Talvijuttuja eli gulassikeittoa, kotoilua ja georgialaista ruokaa

No ei se talvi ihan vielä ole ohi. Ei auta muu kuin yrittää nähdä talven hyvät puolet.

Keitot ja pataruoat on ehdottomasti yksi sellainen. Viime viikolla innostuin tekemään pitkästä aikaa gulassikeittoa. Se on herkullista tomaattista lihakeittoa, johon paprika antaa täyteläisyyttä. Tein sitä tällä Ilta-Sanomien ohjeella, mutta oikaisin käyttämällä pakastejuureksia ja punaviinin jätin pois. Paprikajauhetta laitoin runsaasti – sitä ei oikein voi olla gulassikeitossa liikaa. Gulassikeitto on siitä jännä keitto, että se on seuraavana päivänä parempaa kun on saanut rauhassa tekeytyä. Niin nytkin.

20190127_162655

Ilokseni löysin K-kaupan pakastealtaasta Pirkan borchkeittoainekset, joihin lisätään vain vesi ja keitetään puolisen tuntia. Borchkeitto on tosi hyvää, mutta onnistun aina punajuurettamaan koko keittiöni kun yritän valmistaa siitä jotain. Siksi tuo Pirkan borckeitto oli kiva löytö ja voin sitä suositella. Keitosta tuli tosi hyvää. Päälle nokare creme fraichea ja voilá.

En ole talviurheilulajien ystävä, joten on tullut vietettyä paljon iltoja sisätiloissa. Se yleensä tietää hyvää näpertelyharrastukselleni. Viimeksi valmistui vanhasta ranskankielisestä kirjasta origamitähtiä, jotka sidoin köynnökseksi seinälle. Ohje tähtiin löytyy mm. täältä.

20190302_214300

Talvi on muuten myös loistava ajankohta georgialaiselle ruoalle. Erityisesti juustoista hatsapurileipää on ihana mutustaa kylmänä talvi-iltana. Se on tajuttoman hyvää ja täyttävää. Kun kävin jokin aika sitten tutustumassa Ville Haapasalon gruusialaiseen Purpur-ravintolaan, etsin listalta ensimmäisenä hatsapurin. Se oli niin iso, että vaikka jaoin sen seurueeni kanssa, oli loppu pakattava mukaan. (Hatsapuri toimii hyvin myös myöhemmin mikrossa lämmitettynä.)

20190215_174328

Purpur on kiva ravintola, jossa on lämmin tunnelma. Georgialainen keittiö käyttää paljon kasviksia ja juureksia, joten kasvissyöjätkin löytävät helposti listalta syötävää. Pääruoaksi söin hiillostettua lohta ja seuralaiseni valitsivat erilaisia vartaita eli sashlikejä. Jälkkäriksi otin vielä baklavaa ja sitten olinkin niin täynnä, että sain vyöryä kotiin.

 

Mainokset

Viisi ravintolavinkkiä Helsinkiin

Viime kuukausiin on mahtunut mukavia vierailuja minulle uusiin ravintoloihin. Esittelen niistä teille tässä viisi.

Kävin ystäväni kanssa Chapterissä, joka sijaitsee ihan Senaatintorin laidalla, mutta koska sisäänkäynti on sisäpihalla, en ollut itse havainnut ravintolaa ollenkaan aikaisemmin. Vanhaan taloon on runsas vuosi sitten sisustettu lämpimän tunnelmainen ravintola, josta on kaunis näkymä torille. Samettiset tuolit ja hämyinen valaistus loivat jännän tunnelman.

20181201_172323

Ruoka oli hyvää ja palvelu todella miellyttävää, vaikka pöytäkohtaisia tarjoilijoita ei ilmeisesti ollut. Kaikki olivat ystävällisiä ja rentoja. Hapanjuureen leivottu alkupalaleipä oli herkullista. Ruuissa oli hauskoja erityisyyksiä, esimerkiksi keittiöntervehdyksenä tuotiin alkukeitto, joka tarjoiltiin kauniista kahvikupista. Ihana ravintola!

Hyvin erityylinen paikka on Espoon Otaniemen Fat Lizard. Ravintola on suosittu ja tila on iso, joten voin kuvitella, että opiskelijat saattavat käyttää sitä myös etkoilupaikkana. Väkeä oli paljon, ja ruokaa sai odotella jonkin aikaa. Myöhemmin kuulin etten ollut ainoa jolle tuli tämä kokemus. Ruoka kuitenkin oli erinomaista. Tykkäsin kovasti!

20190111_185703.jpg

Paikka on tunnettu siitä, että joissain annoksissa on yhtenä ainesosana sirkkoja. Niitä oli kuitenkin vain muutamassa annoksessa, jotka eivät sattuneet omiksi valinnoikseni, joten sirkat jäivät tällä kertaa syömättä. Lohisalaatti oli raikas ja maultaan (positiivisesti) yllättävä.

Suuret odotukset mielessäni kävin nyt tammikuussa Ultimassa. Olin kuullut kehuja paikasta ja esteetikolle käynti on todella mieleinen. Ravintolasali on upea ja kaikki on kaunista. Valaistuselementit ovat taideteoksia ja jopa leipä on leikattu eritavalla kuin muualla.

20190126_184509

Valitsin ystäväni kanssa lyhemmän menun, jossa kaikki oli hyvää ja taidokasta. Koin varsinaisen vau-efektin vain pääruoan kohdalla, vaikka tämän hintaluokan ravintolassa toivoisi sellaista vähän useammin. Lieko syynä sitten liian korkeat odotukseni vai menun pituus. Kuulin nimittäin myöhemmin ystävältäni, että pidempi menu oli kokonaisuutena hyvin toimiva, joten ehkä minun täytyy käydä kokeilemassa sekin. Palvelu oli miellyttävää ja plussaa annan hyvästä ja omaperäisestä teevalikoimasta.

Vanha kunnon Salutorget on tasalaatuisen luotettava (ja siksi ehkä jonkun mielestä jopa vähän tylsä). Sillekin on onneksi paikkansa Helsingin ravintolaskenessä. Kalaruoat ovat siellä erinomaisia: toast skagen on juuri oikeanlainen ja pääruoan kala oli rapeaksi paahdettua. Kokki todella tietää mitä on tekemässä.

20181221_185305

Jälkiruoka kruunasi illan mukavasti ja vatsa oli täynnä. Tarjoilu ei aina ole ihan niin viimeisen päälle kuin kalliimmissa paikoissa, mutta eipä ole illan hintakaan yhtä korkea. Vanha pankkisali on mielenkiintoinen tila ravintolasalina.

Syksyn yllättäjä oli ravintola Ani Telakkakadulla. Se on turkkilainen ravintola, joka on toiminut jo vuodesta 1982. En ollut aiemmin kuullutkaan Anista tai turkkilaisesta ruoasta, ennen kuin siskoni ehdotti sitä tapaamispaikaksi.

20181116_165329

Söin moussakkaa, joka oli todella herkullista. Tarjolla on myös erilaisia mezejä, joita kannattaa myös tilata vaikka alkuruoaksi. Ruoka oli niin runsasta ja herkullista, että varmasti menen uudestaankin. Turkkilaisesta ruoasta löytyy muuten hyvin myös kasvisruokia. Kannattaa käydä kokeilemassa!

Iltapäiväteellä Kämpissä ja Ateneumissa

Pakkasin tänään viimein joulukoristeet laatikoihin odottamaan varastoon siirtoa. Joulu lienee siis viimeistään nyt ohi eikä sitä voi käyttää enää tekosyynä minkäänlaiseen lusmuiluun. Vietin niin rennon joulun, että saatoin vahingossa vaipua lievään talviuneen. Vuoden vaihteen aktiviteettini koostuivat lähinnä kirjojen lukemisesta, palapelin tekemisestä, nukkumisesta ja syömisestä. Hyvin rauhoittavaa, mutta eihän sitä kovin montaa viikkoa voi jatkaa.

Nyt on arki alkanut ja on aihetta aktivoitua myös täällä blogin puolella. Kovin paljoa erityistä kerrottavaa ei ole tapahtunut viime viikkoina, mutta viime vuodelta on vielä muutama postaus julkaisematta. Syksyllä minulla oli ilo päästä maistamaan iltapäiväteetä Ateneumin kahvilassa sekä Brasserie Kämpissä.

Ateneumin iltapäiväteetä tarjoillaan kahdelle hengelle eli yksin sitä ei valitettavasti voi valita. Mutta kahdelle tarjoilu onkin aika edullinen: 15 euroa/hlö. Tarjoiluun kuului neljänlaisia suolaisia leipäsiä sekä neljä makeaa makupalaa molemmille.

20180829_175649

Iltapäiväteetarjoilu ei ollut kovin perinteinen sisällöltään, itseasiassa siinä ei ollut mitään muuta perinteistä kuin kerrosvati ja se, että syötävät olivat sekä suolaisia että makeita. Siitä huolimatta pidin Ateneumin iltapäiväteestä valtavasti. Hinta-laatusuhteeltaan se oli loistava ja tee oli hyvää. Tämä oli raikas ja erilainen kokonaisuus.

Brasserie Kämpin iltapäiväteellä kävin työkaverini kanssa. Hän halusi päästä iltapäiväteelle, mutta läheisistä ei löytynyt toista yhtä paljon iltapäiväteekonsepteista nauttivaa kuin minä, joten hän kysyi lähtisinkö hänen kanssaan. ERITTÄIN MIELELLÄNI!

Hän valitsi paikaksi Brasserie Kämpin iltapäiväteen, joka olikin muuttunut sitten edellisen käyntini. Kokonaisuus on nyt edullisempi (25 euroa/hlö) ja suppeampi. Jos haluat käydä kokeilemassa, huomioi että varaus iltapäiväteelle on tehtävä etukäteen.

Juhlavaksi tarjoilun tekee Kämpin hieno ympäristö, valkeat liinat ja hopeiset tarjoiluvälineet. Tarjoiijat olivat englanninkielisiä ja tervehtimisestä lähtien palvelu hoitui englanniksi, mikä tuntui hiukan hassulta. Suomessa odotan suomenkielistä palvelua tai edes tervehtimistä suomeksi ja sitten selityksen miksi emme puhu suomea. Toki palvelu oli ystävällistä ja kaikki muu sujui mukavasti.

20181129_161205.jpg

Kämpin iltapäiväteetarjoilussa oli panostettu suolaisiin herkkuihin. Perinteitä oli kunnioitettu finger sandwicheillä ja skonsseilla hilloineen. Niiden lisäksi suolaisista suupaloista löytyi myös sieniquiche sekä katkaraputuulihatut. Suun sai lopuksi makeaksi suklaa-tyrnitikkarilla ja macaron-leivoksella.

Kokonaisuus oli kiva, mutta minun makuuni tästä puuttui yksi tai kaksi makeaa suupalaa, joita jäin lopuksi kaipaamaan. Yleensä nimittäin iltapäiväteetarjoiluissa on tarkka tasapaino suolaisen ja makean välillä. Tämä iltapäivätee sopii siis erityisen hyvin suolaisten herkkujen ystäville.

Tee oli hyvää ja nautimme sitä muutaman kannullisen. Vietimme mainion iltapäivän Kämpissä!

Ravintolat Mannos ja Jura

Olemme ystäväni kanssa jatkaneet tutustumista meille uusiin Helsingin ravintoloihin. Kaksi edellistä vierailuamme kohdistuivat molemmat Helsingin eteläkärkeen, toinen Maannokseen Telakkakadulla ja toinen Juraan Neitsytpolulla.

Maannoksen ilta tapahtui jo jokin aikaa sitten ja menu on varmasti vaihtunut sen jälkeen. Yleisesti ottaen ruoassa oli käytetty suomalaisia luonnonantimia kekseliäästi. Meille uusia yrttejä ja makuja oli paljon, mikä teki maistelumenun vieläkin yllätyksellisemmäksi. Ihan kaikki maut eivät lopulta olleet mieleeni, mutta vatsa kyllä täyttyi hyvin.

20180717_180334

Maannoksen ruoka on kasvispainotteista, vaikka lihaa ja kalaa on myös saatavilla. Ravintola pyrkii siihen, että yli 90 % raaka-aineista olisi kotimaisia, mikä on hieno ja kunnioitettava periaate. Annoksista välittyi fiilis, että kokki todellakin tuntee suomalaiset raaka-aineet kuin omat ajatuksensa. Aikamoista tietämystä oli vaatinut myös eri makujen yhdisteleminen niin onnistuneesti.

20180717_185419

Ravintola oli ilmeeltään vaalea, valoisa ja seesteinen. Satuimme ravintolaan rauhalliseen ajankohtaan, jolloin sali oli ehkä vain puolillaan, joten tunnelmakin oli rauhallinen. Erittäin miellyttävä kokemus!

Ravintola Jurassa vierailimme ihan muutama viikko sitten ja vaikka se ei ollut valoisa ja vaalea, tunnelma sielläkin oli rauhallinen. Ravintolasali on sisustettu klassisen kauniisti ja maustettu moderneilla yksityiskohdilla. Käytetyt värit ja sisustusratkaisut olivat levollisia ja vaikka pieni ravintolasali olisi täynnä, en usko että äänitaso nousisi häiritsevän korkealle.

20181013_172016

Valaistus oli sen verran hämärä, että ruokakuvat valitettavasti vähän epäonnistuivat. Ruoka itsessään oli kekseliästä. Alkuruoissa oli käytetty juureksia luovalla ja yllätyksellisellä tavalla. Tilasimme ystäväni kanssa pääruoaksi eri annokset ja sovimme syövämme ne puoliksi. Nerokas idea! En olisi muuten tullut maistaneeksi kaalia viidellä tavalla, joka oli mielenkiintoinen annos. Karitsa oli suorastaan herkullista.  Jälkiruoat olivat suussa sulavia ja loistava päätös hyvälle illalliselle.

Tykkäsin Juran palvelusta ja keskustelevasta asenteesta erityisesti annoksen maistumista kysyttäessä. Vaikutti siltä, että kokki oli oikeasti kiinnostunut siitä, miten koimme kokonaisuuden. Virkistävää.

Voin lämpimästi suositella molempia ravintoloita!

Helsingin ihanat kahvilat

Kirjoittelin tammikuussa täällä Helsingin kahviloista, joissa olin käynyt edellisenä kesänä. Niistä Kuppi ja Muffini on pistänyt pillit pussiin. Harmittaa, sillä se oli yksi lempikahviloistani. Toivottavasti sen tiloissa syksyllä avattava Hygge on yhtä ihana. Tässä postauksessa kerron seitsemän uutta tai vanhaa kahvilaa, joissa olen käynyt tänä kesänä.

1) Silvoplee
Olen pitkään käynyt ystäväni kanssa säännöllisen epäsäännöllisesti avantouimassa Kulttuurisaunalla. Toisinaan saunomisen ja uimisen jälkeen on mukava istahtaa vielä teelle. Ihan vasta äskettäin keksimme, että kahvilaravintola Silvoplee sijaitsee kätevän matkan päässä Kulttuurisaunasta ja on melkein matkan varrella Merihaasta keskustaan (no okei, ei ihan, mutta koukkaus ei ole pitkä).

Vielä en ole päässyt maistamaan Silvopleen kasvisravintolan tarjontaa, mutta kahvila on nyt tullut tutuksi. Siellä on tarjolla monipuolisesti suolaista ja makeaa sekä tervellisiä vaihtoehtoja. Smoothiet, raakapuurot ja raakakakut näyttävät ja ovat herkullisia. Osassa raakaleivonnaisia käytetään makeutukseen hunajaa, joten ne ovat makeampia kuin esimerkiksi taatelilla makeutetut.

20180713_120652

2) Bon Temps
Mannerheimintien varrella Meilahdessa on kiva kahvila Bon Temps, joka on lähellä asuvien suosiossa. Olen kulkenut siitä ohi lukemattomia kertoja enkä ihan ymmärrä miksi kävin siellä vasta tänä kesänä. Mutta hyvä että viimein kävin siellä, sillä konsepti on mainio: pienessä kahvilassa on tosi monipuoliset tarjoilut ja ihania aamupalavaihtoehtoja.

20180713_101236

3) Taideterassi
Kesällä huomasin Facebookin mainostavan Taideterassi-kahvilaa. Paikka oli tuntematon minulle mutta mainoksen valokuvat kiinnostavia. Kyseessä on Linnunlaulun Sinisen huvilan länsipuolella oleva terassikahvila. Moni tietää Sinisen huvilan eteläpuolella olevan kahvilan, mutta tämä on siis eri paikka.

Taideterassin valikoima oli myös monipuolinen. Erityisesti kiinnitin huomiota vegaanisiin vaihtoehtoihin kuten korvapuusteihin ja suklaakakkuun. Paljon muutakin herkullista kahvilasta löytyi ja tietenkin loistava näköala Töölönlahdelle ja Oopperatalolle.

20180713_111755

4) Cafe Ekberg
Bulevardin vanha kunnon cafe Ekberg on pettämätön. Jos etsit perinteisiä leivonnaisia kuten napoleon- tai aleksanterin leivoksia, täältä löydät niitä. Ekberg on yksi harvoja Helsingin kahviloita, joissa on vielä pöytiintarjoilu – hauska kuriositeetti, joka tosin hidastaa kahvittelua jonkin verran.

Ekbergin leipomo pääsi otsikoihin, kun se remontoitiin ja avattiin uudestaan alkuvuodesta. Moni koki, että uusi sisustus ei kunnioittanut tarpeeksi kahvila-konditorian pitkää historiaa. Kahvilan puoli on kuitenkin edelleen sisustettu perinteiseen 1900-luvun alun tunnelmaan, joten siellä voi hetken kuvitella olevansa jossain muualla kuin 2018 vuoden Helsingissä.

20180713_142205

5) Cafe Succès
Ranskalainen cafe Succès löytyy Korkeavuorenkadun eteläpäästä. Kävin siellä kuumana kesäisenä iltapäivänä, jolloin tarjoiluvaihtoehdot olivat vaatimattomat, mutta kahvila onkin ranskalaistyylinen katukahvila, joissa yleensäkään ei ole suuria tarjoiluja.

Teekupin ja suussasulavan suklaamuffinin parissa oli hauska katsella leppoisan Korkeavuorenkadun meininkiä ja ohikulkijoita. Lähistöllä on muuten ihana paperitavarakauppa Papershop!

20180713_151559

6) Cafe Viola
Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan ohessa on vanhassa puutalossa kahvila Viola, jossa on tarjolla lounasta sekä pientä suolaista ja makeaa välipalaa. Valikoima ei ole erityisen laaja, mutta riittävä mukavalle kahvitteluhetkelle. Puutalon sisustus kunnioittaa talon historiaa ja ulkona on kiva terassi.

20180713_132658

7) Ihana kahvila Baari
Tammikuun postauksessa kerroin Ihana-kahvilasta, joka on ulkoilmakahvila Sompasaaressa. Sattumalta törmäsin muutama viikko sitten saman konseptin kivijalkakahvilaan Aleksanterinkadulla. Kahvilan nimeä en nähnyt ulkopuolella, mutta hintalaput leivonnaisten päällä oli tehty samalla kauniilla tekniikalla kuin Sompasaaren kahvilankin.

Kahvila on kotoisa ja sisustettu eriparihuonekaluilla ja söpöillä vanhoilla sohvilla. Oikein hurmaavaa!

20180714_144636

Mukavia kahvilahetkiä!

Ravintola Shelter – vahva suositus!

Viides ravintolakokeilumme ystäväni L:n kanssa kohdistui Shelteriin Katajanokalle. (Kerroin täällä aloittamastamme ravintolaharrastuksesta.) Oli kuulkaa sellainen ravintola, että sai meiltä varauksettomat suositukset ja täydet pisteet kaikessa! Meillä oli tosi onnistunut ravintolailta.

20180616_171523

Shelter sijaitsee Uspenskin katedraalin suojeluksessa Katajanokan vanhoissa punatiilirakennuksissa. Ravintola on väritykseltään hyvin tumma, lähes musta, ja talvella se on kynttilöiden valossa varmasti tunnelmallinen. Nyt kesäisenä päivänä valo tulvi ikkunoista ja valaisi ravintolan tehokkaasti.

Vaikutti siltä, että jokainen yksityiskohta ravintolassa on tarkkaan harkittu. Erityisesti ihastuin keraamisiin lautasiin ja vesikuppeihin. Visuaalinen harkinta jatkui annoksissa, jotka niin ikään olivat esteettisesti luotuja. Ravintolan värit olivat rauhoittavia ja tunnelmallisia.

20180616_171534

Me molemmat pidämme ruokayllätyksistä, joten tilasimme chef’s menun. Niitä on kolmen, neljän ja viiden ruokalajin pituisina ja me valitsimme niistä keskimmäisen eli neljän ruokalajin menun.

Alkuun saimme perunarieskaa porkkanahummuksella, marinoiduilla retiiseillä ja kuttujuustolla. Yksinkertainen annos oli herkullinen ja erityisesti porkkanahummus oli nannaa.

20180616_174212

Seuraavaksi saimme grillattua mustekalaa, joka yleensä ei ole kummankaan meidän suosikki. Tämä oli kuitenkin valmistettu niin hyvin, että pidimme annoksesta ja hämmästelimme miten mustekalan lihan rakenne vaikutti ihan kanalta. Kolmas ruokalaji oli lammasta, mutta sitä ei löydy enää Shelterin nykyiseltä ruokalistalta. Se oli myös todella hyvää.

Jälkiruoaksi saimme sitruunaverbanalla maustettua valkosuklaata sitruunasherbetillä ja maitomarengilla. Tässä oli jälleen annos, jota en olisi poiminut listalta, mutta joka todella kruunasi hyvän illallisen. Annoksen eri maut täydensivät toisiaan loistavasti, vaikka yksittäin ne olivat aika mitättömiä. Se on mielestäni loistavan kokin merkki, kun pystyy luomaan sellaisia annoksia. Ystäväni sanoin kaikki neljä annosta hyväilivät makuhermoja.

Meitä palveli useampi tarjoilija illan aikana ja saimme poikkeuksetta kaikilta hyväntuulista ja asiakkaan huomioivaa palvelua.

Shelter, 10 pistettä ja papukaijamerkki! I’ll be back.

20180616_195716

Päiväretkellä Porvoossa

Sain ystävältä Piikkipaatsamalta joululahjaksi lupauksen viedä minut iltapäiväteelle Porvooseen. Monen sattuman summana iltapäivätee vaihtui maaliskuussa päivälliseen Porvoossa, kun tulimme sopineeksi ajankohdaksi sellaisen lauantain, jolloin Porvoossa ei tarjoiltukaan iltapäiväteetä. Eipä se minua haitannut, Porvoossa on niin paljon hyviä ruokapaikkoja.

Pääsen harvoin käymään Porvoossa, vaikka se on maantieteellisesti niin lähellä Helsinkiä. Bussilla ei tule lähdettyä ja autoa en omista. Pitäisi kyllä ryhdistäytyä tässä asiassa, koska Porvoossa on aina niin mukava käydä.

Maaliskuussa, kun ystäväni kanssa sitten lähdimme Porvooseen, oli vielä lunta maassa. Se tuntuu nyt niin kovin kaukaiselta. Vanhan kaupungin putiikkeja oli silti mukava kierrellä. Yhdestä sisustuskaupasta löysin suomalaista designia olevan leikkuulaudan syntymäpäivälahjaksi toiselle ystävälle.

20180324_120333

Porvoon ihanien putiikkien yhteydessä on mainittava myös By Pias -vaateliike, joka on alkujaan Porvoosta. Nykyään liikkeitä on useita ympäri Suomea, myös Helsingissä. By Piasilla on muun muassa ihania pellavavaatteita, jotka varsinkin nyt kesällä ovat mukavan vilpoisia päällä. Ostin heiltä juuri vaaleansinisen pellavatunikan, johon olen aivan rakastunut.

Mutta takaisin Porvooseen. Pikkuputiikkien koluamisen lomassa kävimme teellä Cafe Postresissa. Meillä oli iltapäivällä pöytävaraus Sinneen, joten päätimme ottaa teekannujen lisäksi runebergintortun puoliksi. Ja millainen torttu se olikaan! Olen edelleen perinteisen runebergintortun ystävä, mutta tämä tuunattu kyllä melkein vetää sille vertoja.

20180324_104745

Pidin kovasti Postresista ja sinne palaan vielä uudestaan. Tarjoilut olivat monipuolisia ja tee hyvää. Kahvilan omassa uunissa paistettu leipä tuoksui niin hyvältä, että se oli viedä järjen. Myös jäätelöä, gelatoa, olisin maistanut, ellei illallisvaraus Sinneen olisi ollut ihan pian.

Kävelimme kaupungin keskustan poikki ja viimein koitti illallisaikamme. En voinut olla vertaamatta mielessäni Sinneä toiseen Porvoon suosikkiini Zum Beispieliin. Sinnen ravintolasali oli avara ja valoisa. Kuitenkin kodikkuudessa se vähän häviää Zum Beispielille.

20180324_130911

Ruoassa ei sen sijaan yhtään. Sinnessä minulle tarjoiltu ruoka oli monella tapaa taivaallista. Sinnen a la carte -lista on vaihtunut varmaan jo moneen kertaan maaliskuisen vierailuni jälkeen, joten valitsemieni annosten yksityiskohdat eivät ole merkityksellisiä. Sen sijaan sanon vaan, että Sinnessä todella osataan tehdä hyvää ruokaa.

20180324_131050

Mukavan päivän ja herkullisen päivällisen jälkeen oli hyvä huristella takaisin kotiin Helsinkiin!