Toivotus hyvän joulun

Olen tänä vuonna ensimmäistä kertaa onnistunut hoitamaan jouluasiat suhteellisen ajoissa, kiitos kalenterimuistutusten ja hyvän suunnittelun. Sain hankittua joululahjat läheisille ennen sietämättömiä jouluruuhkia. Myös ruoka-asiat olen saanut järjestymään ajoissa. Joulukorttien kirjoittaminen kyllä meni edelliseen iltaan, mutta ehtivätpä nekin kuitenkin edullisempaan joulukantoon.

Joulufiilistä olen tänä vuonna nostattanut Tuomaan markkinoilla Senaatintorilla (en usko, että ilman Sarfvikin karpalo-saaristolaisleipää tulee joulua). Tori oli jälleen täynnä hauskoja ideoita ja monia herkkuja! Pimeänä iltana Senaatintori on henkeä salpaavan kaunis Tuomaan markkinoiden kojujen ylle viritettyjen valoköynnösten, suuren joulukuusen ja valkean Tuomiokirkon valaistessa tienoota.

Ystäväni M:n kanssa kävimme jo perinteeksi muodostuneella joululounaalla Kalastajatorpalla. Kehuin tuota joululounasta teille viime vuonna ja jos mahdollista, se oli nyt vieläkin parempi. Kun sain tänä vuonna ensimmäisen kerran suuhuni porkkanalaatikkoa ja mätileipää, ympäristö katosi hetkeksi ja hymy nousi huulilleni. Voi että, mitä makuja!

133015
Kalastajatorpan jälkiruokapöytä

Edessä olevat joulun päivät tulevat sisältämään lisää joulufiilistelyä kun kiire ja hyörinä rauhoittuvat. Joulun rauhaan laskeutuminen on kohdallani jo alkanut ja odotan innolla sitä, että muukin maailma rauhoittuu. (Oletteko huomanneet, että ainoa päivä vuodesta, jolloin somekin rauhoittuu, on jouluaatto?) Odotan tältä joululta paljon suklaantäyteisiä hetkiä hyvien kirjojen parissa peittoon kääriytyneenä.

Rentouttavaa joulua ja onnellista uutta vuotta 2018!

Mainokset

Jouluostoksilla

Välillä joululahjojen keksiminen on todella vaikeaa. Olen huomannut, että saan parhaat ideani kiertelemällä pieniä kauppoja ja joulumarkkinoita. Sain tänä vuonna herätyksen joulunajasta, kun olin sattumalta käymässä Tikkurilassa ja kuljin lahjatavaraliike Pihapihlajan ohi. Koko kauppa oli täynnä pieniä ja vähän suurempia sopivia lahjaideoita somistettuna niin kauniisti, että kiertelin siellä varmaan vartin ideoimassa erilaisia lahjoja eri ihmisille. Muutaman lahjan lisäksi ostin itselleni glögiä kylmien joulukuun iltojen iloksi.

Inspiraatiota olen tänä vuonna etsinyt myös Hämeenlinnassa sijaitsevasta ihanasta Tiirinkosken tehtaan puodista. Se on vanhaan navettarakennukseen perustettu liike, joka myy niin elintarvikkeita, vaatteita, koruja kuin sisustustavaraakin. Myymälän keskellä on kahvila, josta saa muun muassa hyviä vohveleita. Olin Tiirinkoskella lounasaikaan, joten söin suolaisen vohvelin lohella ja salaatilla. Täyttävää ja herkullista!

Tiirinkoskelta en ostanut lahjoja muille kuin itselleni. Ostin pussillisen Johan & Nyströmin teetä, Lakridsin suklaalakuja sekä tuoksuetikkaa pyykin pesuun. Olen törmännyt Lakridsin lakuihin niin monta kertaa, että nyt viimein päätin maistaa niitä. Pieni purkki lakupalloja on mielestäni aika hintava, mutta lakutkin olivat maistuvia kun ensin pääsin niiden makuun. En ollut ostaessani huomannut valinneeni suklaalakuja, joissa on pinnalla salmiakkijauhoa. Ensimmäinen suupala oli erikoinen kunnes tunnistin maun.

Le Pere Pelletierin Vinaigre-tuoksuetikka oli uusi tuttavuus, jota olen vasta kokeillut yhden kerran. Se lisätään pyykinpesukoneeseen huuhteluaineen sijasta ja sen pitäisi mm. kirkastaa ja raikastaa pyykkiä sekä poistaa kellastumia, tahroja ja hajuja. Aikamoisia lupauksia, joiden täyttymistä en vielä pysty arvioimaan. Vaikuttaa kuitenkin toistaiseksi hyvältä! Valitsin tuoksuksi miedon ja raikkaan teen tuoksun. En kyllä tuoksusta teetä erottanut vaan enemmänkin puhtaan pyykin. Hyvä niin!

20171209_115105

Joululahjaostokset ruuhkassa viime tipassa on todellinen no no minulle, joten yleensä pyrin tekemään lahjaostokseni viimeistään jo joulukuun alussa. Silloin kaupoissa on väljempää ja hyllyissäkin vielä vaihtoehtoja. Se oli pyrkimys tänäkin vuonna, mutta tuntui kuin olisin pudonnut syksyn kelkasta ja joulukuu pääsi yllättämään. Siksi sain jouluostokseni valmiiksi vasta viime lauantaina.

Samalla löysin vahingossa aivan ihastuttavan pienen pop-up kirjakaupan nimeltä Books & Stuff, joka on avattu Aleksanterinkatu 24:een.  Yllä ja alla olevat kuvat ovat sieltä. Kaupassa on pieni valikoima loistavia kirjoja sekä kaikenlaista pientä sisustus- ynnä muuta tavaraa. Sieltä löysin kaksi lahjakirjaa sekä hauskoja kortteja. Jos liikut Senaatintorilla vielä ennen joulua, kannattaa poiketa sisälle tähän suloiseen kirjakauppaan!

20171209_115054

Ensi viikonloppuna on vielä hyviä tilaisuuksia kierrellä joulumarkkinoilla. Älä unohda Vanhan ylioppilastalon joulutoria ja Teurastamon joulumarkkinoita! Myös Tuomaan markkinoilla kannattaa pyörähtää sekä Torikorttelien pienissä putiikeissa.

Suklainen ilta Fazerin vierailukeskuksessa

Fazer on varmasti yksi suosituimpia yritysvierailukohteita niin lasten kuin aikuistenkin keskuudessa. Siksi ei ole ollenkaan yllättävää, että Fazer päätti rakentaa erityisen vierailukeskuksen, joka avattiin viime vuonna, tasan 125 vuotta Fazerin ensimmäisen konditorian perustamisen jälkeen.

Huono puoli erillisessä vierailukeskuksessa on se, etteivät vieraat pääse käymään tehtaalla. Voi kuitenkin olla, ettei sinne aikaisemminkaan päästetty vierailijoita. Lisäksi uudessa keskuksessa pääsee näkemään harvinaisia juttuja, joita tehdasvierailulla ei näkisi.

Esimerkiksi trooppinen sisäpuutarha on harvinaislaatuinen kokonaisuus. Pieneen kasvihuoneeseen on mahdutettu monia trooppisia kasveja, joita käytään raaka-aineina Fazerin tuotteissa. Sulassa sovussa kasvoi vaniljaa, sitruunaa, kardemummaa, kahvipapuja ja sokeriruokoa.

Näin ensimmäistä kertaa kaakaopuun, jossa oli pieni kaakaon hedelmä kasvamassa suoraan rungosta. Yritin ottaa siitä valokuvaa, mutta se oli liian pieni sekä kaukana ja aurinkoa jäljittelevät kirkkaat valot ylivalottivat kuvani. En enää muista mikä kasvi tähän alla olevaan kuvaan tallentui, mutta upea sekin oli.

20171117_170927

Trooppisen kasvihuoneen jälkeen kierros jatkui eteenpäin ja kuulimme palasia Fazerin pitkästä historiasta. Karl Fazerin Kluuvikadun konditorian ajoista yritys on päässyt aika pitkälle, sillä nykyään kyse on kuuluisasta kansainvälisestä yrityksestä. En ollut silti tajunnut, että Fazer on edelleen perheyritys. Minua olisi kiinnostanut kuulla enemmänkin Fazerista yrityksenä, sen omistajista ja liiketoiminnasta, mutta opastetun kierroksen lapset kävivät levottomiksi.

Kierros oli rakennettu sekä aikuisille että lapsille kiinnostavaksi ja monipuolisen esittelyn aikana kuultiin ja nähtiin paljon mielenkiintoisia asioita. Vanhat Fazerin rasiat kuuluisine suunnittelijoineen olivat kauniita. 3D-suklaatulostin vei puolestaan ajatukset tulevaisuuteen. Minkähänlaisia suklaita syömme 10 vuoden päästä?

20171117_172359

Vanhin Fazerin karamelli on kettukarkki eli pihlajakarkki. Se on ollut myynnissä vuodesta 1895 asti! Seuraavana vuonna lanseerattiin mignonmunat, jotka edelleen valmistetaan käsin. Oma suosikkini DaCapo juhli vuosi sitten 100-vuotissyntymäpäivää.

Oli mielenkiintoista kuulla, että kaakaopavut irrotetaan käsin kaakaon hedelmästä ja sen valkoisesta hedelmälihasta. Se miten kaakaopavuista saadaan lopulta aikaan suklaata ei olekaan ihan yksinkertainen prosessi. En ihmettele, että vei eurooppalaisilta vuosisatoja keksiä miten parasta suklaata tehdään.

20171117_175136

Vierailun lopuksi oli vapaata aikaa tutustua keskuksen näyttelyyn sekä maistella kymmeniä erilaisia suklaita. Nam! Piparkakkudumle oli itselleni uusi tuttavuus ja erittäin herkullinen sellainen.

Suklaan mässytyksen jälkeen meidät ohjattiin vierailemaan tehtaanmyymälään, jossa oli kaikkia tuttuja Fazerin tuotteita sekä joitain uutuuksia ja tehdaspakkauksia. Mitään ei ollut tarkoitus ostaa, mutta kappas vaan, siellä oli niin hyviä tarjouksia ja mielenkiintoisia tuotteita, että kassillinen tarttui mukaan. Lähtiessämme saimme vielä pienen maistiaiskassin Fazerin tuotteita kiitokseksi opastetulle kierrokselle osallistumisesta.

Vierailukeskus sijaitsee Vantaalla ja yleiselle näyttelykierrokselle voi ostaa liput täältä.

EDIT 10.12.2017: Muutettu lause, jossa pihlajakarkin uuden nimen väitettiin olevan kettukarkki. Virallinen nimi on edelleen pihlajakarkki, mutta monet kutsuvat sitä kettukarkiksi.

20171117_164730

Hemmottelua Helsinki Day Spassa

Etsitkö hemmottelulahjaa läheiselle? Pohditko miten palkita itsesi hyvin tehdystä työstä?

Hoito Helsinki Day Spassa täyttää kriteerit molempiin pulmiin. Sain itse syntymäpäivälahjaksi sinne lahjakortin ja vierailin tänä syksynä Erottajan Helsinki Day Spassa. Valitsin hoitokatalogista pedikyyrin ja säärten sokeroinnin.

Saavuin paikalle aurinkoisena lauantaina. Minut opastettiin ystävällisesti yläkerran pukuhuoneeseen, jossa vaihdoin päälleni pehmoisen kylpytakin ja tohvelit. Lahjan antaja oli etukäteen kehoittanut minuta tulemaan paikalle hyvissä ajoin, sillä day span loungessa on mukava viettää muutama ylellinen hetki. Onneksi noudatin neuvoa!

20171021_142233

Loungessa on tarjolla teetä, kuohuvaa alkoholitonta juomaa sekä pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä. Asetuin mukavaan nojatuoliin nauttimaan herkkuja ja lueskelemaan mielenkiintoisia lehtiä (myös loungessa oli lehtiä, mutta varmistin viihtyvyyteni tuomalla omat lehdet). Spa on kauniissa vanhassa rakennuksessa ja makoilu nojatuolissa oli ylellistä koristeellista kattoa ihaillessa.

Vartin verran ehdin istuskella loungessa ennen hoitoni alkamista kunnes mukava kosmetologi tuli noutamaan minut hoitohuoneeseen. Hoito meni rentouttavissa ja mukavissa tunnelmissa. Erityisesti arvostin sitä, että hän kertoi aina lyhyesti mitä aikoi tehdä seuraavaksi. Vaatii myös hyvää ihmistuntemusta huomata milloin asiakas on juttutuulella ja milloin haluaa nauttia hoidosta hiljaisuudessa. Tämä kosmetologi sai oloni helpoksi ja viihtyisäksi.

20171021_141736

Käyntini tuntui ylelliseltä ja rentouttavalta. Hemmottelulahja täytti siis tehtävänsä erinomaisesti.

Ulkomaisia vieraita Töölössä

Esittelin tutulle britille yhtenä iltana Helsinkiä. Aikaa ei ollut kuin muutama tunti ja syksy oli jo päällä, siksi jätin suosiolla Suomenlinnan ja Kaivopuiston väliin. Sen sijaan pidin tärkeänä näyttää hänelle Senaatintori, kauppatori ja vanha kauppahalli.

Hänestä ne muistuttivat Tukholman vanhaa kaupunkia, mikä tietysti imarteli minua. Presidentinlinna huvitti häntä vaatimattomuudessaan ja hänestä se oli ihan kuin me suomalaiset. Vanhassa kauppahallissa joimme teet Storyssa ja söimme isot suomalaiset pullat. Kävelimme Espaa pitkin takaisin keskustaan.

Kysyin häneltä etukäteen mitä hän Helsingissä haluaisi nähdä ja arvatkaa mitä hän vastasi. Sibeliusmonumentin. Ihan totta! Olin hämmentynyt, että hän edes tiesi Sibeliuksen olleen suomalainen sekä sen, että Helsingissä on monumentti Sibeliukselle. Mutta tokihan hänet vein katsomaan tuota ristiriitaisia tunteita aikoinaan herättänyttä monumenttia. Hiukan piti ensin guuglailla, sillä en ollut varma sen sijainnista. Olen käynyt siellä itse vain kerran aikaisemmin.

182923

Vaikken ole itse nähnyt sitä montaa kertaa, pidän teosta kauniina ja onnistuneena. Monumentissa on suomalaisuutta ja Sibeliuksen musiikkia. Putkien on tulkittukin symboloivan urkupillistöä. Julkistamisen aikoihin 60-luvulla taiteilija Eila Hiltunen sai kuitenkin paljon negatiivista palautetta työstään. Perinteisemmän taiteen ystäville hän lisäsi Sibeliuksen kasvoreliefin monumentin viereiseen kallioon.

Teos on todella suosittu matkailijoiden keskuudessa. Vaikka satoi reippaasti, emme suinkaan olleet ainoat monumenttia ihailemaan tulleet, vaikka olin niin kuvitellu.

Sateen takia olimme aika lailla uitettuja koiria ja suuntasimme tahoillemme lämpimiin suihkuihin. Jos ilma olisi ollut kauniimpi, olisimme saattaneet jatkaa iltaa jossain hyvässä töölöläisravintolassa kuten esimerkiksi Comassa.

Pikkuinen välimerellistä ruokaa tarjoileva Coma on sympaattinen ravintola Museokadulla. Pöydät ovat lähekkäin ja silloin kun kaikissa pöydissä on seurueita, on tunnelmakin kuin italialaisessa ravintolassa. Iloinen puheensorina täyttää korvat ja hyvän ruoan tuoksu leijuu nenään.

165808

Viimeksi Comassa ollessani otin alkuruoaksi bruschettat, jotka olivat sopivan rapeat ja tomaattiset. Ne herättivät ruokahalun juuri oikealla tavalla. Pääruoaksi valitsin täyteläisen omena-gorgonzolarisoton. Siinä maut olivat todella kohdallaan – tuo makuyhdistelmä toimii aina! Jälkiruoaksi söin tiramisun, joka yleensä italialaisissa ravintoloissa on yksi parhaimmista jälkiruoista. Olen iloinen, että olen teenjuojana tottunut kahvin makuun sentään tällaisessa jälkiruoassa, jotta voin nauttia tiramisusta.

Töölössä pitäisi kyllä pyöriä useamminkin eikä pelkästään ohikulkumatkalla!

Retkellä Nuuksiossa Haukkalammella

Olin alkusyksystä työkavereideni kanssa Nuuksiossa virkistäytymässä. Aloitimme retkemme luontokeskus Haltialta, jonne pääsee bussilla. Me kuitenkin tulimme kimppakyydeillä ja jätimme autot parkkiin Haltialle. Sieltä aloitimme 4,8 kilometrin kävelyn Haukkalammen nuotiopaikalle.

094138

En etukäteen tiennyt mitä odottaa. Vaikka olisin odottanut mitä tahansa, odotukseni olisivat todennäköisesti täyttyneet, sillä maasto ja maisemat matkalla olivat todella vaihtelevat. Oli leveää kävelytietä ja kapeampaa metsäpolkua, pitkospuita, järvimaisemia, märkiä soita ja kuivia harjuja sekä nousuja ja laskuja.

Jaloissa tuntui päivän jälkeen, että portaita tosiaan tuli kiivettyä kiivetty. Korkeuserot reitin aikana olivat yllättävän suuria.  Matka sujui rauhallisessa tahdissa, sillä meitä oli vajaa kymmenen. Menomatkalle mahtui kahdet korkeat portaat, toiset rautaiset ja toiset puiset.

095641

Perillä Haukkalammella etsimme vapaan pöydän, johon leiriydyimme syömään eväitä. Liikkeellä oli paljon muitakin retkeilijöitä, joten suurin osa pöydistä oli varattuja. Onneksi alue on iso. Paistoimme makkaroita nuotiolla ja joimme kahvit eväsleipiä syöden. Hiukan uhkasi alkaa sataa, mutta säästyimme pahemmalta kastumiselta.

101338

Evästauon jälkeen lähdimme paluumatkalle samaa reittiä kuin tulimmekin. Samana päivänä Nuuksiossa järjestettiin urheilukilpailut ja tsemppasimme kovasti vastaantulevia juoksijoita. Reitti oli niin vaihteleva, että matka ei käynyt tylsäksi. Itse asiassa saman reitin voisi kävellä moneen kertaan ilman tylsistymistä!

Kun saavuimme takaisin luontokeskus Haltialle, söimme yhdessä maukkaan lounaan Haltian kehutussa ravintolassa. Sitten tutustuimme vielä luontokeskuksen vaikuttaviin ja monipuolisiin näyttelyihin Suomen luonnosta. Ne kannattaa käydä katsomassa, jos liikkuu siellä päin.

Kaiken kaikkiaan meillä oli tosi mukava virkistäytymispäivä osaston kanssa!

093255

Villa Gyllenbergin juhlanäyttely

Vielä syys-lokakuun on auki Gyllenbergin säätiön Suomi100-hengessä koottu juhlanäyttely Kuusisaaressa. Kävin itse katsomassa sen viime viikolla ja se tosiaan oli laaja kattaus suomalaisen taiteen historiaa.

Kokoelman on kerännyt aikoinaan Ane Gyllenberg (1891-1977), pankkiiri, joka oli myös intohimoinen taiteenkerääjä. Hän perusti vaimonsa Signen kanssa nimeään kantavan säätiön, joka tänä päivänä omistaa taidemuseon pariskunnan entisessä kodissa.

Itse koti on myös varsinainen nähtävyys. Se sijaitsee upealla paikalla meren rannalla kauniin puutarhan ympäröimänä. Talon piirrokset valmistuivat vuonna 1938 ja sisätilat ovat hämmästyttävän valoisat suurten ikkunoiden ansiosta. Taloa on sittemmin laajennettu ruokasalilla (1955) ja gallerialla (1980). Kotimuseon alakerrassa veistokset ja maalaukset sekä huonekalut ovat alkuperäisillä paikoillaan. Yläkerrassa on tällä hetkellä näyttely Ane Gyllenbergin elämästä ja roolista taiteen keräilijänä.

20170906_171029

Gyllenbergin taidekokoelman muodostaa noin 400 työtä, pääasiassa kotimaisia teoksia 1700-luvulta 1970-luvulle, mutta joukossa on myös vanhempaa eurooppalaista taidetta. Iso osa näistä on pysyvästi esillä kotimuseon puolella.

Galleriassa on nyt Keräilijän itsenäisyys -näyttely, jossa on esillä sata maalausta. Seinillä on muun muassa Schjerfbeckiä, Gallen-Kallelaa, Edelfeltiä, Sallista, Halosta ja Thesleffiä. Maalaukset on jaettu teemoittain uudenlaisiin kokonaisuuksiiin.

Mielestäni mielenkiintoisimmat maalaukset olivat Akseli Gallen-Kallelan Probleemi ja Ad Astra. Probleemi esittää taiteilijaa itseään, Oskar Merikantoa, Robert Kajanusta ja Jean Sibeliusta juomingeissa hotelli Kämpissä. Maalauksen taustalla on mielenkiintoinen tarina ja symboliikka, josta pääsimme kuulemaan kun satuimme taululle samaan aikaan opastetun kierroksen kanssa.

Ad Astra (alla) oli erityisen vaikuttava: suuri koko, kullatut kehykset ja punainen taustaseinä toivat maalauksen hyvin esille. Gallen-Kallelan maalaus symboloi olotilaa, jossa ihminen vapautuu ruumiin kärsimyksistä (lat. per aspera ad astra = vaikeuksien kautta tähtiin).

20170906_170859

Näyttelyssä oli lukuisia hienoja teoksia ja se tuli samalla kuvastaneeksi hyvin Suomen historian eri vaiheita.