Vaelsa ja Boulevard Social

Ravintolassa syömiseni on harventunut aikaisemmasta, joten tuntuu siltä, etten enää edes kunnolla tunne Helsingin ravintolatarjontaa.

Yksi uusi tuttavuus minulle on Vaelsa, Pohjois-Espalla sijaitseva italialainen ravintola, jota siskoni ehdotti illallispaikaksi meille äidin kanssa. Ravintolasta on kaunis maisema kauppatorille ja merelle päin. Rauhallinen miljöö sopii hyvin kuulumisten vaihtoon.

20180222_180905

Vietimme Vaelsassa talvisen illan. Olimme kuulleet kehuja Vaelsan bruchetoista, joten tilasimme sellaiset alkupalaksi. Maalaisleivän rapeus ja tomaatin raikkaus yhdistyivät niissä herkullisella tavalla.

Pääruoaksi valitsin yhden Vaelsan itse valmistetuista tuorepastoista, jotka tarjoillaan al dente. Tämä mainittiin myös ruokalistassa, mistä päättelin että asiasta on ilmeisesti syntynyt keskustelua asiakkaiden kanssa. Itsekseni pohdin ovatko ihmiset nykyään niin tottuneita ylikypsään pastaan, että oikein valmistetusta pastasta täytyy varoittaa etukäteen. Voi aikoja, voi tapoja!

Pidin omasta pastastani. A la carte -lista on sittemmin jo vaihtunut, mutta olen varma, että pastat ovat edelleen siellä yhtä laadukkaita. Siskoni oli kuullut kehuja listalla olleista vegaanivaihtoehdoista ja hän tilasi vegaaniset tortellinit. Hän ei kuitenkaan ollut aivan yhtä tyytyväinen annokseensa kuin minä.

20180222_163625

Jälkiruoaksi otin tiramisun, joka oli juuri sopiva makea ja kermainen, muttei liian kahvinen, sillä en erityisemmin pidä kahvista. Hyvä päätös illalliselle!

Yhtenä toisena iltana söimme samalla porukalla Boulevard Socialissa. Se on ravintola johon palaan aina uudestaan. Drinkit siellä ovat ihan omaa luokkaansa, ja maistuvat aina herkullisille. Coctaillistalta on vaikea päätellä miltä valmiit drinkit maistuvat, mutta en ole ikinä pettynyt kun olen saanut lasin pöytään.

20180314_171255

Boulevard Social on keskittynyt Välimeren ja Lähi-Idän ruokiin. Olen aikaisemmin syönyt siellä aina maistelumenuja, mutta nyt valitsimme listalta a la carte -annoksia. Alkupalaksi otimme snack-annoksia yhden per henkilö. Itse valitsin minihampurilaisen muodossa harissalla maustettua possunkylkeä. Siinä yhdistyvät maut, jotka ovat minun mieleeni. Aioli, harissa ja punasipuli olivat loistava kombo.

Pääruoaksi tilasimme neljä annosta jaettavaksi: hummusta, tsatsikia ja babaganoushia pitaleipien ja tabboulehin kanssa; grillattua karitsankaretta paprika-mantelisalsalla (ihanan rouskuvaa hampaissa!); punajuurisalaatin ja grillattua munakoisoa. Kolmelle tässä oli aika paljon syötävää ja osa olikin pakko jättää syömättä, mutta kaikki oli omasta mielestäni tasaisen hyvää.

Tällainen konsepti, missä annokset jaetaan koko pöytäseurueen kesken, on hauska, sillä siinä pääsee maistamaan niin monenlaisia juttuja. Tuo Välimeren ja Lähi-Idän keittiö ovat itselleni niin mieleisiä, että Boulevard Socialiin palaan vielä monta kertaa.

Mainokset

Kesähaaveita

Vaikka lämpötilat ulkona ovat vielä pakkasen puolella, ajatukseni ovat jo ensi kesässä. Muutaman kuukauden päästä ollaan aivan kesäkuun kynnyksellä! Valon lisääntyminen on vienyt muistoissa viime syksyn Espanjan matkaan.

Vietin viikon Benalmadenassa, joka on pieni siisti rantakohde aurinkorannikolla Fuengirolan vieressä. Rantakausi oli loppumassa, mutta auringonlämpöä riitti vielä hyvin.

Yhtenä aamuna ehdin ihailemaan auringon nousua. Otin aamupalan mukaani ja kävelin hämärässä kilometrin verran, jotta näin auringonnousun aallonmurtajan takaa. Istahdin isolle kivelle nauttimaan smoothiestani ja kauniista maisemasta. En ollut ainoa. Rantakadulla oli paljon lenkkeilijöitä ja kävelijöitä, jotka hiljalleen auringon noustua ja alkaessa paistaa lämpimästi siirtyivät sisätiloihin nauttimaan aamiaista.

083212

083555

Benalmadenassa oli mukavat kävelymahdollisuudet. Aallonmurtaja on suosittu lenkkeilyreitti kuten myös rantabulevardi. Eloisaa osittain katettua kauppa- ja ravintolakatua oli myös hauska kävellä iltaisin.

142823

Vaikka alueella on paljon ns. turistiravintoloita, ruoka oli espanjalaisittain maukasta. Paellaa, vaaleaa kalaa ja tapaksia, nam!

131204

Muutama päivä kului rannalla auringossa leväten ja kaupungilla kävellen. Lisäksi teimme kaksi päiväretkeä, Rondaan ja Gibraltarille. Benalmadenassa olisi lisäksi ollut Sea Life -merimaailma ja Calamorro-kukkulalle johtava teleférico-gondolihissi, jotka molemmat jäivät meiltä tällä reissulla kokematta. Calamorrolla järjestetään haukkaesityksiä ja siellä on kävelyreittejä hienoissa maisemissa. Mutta hyvähän se on, että jotain nähtävää jäi myös seuraavalle matkalle!

082925

 

Kissakahvila

Alakouluikäinen kummityttöni kävi yökylässä luonani. Pohtiessani mitä päivällä tekisimme keksin, ettei kumpikaan meistä ollut käynyt Helsingin kissakahvilassa. Kun se muutamia vuosia sitten avattiin Fredalle, olin kovasti menossa sinne. Kerran jopa minulla oli aika varattuna, mutta sitten tuli jokin este ja jouduin perumaan varauksen. Ja sitten se vain jäi.

Mainiota, ajattelin. Nyt mennään sinne! Niinpä varattuna aikana tallustimme kummitytön kanssa Kissakahvila Helkatin oven taakse (kannattaa varata netistä aika etukäteen!), pimpotimme ovikelloa ja hetken kuluttua meidät tultiin päästämään sisään.

Yllätyksenä minulle tuli se, että kissakahvila on muutamassa vuodessa ehtinyt jo vaihtaa omistajaa. Nykyisellä omistajalla on kissakahvila myös Tampereella, Purnauskis, joka oli Suomen ensimmäinen kissakahvila.

20180224_172943

Mitä kissakahvilassa sitten tapahtuu? Se on kuin normaali kahvila sillä jännitysmomentilla, että joku kahvilan karvaisista asukkaista saattaa hypätä pöydälle koska vaan tai vilistää tuolisi alta.

Tässä kahvilassa asustaa kuusi kissaa. Heillä on omat vessat, ruokakipot, kiipeilytelineet ja lelut. Jos kissa kaipaa rauhaa, se voi nousta katonrajaan tarkkailemaan kaksijalkaisia. Myös piilopaikkoja löytyy ja tietysti tuoleja. Sääntönä on, että nukkuvaa kissaa ei saa silittää. Mutta ihailla saa. Ja muutama kissa oli aktiivisempi ja niitä sai silittääkin.

20180224_175853

Kuvittelin, että Helkatissa pääpointti olisi olleet kissat, mutta kahvilaravintolan ruokalista kuulosti niin hyvältä, että siinäkin riittää syytä mennä käymään. Söimme kanaleivän, joka oli aikuiseen suuhun maistuva. Siitä itse asiassa tulikin mieleen ainoa kritiikki: lapsia ei ruokalistassa oikein ollut huomioitu. Ajattelin, että kanaleipä olisi ollut turvallinen vaihtoehto, mutta nähtyään sipulisiivun, mini-ihmisen ruokailu päättyi siihen. (Toki jos olisin ollut fiksu, olisin sanonut tilatessani, että ei sipulia eikä salaattia leivän väliin.)

Mutta me olimme tulleet katsomaan kissoja emmekä syömään, joten tämä takaisku ei haitannut. Poikkeuksellisesti tähän kahvilaan on sisäänpääsymaksu 5 euroa, mikä mielestäni on ihan kohtuullinen. Kissojen tarvikkeet ja ruoat kuitenkin maksavat, ja kahvilatarjoiluilla ei niitä helposti kateta.

Kisulit olivat aika sympaattisia ja pehmoisia. Menen ehdottomasti uudestaankin käymään.

Kastautumassa Kuusijärvessä

Pääkaupunkiseudulla on harvassa ne avantouintipaikat, joiden yhteydessä on sauna ja joihin saa mennä ilman jonkin avantoseuran jäsenyyttä. Olen itse käynyt harrastamasssa avantouintia Kulttuurisaunassa samalla kun odottelen pääsyä erääseen avantoseuraan. Niihin on nähkääs kova tunku.

Odotellessani olen pyrkinyt löytämään kaikki mahdolliset kertakävijän saunalliset avantouintipaikat. Kulttuurisaunan lisäksi tällainen paikka löytyy Vantaalta Kuusijärveltä.

20180225_142524

Kyseessä on ulkoilukeskus, jonka yhteydessä on kahvila, uimaranta, savu- ja sähkösaunat, hiihtolatuja sekä muitakin aktiviteettejä. Sinne pääsee julkisilla kätevimmin Tikkurilasta bussilla.

Olin lukenut, että talviviikonloput ovat ruuhkaista aikaa Kuusijärven saunoissa, joten olimme ystäväni kanssa paikalla sunnuntaina heti saunojen avautumisen jälkeen. Suunnitelmamme toimi, sillä silloin ei ollut ruuhkaa ja saimme nauttia sähkösaunasta ja avannosta rauhassa.

Pieni savusauna avautui klo 13 ja kävimme kokeilemassa sitäkin. Se kuitenkin oli nimensä mukaisesti aika pieni. Niin pieni että ylälauteelle mahtui suurin piirtein neljä ihmistä. Lisäksi savu kirveli silmissä ja teki hengittämisen vaikeaksi (lämmittämisessä oli ehkä mennyt sillä kerralla jotain pieleen? 🤔), joten luovutimme nopeasti. Isompi savusauna saattaisi olla miellyttävämpi.

Pihapiirissä pienet lapset laskivat pulkalla pientä mäkeä ja parkkipaikka oli täynnä hiihtäjien autoja. Järven ohi menee myös kävelyreittejä, joten pihassa oli vilinää. Itseäni nauratti olla uimapuvussa vain pyyhe ympärillä kun vieressä kulkee täysissä toppavarusteissa jengiä.

Järvi muodostaa pienen laakson, joka on kovilta tuulilta suojassa. Siksi ulkona pystyi helposti käyskentelemään pelkässä uimapuvussa, vaikka pakkasta oli reilusti yli kymmenen astetta. Jäimme moneen kertaan ihastelemaan kaunista järvimaisemaa.

Kuusijärven avanto on myös siitä hyvä, että avonaisena pidetään iso alue, josta hyötyvät pidempää matkaa uivat. Itse lähinnä kastaudun veteen, joten minulle ei ole niin väliä onko kyseessä metri kertaa metri -avanto vai iso allas.

20180225_142638

Iloitsen siitä, että avantouinti on viime vuosina kasvattanut suosiotaan. Toivoisin vain, että pääkaupunkiseudulle saataisiin lisää saunallisia avantouintipaikkoja, joihin pääsisi kertamaksulla.

Sirkoissa tulevaisuus?

Tänä vuonna on viimein saatu ruokakauppoihin hyönteisistä tehtyjä ruokia. Olen kovasti odottanut niitä, joten olin iloinen kun löysin K-kaupoista sirkkaleipää, kasvis-kotisirkkapihvejä ja sirkka-proteiinipatukoita.

Ensimmäisenä maistoin Fazerin sirkkaleipää. Se on 250 gramman rouheinen sekaleipä, jonka leipomiseen on käytetty 70 kotisirkan edestä sirkkajauhoa. Leipä oli oikein hyvää eikä mausta välttämättä erottanut syövänsä erikoista leipää. Leipä kyllä oli tavallista vaaleaa leipää maistuvampaa, mutta myös siemenet ja rouheet toivat leipään makua.

Havaitsin itse muutama vuosi sitten kuinka merkittävä vaikutus proteiinipitoisella ruualla on päivittäiseen jaksamiseeni. Sen jälkeen olen alkanut tarkkailla ruokien proteiinipitoisuuksia, vaikka mikään karppaaja en missään nimessä ole. Siksi ilahduin huomatessani, että sirkkaleivän proteiinipitoisuus oli tavallista parempi: jopa 11 grammaa 100 grammassa. Siitä 2 grammaa on sirkkojen ansiota. Kuitua leivässä on 4,7 %. Ei siis mikään kuitupommi mutta ei nyt ihan kuidutonkaan. Tätä ostan uudestaankin.

20180303_171134

Seuraavaksi maistoin kasvis-kotisirkkapihvejä, jotka ovat Veljekset Mattilan valmistuote. Valmistusohjeen mukaisesti paistoin niitä pannulla muutaman minuutin (toinen vaihtoehto on uuni, mikroa ei ohjeessa mainita), joka teki niihin rapean pinnan. Söin pihvit perunamuusin ja italiansalaatin kanssa ja pihvit upposivat hyvin ainakin minuun.

Pihvien proteiinipitoisuus on 8 %. Siihen käytetyt kasvikset ovat parsakaali, herne, pinaatti ja sipuli. Maultaan ne olivat kuin tavallisia kasvispihvejä, ja tietämättä niiden sisältöä olisin voinut luulla, että niihin oli kenties käytetty jotain minulle tuntematonta papua tai muuta kasvista. Pihveissä oli siis ripaus vierasta makua, mutta koin sen aika neutraaliksi, vähän kuin mausteeksi. Myös nämä pääsevät ostoslistalleni uudestaan.

20180303_170942

Ostoskoriin lisäsin myös kaksi Leaderin valmistamaa Zircca-proteiinipatukkaa, marjajogurtin ja pähkinän. Leaderillä on sirkkapatukoita myös välipalapatukka-nimellä, mutta niiden proteiinipitoisuus on matalampi. Kannattaa siis tiedostaa minkä patukoista valitsee, jos haluaa nälkää pitävän välipalan.

Otin marjajogurttipatukan mukaan välipalaksi avantoreissulle. Se oli harvinaisen hyvä proteiinipatukaksi. En huomannut siinä mitään erikoista, paitsi että se ei ollut niin jauhoinen kuin monet muut proteiinipatukat. Helppo syötävä! 30 gramman patukka sisälsi 10 grammaa proteiinia, mikä on aika hyvä määrä välipalaksi. Yhteen patukkaan on käytetty 15 kotisirkkaa. Näitä varmasti tulee napattua retkille mukaan jatkossakin.

Jään odottamaan innolla uusia sirkkaruokia. Varoituksen sana kuitenkin kaikille, joilla on äyriäis-, nilviäis- ja/tai pölypunkkiallergia. Sirkkajauho saattaa näille henkilöille aiheuttaa ristiallergiaa. Mutta kaikki muut, rohkeasti kokeilemaan!

Häkellyttävä Dubai

Ulkomaalaisten keskuudessa Dubai lienee tunnetuin lukuisista kunnianhimoisista rakennushankkeistaan. Suuret alueet aavikkoa on valjastettu demonstroimaan Dubain rikkauksia ja innovatiivisuutta. Osa hankkeista kuulostaa kieltämättä jopa pähkähulluilta, mutta käytyäni Dubaissa voin todeta, että Dubain ilmapiirissä ne saattavat tuntua yllättäen ihan luontevilta. Alueelta löytyy niin maailman korkein rakennus kuin ällistyttävän kokoisia tekosaariakin.

Koska öljy on rajallinen vara, Dubai on pyrkinyt sijoittamaan siitä saadut rahat tuottavasti ja pitkäjänteisesti. Turismi, informaatioteknologia ja pankkitoiminta kasvavat ja ovat yhä tärkeämpiä elinkeinoja Dubaissa.

20180124_102955

Hotellimme sijaitsi Marinan alueella, joka on yksi viimeisten 20 vuoden aikana rakennetuista uusista kaupunginosista. Kaikki siellä on suhteellisen uutta, puhdasta ja toimivaa. Olimme valinneet hotellin, jolla oli oma hiekkaranta, joten pääsimme tekemään kävelylenkkejä rannalla. Näkymä rannalta kaupunkiin oli ainutlaatuinen: rykelmä pilvenpiirtäjiä taustalla ja rannalla turisteja kokeilemassa kamelilla ratsastusta loivat erikoisen kontrastin menneestä ja tulevasta Dubaista.

Vuonna 2020 Dubaissa järjestetään maailmannäyttely ja siihen mennessä on tavoitteena rakentaa vielä 150 hotellia lisää majoittamaan kaikki maailmannäyttelyyn tulevat vieraat. Rakennustahti on siis huima ja siellä täällä olikin rakennustyömaita ja nostokurkia.

20180123_185146

Suuret kauppakeskukset ovat myös sellaisenaan nähtävyyksiä. Dubai Mall on pinta-alaltaan maailman suurin kauppakeskus, mutta se on myös ihanan selkeä ja looginen. Siellä oli paljon nähtävää! Mall of Emiratesin vetonaula puolestaan on sisälle rakennettu laskettelurinne, jota suomalaisena piti tietysti käydä päällistelemässä ikkunan takaa. Paikallisilla lapsilla oli hauskaa lumen kanssa leikkiessä ja näytti se laskettelukin onnistuvan.

Ibn Battutan ostoskeskus on puolestaan kunnianosoitus samannimiselle keskiaikaiselle tutkimusmatkailijalle, jonka matkakohteiden perusteella on sisustettu ostoskeskuksen eri osat. Siinäpä vasta kaunis ostoskeskus!

Pilvenpiirtäjät eivät sinänsä herätä minussa erityisiä intohimoja. Silti uuden Dubain innovatiivisuus ja yhdenmukainen erikoisuudentavoittelu olivat jänniä ilmiöitä. Dubai oli mielenkiintoinen matkakohde, joka antoi minulle paljon uusia kokemuksia ja ajattelemisen aihessa kulttuurien erilaisuudesta.

20180124_103422

Vastakohtien Dubai

Tunnustan, että Dubain matkaa varatessani odotukseni olivat aika matalalla. Pääasia oli päästä aurinkoon ja takuuvarmaan lämpöön ilman pitkää lentoa ja merkittävää aikaeroa. Käsitykseni Yhdistyneiden Arabiemiraattien historiasta ja kulttuurista perustui lähinnä yksittäisiin, irrallisiin ja hämmentäviin tiedonpalasiin. Aika pian maahan saapumisen ja ensimmäisten aurinkotankkausten jälkeen heräsi halu ymmärtää maata paremmin.

Oiva vierailukohde siihen tarkoitukseen on tänä vuonna avattu Dubai Frame. Se on 150 metriä korkea taulukehykseltä näyttävä rakennus uuden ja vanhan Dubain välissä. Auringonvalossa lasisena ja kullanvärisenä kimaltava maamerkki on upean näköinen ja näkyy myös lentokoneen laskeutuessa ja noustessa Dubain kentällä.

IMG-20180127-WA0027

Vasta avattuna se on myös suosittu nähtävyys, joten vierailuhetki kannattaa ajoittaa tarkkaan. Me saavuimme paikalle sunnuntaiaamuna emmekä juurikaan joutuneet jonottamaan. Yritimme myös perjantai-iltapäivänä (vapaapäivä Dubaissa) ja silloin jono oli mahdoton.

Maan tasalla Framessa on digitaalinen näyttely Dubain menneisyydestä, beduiineista ja helmien tuotannosta, ennen öljyn löytämistä vuonna 1966. Se oli erityisen mielenkiintoista, sillä tuosta ajasta ei juuri näy jälkiä turistien Dubaissa.

Lyhyen näyttelyn jälkeen nousimme hissillä Framen ylätasanteelle, jossa kävelimme kehyksen yläreunan läpi. Keskellä käytävää oli lasilattia, josta sai kurkistaa 150 metrin pudotusta maahan. Jaiks!

20180128_104356

Oikean puolen ikkunoista näki uuden Dubain huikean silhuetin toistaan korkeampien pilvenpiirtäjien tavoitellessa taivasta. Korkeimmalle kurkottaa 828 metriä korkea Burj Khalifa, maailman korkein rakennus.

20180128_103937

Toisessa suunnassa siinsi matala vanha kaupunki. Deiran kaupunginosa, basaarit ja asuintalot täplittivät horisonttia. Meri jäi kehystä eteenpäin kävellessä selän taakse ja vanhan kaupungin kuvassa siitä näkee häivähdyksen vasemmalla horisontissa. Meren päällä olevassa ilmassa oli kuitenkin sen verran hiekkapölyä, että horisontti oli epäselvä.

20180128_103745

Frame on tarkoituksella rakennettu tällä tavalla uuden ja vanhan kaupungin väliin. Ero näkymien välillä oli huikea.

Hämmästeltyämme maisemia tarpeeksi laskeuduimme toisesta päästä kehystä takaisin maan pinnalle. Siellä meitä odotti lyhyt näytös Dubain toivotusta tulevaisuudesta. Odotetut keksinnöt terveysteknologiassa, asumisessa ja logistiikassa olivat hämmästyttäviä. Vain mielikuvitus tuntuu olevan rajana. Jos Dubai pelaa korttinsa hyvin, sen tulevaisuus on loistokas.

Vanhassa kaupungissa keksinnöt eivät kuitenkaan ole päällimmäisenä mielessä. Deiran kulta- ja maustebasaareissa sisäänheittäjät houkuttelevat ostoksille ja tinkiminen on välttämätöntä.

Meiltä kesti tovi löytää tiemme vanhoihin basaareihin. Lähestyimme niitä ehkä väärästä suunnasta ja jouduimme kaivamaan kartan moneen kertaan esille. Kun olin jo aivan poikki ja kuumissani, sanoin seuralaiselleni että nyt istutaan tuonne penkille hetkeksi. Hetken kuluttua tajusin, että olimme kävelleet suoraan sisään tummalla puulla katettuun basaariin. Siinä aukiolla sitten istuimme, katselimme ympärillemme ja vedimme rauhassa henkeä.

Kun olimme kierrelleet tarpeeksemme, tehneet kaupat kamelinmaitosaippuasta ja sisäänheittäjien aktiivisuus alkoi ärsyttää, otimme allemme Dubain perinteisen kulkuvälineen, abra-veneen, ja ylitimme Dubainlahden.

Turvajärjestelyt olivat minimaaliset, mutta katsoin sentään että istuimme veneessä siihen päähän, jossa oli pelastusrengas. 😀 Abra-kyyti toi miellyttävän tuulenvireen lämpimässä ilmassa ja lahden ylitys sujui näppärästi.

Toiselta puolen Dubainlahtea pääsimme suuntaamaan kätevästi takaisin uuden Dubain puolella olevaan hotelliimme. Seuraavassa kirjoituksessani kerron enemmän uudesta Dubaista.