Ravintolat Mannos ja Jura

Olemme ystäväni kanssa jatkaneet tutustumista meille uusiin Helsingin ravintoloihin. Kaksi edellistä vierailuamme kohdistuivat molemmat Helsingin eteläkärkeen, toinen Maannokseen Telakkakadulla ja toinen Juraan Neitsytpolulla.

Maannoksen ilta tapahtui jo jokin aikaa sitten ja menu on varmasti vaihtunut sen jälkeen. Yleisesti ottaen ruoassa oli käytetty suomalaisia luonnonantimia kekseliäästi. Meille uusia yrttejä ja makuja oli paljon, mikä teki maistelumenun vieläkin yllätyksellisemmäksi. Ihan kaikki maut eivät lopulta olleet mieleeni, mutta vatsa kyllä täyttyi hyvin.

20180717_180334

Maannoksen ruoka on kasvispainotteista, vaikka lihaa ja kalaa on myös saatavilla. Ravintola pyrkii siihen, että yli 90 % raaka-aineista olisi kotimaisia, mikä on hieno ja kunnioitettava periaate. Annoksista välittyi fiilis, että kokki todellakin tuntee suomalaiset raaka-aineet kuin omat ajatuksensa. Aikamoista tietämystä oli vaatinut myös eri makujen yhdisteleminen niin onnistuneesti.

20180717_185419

Ravintola oli ilmeeltään vaalea, valoisa ja seesteinen. Satuimme ravintolaan rauhalliseen ajankohtaan, jolloin sali oli ehkä vain puolillaan, joten tunnelmakin oli rauhallinen. Erittäin miellyttävä kokemus!

Ravintola Jurassa vierailimme ihan muutama viikko sitten ja vaikka se ei ollut valoisa ja vaalea, tunnelma sielläkin oli rauhallinen. Ravintolasali on sisustettu klassisen kauniisti ja maustettu moderneilla yksityiskohdilla. Käytetyt värit ja sisustusratkaisut olivat levollisia ja vaikka pieni ravintolasali olisi täynnä, en usko että äänitaso nousisi häiritsevän korkealle.

20181013_172016

Valaistus oli sen verran hämärä, että ruokakuvat valitettavasti vähän epäonnistuivat. Ruoka itsessään oli kekseliästä. Alkuruoissa oli käytetty juureksia luovalla ja yllätyksellisellä tavalla. Tilasimme ystäväni kanssa pääruoaksi eri annokset ja sovimme syövämme ne puoliksi. Nerokas idea! En olisi muuten tullut maistaneeksi kaalia viidellä tavalla, joka oli mielenkiintoinen annos. Karitsa oli suorastaan herkullista.  Jälkiruoat olivat suussa sulavia ja loistava päätös hyvälle illalliselle.

Tykkäsin Juran palvelusta ja keskustelevasta asenteesta erityisesti annoksen maistumista kysyttäessä. Vaikutti siltä, että kokki oli oikeasti kiinnostunut siitä, miten koimme kokonaisuuden. Virkistävää.

Voin lämpimästi suositella molempia ravintoloita!

Mainokset

Helsingin ihanat kahvilat

Kirjoittelin tammikuussa täällä Helsingin kahviloista, joissa olin käynyt edellisenä kesänä. Niistä Kuppi ja Muffini on pistänyt pillit pussiin. Harmittaa, sillä se oli yksi lempikahviloistani. Toivottavasti sen tiloissa syksyllä avattava Hygge on yhtä ihana. Tässä postauksessa kerron seitsemän uutta tai vanhaa kahvilaa, joissa olen käynyt tänä kesänä.

1) Silvoplee
Olen pitkään käynyt ystäväni kanssa säännöllisen epäsäännöllisesti avantouimassa Kulttuurisaunalla. Toisinaan saunomisen ja uimisen jälkeen on mukava istahtaa vielä teelle. Ihan vasta äskettäin keksimme, että kahvilaravintola Silvoplee sijaitsee kätevän matkan päässä Kulttuurisaunasta ja on melkein matkan varrella Merihaasta keskustaan (no okei, ei ihan, mutta koukkaus ei ole pitkä).

Vielä en ole päässyt maistamaan Silvopleen kasvisravintolan tarjontaa, mutta kahvila on nyt tullut tutuksi. Siellä on tarjolla monipuolisesti suolaista ja makeaa sekä tervellisiä vaihtoehtoja. Smoothiet, raakapuurot ja raakakakut näyttävät ja ovat herkullisia. Osassa raakaleivonnaisia käytetään makeutukseen hunajaa, joten ne ovat makeampia kuin esimerkiksi taatelilla makeutetut.

20180713_120652

2) Bon Temps
Mannerheimintien varrella Meilahdessa on kiva kahvila Bon Temps, joka on lähellä asuvien suosiossa. Olen kulkenut siitä ohi lukemattomia kertoja enkä ihan ymmärrä miksi kävin siellä vasta tänä kesänä. Mutta hyvä että viimein kävin siellä, sillä konsepti on mainio: pienessä kahvilassa on tosi monipuoliset tarjoilut ja ihania aamupalavaihtoehtoja.

20180713_101236

3) Taideterassi
Kesällä huomasin Facebookin mainostavan Taideterassi-kahvilaa. Paikka oli tuntematon minulle mutta mainoksen valokuvat kiinnostavia. Kyseessä on Linnunlaulun Sinisen huvilan länsipuolella oleva terassikahvila. Moni tietää Sinisen huvilan eteläpuolella olevan kahvilan, mutta tämä on siis eri paikka.

Taideterassin valikoima oli myös monipuolinen. Erityisesti kiinnitin huomiota vegaanisiin vaihtoehtoihin kuten korvapuusteihin ja suklaakakkuun. Paljon muutakin herkullista kahvilasta löytyi ja tietenkin loistava näköala Töölönlahdelle ja Oopperatalolle.

20180713_111755

4) Cafe Ekberg
Bulevardin vanha kunnon cafe Ekberg on pettämätön. Jos etsit perinteisiä leivonnaisia kuten napoleon- tai aleksanterin leivoksia, täältä löydät niitä. Ekberg on yksi harvoja Helsingin kahviloita, joissa on vielä pöytiintarjoilu – hauska kuriositeetti, joka tosin hidastaa kahvittelua jonkin verran.

Ekbergin leipomo pääsi otsikoihin, kun se remontoitiin ja avattiin uudestaan alkuvuodesta. Moni koki, että uusi sisustus ei kunnioittanut tarpeeksi kahvila-konditorian pitkää historiaa. Kahvilan puoli on kuitenkin edelleen sisustettu perinteiseen 1900-luvun alun tunnelmaan, joten siellä voi hetken kuvitella olevansa jossain muualla kuin 2018 vuoden Helsingissä.

20180713_142205

5) Cafe Succès
Ranskalainen cafe Succès löytyy Korkeavuorenkadun eteläpäästä. Kävin siellä kuumana kesäisenä iltapäivänä, jolloin tarjoiluvaihtoehdot olivat vaatimattomat, mutta kahvila onkin ranskalaistyylinen katukahvila, joissa yleensäkään ei ole suuria tarjoiluja.

Teekupin ja suussasulavan suklaamuffinin parissa oli hauska katsella leppoisan Korkeavuorenkadun meininkiä ja ohikulkijoita. Lähistöllä on muuten ihana paperitavarakauppa Papershop!

20180713_151559

6) Cafe Viola
Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan ohessa on vanhassa puutalossa kahvila Viola, jossa on tarjolla lounasta sekä pientä suolaista ja makeaa välipalaa. Valikoima ei ole erityisen laaja, mutta riittävä mukavalle kahvitteluhetkelle. Puutalon sisustus kunnioittaa talon historiaa ja ulkona on kiva terassi.

20180713_132658

7) Ihana kahvila Baari
Tammikuun postauksessa kerroin Ihana-kahvilasta, joka on ulkoilmakahvila Sompasaaressa. Sattumalta törmäsin muutama viikko sitten saman konseptin kivijalkakahvilaan Aleksanterinkadulla. Kahvilan nimeä en nähnyt ulkopuolella, mutta hintalaput leivonnaisten päällä oli tehty samalla kauniilla tekniikalla kuin Sompasaaren kahvilankin.

Kahvila on kotoisa ja sisustettu eriparihuonekaluilla ja söpöillä vanhoilla sohvilla. Oikein hurmaavaa!

20180714_144636

Mukavia kahvilahetkiä!

Ravintola Shelter – vahva suositus!

Viides ravintolakokeilumme ystäväni L:n kanssa kohdistui Shelteriin Katajanokalle. (Kerroin täällä aloittamastamme ravintolaharrastuksesta.) Oli kuulkaa sellainen ravintola, että sai meiltä varauksettomat suositukset ja täydet pisteet kaikessa! Meillä oli tosi onnistunut ravintolailta.

20180616_171523

Shelter sijaitsee Uspenskin katedraalin suojeluksessa Katajanokan vanhoissa punatiilirakennuksissa. Ravintola on väritykseltään hyvin tumma, lähes musta, ja talvella se on kynttilöiden valossa varmasti tunnelmallinen. Nyt kesäisenä päivänä valo tulvi ikkunoista ja valaisi ravintolan tehokkaasti.

Vaikutti siltä, että jokainen yksityiskohta ravintolassa on tarkkaan harkittu. Erityisesti ihastuin keraamisiin lautasiin ja vesikuppeihin. Visuaalinen harkinta jatkui annoksissa, jotka niin ikään olivat esteettisesti luotuja. Ravintolan värit olivat rauhoittavia ja tunnelmallisia.

20180616_171534

Me molemmat pidämme ruokayllätyksistä, joten tilasimme chef’s menun. Niitä on kolmen, neljän ja viiden ruokalajin pituisina ja me valitsimme niistä keskimmäisen eli neljän ruokalajin menun.

Alkuun saimme perunarieskaa porkkanahummuksella, marinoiduilla retiiseillä ja kuttujuustolla. Yksinkertainen annos oli herkullinen ja erityisesti porkkanahummus oli nannaa.

20180616_174212

Seuraavaksi saimme grillattua mustekalaa, joka yleensä ei ole kummankaan meidän suosikki. Tämä oli kuitenkin valmistettu niin hyvin, että pidimme annoksesta ja hämmästelimme miten mustekalan lihan rakenne vaikutti ihan kanalta. Kolmas ruokalaji oli lammasta, mutta sitä ei löydy enää Shelterin nykyiseltä ruokalistalta. Se oli myös todella hyvää.

Jälkiruoaksi saimme sitruunaverbanalla maustettua valkosuklaata sitruunasherbetillä ja maitomarengilla. Tässä oli jälleen annos, jota en olisi poiminut listalta, mutta joka todella kruunasi hyvän illallisen. Annoksen eri maut täydensivät toisiaan loistavasti, vaikka yksittäin ne olivat aika mitättömiä. Se on mielestäni loistavan kokin merkki, kun pystyy luomaan sellaisia annoksia. Ystäväni sanoin kaikki neljä annosta hyväilivät makuhermoja.

Meitä palveli useampi tarjoilija illan aikana ja saimme poikkeuksetta kaikilta hyväntuulista ja asiakkaan huomioivaa palvelua.

Shelter, 10 pistettä ja papukaijamerkki! I’ll be back.

20180616_195716

Päiväretkellä Porvoossa

Sain ystävältä Piikkipaatsamalta joululahjaksi lupauksen viedä minut iltapäiväteelle Porvooseen. Monen sattuman summana iltapäivätee vaihtui maaliskuussa päivälliseen Porvoossa, kun tulimme sopineeksi ajankohdaksi sellaisen lauantain, jolloin Porvoossa ei tarjoiltukaan iltapäiväteetä. Eipä se minua haitannut, Porvoossa on niin paljon hyviä ruokapaikkoja.

Pääsen harvoin käymään Porvoossa, vaikka se on maantieteellisesti niin lähellä Helsinkiä. Bussilla ei tule lähdettyä ja autoa en omista. Pitäisi kyllä ryhdistäytyä tässä asiassa, koska Porvoossa on aina niin mukava käydä.

Maaliskuussa, kun ystäväni kanssa sitten lähdimme Porvooseen, oli vielä lunta maassa. Se tuntuu nyt niin kovin kaukaiselta. Vanhan kaupungin putiikkeja oli silti mukava kierrellä. Yhdestä sisustuskaupasta löysin suomalaista designia olevan leikkuulaudan syntymäpäivälahjaksi toiselle ystävälle.

20180324_120333

Porvoon ihanien putiikkien yhteydessä on mainittava myös By Pias -vaateliike, joka on alkujaan Porvoosta. Nykyään liikkeitä on useita ympäri Suomea, myös Helsingissä. By Piasilla on muun muassa ihania pellavavaatteita, jotka varsinkin nyt kesällä ovat mukavan vilpoisia päällä. Ostin heiltä juuri vaaleansinisen pellavatunikan, johon olen aivan rakastunut.

Mutta takaisin Porvooseen. Pikkuputiikkien koluamisen lomassa kävimme teellä Cafe Postresissa. Meillä oli iltapäivällä pöytävaraus Sinneen, joten päätimme ottaa teekannujen lisäksi runebergintortun puoliksi. Ja millainen torttu se olikaan! Olen edelleen perinteisen runebergintortun ystävä, mutta tämä tuunattu kyllä melkein vetää sille vertoja.

20180324_104745

Pidin kovasti Postresista ja sinne palaan vielä uudestaan. Tarjoilut olivat monipuolisia ja tee hyvää. Kahvilan omassa uunissa paistettu leipä tuoksui niin hyvältä, että se oli viedä järjen. Myös jäätelöä, gelatoa, olisin maistanut, ellei illallisvaraus Sinneen olisi ollut ihan pian.

Kävelimme kaupungin keskustan poikki ja viimein koitti illallisaikamme. En voinut olla vertaamatta mielessäni Sinneä toiseen Porvoon suosikkiini Zum Beispieliin. Sinnen ravintolasali oli avara ja valoisa. Kuitenkin kodikkuudessa se vähän häviää Zum Beispielille.

20180324_130911

Ruoassa ei sen sijaan yhtään. Sinnessä minulle tarjoiltu ruoka oli monella tapaa taivaallista. Sinnen a la carte -lista on vaihtunut varmaan jo moneen kertaan maaliskuisen vierailuni jälkeen, joten valitsemieni annosten yksityiskohdat eivät ole merkityksellisiä. Sen sijaan sanon vaan, että Sinnessä todella osataan tehdä hyvää ruokaa.

20180324_131050

Mukavan päivän ja herkullisen päivällisen jälkeen oli hyvä huristella takaisin kotiin Helsinkiin!

Ravintola Onda

Minulla on ilokseni ollut viime aikoina monia mahdollisuuksia tutustua uusiin ravintoloihin. Talvella tuli käytyä tosi vähän missään. Ehkä tämä on kesän ja valon mukanaan tuomaa aktivoitumista.

Siskoni aloitteesta kävimme taannoin kokeilemassa Ondaa, joka sijaitsee Sörnäisissä. Ravintola on perustettu vanhaan makasiinirakennukseen ja sillä on mainio tilava terassi, joka on varmasti aurinkoisella säällä suosittu.

20180503_165441

Ondassa tuli maisteltua uusia makuja samalla kun vaihdoimme siskoni ja äitini kanssa kuulumisia. Söin alkuruoaksi paahdettua kotijuustoa, joka oli yhdistetty pinjansiemeniin, hasselpähkinään, rapeaan kaprikseen, paahdettuun voihin ja viinirypälehilloon. Annos oli esteettisen kaunis ja todella herkullinen. Se oli paras uusi makuelämys, mitä olin pitkään aikaan maistanut.

20180503_171325

Pääruoan lammasburger, kuzu burger, katosi nopeasti lautaseltani viimeistä bataattiranskalaista myöten. Myös jälkkäri, karamellisoitu leipävanukas, oli herkullinen ja jotenkin kovin kotoisa. Monet Ondan annokset saa vegaanisena ja gluteenittomana.

20180503_181330

Ondan ravintolasali on sisustettu pelkistetysti. Sairaalamaiset lamput antavat miljöölle teollisen vaikutelman, mutta ravintola on silti kodikas. Ondan verkkosivuilta luin, että lauantaisin siellä tarjoillaan perulaista brunssia. Se kuulostaa niin mielenkiintoiselta, että pitää käydä kokeilemassa joku kerta!

Ravintolat Spis ja Pastis

Kaverini harmitteli minulle sitä, että hänen tulee käytyä hirveän harvoin ravintoloissa syömässä. Koska itselläni oli sama harmitus, sovimme jatkossaa käyvämme yhdessä 1-2 kuukauden välein kokeilemassa jotain uutta ravintolaa.

Ensimmäinen kokeilumme oli Passio, josta kirjoitin täällä. Toinen kokeilumme kohdistui Spis-ravintolaan, joka sijaitsee Kasarmikadulla.

20180414_173212

Spis on pitkään ollut käyntikohteideni listalla, mutten oikeastaan ole tiennyt siitä nimeä lukuunottamatta mitään. Yllätyin kuinka pikkuruinen ravintola se oikeasti olikaan. Asiakaspaikkoja taisi olla vain tusina! Ravintolahuone oli siis aika intiimi tila, mutta silti fiksusti sisustettu, sillä en muista häiriintyneeni viereisen pöydän keskusteluista tai muusta hälinästä. Sen sijaan olo oli aika erityinen, kun tiesin ettei annoksia ole valmistettu liukuhihnalla. Tai ainakin aika lyhyellä liukuhihnalla sitten.

20180414_173516

Valitsimme ystäväni kanssa lyhyen maistelumenun, johon kuuluu neljä ruokalajia. Siihen kuitenkin kuului niin monta keittiön tervehdystä ja väliruokaa, että sekosin vähän laskuissa. Päällimmäiseksi muistoksi ruoasta jäi raikkaus ja suomalaisuus.

Ruokalajeissa oli käytetty paljon juureksia ja maut olivat puhtaita. Erityisesti mieleeni jäi lonkerosorbetti, joka huuhteli suun ennen seuraavaa ruokalajia sekä jälkiruoaksi tarjoiltu tyrniä ja valkosuklaata kuusenkerkkävaahdolla. Pääruoaksi tarjoiltiin karitsaa, joka suli suuhun. Kaikki ruoka oli esteettisen kaunista. Arvostan!

20180414_191209

Pidin Spis-ravintolasta todella paljon. Kolmas ravintolakokeilumme tapahtui Turun Rosterissa, josta kirjoitin täällä. Neljäs vierailukohde oli Spis’n kulman takana ranskalainen ravintola Pastis.

Pastiksella on hieno sijainti siinä mielessä, että sen suloiselle terassille paistaa ilta-aurinko. Pikku-Roban kauniita taloja on varmasti hauska katsella istuessaan lasillisella. Meillä oli pöytä sisällä ravintolassa, joka on sisustettu aika ranskalaiseen tyyliin pelkistetysti. Päähuomio onkin ruoassa.

Tämä ravintolakäyntimme ei valitettavasti ollut ihan yhtä onnistunut kuin Spis’ssä. Tarjoilu Pastis’ssa (kolmen eri tarjoilijan toimesta) oli vähän tylyä ja huolimatonta. Ehkä ranskalaisuus oli viety tässä suhteessa vähän turhan pitkälle?

Ruoaksi valitsin listalta sammakonreisiä ja pääruoaksi parsaa mustekalan eli pulpon kanssa. Molemmat annokset olivat tunnistettavan ranskalaisia ja maustettu hyvin. Pastis on kyllä ranskalaisen ruoan ystävän must-paikka. Jälkiruoaksi pyysin keittiötä yhdistämään kahdesta jälkiruoka-annoksesta minulle raparperisorbettia ja pistaasijäätelöä, kun mieleni teki saada jotain raikasta. Ne olivat herkullisia!

20180519_171239.jpg

Tällä neljännellä ravintolavierailulla keksimme oman pisteytyssysteemin, jota alamme pitää käymistämme paikoista. Stay tuned – esittelen täällä blogissa seuraavatkin ravintolakokeilumme!

Herkuttelijan viikonloppu Turussa

Kävin herkuttelureissulla Turussa tässä yksi viikonloppu. Turkuhan on tunnettu loistavista ravintoloistaan ja tälläkin kertaa pääsin tutustumaan yhteen uuteen ravintolaan, Hämeenkadulle avattuun ravintola Kuoreen.

Kuori on siitä harvinainen ravintola, että se tarjoilee pelkästään kasvisruokaa, ja vieläpä fine-dine kasvisruokaa. En ollut aikaisemmin vastaavassa ravintolassa käynytkään, joten en oikein tiennyt mitä odottaa.

Odotin sitten mitä tahansa, todellisuus oli paljon ihmeellisempi. Valitsimme kolmen tyttökaverini kanssa kuuden ruokalajin maistelumenun, jossa käytännössä taisi kyllä tulla lähes tusinan verran annoksia kun keittiön tervehdyksetkin laski mukaan. Menin itse ihan sekaisin laskuissa ja vaihdoimme ystävien kanssa hämmentyneitä katseita kun ruokalajeja seurasi toisensa perään.

Onneksi annokset olivat pieniä, usein muutamia suupaloja vain. Maut olivat jännittäviä ja mielenkiintoisia, eikä mieleeni missään vaiheessa tullut kaivata lihaa. Annoksista puuttui kaikki tylsyys ja mauttomuus! En enää pysty raportoimaan mitä kaikkea söimme, mutta kaikki oli kyllä omalla tavallaan hyvää. Voin lämpimästi suositella maistelumenua, mutta kannattaa varautua ähkyuhkaan!

Ravintola itsessään oli suosittu ja täynnä, mikä teki siitä hälyisän. Paikka vaikutti aika trendikkäältä kun katseli muita vieraita ja ravintolan tyyliä. Muutama porukka varmasti jatkoi sieltä baariinkin. Tunnelma oli varsin rento.

Seuraava aamupäivä meidän porukan osalta kului kaupoissa kierrellessä, Turun keskustassa ne kun ovat mukavan lähekkäin. Bongasin myös kaksi uutta liikettä torin vierestä Forumista. Puf Design Market myy kotimaista muotoilua, niin vaatteita, asusteita kuin esineitäkin, ja Mandragora kahvia, teetä ja suklaata.

20180317_142006

Shoppailun ohessa täytyi päästä lepuuttamaan jalkoja ja suuntasin Aurajoen rannalle cafe Carré’hen. Se on kotoisa kahvila, jonka ikkunoista näkee Vähätorille vanhan kirjaston eteen ja Aurajoelle. Kahvilassa on monipuolinen valikoima suolaista ja makeaa. Itse iloitsin haudutetusta teestä. Yksi ystävistäni liittyi hetken kuluttua seuraani ja valitsi kermavaahtokaakaon, joka aiheutti minussa pientä annoskateutta. Ensi kerralla sellainen siis!

Turku on kyllä oikea herkuttelijoiden paratiisi!