja ruokalistat eteemme. Emme oikein tienneet mitä tilata, joten valitsimme pääsiäiserikoisuuden georgialaisen juustopaistoksen ja georgialaiset leivät.  J otti leipänsä juustolla ja minä juustolla ja kananmunalla.

20170415_143329

Leivät olivat valtavat! Ja törkeän herkulliset! Juustossa ei oltu säästelty ja kaikki oli pehmeää ja maukasta. Tulimme näistä niin täyteen, että jälkiruoalle ei jäänyt tilaa. Iso suositus! Kannattaa tutustua georgialaiseen ruokaan.

5 elämystä Inarissa

Kävin maaliskuussa saksalaisen ystäväni kanssa Lapissa. Yövyimme muutaman yön Inarin kirkonkylällä ja ohjelmassa oli hienoja elämyksiä.

Kävimme myöhään illalla revontulisafarilla moottorikelkalla. Olimme varanneet safarin Visit Inarilta, joka hoiti homman hienosti. Jokaisessa kelkassa oli kaksi ihmistä ja yhteensä meitä taisi olla viisi kelkallista. Saimme tuulen- ja vedenpitävät varusteet sekä kypärät omien talvivaatteidemme päälle toimistolta ja sitten suuntasimme Inarijärven jäälle, jossa saimme koulutuksen kelkan ajamiseen.

Näiden kelkkojen ajaminen ei ollut mitenkään erityisen vaikeaa, varsinkaan järven jäällä, jossa ei voinut törmätä oikein mihinkään muuhun kuin edellä ajavaan. Siksi turvavälin pitäminen oli tärkeää. Moottorikelkkailu oli hauskaa! A ajoi menomatkan ja minä paluumatkan. Välissä kävimme kodalla juomassa kuumia juotavia ja paistamassa makkaraa. Pilvisestä säästä huolimatta onnistuimme myös näkemään hetken aikaa hienoja revontulia.

220321

Yhtenä aamuna kävimme tutustumassa saamelaismuseo Siidaan, joka on aivan Inarin kirkonkylällä. Hieno museo, josta löytyy lisätietoa täältä. Olin käynyt siellä vuosia sitten ja todennut, että museo on ehdottomasti käymisen arvoinen, jos liikkuu lähistöllä. Upean visuaalinen ja mielenkiintoinen näyttely esittelee ja konkretisoi elämää Lapissa.

130059

Todellinen elämys oli myös illallinen hotelli Kultahovin ravintola Aanaarissa. Niin mielenkiintoisia ja herkullisia makuja ei ihan joka ravintolasta löydä! Ruokailun aikana keskustelumme sisälsi lähinnä lauseita kuten this is so delicious ja this is absolutely perfect. Kaikki tuli syötyä viimeistä murua myöten.

Vasemmalla hiillostettua Inarin siikaa, väinönputkikastiketta, porkkanapyrettä ja sitruunailmaa. Oikealla kevyesti savustettua poron sydäntä, marinoituja juureksia, katajanmarjaa, piparjuurijugurttia ja naavaa.

DSC09361
Näkymä hotelli Kultahovilta

Kumpikaan meistä ei ollut aikaisemmin kokeillut lumikenkäilyä, joten kyselimme hotellimme henkilökunnalta vinkkiä onko lähistöllä toimija, jolta voisi vuokrata lumikenkiä. Sellainen löytyi 10 kilometriä Inarin kirkonkylästä nuoriso- ja luontomatkailukeskus Vasatokasta.

Heillä oli myös muutaman kilometrin lumikenkäilyreitti, jota lähdimme kulkemaan. Pian totesimme, että lumikenkäily umpihangessa on aikamoista urheilua. Itselläni oli hiukan vaikeuksia pysyä pystyssä, joten pyllähdin pehmeään lumeen muutaman kerran kun yritin peruuttaa enkä muistanut, että lumikenkien kanssa se on vähän vaikeampaa. Monella tapaa lumikenkäily muistutti hiihtämistä. Ulkoilu Lapin luonnossa, hiljaisuus ja raikas ilma, olivat meille molemmille mieleisiä, vaikka hikihän siinä tuli.

Onneksi reippailun jälkeen meitä odotti sauna ja avanto. Olimme varanneet Vasatokan saunan, jossa oli hyvät löylyt. Sauna ja suihkutilat olivat oikein kivat ja siistit, vaikuttivat aika vastaremontoiduilta. Meitä ilahdutti se, että Vasatokassa oli myös avanto tarjolla aivan saunan vieressä. Mahtavaa! Itse käyn avannossa Helsingissä silloin tällöin ja saksalainen ystävänikin oli käynyt avannossa ainakin kerran – riittävästi ihastuakseen konseptiin.

Pulahdimme järveen kolme kertaa ja saunoimme aina välissä. Täydellisen rentoutuneina kiitimme Vasatokkaa vieraanvaraisuudesta ja palasimme Inariin.

Joulumarkkinoilla

Ensimmäisenä adventtiviikonloppuna vielä marraskuun puolella Helsingissä oli Hesarin mukaan yli kolmetkymmenet joulumarkkinat! Me Piikkipaatsaman kanssa kartoitimme niistä lähes 10 prosenttia kun vierailimme Kaurilan saunalla, Lavaklubilla sekä Korjaamolla.

Kaurilan saunan markkinat olivat tosi sympaattiset ja joimme teet + söimme herkkuja Kaurilan päärakennuksessa. Kaurilan sauna sijaitsee Meilahdessa ja siellä pidetään usein lenkkisaunoja, joihin kuka tahansa voi osallistua. Löylyt ovat varmasti suloiset!

Korjaamon joulumarkkinoilta löysin lahjan itselleni: Little Bit Designin päheet nappikorvikset, joissa on epätasainen hartsipinta, josta valo heijastuu hauskasti. Olen käyttänyt niitä viime viikkoina lähes joka päivä ja tykkään niistä valtavasti. Parasta on, että ne sopivat lähes kaikenlaisten vaatteiden kanssa, niin työ kuin vapaa-ajankin.

172150

Muutenkin tuo Little Bit Design vaikutti sellaiselta yritykseltä, että heidän tuotteistaan olisin voinut ostaa melkein mitä vaan. Tuotteissa oli hauskoja ideoita ja asennetta! Täytyykin tutkia verkkokauppaa vielä tarkemmin…

Korjaamolta jatkoimme matkaa Lavaklubille Kansallisteatterille. Myyjäiset kierrettyämme ostimme kupit kuumaa omenaglögiä ja istuimme tunnelmalliseen nurkkaukseen hengähtämään. Kansallisteatterin kellarissa oli jännä tunnelma. Saimme Piikkipaatsaman kanssa kipinän osallistua joskus johonkin Lavaklubin tilaisuuteen.

Seuraavaksi vuorossa oli Aleksanterinkadulle avattu XMAS Garage, pop-up-kauppa, joka on auki jouluun saakka. Siellä oli paljon lahjaideoita, jos sellaisia kaipaat!

151654

Nautimme kermavaahtokaakaot Cafe Engelissä Senaatintorilla ja päätimme vielä piipahtaa Stockmannin jouluosastolla. Suureksi yllätykseksemme se olikin siirretty Argos-hallista 4. ja 5. kerroksen käytäville. Se ei ehkä enää ollut varsinainen jouluelämys kuten menneinä vuosina, mutta käytimme kuitenkin mukavan tovin tutkien kaikkia ihania joulukoristeuutuuksia. Sitten suuntasimme jouluisin mielin kotiin.

163517

PS. Kaipaatko vinkkiä joululounaasta? Kalastajatorpan joululounas on l-o-i-s-t-a-v-a. Perinteinen, mutta niin monipuolinen, että jokainen lihan- ja kalansyöjä saa varmasti vatsansa täyteen. Tunnelma pyöreässä salissa oli jälleen jouluinen, palvelu aulista ja ruoka herkullista. Löysimme ystäväni M:n kanssa tämän joululounaan viime vuonna ja olemme todennäköisesti vakiovieraita hamaan tulevaisuuteen.

Sognon italialainen brunssi

Sogno on Töölön loistava italialainen ravintola, jonka ei pahemmin tarvitse pitää itsestään meteliä – silti isossa ravintolasalissa on aina vilskettä. Olen käynyt siellä monta kertaa syömässä ja ruoka on ollut aina todella hyvää.

Nyt olin menossa ihanan Lumikuningatar-baletin päivänäytökseen oopperatalolle ja sitä ennen kävin kokeilemassa Sognon lauantaibrunssin.

Alkupalapöytä piti sisällään italialaisia antipastoja: herkullista focacciaa, vuohenjuusto-pastasalaattia, oliiveja, juustoja, marinoitua munakoisoa ja paprikoita, katkarapusalaattia sekä italialaisia leikkeleitä. Paitsi että kaikki oli täydellisen hyvää, tarjoilupöytä oli myös esteettisen kaunis. Arvostan! Mieleni teki kovasti santsata, mutta halusin jättää tilaa pääruoalle.

Lämmin pääruoka tarjoiltiin pöytiin ja sen sai valita kolmesta vaihtoehdosta (kasvis-, kala- tai lihalautanen). Itse otin kalalautasen, jossa oli lohen lisäksi scampeja, gnoccheja, munakokkelia ja kasviksia.

20161105_115249

Jälkiruoaksi oli upean näköisiä mustikka-mascarpone-täytteisiä cannoleja ja suklaakonvehteja kahvin tai haudutetun teen kera. Herkullisen näköiset cannolit herättivät kiinnostusta niin aikuisissa kuin lapsissakin. Sogno on italialaiseen tapaan hyvin lapsiystävällinen ravintola ja brunssillakin oli useampi lapsiperhe. Tunnelma on rento ja hienostelematon.

Kun vatsamme olivat täynnä italialaisia herkkuja, lähdimme kävelemään oopperalle päin. Töölönlahdella oli kaunis päivä.

20161105_130239