Opastetulla teekävelyllä Helsingissä

Meneillään on lempivuodenaikani. Syksyyn liittyy tässä vaiheessa niin paljon ihania asioita, että en anna marraskuun vesisateiden vielä lannistaa. Ilmojen viileneminen sai minut viime viikolla kaivamaan esille paksumman untuvapeiton sekä villakangastakin. Sarastusvalo on ollut käytössä jo pari viikkoa helpottamassa aamuheräämisiä.

Iltojen pimentyminen taas on lisännyt teen kulutustani. Joka ilta vedenkeitin porisee kotonani useampaan kertaan. Sopivaan saumaan siis sattui Helsinki Teawalk -kiertokävely. Se on tapahtuma, joka järjestetään kerran kuussa ja siinä tutustutaan neljään erilaiseen teehuoneeseen. Kierros huipentuu Salutorgetin iltapäiväteelle.

Olen aiemmin vähän vierastanut teetapahtumia, koska monet teefanit suhtautuvat teehen aika puritaanisesti suosien laadukkaita maustamattomia vihreitä teitä, jotka taas eivät ole omaan makuuni. Juon itse maustettuja mustia teitä, joita joku saattaisi pitää teekulttuurin häväistyksenä. Olen iloinen, että tulin menneeksi tälle teekävelylle, koska kuulin, että Teenystävät ry:ssä suhtaudutaan suvaitsevaisesti kaikkiin teen juojiin eikä alemmuuskomplekseihin ole tarvetta. Opin myös, että mustat teet ovat nousussa jopa Kiinassa. Mielenkiintoista!

Ensimmäinen kohteemme kävelyllä oli Demmers, vanha itävaltalainen teehuone Annankadun eteläpäässä. Siellä saimme matcha-inkivääri-jääteeshotit sekä maistiaisia uusimmista teelaaduista sekä liikkeen muista herkuista.

20191005_120249

Oli hauska kuulla, miten omistaja oli päätynyt teehuoneen perustajaksi ja miten Demmers valikoitui kumppaniksi. Lopuksi oli hetki aikaa tehdä ostoksia ja päädyin rikastuttamaan teekannukokoelmaani uudella yksilöllä. Olin miettinyt kyllä, että voisin hankkia valurautaisen pannun, mutta en arvannut, että ostan sen jo ensimmäisestä paikasta. Mutta kun oikea tulee vastaan, ei kannata jäädä jumittamaan.

Seuraavaksi siirryimme Annankatua pitkin TeeMaahan. Jos Demmers oli eurooppalainen teehuone, tämä oli selvästi aasialainen. Pääsimme seuraamaan erilaisia haudutusmenetelmiä ja testaamaan haudutuksen vaikutusta makuun. Vierailu oli mielenkiintoinen ja sen innoittamana perehdyin kotona lisää gongfu-haudutusmenetelmään.

20191005_133222
Mika Hannola, TeeMaa

Annankadulta vaihdoimme Fredalle, jossa sijaitsee oma suosikkini, The Ounce. Kyseessä on pietarilainen teehuoneketju, jonka liikkeissä on ainutlaatuinen tunnelma. Sisään astuessa astuu samalla vuosisadan tai pari ajassa taaksepäin. Sydämen syke laskee kuin itsestään ja käynkin täällä toisinaan juomassa rauhoittavan teekupposen. Minusta Ouncen teesekoitukset ovat poikkeuksellisia, mutta saatan olla arviossani puolueellinen.

20191005_135019

Neljännessä teehuoneessa, Old Tea Shopissa Vilhonkadulla, keskustelu siirtyi ekologisuuteen. Liike on erikoistunut luomuteehen ja liikkeen omistaja kertoi meille esimerkiksi pyrkimyksestään muovittomuuteen samalla kun maistelimme japanilaista hojicha-teetä. Matcha oli toinen puheenaiheemme. Oli kiva tutustua tähän vasta vuoden vanhaan teepuotiin.

20191005_144836

Runsaan kolmen tunnin jälkeen kierroksemme päättyi Espalle Salutorgetiin, jossa meille tarjoiltiin iltapäivätee. Herkutellessamme juttelimme seurueemme kanssa teemieltymyksistämme ja kyselimme oppaaltamme Teenystävät ry:n toiminnasta. Jaoimme kokemuksia hyvistä teepaikoista ympäri Suomen.

20191005_161144

Meillä oli hurjan ihana iltapäivä. Kierroksen porukka oli mukavaa, ja yhdistihän meitä rakkaus teehen. Paljon hyviä keskusteluja tuli käytyä ja mainiota oli tutustua teepuoteihin. Kiittelimme runsaasti kierroksen järjestäjää.

Näitä vastaavia Teawalk-tapahtumia järjestetään 6.6.2020 asti kerran kuussa. Kesto oli vajaa 5 tuntia ja hinta 50 euroa. Kokonaisuuteen nähden hinta oli minusta tosi edullinen. Suosittelen kierrosta lämpimästi ihan kaikille teenjuojille tyylistä ja mieltymyksistä riippumatta!

Mainokset

Uusia afternoon tea -paikkoja

Helsinkiin on tullut pari uutta iltapäiväteepaikkaa! Otin ne ilolla vastaan ja kävin kokeilemassa.

St. George -hotellin Wintergarden Ruttopuiston laidalla on elegantti cocktail-baari, jossa tarjoillaan perjantaista sunnuntaihin klo 13-17 tilauksesta iltapäiväteetä. Hotellin sisäpihalla lasikaton alla on valoisa tila, joka henkii edellisten vuosisatojen tunnelmaa ja tapeteista tulee mieleen satumainen metsä. Tunnelma on urbaanin rauhallinen, vaikka sohvaryhmät olisivat täynnä seurueita. Tilaa hallitsee upea hopeinen tilataideteos, joka on ripustettu kattoon ja ottaa vastaan tulijat.

20190503_153510

Teelistalta löytyy yhdeksän vaihtoehtoa ja tee tarjoillaan kauniissa lasikannuissa. Kovin paljoa niihin ei teetä mahdu, mutta saimmepahan kaksi kertaa mahdollisuuden pyytää täydennystä. Itse asiassa ensimmäisellä kerralla tarjoilija tuli ehdottamaan sitä oma-aloitteisesti, mikä oli tosi kiva.

Iltapäiväteen sisältö noudatti siinä mielessä perinteistä kaavaa, että se koostui suolaisista ja makeista makupaloista sekä skonsseista. Muuta perinteistä tarjoiluissa ei sitten ollutkaan, sillä suupalat olivat ihanan mielikuvituksellisia. Sisältöä ei kannata käydä sen tarkemmin tässä läpi, sillä se vaihtelee sesongin mukaan. Kaikki oli herkullista ja skonssit nimesin Suomen toiseksi parhaiksi (parhaimmat saa Vehmaan kartanosta Juvalta). Niitä saa ostaa myös kotiin hotellin viereisestä Bakerystä.

20190503_153824

Hauska oivallus on tarjoilla herkut kerroslaatikossa perinteisen kolmikerroslautasen sijasta. Se oli myös käytännöllistä, sillä makeat pystyi laittamaan syrjään siksi aikaa kun herkuttelimme suolaisilla leivonnaisilla.

Toinen uusi iltapäiväteepaikka on sekin hotellin yhteydessä. Hotel Haven tarjoilee kolmenlaista iltapäiväteekattausta perjantaisin klo 14-18 ja lauantaisin klo 13-17. Haven Hard Tea sisältää ruokien makumaailmoja tukevat cocktailit, Haven Bubbly Tea lasillisen shampanjaa ja Haven Afternoon Tea teetä valinnan mukaan. Havenin teelista oli suppeampi kuin St. Georgen, mutta Havenistäkin löytyi mustaa ja vihreää teetä sekä rooibosta.

20190510_162533

Tilana bar Haven oli viihtyisä, tummaksi sisustettu klubimainen baari. Syöminen olisi ollut helpompaa pöydän ääressä kuin nojatuoleissa, mutta meni se näinkin.

Havenin iltapäivätee oli perinteikkäämpi siinä mielessä, että se sisälsi mm. kurkkuleipiä. Mukavaa oli se, että muutamia juttuja oli useampi kappale molemmille. Esimerkiksi pikkupiiraat ja katkarapuleivokset olivat herkullisia. Skonssien kanssa tarjoiltiin erikoisia hilloja kuten tyrnihilloa ja karpalochutneytä. Makeat suupalat kruunasivat iltapäivän herkkuhetkemme. Oikein kelpo iltapäivätee tämäkin. Ensi kerralla kokeilen tuota cocktaileilla höystettyä tarjoilua!

PS. Iltapäiväteetä tarjoillaan myös Kämp Brasseriessa, Ateneumin kahvilassa ja Salutorgetissa.

Skotlannin parhaat

Yleensä valitsen matkakohteeni sen perusteella, missä en ole aikaisemmin käynyt. Maailmassa on kuitenkin muutama paikka, jonne haluan palata uudestaan ja uudestaan. Yksi niistä on Skotlanti.

Olen tuntenut vetoa Skotlantiin teini-ikäisestä saakka luettuani fiktiivisiä historiallisia romaaneja skoteista. Leffa Braveheart ei myöskään vähentänyt intoani, vaikka se pääosin kuvattiinkin Irlannin puolella kanaalia. Olen suhtautunut maahan niin suurella innolla, että kynnys matkustaa sinne tuppasi kasvamaan korkeaksi. Matkasuunnitelmanhan täytyisi olla kerrassaan täydellinen ja ainutlaatuinen! Tämän huomattuani päätin nopeasti nousta suorituspaineiden yläpuolelle ja varata ensimmäisen matkan.

1
Stirling, William Wallacen muistomerkiltä kuvattuna

Tähän ikään mennessä olen käynyt Skotlannissa kaksi kertaa. Molemmat matkat kohdistuivat Midlands-osaan, ensin Skotlannin länsipuolelle, sitten itäpuolelle. Vielä olisi Lowlands ja se oikea Highlands näkemättä eli englantilaistyyppinen Skotlannin eteläosa sekä karu pohjoisosa. Ja kovin mielelläni haluaisin palata vielä niihinkin paikkoihin, jotka jo olen nähnyt!

Esimerkiksi Obanin kaupunki länsirannikolla on jäänyt mieleeni idyllisenä pikkukaupunkina, johon ehdottomasti joskus vielä palaan. Silloin käyn varmasti tutkimassa viereisen kukkulan tornin ja vierailen Obanin viskitislaamossa. Lauttamatka läheisille saarille on myös toivelistalla. Hehkutettu Skyen saari ei ollut niin hieno kokemus kuin kuvittelin, mutta kävinkin vain sen eteläkärjessä.

Vähintään Obanin veroinen häkellyttävän hieno kokemus oli itärannikolla St. Cyruksen hiekkaranta Montrosen pohjoispuolella St. Cyruksen luonnonsuojelualueella. Kylä itsessään on olemattoman pikkuruinen, mutta sen autio hiekkaranta on huikea. Jyrkät kalliorinteet reunustavat hienohiekkaista rantaa ja rinteillä kasvaa olosuhteisiin tottuneita kukkia. Vuorovesi huuhtelee rannalle meduusoja ja mielenkiintoisia aarteita merestä. Vesi on jääkylmää todennäköisesti kuumimpanakin kesänä, mutta maisema on upea. Mielikuvitusta kutkuttavia olivat myös rannan autioiksi jääneet vanhat kalastajamajat, jotka tietysti piti tutkia läpikotaisin.

3

Skotlannista ei voi puhua mainitsematta sen lukuisia linnoja. Itse olen nähnyt kymmenkunta linnaa, osan tosin vain ulkoapäin:

Dunrobin on näistä pohjoisin linna, jossa olen käynyt. Se on ulkonäöltään mahtava ja sisätilat ovat niin ikään henkeäsalpaavat. Tätä varten kannattaa ajaa pieni mutka pohjoiseen. Linna on turistien suosiossa, joten entisajan tunnelmaan on vaikea päästä. Sen sijaan puutarha on niin iso, että turistilaumoista ei tarvitse huolehtia.

5

Erityisen mieleenpainuvaa tässä linnassa oli haukka- ja huuhkajaesitys, josta emme ennalta tienneet. Satuimme kuitenkin paikalle oikeaan aikaan ja pääsimme näkemään metsästyslintujen huikeita taitoja. Opimme, että haukka on älykäs lintu, joka on nopea oppimaan. Huuhkaja säästää voimiaan ja tekee täsmähyökkäyksiä puusta kun havaitsee otollisen saaliin. Sen nopeus ja voima ovat uskomattomia.

4

Vaikka sisustetut linnat ovat olleet mielenkiintoisia, niistä on jäänyt käteen harmillisen vähän. Jollain tapaa ne ovat kovin hajuttomia ja mauttomia. Suosittelenkin Skotlannin kävijää valitsemaan mahdollisimman erilaisia linnoja. Joukossa on hyvä olla entisöity linna mutta myös rauniolinna. Opastetuille kierroksille kannattaa osallistua tai kysellä yksityiskohtia aktiivisesti linnaa vartioivilta oppailta. Oman kokemukseni mukaan he kertovat mielellään asioita ja vastailevat kysymyksiin.

Iso-Britanniasta ei puolestaan voi puhua kertomatta iltapäiväteetarjoiluista. Niitä tarjoillaan myös Skotlannissa. Paikkoja kannattaa selvittää Googlen avulla etukäteen, mutta mukavasti löytyy myös yllättäviä kahviloita ja ravintoloita, joilla on afternoon tea listallaan. Saat todennäköisesti kokoelman erilaisia leipäsiä, skonsseja sekä makeita suupaloja. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, vaikka et teen ystävä olisikaan!

2
Arbroathissa kahvila Bon Bon

Yllä oleva iltapäiväteepaikka löytyi sattumalta kun pysähdyimme itärannikolla Arbroathin kalastajakaupungissa. Tuo kyseinen kahvila on valitettavasti suljettu, mutta Arbroath on pysähtymisen arvoinen paikka, jos sille suunnalle sattuu. Satamassa aallot löivät pauhulla rantakiville ja lokit kirkuivat. Pieniltä kujilta voi löytää vaikka mitä jännittävää.

Kaikkein eniten Skotlannissa rakastan sitä yllätyksellisyyttä, johon olen molemmilla matkoillani törmännyt. Sitä kun ne paikat, joista matkaoppaissa mainitaan ehkä yhdellä lauseella, osoittautuvat mielettömän upeiksi tai kun varaussivustolla keskinkertaiselta vaikuttava B & B paljastuu uskomattomaksi lukaaliksi. Niin kävi jälkimmäisellä reissulla Dalwhinniessä. Yöpaikka valikoitui puhtaasti sijaintinsa perusteella ja se jakoi pitkän ajomatkan Inversnessistä Edinburgiin miellyttävästi kahtia. Odotukset keskellä ei-mitään olevalle sänky- ja sämpyläpaikalle eivät siis olleet kovin korkealla, joten koimme yllätyksen, kun saavuimme idylliseen Balsporranin majataloon.

7

Balsporrania pitää sydämellinen pariskunta Fiona ja Geoff, jotka todella saavat vieraat tuntemaan olonsa tervetulleiksi. He asuvat itse samassa rakennuksessa ja vierashuoneet on sisustettu Geoffin tekemillä kauniilla huonekaluilla. Huoneet ovat toisessa kerroksessa ja meidän huoneessa oli kattoikkuna kukkuloille. Aamulla heräsimme lammaskatraan ilmoittaessa lempeästi aamun tulleen. Vielä joskus palaan tännekin ja kiipeän viereiselle kukkulalle.

6

Balsporranin omistajapariskunnalta saimme myös vinkin käydä tutustumassa viereisen kylän viskitislaamoon. Se ei ollut meidän alkuperäisessä suunnitelmassa, mutta he kertoivat siitä niin elävästi, että päätimme antaa sille tilaisuuden. Onneksi annoimme, sillä kierros Dahlwinnien viskitislaamossa oli uskomattoman hauska. Viskin valmistus ei sinänsä meitä kiinnostanut, mutta eläkeikää lähentelevä opas suhtautui aiheeseen sellaisella huumorilla ja intohimolla, että sitä oli ilo kuunnella. Lopuksi saimme maistaa kolmea erilaista viskiä. Ystäväni, joka toimi kuskina, sai ne pienissä kannellisissa muovikupeissa mukaan! Kierrokselta sai muistoksi oman viskilasin Dahlwinnien viskitislaamokaiverruksella.

8

Skotlannilla ja skoteilla on siis erityinen paikka sydämessäni. Olen kokenut kultaista vieraanvaraisuutta ja minut on otettu lämpimästi vastaan maaseudulla. Huumori on suomalaiselle tuttua ja ruokakin hyvää. Isommista kaupungeista silti vain Inverness tuntuu minulle kotoisalta, ja Glasgow ja Edinburgh ovat jääneet etäisemmiksi. Edinburghissa olen kyllä viettänyt aikaa monta päivää, mutta jotenkin en saa siitä otetta. Siellä on kyllä hienoja nähtävyyksiä ja hauskoja kahviloita, mutta ehkä se on liian suuri pala purtavaksi sen jälkeen kun on vieraillut kylissä ja pienissä kaupungeissa.

9
Edinburgh

Jotta tästä ei tule maratonpostausta, listaan loput vinkit tähän lyhyesti:

Nyt vaan reissua suunnittelemaan!

Jouluista tunnelmaa Porvoossa

Kävimme toissaviikonloppuna Porvoossa Piikkipaatsaman kanssa. Vaikka oli vasta marraskuun puoliväli, vanhassa kaupungissa oli jo aavistus joulusta. Jouluvaloköynnökset oli jo ripustettu ja pienissä puodeissa oli myynnissä kaikkea jouluista. Iloitsin kovasti kun löysin uudenlaisen Johan & Nystömin tuottaman teejoulukalenterin Siirtomaatavaraliike Skafferista.

20181117_102519

Olimme liikkeellä aikaisin. Kaupat aukesivat lauantaina kymmeneltä ja ehdimme sopivasti kierrellä putiikeissa ja tehdä joululahjaostoksia. Puolilta päivin meillä oli varaus Tee- ja kahvihuone Helmessä. Siellä järjestetään silloin tällöin iltapäiväteetarjoiluja, ilmeisesti noin kerran kuukaudessa. Pidämme molemmat kovasti teestä ja iltapäiväteetarjoilut ovat aina hauskoja kokemuksia. Helmen iltapäiväteetä tarjoillaan vain tilauksesta, joten olimme varanneet ajoissa pöydän.

Ja hieno iltapäivätee se olikin! Yksi parhaista Suomessa nauttimistani! Tarjottimella kolmessa kerroksessa oli ihania suolaisia ja makeita herkkuja kuten sieni-pinaattipiirakkaa, lehtikaali-pestohyrriä, haukimoussea, hunaja-smetana-rosmariini pannacottaa, kirsikkatartaletteja ja unikonsiemen-sitruuna madeleinejä. Makupalat olivat mielikuvituksellisia ja jännittäviä. Oli ihanaa maistella niitä ajan, hyvän teen ja ihanan seuran kanssa.

Iltapäivätee tarjoiltiin talon yläkerrassa, hienossa salongissa. Melkein tuli alipukeutunut olo, kun olin liikkeellä arkivaatteissa. Hovimestari palveli meitä hienosti enkä voinut olla kuvaamatta talon upeaa sisustusta. Aivan kuin olisi ollut vierailulla viime vuosisadan alun porvariskodissa.

Kun olimme herkutelleet ja nauttineet iltapäiväteestä, meitä kehoitettiin käymään piharakennuksessa olevassa teepuodissa. Se oli myös varsinainen elämys! Ostimme molemmat kotiin tarkoin valittuja teelaatuja. Puodissa sattui olemaan käymässä myös Helmen perustanut rouva, jonka kanssa juttelimme pitkän tovin eri maiden ja ravintoloiden iltapäiväteetarjoiluista. Helmen tarjoilu veti kyllä vertoja monelle iltapäiväteelle maailmalla. Voin suositella sitä täydestä sydämestäni.

20181117_134345

Porvoossa on näin joulunalla paljon hauskoja tapahtumia ja ihanaa joulutunnelmaa. Kannattaa tsekata täältä Porvoon tapahtumat ja mennä käymään!

Vinkkejä iltapäiväteen ystäville: Wehmaan teehuone Juvalla ja Cafe Peroba Espoossa

Brittien keksimä iltapäiväteetarjoilu rantautui Suomeen kymmenisen vuotta sitten. Nykyään Helsingistä saa iltapäiväteetä useammastakin paikasta, joista pisimmät perinteet lienee Salutorgetilla. Kyse on teen tai kahvin kanssa kerrosvadissa tarjoilluista pienistä suolaisista ja makeista suupaloista. Yhden jopa kansainvälisesti parhaista iltapäiväteekokonaisuuksista tarjoilee Wehmaan teehuone.

Etelä-Savossa Juvalla keskellä maaseutua sijaitseva englantilainen teehuone on muutamassa vuodessa saavuttanut teen ystävien keskuudessa niin suuren suosion, että he laajensivat tilojaan hiljattain. Romanttisen englantilaisittain sisustetussa herraskartanomiljöössä pääsee helposti iltapäiväteetunnelmaan. Teelista on pitkä ja monipuolinen, ja teetä myydään myös mukaan viereisen deli shopin puolella. Tänne kannattaa tulla ajan kanssa, sillä valintoihin menee jonkin aikaa ja iltapäivätee ei ole pikaruokaa. Myös herkkukaupasta löytyy paljon mielenkiintoista tutkittavaa ja ostettavaa.

20180620_114151

Ihanan miljöön ja hyvän teen lisäksi Wehmaan teehuone on tunnettu tilauksesta paistettavaista skonsseistaan. En ole missään maistanut vastaavia skonsseja, jotka olisivat yhtä suussasulavia ja rapeita. Ostin herkkupuodista kotiinviemiseksi jauhoseosta, jonka avulla saman pitäisi onnistua kotikokiltakin, mutta saa nähdä miten käy. En ole vielä kokeillut.

Iltapäivätee Wehmaan kartanossa on suuri nautinto, jota varten kannattaa poiketa vähän kauempaakin.

20180620_115931

Ihan vastikään pääkaupunkiseutu sai uuden iltapäiväteepaikan, kun kahvila Peroba Leppävaarassa alkoi tarjoilla iltapäiväteetä kerran kuussa (ennakkovarauksella!). Vanha punainen hirsikartano Villa Ylänne kätkee sisälleen suloisia huoneita, joissa todellakin kelpaa nauttia iltapäiväteetä.

20180822_182038

Peroban iltapäiväteekokonaisuus on ehkä parhaimpia maistamiani. Kattaus sisälsi paitsi perinteisiä iltapäiväteehen kuuluvia sormisyötäviä kuten kurkkuvoileipiä, skonsseja ja sitruunakakkua myös uusia ideoita kuten poro-piparjuuriruisnappeja, sipulipiirakkaa ja toscamasariinia. Erinomainen yhdistelmä makuja!

20180822_162633

Peroban iltapäivätee on todella suosittu ja syyskuun iltapäiväteekattaus on jo loppuun varattu. Kannattaa seurailla verkkosivuja ja varata oma paikka lokakuun kattaukseen heti kun päivä ilmoitetaan. Näitä herkkuja ei kannata jättää väliin!

10 ihanaa kahvilaa Helsingissä

Kääk! Löysin blogini syövereistä hahmotelman postauksesta, joka piti julkaista jo alkusyksystä! Kiertelin kesän aikana monissa Helsingin ihanissa kahviloissa ja listasin uudet ja yllätyksellisimmät tuttavuudet tähän postaukseen.

1. El Fant
Senaatintorin lähellä sijaitsevaan El Fantiin päädyin sattumalta, kun olimme Piikkipaatsaman kanssa kuljeskelemassa kaupungilla. Ihastuin El Fantin raakapuuroon ja muihin tarjottaviin. Erityisesti pidän vakavuudesta, jolla he suhtautuvat tarjoilemaansa teehen. Joulukuussa satuin kahvilaan sunnuntaina sopivaan aikaan ja tilasin brunssin. Se oli todella vaikuttava kokonaisuus. Suosittelen kokeilemaan!

2. Johan & Nyström
Myös J&N:llä Katajanokalla olen ensimmäisen kerran käynyt Piikkipaatsaman kanssa. Vaikka J&N on tunnetumpi kahvistaan, he osaavat myös hyvän teenvalmistuksen. Tarjolla on niin pientä suolaista kuin makeaakin ja tunnelmallisesta kahvilasta löytyy erilaisia soppeja erikokoisille porukoille. Kahvila ei ota vastaan käteistä, joten varaa pankkikortti mukaan.

3. Ihana kahvila
Kalasatamassa olevasta Ihana kahvilasta ehdittiin puhua lähes pari vuotta ennen kuin kävin itse tutkimassa paikan. Se on ulkoilmakahvila, josta on kauniit näkymät Krunikkaan. Konttikahvilaksi yllättävän hyvät tarjoilut!

114916

112010

4. Kuppi ja Muffini
Lempparikahvilani keskustassa! Kahvilan omatekemät leivät ovat mehukkaita ja kuppikakut makeita ja kuohkeita. Rauhallinen miljöö ja suuret ikkunat tekevät teehetkestä miellyttävän. Rajoitteena tässä kahvilassa ovat aukioloajat, jotka eivät ole päivätöissäkäyvälle optimaaliset.

5. Ipi Kulmakuppila
Ipi on hauska kahvila Kalliossa. Tarjoilut siellä ovat hämmentävän monipuolisia ja aiheuttavat minulle joka kerta suurta valinnanvaikeutta. Tila on valoisa ja avara, mikä on hyvä, sillä kahvila on suosittu. Erityisen hienoa kahvilassa on se, että se työllistää ihmisiä, joilla on vaikeuksia saada töitä muualta eli kehitysvammaisia.

143159.jpg

6. Kolo
Tänne päädyin Piikkipaatsaman johdattamana. En olisi muuten sinne varmaan ikinä löytänytkään. Kolo on intiimi vegaaninen kahvila Kalliossa. Viehättävä miljöö!

7. Cafe Bergga
Niinikään Kalliosta Karhupuiston laidalta löytyy Bergga, jonka nimi on vanhaa slangia ja tarkoittaa Kallion kaupunginosaa. Bergga on auki aamusta iltaan ja tarjoilee myös alkoholijuomia muun monipuolisen tarjoilun lisäksi. Täältä saa myös iltapäiväteetä.

8. Relove
Töölöntorin viereen avautui muutama vuosi sitten käytettyjen vaatteiden kirpputori, joka ei muistuta perinteisiä sekaisia kirpputoreja vaan näyttää aivan vintage-vaatekaupalta. Kirpputorin ohessa on kahvila Relove, joka tarjoilee muun muassa lounasta, smoothieita, ja makeita herkkuja. Relove on hyvä lisä Töölön kahvilatarjontaan.

140231

9. Raw’n’more
Tästä raakaruokakahvilasta Töölössä sain vinkin työkaverilta, kun pohdin minne viedä ystävä, jolla on keliakia. Kahvilan tuotteet ovat gluteenittomia, maidottomia ja pääosin vegaanisia. Lisäksi ne eivät sisällä valkoista sokeria. Herkut eivät ole niin makeita kuin muissa kahviloissa joissa käytetään valkoista sokeria, mutta vähintään yhtä maistuvia. Raakapalloissa on hyviä makuyhdistelmiä.

141234

10. Cafe Engel
Viimeisenä muttei vähäisimpänä Senaatintorin perinteinen Cafe Engel. Lämpimän tunnelman kahvilassa on laaja valikoima ja aina paljon ihmisiä. Jos onnistut saamaan pöydän, maista vaikka Cafe Engelin kaakaota kermavaahdolla tai sitruunamarenkipiirakkaa, joka vie kielen mennessään.

Robert Burnsin jalanjäljillä Skotlannissa

Kesälomamatkani tänä kesänä suuntautui Skotlantiin, jossa tein ystäväni kanssa seitsemän päivän roadtripin. Matkalukemiseksi lainasin kirjastosta skotlantilaisen 1700-luvulla syntyneen runoilijan Robert Burnsin runokirjan.

Monen teekupposen äärellä tuli sitä lueskeltua. Tunnelmaan sopi hyvin se, että kirja oli painettu 1900-luvun alussa, jolloin myös käännös oli tehty. Eniten pidin Burnsin rakkausrunosta Red, Red Rose.

Mun kultani on ruusunen
– Robert Burns, suom. Valter Juva –

Mun kultani on ruusunen,
kuin rusosuu haan;
mun kultani kuin sävel on,
mi uhkuu sointujaan.

Niin kaunis kuin sa, tyttö, oot,
niin syvän lemmen luot;
sua lemmin, kulta, kunnes pois
ne virtaa meren vuot.

Niin, kunnes meri virtaa pois,
ja sulaa vuorten jää;
Sua lemmin vielä, armahin,
kun suljen silmät nää.

Ja hyvästi nyt, lemmittyin!
Hyvästi hetkeks vaan!
Taas tulen luokses, lemmittyin,
vaikk’ äärest’ ääreen maan.

IMG_1706
Dunnotarin linna

Kun palasin Suomeen, etsin käsiini alkuperäisen englanninkielisen runon. En ole juurikaan lukenut käännösrunoutta, joten oli hauska verrata alkuperäistä ja käännösversiota. Ajatus on molemmissa sama, mutta kyllä ne ovat kuin omat runonsa.

Red, Red Rose
– Robert Burns –

O my Luve’s like a red, red rose,
That’s newly sprung in June:
O my Luve’s like the melodie,
That’s sweetly play’d in tune.

As fair art thou, my bonie lass,
So deep in luve am I;
And I will luve thee still, my dear,
Till a’ the seas gang dry.

Till a’ the seas gang dry, my dear,
And the rocks melt wi’ the sun;
And I will luve thee still, my dear,
While the sands o’ life shall run.

And fare-thee-weel, my only Luve!
And fare-thee-weel, a while!
And I will come again, my Luve,
Tho’ ’twere ten thousand mile!

20170708_211049
Polku, joka lähtee Dalwhinniessä Balsporran Cottage B&B:ltä

Ehdimme seitsemässä päivässä näkemään hyvin erilaisia puolia Skotlannista. Jylhiä kallioita ja aavoja hiekkarantoja Atlantin rannalla; reheviä metsiä ja karuja kukkuloita; vilkkaita kaupunkeja ja pikkuisia kyliä.

Opettelin pitämään viskistä, rapsutin paahtoleipää syövää ylämaan lehmää, upotin varpaani jääkylmän Atlantin veteen, söin haggista, vierailin neljässä erilaisessa linnassa ja herkuttelin ainakin neljällä erilaisella iltapäiväteetarjoilulla. Matka oli hieno ja säilyy muistoissa pitkään!

20170705_134133
Arbroathin kalastajakylä itärannikolla

Ylimmän kuvan teehuone Hettie’s Tea Room sijaitsee suloisessa Pitlocheryn kylässä.