Hampuri, kaupunki Elben syleilyssä

Vietin taannoin muutaman päivän Hampurissa Pohjois-Saksassa. En tiennyt kaupungista juuri mitään ennalta, joten erityisiä odotuksiakaan ei ollut. Kaivoin kaupungista toki vähän tietoa etukäteen ja lainasin oikein kirjastosta matkaoppaan mukaani.

Hampuri osoittautui oivalliseksi viikonloppureissukohteeksi. Lento sinne kestää vain kaksi tuntia ja keskikaupunki on kompaktiudessaan helposti haltuun otettavissa. Parhaiten yleiskäsityksen kaupungista saa tietysti osallistumalla kiertoajelulle ja niin tein minäkin.

Valitsin kierroksen, joka kiersi kaikki suurimmat nähtävyydet. Erityisesti minua kiinnosti tammikuussa Elben rannalle avattu filharmoninen konserttitalo, Elbphilharmonie. Se oli erikoinen näky, josta löytyy kuva tuolta linkin artikkelin loppupuolelta. Talon muotoilu on aika futuristista, ja itse pidin sitä aika kauniina ja mahtavana näkynä. Matkaseuralaiseni oli täysin päinvastaista mieltä, mutta makuasioista ei voi kiistellä. Jokaisen täytyy muodostaa mielipiteensä itse.

Kierroksen jälkeen vietin muutaman tunnin kauppoja kierrellen. Löysin Espritiltä kesäkassin ja kivan T-paidan sekä Compagnie Colonialesta haudutettavaa teetä kotiin viemisiksi. Hampurissa sijaitsee myös Nivea Haus, joka myy Nivean tuotteita edullisesti sekä paljon kaikenlaista erityistä vain näistä Nivea Haus -myymälöistä löytyvää. Edulliset hinnat ja tuotevalikoima saivat aikaan sen, että tuli ostettua paljon sellaistakin, mitä en tiennyt tarvitsevani…

Hampurin ydinkeskustaa hallitsevat kaksi tekojärveä, joista eteläisemmän, Binnenalsterin, lounaisrannalla sijaitsee trendikäs paviljonkiravintola Alex. En yleensä viihdy kovin trendikkäissä paikoissa, mutta tämä oli myös viihtyisä ja ruoka oli hyvää. Siksi päädyin syömään siellä kaksi kertaa. Maisema ravintolasta järvelle oli hieno!

En pystynyt vastustamaan kiusausta nauttia iltapäiväteetä viiden tähden Vier Jahreszeiten -hotellissa, joka tarjoilee sitä suolaiseen 59 euron hintaan. Monet kello viiden teet olen elämäni aikana syönyt, mutta en kertaakaan tämän hintaista. Oleskelutila, jossa Queen Victoria Afternoon tea tarjoiltiin, oli tyylikäs ja pukukoodina olikin smart casual.

Teelista oli ehkä makein ikinä näkemäni: se oli puusta tehty lokerikko, jossa oli näytteet jokaisesta teelaadusta. Asiantunteva asiakas pystyi siis tarkistamaan kuinka hienoa teetä mikäkin on ja onko tee poimittu käsin vai koneella (itsehän en tällaisia hienouksia kyllä erota, mutta lista oli vaikuttava joka tapauksessa).

Muilta osin iltapäivätee noudatteli muualla totuttua. Alkuun finger sandwichejä, sitten skonsseja ja lopuksi makeita suupaloja. Kyllä niistä masu täyttyi, mutta ei tämä kokonaisuus kyllä ihan hintansa arvoinen ollut. Varsinkin kun tietää, että vastaavan saa muualta edullisemmin. Mutta hauska kokemus silti!

Yksi mieleenpainuvimmista nähtävyyksistä Hampurissa oli Planten un Blomen -puisto. Se on hyvin hoidettu kaupunkipuisto, joka koostuu erityyppisistä osista. Itse tutustuin vain sen itäosiin ja japanilaiseen puutarhaan ja olin jo niistä aivan haltioissani. Puiston kartta löytyy täältä.

191706

Puistoon oli vapaa pääsy ja ihmiset olivat tulleet viettämään sinne aikaa. Väkeä ei kuitenkaan ollut liikaa vaan tunnelma oli sopivan rauhallinen. Kaikkialla oli vehreää ja runsasta. Linnut lauloivat puissa ja sorsat uiskentelivat lammissa. Myös pieneen citykaniin törmäsin eräällä polulla. Puisto on hieno kokonaisuus, jonka kiertämiseen kannattaa varata kunnolla aikaa.

Vaikka Hampuri tuhoutui lähes kokonaan toisessa maailmansodassa, on uudisrakentamisessa kunnioitettu vanhaa. Päällimmäiseksi Hampurista jäi kokemus mukavasta ja kauniistakin saksalaisesta kaupungista.

204954

Alppiruusujen loistoa

Kaikki lähistön ihmiset nyt kipin kapin Haagan alppiruusupuistoon! Lyhyt kukinta on nimittäin parhaimmillaan.

20170610_114930

Hyinen kevät viivästytti kukintaa edellisten vuosien h-hetkestä, mutta nyt vihdoin puistossa on kukkia valtavat määrät. Puisto sijaitsee lyhyen kävelymatkan päässä Huopalahden juna-asemalta ja sinne on vapaa pääsy ympäri vuoden. Vuosikymmenten saatossa alppiruusut ovat kasvaneet puumaisiksi ihmistä korkeammiksi pensaiksi. Puistossa mutkittelee esteettömiä polkuja ja tunnelma on satumainen.

20170610_115843

Aurinkoisena kesäpäivänä puistossa oli paljon vierailijoita, mutta puisto on sen verran iso, ettei se haitannut. Kuljeskelimme ystäväni Piikkipaatsaman kanssa rauhassa ympäriinsä ja hämmästelimme kukkaloistoa. Viereisen atsaleapuiston puolella on kolme retkipöytää, joihin yksi seurue oli tullut pitämään piknikiä. Me puolestamme suuntasimme lopuksi läheiseen Thalian aukion Makiata-kahvilaan.

Muutama muukin oli kauniina päivänä liikkeellä ja kahvilassa oli ruuhkaa. Löysimme meille paikan nurmikolle katetuista puutarhapöydistä ja ruokia odotellessamme nautimme auringosta. Söin lounaaksi herkullisen suolaisen vohvelin kylmäsavulohella. Jälkiruoaksi otimme puoliksi kahden suklaan kakun. Se oli niin täyteläistä, että puolikas palanen riitti aivan hyvin. Makiata on tosi kiva kahvila hyvillä tarjoiluilla, joten jos liikut Aino Acktén tiellä, poikkea ihmeessä herkuttelemaan!

Koristeita vanhoista kirjoista

Näinä konmarittamisen aikoina vanhat kirjat ovat tuottaneet minulle päänvaivaa. Niillä ei ole juurikaan mitään jälleenmyyntiarvoa (esimerkiksi vanhat sanakirjat), mutta tekee pahaa heittää niitä poiskaan. Siksi olen yrittänyt miettiä niille uusiokäyttöä.

Lainasin viime syksynä kirjastosta Katri Oikarisen kirjan nimeltä Luo aarteita vanhoista kirjoista. Se sisältää runsaasti askarteluohjeita, joissa raaka-aineena käytetään kirjojen sivuja.

Innostuin kokeilemaan tällaisia (kuva alla) ripustettavia koristeita, sillä laatikoista löytyi myös runsaasti helmiä ja nauhoja. Koristeiden kokoaminen tapahtui siten, että kirjan sivuista leikattiin samanmuotoisia palasia, jotka ommeltiin (itse käytin nitojaa) keskitaitteesta yhteen. Neulan ja langan avulla jokaisen sivun väliin kiinnitettiin helmi. Tarkempi ohje löytyy Oikarisen kirjasta.

 

Koristeista tuli aika hauskoja ja varsinkin joulun aikaan ne sopivat hyvin tunnelmaan.

Minkälaisia uusia käyttötarkoituksia te olette keksineet vanhoille kirjoille? Itse etsin vielä jotain käytännöllistä ideaa. Koristeet ovat kyllä kauniita, mutta olisi hauska askarrella tai koristella käyttötavaroita.

Kurvailemassa koiravaljakkosafarilla

Iloitsen siitä, että Helsinkiin on koittanut viimein niin kesäiset ilmat, että lumesta ei enää ole pelkoa. Nyt voi virkistynein silmin myös palata muutama kuukausi ajassa taaksepäin lumisiin Saariselän maisemiin, jossa kävin koiravaljakkosafarilla ystäväni A:n kanssa.

Varasimme retken Saariselän keskusvaraamon kautta. Ilmeisesti useampi yritys tekee näitä husky- ja koiravaljakkoretkiä lähialueella, sillä kaverini, joka varasi saman retken eri ajankohtaan päätyi eri huskytilalle. Sisällöltään ne ovat varmasti hyvin saman tyyppisiä.

Meidät haettiin Saariselältä pikkubussilla, joka vei meidät ja muut osanottajat huskytilalle. Siellä tarkistettiin ensimmäisenä kaikkien varusteet ja koiravaljakkoyritys lainasi lämpimämpiä ja vedenpitävämpiä asusteita niitä tarvitseville. Sitten koitti mielenkiintoinen peruskoulutus työkoirien ja valjakon käsittelystä.

Työkoiraksi kasvatetut eivät ole perinteisessä mielessä lemmikkejä ja sen täytyy näkyä myös ohjaksia pitävien käytöksessä. Siksi koiria ei saanut rapsutella ennen retkeä vaan vasta sen jälkeen. Meitä myös opastettiin miten kelkassa istutaan ja miten ohjaajan tulee auttaa ylämäissä työntämällä kelkkaa.

DSC09333

Onneksi koirat olivat niin hyvin koulutettuja, että he kyllä tiesivät mitä olivat tekemässä. Ohjatakaan ei liiemmin tarvinnut, sillä polkua reunusti korkea hanki. Sen sijaan valjakon pitäminen riittävän etäisyyden päässä seuraavasta valjakosta vaati hieman tarkkaavaisuutta. Jarrua joutui painamaan ja koirathan eivät millään olisi halunneet pysähtyä.

Safarin vetäjät seurasivat letkaa moottorikelkoilla sivusta ja pysäyttivät välillä letkan tarkistaakseen, että kaikilla on asiat kunnossa. Liikkeelle lähtö ensimmäisen pysähdyksen jälkeen ei ollutkaan ihan yksinkertainen juttu. Oletin, että kun nousen pois jarrun päältä, koirat ampaisevat eteenpäin. Näin ei käynytkään. Muutamien huolestuneiden ”missä on kaasu” -huudahdusten jälkeen sain koirat juoksuun vasta kun hoksasin tönäistä kelkkaa niin, että vetonaru höllentyi. Sitten sitä mentiinkin taas niin vauhdilla, että hyvä kun ehdin jalaksille hypätä!

Teimme yhteensä kymmenen kilometrin lenkin, jonka puolessa välissä vaihdoimme kelkassa istuneen ystäväni kanssa paikkoja ja hän pääsi kokeilemaan koiravaljakon ohjaamista. Retki oli kaikin puolin innostava ja jännittävä kokemus!

Kun saavuimme takaisin koiratilalle, saimme viimein silitellä ja kuvata koiria. Sen jälkeen joimme lämmintä mehua kodassa ja meille kerrottiin työkoirien kasvatuksesta ja tilan toimista. Lopuksi pääsimme vielä telmimään viisikuukautisten huskypentujen kanssa. Varsinaisia rasavillejä!

132912

Raaseporin linnassa

Omituisista ilmoista huolimatta tuntuu siltä, että kesä on ihan kulman takana. Kaikenlaisia lomasuunnitelmia on tullut laadittua ja olen muistellut myös viime kesän reissuja. Yksi niistä kohdistui Raaseporin linnaan, jossa olin pitkään halunnut käydä.

20160729_114347

Raaseporin linnan ensimmäiset kivet muurattiin 1300-luvulla. Silloin linna sijaitsi vielä saarella, mutta maankohoamisen ja joen surkastumisen johdosta linna sijaitsee nyt kuivalla maalla. Linna eli parhainta aikaansa 1400-luvulla, jolloin Ruotsista karkotettu kuningas Kaarle Knuutinpoika Bonde vietti linnassa loistokasta hovielämää.

20160729_114544

Linna kuitenkin hylättiin 1500-luvulla, sillä sen merkitys väheni Helsingin perustamisen jälkeen. Siitä syystä ja useista restaurointiyrityksistä huolimatta linna on raunioitunut pahasti. Kooltaan se on pienempi kuin hyvin säilyneet Turun linna ja Olavinlinna. Se ei myöskään ole yhtä sokkeloinen vaan aika selkeä kokonaisuus.

20160729_114922
Ylimmästä kerroksesta oli hienot näkymät

Linnan sokkeloita pääsee tutkimaan aika vapaasti, mutta mikään esteetön kohde linna ei ole. Rappuset ovat paikoitellen hyvinkin jyrkkiä ja korkeita ja askeleitaan sai varoa myös linnan sisäpihalla. Monet osuudet linnasta olivat sortuneet kokonaan.

Tutkittavaa silti riitti ja seikkailijoille linna on varmasti jännittävä paikka. Alueella on lisäksi kahvila ja viime kesänä myös kesäteatteri. Linnalle on pieni kävelymatka parkkipaikalta ja hiekkatien varrella laidunsi lampaita. Näimme myös pikkuruisia sammakoita loikkimassa tien yli!

Valkoinen pizza

Maistoin muutama vuosi sitten ystävän luona ensimmäistä kertaa valkoista pizzaa, jonka täytteenä ei ollutkaan tomaattikastiketta vaan ranskankermaa. Ihastuin välittömästi.

Olen siitä harvinainen tyyppi, että pizza tomaattikastikkeella ei ole oikein ikinä maistunut minulle. Toki syön jos sitä tarjotaan ja ehkä kerran vuodessa pizzaa tekee mielikin, mutta mitään erityisiä intohimoja minulla ei sitä kohtaan ole. Sen sijaan tätä valkoista pizzaa voisin syödä vaikka joka viikko!

Jos et ole jo maistanut valkoista pizzaa, suosittelen kokeilemaan. Tällä Glorian Ruoka ja Viinin helpolla reseptillä syntyy maukas pizza. Taikinasta tulee erityisen hyvä, jos maltat tehdä sen edellisenä iltana jääkaappiin kohoamaan.

20170512_194226

Sarjavinkki historiallisen draaman ystäville

Yle Teemalla alkoi jokin aika sitten historiallinen draamasarja Medicit, Firenzen valtiaat. Siinä seurataan rikkaan pankkiirisuvun vaiheita Italiassa keskiajan levottomuuksien keskellä.  Sarja perustuu todellisiin tapahtumiin, joskin ottaa joitakin juonellisia vapauksia.

Olen nyt katsonut muutaman osan enkä voi muuta kuin suositella sitä kaikille aiheesta kiinnostuneille. Ei ollenkaan kuivaa historian kertausta vaan tarina on juonellisesti mielenkiintoinen ja kuvattu todella hyvin. Kuvauksissa on pyritty käyttämään alkuperäisiä paikkoja Firenzessä ja Toscanassa ja nykytekniikalla myös studiossa tehdyistä filmauksista on saatu todella autenttisen oloisia.

Sarja on kahdeksanosainen ja englanninkielinen. Ensimmäinen osa on katsottavissa Yle Areenassa täällä vielä muutaman viikon ajan. Sitten vaan Firenzen matkasta haaveilemaan…

17-7756458c689ae279eb
Contessina (Annabel Scholey) ja Cosimo (Richard Madden), kuvan lähde: yle.fi