Villa Gyllenbergin juhlanäyttely

Vielä syys-lokakuun on auki Gyllenbergin säätiön Suomi100-hengessä koottu juhlanäyttely Kuusisaaressa. Kävin itse katsomassa sen viime viikolla ja se tosiaan oli laaja kattaus suomalaisen taiteen historiaa.

Kokoelman on kerännyt aikoinaan Ane Gyllenberg (1891-1977), pankkiiri, joka oli myös intohimoinen taiteenkerääjä. Hän perusti vaimonsa Signen kanssa nimeään kantavan säätiön, joka tänä päivänä omistaa taidemuseon pariskunnan entisessä kodissa.

Itse koti on myös varsinainen nähtävyys. Se sijaitsee upealla paikalla meren rannalla kauniin puutarhan ympäröimänä. Talon piirrokset valmistuivat vuonna 1938 ja sisätilat ovat hämmästyttävän valoisat suurten ikkunoiden ansiosta. Taloa on sittemmin laajennettu ruokasalilla (1955) ja gallerialla (1980). Kotimuseon alakerrassa veistokset ja maalaukset sekä huonekalut ovat alkuperäisillä paikoillaan. Yläkerrassa on tällä hetkellä näyttely Ane Gyllenbergin elämästä ja roolista taiteen keräilijänä.

20170906_171029

Gyllenbergin taidekokoelman muodostaa noin 400 työtä, pääasiassa kotimaisia teoksia 1700-luvulta 1970-luvulle, mutta joukossa on myös vanhempaa eurooppalaista taidetta. Iso osa näistä on pysyvästi esillä kotimuseon puolella.

Galleriassa on nyt Keräilijän itsenäisyys -näyttely, jossa on esillä sata maalausta. Seinillä on muun muassa Schjerfbeckiä, Gallen-Kallelaa, Edelfeltiä, Sallista, Halosta ja Thesleffiä. Maalaukset on jaettu teemoittain uudenlaisiin kokonaisuuksiiin.

Mielestäni mielenkiintoisimmat maalaukset olivat Akseli Gallen-Kallelan Probleemi ja Ad Astra. Probleemi esittää taiteilijaa itseään, Oskar Merikantoa, Robert Kajanusta ja Jean Sibeliusta juomingeissa hotelli Kämpissä. Maalauksen taustalla on mielenkiintoinen tarina ja symboliikka, josta pääsimme kuulemaan kun satuimme taululle samaan aikaan opastetun kierroksen kanssa.

Ad Astra (alla) oli erityisen vaikuttava: suuri koko, kullatut kehykset ja punainen taustaseinä toivat maalauksen hyvin esille. Gallen-Kallelan maalaus symboloi olotilaa, jossa ihminen vapautuu ruumiin kärsimyksistä (lat. per aspera ad astra = vaikeuksien kautta tähtiin).

20170906_170859

Näyttelyssä oli lukuisia hienoja teoksia ja se tuli samalla kuvastaneeksi hyvin Suomen historian eri vaiheita.

Mainokset

Kävelyretki Uutelassa

En ole pahemmin pyörinyt Itä-Helsingissä, mistä johtuen olen missannut monta hienoa paikkaa siellä. Yhtenä esimerkkinä Uutela, jota moni on kehunut ja suositellut retkipaikkana. Tänä kesänä kävin siellä viimein paikallisoppaan kanssa. 🙂

20170720_132148

Ei siellä nyt oikeasti mitään opasta tarvita. Alue on suhteellisen pieni meren ympäröimä niemenkärki, joten eksyminen on vaikeaa. Kävelimme ensin pitkospuita Särkkäniemelle ihailemaan Ruusuniemen sataman aluksia ja Pikku Niinisaarta. Särkkäniemi on kivikkoinen ranta vain vähän merenpintaa korkeammalla ja kävin kokeilemassa veden lämpöisyyttä kädellä. Kylmää oli.

20170720_131654
Särkkäniemi

Seuraavaksi suuntasimme Skatanniemeen. Siellä on venäläisten vuonna 1916-1917 rakentama tykkibunkkeri, jonka sisätiloja pääsee tutkimaan vapaasti. Vaikka oli aurinkoinen päivä, tunnelma oli sen verran aavemainen, että kuikuilimme sisään vain oviaukolta. Sisällä voi käydä ken uskaltaa! Hyviä kuvia tykkipatterista löytyy täältä.

Jatkoimme retkeämme tykkipatterin ohi ihan Skatanniemen kärkeen saakka. Sieltä korkealta kalliolta avautui hieno näköala Helsingin edustan pikkusaariin ja avomerelle. Niemen kalliot sopisivat loistavasti piknikpaikaksi.

Meillä ei kuitenkaan ollut omia eväitä mukana, joten lähdimme autolla Töölöön ja kävimme Mamma Rosassa pizzoilla. Kävelylenkkimme kesti runsaan tunnin ja loppumatkasta jouduimme ottamaan juoksuaskelia säästyäksemme yllättävältä kesäiseltä rankkasateelta. Pizzat katosivat tämän jälkeen lautasilta nopeasti.

212451
Skatanniemi

Kiipeilyä seikkailupuistossa

Minua on siunattu kolmella kummipojalla, joista kaksi ovat vihdoin niin isoja, että olen voinut tutustuttaa heidät villiin harrastukseeni, seikkailupuistoihin. Niissä puihin on rakennettu ratoja, joita pitkin kiipeilijöiden on tarkoitus edetä. Ratojen vaikeustasot vaihtelevat helposta huippuvaikeisiin, ns. supermiesratoihin. Radat ovat myös eri korkeuksilla, vaikeampien ratojen ollen yleensä korkeammalla kuin helppojen.

Seikkailupuistot ovat mainioita, sillä niissä yhdistyy monta positiivista asiaa:

  • Puissa roikkuminen ja taiteilu on hyvää liikuntaa, sillä ainakin hauis- ja reisilihakset joutuvat kovaan duuniin.
  • Ystävien kanssa se on hauskaa yhteistä tekemistä ja kokemista, josta jää paljon muistoja.
  • Kiipeilystä pitävät niin aikuiset kuin lapsetkin.
  • Se tapahtuu ulkoilmassa, joten samalla tulee ulkoiltua.
  • Seikkailupuistossa saa itsensä ylittämisen ja onnistumisen kokemuksia, kun uskaltaa mennä radoissa, jotka pelottavat ja jännittävät itseä.

Erityisen halpaa tämä lysti ei ole, mutta hinta on kuitenkin edullisempi kuin huvipuistorannekkeen ja kiipeilyllä on mielestäni paljon enemmän hyödyllisiä vaikutuksia. Tänä kesänä huomasin, että korkeanpaikankammoni on selvästi lieventynyt kiipeilyn ansiosta!

Seikkailupuistoja on ympäri Suomea ja jokainen puisto on erilainen johtuen alueen puustosta ja puiston käyttämistä varusteista (mm. lukot ja nyörit). Pääkaupunkiseudulla on tietääkseni kolme seikkailupuistoa, Huippu Leppävaarassa, Korkee Mustikkamaalla ja Zippy Munkkivuoressa.

Korkee on hyvä paikka aloittaa, sillä siellä helpot radat eivät ole yhtä korkealla kuin Huipussa ja radat ovat lyhyempiä kuin Zippyssä. Huipussa puolestaan on helmpompi lukkomekanismi, sillä Korkeessa täytyy siirrellä tuplalukkoja vaijerista toiselle kun taas Huipussa on liukuva lukko, jota liu’utetaan eteenpäin vaijereiden välillä. Zippyssä on myös liukuva lukkomekanismi. Sinänsä molemmat systeemit ovat varmasti aivan yhtä turvallisia.

Radoilla pitää tietysti olla tarkkaavainen ja keskittyä edessä olevaan rataan. Ennen kiipeilyn aloittamista seikkailijat osallistuvat alkuopastukseen, jossa käydään läpi lukkojen käyttö radalla sekä turvalliset toimintatavat. Näin menetellään kaikissa seikkailupuistoissa, joissa olen käynyt. Lisäksi lyhyt koulutus on käytävä joka kerta, vaikka puistossa olisi käynyt aikaisemminkin.

Pääkaupunkiseudun lisäksi seikkailupuistoja on ainakin Seikkailusveitsi Hyvinkäällä ja Flowpark Turussa, Tampereella, Vierumäellä, Lappeenrannassa, Ähtärissä ja Hämeenlinnassa. Käy rohkeasti kokeilemassa!

140950
Seikkailupuisto Huippu Leppävaarassa

Minne veisit turistin Helsingissä?

Siinä vasta kysymys, jota sain todenteolla pohtia tänä keväänä, kun sain vieraakseni pariskunnan Meksikosta. Aikaa vierailuun oli koko päivä (onneksi aurinkoinen sellainen) eli tavallaan aikaa oli runsaasti, mutta sitten toisaalta aikaa oli tosi vähän. Olisin esimerkiksi halunnut näyttää heille suomalaisen metsän eli viedä heidät Nuuksioon, mutta siinä olisi mennyt koko päivä. Ei hyvä.

Suhteeni tähän pariskuntaan on erikoinen. Olen tuntenut rouvan runsaan muutaman vuosikymmenen, sillä aloimme kirjeenvaihtoon, kun olin ala-asteella. Silloin oli jokin kansainvälinen taho, joka yhdisti kirjekavereita eri maista. Olemme harvakseltaan olleet hänen kanssaan yhteydessä aikuisikään saakka! Nyt hän miehensä kanssa oli Skandinavian kierroksella, jonka yhteydessä he viettivät päivän Suomessa.

Olisin tietysti halunnut näyttää heille Lappia myöten koko Suomen, mutta nyt oli tyydyttävä Helsinkiin. Itse tykkään reissuilla saada yleiskuvan kaupungista kuljeskelemalla rauhassa ympäriinsä, joten ajattelin että kätevintä olisi ostaa heille päiväliput julkisiin liikennevälineisiin, joilla voisimme suhailla paikasta toiseen.

Päivälipulla pääsee myös Suomenlinnaan, jonka he halusivat nähdä. Siellä oli hauskan yhteensattuman johdosta saaren kesäkauden avajaiset ja muun muassa historiallisia näytöksiä. Juttelimme paljon maidemme kulttuurien erilaisuuksista ja Suomen historiasta. Heille tuli yllätyksenä, että Suomi on ollut itsenäinen vasta 100 vuotta.

114951

Seuraavaksi halusin näyttää heille Kaivopuiston sekä Eiran ja Punavuoren alueiden vanhat talot. Rannassa oli paljon ihmisiä liikenteessä ja jäimme hetkeksi seuraamaan hauskannäköistä ”jalkapallopeliä”, jonka nimeä en tiedä. Siinä ilmeisesti pelattiin jalkapalloa, mutta pelaajat olivat isojen pallojen sisällä, mikä luonnollisesti vaikeuttaa hieman pelaamista. Näytti riemukkaalta!

144704

Koska kyseessä oli vanha ystäväni, halusin näyttää heille myös kotini. Siinä tuli matkalla nähtyä helsinkiläisiä asuinalueita ja meille tyypillistä matalaa ja väljää rakentamista. Kävimme myös rautatieasemalla ja minulle selvisi, että Helsingin joukkoliikenne on huomattavasti laajempaa ja turvallisempaa kuin heidän kotikaupungissaan. Mitäköhän he ajattelivat, kun ehdotin etukäteen viesteissämme, että ostamme päiväliput ratikoihin ja busseihin, koska ne ovat niin käteviä… Heillä näihin kulkuvälineisiin ei voi kuulemma astua, jos mukana on mitään vähänkään arvokasta.

Seikkailimme keskustassa eri suuntiin ja näimme tietysti Senaatintorin ja kauppatorin. He olivat ennen tapaamistamme tutustuneet Uspenskin katedraaliin. Vanhassa kauppahallissa söimme päivällä välipalaa. Kampin hiljaisuuden kirkon halusin näyttää heille myös ja hiljaisuutta he hämmästelivät ihan kirkon ulkopuolellakin. Muutamaan kertaan he sanoivat toisilleen: ”Kuuletko? Ei kuulu huminaa!” Minun korviin Helsingissä kyllä kuuluu huminaa kaikkialla, mutta varmasti humina on vähän erilaista miljoonakaupungeissa.

Illallista menimme syömään Konstan Möljään Hietaniemessä. Se tarjoilee buffet-pöydän muodossa rannikkokarjalaisia perinneruokia kuten poronkäristystä, lohta, lihapullia, karjalanpiirakoita ja sillejä. Itse maistoin ensimmäistä kertaa vorsmarkia ja pidin siitä kovasti. Sen mausteisuus miellytti myös vieraitani, jotka kyllä ovat onneksi tottuneet eurooppalaisiin ruokiin eivätkä ihmetelleet ruokien ”mauttomuutta” tulisuuden puuttuessa. Tästä olin etukäteen vähän huolissani, mutta turhaan, sillä he ovat tosiaan kokeneita matkustajia.

Ystäväni mies pitää oluista, joten olin konsultoinut oluista enemmän tietävää siskoani ja saanut vinkin muutamasta hyvästä olutravintolasta Helsingissä. Ennen ruokailua kävimme Teerenpelissä, jossa hän maistoi Suomi 100 v. olutta ja piti sen mausta. Itse ihastuin Teerenpelin panimon Lempi-mustikkasiideriin. Nam!

Ruokailun jälkeen aloimme olla jo aika väsyneitä, mutta kävimme kuitenkin vielä Senaatintorin läheisyydessä Bryggerissä. Olin iloinen, että menimme, sillä sieltä sai tällaisen olutmaistelutarjottimen, joka oli erityisesti ystäväni miehen mieleen.

212730

Minulla oli todella mielenkiintoinen ja hauska päivä vieraideni kanssa. Oli jännää nähdä oma kotikaupunki hieman eri silmin heidän kauttaan ja jutella kaikesta maan ja taivaan välillä. Olisi hienoa päästä matkustamaan jonain päivänä heidän luokseen Meksikoon.

Alppiruusujen loistoa

Kaikki lähistön ihmiset nyt kipin kapin Haagan alppiruusupuistoon! Lyhyt kukinta on nimittäin parhaimmillaan.

20170610_114930

Hyinen kevät viivästytti kukintaa edellisten vuosien h-hetkestä, mutta nyt vihdoin puistossa on kukkia valtavat määrät. Puisto sijaitsee lyhyen kävelymatkan päässä Huopalahden juna-asemalta ja sinne on vapaa pääsy ympäri vuoden. Vuosikymmenten saatossa alppiruusut ovat kasvaneet puumaisiksi ihmistä korkeammiksi pensaiksi. Puistossa mutkittelee esteettömiä polkuja ja tunnelma on satumainen.

20170610_115843

Aurinkoisena kesäpäivänä puistossa oli paljon vierailijoita, mutta puisto on sen verran iso, ettei se haitannut. Kuljeskelimme ystäväni Piikkipaatsaman kanssa rauhassa ympäriinsä ja hämmästelimme kukkaloistoa. Viereisen atsaleapuiston puolella on kolme retkipöytää, joihin yksi seurue oli tullut pitämään piknikiä. Me puolestamme suuntasimme lopuksi läheiseen Thalian aukion Makiata-kahvilaan.

Muutama muukin oli kauniina päivänä liikkeellä ja kahvilassa oli ruuhkaa. Löysimme meille paikan nurmikolle katetuista puutarhapöydistä ja ruokia odotellessamme nautimme auringosta. Söin lounaaksi herkullisen suolaisen vohvelin kylmäsavulohella. Jälkiruoaksi otimme puoliksi kahden suklaan kakun. Se oli niin täyteläistä, että puolikas palanen riitti aivan hyvin. Makiata on tosi kiva kahvila hyvillä tarjoiluilla, joten jos liikut Aino Acktén tiellä, poikkea ihmeessä herkuttelemaan!

Yötä Klaus K:ssa

Olen pitkään halunnut yöpyä Klaus K -hotellissa, joten kun minulle muutamia viikkoja sitten tarjoutui mahdollisuus viettää yö jossain Helsingin hotellissa, ei tarvinnut kauaa miettiä minkä hotellin valitsisin. Olen kuullut monen tykkäävän Klaus K:sta ja esimerkiksi Huli on kehunut erityisesti Klaus K:n brunssia blogissaan.

Huone, jonka ystäväni kanssa saimme, oli tyylikkäästi sisustettu. Huone ei ollut järin suuri, mutta hyvin toimiva ja tietysti siisti. Hämmentävää (ja siis ihanaa!) oli huoneen hiljaisuus. Mitään ei nimittäin kuulunut seinien takaa tai putkistojen kautta koko yönä! Huoneemme oli myös sisäpihan puolella, joten vilkkaalta Bulevardiltakaan ei kuulunut ääniä. Niin syvä hiljaisuus oli Helsingissä aika odottamatonta.

Oli aika hauskaa olla Helsingin keskustassa yötä, sillä se mahdollisti iltakävelyn Katajanokalla. Pimenevän illan edetessä ihailimme hämärässä jylhiä vanhoja taloja Skattalla. Arjen kiireiden keskellä kävellessä harvemmin tulee tarkkailtua ympäristöä ja katseltua ylöspäin. Silloin jää huomaamatta kuinka kauniita yksityiskohtia vanhoissa taloissa oikeasti on.

184542.jpg

Nukuimme loistavasti rauhallisessa huoneessamme. Aamulla koitti kovasti odottamani aamupala (Huli on sen verran kehunut Klaus K:n brunssia, että odotukseni aamupalallekin olivat aika korkealla). Suureksi hämmästyksekseni aamupalaodotukseni ylittyivät! En keksinut mitään, mitä olisin lisäksi kaivannut (yritin, ihan totta!). Kaikki oli tosi hyvää ja aamupalan kruunasi pieni yllätys: tarjoilijan tuoma virkistävä yrttismoothie. Olin tosi tyytyväinen hotellivalintaani!

164832

Löylyissä Meilahdessa ja Vuosaaressa

Sain siskoltani joululahjaksi kutsun Kaurilan lenkkisaunaan. Mikä mainio lahja! Kaurilan sauna sijaitsee Meilahdessa lähellä Seurasaarta. Asuin vuosia lähistöllä ja näin Kaurilan mainoksiakin, mutta jostain syystä käynti jäi pitäisi-asteelle.

Sauna sijaitsee vanhalla kartanoalueella ja sillä on mielenkiintoinen historia. Päärakennus on siirretty 90-luvulla itärajalta, jossa se toimi asemarakennuksena. Kaunis keltainen kartano istuu maisemaan kuin se olisi varta vasten siihen suunniteltu. Saunarakennus on puolestaan siirretty Tuusulasta. Molemmat lienevät yli satavuotiaita.

Kaurilan sauna on kunnon vanhanajan hirsirakennus, jossa on tupakeittiö ja sauna. Tupa toimii pukuhuoneena ja oleskelutilana, jossa voi nautiskella raikasta vettä tai muita saunajuotavia. Huilatessani tutustuin myös Kaurilan saunalla myytäviin luonnonkosmetiikkatuotteisiin ja olen jo aivan ihastunut ostamaani suolasaippuaan. Ihoa kosteuttavan jalkakylpypallon olin todennut tehokkaaksi jo aikaisemmin, joten hankin niitä nyt lisää. Tuotteita voi tilata myös Kaurilan saunan verkkokaupasta.

Itse Kaurilan puusaunassa on ihanat löylyt! Samaan aikaan hyvin lempeät ja kosteat, mutta löylyä heittämällä myös tymäkät. Tunnelma oli rauhallinen ja miljöö kaunis (kuvia löytyy täältä). Saunomisen jälkeen olo oli täydellisen rentoutunut.

170206
Jouluna Lohikallionrannan lahdelmassa Vuosaaressa oli sympaattinen paatti jouluvalaistuksessa.

Joulukuussa kävin myös toisessa yleisessä saunassa, Villa Vuosannassa, jonne minut kutsui ystäväni Piikkipaatsama.  Tämä sauna sijaitsee Vuosaaressa Uutelassa, jonne on pieni kävelymatka Aurinkolahdesta. Olimme liikkeellä vuoden pimeimpään aikaan ja Vuosantaan johtavalla runsaan kilometrin pituisella tiellä ei ole katuvaloja. Kävelymatkasta tuli elävästi mieleen Narnia tai Lumikuningattaren maa ja ilman Piikkipaatsamaa olisin ollut aika peloissani! Taskulamppu olisi ollut kätevä…

Vuosannan rantasauna on sisustettu modernin tyylikkäästi (kuvia löytyy täältä) ja sielläkin löylyt ovat mainiot. Puusaunaa ei kyllä voita mikään. Saunan rannasta pääsee mereen uimaan, minkä lisäksi saunan edustalla on ylellinen ulkoporeallas, jonka vesi on lämmitettyä. Talvella siinä oli kiva loikoilla! Ennen kuin lähdimme taivaltamaan pimeydessä takaisin ihmisten ilmoille paistoimme vielä kodassa makkarat.

191332

Vuosannan saunatilat voi vuokrata ryhmälle tai sitten voi osallistua yleiselle saunavuorolle, joista tiedotetaan parhaiten heidän Facebook-sivuillaan.

PS. Olen lisäksi aikaisemmin kirjoittanut Hakaniemessä sijaitsevasta Kulttuurisaunasta täällä. Siinä myös mainio sauna!