Tammikuu on minulle vuoden rankin aika. Vaikka optimistit kovasti hehkuttavat pitenevää päivää, eivät muutamat lisäminuutit valoa päivässä vaikuta kovin merkittävästi ainakaan minuun. Voisin edelleen mennä työpäivän jälkeen suoraan nukkumaan ja jatkaa yöunia kellon ympäri. Onneksi osaan jo luottaa siihen, että tämä helpottaa maaliskuussa ja aktiivisempi elämä voi taas alkaa.
Iloitsen joka talvi lisääntyvistä valoinstallaatioista, -näyttelyistä ja -karnevaaleista, jotka nykytekniikka meille mahdollistaa. Olen innoissani kiertänyt LuxHelsingin vuosittain (tänä vuonna se on vasta helmikuun lopussa – pöh!) ja poiminut kulttuuritarjonnasta valoon liittyvät näyttelyt. Tänä talvena sellainen löytyy Hyvinkäältä, 45 minuutin junamatkan päässä Helsingistä.
Liz Westin yksityisnäyttely In Physical Reality Hyvinkään taidemuseossa (28.3.2021 saakka, huom. suljettu tammikuun!) tarjoaa museovierailijalle kokonaisvaltaisen elämyksen. Näyttelyssä on esillä Westin kolme installaatiota, jotka leikittelevät valolla ja väreillä – ilman valoa ei olisi myöskään värejä. Teokset ovat suurikokoisia ja nautin siitä, että ne näyttivät erilaisilta eri suunnista ja että niitä pääsi kiertämään. Olin ainoa museovieras huoneessa, jossa on esillä alla olevan kuvan teos nimeltä Iri-Descent (2019) ja vietin sen kanssa pitkän tovin tutkien värejä ja niiden heijastuksia.
Toinen teos (kuva alla), Our Colour Reflection (2016-2020), levittäytyi valtavana suureen saliin. Tässäkin teoksessa huikeampaa oli sen aiheuttamat heijastukset. Peilejä on viittätoista eri sävyä ja ne luovat upean ja uniikin kuvion taidemuseon seinille ja kattoon.
On hienoa, että Liz Westin teokset on saatu näytteille Suomeen, vaikka koronavuosi ei tehnyt sitä helpoksi. Arvostan myös sitä, että näyttely on juuri nyt pimeimpään aikaan. Teokset ovat nyt vaikuttavampia kuin kesän valon ulkopuolelleen sulkevassa museohuoneessa. Valokuva ei ikinä tee oikeutta kokemukselle installaatiosta, joten suosittelen käymään paikan päällä kokemassa nämä itse.
Hyvinkään taidemuseossa on Liz Westin näyttelyn lisäksi mielenkiintoinen taidelabra-kokonaisuus. Se on viisi huonetta käsittävä näyttely Hyvinkään taidemuseon taidekokoelmasta, joka sisältää mm. Yrjö Saarisen ja Helene Schjerfbeckin teoksia. Pidin erityisesti videoista, joissa esitellään yhdeksän Schjerfbeckin mallina ollutta henkilöä. Olin varannut ihan liian vähän aikaa näyttelyn kiertämiseen!
Taidekokemusta voi siirtyä sulattelemaan ihanaan Teesalonki Sylviaan lyhyen kävelymatkan päähän. Käydessäni Sylviassa nautin Cream Tea -tarjoilun eli teetä, skonsseja ja pikkuleivän. Etukäteen tilaamalla on mahdollista saada myös koko Kello viiden tee -tarjoilu, jonka nimestään huolimatta voi nauttia ihan mihin aikaan vaan. Se sisältää suolaisia ja makeita leivonnaisia kerrostarjottimella. Jo maistamani skonssit olivat niin hyviä, että iltapäiväteekokonaisuus on varmasti herkullinen. Tarjolla on myös yksittäisiä leivonnaisia.
Teesalonki Sylvialla on monipuolinen teevalikoima, joten jos kaipaat täydennystä kodin teevarastoon, kannattaa Sylviassa tutkia teelistaa ja haistellen valita mieleisiään. Mikään ei ilahduta kylmänä talvi-iltana niin kuin kuuma mukillinen hyvää teetä!
Sylvian nettisivuilla on muuten hauska teevisa, jossa voit testata teetietouttasi. En saanut kaikkia oikein!
Meillä on ihana perinne ystäväni Piikkipaatsaman kanssa. Sovimme joka kesälle päivän, jolloin kierrämme yhdessä kahviloissa. Siis ihan todella kierrämme: tämän kesän kahvilapäivään mahtui kuusi kahvilaa/ravintolaa. Tämä oli kuulemma kahdeksas vuosi kun toteutimme tämän kahvilapäivän! Itse olen jo mennyt sekaisin laskuissa.
Aloitimme kierroksemme Way Bakery and Wine Barista Kalliosta. Koska oli aamu, masumme kaipasivat aamupalatyyppistä evästä. Tilasin annoksen, johon kuului juureen leivottua leipää kinkun ja juuston kanssa sekä keitetty kananmuna. Oheen tietysti teetä.
Annos oli tosi raffi ja iso, eikä sen jälkeen todellakaan jäänyt nälkä. Hyvää se oli myös, tuo leipä varsinkin, mutta myös kinkku ja juusto. Pidin kovasti tämän suurpiirteisyydestä, joka ei kuitenkaan tarkoittanut kompromissiä maistuvuudessa.
Way Bakeryn aamupalan jälkeen olimme kohtuullisen täynnä ja matkalla seuraavaan paikkaan huoletti vähän mitä jaksaisimme syödä. Onneksi OhMyGoodnessista sai myös pienempiä syötäviä. Smoothiet näyttivät herkullisilta, mutta otin kuvassa kauimpana vasemmalla näkyvän kerroksellisen chiavanukkaan sekä kahvilassa tehtyä tuorepuristettua mehua.
OhMyGoodness on vegaaninen kahvila (ja joogastudio!) Vaasankadulla. Kahvilassa oli paljon ihmisiä valitsemanamme päivänä, joten etsiydyimme alakertaan, jossa saimmekin herkutella rauhassa.
Seuraava kahvila oli pienen kävelymatkan päässä. Pieni liikunta oli oikein tervetullutta tähän väliin ja taisimme myös pyörähtää puu-Vallilan kautta ihailemassa kauniita vanhoja puutaloja. Suuntamme oli Kahvila Päijänne, jossa saimme kovin sydämellisen vastaanoton. Vähän kuin olisi tullut kaverille kylään! Huikeaa!
Söimme herkullisen kierrepullan puoliksi ja se oli suussasulavan pehmeä. Tee oli haudutettua ja hyvää. Kahvila oli tunnelmaltaan rauhallinen ja jollain tavalla lempeä. Tämä kahvila pomppasi meillä molemmilla suosikiksi tämän kesäpäivän kahvilakierroksella.
Kierroksemme jatkui Itä-Helsinkiin ja Herttoniemeen Cafe Erätoriin. Se oli tarjoiluiltaan muiden kahviloiden veroinen (ah, mitä pullia ja kakkuja!), mutta kertakäyttöastiat vähän latistivat tunnelmaa.
Ehkä Erätorin kahvila on enemmän sellainen, josta haetaan mukaan tai käydään nopeasti haukkaamassa jotain, kuin taas sellainen, jossa istuskellaan tunteja. Ihan kelpo kahvila toki. Jos asuisin lähellä, kävisin varmasti Erätorissa monesti aamiaisella.
Sen sijaan olisin voinut jäädä asumaan meidän toiseksi viimeiseen kahvilaan, Rastilan kartanon Cafe Monami’hin. Teetä sai kannuissa (jes!) ja syömisvalikoima oli monipuolinen. Valitsin kevyen marenki-marjarahkaleivoksen, joka oli vielä parempi kuin kuvittelin.
Kahvila on tosi tilava, joten siellä on helppo käydä näin korona-aikaankin. Kartano sijaitsee Rastilan leirintäalueella vihreyden ja luonnon ympäröimänä. Luulen, että kävisin cafe Monamin mukavassa tunnelmassa tekemässä etätöitä toisinaan, jos asuisin vähän lähempänä.
Kierroksemme päättyi tällä kertaa Kampin Viinibaari Apotekiin, joka on keväällä vanhan apteekin tiloihin avattu viinibaari. Aivan hurmaava! Me nautimme tällä kertaa vain lasilliset viiniä, mutta kävin sittemmin myös testaamassa ruokalistaa. Voin suositella. Viinit, ruoka, palvelu, miljöö – ihania!
Kuten huomaat, emme ole kovin tiukkoja sen suhteen, että kierroksellemme hyväksyttäisiin vain kahviloita. Kaikki istuskelupaikat, joissa on jonkinlaista tarjoilua ovat meidän mieleen. Mitähän me keksimme listallemme ensi vuonna?
Tältä kesältä jää ulkomaanmatkat väliin, mutta olen ehtinyt keksiä niin mukavia korvaavia suunnitelmia kotimaassa, ettei enää harmita muistella edellisiä matkoja.
Vietin viime kesänä muutaman päivän Münchenissä, Etelä-Saksan Baijerissa. Päivät sattuivat lomareissuni loppupäähän ja seutua moukaroi helli ihanakamala helleaalto, joten oloni oli aika voipunut. Siispä jätin suosiolla museot ja muut ”raskaammat” nähtävyydet väliin ja päätin tutustua kaupunkiin palloilemalla keskustassa kävellen.
Vaikka kyseessä on Saksan kolmanneksi suurin kaupunki, on keskusta tosi kotoisa ja pikkukaupunkimainen, aivan erilainen kuin esimerkiksi Frankfurt. Siitä lienee kiittäminen toisen maailmansodan jälkeistä rakennusmentaliteettiä, jossa pyrittiin säilyttämään sotaa edeltänyt ilme (Saksan kaupungeille epätyypillisesti).
Vanhan keskustan sydän on Marienplatz, jolla sijaitsee mahtava kaupungintalo. Sitä kutsutaan ”uudeksi” kaupungintaloksi, vaikka kaupungin hallinto on majaillut siellä jo vuodesta 1874. Onhan se toki Münchenin historiaan nähden uusi… Ensimmäinen kirjallinen maininta kaupungista on vuodelta 1158, mutta asutusta seudulla on tietysti ollut jo paljon ennen sitä.
Kävelykeskustassa on paljon kauppoja ja ravintoloita, ja se on kaikinpuolinen eläväinen paikka. Mielenkiintoisen kontrastin kaikelle nykypäivän humputukselle tuo mahtavan kaupungintalon lisäksi vain muutaman korttelin sisällä sijaitsevat kolme goottista tyylisuuntaa edustavaa kirkkoa. En kuitenkaan jaksanut olla edes niistä kiinnostunut, vaan pienen kuljeskelun jälkeen etsiydyin teehuoneelle.
Minulle oli suositeltu Dallmayr Delikatessenhausia, jonka café-bistrossa sain ilokseni herkullista haudutettua teetä (tiimalasi on mittaamassa oikeaa haudutusaikaa) sekä perisaksalaisen lämpimän apfelstrudelin kermavaahdolla eteeni. Kahvilassa oli hurmaava vanhan ajan tunnelma tumman paneloinnin ja punaisten samettisohvien ansiosta. Olo oli verkkaista ja vaivuin omiin ajatuksiini seuraamaan muiden kahvilassa olevien toimia.
Herkuttelun ja lepäämisen jälkeen kiertelin tutustumassa tarkemmin Dallmayriin. Se osoittautui eräänlaiseksi Saksan Stockan Herkuksi, sillä erotuksella, että Dallmayrin tarina alkoi jo vuonna 1700. Dallmayrillä on oma kahvibrändi ja mikä erikoisinta, he ovat myös arvostettu teen tuottaja. Yleensä nämä kaksi omainaisuutta eivät kulje käsikädessä, sillä kahvi ja tee ovat kovin erilaisia tuotteita. Dallmayrillä on kuitenkin ollut oma teen asiantuntemuksen osasto jo 1930-luvulta. Valitsin heidän teemyymälästään mukaan tuliaisia kotiin, mm. mangoteetä.
Koska olen höpsähtänyt teehen enemmänkin, en tyytynyt pelkästään Dallmayrin teehen. Googlen karttasovellus opasti lähistöllä oleviin useisiin(!) teekauppoihin, joista täydensin teevarastojani talveksi. Münchenin vanha keskusta osoittautui teenjuojan paratiisiksi!
Tarpeeksi teeostoksia tehtyäni päädyin Viktualienmarktille, 1800-luvulla perustetulle torille, jossa myydään paitsi elintarvikkeita ja kukkia, myös kaikenlaista muuta mielenkiintoista. Erityisesti ihailin upeita kukkia: ruusuja, tulppaaneja ja pioneja. Tällaisia kukkakauppoja ei näe kylmässä pohjolassa.
Lopuksi kävelin vielä takaisin Marienplatzille ja siitä edelleen Karlsplatzille, jossa ihailin suurta suihkulähdettä. Se on rakennettu lähes kokonaan katutasoon, joten piti pitää huolta, ettei vahingossa kävellyt suoraan suihkulähteeseen. Se olisi tosin saattanut viilentää mukavasti. Karlsplatz on joukkoliikenteen solmukohta, josta pääsin näppärästi metrolla hotellilleni.
Seuraavana päivänä tutustuin Olympiaparkiin, joka puistona olikin vilpoisampi paikka viettää päivää. Illalla koin 80 000 muun ihmisen kanssa upean konsertin stadionilla. Aikamoinen kokemus! München jäi tällä kertaa vain pintaraapaisuksi, joten tieni vie varmasti sinne joskus uudestaan.
Tunnelmallinen Porvoo on täydellinen joulufiilistelyyn. Idyllisessä vanhassa kaupungissa on hauska kävellä ja kierrellä pienissä söpöissä puodeissa. Niistä löytyy hyviä joululahjaideoita, joita on mukava katsella, vaikkei olisi erityisiä ostoksia tekemässäkään.
Seuraavina viikkoina kaupungissa on tulossa paljon mielenkiintoista jouluohjelmaa, joista voi lukea tarkemmin Porvoon verkkosivuilta. Ihanilta kuulostavat erityisesti ensi viikonlopun joulumarkkinat sekä kaupungissa järjestettävät vanhan ajan joulun kävelykierrokset. Porvoo on todellinen joulukaupunki!
Vietin itse viikolopun Porvoossa ystävien kesken viikko sitten. Olimme vuokranneet talon, jossa yövyimme ja vietimme aikaa yhdessä. Joulun tunnelmaa oli jo mukavasti kaupungilla, vaikka joulukuu ei ollutkaan vielä alkanut. Lauantaiaamuna matkalla kaupungille näimme joulupukin, joka tuli Fredrika-veneellä tervehtimään Porvoon asukkaita.
Vanhassa kaupungissa on tee- ja kahvihuone Helmi, jossa käyn lähes joka kerta Porvoossa ollessani. Siellä on tarjolla monenlaisia kakkuja ja ihania juomia. Vanhan ajan kahvila on kodikas ja se onkin tosi suosittu. Onneksi kuitenkin yleensä aina jostain nurkasta löytyy vapaa pöytä. Lisäksi Helmin piharakennuksessa on teepuoti, josta voi ostaa kotiin kahvilassa maistamaansa herkullista teetä. Helmen viereen on perustettu Galleria Helmi, joka jäi minulta tällä kertaa väliin. Olisiko konsepti siellä kahvia ja taidetta? Mahdollisesti.
Tällaiseen ystävien hemmotteluviikonloppuun kuuluu meillä aina olennaisena myös hyvä ruoka. Ystäväni Lilin juuri -blogista oli leiponut meille herkullisia hapanjuurileipiä, joita maistelimme tuoreeltaan perjantai-iltana. (Onnea on leipomisesta pitävä ystävä!) Toinen gourmet-hetki tänä viikonloppuna liittyi sunnuntaiaamun brunssiin, jota nautimme Glassikossa.
Glassikossa on hauska viiskytlukulainen tunnelma.
Glassikko on Porvoon tuomiokirkon vieressä idyllisellä alueella vanhassa puutalossa. Brunssiin kuului laaja buffet, josta poimin omalle lautaselleni muun muassa paria erilaista salaattia, juureen tehtyä leipää vaahdotetulla voilla, kylmäsavulohta sekä rapean croissantin. Lisäksi maistelin maustamattoman rahkan kanssa granolaa ja ihania itsetehtyjä hilloja sekä tuoreita hedelmiä.
Hieman myöhemmin pöytään tarjoiltiin jokaiselle oma munakas kasviksilla. Siinä vaiheessa vatsat alkoivat olla täynnä, mutta jaksoimme vielä pinnistellen maistaa jälkiruoaksi kookospannacottaa, kurpitsapiirakkaa ja mansikkamannapuuroa. Kaikki oli tosi hyvää. Tänne tulen varmasti uudelleen!
Porvoossa on paljon kaunista nähtävää ja joulua kohti kävijöiden määrä kasvaa. Ilahduttavaa on, että rauhallisia soppia vanhasta kaupungista löytyy silti myös rauhoittumiseen ja fiilistelyyn.
Ihanaa, iltapäiväteetarjoilut lisääntyvät Suomessa! Kaverini Piikkipaatsama huomasi, että Nokkalan Majakalla Matinkylässä on keskiviikkoisin varauksesta tarjolla kello viiden teetä. Sehän piti heti käydä kokeilemassa. Ja kannatti.
Paitsi että majakan kahvila on tosi suloinen ja pieni, siellä vallitsi myös ihanan lämmin tunnelma kylmänä syyskeskiviikkona. Ulkona oli jo pimeää, joten maisema merelle jäi tällä kertaa näkemättä. Ehkä se on hyvä tekosyy tulla käymään uudestaan vähän keväämmällä.
Matinkylään pääsee nykyään Helsingistä kätevästi metrolla. Metrikseltä on majakalle kilsan parin kävely, tai sitten voi ottaa paikallisbussin alleen muutamaksi pysäkinväliksi.
Kahden hengen iltapäiväteetarjoilu sisältää neljä suolaista ja neljä makeaa leivonnaista molemmille. Osa oli tavanomaisia kello viiden teen herkkuja kuten skonssit, voileivät eli finger sandwichit ja macaronsit. Niiden lisäksi oli mukavia yllätyksiä kuten juustopiirakka (taivaallisen hyvää) ja munkkejä (hauska idea iltapäiväteelle). Tässä tarjoilussa skonssit syötiin maustevoin kanssa ja sandwicheissä oli sisällä punajuuritahnaa.
Kokonaisuus oli erittäin toimiva ja sopivan kokoinen. Tarjoiluun kuului yksi teekannu molemmille ja me teimme niin, että tilasimme ensin toisen kannun yhtä teetä meille molemmille ja sitten toisen kannun toista teetä. Kuumaa vettä toki saa pyytää lisää ja teelehdethän kestävät hyvin uudelleen haudutusta.
Kahvilassa on muuten tarjolla paljon muutakin kuin iltapäiväteetä. Vitriinin leivonnaiset ja suolaiset syötävät näyttivät herkullisilta ja juomalistakin oli monipuolinen. Tosi mukava uusi tuttavuus tämä Nokkalan majakka!
Meneillään on lempivuodenaikani. Syksyyn liittyy tässä vaiheessa niin paljon ihania asioita, että en anna marraskuun vesisateiden vielä lannistaa. Ilmojen viileneminen sai minut viime viikolla kaivamaan esille paksumman untuvapeiton sekä villakangastakin. Sarastusvalo on ollut käytössä jo pari viikkoa helpottamassa aamuheräämisiä.
Iltojen pimentyminen taas on lisännyt teen kulutustani. Joka ilta vedenkeitin porisee kotonani useampaan kertaan. Sopivaan saumaan siis sattui Helsinki Teawalk -kiertokävely. Se on tapahtuma, joka järjestetään kerran kuussa ja siinä tutustutaan neljään erilaiseen teehuoneeseen. Kierros huipentuu Salutorgetin iltapäiväteelle.
Olen aiemmin vähän vierastanut teetapahtumia, koska monet teefanit suhtautuvat teehen aika puritaanisesti suosien laadukkaita maustamattomia vihreitä teitä, jotka taas eivät ole omaan makuuni. Juon itse maustettuja mustia teitä, joita joku saattaisi pitää teekulttuurin häväistyksenä. Olen iloinen, että tulin menneeksi tälle teekävelylle, koska kuulin, että Teenystävät ry:ssä suhtaudutaan suvaitsevaisesti kaikkiin teen juojiin eikä alemmuuskomplekseihin ole tarvetta. Opin myös, että mustat teet ovat nousussa jopa Kiinassa. Mielenkiintoista!
Ensimmäinen kohteemme kävelyllä oli Demmers, vanha itävaltalainen teehuone Annankadun eteläpäässä. Siellä saimme matcha-inkivääri-jääteeshotit sekä maistiaisia uusimmista teelaaduista sekä liikkeen muista herkuista.
Oli hauska kuulla, miten omistaja oli päätynyt teehuoneen perustajaksi ja miten Demmers valikoitui kumppaniksi. Lopuksi oli hetki aikaa tehdä ostoksia ja päädyin rikastuttamaan teekannukokoelmaani uudella yksilöllä. Olin miettinyt kyllä, että voisin hankkia valurautaisen pannun, mutta en arvannut, että ostan sen jo ensimmäisestä paikasta. Mutta kun oikea tulee vastaan, ei kannata jäädä jumittamaan.
Seuraavaksi siirryimme Annankatua pitkin TeeMaahan. Jos Demmers oli eurooppalainen teehuone, tämä oli selvästi aasialainen. Pääsimme seuraamaan erilaisia haudutusmenetelmiä ja testaamaan haudutuksen vaikutusta makuun. Vierailu oli mielenkiintoinen ja sen innoittamana perehdyin kotona lisää gongfu-haudutusmenetelmään.
Mika Hannola, TeeMaa
Annankadulta vaihdoimme Fredalle, jossa sijaitsee oma suosikkini, The Ounce. Kyseessä on pietarilainen teehuoneketju, jonka liikkeissä on ainutlaatuinen tunnelma. Sisään astuessa astuu samalla vuosisadan tai pari ajassa taaksepäin. Sydämen syke laskee kuin itsestään ja käynkin täällä toisinaan juomassa rauhoittavan teekupposen. Minusta Ouncen teesekoitukset ovat poikkeuksellisia, mutta saatan olla arviossani puolueellinen.
Neljännessä teehuoneessa, Old Tea Shopissa Vilhonkadulla, keskustelu siirtyi ekologisuuteen. Liike on erikoistunut luomuteehen ja liikkeen omistaja kertoi meille esimerkiksi pyrkimyksestään muovittomuuteen samalla kun maistelimme japanilaista hojicha-teetä. Matcha oli toinen puheenaiheemme. Oli kiva tutustua tähän vasta vuoden vanhaan teepuotiin.
Runsaan kolmen tunnin jälkeen kierroksemme päättyi Espalle Salutorgetiin, jossa meille tarjoiltiin iltapäivätee. Herkutellessamme juttelimme seurueemme kanssa teemieltymyksistämme ja kyselimme oppaaltamme Teenystävät ry:n toiminnasta. Jaoimme kokemuksia hyvistä teepaikoista ympäri Suomen.
Meillä oli hurjan ihana iltapäivä. Kierroksen porukka oli mukavaa, ja yhdistihän meitä rakkaus teehen. Paljon hyviä keskusteluja tuli käytyä ja mainiota oli tutustua teepuoteihin. Kiittelimme runsaasti kierroksen järjestäjää.
Näitä vastaavia Teawalk-tapahtumia järjestetään 6.6.2020 asti kerran kuussa. Kesto oli vajaa 5 tuntia ja hinta 50 euroa. Kokonaisuuteen nähden hinta oli minusta tosi edullinen. Suosittelen kierrosta lämpimästi ihan kaikille teenjuojille tyylistä ja mieltymyksistä riippumatta!
Helsinkiin on tullut pari uutta iltapäiväteepaikkaa! Otin ne ilolla vastaan ja kävin kokeilemassa.
St. George -hotellin Wintergarden Ruttopuiston laidalla on elegantti cocktail-baari, jossa tarjoillaan perjantaista sunnuntaihin klo 13-17 tilauksesta iltapäiväteetä. Hotellin sisäpihalla lasikaton alla on valoisa tila, joka henkii edellisten vuosisatojen tunnelmaa ja tapeteista tulee mieleen satumainen metsä. Tunnelma on urbaanin rauhallinen, vaikka sohvaryhmät olisivat täynnä seurueita. Tilaa hallitsee upea hopeinen tilataideteos, joka on ripustettu kattoon ja ottaa vastaan tulijat.
Teelistalta löytyy yhdeksän vaihtoehtoa ja tee tarjoillaan kauniissa lasikannuissa. Kovin paljoa niihin ei teetä mahdu, mutta saimmepahan kaksi kertaa mahdollisuuden pyytää täydennystä. Itse asiassa ensimmäisellä kerralla tarjoilija tuli ehdottamaan sitä oma-aloitteisesti, mikä oli tosi kiva.
Iltapäiväteen sisältö noudatti siinä mielessä perinteistä kaavaa, että se koostui suolaisista ja makeista makupaloista sekä skonsseista. Muuta perinteistä tarjoiluissa ei sitten ollutkaan, sillä suupalat olivat ihanan mielikuvituksellisia. Sisältöä ei kannata käydä sen tarkemmin tässä läpi, sillä se vaihtelee sesongin mukaan. Kaikki oli herkullista ja skonssit nimesin Suomen toiseksi parhaiksi (parhaimmat saa Vehmaan kartanosta Juvalta). Niitä saa ostaa myös kotiin hotellin viereisestä Bakerystä.
Hauska oivallus on tarjoilla herkut kerroslaatikossa perinteisen kolmikerroslautasen sijasta. Se oli myös käytännöllistä, sillä makeat pystyi laittamaan syrjään siksi aikaa kun herkuttelimme suolaisilla leivonnaisilla.
Toinen uusi iltapäiväteepaikka on sekin hotellin yhteydessä. Hotel Haven tarjoilee kolmenlaista iltapäiväteekattausta perjantaisin klo 14-18 ja lauantaisin klo 13-17. Haven Hard Tea sisältää ruokien makumaailmoja tukevat cocktailit, Haven Bubbly Tea lasillisen shampanjaa ja Haven Afternoon Tea teetä valinnan mukaan. Havenin teelista oli suppeampi kuin St. Georgen, mutta Havenistäkin löytyi mustaa ja vihreää teetä sekä rooibosta.
Tilana bar Haven oli viihtyisä, tummaksi sisustettu klubimainen baari. Syöminen olisi ollut helpompaa pöydän ääressä kuin nojatuoleissa, mutta meni se näinkin.
Havenin iltapäivätee oli perinteikkäämpi siinä mielessä, että se sisälsi mm. kurkkuleipiä. Mukavaa oli se, että muutamia juttuja oli useampi kappale molemmille. Esimerkiksi pikkupiiraat ja katkarapuleivokset olivat herkullisia. Skonssien kanssa tarjoiltiin erikoisia hilloja kuten tyrnihilloa ja karpalochutneytä. Makeat suupalat kruunasivat iltapäivän herkkuhetkemme. Oikein kelpo iltapäivätee tämäkin. Ensi kerralla kokeilen tuota cocktaileilla höystettyä tarjoilua!
PS. Iltapäiväteetä tarjoillaan myös Kämp Brasseriessa, Ateneumin kahvilassa ja Salutorgetissa.
Yleensä valitsen matkakohteeni sen perusteella, missä en ole aikaisemmin käynyt. Maailmassa on kuitenkin muutama paikka, jonne haluan palata uudestaan ja uudestaan. Yksi niistä on Skotlanti.
Olen tuntenut vetoa Skotlantiin teini-ikäisestä saakka luettuani fiktiivisiä historiallisia romaaneja skoteista. Leffa Braveheart ei myöskään vähentänyt intoani, vaikka se pääosin kuvattiinkin Irlannin puolella kanaalia. Olen suhtautunut maahan niin suurella innolla, että kynnys matkustaa sinne tuppasi kasvamaan korkeaksi. Matkasuunnitelmanhan täytyisi olla kerrassaan täydellinen ja ainutlaatuinen! Tämän huomattuani päätin nopeasti nousta suorituspaineiden yläpuolelle ja varata ensimmäisen matkan.
Stirling, William Wallacen muistomerkiltä kuvattuna
Tähän ikään mennessä olen käynyt Skotlannissa kaksi kertaa. Molemmat matkat kohdistuivat Midlands-osaan, ensin Skotlannin länsipuolelle, sitten itäpuolelle. Vielä olisi Lowlands ja se oikea Highlands näkemättä eli englantilaistyyppinen Skotlannin eteläosa sekä karu pohjoisosa. Ja kovin mielelläni haluaisin palata vielä niihinkin paikkoihin, jotka jo olen nähnyt!
Esimerkiksi Obanin kaupunki länsirannikolla on jäänyt mieleeni idyllisenä pikkukaupunkina, johon ehdottomasti joskus vielä palaan. Silloin käyn varmasti tutkimassa viereisen kukkulan tornin ja vierailen Obanin viskitislaamossa. Lauttamatka läheisille saarille on myös toivelistalla. Hehkutettu Skyen saari ei ollut niin hieno kokemus kuin kuvittelin, mutta kävinkin vain sen eteläkärjessä.
Vähintään Obanin veroinen häkellyttävän hieno kokemus oli itärannikolla St. Cyruksen hiekkaranta Montrosen pohjoispuolella St. Cyruksen luonnonsuojelualueella. Kylä itsessään on olemattoman pikkuruinen, mutta sen autio hiekkaranta on huikea. Jyrkät kalliorinteet reunustavat hienohiekkaista rantaa ja rinteillä kasvaa olosuhteisiin tottuneita kukkia. Vuorovesi huuhtelee rannalle meduusoja ja mielenkiintoisia aarteita merestä. Vesi on jääkylmää todennäköisesti kuumimpanakin kesänä, mutta maisema on upea. Mielikuvitusta kutkuttavia olivat myös rannan autioiksi jääneet vanhat kalastajamajat, jotka tietysti piti tutkia läpikotaisin.
Skotlannista ei voi puhua mainitsematta sen lukuisia linnoja. Itse olen nähnyt kymmenkunta linnaa, osan tosin vain ulkoapäin:
Dunrobin on näistä pohjoisin linna, jossa olen käynyt. Se on ulkonäöltään mahtava ja sisätilat ovat niin ikään henkeäsalpaavat. Tätä varten kannattaa ajaa pieni mutka pohjoiseen. Linna on turistien suosiossa, joten entisajan tunnelmaan on vaikea päästä. Sen sijaan puutarha on niin iso, että turistilaumoista ei tarvitse huolehtia.
Erityisen mieleenpainuvaa tässä linnassa oli haukka- ja huuhkajaesitys, josta emme ennalta tienneet. Satuimme kuitenkin paikalle oikeaan aikaan ja pääsimme näkemään metsästyslintujen huikeita taitoja. Opimme, että haukka on älykäs lintu, joka on nopea oppimaan. Huuhkaja säästää voimiaan ja tekee täsmähyökkäyksiä puusta kun havaitsee otollisen saaliin. Sen nopeus ja voima ovat uskomattomia.
Vaikka sisustetut linnat ovat olleet mielenkiintoisia, niistä on jäänyt käteen harmillisen vähän. Jollain tapaa ne ovat kovin hajuttomia ja mauttomia. Suosittelenkin Skotlannin kävijää valitsemaan mahdollisimman erilaisia linnoja. Joukossa on hyvä olla entisöity linna mutta myös rauniolinna. Opastetuille kierroksille kannattaa osallistua tai kysellä yksityiskohtia aktiivisesti linnaa vartioivilta oppailta. Oman kokemukseni mukaan he kertovat mielellään asioita ja vastailevat kysymyksiin.
Iso-Britanniasta ei puolestaan voi puhua kertomatta iltapäiväteetarjoiluista. Niitä tarjoillaan myös Skotlannissa. Paikkoja kannattaa selvittää Googlen avulla etukäteen, mutta mukavasti löytyy myös yllättäviä kahviloita ja ravintoloita, joilla on afternoon tea listallaan. Saat todennäköisesti kokoelman erilaisia leipäsiä, skonsseja sekä makeita suupaloja. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, vaikka et teen ystävä olisikaan!
Arbroathissa kahvila Bon Bon
Yllä oleva iltapäiväteepaikka löytyi sattumalta kun pysähdyimme itärannikolla Arbroathin kalastajakaupungissa. Tuo kyseinen kahvila on valitettavasti suljettu, mutta Arbroath on pysähtymisen arvoinen paikka, jos sille suunnalle sattuu. Satamassa aallot löivät pauhulla rantakiville ja lokit kirkuivat. Pieniltä kujilta voi löytää vaikka mitä jännittävää.
Kaikkein eniten Skotlannissa rakastan sitä yllätyksellisyyttä, johon olen molemmilla matkoillani törmännyt. Sitä kun ne paikat, joista matkaoppaissa mainitaan ehkä yhdellä lauseella, osoittautuvat mielettömän upeiksi tai kun varaussivustolla keskinkertaiselta vaikuttava B & B paljastuu uskomattomaksi lukaaliksi. Niin kävi jälkimmäisellä reissulla Dalwhinniessä. Yöpaikka valikoitui puhtaasti sijaintinsa perusteella ja se jakoi pitkän ajomatkan Inversnessistä Edinburgiin miellyttävästi kahtia. Odotukset keskellä ei-mitään olevalle sänky- ja sämpyläpaikalle eivät siis olleet kovin korkealla, joten koimme yllätyksen, kun saavuimme idylliseen Balsporranin majataloon.
Balsporrania pitää sydämellinen pariskunta Fiona ja Geoff, jotka todella saavat vieraat tuntemaan olonsa tervetulleiksi. He asuvat itse samassa rakennuksessa ja vierashuoneet on sisustettu Geoffin tekemillä kauniilla huonekaluilla. Huoneet ovat toisessa kerroksessa ja meidän huoneessa oli kattoikkuna kukkuloille. Aamulla heräsimme lammaskatraan ilmoittaessa lempeästi aamun tulleen. Vielä joskus palaan tännekin ja kiipeän viereiselle kukkulalle.
Balsporranin omistajapariskunnalta saimme myös vinkin käydä tutustumassa viereisen kylän viskitislaamoon. Se ei ollut meidän alkuperäisessä suunnitelmassa, mutta he kertoivat siitä niin elävästi, että päätimme antaa sille tilaisuuden. Onneksi annoimme, sillä kierros Dahlwinnien viskitislaamossa oli uskomattoman hauska. Viskin valmistus ei sinänsä meitä kiinnostanut, mutta eläkeikää lähentelevä opas suhtautui aiheeseen sellaisella huumorilla ja intohimolla, että sitä oli ilo kuunnella. Lopuksi saimme maistaa kolmea erilaista viskiä. Ystäväni, joka toimi kuskina, sai ne pienissä kannellisissa muovikupeissa mukaan! Kierrokselta sai muistoksi oman viskilasin Dahlwinnien viskitislaamokaiverruksella.
Skotlannilla ja skoteilla on siis erityinen paikka sydämessäni. Olen kokenut kultaista vieraanvaraisuutta ja minut on otettu lämpimästi vastaan maaseudulla. Huumori on suomalaiselle tuttua ja ruokakin hyvää. Isommista kaupungeista silti vain Inverness tuntuu minulle kotoisalta, ja Glasgow ja Edinburgh ovat jääneet etäisemmiksi. Edinburghissa olen kyllä viettänyt aikaa monta päivää, mutta jotenkin en saa siitä otetta. Siellä on kyllä hienoja nähtävyyksiä ja hauskoja kahviloita, mutta ehkä se on liian suuri pala purtavaksi sen jälkeen kun on vieraillut kylissä ja pienissä kaupungeissa.
Edinburgh
Jotta tästä ei tule maratonpostausta, listaan loput vinkit tähän lyhyesti:
Pitlochryssa keskellä Skotlantia on ihana kahvila Hettie’s. Myös Pitlochryn kaupunki on viihtyisä!
Loch Lomondin ympäristö on upean vihreää ja innoittaa kävelyretkelle.
Glencoen visitor centerin ympäristössä kannattaa myös tehdä kävelykierros ihastellen Skotlannin luonnon monimuotoisuutta.
Tie Fort WilliamistaMallaigiin on oikea maisemareitti. Moni mieltää nämä erityisen skotlantilaiseksi maisemaksi. Harry Potteria on kuvattu näillä seuduilla.
Invernessissä Hootenanny-pubissa on elävää musiikkia ja riemukas tunnelma.
Cullodenin taistelukenttä, jolla skotit hävisivät englantilaisille viimeisen suuren taistelun. Kylmäävä paikka, jonka viereen on toteutettu hieno interaktiivinen museo.
Kävimme toissaviikonloppuna Porvoossa Piikkipaatsaman kanssa. Vaikka oli vasta marraskuun puoliväli, vanhassa kaupungissa oli jo aavistus joulusta. Jouluvaloköynnökset oli jo ripustettu ja pienissä puodeissa oli myynnissä kaikkea jouluista. Iloitsin kovasti kun löysin uudenlaisen Johan & Nystömin tuottaman teejoulukalenterin Siirtomaatavaraliike Skafferista.
Olimme liikkeellä aikaisin. Kaupat aukesivat lauantaina kymmeneltä ja ehdimme sopivasti kierrellä putiikeissa ja tehdä joululahjaostoksia. Puolilta päivin meillä oli varaus Tee- ja kahvihuone Helmessä. Siellä järjestetään silloin tällöin iltapäiväteetarjoiluja, ilmeisesti noin kerran kuukaudessa. Pidämme molemmat kovasti teestä ja iltapäiväteetarjoilut ovat aina hauskoja kokemuksia. Helmen iltapäiväteetä tarjoillaan vain tilauksesta, joten olimme varanneet ajoissa pöydän.
Ja hieno iltapäivätee se olikin! Yksi parhaista Suomessa nauttimistani! Tarjottimella kolmessa kerroksessa oli ihania suolaisia ja makeita herkkuja kuten sieni-pinaattipiirakkaa, lehtikaali-pestohyrriä, haukimoussea, hunaja-smetana-rosmariini pannacottaa, kirsikkatartaletteja ja unikonsiemen-sitruuna madeleinejä. Makupalat olivat mielikuvituksellisia ja jännittäviä. Oli ihanaa maistella niitä ajan, hyvän teen ja ihanan seuran kanssa.
Iltapäivätee tarjoiltiin talon yläkerrassa, hienossa salongissa. Melkein tuli alipukeutunut olo, kun olin liikkeellä arkivaatteissa. Hovimestari palveli meitä hienosti enkä voinut olla kuvaamatta talon upeaa sisustusta. Aivan kuin olisi ollut vierailulla viime vuosisadan alun porvariskodissa.
Kun olimme herkutelleet ja nauttineet iltapäiväteestä, meitä kehoitettiin käymään piharakennuksessa olevassa teepuodissa. Se oli myös varsinainen elämys! Ostimme molemmat kotiin tarkoin valittuja teelaatuja. Puodissa sattui olemaan käymässä myös Helmen perustanut rouva, jonka kanssa juttelimme pitkän tovin eri maiden ja ravintoloiden iltapäiväteetarjoiluista. Helmen tarjoilu veti kyllä vertoja monelle iltapäiväteelle maailmalla. Voin suositella sitä täydestä sydämestäni.
Porvoossa on näin joulunalla paljon hauskoja tapahtumia ja ihanaa joulutunnelmaa. Kannattaa tsekata täältä Porvoon tapahtumat ja mennä käymään!
Brittien keksimä iltapäiväteetarjoilu rantautui Suomeen kymmenisen vuotta sitten. Nykyään Helsingistä saa iltapäiväteetä useammastakin paikasta, joista pisimmät perinteet lienee Salutorgetilla. Kyse on teen tai kahvin kanssa kerrosvadissa tarjoilluista pienistä suolaisista ja makeista suupaloista. Yhden jopa kansainvälisesti parhaista iltapäiväteekokonaisuuksista tarjoilee Wehmaan teehuone.
Etelä-Savossa Juvalla keskellä maaseutua sijaitseva englantilainen teehuone on muutamassa vuodessa saavuttanut teen ystävien keskuudessa niin suuren suosion, että he laajensivat tilojaan hiljattain. Romanttisen englantilaisittain sisustetussa herraskartanomiljöössä pääsee helposti iltapäiväteetunnelmaan. Teelista on pitkä ja monipuolinen, ja teetä myydään myös mukaan viereisen deli shopin puolella. Tänne kannattaa tulla ajan kanssa, sillä valintoihin menee jonkin aikaa ja iltapäivätee ei ole pikaruokaa. Myös herkkukaupasta löytyy paljon mielenkiintoista tutkittavaa ja ostettavaa.
Ihanan miljöön ja hyvän teen lisäksi Wehmaan teehuone on tunnettu tilauksesta paistettavaista skonsseistaan. En ole missään maistanut vastaavia skonsseja, jotka olisivat yhtä suussasulavia ja rapeita. Ostin herkkupuodista kotiinviemiseksi jauhoseosta, jonka avulla saman pitäisi onnistua kotikokiltakin, mutta saa nähdä miten käy. En ole vielä kokeillut.
Iltapäivätee Wehmaan kartanossa on suuri nautinto, jota varten kannattaa poiketa vähän kauempaakin.
Ihan vastikään pääkaupunkiseutu sai uuden iltapäiväteepaikan, kun kahvila Peroba Leppävaarassa alkoi tarjoilla iltapäiväteetä kerran kuussa (ennakkovarauksella!). Vanha punainen hirsikartano Villa Ylänne kätkee sisälleen suloisia huoneita, joissa todellakin kelpaa nauttia iltapäiväteetä.
Peroban iltapäiväteekokonaisuus on ehkä parhaimpia maistamiani. Kattaus sisälsi paitsi perinteisiä iltapäiväteehen kuuluvia sormisyötäviä kuten kurkkuvoileipiä, skonsseja ja sitruunakakkua myös uusia ideoita kuten poro-piparjuuriruisnappeja, sipulipiirakkaa ja toscamasariinia. Erinomainen yhdistelmä makuja!
Peroban iltapäivätee on todella suosittu ja syyskuun iltapäiväteekattaus on jo loppuun varattu. Kannattaa seurailla verkkosivuja ja varata oma paikka lokakuun kattaukseen heti kun päivä ilmoitetaan. Näitä herkkuja ei kannata jättää väliin!
Kumpupilviä ja pilvenhattaroita 