Syyskuun suositukset (eli issikkaratsastus, Ellen Thesleff ja kaksi ravintolaa)

Vein taannoin 10 vuotiaan kummityttöni ratsastamaan islanninhevosilla Minzun tallin Tutustu issikoihin -tapahtumaan. Minzun talli Nurmijärvellä järjestää jokaisen kuun ensimmäisenä lauantaina tällaisen päivän. Meillä oli hurjan hauskaa ja jännittävää!

Päivän ohjelmaan kuului muun muassa oman hevosen harjaus ja satulointi sekä lähes kahden tunnin ratsastus maastossa. Issikat ovat siitä mahtavia heppoja ensikertalaisille, että niiden rauhallisen luonteen takia niillä voi lähteä vähäisilläkin taidoilla maastoon. Kummityttö oli ihmeissään ja jännittynyt, kun kuuli, että kukaan ei taluta vaan ratsastetaan ihan ite.

20190907_104948

Maastossa pääsimme vähän kokeilemaan laukkaa ja tölttiä ja hevoset olivat ihania. Olin myös tosi tyytyväinen saamaamme ohjaukseen. Taisimme olla ryhmän ainoat kokemattomat ja meille näytettiin kädestä pitäen miten hevoset harjataan ja kengät putsataan. Satuloinnissakin saimme auttaa ja epävarmoja rohkaistiin kivasti. Mainio kokemus kaikenkaikkiaan!

Syyskuussa kävin katsomassa Helsingin taidemuseossa Ellen Thesleffin taidenäyttelyn. Olen lukenut viime talvena Hanna-Reetta Schreckin kirjoittaman Ellenin elämäkerran ja silloin inspiroiduin kovasti Ellenin määrätietoisuudesta ja omapäisyydestä. Ellen halusi säilyttää elämässään täydellisen tekemisen vapauden, joka siihen aikaan oli poikkeuksellista. Ellenillekin tällä valinnalla oli hintansa. Hän oli mielenkiintoinen persoona ja Schreckin kirja esitteli Ellenin hyvin.

20190914_141112

Kirjaan nähden näyttelyssä ja yleisökierroksella ei tullut minulle kovin paljoa uutta, mikä oli tavallaan pieni pettymys. Toki oli hienoa nähdä teokset livenä ja monessa teoksessa hämmensi niiden pieni koko. Tutkin myös läheltä eri maalausten siveltimen vetoja. Kun en mitään maalaamisesta ymmärrä, oli hauska pohtia tekniikoita. Ellenin näyttely on avoinna tammikuun 26. päivään saakka.

20190914_142310

Taidepläjäyksen jälkeen kroppa kaipasi ravintoa ja päädyimme Pikku-Roballe Hill’s dumplingsiin. Aasialainen ruoka ei ole omaa sydäntäni lähimpänä, mutta oli hauska kokeilla tällaistakin ruokaa. Tilasin kaladumplingseja (kuvassa vasemmalla) ja golden chicken wonton -annoksen (oikealla) sekä lisukkeeksi riisiä ja salaattia. Makoisaa!

20190914_155038

Tunnelmaltaan ja tarjoiluiltaan itselleni tutumpi on läheinen Krog Roba, jonne jatkoimme jälkkärikahveille dumplingsien jälkeen. Upea välimerellinen sisustus vie omat ajatukseni Pohjois-Afrikkaan ja Lähi-Itään, mutta ruoka Krog Robassa on pohjoismaista. Tässä miljöössä viihdyn hyvin! Tilasin kannullisen mustaa teetä sekä suklaakakkua vaniljakreemillä ja mustikoilla. Nam!

20190914_173828

Ravintolan suoriutuminen on petraantunut paljon perustamisen alkuajoista, joten nyt voin onneksi suositella tätäkin ravintolaa lämpimästi. Krob Robasta on saatavilla á la carten lisäksi aamiaista, brunssia ja lounasta.

Mainokset

Viikonloppu Iniössä

Maakrapu täällä hei! Vierastan merta, joten Turun saaristo on jäänyt minulle vieraaksi. Rengasreitin olen kyllä ajanut ja joillain saarilla vieraillut, mutta nimet menevät päässäni iloisesti sekaisin. Tästä kesästä lähtien tulen kuitenkin muistamaan Iniön, jonka pääsaarella vietin hauskan viikonlopun.

20190720_143646

Sain hyvän tekosyyn vierailulle, kun ystäväni lähti sinne kesätöihin. Hän puhui saaresta niin elävästi ja hauskasti, että halusin kokea sen itsekin. Niinpä suunnittelin Iniön viikonlopun toukokuussa, ja kun koitti sovittu heinäkuun viikonloppu, nousin Turussa toisen ystäväni kyytiin ja hurautimme ensimmäiselle lossille. Lossien aikataulut kannattaa varmistaa etukäteen, jottei tule yllätyksiä, sillä aikatauluissa saattaa olla kolmenkin tunnin aukkoja. Lossista ei siis kannata myöhästyä.

Kahden lossimatkan jälkeen saavuimme Iniön pääsaarelle. Lossirannasta kilometri pari ajettuamme näimme upean näyn: Iniön vanhan kirkon. Se on nimetty prinsessa Sophia Wilhelminan mukaan vuonna 1801. Myös sen pieni hautausmaa oli mielenkiintoinen katsaus saarelaisten elämään viime vuosisadoilta tähän päivään saakka.

20190720_124442

Pääsaaren ruokatarjonta yllätti minut positiivisesti. Cafe Leonellan ruoat olivat tosi hyviä ja ihana Cafe Gamla Banken tarjosi maukasta jälkiruokaa. Gamla Bankenissa oli myös söpö sisustuspuoti, josta löysin kauan etsimääni Saaren Taika -teepuusaippuaa. Saarelta olisi löytynyt myös muun muassa thai-ravintola, jota emme kerenneet kokeilla lyhyen viikonlopun aikana.

20190720_135147
Cafe Leonellan ihana kesäinen kala-annos

Vierasvenesatamissa oli hauska käyskennellä ja katsella ympärilleen. Myös pieniä putiikkeja löytyi pienen torin laidalta sekä ITE-taidetta ja kirpputori cafe Leonellan läheltä.

Minusta pääsaaren merkittävin nähtävyys kuitenkin on Norrbyn luontopolku. Jos käyt Iniössä, älä missaa tätä! Polku on 2,5 kilometriä pitkä suuntaansa ja se johtaa Iniön korkeimmalle kohdalle (40 metriä merenpinnasta).

20190721_111626

Tuohon matkaan mahtuu ällistyttävän erinäköisiä maisemia mänty- ja kuusimetsästä pusikkoon ja pitkospuihin. Sen varrelle on myös pystytetty mainioita luontotauluja, joiden avulla voi esimerkiksi opetella sammalia ja jäkäliä.

Polku päättyy Kasbergin kalliolle, josta on upeat näkymät merelle. Kalliolle on rakennettu pieni näköalatorni, jonka avulla näkee myös viereisen metsän yli. Paikka on mykistävä.

20190721_110315

Tänä päivänä lähinnä kaunis Kasberg on entisaikaan ollut toisella tavalla tärkeä iniöläisille. Kautta aikojen siellä on sytytetty merkkitulia viestiksi silloisille asukkaille suojautua vihollisilta. Näillä saarilla on ollut todistettavasti asutusta ainakin tuhat vuotta. Tuolloin vedenpinta oli vielä 7 metriä korkeammalla. Tiedetään, että keskiajalla Kasbergin ohi kulki laivaväylä tärkeälle Taivassalon kauppapaikalle.20190721_105247

Illalla istuimme pitkään Cafe Leonellan terassilla kuuntelemassa hienoa kitaristia Tomi Paldaniusta. Yövyimme Villa Högbossa, jossa nukuimme sikeästi kuin lapset suloisessa kammarissa.

Kyllä kelpasi näissä maisemissa viettää mukava viikonloppu ystävien kanssa!

 

Hügge, kasvisruokaa Turussa

Olen ollut lomalla viime viikot ja yksi kesäretkistäni kohdistui Turkuun. Kävin siellä syömässä kasvisravintolassa nimeltä Hügge, joka avattiin Vähätorille Aurajoen rannalle viime lokakuussa. Oli kuuma päivä, joten valitsimme ystäväni kanssa pöydän terassilta, jossa kävi sentään vilvoittava tuulenvire.

20190718_173442

Hüggessa kaikki ruoka on tehty kasviksista ja osa on vegaanista. Aikani ruokalistaa tutkittuani totesin valinnan mahdottomaksi ja päädyin ehdottamaan ystävälleni Hüggen menua, jossa oli monipuolisesti kaikenlaisia pienempiä annoksia. Maistelumenut on hyvä tapa saada laaja käsitys uudenlaisen ravintolan ruuista silloin, kun ruokalistan perusteella on vaikea tulkita miltä mikäkin annos maistuu.

20190718_180017

Näin jälkeenpäin voin todeta, ettei valinnalla olisi ollut kovin väliä, sillä kaikki menun annokset olivat todella hyviä. Olisin voinut syödä mitä tahansa niistä kokonaisen annoksen! Kuvien kaikki annokset ovat kahdelle, eli niistä otettiin puolet omalle lautaselle.

Yllä olevassa kuvassa on Hüggen leipää ja tomaattihummusta, marinoitua uutta perunaa saaristolaisleipäcrumblella ja karhunlaukkahapankermakastikkeella (tämä ei kuulu menuun, mutta saimme sen marinoidun avocadon tilalle) sekä burratajuustoa paistetuilla tomaateilla ja harissalla.

20190718_183559

Pääruokina puolestaan menuun kuuluu grillattua kukkakaalia currykastikkeessa kardemummariisin kanssa sekä paistettu sydänsalaatti chimichurrin ja paistetun porkkanan kanssa.

Näistä täpärästi suosikeiksini nousivat paistettu kukkakaali ja kardemummariisi, sillä rakastan kukkakaalia ja kardemummaa. Myös Hüggen leipä tomaattihummuksella oli herkullista.

Jälkkäriksi menussa oli juuri sopivan kokoinen manteli-valkosuklaavaahto marinoiduilla mansikoilla ja rahkajäätelöllä. Tilasin sen kanssa teetä, joka tarjoiltiin kauniista teepannusta oikein haudutettuna. Viilenevässä kesäillassa oli mukava juoda jotain lämmintä kuulumisia rupatellessa.

20190718_191347

Hüggeen palaan varmasti uudestaan, sillä ilta oli kaikin puolin onnistunut. Lisäksi ravintolan sijainti on loistava: Vähätorilta on suora näkymä Turun tuomiokirkolle. Tämä on yksi lempinäkymistäni Turussa.

20190718_195739

 

Ylellistä hemmottelua eli jalkahoidossa Kämp Spassa, drinkeillä St. Georgessa ja shampanjalla F8:ssa

Kesän kynnyksellä tulee yleensä aina hinku jalkahoitoon, joten säästin kaukokatseisesti joululahjaksi saamani Kämp Span jalkahoito-lahjakortin kevään yli. Kesäkuussa koitti varaamani ajankohta ja lähdin Kämpin hoitolaan hyvissä ajoin. Ajoissa oleminen kannattaa, sillä Kämp Spalla on ihanat saunatilat kahdella saunalla (tavallinen ja höyrysauna) sekä lämpöisillä lepotuoleilla, joissa on ihana viettää seesteinen rauhoittumishetki. Saunatilat ovat unisex-tiloja, joten oma uikkari kannattaa varata mukaan.

KÄMP_SPA-80
Kuva lainattu Kämp Span verkkosivuilta.

Kun varaamani jalkahoito koitti, minut noudettiin oleskelutiloista. Itse jalkahoito oli taivaallinen: kosmetologi oli huolellinen ja teki perusteellista työtä. Usein jalkahoidoissa istutaan, joten olin varannut oman kirjan mukaan. Tässä jalkahoidossa sai kuitenkin olla selällään hoitopöydällä ja valaistus oli hämärä, joten ei aikaakaan kun jo nukahdin…

Hoidon jälkeen jäin vielä kuivattelemaan varpaankynsien kynsilakkoja tunnelmalliseen odotustilaan. Söin muutaman pähkinän ja kuivatun hedelmän samalla kun join teekukasta haudutettua teetä. Kämp Span kokemus oli kaikinpuolin ihana.

Ylellistä hemmottelua vähän pienemmällä rahalla voi käydä hakemassa St. Georgen Wintergardenista. Heidän iltapäiväteetarjoiluista olen kertonut jo aikaisemmin, mutta heillä on myös paljon herkullisia drinkkejä tarjolla. Kävimme maistelemassa niitä ystävien kanssa kun olimme yksi lauantai-ilta tulossa syömästä ja menossa myöhemmin keikalle Korjaamoon.

20190413_200101

Sen lisäksi että drinkkilista oli vaikuttava, Wintergardenin tunnelma on poikkeuksellinen. Sisustus ja tapetin kuviot vievät ajatukset 1700-luvun kasvihuoneisiin ja sisääntuloa hallitsee Pekka Jylhän lintutaideteos. Tunnelma on rauhallinen ja täällä mielellään viettää hetken jos toisenkin.

Toinen mukavan ylellinen illanviettopaikka on Stockmannin F8:n suosittu shampanjabaari. Siellä on mahdollisuus maistella useita erilaisia shampanjoitaja, joita voi ostaa laseittain. Olin jo osittain unohtanut tämän paikan, mutta keväällä kävin siellä pitkästä aikaa. Shampanjamaistelu (kolmen erilaisen shampanjan vertailu) on hauska ja baariin on helppo piipahtaa vaikka ostosten lomassa. Tällä kertaa juhlistimme ystäväni syntymäpäiviä.

20190329_195632

Ventuno, Italia keskellä Helsinkiä

En yleensä erityisemmin piittaa italialaisista ravintoloista. Kokemus on saanut välttelemään ylikypsää pastaa ja parhaat päivänsä nähneitä focaccian kannikoita. Siksi yllätyin erityisen positiivisesti Ventuno-ravintolan laadukkaasta maistelumenusta ja ihanista annoksista. Kyseessä on Matti Wikbergin ja Tomi Björkin uudesta ravintolasta Johanneksen kirkkoa vastapäätä.

20190511_175851

Valitsimme seuralaiseni kanssa yhdeksän ruokalajin maistelumenun (sen lyhyemmän kahdesta). Ensimmäiset annokset olivat muutaman suupalan kokoisia alkuruokia, mutta ei hätää: alkuruokien jälkeen annoksien koko kasvoi ja pääruoka rapeaksi paistettua porsasta herkullisine perunoineen oli jo vain vähän normaaliannosta pienempi. Myös jälkiruoka oli sopivan kokoinen. Se tyydytti makeanhimon ja oli oivallinen lopetus hyvälle illalliselle.

20190511_182412

Menussa arancinot (friteeratut risottopallerot) ja pizzetta margherita olivat erityisen herkullisia, mutta pidin jokaisesta annoksesta. Ventunossa hallitaan drinkin tekemisen taito ja tarjolla on myös useita mocktaileja. Basil-cocktail on maustettu basilikalla ja oli todella hyvää.

20190511_202636

Ravintola oli italialaisittain viihtyisä ja rento, vaikka valkoiset lautasliinat olikin. A la Carte -listalla on saatavilla myös ihan pizzojakin, joten aloin pohtia kummilasten mukaan ottamista tähän ravintolaan harjoittelemaan ravintolakäyttäytymistä. Perjantai-iltana ravintola oli luonnollisesti täynnä, mutta akustiikka oli sillä tavalla hyvä, ettei kovaa meteliä juurikaan kuulunut. Kaikin puolin käyntimme oli nappiruoritus Ventunolta! Tänne pian uudestaan!

 

Hemmottelua arjen keskelle

Halusin viettää tänä vuonna syntymäpäiviäni uudella tavalla ja keksin varata huoneen Jätkäsaaren Clarion-hotellista. Hotellin valintaan vaikutti sen keskeinen sijainti, uutuus, katolla sijaitseva uima-allas sekä hyvä kokemus Clarionin lentokenttähotellista. Sain ilokseni huoneen, jonka ikkunat osoittivat merelle. Illan auringonlasku oli kaunis – seuraavana päivänä maisema olikin sumussa.

20190322_182611

Aluksi kävin seurueeni kanssa haukkaamassa syötävää hotellin ravintolassa. Kitchen & Table -ravintola on rento paikka illanistumiseen ja saimme mahammekin täyteen. Ruoka oli hyvää, mutta tarjoilussa oli henkilökunnalla vielä harjoittelemista. Pääasia kuitenkin, että saimme syödäksemme ennen uima-altaassa pulikointia.

20190322_202605

Seuraavaksi tosiaan oli vuorossa tutustuminen saunaosastoon. Se on hieno paikka, joka koostuu infinity poolista ja elegantisti koivupuulla sisustetusta saunaosastosta. Yllättävää, sillä suomalaiselle koivu tuntuu monesti kuluneelta ja vanhanaikaiselta, mutta Clarionissa sitä on osattu käyttää kekseliäästi ja modernilla tavalla.

Pesutiloissa on Ritualin tuotteita ja saunasta on suuret ikkunat Jätkäsaaren kaupunginosan suuntaan. Infinity pool on ulkoilmassa, mutta sisältää lämmintä vettä. Siellä oli hauska lillua ja katsella maisemia. Yhdessä kohdassa myös lattia on lasia ja sen läpi näkyy alhaalla kulkeva jalkakäytävä. Jaiks! Uima-altaan vieressä on iso terassi aurinkotuoleineen ja se on varmasti mainio kesällä.

IMG-20190322-WA0009

Illan lopuksi pistäydyimme vielä Skybarissa juomassa drinkit viikonloppua bilettävän kansan joukossa. Myöhemmin oli mukava kaatua sänkyyn ja kääriytyä ilmavaan peittoon. Nukuin rauhallisesti läpi yön.

IMG-20190323-WA0001

 

Skotlannin parhaat

Yleensä valitsen matkakohteeni sen perusteella, missä en ole aikaisemmin käynyt. Maailmassa on kuitenkin muutama paikka, jonne haluan palata uudestaan ja uudestaan. Yksi niistä on Skotlanti.

Olen tuntenut vetoa Skotlantiin teini-ikäisestä saakka luettuani fiktiivisiä historiallisia romaaneja skoteista. Leffa Braveheart ei myöskään vähentänyt intoani, vaikka se pääosin kuvattiinkin Irlannin puolella kanaalia. Olen suhtautunut maahan niin suurella innolla, että kynnys matkustaa sinne tuppasi kasvamaan korkeaksi. Matkasuunnitelmanhan täytyisi olla kerrassaan täydellinen ja ainutlaatuinen! Tämän huomattuani päätin nopeasti nousta suorituspaineiden yläpuolelle ja varata ensimmäisen matkan.

1
Stirling, William Wallacen muistomerkiltä kuvattuna

Tähän ikään mennessä olen käynyt Skotlannissa kaksi kertaa. Molemmat matkat kohdistuivat Midlands-osaan, ensin Skotlannin länsipuolelle, sitten itäpuolelle. Vielä olisi Lowlands ja se oikea Highlands näkemättä eli englantilaistyyppinen Skotlannin eteläosa sekä karu pohjoisosa. Ja kovin mielelläni haluaisin palata vielä niihinkin paikkoihin, jotka jo olen nähnyt!

Esimerkiksi Obanin kaupunki länsirannikolla on jäänyt mieleeni idyllisenä pikkukaupunkina, johon ehdottomasti joskus vielä palaan. Silloin käyn varmasti tutkimassa viereisen kukkulan tornin ja vierailen Obanin viskitislaamossa. Lauttamatka läheisille saarille on myös toivelistalla. Hehkutettu Skyen saari ei ollut niin hieno kokemus kuin kuvittelin, mutta kävinkin vain sen eteläkärjessä.

Vähintään Obanin veroinen häkellyttävän hieno kokemus oli itärannikolla St. Cyruksen hiekkaranta Montrosen pohjoispuolella St. Cyruksen luonnonsuojelualueella. Kylä itsessään on olemattoman pikkuruinen, mutta sen autio hiekkaranta on huikea. Jyrkät kalliorinteet reunustavat hienohiekkaista rantaa ja rinteillä kasvaa olosuhteisiin tottuneita kukkia. Vuorovesi huuhtelee rannalle meduusoja ja mielenkiintoisia aarteita merestä. Vesi on jääkylmää todennäköisesti kuumimpanakin kesänä, mutta maisema on upea. Mielikuvitusta kutkuttavia olivat myös rannan autioiksi jääneet vanhat kalastajamajat, jotka tietysti piti tutkia läpikotaisin.

3

Skotlannista ei voi puhua mainitsematta sen lukuisia linnoja. Itse olen nähnyt kymmenkunta linnaa, osan tosin vain ulkoapäin:

Dunrobin on näistä pohjoisin linna, jossa olen käynyt. Se on ulkonäöltään mahtava ja sisätilat ovat niin ikään henkeäsalpaavat. Tätä varten kannattaa ajaa pieni mutka pohjoiseen. Linna on turistien suosiossa, joten entisajan tunnelmaan on vaikea päästä. Sen sijaan puutarha on niin iso, että turistilaumoista ei tarvitse huolehtia.

5

Erityisen mieleenpainuvaa tässä linnassa oli haukka- ja huuhkajaesitys, josta emme ennalta tienneet. Satuimme kuitenkin paikalle oikeaan aikaan ja pääsimme näkemään metsästyslintujen huikeita taitoja. Opimme, että haukka on älykäs lintu, joka on nopea oppimaan. Huuhkaja säästää voimiaan ja tekee täsmähyökkäyksiä puusta kun havaitsee otollisen saaliin. Sen nopeus ja voima ovat uskomattomia.

4

Vaikka sisustetut linnat ovat olleet mielenkiintoisia, niistä on jäänyt käteen harmillisen vähän. Jollain tapaa ne ovat kovin hajuttomia ja mauttomia. Suosittelenkin Skotlannin kävijää valitsemaan mahdollisimman erilaisia linnoja. Joukossa on hyvä olla entisöity linna mutta myös rauniolinna. Opastetuille kierroksille kannattaa osallistua tai kysellä yksityiskohtia aktiivisesti linnaa vartioivilta oppailta. Oman kokemukseni mukaan he kertovat mielellään asioita ja vastailevat kysymyksiin.

Iso-Britanniasta ei puolestaan voi puhua kertomatta iltapäiväteetarjoiluista. Niitä tarjoillaan myös Skotlannissa. Paikkoja kannattaa selvittää Googlen avulla etukäteen, mutta mukavasti löytyy myös yllättäviä kahviloita ja ravintoloita, joilla on afternoon tea listallaan. Saat todennäköisesti kokoelman erilaisia leipäsiä, skonsseja sekä makeita suupaloja. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, vaikka et teen ystävä olisikaan!

2
Arbroathissa kahvila Bon Bon

Yllä oleva iltapäiväteepaikka löytyi sattumalta kun pysähdyimme itärannikolla Arbroathin kalastajakaupungissa. Tuo kyseinen kahvila on valitettavasti suljettu, mutta Arbroath on pysähtymisen arvoinen paikka, jos sille suunnalle sattuu. Satamassa aallot löivät pauhulla rantakiville ja lokit kirkuivat. Pieniltä kujilta voi löytää vaikka mitä jännittävää.

Kaikkein eniten Skotlannissa rakastan sitä yllätyksellisyyttä, johon olen molemmilla matkoillani törmännyt. Sitä kun ne paikat, joista matkaoppaissa mainitaan ehkä yhdellä lauseella, osoittautuvat mielettömän upeiksi tai kun varaussivustolla keskinkertaiselta vaikuttava B & B paljastuu uskomattomaksi lukaaliksi. Niin kävi jälkimmäisellä reissulla Dalwhinniessä. Yöpaikka valikoitui puhtaasti sijaintinsa perusteella ja se jakoi pitkän ajomatkan Inversnessistä Edinburgiin miellyttävästi kahtia. Odotukset keskellä ei-mitään olevalle sänky- ja sämpyläpaikalle eivät siis olleet kovin korkealla, joten koimme yllätyksen, kun saavuimme idylliseen Balsporranin majataloon.

7

Balsporrania pitää sydämellinen pariskunta Fiona ja Geoff, jotka todella saavat vieraat tuntemaan olonsa tervetulleiksi. He asuvat itse samassa rakennuksessa ja vierashuoneet on sisustettu Geoffin tekemillä kauniilla huonekaluilla. Huoneet ovat toisessa kerroksessa ja meidän huoneessa oli kattoikkuna kukkuloille. Aamulla heräsimme lammaskatraan ilmoittaessa lempeästi aamun tulleen. Vielä joskus palaan tännekin ja kiipeän viereiselle kukkulalle.

6

Balsporranin omistajapariskunnalta saimme myös vinkin käydä tutustumassa viereisen kylän viskitislaamoon. Se ei ollut meidän alkuperäisessä suunnitelmassa, mutta he kertoivat siitä niin elävästi, että päätimme antaa sille tilaisuuden. Onneksi annoimme, sillä kierros Dahlwinnien viskitislaamossa oli uskomattoman hauska. Viskin valmistus ei sinänsä meitä kiinnostanut, mutta eläkeikää lähentelevä opas suhtautui aiheeseen sellaisella huumorilla ja intohimolla, että sitä oli ilo kuunnella. Lopuksi saimme maistaa kolmea erilaista viskiä. Ystäväni, joka toimi kuskina, sai ne pienissä kannellisissa muovikupeissa mukaan! Kierrokselta sai muistoksi oman viskilasin Dahlwinnien viskitislaamokaiverruksella.

8

Skotlannilla ja skoteilla on siis erityinen paikka sydämessäni. Olen kokenut kultaista vieraanvaraisuutta ja minut on otettu lämpimästi vastaan maaseudulla. Huumori on suomalaiselle tuttua ja ruokakin hyvää. Isommista kaupungeista silti vain Inverness tuntuu minulle kotoisalta, ja Glasgow ja Edinburgh ovat jääneet etäisemmiksi. Edinburghissa olen kyllä viettänyt aikaa monta päivää, mutta jotenkin en saa siitä otetta. Siellä on kyllä hienoja nähtävyyksiä ja hauskoja kahviloita, mutta ehkä se on liian suuri pala purtavaksi sen jälkeen kun on vieraillut kylissä ja pienissä kaupungeissa.

9
Edinburgh

Jotta tästä ei tule maratonpostausta, listaan loput vinkit tähän lyhyesti:

Nyt vaan reissua suunnittelemaan!