Herkuttelijan viikonloppu Turussa

Kävin herkuttelureissulla Turussa tässä yksi viikonloppu. Turkuhan on tunnettu loistavista ravintoloistaan ja tälläkin kertaa pääsin tutustumaan yhteen uuteen ravintolaan, Hämeenkadulle avattuun ravintola Kuoreen.

Kuori on siitä harvinainen ravintola, että se tarjoilee pelkästään kasvisruokaa, ja vieläpä fine-dine kasvisruokaa. En ollut aikaisemmin vastaavassa ravintolassa käynytkään, joten en oikein tiennyt mitä odottaa.

Odotin sitten mitä tahansa, todellisuus oli paljon ihmeellisempi. Valitsimme kolmen tyttökaverini kanssa kuuden ruokalajin maistelumenun, jossa käytännössä taisi kyllä tulla lähes tusinan verran annoksia kun keittiön tervehdyksetkin laski mukaan. Menin itse ihan sekaisin laskuissa ja vaihdoimme ystävien kanssa hämmentyneitä katseita kun ruokalajeja seurasi toisensa perään.

Onneksi annokset olivat pieniä, usein muutamia suupaloja vain. Maut olivat jännittäviä ja mielenkiintoisia, eikä mieleeni missään vaiheessa tullut kaivata lihaa. Annoksista puuttui kaikki tylsyys ja mauttomuus! En enää pysty raportoimaan mitä kaikkea söimme, mutta kaikki oli kyllä omalla tavallaan hyvää. Voin lämpimästi suositella maistelumenua, mutta kannattaa varautua ähkyuhkaan!

Ravintola itsessään oli suosittu ja täynnä, mikä teki siitä hälyisän. Paikka vaikutti aika trendikkäältä kun katseli muita vieraita ja ravintolan tyyliä. Muutama porukka varmasti jatkoi sieltä baariinkin. Tunnelma oli varsin rento.

Seuraava aamupäivä meidän porukan osalta kului kaupoissa kierrellessä, Turun keskustassa ne kun ovat mukavan lähekkäin. Bongasin myös kaksi uutta liikettä torin vierestä Forumista. Puf Design Market myy kotimaista muotoilua, niin vaatteita, asusteita kuin esineitäkin, ja Mandragora kahvia, teetä ja suklaata.

20180317_142006

Shoppailun ohessa täytyi päästä lepuuttamaan jalkoja ja suuntasin Aurajoen rannalle cafe Carré’hen. Se on kotoisa kahvila, jonka ikkunoista näkee Vähätorille vanhan kirjaston eteen ja Aurajoelle. Kahvilassa on monipuolinen valikoima suolaista ja makeaa. Itse iloitsin haudutetusta teestä. Yksi ystävistäni liittyi hetken kuluttua seuraani ja valitsi kermavaahtokaakaon, joka aiheutti minussa pientä annoskateutta. Ensi kerralla sellainen siis!

Turku on kyllä oikea herkuttelijoiden paratiisi!

Mainokset

Vaelsa ja Boulevard Social

Ravintolassa syömiseni on harventunut aikaisemmasta, joten tuntuu siltä, etten enää edes kunnolla tunne Helsingin ravintolatarjontaa.

Yksi uusi tuttavuus minulle on Vaelsa, Pohjois-Espalla sijaitseva italialainen ravintola, jota siskoni ehdotti illallispaikaksi meille äidin kanssa. Ravintolasta on kaunis maisema kauppatorille ja merelle päin. Rauhallinen miljöö sopii hyvin kuulumisten vaihtoon.

20180222_180905

Vietimme Vaelsassa talvisen illan. Olimme kuulleet kehuja Vaelsan bruchetoista, joten tilasimme sellaiset alkupalaksi. Maalaisleivän rapeus ja tomaatin raikkaus yhdistyivät niissä herkullisella tavalla.

Pääruoaksi valitsin yhden Vaelsan itse valmistetuista tuorepastoista, jotka tarjoillaan al dente. Tämä mainittiin myös ruokalistassa, mistä päättelin että asiasta on ilmeisesti syntynyt keskustelua asiakkaiden kanssa. Itsekseni pohdin ovatko ihmiset nykyään niin tottuneita ylikypsään pastaan, että oikein valmistetusta pastasta täytyy varoittaa etukäteen. Voi aikoja, voi tapoja!

Pidin omasta pastastani. A la carte -lista on sittemmin jo vaihtunut, mutta olen varma, että pastat ovat edelleen siellä yhtä laadukkaita. Siskoni oli kuullut kehuja listalla olleista vegaanivaihtoehdoista ja hän tilasi vegaaniset tortellinit. Hän ei kuitenkaan ollut aivan yhtä tyytyväinen annokseensa kuin minä.

20180222_163625

Jälkiruoaksi otin tiramisun, joka oli juuri sopiva makea ja kermainen, muttei liian kahvinen, sillä en erityisemmin pidä kahvista. Hyvä päätös illalliselle!

Yhtenä toisena iltana söimme samalla porukalla Boulevard Socialissa. Se on ravintola johon palaan aina uudestaan. Drinkit siellä ovat ihan omaa luokkaansa, ja maistuvat aina herkullisille. Coctaillistalta on vaikea päätellä miltä valmiit drinkit maistuvat, mutta en ole ikinä pettynyt kun olen saanut lasin pöytään.

20180314_171255

Boulevard Social on keskittynyt Välimeren ja Lähi-Idän ruokiin. Olen aikaisemmin syönyt siellä aina maistelumenuja, mutta nyt valitsimme listalta a la carte -annoksia. Alkupalaksi otimme snack-annoksia yhden per henkilö. Itse valitsin minihampurilaisen muodossa harissalla maustettua possunkylkeä. Siinä yhdistyvät maut, jotka ovat minun mieleeni. Aioli, harissa ja punasipuli olivat loistava kombo.

Pääruoaksi tilasimme neljä annosta jaettavaksi: hummusta, tsatsikia ja babaganoushia pitaleipien ja tabboulehin kanssa; grillattua karitsankaretta paprika-mantelisalsalla (ihanan rouskuvaa hampaissa!); punajuurisalaatin ja grillattua munakoisoa. Kolmelle tässä oli aika paljon syötävää ja osa olikin pakko jättää syömättä, mutta kaikki oli omasta mielestäni tasaisen hyvää.

Tällainen konsepti, missä annokset jaetaan koko pöytäseurueen kesken, on hauska, sillä siinä pääsee maistamaan niin monenlaisia juttuja. Tuo Välimeren ja Lähi-Idän keittiö ovat itselleni niin mieleisiä, että Boulevard Socialiin palaan vielä monta kertaa.

Kissakahvila

Alakouluikäinen kummityttöni kävi yökylässä luonani. Pohtiessani mitä päivällä tekisimme keksin, ettei kumpikaan meistä ollut käynyt Helsingin kissakahvilassa. Kun se muutamia vuosia sitten avattiin Fredalle, olin kovasti menossa sinne. Kerran jopa minulla oli aika varattuna, mutta sitten tuli jokin este ja jouduin perumaan varauksen. Ja sitten se vain jäi.

Mainiota, ajattelin. Nyt mennään sinne! Niinpä varattuna aikana tallustimme kummitytön kanssa Kissakahvila Helkatin oven taakse (kannattaa varata netistä aika etukäteen!), pimpotimme ovikelloa ja hetken kuluttua meidät tultiin päästämään sisään.

Yllätyksenä minulle tuli se, että kissakahvila on muutamassa vuodessa ehtinyt jo vaihtaa omistajaa. Nykyisellä omistajalla on kissakahvila myös Tampereella, Purnauskis, joka oli Suomen ensimmäinen kissakahvila.

20180224_172943

Mitä kissakahvilassa sitten tapahtuu? Se on kuin normaali kahvila sillä jännitysmomentilla, että joku kahvilan karvaisista asukkaista saattaa hypätä pöydälle koska vaan tai vilistää tuolisi alta.

Tässä kahvilassa asustaa kuusi kissaa. Heillä on omat vessat, ruokakipot, kiipeilytelineet ja lelut. Jos kissa kaipaa rauhaa, se voi nousta katonrajaan tarkkailemaan kaksijalkaisia. Myös piilopaikkoja löytyy ja tietysti tuoleja. Sääntönä on, että nukkuvaa kissaa ei saa silittää. Mutta ihailla saa. Ja muutama kissa oli aktiivisempi ja niitä sai silittääkin.

20180224_175853

Kuvittelin, että Helkatissa pääpointti olisi olleet kissat, mutta kahvilaravintolan ruokalista kuulosti niin hyvältä, että siinäkin riittää syytä mennä käymään. Söimme kanaleivän, joka oli aikuiseen suuhun maistuva. Siitä itse asiassa tulikin mieleen ainoa kritiikki: lapsia ei ruokalistassa oikein ollut huomioitu. Ajattelin, että kanaleipä olisi ollut turvallinen vaihtoehto, mutta nähtyään sipulisiivun, mini-ihmisen ruokailu päättyi siihen. (Toki jos olisin ollut fiksu, olisin sanonut tilatessani, että ei sipulia eikä salaattia leivän väliin.)

Mutta me olimme tulleet katsomaan kissoja emmekä syömään, joten tämä takaisku ei haitannut. Poikkeuksellisesti tähän kahvilaan on sisäänpääsymaksu 5 euroa, mikä mielestäni on ihan kohtuullinen. Kissojen tarvikkeet ja ruoat kuitenkin maksavat, ja kahvilatarjoiluilla ei niitä helposti kateta.

Kisulit olivat aika sympaattisia ja pehmoisia. Menen ehdottomasti uudestaankin käymään.

Illallinen Passiossa Kalevankadulla

Kävin eilen syömässä ystäväni kanssa Passiossa, joka on mainio ravintola ydinkeskustassa. Passiossa ei ole perinteistä ruokalistaa, vaan pöytäseurue valitsee menun pituuden, joko kolme tai viisi ruokalajia, ja ruokalajit ovat yllätyksiä. Keittiölle toki kerrotaan mahdolliset allergiat ja ne otetaan annoksissa huomioon.

Ensimmäisenä saimme eteemme keittiön tervehdyksen, joka oli vuodenaikaan loistavasti sopiva blini. Ilahduin tästä, sillä en ole vielä päässyt maistamaan blinejä tänä keväänä. Passion blini herätti hienosti ruokahalun eikä ollut liian tuhti.

172511

Olimme valinneet kolmen ruokalajin menun, ja keittiön tervehdyksen jälkeen oli alkuruoan vuoro. Itse annoksista ei kannattane tämän ravintolan kohdalla kirjoittaa erityisen tarkasti, sillä ne varmaankin vaihtelevat hyvin paljon. Ystäväni kanssa kiinnitimme kuitenkin huomiota siihen, että jokaisessa annoksessa oli jokin juju. Alkuruoan liha ja selleri täydensivät toisiinsa niin erinomaisesti, että ne aiheuttivat minussa spontaanin huudahduksen, kun keksin maistaa niitä yhdessä.

Pääruoan rapea kala ja maa-artisokka olivat myös herkullisia. Valkea kukkakaalimarenki oli hauska kuriositeetti annoksen kruununa.

181339

Ennen jälkiruokaa saimme vielä toisen keittiön tervehdyksen, joihin suhtaudun aina positiivisen yllättyneesti ja ilahtuneesti. Mainio keksintö nämä keittiön tervehdykset! Se raikasti suun ja antoi lupauksen jostain makeasta.

Alla oleva kuva ei ollenkaan tee oikeutta hyvälle jälkiruoalle. Kokonaisuus oli eräänlainen kakku, jonka päällä oli suklaista vaahtoa, marjoja ja makeaa rouskuvaa rouhetta. Vaikutuksen meihin teki erityisesti kuusijäätelö, johon oli saatu ikuistettua suomalainen metsä. Ihan totta! En tiedä miten jäätelö oli tehty, mutta se oli varsinainen Suomi100-elämys!

190129

Kehuin jälkiruokaa tarjoilijallekin, sillä se oli positiivinen yllätys. Usein ravintoloissa kokit eivät jostain syystä panosta jälkiruokiin, vaikka mielestäni jälkkärin tarkoitus on kruunata koko ilta. Ei mikään vähäpätöinen tehtävä nimittäin. Siksi oli ilahduttavaa kohdata jälkiruoka, jota oli harkiten tehty, yllätti maullaan ja oli silti makea.

Passio on minulle luottoravintola.

Napolilaista pizzaa Suomessa

Helsingin Oulunkylässä on pizzeria Capperi, joka mainostaa tarjoilevansa aitoa napolilaista pizzaa. Napolin sanotaan olevan pizzan alkukoti, joten tokihan Napolissa käymätöntä kiinnostaa millaista napolilainen pizza on.

Joulun alla lähdimme porukalla kokeilemaan. Olimme tehneet pöytävarauksen ennakkoon. Se olikin hyvä, sillä vaikka Capperi on tilava, se on myös suosittu. Kyseisenä perjantai-iltana ei juuri tainnut vapaita pöytiä olla. Pelkistetysti sisustetussa ravintolassa viihtyivät niin lapset kuin vanhemmatkin. Moni myös haki pizzan kotiin vietäväksi.

163305

Capperin pizzataikinan raaka-aineet tuodaan Italiasta ja pizzat paistetaan 460-asteisessa erikoisuunissa. Ravintola on hyväksytty ainoana suomalaisena jäseneksi Associazione pizza napoletana gourmet -yhdistykseen.

Miltä se pizza sitten maistui? Yhdeltä parhaimmista ikinä maistamistani. En ole suuri pizzojen fani, mutta tässä pohja oli todella maukas, sopivan sitkeä ja rapea, pehmeä olematta kuitenkaan pullamainen. Epäonnistun auttamatta kuvailussani, joten käy ihmeessä itse kokeilemassa.

Oma pizzani oli Bella Donna, jossa oli mozzarellaa, gorgonzolaa, saksanpähkinä-pestoa, kylmäsavustettua naudanlihaa, parmesaanilastuja ja balsamiviinietikkaa. Todella hyvää!

Jälkkärilista oli lyhyt, mutta eksoottista nutellapizzaa, pizza alla nutella e crema di pistacchio, piti päästä maistamaan. Otimme kahden hengen annoksen, mutta siitä olisi helposti riittänyt neljälle. Jo yksi slaissi oli niin makea ja suklainen. Tämäkin oli todella hyvää, mutta masu alkoi kieltämättä olla jo aivan täynnä.

172305

Sinä iltana ei todella tarvinnut kotona enää syödä mitään. Kävin tyytyväisenä täyden vatsani viereen nukkumaan.

PS. Pistin ilokseni merkille, että Capperista on saatavilla myös vegaanisia, maidottomia ja gluteenittomia pizzoja.

Toivotus hyvän joulun

Olen tänä vuonna ensimmäistä kertaa onnistunut hoitamaan jouluasiat suhteellisen ajoissa, kiitos kalenterimuistutusten ja hyvän suunnittelun. Sain hankittua joululahjat läheisille ennen sietämättömiä jouluruuhkia. Myös ruoka-asiat olen saanut järjestymään ajoissa. Joulukorttien kirjoittaminen kyllä meni edelliseen iltaan, mutta ehtivätpä nekin kuitenkin edullisempaan joulukantoon.

Joulufiilistä olen tänä vuonna nostattanut Tuomaan markkinoilla Senaatintorilla (en usko, että ilman Sarfvikin karpalo-saaristolaisleipää tulee joulua). Tori oli jälleen täynnä hauskoja ideoita ja monia herkkuja! Pimeänä iltana Senaatintori on henkeä salpaavan kaunis Tuomaan markkinoiden kojujen ylle viritettyjen valoköynnösten, suuren joulukuusen ja valkean Tuomiokirkon valaistessa tienoota.

Ystäväni M:n kanssa kävimme jo perinteeksi muodostuneella joululounaalla Kalastajatorpalla. Kehuin tuota joululounasta teille viime vuonna ja jos mahdollista, se oli nyt vieläkin parempi. Kun sain tänä vuonna ensimmäisen kerran suuhuni porkkanalaatikkoa ja mätileipää, ympäristö katosi hetkeksi ja hymy nousi huulilleni. Voi että, mitä makuja!

133015
Kalastajatorpan jälkiruokapöytä

Edessä olevat joulun päivät tulevat sisältämään lisää joulufiilistelyä kun kiire ja hyörinä rauhoittuvat. Joulun rauhaan laskeutuminen on kohdallani jo alkanut ja odotan innolla sitä, että muukin maailma rauhoittuu. (Oletteko huomanneet, että ainoa päivä vuodesta, jolloin somekin rauhoittuu, on jouluaatto?) Odotan tältä joululta paljon suklaantäyteisiä hetkiä hyvien kirjojen parissa peittoon kääriytyneenä.

Rentouttavaa joulua ja onnellista uutta vuotta 2018!

10 vinkkiä Ahvenanmaalle

Tein kesällä neljän päivän ja kolmen yön matkan autolla Ahvenanmaalle ystäväni ja hänen lastensa kanssa. Olin käynyt siellä vain kerran aikaisemmin, Eckerössä, joten oli jo aikakin tutustua muuhun Ahvenanmaahan. Keräsin tähän postaukseen matkani kohokohdat ja parhaat vinkit.

1) Lappo
Lähdimme aamulla matkaan Turusta ja suuntasimme ensimmäiselle lautalle, joka lähti Kuosnaisista. Lauttojen aikataulut ja etäisyydet tuntuivat hankaliksi selvitellä itse etukäteen kun meillä ei ollut niistä mitään kokemusta, joten ostimme koko reissun lauttamatkat ja majoitukset matkatoimistolta. Se osoittautui hyväksi valinnaksi, sillä olimme oikein tyytyväisiä toimiston ehdottamaan reittiin, lauttamatkojen ajoituksiin ja valittuihin majoituksiin.

Lauttamatkat Kuosnaisista Åvoon ja Torsholmasta Lappohon sujuivat merimaisemia ihastellessa. Lautoilla oli myös kahvila, josta ostimme eväsleipiä ja juotavaa. Taivas oli pilvetön, mutta merellä kävi kova tuuli. Kahden lauttamatkan jälkeen saavuimme pienelle Lappon saarelle, jossa vietimme ensimmäisen yön.

1

Lappo on pieni kahdeksan neliökilometrin saari, jolla asuu ympäri vuoden vain runsaat 30 ihmistä. Kesällä siellä on vilkasta varsinkin lautan saapumisen hetkellä, jolloin pitkä autoletka täyttää hetkeksi saaren päätien. Lappossa pääsi hyvin saaristolaiselämän tunnelmaan.

2)  Pellas Gästhem, Lappo
Ensimmäisen yön vietimme idyllisessä punaisessa puutalossa Pellas Gästhem’ssä Lappossa. Saavuimme sinne illansuussa ja löysimme meille varatun somasti sisustetun huoneiston yläkerrasta. Huoneisto koostui makuuhuoneesta ja pienestä olohuoneesta, jossa oli avokeittiö. Meillä ei kuitenkaan ollut ruokatarpeita mukana, joten kävelimme lyhyen matkan satamaan, jossa olimme bonganneet kesäravintolan.

3) Kesäravintola Geleasen, Lappo
En tiedä oliko nälän aste jo niin kova, vai oliko ruoka oikeasti tavallista herkullisempaa, mutta taisimme kaikki hotkia ruokamme aikamoisella vauhdilla. Geleasenin ruokalista oli yllättävän laaja ja oma kalaruokani oli todella hyvää. Terassilla istuessa tuli ihailtua merimaisemaa ja ennen vieraskodille palaamista päätimme vielä lasten kanssa pulahtaa mereen uimaan. Vieraskodin pihalla testasimme vielä keinut ja liukumäen, joiden jälkeen uni tulikin nopeasti.

4) Bomarsund, Ahvenanmaa
Aikaisin aamulla matka jatkui kolmannella lauttamatkalla Lapposta Hummelvikiin Vårdöhön. Kauniin maalaismaiseman ympäröimänä ihailimme kauniita postilaatikoita tien vierellä ja muutenkin aika idyllistä maisemaa. Ensimmäinen jaloittelutauko pidettiin jo lyhyen ajomatkan jälkeen, sillä tulimme Bomarsundin linnoitukselle, johon on vapaa pääsy. Linnoituksesta ei ole jäljellä enää kovin paljoa, mutta lapset tykkäsivät juosta linnoituksen ulkomuurin viertä. Tie Kastelhomaan kulkee linnoituksen läpi!

En juurikaan tiennyt Bomarsundista mitään muuta kuin että se on raunioina, joten sain paljon uutta tietoa. Linnoituksen koko ja historia yllättivät. Bomarsund rakennettiin Venäjän toimesta vahvistamaan länsirajan puolustusta. Se valmistui vuonna 1843. Rakennus on ollut aikoinaan valtava! Päälinnakkeessa oli 246 huonetta ja lisärakennussuunnitelmat olivat myös mittavat. Linna kuitenkin tuhoutui ennen niiden toteuttamista, kun englantilaiset ja ranskalaiset hyökkäsivät Venäjää vastaan räjäyttäen Bomarsundin 1854.

5) Uffe på berget ja Kastelholman linna, Ahvenanmaa
Matka jatkui kohti Kastelholmaa. Sitä ennen kävimme tietysti matkan varrella olevassa Taffelin tehtaanmyymälässä sekä Uffe på berget -kahvilassa. Jälkimmäisestä on upeat  näköalat moneen suuntaan, sillä se sijaitsee kukkulalla ja kirjaimellisesti maantien päällä. En voinut vastustaa ajatusta ahvenanmaalaisesta pannukakusta. Kannattaa kokeilla!

2

1300-luvulla rakennettu Kastelholman linna oli yllättävän suuri ja sisälsi paljon mielenkiintoista tutkittavaa. Linnalla on ollut loistokkaita hetkiä ja luonnollisesti myös murheellisia. Erityisen hyytävää oli lukea noitaoikeudenkäynneistä, joita 1600-luvulla pidettiin Ahvenanmaallakin.

On harmi, että linna jätettiin rappeutumaan 1700-luvulla ja sitten vielä tulipalo tuhosi paljon silloin viljavarastona käytetystä linnasta. Entisöintiä on tehty taidolla ja omatoimisella kierroksella sai hyvän kuvan linnan arjesta. Kierroksen loppuun oli järjestetty mahdollisuus pukeutua keskiaikaisiin vaatteisiin ja esittää linnanneitoa tai ritaria. Se oli kaikkien mielestä hauskaa ja vietimme hetken vaihdellen rooleja lasten kanssa.

3

6) Ravintola Smakbyn, Kastelhoma, Ahvenanmaa
Illalliselle olimme varanneet pöydän Smakbynistä, jonne kannattaa ehdottomasti mennä, jos liikkuu Kastelholman seudulla. Muista tehdä pöytävaraus! Ruoka oli taivaallista, yllätyksellistä, suussa sulavaa ja sitä oli paljon. Illallisen jälkeen suorastaan vyöryimme yöpymispaikkaamme.

4

7) Smart Park, Ahvenanmaa
Välimatkat Ahvenanmaalla ovat tosi lyhyitä, joten ehdimme koluta lähes koko saaren muutamassa päivässä. Yksi ex tempore -kohteista oli lasten puuhapuisto Smart Park. Se oli hauska paikka! Puisto on rakennettu ulos isolle alueelle. Pari tuntia kului siivillä kotieläinten, polkuautojen, sähkökaivinkoneiden, veneiden ja vesipuiston parissa, näin muutamia aktiviteettejä mainitakseni.

8) Merenkulkumuseo (Ålands Sjöfartsmuseum), Maarianhamina, Ahvenanmaa
Viimeisen vuorokauden vietimme Maarianhaminassa. Sieltä olimme etukäteen bonganneet merimuseon, josta ystäväni oli kuullut kehuja. Ja hieno museo se olikin! Havainnollisuuteen oli nähty erityisesti vaivaa ja siellä oli paljon asioita, joita sai itse kokeilla. Museo ei syyttä voittanut Vuoden museo -titteliä vuonna 2016.

5

Omasta mielestäni parasta museossa oli se, miten hyvin lapset oli huomioitu. Museossa oli erilaisia tehtäviä isommille ja paljon tutkittavaa pienemmille lapsille. Museon loppupäähän oli rakennettu mahtava merellinen leikkikammio lapsille (ja lapsenmielisille aikuisille kuten minulle), jossa oli onkaloita kuin merenpohjassa, erilaisia kalapehmoleluja ja laivan kansi, jonne pääsi kiipeämään laivan pohjan kautta.

9) Bagarstugan
Ehkä parasta Maarianhaminassa oli Bagarstugan. Se oli niin ihastuttava kahvila, että kävimme siellä reissullamme kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla iski valinnanvaikeus vitriinien ja vaihtoehtojen välillä, mutta kaikki mitä maistoimme oli todella hyvää. Vanhaan tyyliin sisustettu kahvila oli viihtyisä ja suosittu. Jos olet Maarianhaminassa, käy täällä!

7

10) Pub Niska
Viimeisenä iltana söimme pizzat suositussa pub Niskassa meren rannalla Maarianhaminassa. Niskan ravintoloita on myös manner-Suomessa, mutta en ole niissä aikaisemmin käynyt. Pizzeria oli niin suosittu, että meitä varoitettiin pitkästä odotusajasta kun teimme tilauksen. Se ei haitannut, sillä lopputulos palkitsi. Oli hitsin hyvää pizzaa!

6

Seuraavana aamuna kävelimme keskustan kävelykadulla tehden pieniä ostoksia pikkuputiikeissa ennen kuin suuntasimme satamaan ja Viking Linen terminaaliin. Illalla saavuimme takaisin Turkuun. Ahvenanmaa oli hauska kokemus!