Yötä Klaus K:ssa

Olen pitkään halunnut yöpyä Klaus K -hotellissa, joten kun minulle muutamia viikkoja sitten tarjoutui mahdollisuus viettää yö jossain Helsingin hotellissa, ei tarvinnut kauaa miettiä minkä hotellin valitsisin. Olen kuullut monen tykkäävän Klaus K:sta ja esimerkiksi Huli on kehunut erityisesti Klaus K:n brunssia blogissaan.

Huone, jonka ystäväni kanssa saimme, oli tyylikkäästi sisustettu. Huone ei ollut järin suuri, mutta hyvin toimiva ja tietysti siisti. Hämmentävää (ja siis ihanaa!) oli huoneen hiljaisuus. Mitään ei nimittäin kuulunut seinien takaa tai putkistojen kautta koko yönä! Huoneemme oli myös sisäpihan puolella, joten vilkkaalta Bulevardiltakaan ei kuulunut ääniä. Niin syvä hiljaisuus oli Helsingissä aika odottamatonta.

Oli aika hauskaa olla Helsingin keskustassa yötä, sillä se mahdollisti iltakävelyn Katajanokalla. Pimenevän illan edetessä ihailimme hämärässä jylhiä vanhoja taloja Skattalla. Arjen kiireiden keskellä kävellessä harvemmin tulee tarkkailtua ympäristöä ja katseltua ylöspäin. Silloin jää huomaamatta kuinka kauniita yksityiskohtia vanhoissa taloissa oikeasti on.

184542.jpg

Nukuimme loistavasti rauhallisessa huoneessamme. Aamulla koitti kovasti odottamani aamupala (Huli on sen verran kehunut Klaus K:n brunssia, että odotukseni aamupalallekin olivat aika korkealla). Suureksi hämmästyksekseni aamupalaodotukseni ylittyivät! En keksinut mitään, mitä olisin lisäksi kaivannut (yritin, ihan totta!). Kaikki oli tosi hyvää ja aamupalan kruunasi pieni yllätys: tarjoilijan tuoma virkistävä yrttismoothie. Olin tosi tyytyväinen hotellivalintaani!

164832

Löylyissä Meilahdessa ja Vuosaaressa

Sain siskoltani joululahjaksi kutsun Kaurilan lenkkisaunaan. Mikä mainio lahja! Kaurilan sauna sijaitsee Meilahdessa lähellä Seurasaarta. Asuin vuosia lähistöllä ja näin Kaurilan mainoksiakin, mutta jostain syystä käynti jäi pitäisi-asteelle.

Sauna sijaitsee vanhalla kartanoalueella ja sillä on mielenkiintoinen historia. Päärakennus on siirretty 90-luvulla itärajalta, jossa se toimi asemarakennuksena. Kaunis keltainen kartano istuu maisemaan kuin se olisi varta vasten siihen suunniteltu. Saunarakennus on puolestaan siirretty Tuusulasta. Molemmat lienevät yli satavuotiaita.

Kaurilan sauna on kunnon vanhanajan hirsirakennus, jossa on tupakeittiö ja sauna. Tupa toimii pukuhuoneena ja oleskelutilana, jossa voi nautiskella raikasta vettä tai muita saunajuotavia. Huilatessani tutustuin myös Kaurilan saunalla myytäviin luonnonkosmetiikkatuotteisiin ja olen jo aivan ihastunut ostamaani suolasaippuaan. Ihoa kosteuttavan jalkakylpypallon olin todennut tehokkaaksi jo aikaisemmin, joten hankin niitä nyt lisää. Tuotteita voi tilata myös Kaurilan saunan verkkokaupasta.

Itse Kaurilan puusaunassa on ihanat löylyt! Samaan aikaan hyvin lempeät ja kosteat, mutta löylyä heittämällä myös tymäkät. Tunnelma oli rauhallinen ja miljöö kaunis (kuvia löytyy täältä). Saunomisen jälkeen olo oli täydellisen rentoutunut.

170206
Jouluna Lohikallionrannan lahdelmassa Vuosaaressa oli sympaattinen paatti jouluvalaistuksessa.

Joulukuussa kävin myös toisessa yleisessä saunassa, Villa Vuosannassa, jonne minut kutsui ystäväni Piikkipaatsama.  Tämä sauna sijaitsee Vuosaaressa Uutelassa, jonne on pieni kävelymatka Aurinkolahdesta. Olimme liikkeellä vuoden pimeimpään aikaan ja Vuosantaan johtavalla runsaan kilometrin pituisella tiellä ei ole katuvaloja. Kävelymatkasta tuli elävästi mieleen Narnia tai Lumikuningattaren maa ja ilman Piikkipaatsamaa olisin ollut aika peloissani! Taskulamppu olisi ollut kätevä…

Vuosannan rantasauna on sisustettu modernin tyylikkäästi (kuvia löytyy täältä) ja sielläkin löylyt ovat mainiot. Puusaunaa ei kyllä voita mikään. Saunan rannasta pääsee mereen uimaan, minkä lisäksi saunan edustalla on ylellinen ulkoporeallas, jonka vesi on lämmitettyä. Talvella siinä oli kiva loikoilla! Ennen kuin lähdimme taivaltamaan pimeydessä takaisin ihmisten ilmoille paistoimme vielä kodassa makkarat.

191332

Vuosannan saunatilat voi vuokrata ryhmälle tai sitten voi osallistua yleiselle saunavuorolle, joista tiedotetaan parhaiten heidän Facebook-sivuillaan.

PS. Olen lisäksi aikaisemmin kirjoittanut Hakaniemessä sijaitsevasta Kulttuurisaunasta täällä. Siinä myös mainio sauna!

Lempikahvilani ja pimeän vuodenajan ilot

Vuoden ensimmäinen neljännes on ollut harvinaisen tapahtumaköyhä kohdallani kaiken sairastelun ja voimattomuuden keskellä. Muutamaan tapahtumaan olen kuitenkin päässyt osallistumaan ja niistä ensimmäinen oli Lux Helsinki -valokarnevaali ihan tammikuun alussa.

Karnevaalin ajankohta on mitä täydellisin: on järkyttävän pimeää, mutta joulun ja uudenvuoden juhlinnat ovat ohi. Tänä vuonna se järjestettiin yhdeksännen kerran. Kaikkein eniten pidin upeasti valaistuista Kauppatorin julkisivun taloista, joista on tämän kirjoituksen otsikkokuva. Samanlainen valaistus olisi paikallaan koko pimeän ajan!

Vähän toisenlaista valohoitoa oli Apulannan jäähallikeikka tammikuun lopussa. Keikka oli tietysti mahtava, kuten edellisetkin. Valoshow oli erityisen upea, ja siihen tuli kiinnitettyä erityisesti huomiota. Kerrankin valot todella tukivat biisejä! YouTubesta löytyi tällainen eturivin fanin kuvaama video, josta voi käydä katsomassa tunnelmia.

223329

165939

Seuraavaksi koitti laskiainen ja ah, niitä pullia tulikin maisteltua. Ehdottoman voiton vei Svenska Teaternin Café Artist, joka keksi päällystää laskiaispullan prinsessakakkupäällysteellä! Prinsessalaskiaispulla (mantelimassalla tietysti) oli taivaallinen kokemus! Kahvila osoittautui muutenkin varsin kivaksi paikaksi ja sijainti on loistava. Plussaa haudutetusta teestä ja laajasta valikoimasta syötävää.

Artist-kahvila oli mukavaa vaihtelua, mutta ei kuitenkaan kilpaile henkilökohtaisen lempikahvilani tittelistä. Yksi ehdottomista suosikeistani on Johan & Nyström Kanavarannassa Katajanokalla. Sinne suuntasimme Piikkipaatsaman kanssa eräänä helmikuun järkyttävän kylmänä iltana.

165016

Tilasimme kannulliset haudutettua teetä sekä vähän suolaista purtavaa. J & N:n leivät ovat herkullisia, mutta itse valitsin tällä kertaa tuorepuuroa luonnonjugurtilla. Jälkkäriksi jaoimme ison palan suklaabrownieta. Parissa tunnissa maailma oli parannettu, kuulumiset vaihdettu ja mieli keveä.

Joulun tunnelmaa

Kävin viikko sitten hakemassa joulutunnelmaa Senaatintorin Tuomaanmarkkinoilta, jotka vain paranevat vuosi vuodelta. Menneiden vuosien tapaan ostin markkinoilta Gourmet Sarfvikin herkullista karpalolla maustettua saaristolaisleipää, jonka maku vie kielen mennessään. Tällä kertaa heillä oli tarjolla myös paikan päällä syötäviä herkkuja, joten siemailin kupillisen lämmittävää glögiä ja söin smetanasillivoileivän. Nam!

Tänä jouluna saaristolaisleipä ei lopu joulupöydästäni kesken, sillä sain myös Piikkipaatsamalta lahjaksi itse tehtyä saaristolaisleipää (Piikkipaatsaman käyttämä ohje löytynee täältä). Se on täydellistä graavilohen ja ruohosipulituorejuuston kanssa. Erityisesti tuoreena saaristolaisleipä on vaan niin hyvää, kun sisus on vielä pehmeää.

Olen jouluvalmistelujeni kanssa tänä vuonna vähän etuajassa. Enää muutama lahja on pakkaamatta ja kinkunkin ajattelin paistaa jo nyt aatonaattona. Kaikki alkaa siis olla kutakuinkin valmista joulun tulla. Toivottavasti sinullakin.

Rauhallista ja rentouttavaa joulua kaikille!

Joulumarkkinoilla

Ensimmäisenä adventtiviikonloppuna vielä marraskuun puolella Helsingissä oli Hesarin mukaan yli kolmetkymmenet joulumarkkinat! Me Piikkipaatsaman kanssa kartoitimme niistä lähes 10 prosenttia kun vierailimme Kaurilan saunalla, Lavaklubilla sekä Korjaamolla.

Kaurilan saunan markkinat olivat tosi sympaattiset ja joimme teet + söimme herkkuja Kaurilan päärakennuksessa. Kaurilan sauna sijaitsee Meilahdessa ja siellä pidetään usein lenkkisaunoja, joihin kuka tahansa voi osallistua. Löylyt ovat varmasti suloiset!

Korjaamon joulumarkkinoilta löysin lahjan itselleni: Little Bit Designin päheet nappikorvikset, joissa on epätasainen hartsipinta, josta valo heijastuu hauskasti. Olen käyttänyt niitä viime viikkoina lähes joka päivä ja tykkään niistä valtavasti. Parasta on, että ne sopivat lähes kaikenlaisten vaatteiden kanssa, niin työ kuin vapaa-ajankin.

172150

Muutenkin tuo Little Bit Design vaikutti sellaiselta yritykseltä, että heidän tuotteistaan olisin voinut ostaa melkein mitä vaan. Tuotteissa oli hauskoja ideoita ja asennetta! Täytyykin tutkia verkkokauppaa vielä tarkemmin…

Korjaamolta jatkoimme matkaa Lavaklubille Kansallisteatterille. Myyjäiset kierrettyämme ostimme kupit kuumaa omenaglögiä ja istuimme tunnelmalliseen nurkkaukseen hengähtämään. Kansallisteatterin kellarissa oli jännä tunnelma. Saimme Piikkipaatsaman kanssa kipinän osallistua joskus johonkin Lavaklubin tilaisuuteen.

Seuraavaksi vuorossa oli Aleksanterinkadulle avattu XMAS Garage, pop-up-kauppa, joka on auki jouluun saakka. Siellä oli paljon lahjaideoita, jos sellaisia kaipaat!

151654

Nautimme kermavaahtokaakaot Cafe Engelissä Senaatintorilla ja päätimme vielä piipahtaa Stockmannin jouluosastolla. Suureksi yllätykseksemme se olikin siirretty Argos-hallista 4. ja 5. kerroksen käytäville. Se ei ehkä enää ollut varsinainen jouluelämys kuten menneinä vuosina, mutta käytimme kuitenkin mukavan tovin tutkien kaikkia ihania joulukoristeuutuuksia. Sitten suuntasimme jouluisin mielin kotiin.

163517

PS. Kaipaatko vinkkiä joululounaasta? Kalastajatorpan joululounas on l-o-i-s-t-a-v-a. Perinteinen, mutta niin monipuolinen, että jokainen lihan- ja kalansyöjä saa varmasti vatsansa täyteen. Tunnelma pyöreässä salissa oli jälleen jouluinen, palvelu aulista ja ruoka herkullista. Löysimme ystäväni M:n kanssa tämän joululounaan viime vuonna ja olemme todennäköisesti vakiovieraita hamaan tulevaisuuteen.

Kulttuurisaunasta ja avannon ihanuudesta

Kun asuin vuosia sitten Turussa, kävin toisinaan avantouimassa Ruissalossa Saaronniemen Saukkojen saunalla. Ihastuin paitsi avantouintiin myös Saukkojen saunaan heti ensikäynnillä.

Tilava puulämmitteinen sauna oli rakennettu suojaisaan kohtaan Ruissaloa aivan rannan tuntumaan. Laituri oli lähellä ja veteen johti tukevat portaat, joiden avulla kastautuminen oli helppoa. Ruissalossa kanssasaunojat olivat iloisia ja välittömiä tavalla, jota en ole kokenut missään muualla. Vaikutuin myös avantouinnin aiheuttamista tuntemuksista. Avannon jälkeen saunassa kehon valtaava tunne on ainutlaatuinen: samaan aikaan keho on täydellisen rento ja kuitenkin aistit ovat kirkkaat ja valppaat.

Kun muutin Helsinkiin, huomasin pettymyksekseni, etten voikaan täällä niin vaan jatkaa harrastustani. Avantoseuroja on, mutta niihin päästäkseen täytyy olla suosittelijoita ja kärsivällisyyttä jonottaa useampi vuosi. Onneksi Helsingissä on myös muutama avantouintipaikka, jonne ei edellytetä jäsenyyttä. Yksi niistä on Kulttuurisauna Hakaniemessä.

Kävin siellä ystäväni S:n kanssa viime vuonna useamman kerran ja tämänkin vuoden kylmäuintikausi on nyt avattu. Yksittäisen saunojan lipun hinta on aika korkea (15 euroa), mutta seitsemän kerran sarjakortilla yhden uintikerran hinnaksi tulee 10 euroa, mikä on ihan kohtuullista. Sarjakortti ei ole henkilökohtainen, joten sitä voi käyttää ystävän kanssa yhdessä.

Kulttuurisauna on arkkitehtuuriltaan skandinaavisen pelkistetty ja materiaaleina on käytetty betonia ja puuta. Saunan löylyt ovat lempeät ja portaat mereen ovat suojaisalla sisäpihalla. Paikka on tunnelmallinen etenkin pimeällä lyhtyjen valossa.

Viime vuonna koin siellä täydellisen avantokokemuksen. Oli pimeä talvi-ilta ja runsaasti pakkasta. Vesi oli niin kylmää, että avantoon ehti tulla jääriite muutamissa minuuteissa. Oli kuitenkin täysin tyyntä eikä tuullut juuri lainkaan, joten avannosta noustuani kylmyys tuntui lähinnä lämpönä ihon pinnalla. Se oli uskomaton kokemus!

Nähtävyyksiä Pohjois-Haagassa

Ennen kuin ensilumi satoi Helsinkiin, kävin kävelyretkellä Pohjois-Haagassa. Seutu on minulle tuntematonta, ja pitelin kädessäni vuosi sitten Helsingin Sanomissa julkaistua juttua: Kymmenen asiaa, jotka on nähtävä Pohjois-Haagassa.

Artikkelin ykkönen, alppiruusupuisto, oli minulle kyllä tuttu. Se on erityisen kaunis ja suosittu paikka touko-kesäkuussa, mutta lokakuussa autio ja hiljainen satunnaista koiran ulkoiluttajaa lukuun ottamatta. Kuvittelin, ettei sinne maksaisi vaivaa mennä kävelemään tähän aikaan vuodesta, mutta yllätyksekseni taianomainen tunnelma ei ollutkaan kiinni alppiruusujen kukista. Nyt korkeat alppiruusupensaat näyttivat isoja keltaisia hedelmiä kantavilta trooppisilta puilta!

20161017_165737

Kakkoskohdan, Kiffenin ampumaradan jäänteet, jätin väliin, mutta kuljin Pohjois-Haagan ostarin läpi (kohde nro 3) ja näin Nousevan leikkipuiston (kohde nro 6). Molemmat rakennettiin 50-luvun viimeisinä vuosina ja ovat vieläkin kovassa käytössä.

Thalian aukiolla käytin useamman tovin etsien Emon snagarin muistolaattaa (kohde nro 4) siinä onnistumatta. Tässä kohtaa olo oli kuin perusturistilla kun kiersin toria kartta toisessa ja kännykkä toisessa kädessä. Olisin varmaan kysynyt apuakin, jos torilla olisi ollut muita ihmisiä. No, Thalian aukiolla seisoin ja jossain siellä on pitänyt majaansa vuosina 1957-1975 Aira Kolarin nakkikioski. Emoksi häntä kutsuttiin siksi, että hän oli oikea tietotoimisto ennen kännykkäaikaa ja piti huolta snagarille kerääntyvästä nuorisosta.

Thalian aukiolta löytyi kuitenkin jotain muuta, nimittäin kotoisan oloinen kahvila Makiata. Jos asuisin Pohjois-Haagassa, olisin siellä varmaan joka toinen päivä istuskelemassa. Lounastakin näyttävät tarjoilevan! Tämän takia rakastan ennalta määriteltyjä reittejä: niiden varrelta löytyy aina muitakin aarteita. Kokemukseni on, että jos lähtee vaan haahuilemaan, harvoin löytää mitään mielenkiintoista. (Toinen artikkeliin kuulumaton löytö oli Laajasuon liikuntapuisto Eliel Saarisen tien varrella.)

Thalian aukion laidalla oli myös reitin kohde nro 5, Liitosasusteen valomainos. Sen taustalla oleva tarina nosti hymyn huulilleni. Vaatekauppa on saanut nimensä vuonna 1946 tapahtuneen alueliitoksen mukaan. Silloin Haagan kauppala liitettiin Helsinkiin. Komea valomainos, ei siinä mitään, mutta ihan heti en olisi osannut yhdistää vaatekaupan nimeä tähän historialliseen tapahtumaan.

Kohde nro 7 oli siirtolohkare Näyttelijäntiellä. Tuota valtavaa kiveä käytettiin vuonna 1939 kuvatussa Seitsemän veljestä -elokuvassa. Seisoin kiven vierellä ja yritin kuvitella umpimetsän ympärilleni. Vaikeaa oli. Maisema on muuttunut merkittävästi niistä vuosista!

20161017_163928

Kuljin Haagan kirkon ohi Aino Acktén puistoon (kohde nro 8). Viljelypalstoilla oli hiljaista, sillä sadonkorjuu oli tehty. Talvi sai tulla.

20161017_165427

Toista kävelyretkeä varten jätin vielä Aino Acktén puiston tarkemman tutkimisen sekä Runar Schildtin puiston (kohde nro 9) ja Pohjois-Haagan aseman näkemisen (kohde nro 10).

Tuo Hesarin juttusarja oli kyllä mainio. Vanhoihin alueisiin saa ihan erilaisen perehdytyksen, kun kuulee seudun taustoista.