Hemmottelua Helsinki Day Spassa

Etsitkö hemmottelulahjaa läheiselle? Pohditko miten palkita itsesi hyvin tehdystä työstä?

Hoito Helsinki Day Spassa täyttää kriteerit molempiin pulmiin. Sain itse syntymäpäivälahjaksi sinne lahjakortin ja vierailin tänä syksynä Erottajan Helsinki Day Spassa. Valitsin hoitokatalogista pedikyyrin ja säärten sokeroinnin.

Saavuin paikalle aurinkoisena lauantaina. Minut opastettiin ystävällisesti yläkerran pukuhuoneeseen, jossa vaihdoin päälleni pehmoisen kylpytakin ja tohvelit. Lahjan antaja oli etukäteen kehoittanut minuta tulemaan paikalle hyvissä ajoin, sillä day span loungessa on mukava viettää muutama ylellinen hetki. Onneksi noudatin neuvoa!

20171021_142233

Loungessa on tarjolla teetä, kuohuvaa alkoholitonta juomaa sekä pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä. Asetuin mukavaan nojatuoliin nauttimaan herkkuja ja lueskelemaan mielenkiintoisia lehtiä (myös loungessa oli lehtiä, mutta varmistin viihtyvyyteni tuomalla omat lehdet). Spa on kauniissa vanhassa rakennuksessa ja makoilu nojatuolissa oli ylellistä koristeellista kattoa ihaillessa.

Vartin verran ehdin istuskella loungessa ennen hoitoni alkamista kunnes mukava kosmetologi tuli noutamaan minut hoitohuoneeseen. Hoito meni rentouttavissa ja mukavissa tunnelmissa. Erityisesti arvostin sitä, että hän kertoi aina lyhyesti mitä aikoi tehdä seuraavaksi. Vaatii myös hyvää ihmistuntemusta huomata milloin asiakas on juttutuulella ja milloin haluaa nauttia hoidosta hiljaisuudessa. Tämä kosmetologi sai oloni helpoksi ja viihtyisäksi.

20171021_141736

Käyntini tuntui ylelliseltä ja rentouttavalta. Hemmottelulahja täytti siis tehtävänsä erinomaisesti.

Mainokset

Ulkomaisia vieraita Töölössä

Esittelin tutulle britille yhtenä iltana Helsinkiä. Aikaa ei ollut kuin muutama tunti ja syksy oli jo päällä, siksi jätin suosiolla Suomenlinnan ja Kaivopuiston väliin. Sen sijaan pidin tärkeänä näyttää hänelle Senaatintori, kauppatori ja vanha kauppahalli.

Hänestä ne muistuttivat Tukholman vanhaa kaupunkia, mikä tietysti imarteli minua. Presidentinlinna huvitti häntä vaatimattomuudessaan ja hänestä se oli ihan kuin me suomalaiset. Vanhassa kauppahallissa joimme teet Storyssa ja söimme isot suomalaiset pullat. Kävelimme Espaa pitkin takaisin keskustaan.

Kysyin häneltä etukäteen mitä hän Helsingissä haluaisi nähdä ja arvatkaa mitä hän vastasi. Sibeliusmonumentin. Ihan totta! Olin hämmentynyt, että hän edes tiesi Sibeliuksen olleen suomalainen sekä sen, että Helsingissä on monumentti Sibeliukselle. Mutta tokihan hänet vein katsomaan tuota ristiriitaisia tunteita aikoinaan herättänyttä monumenttia. Hiukan piti ensin guuglailla, sillä en ollut varma sen sijainnista. Olen käynyt siellä itse vain kerran aikaisemmin.

182923

Vaikken ole itse nähnyt sitä montaa kertaa, pidän teosta kauniina ja onnistuneena. Monumentissa on suomalaisuutta ja Sibeliuksen musiikkia. Putkien on tulkittukin symboloivan urkupillistöä. Julkistamisen aikoihin 60-luvulla taiteilija Eila Hiltunen sai kuitenkin paljon negatiivista palautetta työstään. Perinteisemmän taiteen ystäville hän lisäsi Sibeliuksen kasvoreliefin monumentin viereiseen kallioon.

Teos on todella suosittu matkailijoiden keskuudessa. Vaikka satoi reippaasti, emme suinkaan olleet ainoat monumenttia ihailemaan tulleet, vaikka olin niin kuvitellu.

Sateen takia olimme aika lailla uitettuja koiria ja suuntasimme tahoillemme lämpimiin suihkuihin. Jos ilma olisi ollut kauniimpi, olisimme saattaneet jatkaa iltaa jossain hyvässä töölöläisravintolassa kuten esimerkiksi Comassa.

Pikkuinen välimerellistä ruokaa tarjoileva Coma on sympaattinen ravintola Museokadulla. Pöydät ovat lähekkäin ja silloin kun kaikissa pöydissä on seurueita, on tunnelmakin kuin italialaisessa ravintolassa. Iloinen puheensorina täyttää korvat ja hyvän ruoan tuoksu leijuu nenään.

165808

Viimeksi Comassa ollessani otin alkuruoaksi bruschettat, jotka olivat sopivan rapeat ja tomaattiset. Ne herättivät ruokahalun juuri oikealla tavalla. Pääruoaksi valitsin täyteläisen omena-gorgonzolarisoton. Siinä maut olivat todella kohdallaan – tuo makuyhdistelmä toimii aina! Jälkiruoaksi söin tiramisun, joka yleensä italialaisissa ravintoloissa on yksi parhaimmista jälkiruoista. Olen iloinen, että olen teenjuojana tottunut kahvin makuun sentään tällaisessa jälkiruoassa, jotta voin nauttia tiramisusta.

Töölössä pitäisi kyllä pyöriä useamminkin eikä pelkästään ohikulkumatkalla!

Retkellä Nuuksiossa Haukkalammella

Olin alkusyksystä työkavereideni kanssa Nuuksiossa virkistäytymässä. Aloitimme retkemme luontokeskus Haltialta, jonne pääsee bussilla. Me kuitenkin tulimme kimppakyydeillä ja jätimme autot parkkiin Haltialle. Sieltä aloitimme 4,8 kilometrin kävelyn Haukkalammen nuotiopaikalle.

094138

En etukäteen tiennyt mitä odottaa. Vaikka olisin odottanut mitä tahansa, odotukseni olisivat todennäköisesti täyttyneet, sillä maasto ja maisemat matkalla olivat todella vaihtelevat. Oli leveää kävelytietä ja kapeampaa metsäpolkua, pitkospuita, järvimaisemia, märkiä soita ja kuivia harjuja sekä nousuja ja laskuja.

Jaloissa tuntui päivän jälkeen, että portaita tosiaan tuli kiivettyä kiivetty. Korkeuserot reitin aikana olivat yllättävän suuria.  Matka sujui rauhallisessa tahdissa, sillä meitä oli vajaa kymmenen. Menomatkalle mahtui kahdet korkeat portaat, toiset rautaiset ja toiset puiset.

095641

Perillä Haukkalammella etsimme vapaan pöydän, johon leiriydyimme syömään eväitä. Liikkeellä oli paljon muitakin retkeilijöitä, joten suurin osa pöydistä oli varattuja. Onneksi alue on iso. Paistoimme makkaroita nuotiolla ja joimme kahvit eväsleipiä syöden. Hiukan uhkasi alkaa sataa, mutta säästyimme pahemmalta kastumiselta.

101338

Evästauon jälkeen lähdimme paluumatkalle samaa reittiä kuin tulimmekin. Samana päivänä Nuuksiossa järjestettiin urheilukilpailut ja tsemppasimme kovasti vastaantulevia juoksijoita. Reitti oli niin vaihteleva, että matka ei käynyt tylsäksi. Itse asiassa saman reitin voisi kävellä moneen kertaan ilman tylsistymistä!

Kun saavuimme takaisin luontokeskus Haltialle, söimme yhdessä maukkaan lounaan Haltian kehutussa ravintolassa. Sitten tutustuimme vielä luontokeskuksen vaikuttaviin ja monipuolisiin näyttelyihin Suomen luonnosta. Ne kannattaa käydä katsomassa, jos liikkuu siellä päin.

Kaiken kaikkiaan meillä oli tosi mukava virkistäytymispäivä osaston kanssa!

093255

Villa Gyllenbergin juhlanäyttely

Vielä syys-lokakuun on auki Gyllenbergin säätiön Suomi100-hengessä koottu juhlanäyttely Kuusisaaressa. Kävin itse katsomassa sen viime viikolla ja se tosiaan oli laaja kattaus suomalaisen taiteen historiaa.

Kokoelman on kerännyt aikoinaan Ane Gyllenberg (1891-1977), pankkiiri, joka oli myös intohimoinen taiteenkerääjä. Hän perusti vaimonsa Signen kanssa nimeään kantavan säätiön, joka tänä päivänä omistaa taidemuseon pariskunnan entisessä kodissa.

Itse koti on myös varsinainen nähtävyys. Se sijaitsee upealla paikalla meren rannalla kauniin puutarhan ympäröimänä. Talon piirrokset valmistuivat vuonna 1938 ja sisätilat ovat hämmästyttävän valoisat suurten ikkunoiden ansiosta. Taloa on sittemmin laajennettu ruokasalilla (1955) ja gallerialla (1980). Kotimuseon alakerrassa veistokset ja maalaukset sekä huonekalut ovat alkuperäisillä paikoillaan. Yläkerrassa on tällä hetkellä näyttely Ane Gyllenbergin elämästä ja roolista taiteen keräilijänä.

20170906_171029

Gyllenbergin taidekokoelman muodostaa noin 400 työtä, pääasiassa kotimaisia teoksia 1700-luvulta 1970-luvulle, mutta joukossa on myös vanhempaa eurooppalaista taidetta. Iso osa näistä on pysyvästi esillä kotimuseon puolella.

Galleriassa on nyt Keräilijän itsenäisyys -näyttely, jossa on esillä sata maalausta. Seinillä on muun muassa Schjerfbeckiä, Gallen-Kallelaa, Edelfeltiä, Sallista, Halosta ja Thesleffiä. Maalaukset on jaettu teemoittain uudenlaisiin kokonaisuuksiiin.

Mielestäni mielenkiintoisimmat maalaukset olivat Akseli Gallen-Kallelan Probleemi ja Ad Astra. Probleemi esittää taiteilijaa itseään, Oskar Merikantoa, Robert Kajanusta ja Jean Sibeliusta juomingeissa hotelli Kämpissä. Maalauksen taustalla on mielenkiintoinen tarina ja symboliikka, josta pääsimme kuulemaan kun satuimme taululle samaan aikaan opastetun kierroksen kanssa.

Ad Astra (alla) oli erityisen vaikuttava: suuri koko, kullatut kehykset ja punainen taustaseinä toivat maalauksen hyvin esille. Gallen-Kallelan maalaus symboloi olotilaa, jossa ihminen vapautuu ruumiin kärsimyksistä (lat. per aspera ad astra = vaikeuksien kautta tähtiin).

20170906_170859

Näyttelyssä oli lukuisia hienoja teoksia ja se tuli samalla kuvastaneeksi hyvin Suomen historian eri vaiheita.

Kävelyretki Uutelassa

En ole pahemmin pyörinyt Itä-Helsingissä, mistä johtuen olen missannut monta hienoa paikkaa siellä. Yhtenä esimerkkinä Uutela, jota moni on kehunut ja suositellut retkipaikkana. Tänä kesänä kävin siellä viimein paikallisoppaan kanssa. 🙂

20170720_132148

Ei siellä nyt oikeasti mitään opasta tarvita. Alue on suhteellisen pieni meren ympäröimä niemenkärki, joten eksyminen on vaikeaa. Kävelimme ensin pitkospuita Särkkäniemelle ihailemaan Ruusuniemen sataman aluksia ja Pikku Niinisaarta. Särkkäniemi on kivikkoinen ranta vain vähän merenpintaa korkeammalla ja kävin kokeilemassa veden lämpöisyyttä kädellä. Kylmää oli.

20170720_131654
Särkkäniemi

Seuraavaksi suuntasimme Skatanniemeen. Siellä on venäläisten vuonna 1916-1917 rakentama tykkibunkkeri, jonka sisätiloja pääsee tutkimaan vapaasti. Vaikka oli aurinkoinen päivä, tunnelma oli sen verran aavemainen, että kuikuilimme sisään vain oviaukolta. Sisällä voi käydä ken uskaltaa! Hyviä kuvia tykkipatterista löytyy täältä.

Jatkoimme retkeämme tykkipatterin ohi ihan Skatanniemen kärkeen saakka. Sieltä korkealta kalliolta avautui hieno näköala Helsingin edustan pikkusaariin ja avomerelle. Niemen kalliot sopisivat loistavasti piknikpaikaksi.

Meillä ei kuitenkaan ollut omia eväitä mukana, joten lähdimme autolla Töölöön ja kävimme Mamma Rosassa pizzoilla. Kävelylenkkimme kesti runsaan tunnin ja loppumatkasta jouduimme ottamaan juoksuaskelia säästyäksemme yllättävältä kesäiseltä rankkasateelta. Pizzat katosivat tämän jälkeen lautasilta nopeasti.

212451
Skatanniemi

Kiipeilyä seikkailupuistossa

Minua on siunattu kolmella kummipojalla, joista kaksi ovat vihdoin niin isoja, että olen voinut tutustuttaa heidät villiin harrastukseeni, seikkailupuistoihin. Niissä puihin on rakennettu ratoja, joita pitkin kiipeilijöiden on tarkoitus edetä. Ratojen vaikeustasot vaihtelevat helposta huippuvaikeisiin, ns. supermiesratoihin. Radat ovat myös eri korkeuksilla, vaikeampien ratojen ollen yleensä korkeammalla kuin helppojen.

Seikkailupuistot ovat mainioita, sillä niissä yhdistyy monta positiivista asiaa:

  • Puissa roikkuminen ja taiteilu on hyvää liikuntaa, sillä ainakin hauis- ja reisilihakset joutuvat kovaan duuniin.
  • Ystävien kanssa se on hauskaa yhteistä tekemistä ja kokemista, josta jää paljon muistoja.
  • Kiipeilystä pitävät niin aikuiset kuin lapsetkin.
  • Se tapahtuu ulkoilmassa, joten samalla tulee ulkoiltua.
  • Seikkailupuistossa saa itsensä ylittämisen ja onnistumisen kokemuksia, kun uskaltaa mennä radoissa, jotka pelottavat ja jännittävät itseä.

Erityisen halpaa tämä lysti ei ole, mutta hinta on kuitenkin edullisempi kuin huvipuistorannekkeen ja kiipeilyllä on mielestäni paljon enemmän hyödyllisiä vaikutuksia. Tänä kesänä huomasin, että korkeanpaikankammoni on selvästi lieventynyt kiipeilyn ansiosta!

Seikkailupuistoja on ympäri Suomea ja jokainen puisto on erilainen johtuen alueen puustosta ja puiston käyttämistä varusteista (mm. lukot ja nyörit). Pääkaupunkiseudulla on tietääkseni kolme seikkailupuistoa, Huippu Leppävaarassa, Korkee Mustikkamaalla ja Zippy Munkkivuoressa.

Korkee on hyvä paikka aloittaa, sillä siellä helpot radat eivät ole yhtä korkealla kuin Huipussa ja radat ovat lyhyempiä kuin Zippyssä. Huipussa puolestaan on helmpompi lukkomekanismi, sillä Korkeessa täytyy siirrellä tuplalukkoja vaijerista toiselle kun taas Huipussa on liukuva lukko, jota liu’utetaan eteenpäin vaijereiden välillä. Zippyssä on myös liukuva lukkomekanismi. Sinänsä molemmat systeemit ovat varmasti aivan yhtä turvallisia.

Radoilla pitää tietysti olla tarkkaavainen ja keskittyä edessä olevaan rataan. Ennen kiipeilyn aloittamista seikkailijat osallistuvat alkuopastukseen, jossa käydään läpi lukkojen käyttö radalla sekä turvalliset toimintatavat. Näin menetellään kaikissa seikkailupuistoissa, joissa olen käynyt. Lisäksi lyhyt koulutus on käytävä joka kerta, vaikka puistossa olisi käynyt aikaisemminkin.

Pääkaupunkiseudun lisäksi seikkailupuistoja on ainakin Seikkailusveitsi Hyvinkäällä ja Flowpark Turussa, Tampereella, Vierumäellä, Lappeenrannassa, Ähtärissä ja Hämeenlinnassa. Käy rohkeasti kokeilemassa!

140950
Seikkailupuisto Huippu Leppävaarassa

Minne veisit turistin Helsingissä?

Siinä vasta kysymys, jota sain todenteolla pohtia tänä keväänä, kun sain vieraakseni pariskunnan Meksikosta. Aikaa vierailuun oli koko päivä (onneksi aurinkoinen sellainen) eli tavallaan aikaa oli runsaasti, mutta sitten toisaalta aikaa oli tosi vähän. Olisin esimerkiksi halunnut näyttää heille suomalaisen metsän eli viedä heidät Nuuksioon, mutta siinä olisi mennyt koko päivä. Ei hyvä.

Suhteeni tähän pariskuntaan on erikoinen. Olen tuntenut rouvan runsaan muutaman vuosikymmenen, sillä aloimme kirjeenvaihtoon, kun olin ala-asteella. Silloin oli jokin kansainvälinen taho, joka yhdisti kirjekavereita eri maista. Olemme harvakseltaan olleet hänen kanssaan yhteydessä aikuisikään saakka! Nyt hän miehensä kanssa oli Skandinavian kierroksella, jonka yhteydessä he viettivät päivän Suomessa.

Olisin tietysti halunnut näyttää heille Lappia myöten koko Suomen, mutta nyt oli tyydyttävä Helsinkiin. Itse tykkään reissuilla saada yleiskuvan kaupungista kuljeskelemalla rauhassa ympäriinsä, joten ajattelin että kätevintä olisi ostaa heille päiväliput julkisiin liikennevälineisiin, joilla voisimme suhailla paikasta toiseen.

Päivälipulla pääsee myös Suomenlinnaan, jonka he halusivat nähdä. Siellä oli hauskan yhteensattuman johdosta saaren kesäkauden avajaiset ja muun muassa historiallisia näytöksiä. Juttelimme paljon maidemme kulttuurien erilaisuuksista ja Suomen historiasta. Heille tuli yllätyksenä, että Suomi on ollut itsenäinen vasta 100 vuotta.

114951

Seuraavaksi halusin näyttää heille Kaivopuiston sekä Eiran ja Punavuoren alueiden vanhat talot. Rannassa oli paljon ihmisiä liikenteessä ja jäimme hetkeksi seuraamaan hauskannäköistä ”jalkapallopeliä”, jonka nimeä en tiedä. Siinä ilmeisesti pelattiin jalkapalloa, mutta pelaajat olivat isojen pallojen sisällä, mikä luonnollisesti vaikeuttaa hieman pelaamista. Näytti riemukkaalta!

144704

Koska kyseessä oli vanha ystäväni, halusin näyttää heille myös kotini. Siinä tuli matkalla nähtyä helsinkiläisiä asuinalueita ja meille tyypillistä matalaa ja väljää rakentamista. Kävimme myös rautatieasemalla ja minulle selvisi, että Helsingin joukkoliikenne on huomattavasti laajempaa ja turvallisempaa kuin heidän kotikaupungissaan. Mitäköhän he ajattelivat, kun ehdotin etukäteen viesteissämme, että ostamme päiväliput ratikoihin ja busseihin, koska ne ovat niin käteviä… Heillä näihin kulkuvälineisiin ei voi kuulemma astua, jos mukana on mitään vähänkään arvokasta.

Seikkailimme keskustassa eri suuntiin ja näimme tietysti Senaatintorin ja kauppatorin. He olivat ennen tapaamistamme tutustuneet Uspenskin katedraaliin. Vanhassa kauppahallissa söimme päivällä välipalaa. Kampin hiljaisuuden kirkon halusin näyttää heille myös ja hiljaisuutta he hämmästelivät ihan kirkon ulkopuolellakin. Muutamaan kertaan he sanoivat toisilleen: ”Kuuletko? Ei kuulu huminaa!” Minun korviin Helsingissä kyllä kuuluu huminaa kaikkialla, mutta varmasti humina on vähän erilaista miljoonakaupungeissa.

Illallista menimme syömään Konstan Möljään Hietaniemessä. Se tarjoilee buffet-pöydän muodossa rannikkokarjalaisia perinneruokia kuten poronkäristystä, lohta, lihapullia, karjalanpiirakoita ja sillejä. Itse maistoin ensimmäistä kertaa vorsmarkia ja pidin siitä kovasti. Sen mausteisuus miellytti myös vieraitani, jotka kyllä ovat onneksi tottuneet eurooppalaisiin ruokiin eivätkä ihmetelleet ruokien ”mauttomuutta” tulisuuden puuttuessa. Tästä olin etukäteen vähän huolissani, mutta turhaan, sillä he ovat tosiaan kokeneita matkustajia.

Ystäväni mies pitää oluista, joten olin konsultoinut oluista enemmän tietävää siskoani ja saanut vinkin muutamasta hyvästä olutravintolasta Helsingissä. Ennen ruokailua kävimme Teerenpelissä, jossa hän maistoi Suomi 100 v. olutta ja piti sen mausta. Itse ihastuin Teerenpelin panimon Lempi-mustikkasiideriin. Nam!

Ruokailun jälkeen aloimme olla jo aika väsyneitä, mutta kävimme kuitenkin vielä Senaatintorin läheisyydessä Bryggerissä. Olin iloinen, että menimme, sillä sieltä sai tällaisen olutmaistelutarjottimen, joka oli erityisesti ystäväni miehen mieleen.

212730

Minulla oli todella mielenkiintoinen ja hauska päivä vieraideni kanssa. Oli jännää nähdä oma kotikaupunki hieman eri silmin heidän kauttaan ja jutella kaikesta maan ja taivaan välillä. Olisi hienoa päästä matkustamaan jonain päivänä heidän luokseen Meksikoon.